Jotain parempaa kuin uni // Arazael x Nenzie

Title: Jotain parempaa kuin uni
Author: Kiwi
Disclaimer: Fickissä esiintyvät hahmot ovat suurin osa minun. Vain Nenzie ja Sam eivät ole minun joten kunnia tästä tytöstä ja nuorukaisesta ei kuulu minulle. Axel taas on Kingdom hearts hahmo.
Rating: S
Paring: Arazael x Nenzie (vilaukselta myös Rosie x Sam)
Genre: Drama, lievä angst ja romance
A/N: Soitin ihan randomin puhelun Netalle ja totesin jossain vaiheessa, että tarvitsen harjoitusta kirjoitukseen ja haluaisin kirjoitella jotain hahmoistamme. Niinpä pyysin Nettaa antamaan muutaman paritus idean ja tässä on nyt ensimmäinen. Itse pidän tästä parituksesta monestakin syystä. Yksi syy on se koska Arazael on minulle rakas hahmo, niin on suloista huomata että Nenzie tekee sille miehelle hyvää <3

~~
Jotain parempaa kuin uni

Uusi aamu valkeni Gamarueliin tuulisena ja sateisena. Vain harvat olennot olivat uskaltautuneet ulos taloistaan, sillä vaikka oli loppukesä, myrskytuuli taivutteli puita ja vinkui katon raoissa kuin hätää kärsivä lapsi. Tuskin kukaan Gamaruelissa piti sateesta. Oliot varsinkaan eivät innostuneet.
Mies käänsi kylkeä sängyssään ja tämän toinen käsi retkahti sängyn laidan ulkopuolelle. Hänen hengityksensä oli rauhallinen ja kasvot näyttivät tyytyväisiltä. Arazael käännähti taas toiselle kyljelleen vetäisten peiton paremmin ympärilleen ennen kuin avasi hitaasti silmänsä. Nuo äsken niin tyytyväiset ja tyynet kasvot jäätyivät pian kireään ja hyvin turhautuneeseen ilmeeseen. Mies huokaisi raskaasti ja kääntyi tuijottelemaan kattoa silti mitään näkemättä vaikka katon läpi kuuluikin mekastusta kartanon kolmannesta kerroksesta. Arazael näki yhä mielessään unen jonka oli nähnyt monesti ennenkin ja aina havahtunut aivan liian aikaisin. Unessa hän oli jälleen nähnyt Nenzien. Sen naisen, jonka oli yrittänyt unohtaa siitä lähtien kun he olivat eronneet. Asia ei kuitenkaan ollut sujunut niin mutkattomasti kuin Arazael olisi halunnut. Mies oli ensin luullut, että pystyisi viettämään samalla tavalla kuin ennen, aikaa ystäväporukassa johon myös Nenzie kuului. Mutta pelkästään niiden vaaleiden hiusten ja hymyilevien kasvojen näkeminen oli saanut Arazaelin sydämen hakkaamaan hurjasti ja kädet hikoamaan ikävästi. Pian mies olikin päättänyt pitää etäisyyttä koko porukkaan jottei kukaan tajuaisi että ongelmana oli Nenzie. Olio kurtisti kulmiaan ja nousi sängyn laidalle istumaan katsahtaen ilmeettömästi ikkunaan. Sade piiskasi ikkunaruutuja vasten jo hieman rauhallisemmin. Myös tuuli oli laantunut eivätkä puiden latvat enää taipuneet. Arazael haroi hiuksiaan väsyneesti, nousi sängyn laidalta ja suuntasi kylpyhuoneeseen.

Se oli vain unta. Typerää toivoa liikoja, mies totesi mielessään kun astui toisen kerroksen käytävään ja suuntasi ruokailuhuonetta kohti. Arazael oli pukenut ylleen mustan t-paidan ja farkut. Tukka oli yhä hieman sekaisin suihkun jäljiltä. Mies oli juuri laskeutumassa rappusia alaspäin kun kuuli huutoja ja naurua selkänsä takaa. Juuri kun Arazael oli kääntynyt äänien suuntaan, rappusia alas juoksi valtava harmaa koira, jonka suusta roikkui jotain oranssia. Mies nosti toista kulmaansa kysyvästi kun Enora pyrähti kovaa vauhtia koiran perään.
