*baila baila ja jepa jee = en keksi otsikkoa*

David löhösi bändikämpän hiukan ränsistyneellä sohvalla ja viimeisteli kirjettä. Miehellä oli lupaavaa säpinän alkua erään mukavan ja kauniin tyttösen kanssa joten Dave halusi tehdä kaikkensa saadakseen toisen tuntemaan itsenä viehättäväksi ja välitetyksi. Kirje olisi pieni alkuaskel ennen kuin David siirtyisi käyttämään suurempia elkeitä ja siirtoja.
'Hank nauraisi itsensä kuoliaaksi jos tajuaisi mitä teen' , Dave ajatteli sarkastisesti tuhahtaen. Hank oli sellainen joka tykkäsi flirtata naisille ja pyöritellä näitä aika paljon oman mielensä mukaan pitäen päänsä silti kylmänä. Dave taas oli sitä tyyppiä joka ihastui nopeasti ja syvästi laittaen itsensä täysin likoon. Joskus siitä oli enemmän haittaa kun hyötyä, mutta kyllä siitä hyvääkin seurasi. Dave lisäsi kirjeeseen vielä oman allekirjoituksensa ja Madeleine kikatti tyttömäisesti: "Veli tykkään jostain tytöstä!"
David asteli hyräillen tytön ohi pörröttäen tämän hiuksia saaden tytön kikattamaan. Gontier oli harvinaisen hyvällä tuulella ottaen huomioon että oli aamu. Ja mikään, ei mikään voisi pilata hänen päiväänsä tänään.
Dave asteli ikkunan luo, avasi sen ja päästi Waden pöllön häkistä sitoen kirjeen sen jalkaan. Pöllö lehahti ikkunasta ulos ja Dave katseli sen menoa jonkun aikaa. Taivas oli kirkkaan sininen ja aurinkokin paistoi. Vaikka Dave tykkäsi enemmän pimeästä ja viileästä, oli hänen silti myönnettävä että ilma oli kerrassaan kaunis. Dave vilkaisi huvittuneena toista sohvaa jolla röhnötti Ricky Lee Roberts (tuttavallisemmin Rikki) sammuneen näköisenä. David tiesi että nuorukaisella olisi krapula-aamu johka tämä vain pääsisi ylös. Dave katsahti Rikkiä virnistäen. Hänellä olikin jo vähän tylsää...
Madeleine katsahti ihmeissään kun Dave hiipparoi keittiökomeron luo napaten sieltä kaksi kattilankantta joiden kanssa lähestyi Rikkiä. Dave kumartui varoen oikein lähelle toista ja pamautti kattilankansia oikein kovaa yhteen ihan Rikkin korvan juuressa.
"Herätys! On kiva päivä tänään, herää jo!" Dave lallatteli liioitellun hyväntuulisesti ja virnuili heittäen sitten kattilankannet lattialle ja Madeleine meni tutkailemaan niitä lähempää alkaen sitten hakata niitä pienillä lapsen käsillään kehitellen jotain omia laulujaan. "Lapsihan on musikaalinen", Dave huokaisi teatraalisesti ja oli pyyhkäisevinään kyyneleen silmäkulmastaan. "Eikö olekin liikuttavaa kuulla tuollaista heti krapula-aamuna?" Dave kysyi Rikkiltä viaton ilme kasvoillaan.

"OAAAAH!!!" Rikki karjaisi tippuen sohvalta maahan hyvin säikähtäneenä ja hyvin pihalla olevana ja sekavana. Mitä helvettiä tapahtui? Räjähtikö maailma?
"Herätys! On kiva päivä tänään, herää jo!" kuului David Gontierin pirullinen ääni jostakin hyvin, hyvin läheltä. Rikki kohotti kätensä korvilleen. Päätä särki tajuttomasti eikä asiaa auttanut yhtään se että samanlainen jumputus, mikä oli herättänyt hänet, kuului yhä.
"Mitä helvettiä tapahtuu," mies mutisi puristaen silmiään kiinni sokaisevalta valolta ja armottomalta melulta.
"Lapsihan on musikaalinen" Daven ääni kuului jälleen, "Eikö olekin liikuttavaa kuulla tuollaista heti krapula-aamuna?" Rikki vääntäytyi mahaltaan selälleen raottaen toista silmäänsä.
"Ei mua mikään lapsi herättänyt senkin paskajalka!" tämä ärähti tuijottaen raotetuilla silmillään Daveä yrittäen sitten potkasta miestä nilkkaan, tuloksetta.
"Odota vaan," Rikki mutisi kurotellen sohvan reunaa yrittäen päästä takaisin kovalta lattialta pehmeälle sohvalle.
"Madde pliiiis," hän sanoi epätoivoisesti, "arvostan todella tätä kaunista rumpusooloasi mutta etkö pliiiiiis voisi esittää sen kokonaisuudessaan minulle vaikka huomenissa!" Pitkän pinnistelyn jälkeen Rikki pääsi kuin pääsikin takaisin sohvalle. Nyt hän röhnötti hiukset silmillään sohvalla suu hieman auki.
"Paljonko kello on?" hän kysyi suutaan juuri liikuttamatta, "miksei Madde ole koulussa?"

"Ei mua mikään lapsi herättänyt senkin paskajalka!" Rikki ärähti tuijottaen raotetuilla silmillään Daveä yrittäen sitten potkasta miestä nilkkaan, tuloksetta. Dave vain naurahti. Tänä aamuna hän ei jaksanut välittää ärhentelystä, olipa se sitten leikkimielistä tai vakavampaa.
"Odota vaan," Rikki mutisi kurotellen sohvan reunaa yrittäen päästä takaisin kovalta lattialta pehmeälle sohvalle. Dave seurasi toisen yritystä kiinnostuneena samalla kun Madde alkoi rummuttaa kovempaa kattilankansia ja nyt tuli mukaan laulukin.
"Madde pliiiis," Rikki sanoi epätoivoisesti, "arvostan todella tätä kaunista rumpusooloasi mutta etkö pliiiiiis voisi esittää sen kokonaisuudessaan minulle vaikka huomenissa!"
"Mitä saatanan meteliä täältä kuuluu?" kuului valittava ääni ja Wade Morrow, Hankin velipuoli asteli unenpöpperössö toisesta huoneesta tarkistamaan tilanteen.
Rummutus loppui ja Madeleine nyökkäsi innoissaan Rikkille sanoen: "Rummutan sinulle huomenna!" Ja pitkän pinnistelyn jälkeen Rikki pääsi kuin pääsikin takaisin sohvalle. Nyt tämä röhnötti hiukset silmillään sohvalla suu hieman auki.
"Paljonko kello on?" hän kysyi suutaan juuri liikuttamatta, "miksei Madde ole koulussa?"
"Kello on puoli yhdeksän. Saatana, haluaisin vielä nukkua tähän aikaan", Wade murahteli ja mulkaisi Davidia joka vihelteli hyväntuulisesti. "Kuulit mitä Roberta kysyi", Wade huomautti Davidille vääntäen piruuttaan Rikkin sukunimestä naisen nimen. "Miksi Madde ei ole koulussa?"
"Koska sen koulu alkaa vasta kymmeneltä", Dave tokaisi. "Ja kello tosiaan on sen puoli yhdeksän."
Wade naurahti kireästi. Hän todella toivoi että aika menisi nopeasti jotta Madden lähdettyä kouluun mies voisi vetää pään täyteen sen sijaan että vetäisi Gontieria turpaan tästä herätyksestä. Mies haukotteli makeasti ja haroi pörrössä olevia pitkiä hiuksiaan. Lopulta tämä suuntasi pienen keittiön suuntaan (napaten kattilankannet mukaansa) ja mörisi matalla äänellään: "Laitan meille aamupalaa, vaikka vittu Dave ei sitä kyllä olisi ansainnut..."
Wade vilkaisi Davidin ja Rikkin suuntaan. Huomattuaan hymyn Daven kasvoilla Wade huokaisi: "Äh, tunnen tuon ällön imelän hymyn... Tyttö vai poika?"
"Yksi tosi kaunis naisen alku", Dave tokaisi vienosti hymyillen. "Muttei siitä sen enempää."
"Miten vaan... eipä minua olisi kiinnostanutkaan", Wade tokaisi olkiaan kohauttaen samalla kun alkoi paistaa kananmunia ja pekoania. "Kunhan kohteliaisuuttani kysyin..."
Dave asteli hyräillen pakastimen luo napaten sieltä jäätelöpurkin itselleen ja Wade kysäisi Rikkiltä: "Onkos pahakin krapula pojalla?"

"Madde pliiiis.. Arvostan todella tätä kaunista rumpusooloasi mutta etkö pliiiiiis voisi esittää sen kokonaisuudessaan minulle vaikka huomenissa!"
"Mitä saatanan meteliä täältä kuuluu?" kuului hieman äkäinen ääni ja askeleet saapuivat huoneeseen. Rikki kohotti hieman särkevää päätään huomaten Waden pörröisen pään ovensuussa.
"Rummutan sinulle huomenna!" Madeleine hihkaisi Rikkille iloisena ja pirteänä.
"Kiitti," Rikki mutisi nostaen hieman peukkua lattiatasolta alkaen sitten vääntäytyä sohvaa kohti.
"Paljonko kello on? Miksei Madde ole koulussa?"
"Kello on puoli yhdeksän," Wade vastasi, "Saatana, haluaisin vielä nukkua tähän aikaan"
"Puoli yhdeksän.." Rikki mutisi uskomatta korviaan. Hän mietti hetkisen ja hänen päässään pyöri pelkkää tyhjää. Hän ei vain pystynyt sillä hetkellä tajuamaan mitä kello puoli yhdeksän tarkoitti.
"Kuulit mitä Roberta kysyi", Wade huomautti Davidille vääntäen piruuttaan Rikkin sukunimestä naisen nimen, "Miksi Madde ei ole koulussa?"
"Vanharouva Wade voi nyt heittää sen Robertan sanonko minne," Rikki mutisi kömpien samalla takaisin sohvan suuntaan.
"Koska sen koulu alkaa vasta kymmeneltä", Dave vastasi Wadelle, "Ja kello tosiaan on sen puoli yhdeksän."
"Puoli yhdeksän!!!" Rikki huudahti epätoivoisena läsähtäen sohvan ja lattian väliin kuin olisi nukahtanut siihen paikkaan. Viimein hän onnistui pääsemään sohvalle jääden sitten siihen röhnöttämään.
"Laitan meille aamupalaa, vaikka vittu Dave ei sitä kyllä olisi ansainnut..." Waden ääni sanoi ja sitten askeleen äänet kulkivat keittiöön. Hetken kolisteltuaan keittiössä, Wade pysähtyi katsomaan Daveen joka virnuili onnellisena.
"Äh, tunnen tuon ällön imelän hymyn... Tyttö vai poika?" kuului Waden ääni hetken kuluttua.
"Yksi tosi kaunis naisen alku", Daven ääni vastasi iloisesti, "Muttei siitä sen enempää."
"Dave," Rikki nurisi sohvan pohjalta, "kuulostat liian iloiselta. Tuleppa tänne käymään niin muokkaan vähän tuota turhan iloista olotilaasi." Hän viittoi kädellään sohvan suuntaan kohottamatta kuitenkaan kasvojaan sohvsatyynystä.

