Let's start a riot! [R&D]

Ilta alkoi hämärtää Gamaruelissa. Andrew Davis oli päättänyt tulla pienelle katsaukselle tähän kuumaan ulottuvuuteen Cladimirista. Viettihän David kuitenkin nykyään paljon aikaansa täällä. Okei, David Gontier oli puoliksi olio mutta silti pysytellyt pääasiassa Cladimirissa joten Andrew halusi tietää mikä Gamaruelissa veti hänen ex - poikaystäväänsä puoleensa. Andrew asteli pitkin Gamaruelin katuja itsevarmin ja harppovin askelin kädet rennosti farkkujen taskuissa. Ruskea pörröinen hiuspehko, huoliteltu ulkonäkö ja siistit vaatteet sekä jonkin verran lihaksikkaat käsivarret; Andrew keräsi kiinnostuneita katseita puoleensa muttei välittänyt edes sen verran että olisi vaivautunut vilkaisemaan takaisin.
Ei olioissa mitään vikaa ollut kuten vaikkapa ihmisissä, mutta Andrew nyt ei vain jaksanut kiinnostua. Nuori mies hyröili itsekseen uusinta biisiä jonka oli tehnyt bändiään, Stonea varten. Kun David oli perustanut bändin joidenkin ihme tyyppien kanssa, oli Andrewkin päättänyt kasata omansa. Sekä rakkaudesta musiikkiin... ja no, Davidin kiusaksi.
Nuorukaisen huulet kaartuivat tyytyväiseen hymyyn. Davidia ärsytti Andrewn käytös... Andrew tiesi sen; sehän tästä kaikesta niin hauskaa tekikin.

"Olet ärsyttävä!" David oli ärähtänyt Andrewlle kun mies oli valaissut herra Gontieria Stonesta. Sen sijaan että sanat olisivat hetkauttaneet Andrewta jotenkin oli tämä tokaissut vain maireasti hymyillen vastaukseksi: "Tiedän."

Andrew naurahti itsekseen. Hän oli ikuistanut hyvin mieleensä Davidin hölmistyneen ja ärtyneen ilmeen...
Ainoa ongelma... tai ei ongelma, pieni mutta, oli se ettei Dave ollut enää yksin. Tällä oli kavereita. Hank jonka Andrew tiesikin ja tämän puol isoveikka Wade. Lisäksi joku sienissä oleva blondi ja... se saastainen ihminen.
Andrew tuhahti halveksuvasti. Tajusiko Dave edes millaiseen roskasakkiin oli ajautunut mukaan?

[Täääältä tullaan Sashalla 8D]

Siitä sienissä olevasta blondista puheenollen, kyseinen poika asteli verkalleen samaisella kadulla eteenpäin. Katse oli niinikään maahan luotu ja kädet oli visusti hieman liian isojen farkkujen taskussa. Selässään mies kantoi punaista bassoaan ja oli matkalla bändikämpälle. Ongelma vain oli siinä ettei poikaparka tiennyt, monelta tämänpäiväiset treenit nyt oikeastaan alkoivat. Oli hän asiaa udellut Daveltä useampaan otteeseen sinäpäivänä mutta kun jokapäivä tuntui treenit olevan eriaikaan niin eihän sitä kaikkea aina voinut muistaa. Sasha oli onnensa kukkuloilla. Poika nauroi sydämessään vaikka ulospäin hän olikin totinen ja hieman hömelon oloinen. Hän oli ensimmäistä kertaa bändissä eikä hänen tarvinut edes kinuta siihen liittymistä! Hänet oli vain otettu mukaan vaikkei hän oikein tiennyt edes että miksi. Hän vain nyt kuului Public Enemyyn ja hän oli heittänyt muutaman keikan kyseisen porukan kanssa. Hieno meininki.

