Kevättä ilmassa? [Anora, Gamaruel]

[Tänne saa tunkea mukaan kuka tahansa ketä kiinnostaa Tapahtuu aamulla jossain vaiheessa kevättä.]

Kevään ensimmäiset lämpimät tuulet pyyhkivät Gamaruelin Kartanon katon yli ja saivat puutarhan omenapuiden oksat heilumaan ja huojumaan rennosti. Suurin osa olioista pysytteli yhä sisällä, sillä talven kylmyys ei ollut vielä täysin poissa ja sulanut lumi oli saanut maan märäksi ja täyteen lätäköitä. Vain muutamat itsepäiset lapset olivat päättäneet uhmata kevään kylmyyttä mutta hekin palaisivat varmasti melko nopeasti takkatulen ääreen lämmittelemään, sillä eiväthän oliot olleet ikinä sietäneet kylmyyttä. Oli harvinaista että Gamarueliin satoi lunta vaikka olisi talvesta kyse, joten oliot olivat tottuneet lämpöiseen ilmastoon ja sairastuivat helposti talvisin.
Yleensä Kartanossa oli aamuisin hyvinkin rauhallista mutta sinä aamuna kolmannesta kerroksesta kantautui huutoja. Se kerros kuului Gamarin perheen lapsille, joita oli siunaantunut perheeseen kuusi jos adoptoitu Generigel laskettiin mukaan.
"Senkin idiootti teen sinusta susien ruokaa!", Anora Gamar ärjyi Anarigelin huoneen oven edessä. Entinen prinsessa oli nykyään Valtiatar mutta se ei näyttänyt tuoneen Anoralle yhtään enempää kunnioitusta sisaruksiensa kanssa. Hän oli perheelleen yhä se pikkusisko jota oli aina niin mukava kiusoitella.
"Nyt avaat oven tai räjäytän sen sisään!", sinihiuksinen vaati veljeään ja paukutti oveen nyrkeillään mutta keskeytti hetkeksi kuullessaan liikettä huoneessa. Pian ovi avautuikin ja Anoran edessä seisoi tämän komea, pitkä ja tummahiuksinen isoveljensä katsoen siskoaan huvittunut ilme kasvoillaan vain bokserit jalassaan. Mies haroi unisena hiuksiaan ja haukotteli.
"Melkein hajotit oveni ja jos saan sanoa niin se ei olisi ollut kovin fiksua, ottaen huomioon, että minulla on nyt seuraa.", nuorukainen lausahti tietäväisesti ja aikoi sulkea oven Anoran nenän edestä mutta nainen painoi jalkansa oven väliin ja loi veljeensä murhaavan katseen.
"Menit siis kertomaan Enoralle, että olin... Siellä missä olin.", Anora ärähti mutta takelteli lopussa.
Anarigelin kasvoille nousi tyytyväinen virnistys ja mies nojasi oven karmiin antaen katseensa kiertää ärtyneessä pikkusiskossaan.
"Mitäs sitten vaikka sanoinkin. En voinut vastustaa kiusausta.", mies vastasi rennosti ja jatkoi:
"Mutta kuten jo sanoin, minulla on nyt seuraa, joten jutellaan myöhemmin."
"Älä luule että annan tämän asian olla... Oho!", Anora aloitti mutta koki epämiellyttävän yllätyksen. Kesken sanojensa, oli Anarigelin rinnalle ilmestynyt kaunis olionainen alusvaatteet yllään. Tämä katsahti Anoraa hämmentyneenä ja punehtui lievästi kun näki Anoran.
"Valtiatar... Olen pahoillani jos keskeytin teidän ja prinssin keskustelun.", nainen sanoi nolona mutta Anarigel kiersi kätensä tämän lanteille ja hymyili tälle sanoen:
"Et sinä mitään keskeyttänyt. Anora oli juuri lähdössä."
Anora pakotti kasvoilleen levollisen hymyn mutta mulkaisi vielä veljeään ennen kuin mutisi jotain epäselvää marssien rappusiin ja niitä alas kohti keittiötä kiroten muutaman tarkoin valitun sanan verran. Anarigel Gamar oli siis paljastanut siskonsa käyneen Tomin Clubilla ja sammuneen lopulta clubin sohvalle. Asia ei sinänsä ollut iso juttu mutta Anoralla oli aina ollut tietynlainen kiltin tytön maine ja tästä erehdyksestä riitti jutun juurta isosisko Enoralle hyvin pitkäksi aikaa. Anoraa itseään nolotti jo ihan tarpeeksi ilman siskonsa huomauttelua epäsivistyneestä valtiattaresta.
Anora avasi keittiön oven rajusti auki ja istahti ruokapöytään yhä hiiltyneenä veljeensä. Osaltaan valtiatarta myös nolotti kun oli tainnut yllättää Anarigelin omista puuhistaan tuon vieraan naisen kanssa. Anora siveli voita leipänsä päälle ja keskittyi rauhoittamaan itsensä. Siinä hän oli. Anora Gamar. Pukeuteena yhä pyjamaansa eli hihattomaan paitaan ja löysiin shortseihin sähkönsininen tukka sekaisin.