"Miten vaan... eipä minua olisi kiinnostanutkaan", Waden ääni sanoi, "Kunhan kohteliaisuuttani kysyin..." Pikkuhiljaa alkoi kuulua pekonin ja kananmunan rätinää ja pian rasvainen tuoksu levisi koko bändikämppään.
"Onkos pahakin krapula pojalla?" Waden ääni kysäisi. Rikki murahti vastaukseksi mutta vetäisi samalla sisuksiinsa aimoannoksen paistetun kananmunan hajua. Äkkiä hänen vatsassaan väännähti ja edellisillan/yön antimet meinasivat nousta ylös kananmunan hajun mukana. Yllättävän nopeasti Rikki hyppäsi sohvalta, juoksi kämpän toisella puolella sijaitsevaan vessaan paukauttaen oven kiinni perässään.

Hetken kuluttua Rikki saapui pahoinvoivan näköisenä takaisin olohuoneeseen. Hiuslakkaiset hiukset valuivat likaisina tämän silmille miehen hoippuessa keittiötä kohden. Hän heitti matkan varrella yllään olleen nahkatakin lattialle, jolloin hänen ylleen jäi vain vaaleat, risat farkut jotka pysyivät ylhäällä niittivyön avulla.
Rikki asteli suorinta tietä jääkaapille katsahtaen sitten sen sisälle. Hän nappasi vissytölkin ja mehutiivisteen kaapista ja sulki sen. Sitten hän teki oman krapulajuomansa sekoittaen tiivistettä ja vissyä keskenään. Sen tehtyään hän hörppäsi kulauksen.. ja sitten hän iskikin lasinsa keittiön pöydälle ampaisten jälleen vessaan.. Palattuaan taas hetken kuluttua vessasta, hän nappasi krapulajuomansa urahtaen käsiinsä ja palasi sohvalle istuskelemaan hyvin sairaan näköisenä.. Hyvin krapulaisena.

"Dave," Rikki nurisi sohvan pohjalta, "kuulostat liian iloiselta. Tuleppa tänne käymään niin muokkaan vähän tuota turhan iloista olotilaasi." Hän viittoi kädellään sohvan suuntaan kohottamatta kuitenkaan kasvojaan sohvsatyynystä.
"Miten vaan", Dave naurahti olkiaan kohauttaen saaden Waden rypistämään otsaansa. Tämä kuului taas niihin yhteen utopistisiin päiviin jolloin David oli tuollainen. Olihan Dave reipas ja näin mutta sana hilpeä oli täysin väärä kuvaamaan miestä. Nyt Dave kuitenkin kuulosti... No, hilpeältä.

"Onkos pahakin krapula pojalla?" Wade kysäisi. Rikki murahti vastaukseksi eikä kestänyt kauaakaan kun yllättävän nopeasti Rikki hyppäsi sohvalta, juoksi kämpän toisella puolella sijaitsevaan vessaan paukauttaen oven kiinni perässään.
"Tuo kertoi enemmän kuin tuhat sanaa", Wade lausahti arkisesti ja jatkoi kananmunien ja pekonin paistamista.

Rikki asteli suorinta tietä jääkaapille katsahtaen sitten sen sisälle. Hän nappasi vissytölkin ja mehutiivisteen kaapista ja sulki sen. Sitten hän teki oman krapulajuomansa sekoittaen tiivistettä ja vissyä keskenään. Dave katseli kuinka sen tehtyään Rikki hörppäsi kulauksen.. ja sitten nuori mies iskikin lasinsa keittiön pöydälle ampaisten jälleen vessaan.
"Onko Rikki-veli kipeä?" Madeleine kysyi huolissaan ja Dave hymähti siskolleen hellästi. Madeleine kutsui jo kaikkia bändinpoikia vejikseen...
"Rikki on okei, sillä on vaan nyt vähän huono olo", Dave tokaisi ja nappasi Madeleinen syliinsä ja tyttö halasi isoveljeään hellästi. David vastasi halaukseen silitellen tytön selkää rauhoittelevasti. Palattuaan taas hetken kuluttua vessasta, Rikki nappasi krapulajuomansa urahtaen käsiinsä ja palasi sohvalle istuskelemaan hyvin sairaan näköisenä.. Hyvin krapulaisena.
"Minä en juo ikinä samoja juomia kuin Wade-veli ja Rikki-veli koska en halua voida yhtä huonosti kuin ne aina aamuisin", Madeleine totesi viisaasti kirkkaalla lapsen äänellään saaden Davidin nauramaan. "Viisas päätös! Minäpä muistutan sinua siitä sitten kun olet isompi", Dave hekotteli näpäyttäen Madeleinen nenää hellästi.

"Minä en juo ikinä samoja juomia kuin Wade-veli ja Rikki-veli koska en halua voida yhtä huonosti kuin ne aina aamuisin", Madeleine totesi viisaasti kirkkaalla lapsen äänellään saaden Davidin nauramaan. Rikki vilkaisi kaksikkoa hiusverhonsa lävitse.
"Viisas päätös!" Dave nauroi, "Minäpä muistutan sinua siitä sitten kun olet isompi."
"Niin minäkin," Rikki totesi hieman virnuillen ja hörpäten jälleen juomastaan.
"Wade ruokaa pöytään!" Hän sanoi katsellen Wadea kulmiensa ali, "on nälkä." Hänestä tuntui kuin hänen krapulajuomansa olisi todellakin tehnyt ihmeitä. Juotuaan lasinsa tyhjäksi, hänestä tuntui jo paljon paremmalta tosin eipä krapula koskaan kadonnut muutamassa minuutissa. Rikki heilautti hiuksensa taakse vetäen sitten etuhiukset korvan taakse. Sohvaa vasta päätä olevalle seinälle oli asetettu peili ja Rikki oli vahvasti sitä mieltä että alunalkaenkin peili oli laitettu siihen hänen kiusakseen. Nyt kun hän katsoi kuvajaistaan, hän ihmetteli mielessään miten Madeleine ei pelännyt häntä. Rasvaiset hiukset valuivat tämän päästä kuin mikäkin öljyvana (ehkei ihan, mutta melkein). Edellispäivän kajaalit olivat jokseenkin levinneet pitkin naamaa kuin draamakuningattarella konsanaan. Rikki pyyhkäisi leukaansa huomattuaan.. hmmh.. kuivanutta kuolaa leuassaan. Musta parta oli sotkuinen ja huumekäyttäjän kylkiluut paistoivat nahan ali. Rikki irvisti näylle kiinnittäen siirtäen sitten katseensa Daveen.
"Miksi ton peilin pitää olla tossa?" hän kysyi osoittaen peiliä vasemmalla kädellään, "se häiritsee mun aamuheräämisiäni.. ja sitten te vielä ihmettelette jos äksyilen aamusta! Vähemmästäkin jos tuollainen mörkö on ensimmäinen asia mitä aamuisin näkee!"
".. tänä aamuna mörön sijaan tosin näin Daven muttei sekään kovin kaunis näky ollut," Rikki totesi puolittain itsekseen mutta tarkoituksella hieman kettuillakseen Davelle. Hän kantoi edelleen kaunaa aamuherätyksestään ja vannoi vielä kostavansa herätyksen tavalla tai toisella.
Lopulta Rikki kyllästyi odottamaan pekoniaan ja asteli Waden viereen tutkimaan paistinpannun sisältöä. Hän katsahti Wadeä ja nappasi sitten paljain sormin yhden kuumista pekoneista sen enempää ajattelematta.
"Ai saaattt... - " Hän huudahti heittäen pekonin lattialle heilutellen palaneita sormiaan. Hän katsahti pekonia kuin se olisi tarkoituksenomaisesti päättänyt kärventää hänen näppinsä.

