Ensimmäistä kertaa Gamaruelissa [[L, Gamaruel]]

[[Elikkä tämä L:n ensimmäinen käynti Gamaruelissa, täytyihän miun sekin päästä pelittämään <3 kuka vain on tervetullut mukaan mieheni seuraksi^^]]

“Mmmh...”
L avasi hitaasti silmänsä ja tunnusteli maaperää käsillään. Hän tunsin aivan selvästi nurmikon ja näki sinisen taivaan... mutta miten...?
Mies nousi ylös, kömpelösti, mutta nousi kuitenkin. Tämä katseli hämillään ympärilleen.
L rypisti otsaansa ja yritti sitkeästi miettiä mitä oikein oli tapahtunut muttei saanut päähänsä muuta kuin todella hämäriä muistikuvia jotka olivat vahvan usvan peitossa. Hän haroi mustia hiuksiaan hajamielisesti. Tämä meni nimittäin vähän yli hilseen, joskin olihan mies oudompaakin kokenut. Esimerkiksi sen että Kira kykeni tappamaan ihmisiä edes olematta heidän lähellään. Mies hieraisi silmiään ja yritti kovasti pitää ne auki. Luoja, hänen täytyisi saada kahvia ja makeisia tai leivonnaisia jotta pysyisi paremmin hereillä... Ja pian sittenkin. L pidätteli nipin napin haukotusta ja nojasi lähimpään puuhun. Tämä kieltämättä oli todella, todella outo juttu. Hän raaputti jalalla toista jalkaansa yrittäen ajatella tapahtumien loogista kulkua. Valitettavasti vaikutti ettei tässä tilanteessa ollut mitään loogista. Hetken hän oli luullut kuolevansa, sitten seinään oli ilmaantunut jonkinlainen... L ei osannut sanoa mikä, mutta se oli ilmeisesti imaissut miehen sisäänsä.
L haukotteli makeasti ja siristeli hetken silmiään nähdäkseen jonkun paikan josta saisi kahvia tai jotain. Jonkun ajan kuluttua hänen katseensa osuikin erääseen kuppilaan ja tämä lähti astelemaan sitä kohti. L ei tiennyt tarkalleen missä oli, mutta hän kuitenkin kierteli ympäri maailmaa... eiköhän hänellä ollut jotain rahaa joka kelpaisi.

“Yksi kuppi kahvia, mukaan paljon sokeria. Yksi suklaakakku pala sekä makeisia jos löytyy”, mies tokaisi tarjoilijalle hiukan väsyneellä äänellä samalla kun kaiveli lompakkoaan. “Anteeksi millainen raha - ?” tarjoilija oli kuitenkin jo kadonnut ennen kuin mies ehti esittää kysymyksensä loppuun saakka. L kohautti olkiaan jonka jälkeen istuutui tuolille vetäen molemmat jalat ylös, niin kuin yleensä tyypillisestikin istui. Tuolit olivat baarijakkaroiden tapaisia joten mies pyöri hiljakseen ympyrää tuolin kanssa ottaen aina välillä pöydästä vauhtia. Ei hän ollut edes varma miksi teki niin. Kai hän yritti kuluttaa jotenkin aikaansa sillä aikaa kun tilaukset tulisivat...
“Tässä olkaa hyvä”, tarjoilija heläytti ja laski kaikki tilaukset pöydälle. L oli juuri aikeissa ottaa lompakkonsa uudelleen esiin, mutta tarjoilja vakuutti että talo tarjoaisi.
“Öh... kiitos”, mies tokaisi ymmällään ja tarttui etusormellaan sekä nimettömällään lusikkaan, upottaen sen täyteläiseen suklaakakkuun ja aidosti ilahtunut hymy kohosi tämän kasvoille kun tämä pääsi maistamaan kakkua, joka oli suorastaan taivaallista. L pyörähti tuolilla jonka jälkeen alkoi sekoittamaan kahviaan. Hän nappasi kaksi sokeripalaa ja viskasi ne kahviin. Mies kokosi pyramidia sokeripaloista ja aina pyramidin sorruttua heitti sokerit kahviin. Hän pyöräytti tuolia jälleen ja hörppäsi tyynesti kahvia tarkkaillen samalla ympärilleen.