[Iiihihihihiiiii!<3 Meikä tulee 8D Kai meikä viel seukkaa Geen kaa vai häh? ]

"Neiti Telronya," kuului huuto samalla kun oveen koputettiin. Hovineidon mainitsema nainen örähti jotakin vaihtaen kylkeään.
"Neiti Telronya!" koputus kuului napakampana, "Pyysitte herätystä kahdeksaksi, pyytäisin lupaa tulla sisään?" Musta hiuspehko nousi vastentahtoisesti tyynystä.
"Onko kello kahdeksan?" hän kysyi unisena, "mikä päivä nyt on?"
"Maanantai, neiti," kuului vastaus oven takaa.
"Maanantai?" Orlanda toisti, "kahdeksan?" Hetken pienen lataus-tauon jälkeen haltianainen ponkaisi jaloilleen sängystä.
"Kello on kahdeksan maanantai-aamuna?!" hän tuhahti syöksyen samassa vessaan. Hovineito oven takana avasi valkean oven ja astui varovaisesti sisään.
"Niin neiti, pukunne olkaa hyvä?" hän sanoi varoen ja kaksi häntä nuorempaa oliota asteli sisään laskien tummanvioletin leningin kanssa.
"Joo, kiitos.." hetken hiljaisuus, "Tuota, voisitteko poistua ja kertoa Geelle.. tai tai siis prinssi Generigelille että aamuratsastusta voitaisiin siirtää kymmeneen?"
"Neiti, pyysitte meitä tekemään sen jo eilen," hovineito sanoi, "ennakoitte hyvin jos saan sanoa."
"Ennakoin?" tummansinisilmäinen nainen kurkisti vessasta, "kuinka niin ennakoin?"
"Neiti on hyvä," olio sanoi kohteliaasti, "eilisen illan jälkeen oli viisasta siirtää aamuratsastusta myöhemmäksi."
"Krhm.. kiitoksia, tuota.. Voitte poistua?" Orlanda ehdotti. Hovineito kahden apurinsa kanssa niiasi ja poistui vikkelään huoneistosta.

Orlanda huokaisi seisoen kokovartalopeilin edessä harjan kanssa. Miksei hän koskaan oppinut ettei oliobileisiin kannata mennä sunnuntaisin varsinkaan jos on sattunut sopimaan jotakin seuraavaksi päiväksi? Tuijotettuaan hetken peiliin, hän tuhahti iskien harjansa pöydälle peiline eteen. Inan keittiöstä saattaisi löytyä jotakin purtavaa.. Inan työvuorokin alkoi tänään vatsa yhdeksältä joten hyvässä lykyssä hän ehtisi napsia vähän hiukopalaa ennen tämän töihin tuloa. Niinpä nainen poistui tummanpunaisessa satiiniyöpaidassaan (pitkässä) huoneestaan ja suuntasi askeleensa kohti tuota maankuulua keittiötä. Hän olisi toki voinut loihtiakin itsensä alakertaan mutta siihen aikaan aamusta ajatus ei oikein ottanut kulkeakseen. Harhailtuaan jonkin aikaa käytävillä (hän ei varmaan ikinä oppisi kulkemaan kartanossa eksymättä), hän löysi tiensä keittiöön. Tarkistettuaan vielä kellosta ajan, hän uskaltautui raottamaan ovea ja astumaan sisään.
"Kas, huomenta päivänsäde!" Orlanda naurahti väsyneesti huomattuaan paikan valtiattaren pöydän päässä yhtä törkyisen näköisenä kuin hän itsekin, "taisi eilen mennä.. krhm.. myöhään?"
Hän istahti Anoran eteen napaten pöydältä leivän ja leikettä sen päälle.

