OMG!! Xmas fucking prom next week! O_o'

[ en oo varma otsikosta mut se kuulosti hauskalta.]

Orlanda katsahti Siriusta ärtyneenä ja hyvin, hvin mustasukkaisena. Sirius Musta oli pyytänyt Korpinkynnen Elizabeth Burrowta tanssiparikseen seuraavan viikon joulutanssiaisiin. Orlanda huokaisi nyreänä. Hän olisi halunnut tanssia Siriuksen kanssa mutta jotenkin hänestä ei vain ollut kysymään poikaa parikseen ennen kuin sitten oli jo liian myöhäistä.. Kaiken lisäksi kaikilla muillakin tuntui olevan jo pari! James Potter tanssi Lily Evansin kanssa, Peter Piskuilan taas oli saanut parikseen Amelia Bonesin Puuskupuhista.. Remus Lupin tanssi Molly Prewettin kanssa.. Kaikilla oli pari!
Paitsi minulla, Orlanda ajatteli surkeana. Hän huokaisi päättäen sitten mennä koulupäivän pääteeksi istuskelemaan Tylypahkan nurmelle ja katselamaan järvelle. Ei kai sillä niin väliä ollut tanssiko hän vai ei.. No olihan sillä! Will McDonnell, Bellatrix Musta ja tämän kaksi kaverusta.. Siis koko luihuisjengi oli piikitellyt Orlandaa jo edellisellä viikolla tanssiaisaiheesta. Hän ei jaksaisi millään kuunnella toisten piikittelyä.. varsinkaan luihuisten.

Hön nousi seisomaan, laittoi muodonmuutosten oppikirjan laukkuunsa ja lähti sitten pääovista pihalle. Remus, Sirius, James, Peter tai näiden ihanat daamit eivät tuntuneet edes reagoivan mitenkään Orlandan katoamiseen.. No ehkä siihen pitäisi vain tottua. Oli tulossa kurjin joulu pitkään aikaan.
Orlanda istahti nurmelle järven rantaan heittäen sitten ruokasalista ottamansa leivänkannikan veteen. Pian yksi suuri lonkero vetäisi sen pinnan alle jättäen jälkeensä vain muutaman kuplan.
"Olisit nyt edes sinä tullut katsomaan," Orlanda murahti jättiläiskalmarille tietäen tosin ettei olento mitään kuullut saatika ymmärtänyt.

"David Jonathon Gontier ja Hank Peter Morrow!"
Meteliä ja mekkalaa. Kolme poikaa suuntasivat järvelle päin. Bryan Widing tyynesti kävellen ja David sekä Hank karkuun juosten samalla kun yksi tyttö juoksi kiljuen heidän perässään. "Idiootit!"
"Mistä sait moiden päähänpiston?!" Hank kysyi Davidilta nauraen samalla kun juoksi karkuun tyttöä. "Hetken mielijohde!" Dave virnisti takaisin. Poika meinasi horjahtaa kun ei katsonut eteensä, mutta jatkoi sitten kuitenkin onnistuneesti matkaa Hank vierellään. David oli saanut päähänsä laskea rohkelikkotytön Suzanne Lillyn paljaalle vatsalle jäätelöä joten hän oli pyytänyt Hankia pitämään tyttöä aloillaan samalla kun oli itse kohottanut hiukan toisen paitaa (vain niin että vatsa paljastui) kipannut puolikulhollista kylmää jäätelöä paljaalle masulle. Onneksi Suzanne oli kuitenkin heidän hyvä tuttavansa eikä oikeasti vetäisi hernettä nenäänsä poikien tekosista vaikka hetkellisesti saattoi tuohtuakin.
Bryan katseli kolmikon menoa kauempaa pudistellen huvittuneena päätään. Hän ei ihan aina ollut varma miten oli ajautunut sellaisten kavereiden seuraan joiden kanssa nyt pyöri. Olivathan Hank ja David mukavia mutta paljon repäisevämpiä, lapsenmielisempiä ja ennen kaikkea äänekkäämpiä kuin nuori Widing itse.
"Järvi, vettä!" Dave huudahti innoissaan ja huomasi Orlandan. Hank huomasi saman ja kääntyi katsomaan Davidia virnistäen ja korpinkynsi virnisti takaisin. He ajattelivat samaa asiaa...
"Hank, tartu kädestäni!" Dave hekotteli ja Hank teki työtä käskettyä. Samalla kaksikko alkoi juosta Orlandan suuntaan. "Ooooorlaaaaanda!" kaksikko huudahti yhteenääneen ja pomppasivat rantaveteen aivan Orlandan edessä niin että vettä roiskui niin Hankin, Daven kuin Orlankin päälle. "Moi!" Hank naurahti virnistäen ja pyyhki mustia hiuksia pois silmiensä edestä samalla kun David vielä roiskutti jalallaan lisää vettä Orlandan päälle. "Miten menee?"
"Märästi!" Dave huudahti vastaukseksi kysymykseen jonka Hank oli esittänyt Orlandalle.
"Pojat hei, rauha", Bryan hymähti tyynesti, mutta huvittuneena saapuessaan paikalle Suzannen kanssa. Neiti Lilly mulkaisi pahasti Hankia ja Davidia. Gontier ja Morrow katsahtivat toisiaan ja vetivät sitten kasvoilleen yliviattomat hymyt katsahtaessaan Suzanneen.
"Tuo ei nyt auta!" Suzanne tuhahti valittavaan äänensävyyn muttei voinut olla virnistämättä. Tyttö heilautti muka ylimielisesti pitkiä vaaleita hiuksiaan poikien suuntaan ja katsahti sitten ystävällisesti hymyillen Orlandaan. "Moi Orla. Ei olla pitkään aikaan nähty."

