I have only one guestion! Where's prince Anarigel Gamar? Huh? [Jokerin sisääntulo]

[Okei eli tähän alkuun pistän sen meidän pelin alun.<3 Toivottavasti päästään ees jotenkin jatkaa tätä Eli iidan vuoroon jäi.^^]

Kiwi
"No en olisi uskonut että Anarigel elää näinkin kauan...", Rosie naurahti pörröttäessään pinkkejä hiuksiaan kaksoissiskonsa huoneen peilin edessä. Nainen siloitteli etuhiuksiaan paremmin ja katsahti Anoraa huvittuneena kun tämä koetti saada vihreän pukunsa korsettiyläosaa kiinni.
"Noh itse asiassa minäkin olin hieman epävarma. An olisi ihan hyvin voinut kupsahtaa jonkun naisen toimesta ihan milloin vain.", Anora ähisi samalla kun koetti epätoivoisesti voittaa korsetin kahta ylintä hakaa.
"Ääh! Mene, mene, mene, MENE!!", sinihiuksinen kaksonen ärisi mutta vaikka hän kuinka käänteli ja väänteli käsiään ja hakaisia, niin homma ei ottanut onnistuakseen.
Rosie katseli hetken aikaa siskoaan tarkistellen omaa violettia iltapukuaan minkä kaula-aukon avonaisuudesta tämä oli jo saanut kuulla Anoralta. Rosie naurahti katsellessaan siskonsa urakointia mutta asteli sitten arvokkaasti tämän luo ja irroitti Anoran kädet hakasista.
"Sinä se et sitten osaa mitään.", Rosie lausahti muka kylmästi mutta äänensävystä pystyi aistimaan lievää hellyyttä.
"Ole hiljaa ja laita nyt vaan ne hakaset kiinni...", Anora murahti mutta hymyili silti hieman. Naiset olivat juuri löytämässä uutta yhteistä säveltä mutta jotenkin Rosiessa oli yhä monia piirteitä joita Anora ei sietänyt. Sama oli myös toisin päin. Rosie piti Anoraa yhä hieman liian nössönä ja perheen kultaisena tyttönä joka oli aina se joka huomattiin. Mutta Anora itse koetti kyllä todella tulla toimeen Rosien kanssa. Sinihiuksinen tunsi kuinka ylinkin haka lopulta napsahti kiinni ja tämä asteli nopeasti peilin eteen pörröttämään hiuksensa.
"Anora, Rosie! Kohta pitäisi olla salissa!", Enora huudahti oven takaa ja kolkutti sen tammipintaan kärsimättömästi.
"Juujuu! Tulossa ollaan! Älä nyt oven läpi tule! Mene edeltä vaan!", Anora huudahti ovelle ja kuuli kuinka Enora mutisi jotain ja askeleet oven takana loittonivat. Anora katsahti Rosieen hymyillen varovasti. Rosie katsahti siskoaan sivusilmällä ja hymyili itsekkin pienesti. Kuin yhdestä päätöksestä molemmat suuntasivat ovelle ja siitä kohti hälisevää salia jossa Anarigelin syntymäpäiväjuhla pidettäisiin.

Sali oli jo melkein täynnä. Oliot, ihmiset, haltiat, kääpiöt ja monet muut Anarigelin ja muiden Gamarien ystävät, tuttavat ja kuuluisuudet olivat saapuneet ja rupattelivat mukavia toisilleen. Shampanja virtasi ja ruoka oli Inan erikoisuuksia ja taas kerran uskomattoman hyvää. Tarjoilijat olivat täydessä työntouhussa Tecnan varmassa mutta hellässä hallinnassa. Myös vartijat ja sotilaat olivat pukeneet parhaat päälleen ja varsinkin Adá näyttti olevan entistäkin arvokkaampi.
Anora erkani nopeasti Rosien luota ja lähti astelemaan arvokkaasti pitkin salia tervehtien tuttuja, kysellen kuulumisia ja hoitaen muutenkin Valtiattaren velvollisuuksiaan. Anora oli jo jonkin aikaa toiminut Valtiattarena Jimmyn ja Amyn annettua tilaa seuraajalleen. Aluksi Jimmy oli ollut hyvin pettynyt ja ärtynyt siitä, että Anora aikoi hallita yksin mutta lopulta suostuttelun, riitojen ja hampaiden kiristelyjen jälkeen Valtias oli viimein taipunut ja niin Anora oli perinyt vallan ja istahtanut valtaistuimelle Valtiattarena jota kansa kutsui nimellä Gamaruelin Sininen Varpunen.

Ryuuzaki-san
Satoshi asteli eteenpäin kohti Gamarien kartanoa jossa hänen tyttöystävänsä veljen, Anarigelin
syntymäpäivät vietettäisiin. Satoshista tuntui oudolta että Anora oli nyt valtiatar... Satoshi ei koskaan ollut osannut ajatella Anoraa edes prinsessana paitsi joskus ihan heidän ensitapaamisillaan. Ei niin etteikö Satoshi olisi arvostanut Anoraa. Arvosti toki, mutta silti...
Satoshi napitti kaksi kauluspaidan ylintä nappia kiinni ja suoristi kravaattiaan. Hän sitoi pitkät hiuksensa nopeasti kiinni ja jatkoi sitten matkaansa mietteliäänä. Totta puhuen häntä pelotti vähän kuinka kävisi Satoshin ja Anoran yhteisen ajan. Mitä jos naisesta tulisi niin kiireinen ettei tällä olisi enää aikaa Satoshille? Miehelläkin oli paljon kiireitä laulajan uransa takia ja keikkaa pukkasi nyt kun hänen suosionsa levisi laajemmalle.

Satoshi asteli sisään kartanoon ja katseli ympärilleen. Sali oli lähes täynnä ja keskustelivat iloisesti keskenään. Olioita, ihmisiä, haltioita ja kääpiöitä, sekä monia muita oli kerääntynyt juhlistamaan Gamarien prinssin syntymäpäivää. Nuori mies yritti etsiä sinistä hiuspehkoa muiden joukosta muttei vielä toistaiseksi löytänyt etsimäänsä. Mies huomasi Anoran toisen henkivartijan Sousuke Sagaran keskustelemassa asiallisen oloisesti jonkun oliomiehen kanssa ja hiukan kauempana oli Ryuuzaki tekemässä turvavarmistuksia.
Satoshi kääntyi nopeasti pois ettei Ryuuzaki huomaisi häntä... Satoshi ei luottanut mieheen tippaakaan, tämä oli epäilyttävä ja... friikki.
"Herra Midorikawa!"
'Ei helvetti...' Satoshi kirosi mielessään mutta kääntyi kuitenkin kohtaamaan toisen.
Korpinmustat sekaiset hiukset, raskaat silmänaluset ja pöllämystynyt katse suurehkoissa silmissä, jotka näyttivät lähes mustilta mutta jos katsoi tarkkaan, saattoi huomata vivahduksen harmaata iiristä. Ryuuzaki katseli Satoshia pää kallellaan ja raaputti toisella jalallaan toista jalkaansa näyttäen hajamieliseltä. "Ryuuzaki... onko vaatetuksesi varmasti sopiva?" Satoshi kysyi hivenen ärtyneenä katsahtaen epäluuloisesti toisen haalistuneita farkkuja sekä pitkää valkohihaista puseroa. "Anteeksi vain, mutta minä päätän aivan itse kuinka pukeudun", Ryuuzaki tokaisi samalla kun haukkasi ison palan leivoksesta.
"Ryuuzaki..."
"Niin?"
Satoshi katsahti toista otsaansa rypistäen ja sanoi sitten: "Jos syötte noin paljon... lihotte, tiäks. Ei niin että se olisi ongelmani."
"Jos käytätte aivojanne, ette liho vaikka söisitte makeisia", Ryuuzaki tokaisi yksinkertaisesti jolloin Satoshi naurahti kireästi. Tämä oli näitä Ryuuzakin omituisia sepustuksia, kuten se että jos mies ei istunut siinä omituisessa asennossaan tämän päättelykyky muka laski 40 prosenttia...
"Ah, aivan. Unohdin aivan että teillä ei ole mitään millä käyttää aivojanne, joten - "
"Pää kiinni, Ryuuzaki!" Satoshi ärähti ja asteli äkäisesti pois toisen luota. Että toinen kehtasikin... Okei, olihan Satoshikin toisinaan hyvinkin ilkeä Ryuuzakia kohtaan, mutta silti!

Pitkän etsinnän jälkeen Satoshin ilme kirkastui kun tämä löysi viimein etsimänsä...
"Anora!" Satoshi naurahti ja lähti astelemaan toista kohti ja kaappasi tämän sitten vahvaan syleilyyn takaa päin. "Ja nyt on vuorossa seksuualista häirintää", Satoshi virnuili samalla kun suukotti Anoran niskaa. "Etkä voi kieltäytyä, tiäks."
Satoshi irroittautui Anorasta ja asteli tämän eteen poikamaisesti hymyillen.

Blackbird
Samaan aikaan kun Gamaruelin loistokkaassa kartanossa valmistauduttiin ja aloiteltiin Anarigelin juhlia (niin henkisesti kuin fyysisestikin), läheisessä metsässä kartanon mailla vaelsi yksinäinen hahmo. Yllättäen, kyseisen henkilön tuurilla, ulkona tietenkin oli alkanut sataa kaatamalla vettä. Noh, eihän Orlanda Telronya siitä välittänyt. Hän oli tottunut samooja ja vaelsi kelissä kuin kelissä, jos niin halusi. Nyt hän oli palaamassa Gamarueliin monen vuoden vaeltelun jälkeen. Hän ei ollut gamaruelilainen, päin vastoin; Hän oli syntynyt ja kasvanut Keski-Maassa mutta tutustunut vuosien mittaan Gamaruelin edelliseen valtiattareen ja tämän perheeseen. Nyt (tai ainakin viimenäkemältä) Orlanda oli kihloissa Gamaruelin valtiaan veljenpojan kanssa. Aikaa oli kuitenkin kulunut, eikä Orlanda voinut olla varma enää siitä, mitä oli vuosien aikana tapahtunut Gamaruelissa.
Orlanda vilkaisi vasemmassa kädessään olevaa hopeista timanttisormusta. Hiljaa hän hymyili sateessa toivoen sydämensä pohjasta, ettei Generigel olisi unohtanut. Kun hän oli lähtenyt aikanaan Gamaruelista, hän oli sanonut miehelleen ettei tämän tarvitsisi odottaa hänen paluutaan vaan saisi jatkaa elämäänsä kuten parhaakseen näki. Generigel oli kyllä sanonut ettei unohtaisi, mutta koskaan ei voinut olla varma. Generigel oli kuitenkin ymmärtäväinen mies ja tämä kyllä tajusi miksi Orlandan oli lähdettävä; Keski-Maassa oli alkanut uudelleen suuri sota jossa Mordorista oli jälleen noussut pahuus. Nyt kun sota oli voitettu, Orlanda oli voinut palata.. mutta odotettiinko häntä?
Orlanda pysähtyi metsän reunaan jääden tuijottamaan monikerroksista kartanoa, siitä todellakin oli kauan kun hän oli viimeksi ollut täällä.. liian kauan. Hetken hän seisoi vihreässä samoojan asussaan metsän reunassa, huokaisi ja lähti astelemaan pihan halki avointa ovea kohden. Sitten hän tajusi äkkiä erään seikan, joka sai hänet pysähtymään. Anarigel. Aivan! Siksi kartanon piha oli laitettu juhlakuntoon ja sisältä kuului musiikkia.. Mies täytti tänään vuosia.. Korkeat 413 vuotta. Eikä Orlandalla ollut lahjaa, mistäpä hän olisi voinut muistaa! Haltia vilkuili hetken ympärilleen etsien jotakin, minkä voisi antaa prinssille lahjaksi.
"Ah," nainen hoksasi tyytyväisenä, kumartui ja poimi maasta katkenneen oksan, "tämä kelpaa hyvin." ja niin hän jatkoi matkaansa kartanoa kohti.