"Huomenta prinsessa Enora.", Arazael sanoi mutta tajusi pian ettei nainen ollut kuullut toivotusta, vaan oli liian keskittynyt jahtaamaan Daimonia, joka oli varmaan taas varastanut jotain Enoran kaapista. Mies jatkoi matkaansa rappusia alas ja aulaan saapuessaan suunnisti oikealle, missä ruokailuhuoneen ovi näkyi kahden valkoisen patsaan välissä. Henkivartija vilkaisi toista patsasta joka esitti nuorta naista. Mies tuhahti mielikuvilleen ja pakotti päästään pois kaikki ajatukset Nenziestä. Sisään astuessaan Arazael huomasi Gamarit jotka olivat jo saapuneet aamiaiselle jonka Ina oli taas kerran valmistanut. Mies katseli hetken aikaa ympärilleen ja asteli samalla kohti omaa paikkaansa. Generigel lusikoi puuroa suuhunsa ja luki keskittyneesti lehteä. Aina välillä vanhempi prinssi laski lusikan pois kädestään löytäessään kiinnostavan artikkelin. Anarigel ja Enora keskustelivat kiivaasti joistain juhlista. Nuorempi prinssi hymyili itsevarmasti ja Enoran hiukset olivat kauniisti kiharoilla.
"Huomenta Arazael.", naisääni havahdutti oliomiehen ja tämä huomasi olevansa kasvokkain Anoran ja Rosien kanssa. Kaksoissiskot hymyilivät Arazaelille ja tämä istahti Anoran viereen.
"Huomenta Anora. Samoin Rosie."
Onneksi Arazael tuli yhä toimeen Rosien kanssa. He kaksi olivat aloittaneet suhteensa jonkin aikaa Arazaelin ja Nenzien eron jälkeen. Molemmat olivat erehtyneet luulemaan hetken huumaa ja yksinäisyyden tunnetta joksikin suuremmaksi ja kipinä oli hiipunut nopeammin kuin oli syttynyt. Arazael nappasi leivän ja juustoa itselleen ja huomasi Rosien vieressä istuvan tutun näköisen nuoren, tummatukkaisen miehen. Sam Hollowayn huulilla kareili tyytyväinen hymy kun tämä kaatoi mehua Rosien lasiin. Prinsessa loi keimailevan katseen Samin silmiin ja suukotti tämän poskea.
"En olisi ihan heti uskonut, että heistä tulee pari. Kaksoissiskoni ja yksi parhaimmista ystävistäni. Maailma on todellakin paljon pienempi kuin kuvitellaan.", Anora sanoi, naurahti lopuksi ja katsoi kaksikkoa hellästi hymyillen ja maistoi sitten vadelmarahkaansa.
"Nukuitko hyvin?", valtiatar kysyi samalla kun ojensi kättään jotta saisi lehden jota Generigel ojensi siskolleen.