[Hahaa tuon Anoran tänne ^^"]

Päivä oli mitä ihanin! Anora Gamar oli päättänyt viettää aikaa alamaistensa kanssa nyt kun naisella vihdoin oli vapaa-aikaa. Valtiatar oli pukeutunut mahdollisimman arkisesti ja oli jättänyt kaiken kuninkaallisen pois ihan sen takia että saisi olla rauhassa kaikelta kumartelulta ja ihailulta. Mutta sehän oli vain yritys sulautua massaan. Vaikka naisella oli oranssi hihaton ja ruskeat kangashousut, iso osa olioista ja muista olennoista huudahtelivat ja kumartelivat tälle. Anora tyytyi kohtaloonsa hymyillen ja vastaillen kysymyksiin koettan kuitenkin pitää työ asiat poissa puheesta.
Anora haroi pörröistä tukkaansa takaa ja katsahti kuvajaistaan erään hattukaupan ikkunasta. Lasista katsoi takaisin Gamaruelin valtiatar, sinisine hiuksineen ja jätkämäisine vaatteineen, ranteissa muutama puuhelmikoru ja hymyilevät kasvot. Jep, Anora oli tunnettu ystävällisestä ja reilusta hallitsemistyylistään ja se olikin ollut kaikille gamaruelilaisille tervetullut muutos Jimmy Gamarin rauta otteiden jälkeen. Kruunajaisissa kansa oli hurrannut kovempaa kuin ikinä Gamarin suvun aikana ja oli saanut Jimmyn suunpielet alaspäin. Isä ei alkuunkaan ollut pitänyt tyttärensä tavasta hallita muttei ollut voinut sanoa mitään, sillä Gamaruel vaurastui koko ajan ja raikui naurua enemmän kuin vuosiin. Myös rasismi ja orjuutus oli jo melkein täysin lopettanut toimintansa eli koko ajan mentiin hyvää vauhtia parempaam suuntaan. Anora Gamar oli kääntänyt uuden sivun maansa historian kirjaan.

Nainen nojaili kahvilan ovenpieleen ja heilautti kättään tervehdykseksi omistajalle. Omistaja osoitti sormellaan suklaakahvia ja katsahti kysyvästi Anoraan, joka pudisti kohteliaasti päätään. Anoralla ei tehnyt tänään mieli kahvia vaan jotain kylmää. Valtiatar asteli rennosti tiskille ja hymyili.
"Huomenta Pessy. Miten sujuu? Asiakkaita ainakin on reilusti.", Anora kysäisi ystävällisesti ja kaiveli taskujaan etsien muutamaa kolikkoa.
Vanha nainen naurahti sydämellisesti samalla kun täytti tiskan takana sijaisevia hyllyjä.
"Hyvää huomenta teillekkin nuori Valtiatar. Kyllä, asikkaita tulee ja menee ihan mukavaa tahtia. Mutta mitä teille saisi olla tänään? kenties jotain kylmää? Meillä on täällä tarjouksessa jäähilemehuja.", Pessy kertoi ja osoitti kädellään listää johon oli kirjattu jäähilemehu vaihtoehdot.
Anora hymähti huvittuneesti ja katseli listaa kiinnostuneena.
"Sinä se et ikinä osu väärään. Yksi omenan makuinen, kiitos.", Anora vastasi ja laski tiskille muutaman kolikon joiden toisella puolella oli kuva feeniks linnusta.
"Hetki vain. Tuon sen pöytään.", Pessy heläytti pirteästi ja Anora nyökkäsi ja suunnisti pöytiin päin. Naisen silmiin osui aivan vieraan näköinen nuori mies jolla oli musta sotkuinen tukka, valkoinen paita ja farkut. Anora kurtisti kulmiaan ja koetti muistaa tämän nimeä mutta tuli sitten siihen tulokseen ettei mies asunut Gamaruelissa. Ehkä tämä kaipaisi seuraa. Nainen asteli rennosti miehen eteen ja yskäisi kohteliaasti.
"Huomenta arvon herra. Tämä on varmaankin vapaa paikka. Häätäkää minut pois jos häiritsen.", Anora tervehti kohteliaasti ja istahti vastapäätä miestä. Anora tutkisteli silmillään miehen ulkonäköä ja hymyili.
"Et taida asua Gamaruelissa. Tervetuloa vain. Toivottavasti viihdyt.", Anora sanoi hymyillen ystävällisesti.