[Juu totta kai ^-^. Generigel on niin huvittavan vastakkainen persoona ]

Keittiön kaappikello tikitti ja linnut olivat jo aloittaneet kuoronsa ikkunan alla. Anora nojasi käsiinsä pöydän ääressä ja pyöritteli leipäänsä kädessään. Ruokahalu oli kadonnut yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Itse pahaa oloa ei ollut mutta päänsärky oli melkoinen. Joskus Anora niin toivoi omaavansa haltian ruumin jottei yksinkertaiset asiat kuin päänsärky, haittaisi menoa. Nainen laski leivän palansa pöydälle ja puhalsi ilmat keuhkoistaan suun kautta ulos. Olo ei ollut mitenkään hääppöinen.

"Kas, huomenta päivänsäde!", kuului ovelta ja Anora kohotti katseensa nähdäkseen tulijan. Niinpä niin. Hänen ystävänsä Orlanda Telronya oli ilmestynyt keittiöön melko törkyisen näköisenä. Valtiatar örähti jotain vastaukseksi ja hieroi ohimoaan.
"Huomenta Orlanda...", Anora kuitenkin pakotti itsensä vastaamaan. Miksi haltiat eivät kärsineet päänsärystä!?
"Taisi eilen mennä.. krhm.. myöhään?, haltia tokaisi ja istahti Anoran eteen napaten pöydältä leivän ja leikettä sen päälle.
Anora sulki silmänsä hetkeksi ja näytti sen ajan melko kärsivälle ennen kuin avasi silmänsä ja nosti katseensa haltiaan.
"Älä nyt väitä että sinäkin tiedät jo..?", Anora kysäisi ärtyneellä äänellä ja laski päänsä taas käsiensä varaan.
"Anarigel voisi joskus miettiä ennen kuin avaa suuren suunsa... Ja totta kai suu piti avata juuri Enoralle...", valtiatar murahteli, nousi pöydästä ja löntysti yhdelle monista jääkaapeista. Anora kolusi jääkaapin sisältöä samalla kun puhui Orlandalle:
"Onneksi Ina ei ole vielä töissä. Saisimme lihakirveen päähämme jos hän tietäisi meidän olevan täällä. Missä se appelsiinimehu on?!"
Viimein olioneito palasi pöydän ääreen suuren mehulasin ja mehupurkin kanssa. Anora laski mehupurkin pöydälle ja joi pienen kulauksen lasistaan.
"Ota mitä tekee mieli.", olio sanoi ja laski päänsä taas käsiensä varaan hengittäen hetken aikaa syvään. Rauhaa ei kestänyt kauaa:
"Huomenta Orlanda ja Anora!", prinssi Generigel toivotti pirteästi astellen sisään valkoinen t-paita ja bokserit yllään. Mies haroi sotkuisia ja vaaleita hiuksiaan haukotellen ja astellen Orlandan tuolin taakse laskien kätensä hellästi haltian olkapäille.
"Olette jotenkin... Hehkeitä tänään.", prinssi naurahti ja suukotti Orlandaa päälaelle ennen kuin asteli reippaasti jääkaapille.
Anora katsahti epätoivoissaan adoptoitua veljeään ennen kuin tokaisi murahdellen:
"Huomenta joo. Hei tiedätkö kenet Anarigel raahasi eilen mukaansa? Joku blondi se oli."
"Ei niin mitään hajua. Hänellä nyt taisi olla vientiä joka suuntaan koko illan ja yön. Mistä tiedät että juuri blondi?", Generigel sanoi miettien samalla kun istahti Orlandan viereen omena kädessään. Prinssi loi haltiaan rakastavan hymyn ennen kuin keskittyi omenaansa.
"Menin räyhäämään Anarigelin ovelle ja se blondi ilmestyi oven suuhun alusvaatteet yllä. Nolotti hieman.", Anora selosti ärtyneenä.