"Niin minäkin," Rikki totesi hieman virnuillen ja hörpäten jälleen juomastaan. DAve nyökkäsi Rikkille hyväksyvästi ja pörrötti Madeleinen hiuksia.
"Wade ruokaa pöytään!" Rikki sanoi katsellen Wadea kulmiensa ali, "on nälkä."
"Hei, en ole mikään vanha piika joka kuskaa teille sapuskaa", Wade naureskeli. "Ä-ää! Turha toivo, kuules." Oikeasti vanhempi Morrow oli ollut aikeissa tuoda viedä ruokaa miehille, mutta päätti nyt ihan piruuttaan olla tekemättä niin.
Dave nappasi itselleen lusikan ja alkoi lapioimaan päärynäsuklaa jäätelöä suuhunsa hyvällä halulla.
Rikki siirsi katseensa Daveen.
"Miksi ton peilin pitää olla tossa?" Rikki kysyi osoittaen peiliä vasemmalla kädellään, "se häiritsee mun aamuheräämisiäni.. ja sitten te vielä ihmettelette jos äksyilen aamusta! Vähemmästäkin jos tuollainen mörkö on ensimmäinen asia mitä aamuisin näkee!"
"Hank on laittanut sen peilin siihen eikä sitä saa irti Hankin loitsun takia", Wade huikkasi keittiön puolelta.
".. tänä aamuna mörön sijaan tosin näin Daven muttei sekään kovin kaunis näky ollut," Rikki totesi ilmeisesti puolittain itselleen. "Ei varmasti. Tämä pärstä on kuin luotu säikyttämään porukkaa", Dave virnuili osoittaen sormella kasvojaan.
"No niin ja Gontier on hyvö ja lopettaa", Wade tokaisi tympääntyneenä tähän väliin. Hän tiesi että Davella oli huono itsetunto mitä tuli nuorukaisen ulkonäköön ja siksi tämä heitti läppää siitä. Wade ei tosin ihan ymmärtänyt mitä vikaa Dave muka itsessään näki, mutta toisaalta... Eipä se Waden ongelma ollut, mutta silloin tällöin mies teki stopin kun ei jaksanut Daven huomioita muka rumasta pärstästä.
Lopulta Rikki asteli Waden viereen tutkimaan paistinpannun sisältöä. Hän katsahti Wadeä ja nappasi sitten paljain sormin yhden kuumista pekoneista sen enempää ajattelematta saaden Waden repeämään paskaiseen nauruun.
"Ai saaattt... - " Rikki huudahti heittäen pekonin lattialle heilutellen palaneita sormiaan. Hän katsahti pekonia kuin se olisi tarkoituksenomaisesti päättänyt kärventää hänen näppinsä.
"Hölmö!" Dave huusi sohvalta. "Kaikukallo!" Dave lainasi vielä piikikkäästi Rikkin omaa väännelmää tyhjäpäästä. Wade pudisteli päätään ja lappasi annokset pekonia ja kananmunia itselleen, Davelle, Rikkille selkä Maddelle.
"No niin, olkaapa hyvät. Saattee kiittää vanhaa kunnon Wadea", Wade hymähti alkaen sitten syödä hyvällä ruokahalulla, mutta oli sitten tukehtua kun huomasi Daven sekoittavan jäätelöä omaan aamiaiseensa.
"Gontierin rääpäle! Mitä helvettiä teet? Pilaat sen!"
"Haluatko sinäkin?" Dave kysyi virnistäen eikä odottanut vastausta kun jo nappasi Waden lautasen ja länttäsi sille jäätelöä. Wade ei osannut muuta kuin tuijottaa suu auki Gontierin palauttaessa hänen lautasensa.
"Ole hyvä", Dave hekotteli, nappasi lusikalla mahdollisimman ison määrän jäätelöä jonka suikautti Rikkiä kohden.
"Kuinka joku voi olla noin kakara?" Wade älähti Madeleinen nauraessa lapsenomaisesti taustalla. "Maddekin on aikuismaisempi kuin sinä!"

"Ai saaattt... - "
"Hölmö!" Dave huusi sohvalta, "Kaikukallo!" Rikki mulkaisi Daveä suu supussa. Joskus Dave osasi olla niiiin.. Sen sijaan että olisi edes viitsinyt ajatella ajatuksensa loppuun, Rikki katsahti Wadea joka latoi nyt pekoneita ja kananmunia lautaselle.
"Ei mulle kananmunaa," Rikki marisi mielessään yhä edellinen vessareissunsa.
"Älä marise siinä!" Wade murahti iskien kananmunia tuplaten pojan lautaselle. Rikki irvisti nirppanokkaisesti kääntyen sitten lautasensa kanssa mennäkseen sohvalle.
"No niin, olkaapa hyvät. Saattee kiittää vanhaa kunnon Wadea," Wade sanoi. Rikki tunsi muljahduksen jalkansa alla katsahtaen sitten maahan.
"Vanhaa piikaa on kiittäminen," hän sanoi kumartuen nostamaan varpaiden välistä tursuavaa pekoniaan lautaselleen.
"Se on herra Vanha Piika sinulle, Roberta," Wade sanoi lyöden tahallisesti kovempaa Rikkin selkään niin että loputkin pojan lautasen sisällöstä tipahti lattialle.
"WADE!!" Rikki karjui Waden kipittäessä sohvan suuntaan ilkikurisesti hihitellen. Rikki heristi nyrkkiä tämän perään kyykistyen sitten noukkimaan paitsi varpaiden välistä tursuavan pekoninsa, myös nyt ne loput jotka Wade ystävällisesti oli tiputtanut lattialle. Hän katsahti kahta paistettua kananmunaansa, vilkaisi Waden perään ja nousi jättäen munat omaan arvoonsa keittiön lattialle.
"Gontierin rääpäle! Mitä helvettiä teet? Pilaat sen!" Wade huudahti saaden Rikkin huomionkin puoleensa.
"Haluatko sinäkin?" Dave kysyi iskien vastausta odottamatta jäätelöä Waden lautaselle. Rikki katsahti hieman typertyneenä miehiä Waden karjuessa vieressä:
"Kuinka joku voi olla noin kakara? Maddekin on aikuismaisempi kuin sinä!" Madeleine kikatti biologisen isoveljensä tempulle kauempana. Rikki hymähti katsahtaen tyttöä ja asteli sitten Waden ja Daven luo. Hän pysähtyi Waden taa katsahtaen lautasta miehen edessä. Samassa hänen kasvoilleen kohosi ilkikurinen virnistys.
"Hmm.. Lautaseltasi puuttuu jotain oleellista," hän sanoi. Wade katsahti häntä kysyvästi siirtäen sitten katseensa lautaseensa.
"Mitä muka?!" hän kysyi, "siinä on jo jäätelöäkin!!" Rikki virnisti ja iski sitten lujasti Waden päätä alaspäin niin että miehen naama lätsähti jäätelökananamunapekoni-sekoitukseen. Sen tehtyään Rikki paineli salamana kauemmas Wadestä tunkien kaikki pekoninsa samanaikaisesti suuhun. Hän riensi pekonia mussuttaen kikattavan Madeleinen luo kyyristyen tämän taakse ja ottaen tytön leikkisästi ikään kuin kilveksi eteensä siltä varalta että Wade lähtisi kostoretkelle.

"Hmm.. Lautaseltasi puuttuu jotain oleellista," Rikki sanoi saaden Daven kohottamaan kysyvästi toista kulmaansa. Mitähän Rikkillä oli mielessään? Wade katsahti myös Rikkiä kysyvästi siirtäen sitten katseensa lautaseensa.
"Mitä muka?!" hän kysyi, "siinä on jo jäätelöäkin!!" Rikki virnisti ja iski sitten lujasti Waden päätä alaspäin niin että miehen naama lätsähti jäätelökananamunapekoni-sekoitukseen. David repesi äänekkäseen nauruun joutuen nyt pitelemään mahaansa. "JUMALAUTA!" Wade karjahti ja Dave katseli kun Rikki paineli salamana kauemmas Wadestä tunkien kaikki pekoninsa samanaikaisesti suuhun. Nuorukainen riensi pekonia mussuttaen kikattavan Madeleinen luo kyyristyen tämän taakse ja ottaen tytön leikkisästi ikään kuin kilveksi eteensä siltä varalta että Wade lähtisi kostoretkelle.
"Sitä vaan piilotellaan nuorempien selän takana", Wade tokaisi murahtaen ja pyyhki ruokaa sekä jäätelöä naamaltaan. "En jaksa raahautua perääsi...", Wade tuhahti. "Senkin rää - " pläts. "DAVID!" Wade huudahti äimistyneenä ja pyyhki taas jäätelöä kasvoiltaan. Tällä kertaa Wade ponkaisi ylös sohvalta ja Dave kipitti nyt jonon jatkoksi Rikkin perään ja tarttui tätä olkapäistä pidellen nyt miestä leikkimielisesti kilpenään kuten Rikki piteli Madeleinea.
Wade huokaisi raskaasti ja marssi keittiöön jupisten: "Oli kakara täällä tai ei menen hakemaan sitä vitun alkomahoolia, muuten ei pää kestä."
Dave virnisti ja asteli takaisin sohvalle ja lysähti siihen. Mies kuuli ääniä ja siirsi katseensa ovelle joka aukesi. Oven suussa seisoi hämmentynyt Hank joka katseli bunkkerin siivoa irvistäen. "Pirutko täällä on päässeet irti?" Nuorempi Morrow kysäisi hämillään. "Pahempaa!" Wade tokaisi päätään pudistellen saapuessaan kaljapullon kanssa keittiöstä. "David ja Rikki nimittäin."
"Aaaa, nyt ymmärrän", Hank hekotteli. "Rikki muuten, ostin sinulle jotain krapula-aamuja varten."
Hank asteli Rikkin luo ja ojensi tälle kahvimukin jossa luki Yrjö. "Ole hyvä!" Hank naurahti ja oli sanomassa jotain, mutta keskeytti koska kauhistui lähenevää tilannetta; Wade asteli tyynesti eteenpäin ja lattialla oli kaksi kananmunaa...
"Wade!" Hank älähti. "Va - !"
"Uaaaah!!!" Wade lennähti uskommattoman kaarilennon lensi naamalleen lattialle ja kaljaa lennähti pullosta hänen päälleen.
"Nami, nami, nami", Hank tokaisi irvistäen.
"Vittu, perkele, saatana..." Wade manasi noustessaan pystyyn. "Unohdit 'helvetin'", Dave neuvoi yliystävällisellä äänellä ja hymyili enkelimäisesti. "Voihan stana..." Hank tokaisi. "Ei kai sinuun sattunut Wade?"
"Ensinnäkin, asiat asioina: Saatana", Dave valaisi. "Toiseksi ei Wadeen voinut kovasti sattua kun se jaksaa kirota noin."
"Älkää käyttäkö tuollaista kielenkäyttöä Madden kuullen", Hank huomautti ja nappasi nauravan lapsen syliinsä.
"Kaadetaan lapsen päälle jäätelöä ja pekonia... sen jälkeen liukastukoon kananmuniin", Wade jupisi. "Naurattaako vielä sen jälkeen, häh?!"
"Lapsi ei ole tehnyt sinulle mitään, Wade" , Hank huomautti.
"Ei niin", Wade virnisti nyt vähän rennompana. "Mutta mielikuva tuosta helpotti oloani. Vielä enemmän helpottaisi jos saisin leipoa Daven ja Rikkin naamavärkit uuteen uskoon..." sanojensa päätteeksi Wade repesi nauramaan. "Voi helvetti, en tajua miksi tykkään teistä!"