[[Yay, L saa seuraa! ]]

L joi tyynesti kahviaan, kunnes kuuli kohteliaan kuuloisen yskäisyn. Mies kohotti katseensa hämillään ja loi kysyvän katseen sinihiuksiseen naiseen.
"Huomenta arvon herra. Tämä on varmaankin vapaa paikka. Häätäkää minut pois jos häiritsen.", nainen tervehti kohteliaasti ja istahti vastapäätä miestä. "Eh..." L katsahti toiseen hämillään, muttei sanonut enempää vaan nyökäytti päätään ilmeettömästi tervehdykseen. Miehen katse oli kuitenkin ystävällinen. Ei ollut mitään järkeä käyttäytyä epäkohteliaasti noin kohteliasta nuorta naista kohtaan. Nainen tutkisteli silmillään miehen ulkonäköä ja hymyili. L ei vastannut hymyyn, mutta hänen ilmeensä kuitenkin pehmeni hiukan. L laski kahvimukin pöydälle tarttuen taas lusikkaansa tällä kertaa käyttäen peukaloa ja nimetöntä. Hän sekoitteli tyynesti juomaansa tarkkaillen tulokasta katseellaan.
"Et taida asua Gamaruelissa. Tervetuloa vain. Toivottavasti viihdyt.", nainen sanoi hymyillen ystävällisesti. Siinä samassa lusikka pysähtyi kuin seinään. L:n käden liike pysähtyi ja tämä kohotti katseensa naiseen ymmällään.
"Mmm... anteeksi", mies lausahti kohteliaasti. "En taida asua missä?"
Mies tuijotti naista vähän tyrmistyneenä. Hänen oli täytynyt kuulla väärin. Gamaruel? Ei sellaista paikkaa ollut olemassakaan.

[[Lyhyttä, sori -.-]]

[Miulla tuli tähän topiciin ihan outo inspis O_o :"D]

Mies ei vastannut Anoran hymyyn, mutta tämän ilme kuitenkin pehmeni hiukan. Anora laski katseensa kohteliaasti pois miehen kasvoista, jottei tälle olisi tullut tukala olo. Valtiatar kuitenkin tarkkaili tätä uutta tulokasta sivusilmällään. Mies laski kahvimukin pöydälle tarttuen taas lusikkaansa tällä kertaa käyttäen peukaloa ja nimetöntä. Hän sekoitteli tyynesti juomaansa tarkkaillen selvästi Anoraa.
Anora hymyili hieman miehen tyylille pitää lusikkaa kädessään mutta naisen hymy oli lempeä ja vain hieman huvittunut. Mustat hiukset, laiha ja yksinkertainen pukeutuminen. Mies ei varmasti ole myöskään nukkunut aikoihin. Varmasti ihminen. Onkohan joku portaali taas tehnyt tepposet..?, Anora mietiskeli itsekseen ja siirsi sähkönsinisiä hiuksiaan pois silmiltä.
"Et taida asua Gamaruelissa. Tervetuloa vain. Toivottavasti viihdyt.", nainen sanoi hymyillen ystävällisesti. Siinä samassa lusikka pysähtyi kuin seinään. Miehen käden liike pysähtyi ja tämä kohotti katseensa naiseen ymmällään.
Anora katsoi takaisin suoraan tämän silmiin ja pieni ihmetys paistoi naisenkin silmistä.
"Mmm... anteeksi", mies lausahti kohteliaasti. "En taida asua missä?", mies kysyi ja Anoran kasvoille levisi lämmin ja ymmärtävä hymy.
"Arvasin, ettet ole täältä päin. Olet ulottuvuudessa minkä nimi on Gamaruel. Täällä asuu kaikenlaista olentoa tuhansista olioista muutamaan kentauriin.", Anora selitti, heilautti hiuksiaan ja jatkoi:
"Anteeksi jos olen suora, mutta sinä olet kai ihminen? Mutta älä pelkää, et ole ainut ihminen täällä. Gamarueliin on muuttanut jo aika monta muutakin ihmistä samoin kuin myös haltioita näkee nykyään hyvin usein.", Valtiatar selitti lempeästi mutta muuttuikin yhtä-äkkiä hieman noloksi. Anora katsahti miestä anteeksi pyytävästi ja ujosti hymyillen.
"Minä se vain selitän vaikka et edes tunne minua. Anteeksi.", Anora sopersi pahoillaan ja ojensi sitten kätensä musta hiuksiselle.
"Olen Anora Gamar, olio. Todella mukava tavata uusi kasvo täällä päin.", Anora esitteli itsensä kohteliaalla äänensävyllä ja aurinkoisesti hymyillen. Sen, että Anora oli kuninkaallinen, hän jätti taidokkaasti mainitsematta. Nainen ei halunnut että häntä kohdeltaisiin eri tavalla vain siksi että hän sattui olemaan Valtiatar. Muutenkin Anora oli tullut kaupungille viettämään rentoa vapaa aikaa jolloin saisi edes hetken taukoa hallitsijan toimista.

