Beyond returns [[Beyond, Gamaruel]]

[[Pakkohan se nyt on B:tä kokeilla xD]]

Ilta teki tuloaan ja hämärä laskeutui Gamaruelin ylle. Beyond huohotti raskaasti ja ontui verisellä jalallaan eteenpäin. Hänen hengityksensä huurusi viileässä ilmassa. Hänen jalkaansa sattui aina vain enemmän jokaisella askeleella. Mies ei kuitenkaan välittänyt siitä. Julma hymy vääristi hänen kasvojaan ja silmät välkähtivät punaisina. Hän, Beyond Birthday, joka paremmin B:nä tunnettiin, oli palannut. Hänen oli onnistunut paeta vankilasta minne L oli hänet teljennyt. Hänen oli onnistunut estää murha jota Kira oli yrittänyt. B oli enemmän elossa kuin koskaan, kostonhimoisempana kuin koskaan. 'Koska nyt L ei ole ainoa listallani...', mies ajatteli. 'Vaan myös Kira ja minä aion saada selville hänen henkilöllisyytensä jotta voin tappaa hänet omin käsin.' B nauroi tuttua kylmähköä ja kolkkoa nauruaan. Tästä Kiran jäljittämisestä voisi tulla jopa hauskaa... B:llä oli ollut hauskaa leikkiessä L:n kanssa. Mitä nerokkaampi vastustaja, sitä hauskemmaksi hommat aina menivät. Ja Kirankin täytyi olla nero edes jollain tasolla, koska L ei ollut saanut tätä vielä kiinni. Vaikka Kira oli kyllä tehnyt monia virheitä joita B ei ikinä tekisi.
'Mutta se tarkoittaa vain sitä, että minulla on etumatka pelissämme', mies ajatteli virnistäen ja lysähti sitten nurmelle makaamaan. Hän oli saaounut Gamarueliin kahdesta syystä. Ensimmäinen syy oli ettei hänen näin tunnettuna rikollisena kannattanut olla esillä omassa maailmassaan heti paon jälkeen. Toisekseen L oli täällä, huhujen mukaan.
Ja jos L todella oli täällä, Kirakin olisi. Luultavasti. B voihkaisi taas jalkansa aiheuttaman kivun takia, muttei antanut sen häiritä itseään. 'Ja jos jotkut tuntevat L:n täällä...', B ajatteli. 'Voin vain kidnapata hänet, ottaa hänen paikkansa jonka jälkeen lähestyen ihmisiä ja muita olentoja jotka ovat olleet hänen lähettyvillään. Siten voin saada selville Kiran henkilöllisyyden.'

[Tuon Orlandan nyt tänne ku en oo neidillä hirveest päässy viel pelaamaan 8D ja toivottavast sua ei haittaa tää et pistin täysikuun tänne ^^'']

Neljä tassua iskeytyi nopein ja tasaisin välein kosteaan nurmeen. Hopeanharmaa turkki välkehti nousevan täyden kuun valossa. Kuu oli vasta nousemassa taivaalle, mutta tämä oli juuri yksi niistä öistä joita Gamaruelin väki kammoksui. Kerran kuukaudessa Gamaruelin väestä muutamat katosivat yötä vasten yrittäessään pelastaa ystävänsä varmalta kuolemalta tai sitten vähintäänkin puremalta. Tristan oli yksi näistä olioista, häntä oli nuorena purrut susi täyden kuun aikaan ja nyt hänen kohtaloskeen oli tullut tuo oliosudeksi muuttuminen. Orlanda taas, noh. Hän oli luvannut Tristanille pitää miehen poissa pahanteosta kaikin tavoin aina täysikuun aikaan. Jos vain kykeni siihen.

Susi pysähtyi hieman huohottaen erään kukkulan laella sijaitsevan kiven päälle. Hän katseli tarkoilla sudensilmillään ympärilleen yrittäen erottaa mahdollisen oliosuden liikkeet. Hän ei ollut varma oliko Tristan jo muuntautunut koska yö oli vasta alkuvaiheissa. Tristania ei kuitenkaan näkynyt.. Tiedä sitten oliko se huono vai hyvä asia. Toivottavasti Tristan oli ehtinyt pois kaupungista ennen muuntautumisprosessia.
Äkkiä susi erotti kauempana jonkun tumman hahmon. Se näytti ontuvan hieman ja äkkiä se katosikin Orlandan näköpiiristä. Olento oli siis kaatunut.. Oliko se ollut Tristan? Ehkä mies muuttui paraikaa?