Äkkiä rauhallisen syyspäivän rikkoi huuto, joka kuului linnan suunnasta. Orlanda kohotti katseensa ylös.
"David Jonathon Gontier ja Hank Peter Morrow!" huuto kuului uudestaan. Orlanda huomasi kahden pojan juoksevan rantaa kohti tyttö kintereillään. Kolmas poika asteli näiden perässä rauhallisemmin. Orlanda tunnisti nämä kaukaa.. Eihän siitä voinut erehtyä, varsinkaan kun nimet oli mainittu. Suzanne Lilly jahtasi näitä ja tarkoilla haltian silmillään Orlanda oli erottavinaan tahran tämän uutukaisessa paidasa. Bryan Widing tarpoi näiden perässä.
"Järvi, vettä!" toinen pojista, Dave kiljahti ja tuntui samassa huomaavan Orlandan. Orlanda nyökkäsi ja heilautti kättään tervehdykseksi mutta katui sitten syvästi tekosiaan. Ennen kuin hän ehti sen kummemmin tajutakkaan saatika suunnitella pakoon ryntäämistä, Dave ja Hank huusivat yhteen ääneen hänen nimensä ja loikkasivat sitten rantaveteen niin että Orlandasta tuntui siltä että hänen niskassaan oli puoli järveä.
"Hank! Dave!" hän parahti kylmän veden valuessa hänen mustista hiuksistaan niskaa ja selkää pitkin maahan.
"Moi!" Hank nauroi. Dave potkaisi vielä vähän vettä Orlandan päälle.
"DAVE!" Orlanda kiljaisi.
"Miten menee?"
"Märästi!" Dave vastasi Hankin Orlandalle esittämään kysymykseen.
"Todellakin!" Orlanda puuskahti nousten seisomaan. Hän siirsi etuhiuksensa pois silmiltään tuijottaen nyt kädet puuhkassa poikia.
"Pojat hei, rauha!" kuului ääni heidän takaansa ja Bryan saapui paikalle Suzannen kanssa. Pojat katsahtivat Suzannea ja Orlandaa mitä viattomin ilme kasvoillaan.
"Tuo ei nyt auta!" Suzanne sanoi tiukasti.
"Ei niin!" Orlanda puuskahti syöksyen samalla poikia kohti tönäisten nämä järveen. Hän naurahti tyytyväisenä läpsäisten käsiään muutaman kerran seisten samalla itse rantahietikossa. Hän katsahti poikia vielä ja palasi sitten rannalle tyytyväinen ilme kasvoillaan.
"Moi Orla. Ei olla pitkään aikaan nähty," Suzanne sanoi hymyillen Orlandalle ystävällisesti. Orlanda katsahti toista loihtien sitten itsensä kuivaksi.
"Hei Suzie," hän sanoi, "hyvin tässä menee." Hän vilkaisi poikia takanaan, "tai ehkä jopa paremminkin." Ajatukset joulutanssiaisista olivat jo kadonneet tytön mielestä poikien kommelluksien takia.