Arazael kohautti olkiaan, haukkasi palan leivästään ja tyytyi murahtamaan jotain epämääräistä niin kuin monena muunakin aamuna. Miehestä oli alkanut tuntua että hän jo hieman laiminlöi työtään valtiatar Anoran henkivartijana. Mutta olivathan muut jo varmaan tottuneet siihen, ettei hän useinkaan jutellut. Hymyilykään ei enää ottanut onnistuakseen niin usein kuin ennen. Sivusilmästään Arazael huomasi kuinka Anoran ilme oli huolestunut. Naisen silmät tarkastelivat miestä ja Arazael pystyi melkein vannomaan, että valtiatar koetti saada samaan aikaan selvää sekä omista että henkivartijansa ajatuksista. Mies ei kuitenkaan halunnut aiheuttaa huolta Anoralle tai muille. Vähiten Anoralle. Arazael kelasi mielessään paikkaa jonne voisi mennä ilman että häntä häirittäisiin. Olio ei nyt kaivannut seuraa eikä varsinkaan surkuttelevia katseita ja sanoja. Hänen mahdollisuutensa Nenzieen olivat menneet jo aikoja sitten ja se piti vain hyväksyä. Jos vain en näkisi enää sitä unta, Arazael kirosi päässään sitä unta jonka oli nähnyt varmasti jo kahdeksan kertaa. Itseasiassa uni ei aina ollut täysin sama. Miljöö ja tapahtumat vaihtuivat kyllä mutta idea oli aina sama. Ensin Arazael seisoi yksin jossain, sitten ympärillä oli olentoja joiden kasvoja mies ei tunnistanut. Unessa hänen olonsa oli ahdistava ja yksinäinen aina siihen asti kunnes tunsi kuinka joku tarttui häntä kädestä ja johdatti eteenpäin. Mies ei tiennyt minne häntä johdatettiin mutta käsi tuntui aina lämpöiselle ja ote oli hellä. Pian kuva vaihtuikin aina lopuksi siihen, kuinka Nenzie koetti kauhuissaan päästä pakoon milloin mitäkin hirviöitä. Nainen juoksi Arazaelin luo ja pyysi apua kyynelehtivin silmin. Vaikka se olikin ollut aina unta, oliomiehestä oli aina tuntunut yhtä hyvälle kietoa kätensä Nenzien ympärille. Silittää tämän pitkiä hiuksia, painaa poskensa naisen päätä vasten ja tuntea miten ilma heidän ympärillään muuttui lämpöiseksi... Ja aina tässä vaiheessa Arazael heräsi. Juuri sen jälkeen kun mies oli aikonut suudella Nenzien punaisia huulia.
Arazael puraisi turhautuneena alahuultaan muistaessaan miten hyvälle oli oikeasti tuntunut suudella Nenzietä silloin kun he olivat seurustelleet. Mies oli vannonut ettei ikinä jättäisi omaa sateenkaartaan...
"Tästä illasta tulee loistava! Koko kartanon väki on raatanut näiden juhlien eteen. Tecna teki minulle uuden asun jossa on aivan ihana kaula-aukko.", Enoran sanat palauttivat Arazaelin takaisin omaan ulottuvuuteensa ja miehen kasvoille nousi pöllähtänyt ilme. Hän ei tajunnut mitään mitä prinsessa oli sanonut illasta.
Juhlat? Häh?, mies kaiveli muistiaan muttei kuollakseenkaan muistanut illan juhlien syytä.
"On hienoa saada ystävät taas samaan paikkaan juhlimaan yhdessä. Toivottavasti Inalla tulee olemaan hauskaa.", Generigel sanoi hymyillen yhtä lempeästi kuin aina.
Inan syntymäpäivät. Niinpä niin. Arazael oli taas kerran melkein unohtanut jonkun merkkipäivän. Mies söi loputkin leivästään ja nojasi rennosti tuolin selkänojaan ennen kuin nousi ja suunnisti pois huoneesta. Arazael ei ollut lainkaan juhlatuulella mutta aikoi silti mennä illalla puutarhaan jossa juhlat pidettäisiin. Ei hän sentään ilonpilaaja halunnut olla. Eikä Ina mitenkään edes liittynyt häneen ja Nenzieen, joten mies ei nähnyt tarpeeksi hyvää syytä olla menemättä.
"Arazael! Odota hetki. Minulla on asiaa."
Henkivartija pysähtyi portaiden juurelle kun kuuli Anoran äänen ruokailuhuoneen ovelta. Mies käänsi katseensa valtiattarensa kasvoihin ja katsahti tätä odottavasti.
"Mennään huoneeseeni. Minun pitää kuitenkin tehdä vielä vähän töitä siellä ennen kuin voin itse auttaa juhlien valmisteluissa.", Anora kysyi ja lähti sitten nousemaan portaita kolmanteen kerrokseen. Arazael raahautui sinihiuksisen perässä pysyen hiljaa koko matkan. Ennen hän oli jutellut Anoran kanssa pitkiä keskusteluja, kiusoitellut tätä ja nauranut yhdessä tämän kanssa. Mutta nyt Arazael ei ollut pitkään aikaan edes jutellut Anoran kanssa. Henkivartija tiesi että se harmitti valtiatarta varmasti yhä paljon kuin häntä itseään.