"Anteeksi arvon rouva," vartija pysäytti haltian ovella, "en voi sallia teidän kulkea tästä ovesta sisään. En tänä iltana, jos teillä ei ole kutsua."
"Eikö arvon portinvartija tunnista prinssinsä kihlattua kun näkee tämän?" Orlanda naurahti kohottaen kasvojaan hupun varjoista.
"Orlanda-neito!" Adá huudahti yllättyneenä, "anteeksi! En tajunnut heti että se olette te! Olette.. olette palannut!"
"Hyvä huomio," Orlanda naurahti, "kutsua kaipaat? Odotas.."
"Orlanda-neiti ei teidän.."
"Odota hetki!" Orlanda sanoi kaivellen vyöllään roikkuvia pieniä nahkapussukoita. Sillä välin Adá ehti päästää muutaman vieraan kutsuineen sisälle. Vieraat tuijottivat Orlandan kuraista ja kaiken kokenutta asua hieman alta kulmien.
"Ah, tässä!" Orlanda sanoi ojentaen paperilappua johon hän oli juuri ehtinyt raapustaa kutsun itseään varten.
"Kiitoksia Orlanda-neito," Adá sanoi hymyillen lämpimästi, "Mutta tuota.. saisinko pyytää yhtä asiaa ennen kuin jatkatte matkaa?"
Orlanda katsoi Adáa kysyvästi.
"Tuota, voisitteko käydä naisten huoneessa siistiytymässä?"
Orlanda nauroi ja totesi: "Ei minun tarvitse." heilautti muutaman kerran kättään ympäri ruumistaan ja sanoi muutaman haltiakielisen sanan. Samassa hetkessä hänen vaatteensa muuttuivat likaisen vihreistä samoojan kuteista kauniiksi siniseksi korsettimekoksi ja hänen hiuksensa nousivat kauniiksi kampauksi hänen päälaelleen.
"Kelpaako?"
"Tottakai, tottakai.." Adá sanoi hieman punastuen. Orlanda niiasi, nyökkäsi ja lähti jatkamaan matkaansa.
"Orlanda!" Adá huikkasi ja Orlanda kääntyi häntä kohden. Adá hymyili jotenkin kiitollisen oloisena ja sanoi: "On hienoa että olette palanneet." Orlanda hymyili naurahtaen ja jatkoi matkaansa. Hän nosti hopeisen juhlaviittansa hupun kasvojensa suojaksi ja astui juhlasaliin.

Hän pysähtyi ovelle ja vilkuili hieman ympärilleen.. Vain nähdäkseen useita tuntemattomia kasvoja ympärillään. Mitä ihmettä Gamaruelissa oli tapahtunut sillä välin kun hän oli ollut hiipparoimassa maailmalla?
Anora, Orlanda huomasi vanhan ystävänsä tyttären.. eli nykyisen todella hyvän ystävänsä rupattelemassa mukavia joidenkin tuntemattoman tyypin kanssa. Hän asteli heidän lähelleen, ottaen pöydältä shamppanja-lasin. Hän antoi kaksikon jutella rauhassa hetkisen ja tokaisi sitten;
"Eikös meidän pienen sinitiaisen pitäisi olla istuskelemassa valtaistuimella ja tiirailemassa maailman menoa?" hän kysyi katsomatta kaksikkoa, "vai olenko väärässä?" Hän kohotti hitaasti silmänsä Anoraan.
"Hei Anora, Gamaruelin valtiatar?"

Kiwi
Juhlat eivät olleet vielä edes alkaneet kunnolla kun Anora jo tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi. Valtiatar oli joutunut kahden kääpiön keskusteluun jonka aiheena olivat haltiat... Eivätkä nuo kääpiöt taineet olla kovin rauhaa rakastavia kun haltioista oli kyse.
"Olen täysin samaa mieltä! Ne hörökorvat voisivat edes joskus katsoa kuka heidän miekkansa takoo?", eräs punapartainen kääpiö (joka nimeä Anora ei kuollakseenkaan muistanut) sanoi ja kohotti laukaansa hyvin arvostelevasti ja toinen, mustapartainen nyökytteli pontevasti ja katsahti sitten osaksi himoiten Anoraan. Anora vastasi katseeseen kohteliaasti hymyillen.
Hitto! Tiesin että olisi pitänyt opetella enemmän nimiä listalta...
"Mitä mieltä te olette, arvon Valtiatar? Haltiat ovat varmasti myös teidän mielestänne hyvin epäkohteliaita ja sivistymättömiä.", mustapartainen kysyi ja nappasi Anoran käden vahvaan käteensä. Olionainen katsahti kysyvästi hymyillen kääpiötä ja koetti olla näyttämättä epävarmuuttaan.
"Olette minun käsittääkseni yhä yksin valtaistuimella, arvon neiti..?", kääpiö kysyi ja hymyili Anoralle leveästi. Valtiatar koetti kovasti keksi jotain iskevää sanottavaa mikä olisi samalla hyvin kohteliasta mutta tekisi myös selväksi ettei kääpiö olisi hyvä idea Gamaruelin valtaistuimella.
Siitäkös isä riemastuisi!
"Niin, kyllä olen. Mutta..."
"Anora!", kuului tuttu miehen ääni ja Anora ei voinut pidättää helpotuksen huokausta ja tunsi pian kaksi vahvaa kättä lämpimästi ympärillään. Olionainen naurahti iloisesti ja sai sittenkin tekosyyn vetää kätensä pois kääpiö otteesta.
"Ja nyt on vuorossa seksuualista häirintää", Satoshi virnuili samalla kun suukotti Anoran niskaa ja nainen tunsi lämmön kerääntyvän mukavasti vatsansa pohjaan. Valtiatar sulki hetkeksi silmänsä ja vain nautti Satoshin läheisyydestä ja suukosta niskassaan.
"Etkä voi kieltäytyä, tiäks."
Satoshi irroittautui Anorasta ja asteli tämän eteen poikamaisesti hymyillen.
Anora katsahti hymyillen Satoshia välittämättä kääpiöiden ilkeistä katseista. Nainen antoi katseensa kiertää hetken aikaa miehessä ja tämän huulille nousi rakastava ja hellä hymy.
"Itse asiassa en ole edes varma tekeekö minun edes mieli kieltäytyä.", Anora tokaisi muka kylmästi ja astui lähemmäs Satoshia pilke silmäkulmassaan. Siitä oli jo jonkin verran aikaa kun he kaksi olivat ehtineet viettää aikaa yhdessä. Satoshin ura oli lähtenyt hurjaan nousuun ja mies viettä paljon aikaa musiikian parissa, keikoilla ja studiolla. Anoralla taas oli uusia velvollisuuksia maataan kohtaan ja tämä joutui viettämään monia päiviä vain allekirjoittamalla, lukemalla, puhumalla, kuuntelemalla ja päättämällä asioista. Ei Anora siinä hommassa huono ollut mutta yhtä-äkkinen valta ja päätökset osaltaan myös pelottivat naista vielä ja tämä pelkäsi sitäkin, että hänen ja Satoshin suhde kariutuisi. Valtiatar laski kätensä hellästi miehen poskelle ja suukotti tätä varovasti nenänpäähän.
"Mukava nähdä teitäkin, Satoshi Midorikawa.", Anora sanoi arvokkaasti, laski kätensä pois miehen poskelta, niiasi tyylikkäästi luoden vihreänlämpöisen katseen suoraan Satoshin silmiin.
"Eikös meidän pienen sinitiaisen pitäisi olla istuskelemassa valtaistuimella ja tiirailemassa maailman menoa?", tuttu ääni keskeytti Anoran ja sai olionaisen katsahtamaan yllättyneenä ympärilleen etsiän äänen lähdettä. Tuo pehmeä naisääni kuului vain ja ainostaan yhdelle Anoran rakkaimmista ystävistä...
"Vai olenko väärässä?", ääni sanoio taas ja Anora huomasi kuinka lähellä seisova pitkä ja mustahiuksinen nainen kohotti hitaasti silmänsä häneen.
"Hei Anora, Gamaruelin valtiatar?"
Orlanda Telronya seisoi nyt Anoran edessä. Olio tarkasteli todella yllättyneenä ystävänsä sinisiä silmiä eikä osannut ensin sanoa mitään. Pian Anora kuitenkin naurahti iloisesti ja heilautti rennosti etuhiuksensa pois kasvoiltaan ennen kuin virnisti ja sanoi:
"Mukava saada sinutkin taas tänne, arvon haltia." ja nyökkäsi Valtiattarellisesti ystävälleen mutta hymähti sitten huvittuneesti ja asteli halaamaan Orlandaa.
"Mahtavaa että tulit.", Anora sanoi ystävällisesti, irroitti sitten otteensa haltiasta ja katseli tätä hetken aikaa yhä hymyillen.
"Et ole muuttunut pätkääkään.", Anora totesi ja virnisti leikkisästi kuin ennen vanhaan. Vaikka Anora oli nyt jo Valtiatar niin hän oli vannonut itselleen ettei muuttuisi ikinä isänsä kaltaiseksi vaan pysyisi aina samana Anorana joka nauroi, juoksi metsässä, ratsasti sillä missä ei saanut ja vitsaili. Nainen loi iloisen katseen Satoshiin ja sitten taas Orlandaan.
"Haluan esitellä sinulle erään henkilön.", Anora sanoi hymyillen Orlandalle ja asteli sitten Satoshin luo, taluttaen miehen haltia neidon luo.
"Orlanda, tässä on Satoshi Midorikawa. Ehkä maailman ihanin mies. Satoshi, hän on Orlanda Telronya. Yksi parhaimmista ystävistäni.", Anora esitteli kaksikon säteillen onnesta kun nuo kaksi olivat siinä hänen kanssaan.

Salin etuosassa oli tungosta. Generigel Gamar nyki prinssin juhla-asunsa kaulusta koettaen saada sitä hieman löysemmäksi. Mies ei olisi halunnut pukeutua tuohon kiduttavaan asuun koska ei kuitenkaan ollut biologinen prinssi. Enora oli kuitenkin ollut niin innoissaan valitessaan adoptioveljelleen paitaa eikä Generigel ollut raaskinut pilata naisen innostusta.
Mies katsahti muualle saliin ja hymyili. Hän oli ikuisesti kiitollinen Amyllä ja Jimmylle siitä, että oli saanut kodin heidän luotaan. Mutta eniten tässä perheessä Generigel arvosti ja rakasti nykyisiä sisaruksiaan Anoraa, Rosieta, Enoraa ja Anarigelia. He olivat melkein alusta asti olleet hyvää pataa keskenään ja pian viisikosta oli tullut erottamattomat. Muut kutsuivat Generigeliä veljeksi välittämättä biologisuudesta ja se oli aina lämmittänyt miehen sydäntä eri tavoin kuin mikään muu. Lukuunottamatta totta kai erästä naista...
Generigel meinasi pudota lattialle nähdessään nuo tutut kasvot Anoran ja Satoshin vieressä. Voisiko olla mahdollista? Muutama vuosi sitten Orlanda oli lähtenyt ja antanut Generigelille vallan tehdä mitä haluaisi eikä ollut missään vaiheessa vaatinut tätä odottamaan paluutaan. Mies ei kuitenkaan ollut edes miettinyt ketään muuta kuin omaa Orlandaansa. Generigel henkäisi syvään ja lähti astelemaan kohti siskoaan, Satohia ja Orlandaa. Oli vaikeaa olla kiirehtimättä kun tuo haltia oli taas paikalla mutta Generigel onnistui kuitenkin pysymään melko rauhallisena lukuun ottamatta sydäntää mikä hakkasi koko ajan yhä kiivaammin mitä lähemmäs mies pääsi Orlandaa.
Anora katsahti saapuvaa miestä ja loi kasvoilleen tietävän hymyn jonka kohdisti Orlandaan.
"Sinuna varoisin. Kihlattu näkyvissä.", sinihiuksinen nainen tokaisi ja virnisti Satoshille.
Generigel yskäisi kuuluvasti ja pysähtyi Orlandan viereen katsoen tarkkaan naisen kasvoja osaamatta sanoa mitään. Lopulta mies vain kaappasi Orlandan vahvaan syleilyynsä ja naurahti helpottuneesti.
"Tulit takaisin. Olen odottanut sinua niin kuin lupasin.", Generigel kuiskasi Orlandan korvaan ja kietoi kätensä yhä tiukemmin mutta silti varoen tämän ympärille.