Orlanda kohotti katseensa kohti taivaita ja ulvoi kertoakseen Tristanille olinpaikkansa. Yleensä oliosudet seurasivat suden ulvontaa ja juoksivat salamana paikalle. Näin ei kuitenkaan käynyt tällä kertaa. Orlanda kuunteli hetken suden hahmossa, mutta koska mitään ei kuulunut, hän hyppäsi alas kiveltä ja lähti juoksemaan sitä kaatunutta olentoa kohti. Päästyään lähemmäs, hän hidasti ja lopulta pysähtyi nuuhkimaan ja kuuntelemaan. Kuului voihkaisu ja Orlanda laskeutui hieman alemmas. Haju kieli väkisin siitä että tämä olento oli hänelle tuntematon.
Hän astui hieman eteenpäin vielä, nähdäkseen olennon. Mies.. Paljon L:ää muistuttava, veli kenties? Ei tämä kuitenkaan L ollut koska sillä ei ollut L:n ominaishajua. Orlanda virnisti itsekseen ja alkoi sitten murista ja köyristää selkäänsä. Annetaampa tuntemattomalle miekkoselle hieman ajattelemisen aihetta ja katsotaan miten tämä reagoi..

Beyond kuuli ulvontaa jostain kauempaa. Oliko lähellä susia? Mies nousi puoli-istuntaan kuuntelemaan tarkemmin, mutta ääniä ei enää kuulunut. Mies kaivoi laukustaan mansikkapurkin ja avasi sen. Hän upotti sormensa hilloon ja nuolaisi sitten sen hitaasti pois sormeltaan. Onneksi oli olemassa jotain, mikä ei koskaan pettänyt häntä.
Ja se oli mansikkahillon aina yhtä herkullinen maku.

Pian Beyond huomasi että susi oli saapunutkin paikalle, mutta tässä sudessa oli jotain epänormaalia. Susi murisi ja köyristi selkäänsä, mutta mies ei reagoinut siihen mitenkään vaan tuijotti eläintä valtavilla silmillään naurahtaen sitten ihastuneena. Tämä susi oli jokin ihmisen kaltainen joka kykeni muuttumaan sudeksi, sen todisti se että Beyond näki tämän elinajan ja nimen silmillään. Ei tämä ihminen ollut, koska ihmiset eivät eläneet noin pitkään. Mutta mikä sitten... Beyond nousi ylös venytellen käsiään jalan kivusta edelleen välittämättä. Tikari putosi hänen vyöltään maahan.
"Huppista keikkaa!" Beyond naurahti hyväntuulisesti ja nosti tikarin maasta pikkusormea ja peukaloa käyttäen. Hän roikoitti sitä hetken aikaa lapsekas hymy kasvoillaan, mutta sujautti sen sitten takaisin sinne minne tikari kuuluikin.
Beyond vei sormensa alahuulelleen ja kohdisti kiinnostuneen katseensa seuraavaksi 'suteen' katsellen mitä tämä seuraavaksi tekisi.

Olento katseli Orlanda-sutta kuin tämä olisi täysin normaali näky ja näin kävisi joka ainoa ilta. Tosin miehen katseessa oli jotakin sellaista, mikä sai Orlandan hieman oudoksumaan tapahtumaa. Tämä ikään kuin.. näki hänen lävitseen. Äkkiä mies nousi seisomaan ja tämän vyöltä tipahti tikari maahan. Orlanda katsahti miehen reaktiota jokseenkin oudoksuen. Toinen huikkasi "hupsista keikkaa!" ikään kuin hyväntuulisena. Sitten tämä katseli hetken muualle ja siirsi sitten katseensa jälleen Orlandaan. Mies ei sanonut mitään, mutta Orlanda tiesi että tämä olisi ehkä halunnut sanoa jotakin nasevaa.
Orlanda istahti sutena maahan katsellen ympärilleen antaen poissaolevan kuvan itsestään. Tuossa miehessä todellakin oli jotakin outoa.. eikä punaisena hohtavat silmät luoneet yhtään normaalimpaa kuvaa kyseisestä miehestä. Olihan Orlanda nähnyt punaisia silmiä ennenkin.. Mm. eräällä marsilaisella, kaksijalkaisella hiirellä oli ollut hohtava punainen silmä ja samoin tämän siskolla.

Lopulta Orlanda kyllästyi hiljaisuuteen ja rikkoikin sen:
"Et taida olla täkäläisiä? Mitä teet Gamaruelissa?" Orlanda ei avannut suutaan vaan puhui ikään kuin ajatuksin. Sanat kaikuivat kaksikon mielten välillä. Niin oli tapana, sillä edes Gamaruelissa puhuvat eläimet eivät olleet kovinkaan yleisiä ja turhaa säikähdyttää mahdollisia ulkopuolisia.
"Kuka olet?" Orlanda lisäsi siirtäen pistävän katseensa toisen punaisiin silmiin.