Kahvilan omistaja Pessy asteli Anoran luo asettaen omenan makuisen jäähilejuoman varmalla otteella Valtiattaren eteen.
"Olkaa hyvä. Toivottavasti se maistuu. Olen käytettävissänne jos haluatte jotain muuta.", Pessy sanoi kohteliaasti.
Anora nyökkäsi hyväksyvästi hymyillen ja vastasi lempeästi:
"Kiitos kovasti. Ja uskon, että tämä on varmasti hyvää. Sinulla on ollut Gamaruelin parhaat jäähile tarjonnat siitä asti kun olin vasta lapsi."
Vanha nainen naurahti hyvillään ja laski ryppyisen kätensä huolehtivasti Anoran olalle.
"Piristävää kuulla, että juuri te arvostatte kahvilaani. Muisten sen pienen punaposkisen tytön jonka sähkönsiniset hiukset olivat aina vielä sekaisemmin kuin nyt.", Pessy naurahti muistolleen ennen kuin laski kätensä pois Anoran olalta ja jatkoi:
"Mutta nyt minun täytyy kiiruhtaa töideni pariin. Kahvila ei menesty jos vain seisokelen ja rupattelen mukavia. Oikein hyvää päivänjatkoa teille kummallekin.", Pessy sanoi, katsahti Anoraan ja mieheen astellen sitten rivakasti tiskiä kohden.
Anora käänsi katseensa hymyillen Pessyyn päin ja totesi haikeasti hymyillen:
"Tuo mukava vanha rouva on Pessy Pilgrim. Hänen sukunsa on omistanut tämän kahvilan niin kauan kuin jaksan muistaa. Ikävä kyllä hän alkaa olla jo vanha pitämään tätä yksin pystyssä. Toivottavasti hänen tyttärensä jatkaa äitinsä työtä."
Anora maistoi hieman juomaansa ja iloinen hymy palasi tämän kasvoille kun nainen katsahti mustahiuksiseen.

L huomasi kuinka naisen kasvoille levisi lämmin ja ymmärtävä hymy.
"Arvasin, ettet ole täältä päin. Olet ulottuvuudessa minkä nimi on Gamaruel. Täällä asuu kaikenlaista olentoa tuhansista olioista muutamaan kentauriin.", Anora selitti. L horjahti tuolillaan ja esti vain nipin napin itseään älähtämästä ääneen. Ja kovaa. Mies tarttui nopeasti pöydän reunoista kiinni niin ettei kaatunut lattialle ja katsahti taas naiseen joka heilautti hiuksiaan ja jatkoi: "Anteeksi jos olen suora, mutta sinä olet kai ihminen? Mutta älä pelkää, et ole ainut ihminen täällä. Gamarueliin on muuttanut jo aika monta muutakin ihmistä samoin kuin myös haltioita näkee nykyään hyvin usein.", nainen selitti lempeästi mutta muuttuikin yhtä-äkkiä hieman noloksi. 'Haltioita? Tämän täytyy olla jotain bluffia tai jotain', mies ajatteli typertyneenä. Hän uskoi vankasti tieteeseen. Haltiat olivat pelkkiä taruolentoja. Ja Gamaruel? No, ei L ollut siitä aikaisemmin kuullut mutta sellaista paikkaa ei voinut olla olemassa. Ei mitenkään... Eihän?
"Minä se vain selitän vaikka et edes tunne minua. Anteeksi.", nainen sopersi pahoillaan ja ojensi sitten kätensä L:lle joka tarttui siihen epävarmasti. "Olen Anora Gamar, olio. Todella mukava tavata uusi kasvo täällä päin.", sinihiuksinen esitteli itsensä kohteliaalla äänensävyllä ja aurinkoisesti hymyillen. 'Olio...?' L puisteli päätään edelleen ymmällään tästä kaikesta. Tämä ei ollut huijausta. Ei kukaan voisi noin vilpittömästi suoltaa tuollaisia valheita joten tämän kaiken täytyisi olla totta. Ja nuo siniset hiukset... Ne eivät näyttäneet edes etäisesti värjätyiltä vaan täysin aidolta hiusväriltä väriltä. Ja se portaali oli täysin tieteen tuolla puolen. Sitä ei edes L kyennyt selittämään mitenkään.
"Ryuuzaki", L sai viimein sanottua ja irrotti kätensä toisen kädestä. "Ja ihan ihminen olen..." L haroi hiuksiaan yrittäen selvitellä päätään. Tämä kaikki oli niin... uskomatonta.