Sasha pysähtyi soitinkaupan ikkunan eteen jääden tuijottelemaan siinä näytillä olevia bassoja.. ja koskettimia. Hän halusi soittaa koskettimiakin basson lisäksi muttei oikein kiinnostus pysynyt yllä kaikkien niiden nuottien opettelemiseen. Sasga hymyili pienesti itsekseen, mutta totesi mielessään etteivät rahat millään riittäisi uuteen bassoon. Eivät vielä.. Taskussa oli muutama roponen, muttei niillä mitään saanut. Ehkä lihapiirakan yhdellä nakilla jos hyvä tuuri kävisi?

Vähän matkaa käveltyään, Andrew huomasi tutun näyn ja tämän huulet kaartuivat vienoon hymyyn.
'Sienipoju', nuorukainen ajatteli huvittuneena mielessään. Mikäs siinä. Andrew Davisilla olikin ollut vähän tylsää tänä iltana. Ehkä hän nyt saisi pientä tekemistä... Nuori miehenalku asteli itsevarmoin askelin blondin luo ja koputti tätä olalle.
"Iltaa", Andrew tokaisi miellyttävän kuuloisella äänellä herttaisesti hymyillen. "Ajattelitko vaihtaa romusi oikeaan bassoon?" Andrew kyseli hyväntuulisen kuuloisena kuin ohi mennen. Poika katseli ympärilleen vähän aikaa ja hymähti kunnes siirsi taas katseeensa tuohon blondiin. "Miksi olet yksin?" Andrew kysyi rupattelevalla äänellä. "Hylkäsivätkö David ja muut sinut? En kyllä yhtään ihmettelisi... otan osaa kun heidän täytyy notkua tuollaisen kanssa."

Äkkiä Sasha tunsi koputuksen olkapäällään ja samassa tutun äänen:
"Iltaa, ajattelitko vaihtaa romusi oikeaan bassoon?" Sasha kääntyi ympäri ja näki Andrew Davisin vierellään hyväntuulisen oloisena. Poika ei vastannut vaan vilkaisi sivusilmällä musiikkikaupan ikkunan bassoja. Hän tunki kätensä syvemmälle taskuun ja jännitti hieman hartioitaan mutta yritti hieman rohkeasti hymyillä toiselle vaikka se tosiaan oli todella vaikeaa. Andrew ei ollut niitä tyyppejä, joihin Sasha tosissaan halusin tutustua.. tai edes niitä ketä hän halusi nähdä missään.
"Miksi olet yksin?" Andrew kysyi rupattelevalla äänensävyllä, mutta Sashalla oli jo nyt sellainen vahva tuntemus että mies yritti vain kerätä verukkeita vittuiluun. Silti hän yritti parhaansa mukaan olla edes hieman ystävällinen ja sosiaalinen. Samalla alallahan sitä nyt kuitenkin oltiin.
"Kävin kotona," hän sanoi hieman ujosti hymähtäen, "treeneihin menossa.." Samassa Sasha katui jo viimeisiä sanojaan koska tiesi että oli antanut tuolle äijälle jonkin, mihin iskeä. Niinpä hän yritti luistaa paikalta lähtien jatkamaan matkaansa Andrewn ohi.
"Hylkäsivätkö David ja muut sinut? En kyllä yhtään ihmettelisi... otan osaa kun heidän täytyy notkua tuollaisen kanssa," Andrew sanoi. Sasha hymähti hieman, mutta pikkuhiljaa häntä alkoi ahdistaa toisen miehen käyttäytyminen ja siinä niin lähellä oleminen. Hän ei ollut mikään kovin suurikokoinen tai vahva mies vaan päin vastoin. Hän halusi vain olla ja tehdä mitä halusi eikä hänellä ollut varaa haastaa riitaa kenenkään kanssa. Sasha kuitenkin päätti olla vastaamatta vaan jatkoi urhean oloisesti kulkuaan kohti treenikämppää. Hän kamppaili tiiviisti itsensä kanssa ettei alkaisi kiihdyttää askeliaan.