Beyond katseli kuinka toinen istahti sutena maahan katsellen ympärilleen antaen poissaolevan kuvan itsestään. Beyond istuutui uudestaan nurmelle tällä kertaa siinä samassa omituisessa asennossa jolla L tuppasi usein istumaan ja heilutti paljaita varpaitaan omien ajatustensa parissa. Beyond nappasi veitsen laukustaan ja testasi sormen päällään sen terävyyttä. Haltioitunut ilme levisi miehen kasvoille ja tämän punaiset silmät suorastaan paloivat tämän huomatessa kuinka sormen päästä alkoi hiljakseen vuotaa verta. Beyond nuolaisi veren sormeltaan puolet hitaammin kuin mitä oli nuolaissut mansikkahilloa hetki sitten ja tarkkaili sutta sivusilmällä. Vaikka Beyond saattoikin vaikuttaa usein siltä että oli omissa maailmoissaan eikä tarkkaillut ympäristöään niin tosiasiassa Beyond oli hyvin tarkkaavainen ympäristön suhteen. Ei hän halunnut tulla yllätetyksi tai mitään.

Lopulta hukka selvästi kyllästyi hiljaisuuteen ja rikkoikin sen:
"Et taida olla täkäläisiä? Mitä teet Gamaruelissa?" toinen ei avannut suutaan vaan puhui ikään kuin ajatuksin. Sanat kaikuivat kaksikon mielten välillä. Beyond tuijotti toista uteliaana muttei sanonut mitään. Pieni hymy karehti miehen huulilla, vaikkei tämä itsekään tiennyt miksi.
"Kuka olet?" Beyondilta kysyttiin ja susi siirsikin pistävän katseensa Beyondin silmiin.
”Olen Rue”, Beyond vastasi hetken kuluttua ääneen, eihän Beyond osannut kommunikoida ajatusten kautta. Jopa miehen ääni kuulosta lähes samalta kuin L:n. Beyond oli hetken ajan miettinyt esiintyisikö L:nä taas, mutta mitä hyötyä siitä olisi tässä tilanteessa ollut? Varsinkin jos tuo toinen tunsi L:n. Jos Beyond taas ei L:nä tai Ryuuzakina, miten vain, tietäisi toisesta mitään. Se voisi osoittautua kohtalokkaaksi. Beyond ei voinut myöskään käyttää peitenimeä ’Ryuuzaki’ koska sillä nimellä L luultavasti esittäytyi täällä. Beyond huokaisi hiljaa ja katsahti taivaalle huomaten muutaman tähden ilmaantuvan tummenevalle taivaankannelle. ”Etsin veljeäni”, Beyond lisäsi vielä taivasta tuijotellen. Jos toinen tunsi L:n/Ryuuzakin… tämä varmasti ajattelisi heti että Beyond tarkoitti veljellään nimenomaan häntä. Beyondin ja Laurentin… B:n ja L:n, Ruen ja Ryuuzakin (mitä nimityksiä heistä nyt haluttiinkaan käyttää) yhdennäköisyys oli lähes pelottavaa.
'Ja se tarkoittaa, että minut ehkä johdatetaan L:n luo', Beyond ajatteli tyytyväisenä. 'L tarjottaisiin minulle hopeatarjottimella.'
Beyond naurahti haltioituneena ajatuksissaan. Se olisi hienoa...

Miehessä tosiaankin oli jotain sellaista, mikä ei käynyt järkeen. Orlanda tuijotti miehen tikarilla leikkimistä ja häntä puistatti näky toisesta nuolemassa tikariinsa jäänyttä vertaan. Ihan kuin mies olisi jopa nautiskellut tästä kyseisestä toimenpiteestä.

”Olen Rue” mies vastasi Orlandan viimeisimpään kysymykseen.
"Mitä teet Gamaruelissa, Rue?" Orlanda tokaisi ajatuksin mietittyään hetken toisen käytöstä ja olemusta.
”Etsin veljeäni” Rue vastasi. Veljeä? Orlanda olisi voinut sanoa saman tien että tämän etsimä mies löytyi Gamaruelin kartanosta, mutta jätti tämän sanomatta. Mies ei ollut luotettava, päinvastoin. Kaikki tämä kieli väkisinkin siitä ettei miehellä ollut puhtaat jauhot pussissa. Orlanda puuskahti ja nousi sutena äkkiä takajaloilleen ja samassa hän jo muuttuikin haltiaksi. Hänellä oli yllään haltioiden punoma samooja-asunsa ja hän rapsi siitä päällimmäiset pölyt pois.
"Noniin Rue," hän sanoi kuin mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunutkaan, "mitä sinä oikeasti teet täällä?" hän kysäisi tarttuen vyöllään roikkuvaan miekan kahvaan.
"Ja mitä jalallesi on tapahtunut?" hän kysäisi kiinnittäessään huomionsa toisen veriseen jalkaan.