"Sitä vaan piilotellaan nuorempien selän takana", Wade murahti pyyhkien naamaltaan mössöä, "En jaksa raahautua perääsi.. Senkin rää - " Pläts! Sekä Madeleine että Rikki ulvoivat naurusta kuorossa Daven juostessa jonon jatkeeksi heidän taakseen. Wade tuijotti näitä hetken huokaisten sitten raskaasti.
"Oli kakara täällä tai ei menen hakemaan sitä vitun alkomahoolia, muuten ei pää kestä." Hän urahti lähtien sitten keittiön suuntaan. Samassa ovi kävi ja pojat ja Madde kääntyivät katsomaan ulko-ovea kohdean. Hank seisoi tuijottaen äimistyneenä sekasotkua, joka aamun aikana oli ilmestynyt huoneistoon.
"Pirutko täällä on päässeet irti?" Hank kysyi naurahti
"Pahempaa! David ja Rikki nimittäin!" Wade vastasi aukaisten kaljapullonsa.
"Aaaa, nyt ymmärrän", Hank hekotteli, "Rikki muuten, ostin sinulle jotain krapula-aamuja varten." Rikki siirsi katseensa Wadestä Hankiin kohoten sitten seisomaan Madeleinen takaa. Hank asteli hänen luokseen ojentaen mukia, jossa luki suurilla kirjaimilla "YRJÖ".
"Ole hyvä!" Hank sanoi. Rikki tuijotti mukia hetkisen ja repesi sitten nauruun.
"Voi kiitos Hanki Kankiseni," hän sanoi läimäyttäen miestä toverillisesti selkään, "tätä olen kaivannutkin!" Hank oli sanomassa jotakin, mutta kalpeni sitten tuijottaen Wadea. Rikki kääntyi katsomaan juuri parahiksi..
"Wade!" Hank älähti, "Va - !"
"Uaaaah!!!" Samassa Wade lensi mahalleen kaljojen suihkutessa tämän päälle.
"Nami, nami, nami", Hank tokaisi irvistäen.
"Vittu, perkele, saatana..." Wade manasi nousten seisomaan kaljan ja jäätelökananmunapekoniseoksen tahrimana.
"Unohdit 'helvetin'", Dave neuvoi yliystävällisellä äänellä ja hymyili enkelimäisesti.
"Voihan stana..." Hank tokaisi. "Ei kai sinuun sattunut Wade?"
"Ensinnäkin, asiat asioina: Saatana", Dave valaisi, "Toiseksi ei Wadeen voinut kovasti sattua kun se jaksaa kirota noin."
"Älkää käyttäkö tuollaista kielenkäyttöä Madden kuullen", Hank huomautti kaapaten kikattavan tytön syliinsä.
"Hmm," Rikki mietiskeli partaansa raapien, "jos sitä ei sattunut niin.. Hei Hank, annappas Madde takaisin! Meillä on oikeus suojautua Waden hirmuvaltaa vastaan.. tai siis rouva Vanha Piika osaa joskus olla jokseenkin arvaamaton." Rikki katsahti Wadeä ojentaen käsiään Hankia kohden, jotta tämä antaisi tytön takaisin heille.

"Kaadetaan lapsen päälle jäätelöä ja pekonia... sen jälkeen liukastukoon kananmuniin", Wade jupisi, "Naurattaako vielä sen jälkeen, häh?!"
"Lapsi ei ole tehnyt sinulle mitään, Wade" , Hank huomautti.
"Ei niin", Wade virnisti nyt vähän rennompana, "Mutta mielikuva tuosta helpotti oloani. Vielä enemmän helpottaisi jos saisin leipoa Daven ja Rikkin naamavärkit uuteen uskoon..." sanojensa päätteeksi Wade repesi nauramaan. "Voi helvetti, en tajua miksi tykkään teistä!" Rikki vilkaisi Daveä naurahtaen sitten.
"Koska tuollaiset vanhukset kuin sinä, Wade," hän sanoi henkäisten dramaattisesti, "nauttivat nuorempien seurasta koska voivat nähdä heissä omat nuoruuten päivänsä!"
"Heittäisitkö muuten yhden kaljan tänne?" Rikki kysäisi Wadeltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, "vähän kurkkua kuivaa.. ja voisin kastaa tämän uuden kaverini setä Yrjön käyttöön!"

Hmm," Rikki mietiskeli partaansa raapien, "jos sitä ei sattunut niin.. Hei Hank, annappas Madde takaisin! Meillä on oikeus suojautua Waden hirmuvaltaa vastaan.. tai siis rouva Vanha Piika osaa joskus olla jokseenkin arvaamaton." Rikki katsahti Wadeä ojentaen käsiään Hankia kohden, jotta tämä antaisi tytön takaisin heille.
"Hah hah", Wade mutisi.
"Minä nyt olen kahden vaiheilla uskaltaako tätä lasta antaa haltuusi vai ei", Hank vastasi rypistäen otsaansa, mutta Madeleine hihkui iloisesti: "Rikki-veljen syliin! Rikki-veljen syliin!" Hank hekotteli lapselle hyväntuulisesti ja ojensi lapsen Rikkille.

"Voi helvetti, en tajua miksi tykkään teistä!" Rikki vilkaisi Daveä naurahtaen sitten.
"Koska tuollaiset vanhukset kuin sinä, Wade," hän sanoi henkäisten dramaattisesti, "nauttivat nuorempien seurasta koska voivat nähdä heissä omat nuoruuten päivänsä!"
"En minä nyt niiiiin vanha ole!" Wade protestoi. "Eikä vanhuus näy minussa muuten kuin viisautena!"
"Anteeksi?" Hank tyrskähti. "Minä näkyy?"
"Viisautena", Wade tokaisi nousten lähes ylimielinen hymy huulillaan pystyyn.
"Eli ei minään", Dave kohautti olkiaan haukotellen samalla kun Wade meni hakemaan uutta juotavaa itselleen.
"Heittäisitkö muuten yhden kaljan tänne?" Rikki kysäisi Wadeltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, "vähän kurkkua kuivaa.. ja voisin kastaa tämän uuden kaverini setä Yrjön käyttöön!"
"Minä ostan sinulle sitten Mörkö-paidan joskus", Dave virnisti ja huikkasi Wadelle: "Tuo minullekin yksi kalja!"
"En", Wade tokaisi tiukasti tuoden kaljaa Rikkille muttei tosiaankaan Davelle. "Lääkäri on kieltänyt sinulta sekä alkoholin ja tupakan. Edes minä en ole niin tyhmä että ottaisin vastuun siitä jos jotain tapahtuisi... Hank, otatko sinä?" Wade kysäisi sitten pikkuveljeltään joka kuitenkin pudisteli päätään.
"Jos ei kerran Dave niin en minäkään", Hank sanoi veljellisesti hymyillen ja laski kätensä Davidin olalle.
"No, omapa on häviösi", Wade kohautti olkiaan, asteli keittiöön ja nouti Davelle sekä Hankille pullot sitruunalimsaa.
Dave otti oman pullonsa ja kohotti sen skoolatakseen: "Yrjölle!"
"Yrjölle!" Wade ja Hank yhtyivät tähän ja kolauttivat pullojaan Daven pulloa vasten.

Hmm, jos sitä ei sattunut niin.. Hei Hank, annappas Madde takaisin! Meillä on oikeus suojautua Waden hirmuvaltaa vastaan.. tai siis rouva Vanha Piika osaa joskus olla jokseenkin arvaamaton."
"Hah hah", Wade mutisi saaden palkakseen Rikkin irvistyksen.
"Minä nyt olen kahden vaiheilla uskaltaako tätä lasta antaa haltuusi vai ei", Hank vastasi rypistäen otsaansa, mutta Madeleine hihkui iloisesti: "Rikki-veljen syliin! Rikki-veljen syliin!" Rikki otti tytön vastaan näyttäen kieltä Hankille.

"Voi helvetti, en tajua miksi tykkään teistä!"
"Koska tuollaiset vanhukset kuin sinä, Wade, nauttivat nuorempien seurasta koska voivat nähdä heissä omat nuoruuten päivänsä!"
"En minä nyt niiiiin vanha ole!" Wade protestoi, "Eikä vanhuus näy minussa muuten kuin viisautena!" Rikki pärskähti epäuskoisena.
"Anteeksi?" Hank tyrskähti, "Minä näkyy?"
"Sinäpä sen kysyit," Rikki sanoi nauraen.
"Viisautena", Wade tokaisi nousten lähes ylimielinen hymy huulillaan pystyyn.
"Eli ei minään", Dave totesi kohauttaen olkiaan.
"Viiiiiisaus ei asu meissä! Ei ratkaisut muuta tietämme!" Rikki hoilasi ja samassa Hank ja Dave yhtyivät lauluun: "Me luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme!" Niin kolmikko pärskähti jälleen armottomaan nauruun samalla kun Wade asteli jääkaapille.
"Heittäisitkö muuten yhden kaljan tänne?" Rikki kysäisi Wadeltä, "vähän kurkkua kuivaa.. ja voisin kastaa tämän uuden kaverini setä Yrjön käyttöön!"
"Minä ostan sinulle sitten Mörkö-paidan joskus", Dave sanoi Rikkille.
"Hah!" Rikki nauroi, "Se oli sitten lupaus!" Dave virnisti kääntyen sitten Waden puoleen, "Tuo minullekin yksi kalja!"
"En", Wade sanoi tiukasti ojentaen Rikkille kaljan, "Lääkäri on kieltänyt sinulta sekä alkoholin ja tupakan. Edes minä en ole niin tyhmä että ottaisin vastuun siitä jos jotain tapahtuisi... Hank, otatko sinä?"
"Jos ei kerran Dave niin en minäkään", Hank sanoi päätään pudistellen laskien sitten kätensä veljellisesti Daven olalle.
"No, omapa on häviösi," Wade totesi ojentaen sitten pojille pullot sitruunalimsaa." Dave kohotti pullonsa juhlallisesti ylös.
"Yrjölle!" hän sanoi ja samassa Hank ja Wade toistivat kuin kaikuna kohottaen hekin maljansa. Rikki irvisti heille kaataen sitten kaljaansa Hankin tuomaan mukiin. Madeleine katseli hänen sylistään touhua.
"MÖRÖLLE!" Rikki huudahti tyhjentäen sitten mukinsa.
"Ykkösellä alas," hän sanoi paukauttaen mukinsa pöytään hymyillen voitokkaana. Hän katsahti kelloaan.
"Madde hei eikös sinun pitäisi pikkuhiljaa lähteä kouluun?" hän kysyi tytöltä laskien tämän maahan, "kello on jo varttia vaille kymmenen."