"Älä nyt väitä että sinäkin tiedät jo..? Anarigel voisi joskus miettiä ennen kuin avaa suuren suunsa... Ja totta kai suu piti avata juuri Enoralle..."
"tiedän mitä?" Orlanda keskeytti Anoran selityksen edellisillasta, "Totta puhuen en tiedä mitään muuta kuin että eilinen meni kirjaimellisesti myöhään.. Tapahtuiko jotain erikoista mikä on jo kadonnut muististani?"
Haltia haukkasi leivästään palasen ja nieli sen vastentahtoisesti. Tänä aamuna ei kyllä liiemmin maistunut minkään sortin aamiainen mutta kaiketi jotakin oli pakko niellä. Hän saisi kuulla Generigeliltä semmoisen saarnan syömisestä ettei mitään rajaa, jos ei söisi kunnon murkinaa aamuisin. Ärsytävää sinänsä, mutta toisaalta hauskaa ja suloista.

"Onneksi Ina ei ole vielä töissä. Saisimme lihakirveen päähämme jos hän tietäisi meidän olevan täällä. Missä se appelsiinimehu on?!" Anora kysyi jääkaapilta. Orlanda vilkaisi olkansa yli toveriaan, "Olisikohan ollut kuudennessa kaapissa vasemmalta? Ai ei, no.. seitsemäs?"
Lopulta olio palasi istumaan pöytään synkmetsäläistä vastapäätä.
"Ota mitä mieli tekee," tämä huikkasi saaden vastauksesi haltian nyökkäyksen. Orlanda oli juuri avaamassa suutaan sanoakseen jotakin, mutta jälleen ovelta kuului huomenien toivotuksia ja tällä kertaa sanat saivat haltian melkein tippumaan tuoliltaan.
"Huomenta Orlanda ja Anora!" Tervehtijä oli Generigel. Vaikka Orlanda tiesikin ettei Generigel välittäisi siitä miltä hän näytti aamuisin, naisena hänen lävitseen kulki silti outo väristys. Hänen hiuspehkonsa oli varmaan kamalan näköinen eikä hän ollut aamulla käynyt suihkussa saatika pessyt naamaansa. Sellaiset pienet seikat sattuivat aina välillä unohtumaan.. Ja varsinkin sellainen asia ettei haltian välttämättä täytynyt tehdä tuollaisia asioita näyttääkseen suhteellisen hyvältä.
"Huomenta," neito vastasi kihlatulleen.
"Olette jotenkin... Hehkeitä tänään." Generigel naurahti saaden Orlandalta vastaukseksi murhaavan ilmeen. Tosin noh, ei Orlanda sitä tarkoittanut ja siksipä hän hymyilikin hieman virnistystä muistuttavalla tavalla.
"Huomenta joo. Hei tiedätkö kenet Anarigel raahasi eilen mukaansa? Joku blondi se oli."
"Blondi?" Orlanda kiinnostui saman tien, "Raahasi mukaansa? Uuu, poikahan on ruvennut villiksi.."
"Ei niin mitään hajua. Hänellä nyt taisi olla vientiä joka suuntaan koko illan ja yön. Mistä tiedät että juuri blondi?" Generigel kysäisi istahtaen Orlandan viereen rakkaan omenansa kera.
"Menin räyhäämään Anarigelin ovelle ja se blondi ilmestyi oven suuhun alusvaatteet yllä. Nolotti hieman." Anora sanoi hieman ärtyneen oloisena. Orlanda sai vaivoin nieltyä naurunsa, mutta vilkaisutaan Generigeliin hän ei voinut enää pidätellä itseään vaan repesi heleään nauruun.
"On varmaan ihanaa kun pikkusisko tulee ovelle kesken.. tuokion."