Ryuuzaki-san
Satoshi tunsi valtavan lämmön tunteen pyyhkäisevän ylitseen kun Anoran katse kiersi hänessä. Mies ei jaksanut edes välittää kääpiöidejn ilkeistä katseista. "Itse asiassa en ole edes varma tekeekö minun edes mieli kieltäytyä.", Anora tokaisi muka kylmästi ja astui lähemmäs Satoshia pilke silmäkulmassaan. Satoshi naurahti ja virnisti naiselle silmät tuikkien.
"No kukapa haluaisi kieltäytyä, kun minä olen kyseessä. Jos rumaa pärstääni ei lasketa, olen melkoinen pakkaus", Satoshi tokaisi leikkisästi ja katseli Anoraa hyväksyen. Tämä oli erittäin kaunis... Valtiatar laski kätensä hellästi miehen poskelle ja suukotti tätä varovasti nenänpäähän.
"Mukava nähdä teitäkin, Satoshi Midorikawa.", Anora sanoi arvokkaasti, laski kätensä pois miehen poskelta, niiasi tyylikkäästi luoden vihreänlämpöisen katseen suoraan Satoshin silmiin. "Kiitos samoin, Anora Gamar", Satoshi vastasi lämpöisesti ja kuiskasi sitten kiusoitellen naisen korvaan: "Näytätte siedettävältä." Satoshi vetäytyi pois pehmeästi naurahtaen ja näpäytti hellästi Anoran nenänpäätä. Ulkopuolisten korviin Satoshin kommentit saattoivat kuulostaa suorastaan törkeiltä, mutta Anora ymmärsi kyllä että Satoshi vain vitsaili. Heidän suhteensa oli toisinaan hyvin piruilevaa laatua puolin ja toisin. Oikeasti Satoshi rakasti Anoraa enemmän kuin ketään muuta maailmassa ja nainen oli kaunein näky joka miehen sinivihreisiin silmiin olisi voinut koskaan osua.
"Eikös meidän pienen sinitiaisen pitäisi olla istuskelemassa valtaistuimella ja tiirailemassa maailman menoa?", miehelle vieras naisääni keskeytti ja Satoshi katsahti yllättyneenä ympärilleen. "Vai olenko väärässä?", ääni sanoi taas ja Satoshi huomioi kuinka lähellä seisova pitkä ja mustahiuksinen nainen kohotti hitaasti silmänsä Satoshin tyttöystävään.
"Hei Anora, Gamaruelin valtiatar?"
Satoshi katsahti naista yllättyneenä. Oliko tämä Anoran ystäviä? Mies ei ollut koskaan aiemmin nähnyt naista... kuka tämä oikein - ? Satoshi rypisti otsaansa mietteliäänä ja katseli kuinka Anora naurahti iloisesti ja heilautti rennosti etuhiuksensa pois kasvoiltaan ennen kuin virnisti ja sanoi:
"Mukava saada sinutkin taas tänne, arvon haltia." ja nyökkäsi Valtiattarellisesti naiselle mutta hymähti sitten huvittuneesti ja asteli halaamaan toista.
"Mahtavaa että tulit.", Anora sanoi ystävällisesti, irroitti sitten otteensa haltiasta ja katseli tätä hetken aikaa yhä hymyillen.
"Et ole muuttunut pätkääkään.", Anora totesi ja virnisti leikkisästi. Satoshi päätti tällä kertaa olla kohteliaasti vaiti, vaikka hän normaalisti olikin aina äänessä, tilanteesta riippumatta. Eivätkä hänen kommenttinsa aina olleet kovinkaan fiksuja muiden mielestä... No, ei aina Satoshin itsensäkään mielestä. "Haluan esitellä sinulle erään henkilön.", Anora sanoi hymyillen tuolle naiselle ja asteli sitten Satoshin luo, taluttaen miehen haltia neidon luo.
"Orlanda, tässä on Satoshi Midorikawa. Ehkä maailman ihanin mies. Satoshi, hän on Orlanda Telronya. Yksi parhaimmista ystävistäni.", Anora esitteli kaksikon toisilleen ja Satoshi väläytti toiselle sitten kohteliaan hymyn. "Jees... mukava tutustua", Satoshi lausahti rennosti ja nyökäytti toiselle päätään vähän tervehdykseksi ystävällinen virne kasvoillaan.
Hetken kuluttua Satoshi kuuli kuinka askeleet lähestyivät heitä. Mies käänsi katseensa äänen suuntaan ja huomasi tutun miehen. "Sinuna varoisin. Kihlattu näkyvissä.", sinihiuksinen nainen tokaisi ja virnisti Satoshille.
Generigel yskäisi kuuluvasti ja pysähtyi Orlandan viereen katsoen tarkkaan naisen kasvoja
Satoshi katseli kaksikkoa. Nämä eivät luultavasti olleet nähneet aikoihin... Mies katseli odottavasti muita ja vislasi matalasti kun Generigel sitten kaappasi Orlandan vahvaan syleilyynsä ja naurahti helpottuneesti.
"Tulit takaisin. Olen odottanut sinua niin kuin lupasin.", Generigel kuiskasi Orlandan korvaan ja kietoi kätensä yhä tiukemmin mutta silti varoen tämän ympärille. Satoshi hymähti tyytyväisenä samalla kun nappasi Anoran hellästi kainaloonsa.

Raito Yagami katseli ympärilleen tylsistyneenä ja vilkaisi rannekelloaan. Kauanko hänen täytyisi vielä olla täällä? Nuorukainen huokaisi raskaasti ja puhalsi etuhiukset pois silmistään samalla kun naputti kärsimättömästi jalallaan maata. Tällaiset juhlat eivät olleet lainkaan hänen tyylisiään. Hän oli kuitenkin lupautunut Ryuuzakin seuraksi, joten...
'Hah! Ihan kuin hän muka minua ihan muuten vain seuraksi tänne olisi halunnut', Raito tuhahti ajatuksissaan ja nojasi tuolissaan taaksepäin hivenen ärtynyt ilme kasvoillaan. 'Hän haluaa vain tarkkailla minua... Hän odottaa että tekisin jotain typerää, jotta hän saisi todisteita että minä olen Kira. Murhaaja jota hän etsii.'
Nooo, Ryuuzaki saisi odottaa ihan rauhassa. Raito ei todellakaan pelaisi toisen pussiin, hän ei ollut niin typerä. Ryuuzaki oli idiootti jos tosiaan oletti että Raito lankeaisi miehen asettamiin ansoihin.
Raito tarkkaili tilannetta punertavan ruskeilla silmillään etsien katseellaan Ryuuzakia. Missä toinen oli? Mitä hän teki?
'Äh, miksi minä edes välitän? Minussa on todellakin jotain vialla kun haaskaan aikaani häneen...' Raito kuitenkin oli kaikesta huolimatta päätynyt siihen tulokseen että hänen kannattaisi olla Ryuuzakin lähellä. Ystävät pidetään lähellä, viholliset vielä lähempänä. Se oli Raiton periaate.
'Odota vain Ryuuzaki', Raito ajatteli uhkaavasti mielessään. 'Saan sinut luottamaan minuun... ja kun olen kiskonut kaiken tarpeellisen tiedon sinusta, tapan sinut omin käsin.' Raito hymähti ja hänen ohuet huulensa kaartuivat kylmään hymyyn. Hän nousi verkkaisesti ylös ja asteli sitten laskmoiduin askelin pitkin juhlasalia etsien tuttuja kasvoja ympäriltään. Pieni huokaus pääsi taas juuri 18 - vuotta täyttäneen miehen huulilta ja tämä pidätteli itseään parhaansa mukaan ettei hän haroisi stressaantuneena ruskeita hiuksiaan. Häntä ärsytti kun hän ei tiennyt missä Ryuuzaki oli. Juoniko toinen jotakin Raitoa vastaan? Raito hymähti hiljaisesti ja hänen katseensa osui Anoraan, Satoshiin ja johonkin vieraaseen mutta varsin kauniiseen naiseen joka näytti olevan läheisissä väleissä Generigelin kanssa. Nuori miehen alku asteli tyynesti muita kohti.
"Anteeksi", Raito sanoi kohteliaasti ja loi kasvoilleen mahdollisimman ystävällisen hymyn. Hän katsahti uteliaana mustahiuksiseen haltianeitoon sanoen: "Sinua en olekaan aiemmin nähnyt. Minun nimeni on Raito Yagami. Hauska tutustua." Raito ojensi korrektisti kätensä tervehdykseen ja piti kohteliaan hymyn komeilla kasvoillaan. Sen jälkeen hän kääntyi hitaasti Anoraa kohti.
"Suokaa anteeksi häiritsemiseni, Valtiatar Gamar, mutta..." Raito empi hetken. Epäilisikö nainen jotain jos hän kysyisi suoraan missä Ryuuzaki oli? Ääh, tuskinpa vain. Muut ajattelivat Raitoa ja Ryuuzakia ystävinä. Parhaina ystävinä. "Tiedätkö missä Ryuuzaki on?" Raito päätti kysymyksensä kallistaen päätään kysyvästi. "En ole nähnyt häntä koko päivänä..."

Blackbird
Orlanda hymyili jotenkin juonikkaasti, vaikka varsinaista syytä tähän ei ollutkaan. Anora kääntyi hänen sanojensa myötä hänen puoleen jättäen tuon äskeisen miehen omaan arvoonsa hetkeksi. Anoralla tuntui lanttu leikkaavan hieman hitaasti tänään, mutta viimein hän sai sanottua muutaman sanan tervehdyksen suuntaan.
"Mukava saada sinutkin taas tänne, arvon haltia." tämä totesi hymähtäen ja halasi sitten haltiaa. Nainen vastasi iloisena halaukseen.
"Mahtavaa että tulit." Anora sanoi.
"Olisin tullut aiemminkin jos olisin ehtinyt," Orlanda tokaisi ajatellen lähinnä Generigeliä. Anora virnisti; "Et ole muuttunut pätkääkään."
"Jos on päälle 2000 vuotta vanha niin on jo oma identiteetti aika selvänä," Orlanda sanoi niin ikään virnistäen takaisin, ".. vai mitä luulet.. kummityttö?"
Anora naurahti ja katsahti sitten hymyillen sitä äskeistä, Orlandalle tuntematonta miestä.
"Haluan esitellä sinulle erään henkilön," tämä sanoi, asteli miehen luo ja veti tämän lähemmäs.
"Orlanda, tässä on Satoshi Midorikawa. Ehkä maailman ihanin mies. Satoshi, hän on Orlanda Telronya. Yksi parhaimmista ystävistäni." Orlanda siirsi katseensa mieheen ja heidän katseensa kohtasivat.
"Jees... mukava tutustua", Satoshiksi esitelty claridya sanoi.
".. Öö, moi?" Orlanda sanoi katsellen vitsailevan arvioivasti miestä jonka Anora oli ilmeisesti pongannut tässä parin vuoden sisällä.
"Ei hullumpaa, ei hullumpaa; oot koeajalla skidi," hän tokaisi naurahtaen.