"MÖRÖLLE!" Rikki huudahti tyhjentäen sitten mukinsa. Hank ja Dave naureskelivat Waden pudistellessa huvittuneena päätään.
"Ykkösellä alas," Rikki sanoi paukauttaen mukinsa pöytään hymyillen voitokkaana. Hän katsahti kelloaan.
"Madde hei eikös sinun pitäisi pikkuhiljaa lähteä kouluun?" hän kysyi tytöltä laskien tämän maahan, "kello on jo varttia vaille kymmenen."
"Voi paska!" David älähti, nappasi sitten Maddea kädestä ja otti tytön laukun lattialta. "Minä vien tytön kouluun! No, niin Madde nyt lähdetään..." Hetken kuluttua David oli kadonnut Madeleinen kanssa ovesta. Hank katseli ymmällään oven suustaan ja puuskahti: "Ei hitto Daven kanssa... siinä vasta vastuuntuntoinen isoveli."
"Hän huolehtii pikku-Maddesta parhaansa mukaan", Wade haukotteli. "Kovasti hän ainakin yrittää. Ei tuossa iässä mitään mestareita olla lasten kanssa, mutta siihenkin oppii."
Hank nyökkäsi ja katsahti sitten Wadea sekä Rikkiä ilmoittaen: "Sashakin tulee tässä tänään... jos löytää tänne."
"Hyvä!" Wade tokaisi ilme kirkastuen. "Sittenhän me voidaan ihan hyvin treenata ja soitella! Mutta minä menen käymään suihkussa..." Wade lähti lampsimaan kylpyhuoneen puolelle ja Hank katseli veljensä menoa hymyillen. Hyvä että bändikämpässä oli kaikki tarpeellinen elämistä varten.

"Voi paska!" David älähti, nappasi sitten Maddea kädestä ja otti tytön laukun lattialta, "Minä vien tytön kouluun! No, niin Madde nyt lähdetään.." Samassa kaksikko katosi ulko-ovesta pihalle jättäen hieman hölmistyneen hiljaisuuden taakseen. Rikki hymähti pienesti kaksikolle katsahtaen sitten puolikasta kaljapulloaan. Hän kohautti hartioitaan ja kaatoi kaljat Yrjöönsä.
"Ei hitto Daven kanssa... siinä vasta vastuuntuntoinen isoveli," Hank totesi, Rikki katsahti tätä kulmaansa kohottaen muttei sanonut mitään vaan antoi pullon puhua puolestaan.
"Hän huolehtii pikku-Maddesta parhaansa mukaan", Wade haukotteli, "Kovasti hän ainakin yrittää. Ei tuossa iässä mitään mestareita olla lasten kanssa, mutta siihenkin oppii."
"Taas kuulostat ihan vanhalta papalta," Rikki puuskahti Wadelle, "rajoja jo vanhus! Sitten kun tulet joku päivä kaupasta tai jostain kotiin ja isket jotain meitä kädellä selkään ja toteat "Voi kussäää oot kasvanu! Viimeks ku näin sut ni olit nääääääin pieni!!! Niin siinä vaiheessa lähetän sinut vanhainkotiin."

"Sashakin tulee tässä tänään... jos löytää tänne." Hank ilmoitti.
"Hyvä!" Wade tokaisi ilme kirkastuen, "Sittenhän me voidaan ihan hyvin treenata ja soitella! Mutta minä menen käymään suihkussa.."
"Hei!" Rikki puuskahti, "suihkutilat on varattu krapula-aamuina mulle joten mä menen ensin!"
"Älä unta näie, jäbä!" Wade sanoi. Rikki pinkaisi tämän ohi tarttuen kylpyhuoneen ovenkahvaan voitokkaana. Samassa hän kuitenkin tunsi Waden tarttuvan niskaansa pidellen poikaa paikallaan.
"AI!" Rikki älähti toisen painaessa selän kipupistettä niin ettei Rikki voinut kuin inistä. Wade virnuili omahyväisesti kääntäen Rikkin pois oven luota ja tönäisten tämän sitten takaisin olohuoneen puolelle. Rikki manasi itsekseen kylpyhuoneen oven napsahtaessa lukkoon ja Waden nauraen räkäisesti kylppäristä käsin. Näin kävi joka aamu! Rikki oli ruumiinrakenteeltaan jo paljon pienempi kuin roteva rumpali, joten hänellä ei oikeastaan ollut mitään mahdollisuuksia Wadeä vastaan. Mielessään hän oli kiitollinen että he olivat Waden kanssa kavereita.
"Missä sä näit Sashaa?" Rikki kysyi Hankilta astellen jälleen keittiön pöydälle jättämänsä kaljapullon luo, "ja koska se sanoi suurinpiirtein tulevansa?"

"Taas kuulostat ihan vanhalta papalta," Rikki puuskahti Wadelle, "rajoja jo vanhus! Sitten kun tulet joku päivä kaupasta tai jostain kotiin ja isket jotain meitä kädellä selkään ja toteat "Voi kussäää oot kasvanu! Viimeks ku näin sut ni olit nääääääin pieni!!! Niin siinä vaiheessa lähetän sinut vanhainkotiin."
"Voi, kun pikkuinen on tuohtunut", Wade lässytti ja pörrötti Rikin mustia hiuksia.

"Vanhuksen oikeudet!" Wade huikkasi vielä kylppäristä sen jälkeen kun oli laittanut oven lukkoon ja nauranut tarpeeksi.
"Missä sä näit Sashaa?" Rikki kysyi Hankilta astellen jälleen keittiön pöydälle jättämänsä kaljapullon luo, "ja koska se sanoi suurinpiirtein tulevansa?"
"Mä näin sitä eilen Gamaruelissa. Aika lähellä sitä Gamarien kartanoa jos nyt tiiät missä se on. Sanoi tulevansa aamulta suurinpiirtein", Hank vastasi ja hörpäten päärynälimsaa.
Hetken kuluttua Wade saapui suihkunraikkaana pyyhe lanteilleen kietaistuna. Mies vilkaisi kelloa otsaansa rypistäen ja tokaisi: "Se kouluhan on ihan lähellä, Daven pitäisi jo olla täällä. Voi vittu jos se on taas eksynyt!"
"Rauhoitu", Hank totesi tyynesti. "Ei Dave Menierelle itse voi mitään. Jos sitä ei kohta ala kuulumaan niin lähden etsimään sitä ja katselen olisiko Sashaakin lähettyvillä."
"Dave ei ehkä voi Menierelle mitään", Wade tuhahti. "Mutta herra voisi ainakin huolehtia lääkkeistään itse. Pitääkö mun murskata ne sen puuroon ja kuljettaa lusikkaa sen suuhun huutaen 'hevonen tulloo, avaa talli!' "
Hank hörppäsi limsaansa ja puuskahti: "Että osaat olla idiootti Wade..."
"Miksi muuten Sasha eksyilee? Onko sille loogista syytä?"
"On toki", Hank vastasi tyynesti. "Se poika on sienissä, Wade."

"Taas kuulostat ihan vanhalta papalta. Rajoja jo vanhus! Sitten kun tulet joku päivä kaupasta tai jostain kotiin ja isket jotain meitä kädellä selkään ja toteat 'Voi kussäää oot kasvanu! Viimeks ku näin sut ni olit nääääääin pieni!!!' Niin siinä vaiheessa lähetän sinut vanhainkotiin."
"Voi, kun pikkuinen on tuohtunut", Wade lässytti ja pörrötti Rikin mustia hiuksia. Rikki pakeni tämän käden alta kumartuen ja kohottaen kätensä hiuksiinsa.
"Hei! Sä sotket mun hiukset," hän totesi sukien rasvaisia hiuksiaan muka paremmin.