Anora katsahti varoittavasti Orlandaa sillä oli varma, että tuo haltia ei voisi pidätellä nauruaan. Ja niinpä niin. Orlanda repesi heleään nauruun. Olio nainen huokasi syvään ja hautasi kasvot käsiinsä.
"On varmaan ihanaa kun pikkusisko tulee ovelle kesken.. tuokion.", haltia sanoi ja Generigel koetti peittää naurun pyrskähdystään yskäksi.
"No vahinkoja sattuu enkä usko että Anarigel edes olisi avannut ovea jos tilanne olisi ollut kriittisimmillään.", Generigel selitti koettan yhä olla nauramatta siskolleen.
Anora tuhahti kuuluvasti mutta naurahti kuitenkin itsekkin, sillä tilanne oli ollut jollain kierolla tavalla melko huvittava. Valtiatar pyyhkäisi etuhiuksensa pois silmiltään ja katsahti ulos ikkunasta. Tuuli oli yltynyt kylmäksi ja aurinko mennyt pilveen. Anora värähti näkyä ja käänsi katseensa takaisin keittiöön.
"Onko kylmä? Voin käskeä nostamaan lämmitystä ettet vain vilustu.", Generigel kysyi ja miehen äänessä kuuli huolestuneisuuden.
"Nääh ei tarvitse. Menen kohta pukemaan päälleni jotain lämmintä.", Anora vastasi hymyillen, sillä päänsärky alkoi onneksi hellittää.
Prinssi katsahti siskoaan tarkkaavaisesti ja huomasi sitten leivän pöydällä.
"Etkö ole syönyt mitään?", Generigel kysyi nostaen toista kulmaansa kysyvästi ennen kuin jatkoi ymmärtävästi:
"Ai niin. Taisit yöllä olla aika näky. Mutta on ihan normaalia että pitää hauskaa. Älä anna yhden erehdyksen masentaa."
"Ei siinä olisi ongelmaa ollutkaan mutta satuin sammumaan clubin sohvalle ja Tom toi minut kuulemma kotiin.", Anora mutisi nolostuneena haroen hiuksiaan.
"Harmi etten nähnyt sinua siinä kunnossa. Huomenta Orla!", Anarigel naurahti astellessaan rennon hurmurimaisesti keittiöön edelleenkin vain bokserit jalassaan. Prinssi avasi neljännen jaakääpin ja kaivoi sieltä omenamehun siirtyen sitten siskonsa viereen istumaan eikä välittänyt Anoran murhaavasti katseesta.
"Huomenta teille. Oli kyllä melkoiset bileet.", Anarigel naurahti tyytyväisenä ja kulautti mehua kurkkuunsa suoraan tölkistä.
"Olisit voinut pukea paidan päällesi.", Anora tokaisi ärtyneenä.
"Äläs nyt. Enhän minä nyt vielä mitään paitaa päälleni pue. Tulin vain juomaan.", veli lausahti tyynenä ja pörrötti Anoran jo valmiiksi pörröisiä hiuksia saadan valtiattaren kavahtamaan kauemmas.
Generigel naurahti huvittuneena ja sanoi:
"Vai niin. Et siis joutunut nukkumaan yksin."
"Veli hyvä, kuka tässä nyt nukkumisesta on puhunut?", Anarigel kysäisi esittäen yllättynyttä ja iski kätensä dramaattisesti rinnalleen nousten pöydästä.
"Mutta minä menen nyt. Ei pidä antaa naisen odottaa.", hurmuri virnisti ja astui ovesta ulos.
Anora ja Generigel katsahtivat toisiaan ja totesivat yhtään ääneen:
"Nymfomaani."

[Sori ku kesti vähän. :/ ]