Toinen puuskahti ja nousi sutena äkkiä takajaloilleen ja samassa hän jo muuttuikin haltia naiseksi.
Beyond vislasi matalasti ja sanoi sitten: ”Aika siistiä.”
"Noniin Rue," nainen, jonka nimi näkyi olevan Orlanda, sanoi kuin mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunutkaan, "mitä sinä oikeasti teet täällä?" hän kysäisi tarttuen vyöllään roikkuvaan miekan kahvaan. Beyond vilkaisi miekkaa sivusilmällä muttei sanonut mitään vaan tuijotteli sitten naista kiinteästi vaitonaisena.
"Ja mitä jalallesi on tapahtunut?" Orlanda kysäisi kiinnittäessään huomionsa toisen veriseen jalkaan.
Beyond haukotteli ja venytteli käsivarsiaan noustessaan taas nousemaan ilman tuskan häivähdystäkään, vaikka jalka oli melko huonossa jamassa.
”Minähän sanoin jo mitä täällä teen”, Beyond vastasi tutkiskellen kynsiään. ”Ja jalan kanssa sattui pieni vahinko. Mikä ristikuulustelu tämän nyt oikein on?” Beyond lisäsi sanojensa perään ystävällisen kuuloisen naurahduksen. Hän tutkaili Orlandaa päästä varpaisiin katseellaan miettien mikä haltia oikein oli naisiaan. Beyond risti kädet rennon oloisesti niskansa taa ja tämä väläytti sen suloisen ja kohteliaan hymyn jota L:kin tuppasi käyttämään. Beyondin täytyisi käyttäytyä L:mäisesti jos halusi saada Orlandan vakuuttumaan siitä että Beyond oli mukamas toisen veli.
’Täytynee siis jättää verellä ja tikareilla leikkiminen myöhemmäksi. Yhden naisen takia, sääli’, Beyond tuhisi ajatuksissaan, mutta säilytti yhä kasvoillaan sitä ystävällisen näköistä ilmettä.
Tosin eihän se ollut edes varmaa tunsiko Orlanda toista, mutta aina oli mahdollisuus. Tai sitten Beyond keksisi jotain muuta.
'No, niin... peli alkakoon!'

”Minähän sanoin jo mitä täällä teen”, Rue vastasi tutkiskellen kynsiään, ”Ja jalan kanssa sattui pieni vahinko. Mikä ristikuulustelu tämän nyt oikein on?”
"Et ole täysin rehellinen tiedätkös," Orlanda vastasi tiukasti, "eikä Gamarueliin välttämättä haluta epärehellistä porukkaa. Sitäpaitsi olisi kaikkien kannalta parempi jos nyt vain olisit rehellinen ja kertoisit mitä haluan tietää."
Orlanda pystyi yleensä vaistoamaan erilaiset tilanteet ja sen, mitä olentojen päässä oikeasti liikkui. Hän pystyi jopa tunkeutumaan halutessaan toisten aivoihin, mutta se oli vain äärinmäinen vaihtoehto.
"Minä olen Orlanda Telronya," Orlanda esittäytyi yrittääkseen päästä tasoihin mRuen kanssa. Ehkä tämä puhuisi jos hänkin kertoisi hieman itsestään.
"Minäkään en varsinaisesti ole täkäläinen," hän jatkoi, "Tulen tuoisesta ulottuvuudesta.. Aivan kuin sinäkin oletettavasti."
"Sinun vuorosi," Orlanda sanoi pidettyään hetken aikaa taukoa.

"Et ole täysin rehellinen tiedätkös," Orlanda vastasi tiukasti, "eikä Gamarueliin välttämättä haluta epärehellistä porukkaa. Sitäpaitsi olisi kaikkien kannalta parempi jos nyt vain olisit rehellinen ja kertoisit mitä haluan tietää."
Beyond kohotti kulmiaan vaikuttuneena. Tämä nainen, Orlanda… ei ollutkaan niin helppo tapaus. Hieno juttu, Beyond rakasti haasteita. ”Ja miksi minun täytyisi kertoa itsestäni kaikki naiselle josta en tiedä mitään?” Beyond kysyi kohteliaan oloisesti. ’Paitsi nimen ja jäljellä olevan elinajan’, tämä lisäsi mielessään, muttei sanonut sitä ääneen.
"Minä olen Orlanda Telronya," Orlanda esittäytyi. Beyond nyökkäsi muttei sanonut mitään.
"Minäkään en varsinaisesti ole täkäläinen," Orlanda jatkoi, "Tulen toisesta ulottuvuudesta.. Aivan kuin sinäkin oletettavasti."
Beyond tuijotti naista punaisilla silmillään pysytellen edelleen vaiti.
"Sinun vuorosi," Orlanda sanoi pidettyään hetken aikaa taukoa.
”Olen Rue, mutta senhän sinä jo tiedätkin”, Beyond vastasi, yskäisi ja jatkoi: ”Tulin Japanista veljeäni koska luulin että hän olisi täällä, mutta ehkä näin ei sitten ole.”
Beyond kaivoi repustaan rasian, joka oli täynnä mansikoita ja ojensi sitä Orlandalle.
”Otatko?” mies kysyi. ”Ne ovat juuri poimittuja, tosi hyviä ja mehukkaita mansikoita.”
Beyond nappasi itselleen kaksi mansikkaa, murskasi ne käsiinsä ja nuolaisi sitten mansikasta pursuavia mehija käsistään. ”Mitä muuta haluat tietää Orlanda Telronya?” tämä kysyi katsellen toista tarkkaavaisesti.