Äkkiä Anoran kasvoille nousi tuttuakin tutumpi, hieman ilkikurisen oloinen virne;
"Sinuna varoisin. Kihlattu näkyvissä,"
Orlandan sydän oli loikata itsekseen ulos ja lähteä kävelemään johonkin suohon.. Siltä ainakin tuntui. Nainen laski huppunsa alas ja kääntyi ympäri. Siinä hän seisoi; Generigel. Orlanda ei osannut sanoa juuri mitään, eikä hän oikeastaan ehtinytkään. Generigel kaappasi hänet syleilyyn halaten häntä tiukasti, mutta jokseenkin.. varoen? Orlanda kuitenkin vastasi halaukseen ja tunsi itsensä sillä hetkellä maailman onnellisimmaksi haltiaksi.
"Tulit takaisin. Olen odottanut sinua niin kuin lupasin.", Generigel kuiskasi haltian korvaan. Orlanda hymyili onnellisena ja todella kiitollisena. Hän oli aina sisimmässään tiennyt ettei Generigel jättäisi häntä, mutta jotenkin hän oli halunnut pitää odotukset alhaalla ettei kokisi todella karvasta pettymystä jos niin ei olisikaan ollut.
"En koskaan lakannut ajattelemasta sinua," hän vastasi lähes kuiskaten, "olen aina rakastanut sinua.. ja tulen aina rakastamaan." He irtautuivat halauksesta, mutta eivät irrottaneet otettaan toistensa käsistä.
"Anteeksi" kuului uusi, jälleen kerran tuntematon ääni, joka niinikään kuului miehelle. Tällä oli selvästikin asiaa Anoralle mutta tämä tuntui äkkäävän Orlandan..
"Sinua en olekaan aiemmin nähnyt. Minun nimeni on Raito Yagami. Hauska tutustua." tämä ojensi kätensä kättelyyn.
"No tota," Orlanda sanoi tarttuen tämän käteen, "Orlanda Telronya, yksi Keski-Maan.. öö.. johtajatyypeistä eikä siitä sen enempää. Hauska tutustua."
"Tiedätkö missä Ryuuzaki on?" Raitoksi esittäytynyt mies kysyi Anoralta, "En ole nähnyt häntä koko päivänä..."
Orlanda siirsi kirkkaan katseensa takaisin Generigeliin hymyillen.
"Noh ukkoseni," hän sanoi naurahtaen, "Mitä uutta Gamarueliin?"

Samaan aikaan kun sisällä tutustuttiin uusiin ihmisiin, ulkona käveli jälleen yksi tummahko hahmo. Mutta toisin kuin Orlanda, joka oli astellut suoraan sisään ja liittynyt juhliin, tuo mieshahmo viritteli pihamaalle paraikaa puuhalkoja, jotka oli kastettu johonkin todella hyvin syttyvään nesteeseen. Samaan aikaan mies mumisi ja lallatteli hiljaa issekseen jotakin, mistä kukaan ei olisi saanut mitään selvää vaikka joku olisikin ollut kuuntelemassa. Ainoat selvät, ymmärrettävät sanat mitkä joku kuulija olisi voinut ymmärtää, olivat:
".. why so serious?"
Niiden sanojen myötä hän lähti pois paikalta ja katosi pimeyteen.

Kiwi
"En koskaan lakannut ajattelemasta sinua," Orlanda vastasi lähes kuiskaten, "olen aina rakastanut sinua.. ja tulen aina rakastamaan." He irtautuivat halauksesta, mutta eivät irrottaneet otettaan toistensa käsistä. Generigel hymyili haltialle hellän rakastavaa hymyään eikä oikein vieläkään osannut ajatella, että Orlanda oli taas siinä.
Anorasta tuntui hyvälle kun kaikki oli taas hyvin ja Generigelilläkin oli taas Orlandansa.
"Anteeksi" kuului uusi tällä kertaa Raiton ääni ja Anora katsahti mieheen kysyvästi mutta tämä olikin näköjään huomannut Orlandan.
"Sinua en olekaan aiemmin nähnyt. Minun nimeni on Raito Yagami. Hauska tutustua." tämä ojensi kätensä kättelyyn.
"No tota," Orlanda sanoi tarttuen tämän käteen, "Orlanda Telronya, yksi Keski-Maan.. öö.. johtajatyypeistä eikä siitä sen enempää. Hauska tutustua."
"Tiedätkö missä Ryuuzaki on?" Raitoksi kysyi Anoralta, "En ole nähnyt häntä koko päivänä..."
Anora vilkuili hetken ympärilleen miettivän näköisenä ja kohautti sitten olkiaan Raitolle.
"En ole nähnyt. Tai siis kyllä hän täällä jossain on. Mutta tiedäthän sinä Ryuuzakin. Hänellä on kiireitä Kartanon turvallisuusasioiden kanssa.", Anora vastasi hymyillen ja jatkoi:
"En usko että hän kuitenkaan kaukana ole."
Orlanda siirsi kirkkaan katseensa takaisin Generigeliin hymyillen ja mies vastasi hymyyn.
"Noh ukkoseni," hän sanoi naurahtaen, "Mitä uutta Gamarueliin?", haltia kysyi ja Generigel naurahti ennen kuin katsahti tyytyväisenä ympärilleen.
"Mitäpä täällä. Nyt paremmin kun sinä olet täällä. Isä ja äiti luovuttivat vallan Anoralle ja hän koettaa nyt kovasti toimia kunnollisen Valtiattaren tavoin. Rosie on yhä Rosie mutta menee koko ajan parempaan suuntaan. Enora on yhtä lumoava kuin ennenkin, miehiä ympärillä muttei ketään erityistä ja Anarigel koettaa yhä etsiä onneaan naisten kanssa. Kansan keskuudessa ollaan tyytyväisiä vallan vaihdokseen. Isän ja tyttären suosioero on aika huima kuten varmaan tiedät ja syitä tuskin tarvitsee edes sanoa.", Generigel selosti ja hymähti tyytyväisenä. "Eli Gamaruel menee koko ajan parempaan suuntaan. Sinäkin voit nyt kävellä ympäriinsä ilman huolta siitä, että joku tulee ja hyökkää kimppuusi.", G lisäsi ja naurahti huvittuneena.
"Ihan kuin se nyt olisikin ollut suuri uhka Orlalle.", Anora heitti väliin virnistäen sillä nainen tiesi, että pitäisi tapahtua ihme jos aikoi saada tuon haltianeidon hengiltä.
"Mitä hittoa! Suippokorva!", kuului aidosti yllättynyt huudahdus ja Arazael asteli rennosti muiden luo katsoen ihmeissään Orlandaan.
"Perhana. Hävisin siis vetoni Anarin kanssa. Olin varma että tulet tänne kylki tai muu ruumiinosa auki.", Arazael totesi hymyillen kuitenkin pirullisesti. Ei hän Orlandaa vihannut mutta heidän kahden välillä oli aina ollut pientä piruilua ja pitihän tapaa jatkaa kun haltia oli taas saapunut paikalle.

Ryuuzaki-san
Raito kohotti kulmiaan yllättyneenä Orlandan reaktiolle, mutta päätti jättää asian siihen. Tällä kertaa. Raiton kysyttyä Anoralta missä Ryuuzaki on, nainen vastasi: "En ole nähnyt. Tai siis kyllä hän täällä jossain on. Mutta tiedäthän sinä Ryuuzakin. Hänellä on kiireitä Kartanon turvallisuusasioiden kanssa.", Anora vastasi hymyillen ja jatkoi:
"En usko että hän kuitenkaan kaukana ole."
Raito nyökkäsi pienesti ja hieroi leukaansa mietteliäänä. "Vai niin..." tämä sanoi hädintuskin kuiskausta kovemmalla äänellä. Raito kuunteli keskustelua vain puolella korvalla ja hänen katseensa kiersi tarkkaavaisena ympäri salia. Missä hemmetissä Ryuuzaki oli? Toisaalta, jos tämä ei ollut kaukana, voisi Raito itse etsiä miehen käsiinsä.
"No... jos minä sitten lähden katsomaan missä hän voisi olla", Raito lausahti hitaasti. Raito nyökäytti päätään hillitysti hyvästiksi ja katosi sitten väkijoukon sekaan.

L asteli nopein, mutta laskelmoiduin askelin salissa ja pujahteli ihmisten, olioiden, kääpiöidin ynnä muiden välitse. Mies oli havainnut jonkun epämääräisen miehen pihamaalla ja sitä ennen se mies oli tehnyt jotain seinälle... Mutta koska L oli kuitenkin ihminen ja arvosti henkeään, ei hän viitsinyt tehdä asialle mitään ominpäin.
Pian mies havaitsi Anoran ja lähti suuntaamaan tätä kohti vakava ilme kasvoillaan.
"Teidän korkeutenne - " enempää tämä ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään kun Satoshi keskeytti hänet: "Ryuuzaki, perhana! Ala nyt painua siitä! Eikö sinun pitäisi olla tekemässä turvatarkistuksia?"
L mulkaisi toista pienesti, mutta kohdisti sitten katseensa taas Anoraan lukematon ilme kasvoillaan ja aloitti tyynellä äänellä: "Siitä minä halusinkin puhua. Huomasin - "
"Mene nyt muualle siitä!" Satoshi ärähti ja suukotti hellästi Anoran niskaa. "Me saamme viimeinkin viettää aikaa keskenämme joten..."
"Satoshi, laita nyt se turpasi umpeen tai minä teen sen", L sanoi edelleen tyynesti, mutta ärtymys kuulsi hänen äänestään.
"Awww... alkaako friikki esittää kovista? Söpöä", Satoshi ivasi, mutta L päätti olla välittämättä ja avasi suunsa jotta voisi esittää Anoralle asiansa, mutta tämän ah-niin-ihana poikaystävä avasi jälleen suunsa: "Ryuuzaki, nyt kun lähdet niin vielä ehdit."
"Jos sinua häiritsee, niin lähde muualle ruman pärstäsi kanssa!" L ärähti viimein. Mies suuttui todella harvoin, mutta hän ei voinut sietää sitä että joku keskeytti hänet kun hän oli puhumassa.
"Anteeksi nyt vain - " Satoshi aloitti närkästyneenä. "Minun pärstäni ei ole läheskään yhtä ruma kuin sinun!"
"Ei niin, se on ainakin kaksi kertaa rumempi. Mutta kuitenkin -" L ei välittänyt Satoshin vastalauseista vaan jatkoi sinnikkäästi: "- tuolla ulkona oli joku mies ja hän - "
Pian alkoi kuulua pahaenteistä narinaa ja L:n selitys hukkui kovan melun alle; Gamarien kartanon seinä kaatui maahan.
Satoshi tuijotti kaatunutta seinään hetken tyrmistyneenä, jonka jälkeen käänsi katseensa mustahiuksiseen mieheen.
"Ryuuzaki..."
"Nii, Satoshi?"
"Mitä helvettiä sinun päässäsi liikkuu?!" Satoshi mylvi ja nappasi toista kovakouraisesti kauluksesta. "Vaikka mitä, toisin kuin sinun päässäsi", L vastasi rauhallisesti ja irrotti itsensä Satoshin otteesta.
"Tämäkö on sinun käsityksesi turvallisuudesta?" Satoshi murahteli ja osoitti seinää sormellaan.
"Minä huomasin kyllä, että seinälle tehtiin jotain", L vastasi vakavana ja oli juuri jatkamassa, mutta Satoshi keskeytti hänet jälleen kerran: "Miksi et sitten kertonut meille?!"
"Usko pois, yritys oli kova."