"Missä sä näit Sashaa? Ja koska se sanoi suurinpiirtein tulevansa?"
"Mä näin sitä eilen Gamaruelissa," Hank vastasi, "Aika lähellä sitä Gamarien kartanoa jos nyt tiiät missä se on. Sanoi tulevansa aamulta suurinpiirtein."
"No eihän se tänne löydä jos se Gamaruelis on," Rikki naurahti epäuskoisena, "hyvä et se löytää oikeen oven tosta kadulta."
Hetken kuluttua Wade tuli suihkun raikkaana kylppäristä ulos. Mis vilkaisi kelloaan hieman otsaansa rypistäen.
"Se kouluhan on ihan lähellä, Daven pitäisi jo olla täällä. Voi vittu jos se on taas eksynyt!"
"Rauhoitu", Hank vastasi tyynesti, "Ei Dave Menierelle itse voi mitään. Jos sitä ei kohta ala kuulumaan niin lähden etsimään sitä ja katselen olisiko Sashaakin lähettyvillä."
"Dave ei ehkä voi Menierelle mitään", Wade tuhahti. "Mutta herra voisi ainakin huolehtia lääkkeistään itse. Pitääkö mun murskata ne sen puuroon ja kuljettaa lusikkaa sen suuhun huutaen 'hevonen tulloo, avaa talli!." Rikki ei kiinnittänyt toisten nahisteluun mitään huomiotaan, koska hän ei oikein omannut minkäänlaista mielikuvaa Menierestä. Sitäpaitsi aina kun sairauksia mainittiin, hän tunsi itsensä jokseenkin ahdistuneeksi ja vaivaantuneeksi.
"Että osaat olla idiootti Wade..." Hank murahti.
"Miksi muuten Sasha eksyilee? Onko sille loogista syytä?"
"On toki", Hank vastasi tyynesti. "Se poika on sienissä, Wade." Ennen kuin Rikki ehti vastata mihinkään, hän huomasi että pieniä kiviä sinkoili tasaisin väliajoin keittiön ikkunaan. Hän kohotti kulmaansa, nousi ja asteli ulko-ovelle. Hän avasi oven katsahtaen ikkunan suuntaan. Sasha oli kyykistyneenä keräilemään pieniä kiviä. Rikki kohotti kulmaansa.
"Sasha hei," hän sanoi, "voit tulla sisään jos haluat mutta jos pienten kivien heittely kiehtoo noin paljon niin tule sitten kun siltä tuntuu." Rikki sulki oven jättäen Sashan ulos keräilemään kiviään.
"Sasha se vain on," hän sanoi veljeksille. Samassa ovi hänen takanaan aukeni ja Sasha astui sisään jalkojaan hieman laahaillen ja jälleen katse maahan luotuna, kädet taskuissa. Basso roikkui hänen selässään.
"Hoo, löysit tiesi sisälle!" Rikki sanoi vieden sitten tyhjän kaljapullonsa roskikseen, "ottaako joku muu lisää juotavaa?" Ehkä kaljan kittaaminen kuului Rikkin mielestä oleellisena osana vieroitushoitoa. Jossain syvällä alitajunnassaan mies tuumi että jos hän olisi kännissä valtaosan vuorokaudestaan, hän ei ehkä tuntisi vieroitusoireita niinkään paljolti. Ojentaessaan kättään jääpaain ovelle, hän kuitenkin huomasi laihan kätensä hieman tärisevän. Hän irvisti ärtyneenä kädelleen yrittäen pitää sitä turhaan vakaana.

Yhtäkkiä pieniä kiviä sinkoili tasaisin väliajoin keittiön ikkunaan. Rikki kohotti kulmaansa, nousi ja asteli ulko-ovelle. Hän avasi oven katsahtaen ikkunan suuntaan. Hank ei jaksanut raahautua perässä, mutta ihmetteli että mitähän hittoa nyt tapahtui.
"Sasha hei," Hank kuuli Rikkin sanoi, "voit tulla sisään jos haluat mutta jos pienten kivien heittely kiehtoo noin paljon niin tule sitten kun siltä tuntuu." Rikki sulki oven. Wade katsahti Rikkiä kysyvästi.
"Sasha se vain on," tämä sanoi veljeksille. Samassa ovi hänen takanaan aukeni ja Sasha astui sisään jalkojaan hieman laahaillen ja jälleen katse maahan luotuna, kädet taskuissa. Basso roikkui hänen selässään. Wade katsahti näkyä hellästi hymähtäen. Sasha oli löytänyt Gamaruelista tänne... uskomatonta edistystä.
"Hoo, löysit tiesi sisälle!" Rikki sanoi vieden sitten tyhjän kaljapullonsa roskikseen, "ottaako joku muu lisää juotavaa?"
"Minä!" Wade huudahti ja nosti kätensä ilmaan. "Ehdottomasti minä!"
"Saatanan juoppo", Hank virnuili. "Jos vaikka ottaisin kolmannen limun... makuna voisi tällä kertaa olla mansikka jos löytyy." Hank tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin huomattuaan kellon. "Kuulkaa, mä menen etsimään sitä Davidia..."
Wade katseli kuinka hänen pikkuveljensä katosi ovesta. Sen jälkeen bändin vanhin poika kääntyi katsomaan Sashaa hymyillen. "Hei Sasha", Wade sanoi pehmeällä ja ystävällisellä äänellä. "Mitä sinulle kuuluu?"

Hank haahuili jonkun aikaa bändikämpän lähettyvillä, mutta päätti sitten suunnata koulua kohden. Missähän David oli..?
Pian Hank huomasi tummiin pukeutuneen nuoren miehen makaavan nurmella.
"Dave!" Hank huudahti ja säntäsi toisen luo. Morrow tunnusteli pulssin ja tarkisti hengityksen; kaikki okei. Dave oli vain ilmeisesti saanut kohtauksen ja pyörtynyt. Hank huokaisi helpotuksesta, onneksi ei pahempaa. Meniere ei ollut vaarallinen vaikka kiusallinen olikin. Tässä oli vain yksi ongelma; miten Davea lyhyempi ja köykäisempi Hank saisi raahattua miehen bändikämpälle?

Wade joi kaljaa hoilotellan iloisesti biisejä. Sitten ovi avautui ja Wade huomasi Hankin ja jonkun tuntemattoman miehen kantavan Davidia. Wade säpsähti, mutta huomattuaan Hankin rauhoittelevan katseen tyytyi Wade kohottamaan vähän kulmaansa mutta päätti olla tekemättä asiasta sen isompaa numeroa. Ei tämä uutta ollut.
Hank laski sen vieraan kanssa tajuttoman Davidin toiselle sohvalle, kiitti miestä ja lähetti tämän matkoihinsa.
"Okei, haluatko nyt juotavaa Hank?" Wade kysäisi astellen jääkaapille. "Sitä mansikkalimua?"
"Joo, kyllä kiitos", Hank vastasi käyden hakemassa paistinpannulta kylmää kananmunaa ja pekonia. "Täällä on sapuskaa jos haluat, Sasha!" Hank huikkasi blondille ja otti Wadelta vastaan pullollisen mansikkalimsaa.

"Hoo, löysit tiesi sisälle! Ottaako joku muu lisää juotavaa?"
"Minä!" Wade huudahti ja nosti kätensä ilmaan, "Ehdottomasti minä!"
"Saatanan juoppo", Hank virnuili, "Jos vaikka ottaisin kolmannen limun... makuna voisi tällä kertaa olla mansikka jos löytyy." Rikki virnisti Wadelle kumartuen sitten kaivelemaan mansikkalimua ja kaljaa kaapista. Äkkiä pieni poru istahti jälleen hänen olalleen. Hän vilkaisi huomaamattomasti Waden suuntaan.
"Hetki vain!" hän sanoi, "tulee ihan kohta." Samassa hän alkoi vikkelästi availemaan pulloja ja joi kiireellä yhden kaljapullon tyhjäks. Sen tehtyään hän avasi mansikkalimsapullon ja kaatoi sen sisällön kaljapulloon. Sitten hän avasi itselleen kaljan ja Hankille limpparin. Sen tehtyään hän kohosi ylös jääkaapista pidätellen vain vaivoin nauruaan. Samassa hän huomasi Hankin kadonneen.
"Olkaatten hyvä," hän sanoi ojentaen pullon Wadelle, hörpäten sitten omasta, puhtaasta kaljapullostaan jääden hieman etäämmäs katselemaan Waden reaktiota kun tämä maistaisi mansikkalimsan.. jos tuo paatunut alkoholisti nyt mitään ylipäätään maistoi.
"Hei Sasha", Wade kääntyi Sashan puoleen ennen uuden pullon 'korkkaamista', "Mitä sinulle kuuluu?" Sasha katsahti Wadeä vilkaisten sitten Rikkiä Rikkistä hieman syyttävällä katseella.
"Siinä pullossa on mansikkalimsaa," Sasha sanoi Wadelle jälleen katse maahan luotuna kenkien piirrellessä kuvioita lattiaan mutta ei vastannut Waden esittämään kysymykseen koska oletti että Wadeä kiinnostaisi jatkossa enemmän Rikkin rökittäminen kuin hänen kuulumisensa.

Vähän ajan kuluttua Hank ja joku Rikkille tuntematon mies saapuivat kämpälle kantaen jotain mustaa möykkyä välissään. Rikki tuijotti tuntematonta miestä siirtäen sitten katseensa möykkyyn. Wade säpsähti mutta Hank pudisti rauhoittavasti päätään. Sasha siirtyi pois miesten tieltä näiden roudatessa Daven sohvalle, minkä jälkeen Hank kiitti tuntematonta miestä lähettäen tämän sitten pois.
"Okei, haluatko nyt juotavaa Hank?" Wade kysäisi astellen jääkaapille. "Sitä mansikkalimua?"
"Joo, kyllä kiitos", Hank vastasi käyden hakemassa paistinpannulta kylmää kananmunaa ja pekonia, "Täällä on sapuskaa jos haluat, Sasha!" Sasha katsahti Hankia hymyillen pienesti. Hetken kuluttua poika hipsi tutkimaan paistinpannun sisältöä. Hän sörkki kananmunia jokseenkin epäluuloisen oloisena katsahtaen sitten muita poikia. Sitten hän huomasi maassa kaksi murskaantunutta kananmunaa vilkaisten sitten Rikkiä jälleen epäilevästi.
"Hei, Wade ne kananmunat rikkoi enkä minä!" Rikki puolustautui Sashan syyttävän katseen alla. Sasha kohautti olkiaan ottaen sitten koko paistinpannun mukaansa ja istahtaen sitten lattialle seinän viereen.

Rikki katseli Daveä hetken aikaa hörppäillen silloin tällöin pullostaan. Hän olisi voinut heittää tähän omasta mielestään hyvääkin läppää, muttei ollut varma olisivatko Hank ja Wade ymmärtäneet hänen huumoriaan sillä hetkellä.. saatika arvostaneet.
"Neelah sano et se tulee käymää tänää," Sasha sanoi hetken kuluttua roikotellen pekonia kasvojensa edessä mietteliään näköisenä, "se sano et meil ois joku keikka tiedos tai jotaa."

"Hei Sasha", Wade kääntyi Sashan puoleen ennen uuden pullon 'korkkaamista', "Mitä sinulle kuuluu?" Sasha katsahti Wadeä vilkaisten sitten Rikkiä Rikkistä hieman syyttävällä katseella.
"Siinä pullossa on mansikkalimsaa," Sasha sanoi Wadelle jälleen katse maahan luotuna kenkien piirrellessä kuvioita lattiaan mutta ei vastannut Waden esittämään kysymykseen.
"Roberta! Mitähän helvettiä meinaat?" Wade ärähti ja roiskautti pullonsa sisältöä Rikkin kasvoille tuhahtaen. "Noin, se asioa hoidettu. Kerro nyt kuulumisistasi, Sasha", Wade kehotti blondia poikaa hymyillen.