Arazael sulki Anoran huoneen tammisen oven perässään ja jäi itse nojailemaan vaatekaapin oveen kun Anora istahti sohvalle luoden ystäväänsä lukemattoman katseen. Mies yskäisi.
"Halusit puhua.", Arazael tokaisi vahingossa kylmemmin kuin oli tarkoittanut ja katsahti Anoran silmiin.
Anora nyökkäsi ja nosti myös jalkansa sohvalle ennen kuin aloitti hieman epävarmasti:
"Mm... Menen nyt suoraan asiaan.", Anora siirsi etuhiuksensa pois silmiltään ja jatkoi sitten:
"Olen huolissani sinusta. Sinun ja Nenzien eron jälkeen olet vaikuttanut kovin etäiseltä. Sano jos olen väärässä, mutta luulen, ettet ole päässyt yli Nenziestä."
Arazael vaihtoi painoaan toiselle jalalle ja tunsi mahan pohjassaan ikävän kouraisun. Aivan kuin joku olisi puristanut hänen sisäelimiään. Ulospäin Arazael ei kuitenkaan näyttänyt mitään merkkejä pahasta olostaan vaan tyytyi katsomaan Anoraan ja odottamaan jatkoa.
"En nyt tiedä olenko reilu Nenzietä kohtaan kun sanon tämän... Mutta ei hänkään ole ollut enää oma itsensä. Ikään kuin teillä molemmilla olisi tunteita toisianne kohtaan.", Anora jatkoi miettivänä mutta se riitti Arazaelille. Mies ei halunnut, että toivo syttyisi taas täysin turhaan ja sammuisi sitten kuin kynttilä joka jää vakan alle. Arazael hymähti kylmästi ja siirtyi lähemmäs huoneen ovea.
"Kaikella kunnioituksella sinua kohtaan. En halua että puutut minua ja Nenzietä koskeviin asioihin. En halua puhua tästä. On minuallakin sentään sen verran älliä etten ala haaveilemaan mistään mitä en voi saavuttaa. Teillä on töitä, valtiatar.", sen sanottuaan Arazael kumarsi hieman, asteli ovelle ja hävisi käytävään jättäen Anoran yksin huoneeseensa.

Inan onneksi sade laantui iltaan mennessä ja juhlat saattoivat alkaa auringon valaistessa taivasta jossa purjehti kuitenkin yhä muutama tumma pilvi ikään kuin muistuttamassa luonnon mahtavuudesta. Kartanon puutarhaan oli raahattu monen monta pöytää, tuolia ja katosta. Musiikki soi, puheen sorinassa erotti naurua ja laulua, ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin ja bändi soitti iloisesti. Arazael asteli tyynesti nurmella suuntanaan pieni lampi jossa uiskenteli kultakaloja. Mies tervehti tuttaviaan ja jäi muutamaan otteeseen myös rupattelemaan niitä ja näitä. Vaikka ulkoapäin hän näyttikin rennolle, sisällä kiehui ja kupli. Arazael ei ollut saanut mielestään aamuista keskusteluaan Anoran kanssa. Valtiatar ei varmasti ollut tarkoittanut pahaa mutta mies oli kuitenkin hieman ärtynyt huomatessaan kuinka oli vasten tahtoaankin alkanut toivoa näkevänsä taas Nenzien.

Juhlavalot heijastuivat kauniisti lammen pinnasta kun Arazael saapui sen luo ja katsoi ehkä hieman haikeasti kahta kalaa jotka uivat vierekkäin kauempana muista lammen kaloista. Olio nosti kuitenkin pian katseensa ylös kuullessaan askelia vasemmalta puoleltaan. Arazaelista tuntui että hänen jalkansa pettäisivät sillä sekunnilla kun tämä näki Nenzien astelevan lähemmäs. Mies koetti ensin keksiä syytä lähteä pois muttei halunnut näyttää naiselle kuinka paljon tämän läsnäolo sai aikaan. Niinpä Arazael pakotti kasvoilleen pienen hymyn ja kääri kauluspaitansa hihat ylös rennoin ottein.