Blackbird
Orlandan esitettyä kysymyksensä miehelleen, tämä naurahti katsellen hieman ympärilleen, ja alkoi sitten selittää kaikkea tapahtunutta. Anorasta oli kuin olikin tullut valtiatar sinä aikana kun Orlanda itse oli taistellut Keski-Maan vapauden puolesta. Rosie oli siis yhtä ärsyttävä kuin aikaisemmin, ja tulisi varmaan aina olemaankin Generigelin puheista riippumatta. Enora nyt oli aina ollut kaunis ja siinä missä Rosie pysyi kakarana, Enora pysyi kauniina. Anarigelko muka sinkku? Sen kun uskoisi.
"Eli Gamaruel menee koko ajan parempaan suuntaan. Sinäkin voit nyt kävellä ympäriinsä ilman huolta siitä, että joku tulee ja hyökkää kimppuusi," mies lopetti selittämisen. Orlanda katsoi tätä kuin hullua, mutta hänen ei tarvinut sanoa mitään kun Anora jo sanoi hänen ajatuksensa kaiken kansan kuultavaksi:
"Ihan kuin se nyt olisikin ollut suuri uhka Orlalle."
"No siis.." Orlanda aloitti, mutta hänet keskeytettiin yllättyneellä huudahduksella:
"Mitä hittoa! Suippokorva!" Orlanda kääntyi ympäri tuijottamaan paikalle saapunutta miestä ja naurahti jälleennäkemisen ilosta. Hymy kuitenkin hyytyi äkisti Arazaelin jatkettua:
"Perhana. Hävisin siis vetoni Anarin kanssa. Olin varma että tulet tänne kylki tai muu ruumiinosa auki." Orlandan suu oli vähällä loksahtaa auki mutta sitä iloa hän ei Arazaelille soisi.
"Moro vaan," hän huikkasi, "olen pahoillani tuottaessani pettymyksen mutta minä, toisin kuin sinä, selviän taistelukentällä kaksi vuotta ilman luiden murtumia tai muita vahinkoja." Orlanda iski silmää vihjaillen muutama vuosi sitten käytyyn taisteluun jossa Arazaelilla oli joksenekin ongelmia hengissäselviytymisen kanssa. Arazael virnisti vastaukseksi ja löi Orlandaa leikkisästi selkään.
"No mutta tervetuloa.." Arazaelin puhe keskeytyi kun tapahtui jotain todella odottamatonta; äänekästä narinaa seurasi kovaääninen poksahdus (joka ei kuitenkaan vaikuttanut räjähdykseltä). Hetken aikaa oli hiljaista, sitten kartanon julkisivu alkoi huojua ja.. kaatui.
".. Gamarueliin." Arazael lopetti hölmistyneenä.
"En voi uskoa tätä," Orlanda huokaisi ärtyneenä, "Enkö saa olla hetken aikaa rauhassa ilman että jotain ikävää tapahtuu?!"
Salin olennot kävelivät kaatuneen julkisivun luo siirtäen katseensa alas. Ulkona paloi ja joku ehti jo huutaa jotakin tulipalosta mutta Orlanda astui muutaman askeleen eteenpäin tuijottaen liekkejä;
"Ei.." hän sanoi mietteliäänä, "Se on viesti. Siinä lukee.. Why so serious?"
Samassa jostakin kartanon sisältä alkoi kuulua aavemaista ja verta hyytävää naurua. Se ei ollut mitään normaalia ja jostakin syystä se sai ihon kananlihalle. Jälleen kuului räjähdys, joka sekin kuului kartanon sisältä. Ovi, josta kuljettiin juhlasaliin, oli juuri räjähtänyt.
"Hyvää iltaa hyvät naiset ja herrat!" ääni liekkien takaa sanoi ja esiin asteli.. klovni? Miehellä oli violetti puku päällä ja kasvot valkeat. Silmän ympärykset oli värjätty mustaksi ja.. Tämän poskissa oli punaiseksi värjätyt arvet, jotka lähtivät suusta ja pitivät miehen kasvot ns. ikivirneessä. Orlanda ei liiemmin miehen oudosta ulkonäöstä välittänyt vaan asteli miestä kohti silmät vihasta leiskuen. Ei, Kukaan, kukaan ei pilaisi hänen ensimmäistä rauhallista iltaansa Gamaruelissa.
"Minä olen tämän illan viihdyttäjä," mies sanoi astellen keskelle salia. Kaikki olennot tuijottivat miestä jokseenkin kauhuissaan ja välttivät tämän kosketusta. Tämä asteli illan juomatarjoilua kohti ja otti käteensä yhden shampanjan mukaansa.
"Minulla on teille vain yksi kysymys," mies tokaisi kääntyen olentojoukkoa kohden:
"Missä on Gamaruelin prinssi Anarigel Gamar?"

"Jos sinua häiritsee, niin lähde muualle ruman pärstäsi kanssa!" L ärähti viimein.
Anora katsahti Satoshia ja Ryuuzakia kyllästyneenä ja huokasi. Taasko nuo kaksi riitelivät. Valtiatar oli käskenyt heitä edes yrittämään tulla toimeen niin monen monta kertaa mutta tilanne karkasi aina siihen, että miehet riitelivät kerta toisensa jälkeen eivät näyttäneet edes haluavan sopia.
"Anteeksi nyt vain - " Satoshi aloitti närkästyneenä. "Minun pärstäni ei ole läheskään yhtä ruma kuin sinun!"
"Ei niin, se on ainakin kaksi kertaa rumempi. Mutta kuitenkin -" L ei välittänyt Satoshin vastalauseista vaan jatkoi sinnikkäästi: "- tuolla ulkona oli joku mies ja hän - "
"Siis mitä sanoit?", Anora kysyi ihmeissään mutta pahaenteinen narina keskeytti kaiken.
Gamarien kartanon seinä kaatui maahan.
Satoshi tuijotti kaatunutta seinään hetken tyrmistyneenä, jonka jälkeen käänsi katseensa mustahiuksiseen mieheen.
"Ryuuzaki..."
"Nii, Satoshi?"
"Mitä helvettiä sinun päässäsi liikkuu?!" Satoshi mylvi ja nappasi toista kovakouraisesti kauluksesta ja Anora kiiruhti tarttumaan Satoshin käteen. ettei tämä satuttaisi Ryuuzakia.
"Vaikka mitä, toisin kuin sinun päässäsi", L vastasi rauhallisesti ja irrottikin itse itsensä Satoshin otteesta.
"Tämäkö on sinun käsityksesi turvallisuudesta?" Satoshi murahteli ja osoitti seinää sormellaan.
"Minä huomasin kyllä, että seinälle tehtiin jotain", L vastasi vakavana ja oli juuri jatkamassa, mutta Satoshi keskeytti hänet jälleen kerran: "Miksi et sitten kertonut meille?!"
"Usko pois, yritys oli kova."
Anora loi katseensa seinään joka oli kaatunut melko tyylikkäästi mutta tilanteen huomioon ottaen, tässä tapauksessa siinä ei ollut mitään tyylikästä.
"Ei ole mahdollista...", Anora aloitti ärtyneeseen sävyyn.
"En voi uskoa tätä," Orlanda huokaisi ärtyneenä, "Enkö saa olla hetken aikaa rauhassa ilman että jotain ikävää tapahtuu?!"
Salin olennot kävelivät kaatuneen julkisivun luo siirtäen katseensa alas. Ulkona paloi ja joku ehti jo huutaa jotakin tulipalosta ja Anora kiiruhti väkijoukon läpi niin että näki ulos. Orlanda oli jo paikalla ja Anora asteli tämän viereen varuillaan.
"Ei.." haltia sanoi mietteliäänä, "Se on viesti. Siinä lukee.. Why so serious?"
Samassa jostakin kartanon sisältä alkoi kuulua aavemaista ja verta hyytävää naurua. Se ei ollut mitään normaalia ja jostakin syystä se sai ihon kananlihalle. Jälleen kuului räjähdys, joka sekin kuului kartanon sisältä. Ovi, josta kuljettiin juhlasaliin, oli juuri räjähtänyt.
"Hyvää iltaa hyvät naiset ja herrat!" ääni liekkien takaa sanoi ja esiin asteli rumin klovni, jonka Anora oli ikinä nähnyt. Jotenkin se toi mieleen kaikki kauhuelokuvat joissa loppuhuipennukseksi uhrilta revitään käsiä tai silmiä irti... Miehellä oli violetti puku päällä ja kasvot valkeat. Silmän ympärykset oli värjätty mustaksi ja.. Tämän poskissa oli punaiseksi värjätyt arvet, jotka lähtivät suusta ja pitivät miehen kasvot ns. ikivirneessä.
Anora sisällä kuohahti. Kuka pirun idiootti kaatoi hänen kotinsa seinän ja juuri Anarigelin syntympäpäivänä?! Tuo hullu ei pääsisi tästä vähällä! Orlanda astelikin jo miestä kohti silmät vihasta leiskuen. Anora katsahti vielä vihoissaan klovnia ennen kuin harppoi itse perään. Olipa tulossa mukava ilta...
"Minä olen tämän illan viihdyttäjä," mies sanoi astellen keskelle salia. Kaikki olennot tuijottivat miestä jokseenkin kauhuissaan ja välttivät tämän kosketusta. Tämä asteli illan juomatarjoilua kohti ja otti käteensä yhden shampanjan mukaansa.
Tecna ei edes koettanut estellä vaan siirtyi nopeasti pois päin tuosta pelottavasti miehestä ja viittoi muut tarjoilijat pois miehen läheltä.
"Minulla on teille vain yksi kysymys," mies tokaisi kääntyen olentojoukkoa kohden:
"Missä on Gamaruelin prinssi Anarigel Gamar?"
Anora oli päässyt jo melko lähelle miestä ja seisahtui tämän eteen varmanoloisesti ja kohdisti vihaisen katseensa tämän silmiin.
"Veljeni ei ole vielä saapunut paikalle. Ole hyvä ja kerro nimesi ja syy miksi kaadoit seinämme? Sitä paitsi mitä asiaa sinulla on Anarigelille?", Anora vastasi uhkaavalla äänensävyllä klovnin kysymykseen ja ihmetteli samalla miten tuo mies tunsi Anarigelin.

[[Sanokaa jos käsitin väärin, mutta Jokeri on miun ymmärtääkseen aika tunnettu ihmisten maailmassa? Jos näin ei ole niin korjaan viestini^^]]

L tuijotti typertyneenä kaatunutta seinää. Kuka tekisi mitään tällaista? Pitäisikö L:n tehdä asialle jotain?
'Ei', L ajatteli. 'Vain Gamarit ja heidän tuttavapiirinsä, sekä Raito tietävät että olen turvallisuusvastaava. Olen pyytänyt heitä olemaan vaiti siitä asiasta.' Ja vain Raito, sekä Matsuda tiesivät että Ryuuzaki ja L olivat sama henkilö. L ei halunnut ottaa riskiä että nuo kaksi yhdistettäisiin toisiinsa. Nyt piti vain käyttäytyä kuin hän olisi ollut pelkkä vieras muiden vieraiden joukossa...
"Ei ole mahdollista...", Anora aloitti ärtyneeseen sävyyn.
"En voi uskoa tätä," toinen nainen huokaisi ärtyneenä, "Enkö saa olla hetken aikaa rauhassa ilman että jotain ikävää tapahtuu?!"
L ei osannut sanoa mitään. Salin olennot kävelivät kaatuneen julkisivun luo siirtäen katseensa alas. Ulkona paloi ja joku ehti jo huutaa jotakin tulipalosta jolloin L kiiruhti nopeasti huudon suuntaan.
Viesti… Who so serious?
”Mitä helvettiä täällä - ?” L aloitti, mutta hänen äänensä hukkui aavemaiseen vertahyytävään nauruun joka kuului kartanon sisältä. Jokin tuossa naurussa puistatti L:ää. Olihan hän tietysti ennenkin törmännyt pahansuotuisiin ihmisiin ja otuksiin, mutta… Jälleen kuului räjähdys, joka sekin kuului kartanon sisältä. Ovi, josta kuljettiin juhlasaliin, oli juuri räjähtänyt.
"Hyvää iltaa hyvät naiset ja herrat!" ääni liekkien takaa sanoi ja esiin asteli.. ’Ei’, L ajatteli kauhistuneena. Saapuneella miehellä oli violetti puku päällä ja kasvot valkeat. Silmän ympärykset oli värjätty mustaksi ja.. Tämän poskissa oli punaiseksi värjätyt arvet, jotka lähtivät suusta ja pitivät miehen kasvot ns. ikivirneessä. ’Jokeri?!’ ajatus iski L:n tajuntaan kuin salama. Mitä ihmettä ihmisten maailman varmasti nerokkain rikollinen teki Gamaruelissa?
”Ryuuzaki!” Raiton ääni kuului muiden joukosta ja L huomioi kuinka poika tungeksi väkijoukon halki hänen luokseen huolestuneen oloisena. ”Oletko kunnossa?!”
L nyökkäsi, muttei sanonut sanaakaan vaan katsoi silmät sirrissä paikalla saapunutta Jokeria.
”Minä olen tämän illan viihdyttäjä”, Jokeri sanoi astellen keskelle salia. L katsahti toista silmät palaen muttei vieläkään sanonut mitään. L vain tuijotti toista ihmeissään ja ärtyneen. Minä olen tämän illan viihdyttäjä," Jokeri sanoi astellen keskelle salia. Kaikki olennot tuijottivat miestä jokseenkin kauhuissaan ja välttivät tämän kosketusta, eikä ihme. Jokeri asteli illan juomatarjoilua kohti ja otti käteensä yhden shampanjan mukaansa.
Tecna ei ilmeisesti edes koettanut estellä vaan siirtyi nopeasti pois päin tuosta pelottavasti miehestä ja viittoi muut tarjoilijat pois miehen läheltä. L katsahti heidän suuntaansa ja huomasi Sousuken ryntäävän tyttöystävänsä luo.
"Minulla on teille vain yksi kysymys," mies tokaisi kääntyen olentojoukkoa kohden:
"Missä on Gamaruelin prinssi Anarigel Gamar?"
Anora oli päässyt jo melko lähelle miestä ja seisahtui tämän eteen varmanoloisesti ja kohdisti vihaisen katseensa tämän silmiin.
"Veljeni ei ole vielä saapunut paikalle. Ole hyvä ja kerro nimesi ja syy miksi kaadoit seinämme? Sitä paitsi mitä asiaa sinulla on Anarigelille?", Anora vastasi uhkaavalla äänensävyllä klovnin kysymykseen. L seurasi tilannetta vaitonaisena ja vilkaisi sivusilmällä Raitoa, joka vaikutti melko typeryneeltä hänkin.