"Tuo ei nyt auta!"
"Ei niin!" Orlanda puuskahti syöksyen samalla poikia kohti tönäisten nämä järveen. Hank huudahti yllättyneenä ja David manasi mielessään. Jos hän vain saisi käyttää voimiaan... veden mahtia... Kilttinä poikana Gontierin oli kuitenkin alistuttava nöyryyttävään kohtaloonsa ja kaatua järven märkään syleilyyn. Orlanda naurahti tyytyväisenä läpsäisten käsiään muutaman kerran seisten samalla itse rantahietikossa. Bryan repesi nauruun taustalla ansaiten Hankilta mulkaisun. Orla katsahti poikia vielä ja palasi sitten rannalle tyytyväinen ilme kasvoillaan.
"Hyvin toimittu, Telronya", Bryan myhäili tyytyväisenä ja katseli kuinka Hank ja Dave koettivat kömpiä pystyyn.
"Moi Orla. Ei olla pitkään aikaan nähty," Suzanne sanoi hymyillen Orlandalle ystävällisesti.
"Hei Suzie," hän sanoi, "hyvin tässä menee." Bryan huomasi kuinka Orlanda vilkaisi poikia takanaan, "tai ehkä jopa paremminkin."
David mutisi jotain epämääräistä päästessään viimein ylös ja ojensi kätensä auttaakseen Hankin pois järvestä. Hank kuitenkin oli ilkikurisella tuulella. Morrow tarrasi Daven käteen vetäen tämän uudestaan järveen. Nuori rohkelikkopoika nautti tilanteesta täysin rinnoin. Hän tiesi tasantarkkaan mitä kaikkea Dave osasi tehdä veden kanssa, muttei voinyt nyt hyödyntää taitojaan. "Kiitos vaan!" Dave älähti närkästyneenä ja muodosti äänettömästi huulillaan sanat: Me puhumme tästä vielä. Hank kohautti naureskellen olkiaan ja nousi järvestä ja loihti itsensä kuivaksi. Dave toimi samoin perässä.
Bryan istuutui nurmelle vetäen laukustaan liemikirjansa. Tämä näky sai Hankin voihkaisemaan kovaan ääneen: "Et voi olla tosissasi!"
"Miten vaan", Bryan lausahti katse kiinni kirjassa. "No, onneksi minä olen hyvä liemissä", Dave sanoi tyytyväisenä ja virnisti Hankille. "Toisin kuin eräät."

Bryan nauroi Orlandan tönäistyä pojat järveen. Orlanda katsahti tätä tuttu virne kasvoillaan.
"Hyvin toimittu, Telronya", Bryan myhäili tyytyväisenä ja katseli kuinka Hank ja Dave koettivat kömpiä pystyyn. Orlanda niinikään katsahti taakseen teennäisen ylimielisellä ilmeellä.
"Moi Orla. Ei olla pitkään aikaan nähty."
"Hei Suzie, hyvin tässä menee.. tai ehkä jopa paremminkin."
Äkkiä räpiköinnin päätteeksi kuului jälleen loiskahdus ja Orlanda käännähti katsomaan taakseen. Hank nauroi ja Dave räpiköi jälleen järvessä.
"Kiitos vaan!" Dave pärskähti vedenvarasta. Orlanda nauroi.
"No onko nyt kivaa?" hän kysyi, "eikös pieni uimatuokio kylmässä vedessä piristäkin kummasti?"
Hän istahti takaisin nurmelle antaen syysauringon lämmittää kasvojaan. Bryan kaivoi laukustaan liemikirjansa.
"Et voi olla tosissasi!" Hank älähti epäuskoisena.
"Miten vaan," Bryan lausahti katse kiinni kirjassa.
"No, onneksi minä olen hyvä liemissä", Dave sanoi tyytyväisenä ja virnisti Hankille, "Toisin kuin eräät." Orlanda virnisti ilkikurisesti taikoen sitten yhdellä näppärällä sauvan heilautuksella Davidille punaiset letit mustien hiuksien tilalle.
"Hups!" hän sanoi tehtyään taikansa muka vahingossa, "No onneksi olet niin taitava myös muodonmuutoksissa, joten osaat kai palauttaa hiuksesi normaaleiksi.. vaikka tietysti totta on että nuo letit pukevat sinua!"

Orlanda katsahti Bryanin olan takaa tämän lukemaa kappaletta.
"Felix Felicis?" hän tavasi siristäen silmiään, "nestemäinen onni? Bryan, emmehän me ole käyneet tuota kappaletta vielä! Menemme vasta.." Hän käänsi Bryanin kirjasta muutaman aukeaman taaksepäin, "tuossa.. Elävien kuolleiden juoma."
Orlanda katsoi hieman kysyvästi Bryania.