Vanhemman oloinen rouva asteli itsensä Anoraksi esitelleen naisen luo luo asettaen omenan makuisen jäähilejuoman varmalla otteella tämän eteen.
"Olkaa hyvä. Toivottavasti se maistuu. Olen käytettävissänne jos haluatte jotain muuta.", Pessy sanoi kohteliaasti.
Anora nyökkäsi hyväksyvästi hymyillen ja vastasi lempeästi:
"Kiitos kovasti. Ja uskon, että tämä on varmasti hyvää. Sinulla on ollut Gamaruelin parhaat jäähile tarjonnat siitä asti kun olin vasta lapsi."
Vanha nainen naurahti hyvillään ja laski ryppyisen kätensä huolehtivasti Anoran olalle.
L katsahti kaksikkoa pieni hymy kasvoillaan, muttei puuttunut keskusteluun.
"Piristävää kuulla, että juuri te arvostatte kahvilaani. Muisten sen pienen punaposkisen tytön jonka sähkönsiniset hiukset olivat aina vielä sekaisemmin kuin nyt.", Pessy naurahti muistolleen ennen kuin laski kätensä pois Anoran olalta ja jatkoi:
"Mutta nyt minun täytyy kiiruhtaa töideni pariin. Kahvila ei menesty jos vain seisokelen ja rupattelen mukavia. Oikein hyvää päivänjatkoa teille kummallekin.", Pessy sanoi, katsahti Anoraan ja L:ään joka nyökäytti päätään tälle. Sitten vanha nainen asteli tiskiä kohden. Anora käänsi katseensa hymyillen vanhempaan naiseen päin ja totesi haikeasti hymyillen:
"Tuo mukava vanha rouva on Pessy Pilgrim. Hänen sukunsa on omistanut tämän kahvilan niin kauan kuin jaksan muistaa. Ikävä kyllä hän alkaa olla jo vanha pitämään tätä yksin pystyssä. Toivottavasti hänen tyttärensä jatkaa äitinsä työtä."
"To - toivotaan", L mutisi edelleen ymmällään.
Anora maistoi hieman juomaansa ja iloinen hymy palasi tämän kasvoille kun nainen katsahti L:ään, joka naurahti hiukan: "Mahtaa olla hyvää juomaa?"
L tarttui kahvimukiinsa kädet lievästi täristen ja hörppäsi kuumaa juomaa tutkaillen Anoraa kulmiensa alta. "Anteeksi, jos vaikutan epäkohteliaalta tai etäiseltä", L tokaisi katsahtaen naista hämillään. "Olen vain... vähän pihalla. Se ei johdu mitenkään teistä. Te vaikutatte todella mukavalta."

Anora katsahti L:ään, joka naurahti hiukan:
"Mahtaa olla hyvää juomaa?"
Valtiatar nyökkäsi iloisesti ja heilautti kättään rennosti naapuri pöytään, josta eräs mies oli tervehtinyt tätä.
L tarttui kahvimukiinsa kädet lievästi täristen ja hörppäsi kuumaa juomaa tutkaillen selvästi Anoraa kulmiensa alta. Olionaista huvitti tuo miehen käytös mutta se oli kyllä täysin ymmärrettävää. Olihan Ryuuzaki vasta saapunut Gamarueliin.
"Anteeksi, jos vaikutan epäkohteliaalta tai etäiseltä", L tokaisi katsahtaen naista hämillään Anoran vastatessa katseeseen kärsivällisen odottavasti.
"Olen vain... vähän pihalla. Se ei johdu mitenkään teistä. Te vaikutatte todella mukavalta."
Sinihiuksinen naurahti rennosti ja puhalsi villit hiuksensa pois vihreiltä silmiltään jotta saattoi luoda Ryuuzakin silmiin ystävällisen katseen. Anora oli jotenkin melko varma, että saisi jossain vaiheessa uuden ystävän tästä miehestä, joka vaikuttikin vielä hieman epäluuloiselta ja varovaiselta.
"Et sinä epäkohtelias ole. Kuule, voin sanoa että olen törmännyt elämäni aikana moneen oikeasti epäystävälliseen olentoon ja lupaan, ettet sinä kuulu edes häntäpäähän siinä listassa.", Anora vastasi naurahtaen ja hörppäsi ison kulauksen juomaansa.
"Saanko kysyä mistä maasta olet kotoisin? Ulkonäöstäsi päätellen veikkaan Japanista tai Kiinasta? Olen muutaman kerran meinannut käydä jossain siellä portaalin avulla mutta se on aina jäänyt.", valtiatar rupatteli rennosti ja koetti saada keskustelua rullaamaan. Anora katsahti Ryuuzakin silmäpusseja ja hymyili hieman huvittuneesti kahvi kupille tämän kädessä. Mies taisi elää kahvilla.
"Sinua taitaa vähän hermostuttaa.", Anora totesi ymmärtävästi ja jatkoi:
"Se on ihan tavallista aina kun joku uusi saapuu tänne ensimmäistä kertaa. Jos yhtään helpottaa, niin tämä ulottuvuus on nykyään todella suvaitsevainen ja uudet kasvot otetaan yleensä hymyillen vastaan. Joten yritä rentoutua. En minä pure.", nainen virnisti hieman sanojensa lopuksi.