”Olen Rue, mutta senhän sinä jo tiedätkin”, Beyond vastasi, yskäisi ja jatkoi: ”Tulin Japanista veljeäni koska luulin että hän olisi täällä, mutta ehkä näin ei sitten ole.”
Ei Rue mitään veljeä ollut etsimässä. Ei varmasti ollut. Jokin miehessä kieli väkisinkin siitä, mutta toinen ei selvästikään halunnut paljastaa oikeita toimiaan joten Orlanda ei jäänyt asiasta kinaamaan. Ei kinaamisella mitään voittaisi. Piti olla hieman astetta ovelampi ja saada asiat selville toisella tavalla.
”Otatko?” mies kysyi ojentaen mansikkarasiaa Orlandaa kohden, ”Ne ovat juuri poimittuja, tosi hyviä ja mehukkaita mansikoita.” Orlanda oudoksui hieman toisen käytös mutta kieltäytyi sitten.
"Ei kiitos tällä kertaa," Orlanda vastasi hieman hymyillen. Toinen piti ilmeisesti todella paljon mansikoista, koska kantoi niitä mukanaan rasiassa. Tuskin kovinkaan moni jaksaisi kavtaa tavallisia marjoja mukanaan jos ei niistä pitäisi sen enempää kuin muistakaan. Paitsi jos marjat olivat jotenkin normaalista poikkeavia, mitä nämä marjat eivät kyllä tuntunet olevan.
"Joskus toiste ehkä," Orlanda lisäsi. Mansikat piti pitää mielessä.

”Mitä muuta haluat tietää Orlanda Telronya?” Reu kysyi nuollen mansikan mehut sormistaan. Jotenkin miehen tuollainen käyttäytyminen edelleenkin puistatti Orlandaa, vaikkei käytöksessä sinänsä mitään sen oudompaa ollutkaan. Kaikkihan nyt nuolivat mansikan mehut sormistaan ettei niistä jäisi tahmeita.. Mutta mikä tässä miehessä sitten sai Orlandan epäilemään jotakin.. ihmeellistä?
"Kaiken," Orlanda tokaisi yllättäen ja istahti kostealle nurmelle, "minulla on kyllä aikaa kuunnella jorinoitasi. Toivottavasti sinua ei muuten häiritse lähistöllä mahdollisesti kulkevat ihmissudet."
Orlanda viittasi miestä istumaan vierelleen.

"Ei kiitos tällä kertaa," Orlanda vastasi hieman hymyillen.
"Oletko aivan varma?" mies kysyi. "Nämä ovat oikeasti tosi hyviä."
"Joskus toiste ehkä," Orlanda lisäsi ja Beyond nyökkäsi tälle pienesti hymyillen. "Hyvä on..."

Beyondin kysyttyä Orlandalta mitä nainen halusi tietää, vastasi tämä yllättäen: "Kaiken."
"Kaiken? Siihen voi mennä aika pitkä aika", Beyond vastasi ilmeettömästi katsellessaan kuinka nainen istuutui nurmelle. Nainen ei haluaisi todellisuudessa tietää puoliakaan. Eikä Beyond uskonut että kertoisi murto-osaakaan.
Tuo Orlanda epäili häntä jostakin. Ei tätä muuten olisi kiinnostanut Beyondin kaltaisen luonnon oikun elämä. "minulla on kyllä aikaa kuunnella jorinoitasi. Toivottavasti sinua ei muuten häiritse lähistöllä mahdollisesti kulkevat ihmissudet."
Orlanda viittasi miestä istumaan vierelleen. Beyond siirtyi istumaan Orlandan viereen kietoen kädet polviensa ympäri mietteliäänä. Oliko tämä ansa?
Beyond avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta käänsi sitten päätään äkkinäisesti vasemmalle kuulostellen. Joku tai jokin lähestyi...
Beyond ponkaisi seisomaan vetäen tikarin esiin ja oli valmiina hyökkäämään tulijan kimppuun.