"Mitä sinulle kuuluu? Ei olla nähty pitkään aikaan.", henkivartija kysäisi muina miehinä ja joutui siirtämään katseensa pois Nenzien silmistä. Ne olivat liian siniset ja Arazael pelkäsi ettei pystyisi vastustamaan niitä.
Nenzie vastasi hymyyn selvästi tietämättä ensin mitä sanoa. Naisen vaaleat hiukset oli kiharrettu kauniisti ja tällä oli yllään pastillin sininen mekko jonka vyötärön ympäri kulki hieman tummenpi nauha. Arazaelin mielestä Nenzie oli aina ollut kaunis mutta sinä iltana mies oli varma ettei kukaan voisi olla ikinä kauniimpi kuin Nenzie.
"Ihan hyvää. Olen vain vähän ihmetellyt mikset liiku enää meidän muiden kanssa.", Nenzie vastasi ja näpräsi hiussuortuvaansa josta Arazael päätteli että naista hermostutti olla hänen kanssaan taas pitkästä aikaa. Oliomies nielaisi vaivaantuneesti ja tämän katse pehmeni muutaman asteen. Voisivathan he jutella. Siinä tuskin olisi mitään väärää. Arazael istahti nurmelle ja taputti kädellään maata.
"Tule istumaan. Vaikka olenkin tänään hieman ärtynyt niin minulla ei ole yleensä tapana keihästää ketään... Ainakaan heti."
Nenzie naurahti jo hieman rennonpana ja istahti mielissään Arazaelin viereen.

"...enkä olisi uskonut, että Enoralla on siihen pokkaa mutta hän teki sen.", Arazael kertoi kuinka prinsessa oli kuin olikin kävellyt ilkosen alasti pitkin kartanon pihaa vain siksi että oli hävinnyt vedonlyönnin kartanon turvallisuuspäällikön kanssa. Mies hymyili tyytyväisenä kun Nenzie nauroi täydestä sydämestään. Tämän nauru oli aina piristänyt Arazaelin päivää, oli sitten ollut kyseessä huonosti nukuttu yö tai riidat muiden kanssa.
"Se oli ihan uskomatonta. Anora ei kuitenkaan ilahtunut heidän tempauksestaan.", Nenzie sai sanotuksi naurun seasta samalla kun pyyhki silmiään joihin oli ilmestynyt naurun kyyneliä. Äkkiä naisen ilme muuttui kuitenkin miettiväksi ja Arazael huolestui. Oliko hän sanonut jotain mikä oli pahoittanut Nenzien mielen? Toivottavasti ei.
Nenzie nosti katseensa taivaalle ja hetken aikaa vain katseli pilviä joita oli kerääntynyt taas jo hieman enemmän.
"Minulla on ollut ikävä näitä hetkiä.", nainen sanoi haikeasti ja sai Arazaelin veren kihelmöimään.
"Niin minullakin. Ne ovat jääneet aika vähälle.", mies myönsi ja nyppi kiusaantuneena ruohonkortta. Miten tästä tilanteesta voisi päästä? Arazaelia turhautti nyt enemmän kuin pitkään aikaan, sillä tuon kahdenkeskisen hetken aikana miehen sisällä oli roihahtanut toivon liekki siitä, että he voisivat joskus taas olla yhdessä Nenzien kanssa. Arazael oli koko ajan kerännyt rohkeutta sanoa siitä Nenzielle, sillä eihän miehellä ollut enää mitään menetettävää.
No niin. Meni syteen tai saveen. En minä kuole siihen.
"Minulla on tässä ollut mielessä eräs asia...", Arazael aloitti katsahtaen suoraan Nenzien sinisiin silmiin mutta joutui hiljenemään kun Anarigel ja Axel astelivat virnuillen paikalle.
"Nenzie hei... Sinua tarvitaan. Tecna pyysi meitä etsimään jostain lisää työvoimaa ja sinä olet juuri sopiva. Kaunis ja kohtelias. Sorry Arazael, lainaamme tätä tyttöä. Hop hop Nenzie.", Anarigel totesi hymyillen poikamaisesti samalla kun talutti huvittunutta ja yllättynyttä Nenzietä pöytiä kohti. Nenzie kuitenkin pysähtyi, loi anteeksi pyytävän katseen Arazaeliin ja hymyili hieman.