Kahvilan ovi kolahti äänekkäästi kiinni ja sisään asteli kolme nuorta miestä. Huoneessa alkoi kova supina ja oliot loivat toisiinsa epävarmoja katseita. Kolmen joukko asteli rennosti tiskille ja yksi heistä huomasi Ryuuzakin ja jäi pilkallisesti katsomaan miestä nojaten tiskiin. Kaikilla kolmella oli yllään lohikäärmeen-nahkatakit, farkut ja nahkakengät.
Anora käänsi katseensa joukkoon ja naisen ilme muuttui tavallisesta hymystä vakavaan ja mietteliääseen. Tämä käänsi katseensa pois kolmikosta ja hörppäsi kireän oloisesti juomaansa.
"Älä välitä heistä. He ovat Deluc- joukkoon kuuluvia olioita. Deluc on ainoa alamaailman liiga joka enää sinnittelee täällä. Kannattaa pysyä poissa heidän tieltään. Monet heistä ovat nykyään harmittomia mutta osa tekee yhä laittomuuksia.", Anora selitti ja kuulikin pian lähestyviä askelia selkänsä takaa. Naisen ilme ei silti värähtänytkään.
"Kappas kappas. Uusi tulokas täällä päin.", mustahiuksinen olio kähähti ja nojasi kätensä varassa Ryuuzakia kohti. Miehen silmät olivat täysin mustat ja uhkaavat kun tämä tarkkaili Ryuuzakia tyynesti. Pian roiston kasvoille levisi tyytyväinen hymy ja tämä totesi:
"Ihminen."
Heti sanojen päätteeksi muut kaksi nostivat Ryuuzakin tuolista ja pitelivät tätä kovakouraisesti ilmassa ja tuo mustasilmäinen olio oli laskenut veitsen japanilaisen kaulalle virnuillen.
Mutta myös Anora oli toiminut silmänräpäyksessä, noussut ylös ja naisen kämmenestä liekehti tumman sininen liekki ja tämä katsoi silmääkään räpäyttämättä veitseä pitelevää oliota.
"Matty. Laske hänet alas. Nyt heti.", Anora käski ja naisen ääni oli tällä kertaa kylmä ja arvokas, kuin jääkuningattaren joka voisi minä hetkenä hyvänsä jäädyttää uhrinsa siihen paikkaan.
Matty oli selvästi hieman yllättynyt mutta laski veitsensä kuitenkin alemmas niin ettei se enää osunut Ryuuzakin kaulaan.
"Ilo tavata teidät täällä, arvon leidi Gamar.", Matty kähisi taas ja kumarsi miltein liioitellusti.
"Säästä ääntäsi. Se kähisee jo muutenkin ja päästä Ryuuzaki alas.", Anora totesi varoittavasti ja tuli leimusi yhä tämän kämmenellä.
Matty selvästi harkitsi hetken ennen kuin nyökkäsi kahdelle kaverilleen jotka päästivät Ryuuzakin putoamaan takaisin tuoliinsa.
"Mukavaa päivän jatkoa, valtiatar.", Matty kähähti ja poistui ääneti kahvilasta kaksi muuta kannoillaan.
Liekki Anoran kädessä sammui ja tämä katsahti huolissaan Ryuuzakia.
"Oletko kunnossa?", olio kysyi aidosti pahoillaan ja huolissaan.