[ Joo kyl se siel tiedetään. Tai ainakin Gothamissa mut miksei muuallakin 8D Sori iida autohittaan nyt vähän Generigeliä]

"Minulla on teille vain yksi kysymys," paikalle saapunut pelle sanoi, "Missä on Gamaruelin prinssi Anarigel Gamar?" Mikä kysymys! Ainoa kysymys mitä Orlanda ei välttämättä osannut odottaa. Hän oli paljon lukenut ja kokenut nainen, mutta rajansa kaikella.
"Veljeni ei ole vielä saapunut paikalle," Anora oli ensimmäinen joka sai avattua suunsa miehen sisääntulon jälkeen, "Ole hyvä ja kerro nimesi ja syy miksi kaadoit seinämme? Sitä paitsi mitä asiaa sinulla on Anarigelille?" Orlanda ei itse vielä sanonut mitään sillä asia ei periaattees kuulunut hänelle mitenkään. Hän ei ollut Gamarin perheestä, tai no tavallaan oli mutta tavallaan ei. Hän ei ollut edes gamaruelilainen. Generigel asteli hänen rinnalleen tarttuen häntä olkapäästä kuin pitääkseen lapsen poissa pahanteosta. Orlanda vilkaisi kihlattuaan siirtäen sitten katseensa takaisin Jokeriin. Miehessä oli jotakin mikä sai hänen ihonsa kananlihalle. Hän oli tavannut vuosien mittaan jos minkälaisia kammottavia olentoja ja hirviöitä mutta tuntui kuin Jokeri olisi ollut kaikkien niiden pahuuden ruumiillistuma.. Eihän se nyt tietenkään totta ollut, mutta miehen käyttäytyminen ja ulkonäkö saivat hänet ajattelemaan asiaa siltä kannalta.
"Anora," Orlanda puhui ystävälleen ajatuksien kautta. Sen taidon he olivat joskus kauan sitten keksineet ja nyt se oli ollut monta vuotta käyttämättömissä. Esteenä oli tietenkin ollut eri ulottuvuus
"Tunnetko tuota miestä?" Orlanda kysyi vilkaisten sivusilmällä Anoraa kuin tarkistaakseen kuuliko nainen hänen puheensa. Hän ei ollut tosiaan puhunut ajatuksien kautta kenenkään kanssa muutamaan vuoteen ja oli mahdollista että tuo taito oli nyt vähän ruosteessa.

Jokeri iski tyhjän shampanjalasin pöytään ja siirsi hitaasti katseensa Anoraan. Hän vilkuili vainvihkaa muutenkin ympärilleen kuin tarkastellen ihmisiä ja muita olentoja. Hän kiinnitti erityisesti huomiota juuri Anoraan ja tämän vierellä seisovaan mustahiuksiseen naiseen. Hän hymähti itsekseen ja laskeutui muutaman portaan alemmas ja asteli Anoraa kohden. Hän pysähtyi muutaman metrin päähän naisesta katsellen tätä tarkasti. Jokaista pienintäkin yksityiskohtaa. Hän ei voinut olla huomaamatta muutamaa piilotettua tikaria neidon asusteessa. Hetken aikaa kaikkialla oli hiirenhiljaista. Kaikki tuntuivat odottavan henkeään pidätellen Jokerin vastausta.
"Ensivaikutelmahan on kaiken a ja o," Jokeri vastasi viimein annettuaan ilmapiirin tiivistyä vielä hetken.
Jokeri naurahti ja lähti astelemaan ympäri salia virne kasvoillaan. Hänestä oli jokseenkin hauskaa että kaikki hänen ympärillään kavahtivat ja siirtyivät kauemmas hänestä.
"Nimeni," Jokeri tokaisi mietteliäänä, kuin muistellen mikä nimi mahtaisi olla, "Noh.. se ei ole kovin tärkeää mutta jos haluat.."
Jokeri kääntyi äkisti Anoran puoleen tuijottaen tätä silmiin.
"Tässä on käyntikorttini," hän tokaisi vetäisten yhdellä nopealla liikkeellä povitaskustaan kortin jonka heitti Anoran jalkoihin. Muutamat olennot Jokerin ympärillä olivat vaistomaisesti hapuilleet jotakin aseen tapaista mutta eihän heillä tietenkään juhlapuvun kanssa ollut ollut sen kummempia aseita.

"Anora," Orlandan ääni kajahti olion päässä. Telepatiaa. Sen taidon he olivat joskus kauan sitten keksineet ja voima näytti toimivan yhä.
"Tunnetko tuota miestä?", Orlanda kysyi.
"En tunne. Ikinä ole edes nähnyt tai kuullut mitään noin hullua. Miten hän pääsi Gamarueliin?", Anora vastasi ääni inhoa tihkuen.

Jokeri iski tyhjän shampanjalasin pöytään ja siirsi hitaasti katseensa Anoraan mutta naisella ei ollut aikomustakaan väistää katsettaan pois päin. Tuo hullu saisi maksaa siitä, että oli pilannut Anarigelin juhlat joita oli valmisteltu pitkään ja hartaasti. Klovni hymähti selvästi itsekseen ja laskeutui muutaman portaan alemmas ja asteli Anoraa kohden. Valtiatar kovetti itsensä ja jäi kuin jäikin seisomaan vaikka mies olikin jo muutaman metrin päässä hänestä. Hän selvästi tarkasteli Anoraa mikä tuntui naisesta todella, todella iljettävälle muttei kuitenkaan antanut itselleen lupaa siirtyä taaksepäin. Gamarit eivät helposti taipuisi oli tilanne mikä hyvänsä.
"Ensivaikutelmahan on kaiken a ja o," Jokeri vastasi viimein annettuaan ilmapiirin tiivistyä vielä hetken.
Jokeri naurahti ja lähti astelemaan ympäri salia virne kasvoillaan. Olennot kavahtivat kauemmaksi klovnin lähestyessä heitä ja vihreähiuksinen Tecna painautui lähemmäs Sousukea laskien katseensa peloissaan lattiaan.
"Nimeni," Jokeri tokaisi mietteliäänä, kuin muistellen mikä nimi mahtaisi olla, "Noh.. se ei ole kovin tärkeää mutta jos haluat.."
Jokeri kääntyi äkisti Anoran puoleen tuijottaen tätä silmiin.
"Tässä on käyntikorttini," hän tokaisi ja Anora ei ehtinyt tehdä eikä sanoa mitään kun mies jo vetäisten yhdellä nopealla liikkeellä povitaskustaan kortin jonka heitti Anoran jalkoihin. Muutamat olennot Jokerin ympärillä olivat vaistomaisesti hapuilleet jotakin aseen tapaista mutta eihän heillä tietenkään juhlapuvun kanssa ollut ollut sen kummempia aseita.
Anora katsahti miestä vielä kysyvästi silmiin ennen kuin laski katseensa korttiin ja poimi sen käteensä. Valtiatar tarkasteli korttia kädessään. Se oli kai tavallisesta korttipakasta..
"Jokeri?", Anora ihmetteli ääneen ja hymähti sitten ääneen.
"Eipä ainakaan mielikuvitusta puutu. Mutta saanen sanoa, ettei se taida imarrella sinua.", Anora totesi kylmästi eikä enää edes yrittänyt olla kohtelias. Naisen silmissä paloi viha ja ärtymys kun tämä oli tajunnut olevansa vastakkain melkein itse paholaisen kanssa.
Tecna katsahti varovasti Jokeria ja tämän kasvoilla pytyi näkemään pelon ja epävarmuuen. Tarjoilijatar nielaisi ja laski sitten nopeasti kaikki että hänen alaisensa olivat kasassa. 12 tarjoilijaa... Jep kaikki siis kasassa. Tecna katsahti Anoraan ja Orlandaan. Kummatkin olivat tunnettuja taistelijoita ja voittaneet monet vastukset mutta kukaan ei näyttänyt tietävän millainen tapaus tuo Jokeri oli. Gamaruel ei ollut ikinä kuullut hänestä. Tarjoilija huomasi erään alaisensa itkevän hiljaa kauhusta ja Tecna alkoikin hitaasti siirtyä tyttöä kohti aikeinaan lohduttaa tätä.

"Ensivaikutelmahan on kaiken a ja o," Jokeri vastasi viimein annettuaan ilmapiirin tiivistyä vielä hetken.
'Pitäisikö minun tehdä jotain... yllättää hänet takaa päin?' useat erilaiset vaihtoehdot sinkoilivat L:n päässä kuin ylinopeassa karusellissa.
'Ei. En tee nyt mitään', mies päätti viimein. Jos L tekisi nyt jotain hätiköityä, hän pelaisi suoraan toisen pussiin. Täytyi vain tarkkailla tilannetta sivusta ja yrittää profilisoida vastustaja jollain tasolla. Pienikin väärä liike ja Jokeri voisi tulla epäluuloiseksi. Olisi parempi olla sanomatta tai tekemättä mitään. Käyttäytyä aivan neutraalisti. Jokerin huomio tuntui olevan enemmänkin Anorassa ja tuossa haltia neitokaisessa. Jos L pitäisi neutraalin roolinsa, Jokeri ei kiinnittäisi huomiota häneen. Jokeri ei edes ajattelisi että L voisi olla jonkin sorttinen uhka hänelle. Ja kun toinen sitä vähiten odotti... henkilö jolta toinen ei olisi osannut odottaa mitään saattaisi Jokerin telkien taa.
"Nimeni," Jokeri tokaisi mietteliäänä, kuin muistellen mikä nimi mahtaisi olla, "Noh.. se ei ole kovin tärkeää mutta jos haluat.."
Jokeri kääntyi äkisti Anoran puoleen tuijottaen tätä silmiin.
"Tässä on käyntikorttini," hän tokaisi vetäisten yhdellä nopealla liikkeellä povitaskustaan kortin jonka heitti Anoran jalkoihin. Muutamat olennot Jokerin ympärillä olivat vaistomaisesti hapuilleet jotakin aseen tapaista mutta eihän heillä tietenkään juhlapuvun kanssa ollut ollut sen kummempia aseita. L kuitenkin aavisteli ettei Jokeri ollut tekemässä heille mitään pahaa... vielä. Ei tällä tapaamisella. Tällä oli jotain asiaa Anarigelille, muut olivat toistaiseksi sivullisia. Jos Jokeri olisi halunnut hyökätä heidän kimppuunsa, tämä olisi jo tehnyt sen.
Toivossa oli ainakin hyvä elää. "Jokeri?", Anora ihmetteli ääneen ja hymähti sitten ääneen.
"Eipä ainakaan mielikuvitusta puutu. Mutta saanen sanoa, ettei se taida imarrella sinua.", Anora totesi kylmästi eikä ilmeisesti enää edes yrittänyt olla kohtelias. L kuuli juoksuaskelia takaaltaan ja huomasi kuinka Anoran toinen henkivartija Sousuke Sagara veti prinsessan selkänsä taa ja mulkoili Jokeria uhkaavasti. "Prinssi Anarigel ei ole täällä, olkaa siis hyvä ja poistukaa", Sousuke sanoi tyynellä äänellä mutta viha paistoi hänen silmistään. L vilkaisi Sousukea varoittavasti sivusilmällä muttei sanonut vieläkään mitään.