"No vahinkoja sattuu enkä usko että Anarigel edes olisi avannut ovea jos tilanne olisi ollut kriittisimmillään," Generigel sanoi tietäväisesti.
"Hah," Orlanda tokaisi aloittaakseen vatsaansanomisensa, "Jos Anarigel ei olisi tullut avaamaan ovea, Anora olisi luultavasti mennyt siitä läpi oli sitten tilanne kuinka kriittinen tahansa. En usko että mikään häntä olisi pidätellyt."
Sisarukset keskustelivat hetken keskenään, mutta Orlanda ei siihen keskusteluun liiemmin puuttunut. Hän katseli ulos ikkunasta samoin kuin Anora hetki sitten. Heidän ajatuksensa olivat kuitenkin hieman toista maata. Siinä missä Anora kavahti kylmää viimaa, Orlanda tunsi suurta houkutusta lähteä ulkoilmaan. Ei sen takia että ulkona oli kylmä, ei hän sentään niin hullu ollut, tuo viima vain toi jotakin uutta pohjoisesta. Kai se oli haltian luontainen halu samoamiseen.
"Ei siinä olisi ongelmaa ollutkaan mutta satuin sammumaan clubin sohvalle ja Tom toi minut kuulemma kotiin." Anoran sanat havahduttivat mustahiuksisen naisen ajatuksistaan ja palauttivat hänet maanpinnalle.
"Ai niinkö siinä sitten kävi?" hän kysyi vilpittömästi virnistäen, "Minä kun luulin että sinä vain törttöilit kotiin."
"Harmi etten nähnyt sinua siinä kunnossa. Huomenta Orla!" ovelta kuului jälleen ääni ja porukan hurmurimies saapui paikalle pörröttäen ohimennessään Orlandan hiuksia.
"Huomenta teille. Oli kyllä melkoiset bileet.", Anarigel naurahti tyytyväisenä ja kulautti mehua kurkkuunsa suoraan tölkistä.
"Olisit voinut pukea paidan päällesi.", Anora tokaisi ärtyneenä.
"Äläs nyt. Enhän minä nyt vielä mitään paitaa päälleni pue. Tulin vain juomaan." Anarigel totesi virnistäen.
"Vai niin. Et siis joutunut nukkumaan yksin." Generigel sanoi niinikään virnistäen.
"Veli hyvä, kuka tässä nyt nukkumisesta on puhunut?", Anarigel kysäisi yllättyneenä, "Mutta minä menen nyt. Ei pidä antaa naisen odottaa." Niine hyvineen mies poistui keittiöstä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Anora ja Generigel katsahtivat toisiaan ja totesivat yhtään ääneen:
"Nymfomaani."
Orlandalla löi tässä kohtaa pahimman kerran tyhjää eikä nainen oikein saanut päähänsä mikä ihme oli nymfomaani. Kuitenkin nainen piti päänsä kiinni eikä suostunut kysymään asiasta. Sehän ei sopinut hänen luonteellen ei sitten ollenkaan.

"Noh, mitäs meinaatte tehä tänää?" Orlanda kysäisi viritellen keskustelua Anarigelin poistumisesta seuranneen hiljaisuuden jälkeen.

[ Selaan tässä samalla Valkealan kunnan sivuja joten ei varmaan tule tosi pitkää... Mutta vastaus kuitenkin ]

Anora loi vielä huvittuneen katseen Anarigelin jälkeen ja nappasi sitten omenan pöydältä haukaten suun täydeltä omenaa.
"Noh, mitäs meinaatte tehä tänää?" Orlanda kysäisi.
Generigel loi tyytyväisen katseen naiseensa, haroi hajamielisesti hiuksiaan ennen kuin vastasi:
"No minulla ei taida olla tässä muuta suunnitteilla, kuin laiskottelua ja illalla pitäisi käydä moikkaamassa Tristania. Hänellä on kuulemme asiaa."
Anora nosti kulmiaan kuullessaan Tristanin nimen, sillä vaikka Anora luotti täysin tuohon oliosuteen niin ikinä ei voinut olla varma missä ongelmissa tuo mies oli. Sinihiuksinen haukotteli suureleisesti ja hartaasti laskien päänsä pöydän pinnalle ja sulkien silmänsä.
"Päivästä on tulossa niiiiiin kiva. Jossain vaiheessa pitää kai käydä Inan kanssa läpi jotain ruokalistoja, joita hän on väsännyt kolme päivää ihan vain meitä varten.", Anora mutisi poski pöydän pintaa vasten ja melkein pystyi tuntemaan veljensä katseen itsessään.
"Öh..? Uusi ruokalista? Kilttiä Inalta mutta onko hän nyt ihan varma, että tarvitsemme jotain täysin uutta? Minusta se vanha on hyvä.", Generigel ihmetteli hieman huvittuneena ja katsahti kysyvästi Orlandaa aivan kuin kysyen mitä mieltä tämä oli.