"Täällä on sapuskaa jos haluat, Sasha!" Sasha katsahti Hankia hymyillen pienesti. Hetken kuluttua poika hipsi tutkimaan paistinpannun sisältöä. Hank katseli kuinka tämä sörkki kananmunia jokseenkin epäluuloisen oloisena katsahtaen sitten muita poikia. "Mikä hätänä, Gyb?" Hank kysäisi ja loi kysyvän katseen blondiin. Sitten Sasha huomasi maassa kaksi murskaantunutta kananmunaa vilkaisten sitten Rikkiä jälleen epäilevästi.
"Hei, Wade ne kananmunat rikkoi enkä minä!" Rikki puolustautui Sashan syyttävän katseen alla. Sasha kohautti olkiaan ottaen sitten koko paistinpannun mukaansa ja istahtaen sitten lattialle seinän viereen.

Hank huomasi kuinka Rikki katseli Daveä hetken aikaa hörppäillen silloin tällöin pullostaan.
"Harmi ettei tässä kämpässä asustele Madden lisäksi hameväkeä", Hank naureskeli ja istuutui sen sohvan eteen jolla Dave makasi. "Voisin meikata Daven ja työntää sille tamponin suuhun!"
"Neelah sano et se tulee käymää tänää," Sasha sanoi hetken kuluttua roikotellen pekonia kasvojensa edessä mietteliään näköisenä, "se sano et meil ois joku keikka tiedos tai jotaa."
"Hienoa!" Wade huudahti innostuneena. "Missä se keikka olisi?"
"Onko sun siskos kaunis?" Hank uteli, mutta älähti pian kivusta kun tunsi mätkäisyn takaraivossaan. "Ai perkele kun sattui..." Hank mutisi ja mulkaisi sohvan suuntaan. Dave oli ilmeisesti palannut tajuihinsa.
Wade lähti käppäilemään automaattisesti keittiöön, otti lasin ja valutti siihen raanasta kylmää vettä. Hän otti lasin toiseen käteensä ja lähti kaapeille päin ottaen sieltä esiin muutaman lääkepurkin joista lappasi kolme pilleriä kämmenelleen. Sen jälkeen tämä asteli Daven luo ja ojensi tälle sekä lasin että lääkkeet sanoen: "Betaserc, nesteenpoistolääke ja yksi pilleri pahoinvointiin."
Dave mumisi kiitoksensa, heitti pillerit suuhunsa vähän kalpeana ja kulautti aimon annoksen vettä perässä.
"Monelta se sun siskos on tulossa?" Wade kysäisi Sashalta haroen kosteita hiuksiaan.

"Hei Sasha, mitä sinulle kuuluu?"
"Siinä pullossa on mansikkalimsaa," Sasha vastasi. Rikkin suu loksahti auki hänen tuijottaessaan Sashaa.
"Roberta! Mitähän helvettiä meinaat?" Wade ärähti ja ennen kuin Rikki ehti edes sulkea suutaa, Wade heitti mansikkalimsaa hänen naamalleen. Valtaosa osui suoraan suuhun, mikä sai Rikkin pärskimään ja yskimään armottomasti.
"Noin, se asioa hoidettu," Wade totesi tyytyäväisenä kääntyen sitten jälleen Sashan puoleen, "Kerro nyt kuulumisistasi, Sasha." Sasha siirsi ilmeettömän katseensa jälleen Wadeen. Sasha mietti hetkisen ja vastasi sitten vilpittömästi:
"Keräilin pikkukiviä ja heittelin niitä ikkunaan," hän sanoi naurahtaen sitten ujosti, "ehdin heitellä jo muutamaan ikkunaan koska.." Hän vaikeni nolona.
".. koska en löytänyt heti tänne," hänen hiuksensa alkoivat pienesti punertaa yhdessä poskipäiden kanssa.

"Harmi ettei tässä kämpässä asustele Madden lisäksi hameväkeä", Hank naureskeli ja istuutui sen sohvan eteen jolla Dave makasi. "Voisin meikata Daven ja työntää sille tamponin suuhun!"
"MULLA ON KAJAALIA!" Rikki huudahti, "ja huulipunaakin löytyy! Ja luulen että edelliseltä damilta jäi poskipuna ja joku sininen luomiväri kun sille tuli.. hmm.. kiire lähteä." Rikki nousi pystyn suunnaten sitten takkinsa luo, jonka taskusta hän kaivoi kajaalinsa ja kirkkaanpunaisen huulipunan. Hän näytti niitä pojille kipittäen sitten autuaasti hihittäen kylppäriin. Hetken kuluttua hän palasi paikalle kädessään mainitsemansa meikit.. ja pinkki kynsilakka jota hän pyöritteli käsissään mietteliään näköisenä.
"No Hank?" hän kysyi kieli ovelasti ulkona, "eiköhän leikitä pikkasen.. Tiedän että Dave tekisi täysin saman mulle jos mä sammuisin tohon sohvalle ja hän löytäisi kylppäristä meikkejä!"

"Neelah sano et se tulee käymää tänää. Se sano et meil ois joku keikka tiedos tai jotaa."
"Hienoa!" Wade huudahti innostuneena, "Missä se keikka olisi?" Sasha näytti hetken mietteliäältä ja kohautti sitten hartioitaan.
"Whoaa!" Rikki huudahti melkein samaan aikaan Waden kanssa, mutta jatkaen vasta Sashan olkienkohautuksen jälkeen: "Tästä se lähtee jäbät, tästä lähtee tie huipulle!!"
"Onko sun siskos kaunis?" Hank uteli saaden vastauksekseen Sashan olkienkohautuksen ja lyönnin sohvan suunnalta.
"Ai perkele kun sattui..." Hank manasi katsahtaen Daveä joka oli juuri herännyt. Wade nousi, kävi keittiössä ja meni sitten Daven luo.
"Betaserc, nesteenpoistolääke ja yksi pilleri pahoinvointiin," mies sanoi ojentaen Davelle vesilasia ja kolmea pilleriä. Dave mutisi jotain ottaen sitten lääkkeensä.
"Monelta se sun siskos on tulossa?" Wade kysyi Sashalta, joka mietti taas hetken tutkien samalla pekonia alhaalta käsin.
"En tiiä," hän sanoi, "se on töissä jossaa musatuotantopuolel ni sil voi mennä jonkun aikaa.." Sashalle tuli outo tunne sillä hänestä tuntui ettei hän ollut maininnut siskonsa työpaikasta aikaisemmin ja sehän nyt kuitenkin liittyi oleellisesti heidän bändiinsä.. Hän tunki pekonin lopulta suuhunsa maistellen sitä sitten katse muuhun paistinpannuun luotuna.

"No Hank?" Rikki kysyi kieli ovelasti ulkona, "eiköhän leikitä pikkasen.. Tiedän että Dave tekisi täysin saman mulle jos mä sammuisin tohon sohvalle ja hän löytäisi kylppäristä meikkejä!"
"Joo!" Hank huudahti innoissaan.
"Jos vaikka ette", Wade ärähti nyt melko vihaiseen sävyyn. "Se sai sairaskohtauksen ehkä annetaan pojan toipua rauhassa. Meikatkaa se vaikka tänä yönä kun se aikoo mennä nukkumaan."
Hank nolostui vähän... Wade oli oikeassa. "Kyllä me se vielä meikataan mutta ehkä ei tosiaan nyt", Hank hymähti Rikkille ja lisäsi naurahtaen: "Ja kyllä Dave tekisi luultavasti sulle saman koska mut se on jo meikannutkin."

"Monelta se sun siskos on tulossa?" Wade kysyi Sashalta, joka mietti taas hetken tutkien samalla pekonia alhaalta käsin.
"En tiiä," hän sanoi, "se on töissä jossaa musatuotantopuolel ni sil voi mennä jonkun aikaa.."
"Musatuotantopuolella?" Hank älähti. "Sun siskos on musatuotantopuolella ja sanot siitä nyt?"

"No Hank? Eiköhän leikitä pikkasen.. Tiedän että Dave tekisi täysin saman mulle jos mä sammuisin tohon sohvalle ja hän löytäisi kylppäristä meikkejä!"
"Joo!" Hank huudahti innoissaan. Rikki ojensi tälle meikkejä, mutta jälleen isoveli kielsi kaiken kivan.
"Jos vaikka ette", Wade ärähti melko vihaisen kuuloisena, "Se sai sairaskohtauksen ehkä annetaan pojan toipua rauhassa. Meikatkaa se vaikka tänä yönä kun se aikoo mennä nukkumaan." Hank selvästikin nolostui. Rikki puuskahti hieman tympääntyneenä.
"Haloo!" hän huudahti heilauttaen käsiään, "teidän mukaanne tuo juttu ei ole vaarallinen! Ei se kuollu oo ja Dave on sen verran huumorimiehiä että kyllä tajuaisi vitsin.."
"Kyllä me se vielä meikataan mutta ehkä ei tosiaan nyt", Hank sanoi Rikkille, "Ja kyllä Dave tekisi luultavasti sulle saman koska mut se on jo meikannutkin." Rikki tuhahti hieman pettyneenä heittäen sitten meikit nahkatakkinsa päälle.
"Ei nukkuvaa miestä voi meikata," hän tuhahti pettyneen pikkupojan oloisesti, "se herää kesken kaiken!"

"Monelta se sun siskos on tulossa?"
"En tiiä. Se on töissä jossaa musatuotantopuolel ni sil voi mennä jonkun aikaa.."
"Musatuotantopuolella?" Hank älähti, "Sun siskos on musatuotantopuolella ja sanot siitä nyt?" Sasha katsahti Hankia hämmentyneenä ja tunsi pienoisen häpeän pistoksen. Hän mumisi jotakin epäselvää vastaukseksi tavalla, josta ei oikeastaan saanut sanaakaan selvää. Hän katui jo siinä tekojaan ja sanojaan. Hänen olisi pitänyt kertoa asiasta aikaisemmin, reilusti aikaisemmin mutta.. jotenkin se kaikki vain oli unohtunut ja jäänyt tekemättä..
"Sori," hän sai mutinsansa ohesta ainoan selvän sanan kuuluville. Hän laittoi paistinpannun pois käsistään nojaten sitten polviinsa, katse luotuna kauas eteenpäin. Ilme oli hieman tyhjä ja poissaoleva.. Hiukset olivat lehahtaneet hailakan punaisiksi pienoisesta häpeästä.