"En tunne. Ikinä ole edes nähnyt tai kuullut mitään noin hullua. Miten hän pääsi Gamarueliin?" Anoran ääni vastasi Orlandan mielessä. Orlanda tuhahti mielessään.
"Nyt kiinnostaisi tietää myöskin mistä ulottuvuudesta tämä herra nyt on," hän sanoi lähtien sitten toistaiseksi Anoran päästä veke yrittäen selvitellä omia ajatuksiaan. Tilanne ei sinänsä vaikuttanut kovinkaan uhkaavalta, mutta tosiasia oli kuitenkin se että Jokeri oli räjäyttänyt osan kartanosta ja suurin osa vieraista piti tilannetta nyt jo jonkin asteisena vaarana. Anora ja Jokeri jatkoivat "rattoisaa" keskusteluaan.
"Jokeri," Anora tokaisi Orlandan vieressä, "Eipä ainakaan mielikuvitusta puutu. Mutta saanen sanoa, ettei se taida imarrella sinua." Orlanda hymähti Anoran sanoille vilkuillen ympärilleen. Jotakin oli tehtävä, koska tilanne ei vaan voinut jatkua tämän Jokerin haluamalla tavalla.
"No jaa," Jokeri naurahti pirullisesti, "Itse en ainakaan ole ottanut nimeäni omalta maaltani." Orlanda pystyi melkein vaistoamaan Anoran tulevan raivokohtauksen, mutta toivoi ettei tyttö tekisi mitään kovinkaan harkitsematonta. Tuon miehen kanssa ei pitäisi alkaa leikkimään.
"Hillitse kiukkusi Anora," Orlanda totesi mielessään Anoralle, "Minusta tuntuu ettei tämän herran kanssa kannata alkaa sanasotaan.."
Äkkiä Sousuge ilmestyi jostakin Anoran ja Jokerin väliin.
"Prinssi Anarigel ei ole täällä, olkaa siis hyvä ja poistukaa" tämä tokaisi vihaisen oloisena, mutta silti ihanteellisen tyynenä. Tässä vaiheessa Orlanda päätti astua myös eteenpäin, koska tilanne tuntui pikkuhiljaa karkaavan käsistä. Eihän vielä mitään radikaalia ollut tapahtunut, mutta hän tunsi olioiden mieltä sen verran että kohta alkaisi tapahtua jos ei mitään muuta niin pahaa.
"Kehottaisin minäkin teitä poistumaan," hän sanoi Jokerille, "tässä salissa on suurempia voimia kuin mitä sinä kykenet ikinä ymmärtämään saatika hallitsemaan."

"Prinssi Anarigel ei ole täällä, olkaa siis hyvä ja poistukaa" paikalle saapunut mies tokaisi. Jokeri tuijotti miestä hölmistyneen näköisenä.
"Vai ei prinssi ole nyt paikalla," hän tokaisi naurahtaen kepeästi, "no jos niin on asian laita niin en kai voi sitten muuta kuin odottaa." Mies asteli nyt puolestaan ruokapöydän ääreen tutkien sitä hetken itsekseen. Hän tunsi katseet ja pystyi melkein kuulemaan olentojen ajatusmaailman. Nämä pitivät häntä törkeänä tungeksijana, ehkä hieman hullunakin. Jokeri virnisti heittäen muutaman kanankoiven ja sen semmoista lautaselleen.
"No mutta," hän sanoi kuin olisi tajunnut kovinkin oleellisen asian ystävien bileissä, "te tunnette minut, mutta minä en tunne teitä! Saanen siis udella ketä täällä on paikalla?" Jälleen kerran hän siirsi katseensa Anoraan ja Orlandaan.
"Arvon neidit voisivat nyt vähän valaista vieraalleen henkilöllisyyttään," Samalla kun Jokeri puhui, hän vilkuili tarkasti ympäristöään. Hän ei halunnut tulla yllätetyksi mistään suunnasta..

"Hillitse kiukkusi Anora," Orlanda totesi mielessään Anoralle, "Minusta tuntuu ettei tämän herran kanssa kannata alkaa sanasotaan.."
Anora ei viitsinyt vastata Orlandalle mitään, sillä hänellä oli työn ja tuskan takana pitää kiukkunsa hallinnassa. Haltia oli kuitenkin oikeassa, että Jokeri vaikutti myös Anoran mielestä juuri sellaiselta tyypiltä jolle ei välttämättä haluaisi alkaa haastamaan sen suurempaa riitaa. Varsinkaan kun kukaan tässä salissa oleva ei tainnut tietää vielä mitään tästä erikoisesta vieraasta, joka oli kuitenkin noin vain räjäyttänyt Kartanon seinän taivaan tuuliin.
Äkkiä Sousuge ilmestyi jostakin Anoran ja Jokerin väliin. Anora loi hämillisen katseen henkivartijansa selkään ja tunsi sisällään huolta Sousukesta, sillä mies olisi valmis menemään vaikka kuinka pitkälle ja Anoraa uhattaisiin. Valtiatar tunsi kuitenkin myös suurta kiitollisuutta ja lämpöä Sousukea kohtaan sillä tämä, niin kuin Arazaelkin, oli valmis uhmaamaan oman henkensä Anora vuoksi.
"Prinssi Anarigel ei ole täällä, olkaa siis hyvä ja poistukaa" Sousuke tokaisi vihaisen oloisena, mutta silti ihanteellisen tyynenä. Tässä vaiheessa myös Orlanda päätti näköjään astua myös eteenpäin. Anora katsahti sivusilmällään ystäväänsä varoittavasti. Onneksi Orlanda osasi olla riehumatta näissä tilanteissa... Ainakin luultavasti.
"Kehottaisin minäkin teitä poistumaan," hän sanoi Jokerille, "tässä salissa on suurempia voimia kuin mitä sinä kykenet ikinä ymmärtämään saatika hallitsemaan."
Anora asteli varovasti Sousuken rinnalle ja laski kätensä hellästi miehen olalle ennen kuin loi taas läpitunkevan katseensa Jokeriin ja sanoi:
"Ystäväni on oikeassa. Et osaa edes kuvitella millaisia voimia uhmaat nyt."

"Vai ei prinssi ole nyt paikalla," Jokeri tokaisi naurahtaen kepeästi, "no jos niin on asian laita niin en kai voi sitten muuta kuin odottaa." Mies asteli nyt puolestaan ruokapöydän ääreen tutkien sitä hetken itsekseen. Tecna, joka oli pöydän toisella puolella käänsi katseensa nopeasti pois Jokerista ja siirtyi kuitenkin varovasti alaistensa eteen. Nainen saattoi olla peloissaan ja herkkä muttei milloinkaan jättäisi ystäviään. Jokeri virnisti heittäen muutaman kanankoiven ja sen semmoista lautaselleen.
"No mutta," hän sanoi, "te tunnette minut, mutta minä en tunne teitä! Saanen siis udella ketä täällä on paikalla?" Jälleen kerran hän siirsi katseensa Anoraan ja Orlandaan. Ilme Anoran kasvoilla kiristyi hieman muttei kuitenkaan kovin huomattavasti.
"Arvon neidit voisivat nyt vähän valaista vieraalleen henkilöllisyyttään," Samalla kun Jokeri puhui, hän vilkuili tarkasti ympäristöään.
Olio Valtiatar ei irroittanut katsettaan Jokerista vaikka naisen päässä raksutti hurjaa vauhtia. Mitä hän voisi kertoa Jokerille itsestään? Vai kannattiko edes suostua siihen? Anora kirosi mielessään tuota tuntematonta hullua ja antoi sitten katseensa kiertää salissa. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään eikä kukaan uskaltanut edes hengittää vapaasti. Jokerin pahuus tuntui lamaannuttaneen koko joukon olentoja...
"Mmm... Prinssi Anarigel tuskin tulee kovin pian jo-joten teidän ei e-ehkä kannata jäädä odottamaan...", Anora kuuli hennon äänen sanovan ja naisen sydän hypähti hurjasti kun tämä tajusi äänen kuuluvan Tecnalle. Valtiatar käänsi nopeasti katseensa tuohon siroon vihreähiuksiseen naiseen joka oli nyt siirtynyt samalle puolella pöytää kuin vieraat ja Jokeri. Naisen katse oli hetken aikaa lattiaan luotuna mutta lopulta tämä kuitenkin katsahti Jokeriin selvästi varuillaan ja koettaen piilottaa pelkonsa. Anora pidätti hetken aikaa henkeään ja koetti keksiä miten saisi Jokerin mielenkiinnon pois Tecnasta.
"Sanoit haluavasi tietää meistä jotain. Mitä haluat tietää?", Anora tokaisi äkkiä kylmästi ja koetti pitkittää tilannetta tarpeeksi ettei koko homma menisi puihin heti alussa ennen kuin Anora olisi keksinyt mitään suunnitelmaa.

"Vai ei prinssi ole nyt paikalla," Jokeri tokaisi naurahtaen kepeästi, "no jos niin on asian laita niin en kai voi sitten muuta kuin odottaa." Mies asteli nyt puolestaan ruokapöydän ääreen tutkien sitä hetken itsekseen. L:n luo saapunut Raito tuijotti nyt tuota omituista miestä ymmällään. "Uskomaton tyyppi!" Raito sähähti L:lle matalla äänellä, muttei tiennyt kuuliko tämä. Ainakaan mies ei näyttänyt merkkejä siitä että kuulisi. "Tämä räjäyttää seinän kuin se olisi aivan jokapäiväistä. Ja on sitten kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan."
"Se voi olla jokapäiväistä hänelle", L vastasi sitten viimein hiljaa, muttei katsonutkaan Raitoon päin. Raito tuhahti, muttei jatkanut. Tuo mies oli saatava hengiltä... mutta mikä hänen nimensä oli? Tuskin Jokeri kuitenkaan... noo, jos Raito ei muuta keksisi niin ainhan hän voisi kokeilla toimisiko Jokerin kirjoittaminen...

Jokeri virnisti heittäen muutaman kanankoiven ja sen semmoista lautaselleen.
"No mutta," hän sanoi, "te tunnette minut, mutta minä en tunne teitä! Saanen siis udella ketä täällä on paikalla?" Jälleen kerran hän siirsi katseensa Anoraan ja Orlandaan. Ilme Anoran kasvoilla kiristyi hieman muttei kuitenkaan kovin huomattavasti.
"Arvon neidit voisivat nyt vähän valaista vieraalleen henkilöllisyyttään," Samalla kun Jokeri puhui, hän vilkuili tarkasti ympäristöään.
Raito katsahti Orlandaa ja Anoraa miettien mitä nämä aikoisivat tehdä seuraavaksi.
"Mmm... Prinssi Anarigel tuskin tulee kovin pian jo-joten teidän ei e-ehkä kannata jäädä odottamaan...", kuului hento ääni jolloin Sousuke kohdisti oitis askeleensa tarjoilijajoukkion sekä sen suuntaan jolle ääni kuului; Tecnan suuntaan.
"Sanoit haluavasi tietää meistä jotain. Mitä haluat tietää?", Anora tokaisi äkkiä kylmästi, jolloin Sousuke ehti jo Tecnan luo kietoen käsivartensa suojelevasti naisen ympärille vetäen tätä kauemmas Jokerista.

"Kehottaisin minäkin teitä poistumaan," hän sanoi Jokerille, "tässä salissa on suurempia voimia kuin mitä sinä kykenet ikinä ymmärtämään saatika hallitsemaan," mustatukkainen nainen tokaisi ja samassa tämän rinnalle kiirehti tuo toinen nainen, jota Jokeri oli puhutellut.
"Ystäväni on oikeassa. Et osaa edes kuvitella millaisia voimia uhmaat nyt," tämä säesti. Jokeri vilkaisi sivusilmällään kaksikkoa ja kääntyi sitten täyden ruokalautasen kanssa kaksikon suuntaan.
"En," hän naurahti psykoottisesti, "enpä taida tietää. Mutta tiedättekös, ette tekään tiedä minun hmm.. miten sen nyt sanoisi.. Ässistä hihassa?"