"Hei!" saapunut poika tai mies, miten vain, huudahti närkästyneenä. "Kyllähän minä tiedä että Gamaruelissa on väkivaltaisiakin tyyppejä, mutten ajatellut että täällä on saamassa kokoajan turpiinsa."
Beyond kiinnitti huomionsa nyt täysin poikaan. Ruskeat huolitellut hiukset, asialliset vaatteet, punaruskeat silmät. Nimi oli... Raito Yagami. Beyondin huulet kaartuivat voitonriemuiseen hymyyn. Hän oli oikeassa paikassa. Hän oli kyllä kuullut siitä kuinka L epäili Raito Yagamia Kiraksi. Epäilyiden täytyi olla todella vahvoja jos Raito oli L:n mukana Gamaruelissa.
"Pahoitteluni", Beyond sanoi maireasti hymyillen. "Raito Yagami."
"Mi - mitä?" Raito älähti yllättyneenä ja Beyondin hymy leveni huomatessaan että Raito tunsi olonsa selvästi epämukavaksi. Hän huomasi kuinka Raiton silmät laajenivat hämmennyksestä huomatessaan Beyondin punaisina palavat silmät.
"Kuka tämä tyyppi on, Orlanda? Joku kavereitasi?" Raito kysäisi naiselta muttei irrottanut katsettaan Beyondista. "Olin kyllä kulkemassa vain ohi, mutta jos jokin on ongelmana niin voin kyllä jäädä."
"Ei meillä ole mitään ongelmaa", Beyond vakuutteli ja työnsi tikarin takaisin paikalleen huomatessaan Raiton vilkaisevan sitä merkitsevästi. "Me tässä vain tehdään tuttavuutta."
"Okei... illanjatkoja sitten", Raito sanoi kohteliaasti, mutta epäluulo paistoi hänen kasvoiltaan. Beyond arveli että tämä oli hämmentynyt myös Beyondin ja L:n yhdennäköisyydestä. Ei toisaalta mikään ihmekään.
Raito asteli eteenpäin valmistautuen siirtymään pois paikalta, mutta tämä käännähti sitten äkisti Orlandan puoleen kysyen: "Onko kaikki varmasti okei?"

Rue istahi kuin istahtikin Orlandan viereen ja kietoi sitten kädet polviensa ympärille jokseenkin poikamaisesti.
"Noh, alas puhumaan," Orlanda sanoi ystävällisen kuuloisesti. Samassa Rue kuitenkin ponkaisi takaisin jaloilleen vetäisten tikarinsa esiin. Orlanda ei jahkaillut vaan ponkaisi itsekin seisomaan vetäisten miekkansa esiin. Automaattinen reaktio, jolle ei oikeastaan voinut mitään. Hän osoitti Ruea miekallaan, mutta poika osoittikin metsään. Nyt vasta haltia kiinnitti huomionsa lähestyviin askeliin ja laski miekkansa.
"Hei!" tuttu ääni sanoi kuulostaen närkästyneeltä, "Kyllähän minä tiedä että Gamaruelissa on väkivaltaisiakin tyyppejä, mutten ajatellut että täällä on saamassa kokoajan turpiinsa." Orlanda hymähti tunkien miekkansa takaisin tuppeensa.
"Raito," hän naurahti pojan astuessa metsän varjoista kummankin näkökenttään.
"Pahoitteluni", Rue sanoi yllättäen, "Raito Yagami." Orlanda katsahti Ruea ja tuttu epäilys palasi häneen. Mistä Rue tiesi Raiton.. Varsinkin jos Raito ei tuntenut Ruea. Eikä ilmeisesti tuntenutkaan..
"Mi - mitä?" Raito yllättyi tuojottaen Ruea, "Kuka tämä tyyppi on, Orlanda? Joku kavereitasi?"
"Itseasiassa en tiedä hänestä vielä muuta kuin nimen," Orlanda tokaisi, "olin juuri aikeissa alkaa kuuntelemaan hänen jorinoitaan itsestään kun sinä keskeytit."
"Olin kyllä kulkemassa vain ohi, mutta jos jokin on ongelmana niin voin kyllä jäädä," Raito ehdotti. Orlanda naurahti. Raito piti häntä heikkona naisena joka ei pystynyt pitämään huolta itsestään? Noh.. Vähänpä tiesi. Silti jokseenkin söpöä.
"Ei meillä ole mitään ongelmaa", Rue vakuutteli, "Me tässä vain tehdään tuttavuutta."
"Okei... illanjatkoja sitten," Raito sanoi lähtien jatkamaan matkaansa. Äkkiä mies kuitenkin pysähtyi ja kääntyi heitä kohden.
"Onko kaikki varmasti okei?" hän kysyi lähinnä Orlandalta.
"On on," Orlanda sanoi naurahtaen, "mutta jos haluat jäädä niin jää toki. Minulla on nähkääs muutakin tekemistä enkä voi viipyä tässä koko yötä. Lupasin Tristanille pitää sitä silmällä tämän ja huomisen yön. Että jos haluat niin saat toki jäädä.. Mihin muuten olit matkalla?"