"Hei Dave, mikä fiilis jäbä?" Rikki huudahti kumartuen jätkän eteen virnistellen.

"Sori," Sasha sai mutinsansa ohesta ainoan selvän sanan kuuluville. Hän laittoi paistinpannun pois käsistään nojaten sitten polviinsa, katse luotuna kauas eteenpäin. Ilme oli hieman tyhjä ja poissaoleva.. Hiukset olivat lehahtaneet hailakan punaisiksi pienoisesta häpeästä.
"Ei tarvitse pyydellä anteeksi, Hank on vain vähän tyhmä", Wade tokaisi kuin asia olisi ollut päivänselvä. "Kiitos Sasha, sinun ja siskosi ansiosta saamme keikan. Sehän on pääasia, vai mitä Hank?" Wade katsahti vetoavasti nuorempaa Morrowta. "Vai mitä Hank?" Wade toisti vaativammin. Hank mutisi epämääräisesti, mutta vastasi sitten kuitenkin: "Joo, kai..."

"Hei Dave, mikä fiilis jäbä?" Rikki huudahti kumartuen jätkän eteen virnistellen. "No moi mörkö...", Dave mumisi kietoen kädet ympärilleen kuin halaten itseään. Hänellä oli uskomattoman kylmä ja korvissa kuului kovaa huminaa.
"Ihan okei", Dave tokaisi vähän katkonaisesti näyttäen yhä kalpealta. "Kyllä tämä tästä..."

"Sori," Sasha sanoi.
"Ei tarvitse pyydellä anteeksi, Hank on vain vähän tyhmä", Wade tokaisi, "Kiitos Sasha, sinun ja siskosi ansiosta saamme keikan. Sehän on pääasia, vai mitä Hank?" Wade katsahti vetoavasti nuorempaa Morrowta, "Vai mitä Hank?"
"Joo, kai..." Hank mutisi vastaukseksi. Sasha katsahti pikaisesti Wadeä ja Hankia kääntäen sitten katseensa pois vilkuillen pienesti vainvihkaa Hankia kuin varoen tätä.

"Hei Dave, mikä fiilis jäbä?"
"No moi mörkö..." Dave mutisi kietoen kätensä ympärilleen. Rikki naurahti vilkaisten muita kolmea.
"Ihan okei", Dave sanoi katkeillen ja kalpeana, "Kyllä tämä tästä..." Rikki kohotti toista kulmaansa ja käveli sitten nahkatakkinsa luo.
"Wade YRJÖsi viime yönä talon ainoan peiton päälle jos Madden peittoa ei lasketa," hän selitti Davelle heittäen sitten nahkatakkinsa tämän päälle peitoksi, "joten tuo saa kelvata kunnes Wade on pessyt sen peiton." Rikki kohottautui seisoalleen liittyäkseen Hankin ja Wadens euraan, mutta käännähtikin sitten ympäri.
"Mieleni tekisi meikkaamisen ohella alkaa soittamaan kattilan kansilla sitä Madden uutta biisiä mutta armahdan sinua tämän kerran," hän sanoi, "muista suurensuurta armoani seuraavana krapula-aamunani!" Sen sanottuaan Rikki paineli muiden kahden luo, katsoi näitä hetken ja henkäisi syvään.
"Menen suihkuun," hän ilmoitti painellen sitten kylpyhuoneeseen ilman mitään kilpajuoksua. Ovi napsahti lukkoon ja sitten taas auki. Rikki asteli takaisin Daven luo.
"Anteeksi herraseni," hän sanoi kaivellen takin taskuja, "kajaalia ja hiuslakkaa etsiskelen.." Hänen nahkatakkinsa söi mitä ihmeellisimpiä asioita sisäänsä ja toimi vähän samaan tapaan kuin Maija Poppasen matkalaukku, tosin takki vain tuntui kasvavan. Tällä kertaa hiuslakkapullo löytyi takin povitaskusta ja kajaali oikeasta taskusta.
"Thanks mate," hän totesi ja lähti sitten jälleen suihkuun.

Käytyään suihkussa, Rikki kuivaili hiuksensa aikanaan varastamallaan hiustenkuivaajalla. Hiustenkuivaaja tosin oli sitä laatua että se kuumeni ja viileni sinne tänne ja välillä Rikkistä tuntui kuin hänen päänahkansa olisi palanut. Kuivaamisen jälkeen mies kampasi hiuksensa, suihkutti niihin armottomasti lakkaa ja viimein pitkän tuhertelun jälkeen sai ne tupeerattua pystyyn. Hän katsahti peiliin nyökytellen tyytyväisenä. Sitten hän tarttui kajaaliinsa mustaten silmänymäryksensä.
"Täydellistä," hän totesi virnistäen ja iskien silmää peilikuvalleen. Hän vetäisi housut jalkaansa ja kiristi niittivyönsä viimeiseen reikään saakka. Silti housut tuntuivat hieman löysiltä. Hän oli juuri aikeissa lähteä kylpyhuoneesta, mutta huomasikin hienot mustat aurinkolasit kylppärin pöydällä. Hän mietti hetkisen ja vetäisi sitten aurinkolasit päähänsä katsahtaen jälleen peiliin. Hän naksautti kieltään tyytyväisenä ja lähti sitten kylpyhuoneesta.
"Hyvät naiset.." Rikki piti pienen tauon tajuten ettei huushollissa ollut sillä hetkellä naisen naista, "no hyvät miehet ja kaikenkarvaiset otukset.." Rikki vilkaisi Hankin suuntaan, "Ricky Lee Roberts!" hän kumarsi osoittaen kummallakin kädellään itseään.
"Kiitos, kiitos!" hän sanoi heiluttaen kättään kieltävästi, "ei nimmareita tänään!"

Sasha katsahti pikaisesti Wadeä ja Hankia kääntäen sitten katseensa pois vilkuillen pienesti vainvihkaa Hankia kuin varoen tätä.
"Sasha, ei sun tarvi varoa mua!" Hank naurahti ja läimäytti Sashaa toverillisesti selkää.

"Wade YRJÖsi viime yönä talon ainoan peiton päälle jos Madden peittoa ei lasketa," Rikki selitti Davelle heittäen sitten nahkatakkinsa tämän päälle peitoksi, "joten tuo saa kelvata kunnes Wade on pessyt sen peiton." Dave naurahti Rikkin sanoille ja hymyili nuorukaiselle kiitollisena. Rikki kohottautui seisoalleen liittyäkseen Hankin ja Wadens euraan, mutta käännähtikin sitten ympäri.
"Mieleni tekisi meikkaamisen ohella alkaa soittamaan kattilan kansilla sitä Madden uutta biisiä mutta armahdan sinua tämän kerran," Rikki sanoi, "muista suurensuurta armoani seuraavana krapula-aamunani!"
Dave naurahti jälleen ja totesi: "Ei se niin kamalaa olisi ottaen huomioon että kuuloni on keskivertoa heikompi."
Nyt Hank otti kasvoilleen muka kauhistuneen ilmeen ja huudahti: "Ette kai te väitä että Madde ei osaa soittaa?!"
Rikki paineli Waden ja Hankin luo, katsoi näitä hetken ja henkäisi syvään.
"Menen suihkuun," hän ilmoitti painellen sitten kylpyhuoneeseen ilman mitään kilpajuoksua. Ovi napsahti lukkoon ja sitten taas auki. Rikki asteli takaisin Daven luo joka katsahti toista yllättyneenä.
"Anteeksi herraseni," Rikki sanoi kaivellen takin taskuja, ja lisäsi jotain mitä Daven korvat eivät enää erottaneet tarkasti.
"Ookkei, kaikessa rauhassa", Dave hymähti pyyhkäisten sitten kylmää hikeä huuliltaan. Jotain Rikki ilmeisesti etsi.
Dave kuuli Rikkin toteavan thanks ja jotain ennen kuin tämä lähti suihkuun. Dave manasi mielessään taas Menieren alimpaan helvettiin. Okei, hänen täytyi olla kiitollinen ettei tauti ollut vaarallista. Dave kuitenkin oli hyvin vittuuntunut kuulonsa vuoksi. Kaikki muut taudin oireet olivat okei paitsi kuulon heikentyminen.

"Hyvät naiset.." Rikki piti pienen tauon ilmeisesti tajuten ettei huushollissa ollut sillä hetkellä naisen naista, "no hyvät miehet ja kaikenkarvaiset otukset.." Rikki vilkaisi Hankin suuntaan joka kohotti keskisormen pystyyn.
"Ricky Lee Roberts!" Rikki kumarsi osoittaen kummallakin kädellään itseään. Dave taputti naureskellen, Hank oli yökkäävinään ja Wade vain kohotti toista kulmaansa huvittuneena.
"Kiitos, kiitos!" Rikki sanoi heiluttaen kättään kieltävästi, "ei nimmareita tänään!"
"En minä tarvitse nimmaria, onhan minulla arvoisan Ricky Lee Robertsin takki", Dave heitti jo vähän enemmän väriä äänessään. "Ja miettikääpä kuinka paljon joku jonain päivänä olisi valmis antamaan siitä hyvästä että saisi edes koskettaa Rikkin takkia."
"Yhtä paljon kuin sinun aivoistasi", Wade hymähti ja lisäsi virnistäen: "Ei yhtään mitään."
"Ilkeää", Hank tokaisi muttei voinut olla virnistelemättä. Dave kietoi Rikkin takkia paremmin ylleen ja Wade kipitti stereoitten luo, sujautti rock cd:n sisään ja väänsi volumen erittäin kovalle.
"I Wanna Rock!" Hank huudahti musiikin tahdissa ja ponkaisi seisomaan soittaen ilmakitaraa.