"Arvon neidit voisivat nyt vähän valaista vieraalleen henkilöllisyyttään," Jokeri sanoi odottavasti kahdelle naiselle. Hänen hämmästyksekseen kumpikaan naisista ei ehtinyt vastata vaan hänen takaansa kuului pieni ja hento ääni. Jokeri kääntyi ruokaa mussuttaen äänen suuntaan.
"Mmm... Prinssi Anarigel tuskin tulee kovin pian jo-joten teidän ei e-ehkä kannata jäädä odottamaan..." ujolta vaikuttava nainen takelteli. Jokeri vilkaisi ympäristöään ja asteli sitten tyttöä kohden.
"Jaaaaaa," hän venytti sanaansa ja pysähtyi tytön eteen, "Että pidätte prinssin kunniaksi bileet mutta ette kutsu häntä itseään paikalle vai..? Aika törkeää sanoisinko." Samassa joku mies syöksähti naisen luo ja kietoi kätensä tämän ympärille suojelevasti. Jokeri pyrskähti kerran ja oli tokaista tilanteeseen jotakin hyvin jokerimaista, muttei ehtinyt kun hän jälleen kuuli sanoja takaansa:
"Sanoit haluavasi tietää meistä jotain. Mitä haluat tietää?" toinen, sinitukkainen nainen sanoi kylmästi. Jokeri katsahti vielä Tecnaa ja tätä suojelevaa miestä ja asteli sitten jälleen kahta naista kohden.
"No aloitetaan nyt vaikka nimestä," Jokeri sanoi hyväntuulisesti, "te tiedätte minun nimeni mutta minä en tiedä teistä mitään. Kertokaa nyt edes nimenne. On törkeää kohdella vieraita tällä tavalla."
"Olen Orlanda Telronya," Orlanda puuttui puheeseen astellen uhmakkaasti Jokerin eteen, "Etkä sinä halua haastaa riitaa kanssani. Joten suuta soukemmalle!"
Telronya, Jokeri toisti ajatuksissaan. Tuttu nimi kieltämättä ja tämä pelihän kävi hetki hetkeltä kiinnostavammaksi.
"Orlanda Telronya," Jokeri toisti hitaasti lähtien sitten jälleen kiertelemään salia kuin hai laivaa.
"Sittenhän sinun täytyy olla Anora Gamar?" Jokeri naurahti vilkaisten Anoraa poikamainen hymy kasvoillaan, "olenko oikeassa, prinsessa?"

Jokeri käveli eteenpäin salissa katsellen sen väkeä päästä varpaisiin. Äkkiä hän pysähtyi kahden miehen luo ja katseli näitä jotenkin alta kulmain.
"Japanilainen?" hän naurahti epäuskoisena, "täällä? Gamaruelissa?" Hän siirsi katseensa Raitosta ja L:ään.
"Keitähän te olette?" hän kysyi uteliaana.

"Jaaaaaa," Jokeri venytti sanaansa ja pysähtyi tytön eteen,
"Että pidätte prinssin kunniaksi bileet mutta ette kutsu häntä itseään paikalle vai..? Aika törkeää sanoisinko."
Tecna alkoi hieman vapista pelon voimasta, sillä Jokeri veti vertoja jopa vihaiselle Jimmy Gamarille. Samassa joku mies syöksähti naisen luo ja kietoi kätensä tämän ympärille suojelevasti. Tecna katsahti miehen kasvoihin ja huomasi onnekseen sen olevan Sousuke. Nainen painautui pelokkaasti lähemmäs Sousukea ja värähti kun Jokeri pyrskähti kerran.
"Sanoit haluavasi tietää meistä jotain. Mitä haluat tietää?" sinitukkainen nainen sanoi kylmästi. Jokeri katsahti vielä Tecnaa ja tätä suojelevaa miestä ja asteli sitten jälleen kahta naista kohden.
"No aloitetaan nyt vaikka nimestä," Jokeri sanoi hyväntuulisesti, "te tiedätte minun nimeni mutta minä en tiedä teistä mitään. Kertokaa nyt edes nimenne. On törkeää kohdella vieraita tällä tavalla."
"Olen Orlanda Telronya," Orlanda puuttui puheeseen astellen uhmakkaasti Jokerin eteen, "Etkä sinä halua haastaa riitaa kanssani. Joten suuta soukemmalle!"
"Orlanda Telronya," Jokeri toisti hitaasti lähtien sitten jälleen kiertelemään salia kuin hai laivaa.
Anorasta tuo tapa jolla Jokeri liikkui, huokui jotain aivan ennenkuulumatonta... Hulluuttako? Mutta samalla myös tietoa, että tuo mies oli tilanteen tasalla.
"Sittenhän sinun täytyy olla Anora Gamar?" Jokeri naurahti vilkaisten Anoraa poikamainen hymy kasvoillaan, "olenko oikeassa, prinsessa?"
Anora siristi silmiään vihaisesti enne kuin viitsi vastata:
"Olen kyllä Anora mutta nykyään Valtiatar, en enää prinsessa. Ja voin vannoa, että sinä ja apurisi saatte kärsiä jos teette jotain oleinnoille jotka täällä asuvat. Koko Gamaruel on aina seissyt urheasti ja tukenut minua, joten en voi sallia, että tuollainen psyko niin kuin sinä, tekisit mitään pahaa kenellekkään.", Anora jylisi uhkaavasti seisoessaan salin lattialla. Kerrankin nainen vaikutti Valtiattarelle niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin. Ne muutamat oliot, jotka seisoivat lähinnä Anoraa, perääntyivät hieman hallitsijansa edestä.

Jokeri käveli eteenpäin salissa katsellen sen väkeä päästä varpaisiin. Äkkiä hän pysähtyi kahden miehen luo ja katseli näitä jotenkin alta kulmain.
"Japanilainen?" hän naurahti epäuskoisena, "täällä? Gamaruelissa?" Hän siirsi katseensa Raitosta ja L:ään.
"Keitähän te olette?" hän kysyi uteliaana.

Mitä haluat tietää?" sinitukkainen nainen sanoi kylmästi. Jokeri katsahti vielä Tecnaa ja tätä suojelevaa miestä ja asteli sitten jälleen kahta naista kohden.
"No aloitetaan nyt vaikka nimestä," Jokeri sanoi hyväntuulisesti, "te tiedätte minun nimeni mutta minä en tiedä teistä mitään. Kertokaa nyt edes nimenne. On törkeää kohdella vieraita tällä tavalla."
"Törkeää tunkeutua tänne tuolla tavalla!" Raito ärähti, mutta L hiljensi pojan katseellaan.
"Olen Orlanda Telronya," Orlanda puuttui puheeseen astellen uhmakkaasti Jokerin eteen, "Etkä sinä halua haastaa riitaa kanssani. Joten suuta soukemmalle!"
Raito katsahti naista vaikuttuneena. Toisellahan oli asennetta.
"Orlanda Telronya," Jokeri toisti hitaasti lähtien sitten jälleen kiertelemään salia kuin hai laivaa, saaden kylmät väreet kulkemaan Raiton selkäpiitä pitkin. Mitä tuo mies todellisuudessa halusi?
"Sittenhän sinun täytyy olla Anora Gamar?" Jokeri naurahti vilkaisten Anoraa poikamainen hymy kasvoillaan, "olenko oikeassa, prinsessa?"
Raito vilkaisi Anoraa ja kuuli tämän vastaavan:
"Olen kyllä Anora mutta nykyään Valtiatar, en enää prinsessa. Ja voin vannoa, että sinä ja apurisi saatte kärsiä jos teette jotain oleinnoille jotka täällä asuvat. Koko Gamaruel on aina seissyt urheasti ja tukenut minua, joten en voi sallia, että tuollainen psyko niin kuin sinä, tekisit mitään pahaa kenellekkään."
Sousuke jätti nyt Tecnan ja juoksi puolestaan Anoran luo, osaamatta selvästikään päättää kumpaa suojelisi.

Jokeri käveli eteenpäin salissa katsellen sen väkeä päästä varpaisiin. Äkkiä hän pysähtyi Raiton ja L:n luo ja katseli näitä jotenkin alta kulmain.
"Japanilainen?" Jokeri naurahti epäuskoisena, "täällä? Gamaruelissa?" Hän siirsi katseensa Raitosta ja L:ään.
"No, etpä sinäkään taida Gamaruelista olla", Raito murahti katsoen toista silmät salamoidet. L taasen pysyi edelleen vaiti.
"Keitähän te olette?" Jokeri kysyi uteliaana. "Ei kuulu sinulle!" Raito ärähti, mutta L kohotti katseensa ja kohdisti harmahtavien silmiensä katseen syvälle Jokerin silmiin.
"Hideki Ryuuga", L sanoi arkisella äänellä yhden peitenimistään. H'n ei viitsinut sanoa 'Ryuuzaki' siltä varalta että jostain selviäisi että Ryuuzaki oli Gamarien turvallisuusvastaava. L ei halunnut Jokerin yhdistävän miestä kyseiseen virkaan. L ojensi epäröimättä kätensä tervehdykseen pitäen katseensa kokoajan minkäännäköistä pelkoa osoittamatta Jokerin silmissä.
"Älä viitsi, tämä on ihan hullua!" Raito huudahti L:lle polkaisten ärtyneenä jalkaansa lattiaan, mutta L päätti olla välittämättä tästä.

"Olemme kertoneet sinulle asioita itsestämme", L sanoi nyt vahvalla äänellä. "Voisitko sinä ystävällisesti kertoa miksi kaipaatte juuri prinssi Anarigelia?" L rypisti otsaansa ja Raito tuijotti miestä ihailun ja pelon sekaisin tuntein. "Vai onko se kenties salaista tietoa?" L kysyi vielä tarkkaillen Jokeria ilmeettömästi. L ei astunut eteenpäin, L ei perääntynyt. Hän pysyi juuri siinä missä oli lähestulkoon tämän kokoajan seissyt.

[Sori kun on vastaust vähän kestänyt :/ ]


"Sittenhän sinun täytyy olla Anora Gamar? Olenko oikeassa, prinsessa?"
"Olen kyllä Anora mutta nykyään Valtiatar, en enää prinsessa. Ja voin vannoa, että sinä ja apurisi saatte kärsiä jos teette jotain oleinnoille jotka täällä asuvat. Koko Gamaruel on aina seissyt urheasti ja tukenut minua, joten en voi sallia, että tuollainen psyko niin kuin sinä, tekisit mitään pahaa kenellekkään."
"Ou," Jokeri sanoi hieman pahoittelevasti, "en tiennyt tuota.. valtiatar. Lupaan ettei kukaan tässä salissa olevista olennoista vahingoitu, saatte siitä sanani." Jokeri katsahti koko salin väkeä viimeisten sanojensa kohdalla. Orlanda ei pitänyt noista sanoista, ei ollenkaan. Ihan kuin tuolla miehellä olisi jotakin.. salattavaa.
"Missä Anarigel viipyy?" hän kysyi Anoralta hiljaa Jokerin siirryttyä kauemmas. Hän piti kuitenkin katseensa violettipukuisessa "herrasmiehessä", "en pidä tuosta miehestä.. Parempi että hän saa haluamansa mahdollisimman pian ja katoaa sitten täältä."

"Japanilainen? Täällä? Gamaruelissa?" Orlanda kuuli Jokerin sanovan kahdelle miehelle. Orlanda vilkaisi merkitsevästi Anoraa siirtäen sitten katseensa takaisin miehiin.
"No, etpä sinäkään taida Gamaruelista olla", toinen miehistä sanoi saaden uhoamisellaan Orlandan hieman hermostuneeksi. Toivottavasti kukaan ei nyt ärsyttäisi Jokeria ettei tapahtuisi mitään kamalampaa kuin seinän kaatuminen.
"Keitähän te olette?" Jokeri-tyyppi kysyi.
"Ei kuulu sinulle!" se äsken äänessä ollut mies vastasi kipakasti.
"Hideki Ryuuga," toinen miehistä ojensi kätensä Jokeria kohden saaden ystävänsä hermostumaan.
"Älä viitsi, tämä on ihan hullua!"
Jokeri siirteli hetken katsettaan miesten välillä ja tarttui sitten Hikeri Ryuugan käteen.
"Hauska tutustua," hän sanoi tälle hymyillen maireasti, "entä kuka ystäväsi on? Hän ei ilmeisesti halua esittäytyä."