"On on," Orlanda sanoi naurahtaen, "mutta jos haluat jäädä niin jää toki. Minulla on nähkääs muutakin tekemistä enkä voi viipyä tässä koko yötä. Lupasin Tristanille pitää sitä silmällä tämän ja huomisen yön. Että jos haluat niin saat toki jäädä.. Mihin muuten olit matkalla?"
"Kouluun. Täällä on eräs portaali josta pääsen melko lähelle", Raito vastasi ja lisäsi sitten vielä: "Eli en taida jäädä, jos minua ei välttämättä tarvita."
"Kouluun? Tähän aikaan? Käytkö vielä koulua?" Beyond kyseli ihmeissään. "Kyllähän sinä nuorelta näytät, mutten ajatellut että olisit niin nuori..."
"Äh, tarkoitan koululla yliopistoa ja etsiväkursseja", Raito selvensi. "Olen kyllä käynyt jo peruskoulun että lukion."
Va oli tämä poika käynyt lukion ja suunnannut sieltä erilliseen yliopistoon? Ja yliopiston päälle vielä etsiväkursseja. Niinpä niin, tyypillistä mallioppilasta. "Pyrit siis etsiväksi? Sinulla täytyy olla vahva oikeudentaju", 'Rue' lausahti tutkaillen Raitoa. Oliko tämä Kira kuten L epäili? Jotain outoa tässä nuoressa miehessä kuitenkin oli... Ensinnäkään Beyond näki vain tämän nimen, eikä elinikää kuten kaikkien muiden kohdalla. Miksihän?
"Joidenkin täytyy jakaa oikeutta", Raito sanoi ja katsahti Beyondia siristäen silmiään. Poika oli ilmeisesti tajunnut, että Beyond testasi häntä. Ei tämä näemmä ollutkaan mikään eilisen teeren poika. "Mikä nyt sitten on oikeutta", Beyond vastasi hyvin L:mäiseen tyyliin ja kuljetti peukaloa alahuultaan pitkin mietteliään oloisena.
"Ja Orlanda, jos sinulla on jotain muutakin tekemistä niin ei sinun kannata tuhlata aikaasi minuun", Beyond sanoi naiselle lähes tulkoon kohteliaasti.

"Kouluun. Täällä on eräs portaali josta pääsen melko lähelle", Raito vastasi, "Eli en taida jäädä, jos minua ei välttämättä tarvita."
"Kouluun? Tähän aikaan? Käytkö vielä koulua?" Rue kyseli ihmeissään, "Kyllähän sinä nuorelta näytät, mutten ajatellut että olisit niin nuori..."
"Äh, tarkoitan koululla yliopistoa ja etsiväkursseja", Raito selvensi, "Olen kyllä käynyt jo peruskoulun että lukion."
"Noh, pidä sitten hauskaa opinahjossa," Orlanda sanoi, "Onneksi itse olen jo käynyt koulut."
"Pyrit siis etsiväksi? Sinulla täytyy olla vahva oikeudentaju", Rue totesi.
"Joidenkin täytyy jakaa oikeutta", Raito vastasi ja Orlandasta tuntui siltä että tunnelma näiden kahden välillä oli tiivistynyt viimeisten sanojen myötä todella paljon.
"Ja Orlanda, jos sinulla on jotain muutakin tekemistä niin ei sinun kannata tuhlata aikaasi minuun" Rue tokaisi.
"Älä unta näe," Orlanda sanoi naurahtaen, "minulla on kyllä aikaa kuten sanoin. Ja Tristan ei tunnu olevan lähistöllä tällä hetkellä.. Voin kyllä kutstua hänet jos haluat."


[Vähän lyhyt^^']

Raito hymyili Orlandalle jotenkin... lempeästi (?) ja toivotti sitten hyvät illanjatkot ennen kuin lähti kävelemään pois päin. "Toivottavasti ihmissudet eivät syö sinua!" Beyond huudahti naurahtaen perään. 'Koska jos olet Kira, haluan tappaa sinut omin käsin.'
Piru vieköön sitä hyypiötä kuka erehtyisi tappamaan Kiran ennen Beyondia. Silloin irtoaisi enemmän kuin pelkkiä päitä.
"Ja Orlanda, jos sinulla on jotain muutakin tekemistä niin ei sinun kannata tuhlata aikaasi minuun" Beyond tokaisi naiselle.
"Älä unta näe," Orlanda sanoi naurahtaen, "minulla on kyllä aikaa kuten sanoin. Ja Tristan ei tunnu olevan lähistöllä tällä hetkellä.. Voin kyllä kutstua hänet jos haluat."
"Ei tarvitse", Beyond naurahti istuutuen taas nurmikolle tuijotellen naista. Pitäisikö tämä vain tappaa? Mutta toisaalta kannatti ensin tutkiskella jospa toisesta olisi jotain hyötyä tai edes hupia.
"Eli mihin me jäimmekään? Ah, aivan. Minun tylsään elämääni, mutta ennen kuin minä kerron jotain. Haluan että sinä kerrot jotain itsestäsi. Myös sen miksi olet niin... aaah, mukamas kiinnostunut taustoistani."