"Kerron joku toinen kerta. Ei se ollut mitään tärkeää.", Arazael sanoi ja koetti hymyillä yhtä rennosti kuin ennen Anarigelin ja Axelin keskeyttämistä. Mies katsoi kolmikon perään ja ärähti sitten ääneen kun he olivat tarpeeksi kaukana. Siinä oli mennyt hukkaan täydellinen tilanne kertoa tunteista. Arazaelin teki mieli heittää prinssiä ja Axelia kultakalalla päähän.

Väkeä oli hieman enemmän kuin alkuillasta ja koko kartanon työväki oli koetuksella. Onneksi heidät oli koulutettu kestämään stressiä ja paineita. Myös Nenzie näytti pärjäävän melko hyvin. Nainen hymyili lämpöisesti vieraille vaikka tätä varmasti väsytti. Arazael oli istahtanut Tristanin, Generigelin ja Tomin seuraan ja keskusteli heidän kanssaan mutta katseli kuitenkin Nenzien suuntaan aina silloin tällöin ikään kuin muistuttaakseen itselleen että nainen tosiaan oli siinä melkein viiden metrin päässä hänestä. Miehen harmiksi Nenzien ruusuinen tuoksu ei tuntunut niin kauas...
Äkkiä taivas aukeni ja alkoi taas sataa. Vieraat huudahtelivat ja palvelijat ohjasivat väkeä sisätiloihin jatkamaan juhlintaa. Tarjoilijat leijuttivat ruokaa sisään ja väkijoukko siirtyi hälisten
kartanolle päin. Ikään kuin salama olisi iskenyt Arazaeliin, tämä nousi ja harppoi nopeasti Nenzien luo, napsautti käskevästi sormiaan jonka seurauksena heidän ylleen ilmestyi suuri vihreä sateenvarjo.
Nenzie naurahti kiitollisena ja painautui hieman lähemmäs miestä jotta he molemmat mahtuisivat paremmin sateen suojaan.
Lämmin värähtely kulki pitkin Arazaelin kehoa kun tämä tunsi Nenzien lähemäpänä itseään. Olio yskäisi nolostuneena ja hymyili hellästi naiselle.
"Onneksi et kastunut pahemmin.", Arazael sanoi hiljaa ja pyyhki muutaman pisaran pois Nenzien kasvoilta. Naisen kasvot punehtuivat hieman ja Arazaelin huulille nousi pieni virne.
"Vai niin... Sateenkaari on taas hieman punasävyinen.", henkivartija naurahti ja erehtyi vilkaisemaan Nenzien huulia. Sen enempää ajattelematta Arazael nosti kätensä naisen lanteille ja laski huulensa varovasti tämän huulille. Mies oli valmistautunut saamaan mojovan litsarin poskeensa mutta tämän suureksi yllätykseksi Nenzie vastasikin suudelmaan siirtäen omat kätensä Arazaelin niskaan. Mies henkäisi rakastuneena, vetäytyi suudelmasta ja painoi otsansa Nenzien otsaan hymyillen huumaantuneena.
"En ole missään vaiheessa voinut unohtaa sinua.", Nenzie kuiskasi silitellen Arazaelin niskaa.
Mies kosketti hellästi nenänpäällään Nenzien nenää saaden toisen naurahtamaan onnellisena. Tuo hetki ei tuntunut lainkaan samalla kuin se uni mitä Arazael oli moneen kertaan nähnyt. Tuo hetki oli jotain paljon parempaa ja todenpaa.
"Nyt tiedän etten halua enää ikinä lähteä luotasi. Osa minusta oli tukehtua kun en ollut kanssasi. Nyt tunnen taas voivani hengittää vapaasti. Rakastan sinua, Nenzie.", Arazael kuiskasi Nenzien korvaan ja laski sitten tämän huulille rakastuneen ja hellän suudelman josta mies oli kauan voinut vain uneksia.