[[lyhyttä nyös ._.]]

"Toivottavasti ihmissudet eivät syö sinua!" Rue huusi pois astelevan Raiton perään. Orlanda katsoi hänkin Raiton perään mietteissään. Raitokaan ei tuntunut aivan normaalilta kaverilta. Rue kääntyi Orlandan puoleen.
"Ja Orlanda, jos sinulla on jotain muutakin tekemistä niin ei sinun kannata tuhlata aikaasi minuun"
"Älä unta näe, minulla on kyllä aikaa kuten sanoin. Ja Tristan ei tunnu olevan lähistöllä tällä hetkellä.. Voin kyllä kutstua hänet jos haluat."
"Ei tarvitse" Rue tokaisi istahtaen hänkin maahan.
"Eli mihin me jäimmekään? Ah, aivan. Minun tylsään elämääni, mutta ennen kuin minä kerron jotain. Haluan että sinä kerrot jotain itsestäsi. Myös sen miksi olet niin... aaah, mukamas kiinnostunut taustoistani," tämä sanoi. Orlanda katseli miestä läpitunkevalla katseella miettien hetken vaihtoehtojaan. Hän voisi kieltäytyä puhumasta, mutta siitä ei taas olisi minkäänlaista hyötyä eikä puhumisestakaan liioin ollut minkäänlaista haittaa. Joten, miksipäs ei?
"Noh," hän naurahti, "jos aiomme lähteä tälle linjalle niin tehdään sitten pelin säännöt selväksi. Kerromme vuoroin toisillemme asioita. Ensin sinä voit kertoa jotakin itsestäsi, minkä jälkeen minä kerron ja sitten taas sinä. Vuoroin niin peli kulkee eteenpäin tasa-arvoisesti. Eikös kuulostakin hyvältä?" Orlanda hymyili Ruelle vaikka tosiasiassa änen ajatuksensa laukkasivat jo jossakin aivan muussa. Ruella oli jotakin Raitoa vastaan eikä Raitollakaan välttämättä ollut puhtaat jauhot pussissa. Mitään todisteita kummastakaan Orlandalla ei ollut, mutta se tunne.. Toisaalta Raito oli todella mukava poika eikä tästä pitäisi uskoa mitään pahaa.
"Voidaan aloittaa ihan alusta," Orlanda sanoi, "Minun nimeni on Orlanda Telronya." Hän ojensi kätensä Ruelle.
"Olen haltia," hän lisäsi, "ja utelias sellainen. Siksi nyt haluankin tehdä tuttavuutta kanssasi vaikka se veisi vuosiakin. Minulla on kyllä aikaa kuten sanoin aikaisemminkin."

Beyond huomasi kuinka Orlanda tuijotti häntä jotenkin… läpitunkevalla katseella?
"Noh," Orlanda kuitenkin naurahti, "jos aiomme lähteä tälle linjalle niin tehdään sitten pelin säännöt selväksi.” Tässä välissä Beyond katsahti toista yllättyneenä ja kohotti kulmiaan hiukan.
”Kerromme vuoroin toisillemme asioita. Ensin sinä voit kertoa jotakin itsestäsi, minkä jälkeen minä kerron ja sitten taas sinä. Vuoroin niin peli kulkee eteenpäin tasa-arvoisesti. Eikös kuulostakin hyvältä?" Orlanda hymyili Beyondille, joka nyökkäsi muttei vastannut hymyyn. Tämä Orlanda yritti vain saada miehen nalkkiin jostakin.
"Voidaan aloittaa ihan alusta," Orlanda sanoi, "Minun nimeni on Orlanda Telronya." Hän ojensi kätensä Beyondille. Mies tarkkaili kättä epäröiden punaisilla silmillään ja aluksi näytti siltä ettei tämä tarttuisi käteen, mutta loppujen lopuksi hän kuitekin kätteli Orlandan kättä tokaisten: ”Rue.”
"Olen haltia," Orlanda lisäsi, "ja utelias sellainen. Siksi nyt haluankin tehdä tuttavuutta kanssasi vaikka se veisi vuosiakin. Minulla on kyllä aikaa kuten sanoin aikaisemminkin."
Beyond veti kätensä hitaasti pois toisen kädestä ja tarkkaili naista hetken ja tokaisi: ”Olen ihan vain ihminen. Olen 20 – vuotta meidän ikämme mittapuulla mutten tiedä miten systeemi menee teidän elinkaaressanne.” Beyond vilkaisi Orlandaa sivusilmällä sanoen: ”Sinun vuorosi.”