Public Enemy; Live in Club RockKing 1982

Sasha seisoskeli kotonaan kokovartalopeilin edessä. Hänellä oli yllään samat, polvista revityt ja hänen kokoiselleen pojalle hieman liian isot farkut jotka tuntuivat pysyvän hänen yllään vain punaisen niittivyön avulla. Pojalla ei ollut paitaa vaan farkkuliivi, johon oli kiinnitetty useiden eri bändien pinssejä ja hihamerkkejä. Selkään Sasha oli kuitenkin taiteillut tekstin "Public Enemy for Rock'n'Roll!" mustalla tussilla. Teksti oli hieman tuhraantunut mutta kaiken kaikkiaan aika hieno. Nyt Sasha Gybson tuijotteli peiliin käännellen päätään puolelta toiselle arvioiden kuvajaistaan. Hetken tuijoteltuaan peiliin, poika kumartui lisäten kajaalia jo valmiiksi mustiin silmänympäryksiinsä. Sen tehtyään hän suoristautui hyökäten tyytyväisenä. Hän pyörähti oikean jalkansa varassa yhden kerran peilin edessä hymyillen sitten tyytyväisenä.
"Sasha sun pitäs mennä jo!" kuului Neelahin ääni keittiön suunnalta, "sun pitää olla klubilla kymmenen minsan päästä!" Sasha katsahti äänen suuntaan ja tarttui sitten bassoonsa. Hän heitti bassonsa olalleen ja nappasi vahvistimen mukaansa.
"Tuutko sä sit varmast kattoo sinne?" Sasha kysyi Neelahilta. Neelah hymyili tälle aikeinaan pörröttää pojan hiuksia mutta jätti sen sitten tekemättä katsahtaen merkitsevästi Sashaa.
"Tottakai," hän sanoi, "olen siellä eturivissä!" Sasha hymyili leveästi.
"No mutta mene nyt!" Neelah hoputti lisäten ovelasti, "älä anna fanien odottaa!"
"Sä pääsisit bäkkärilleki," Sasha sanoi. Neelah pudisti päätään.
"Joku toinen kerta," hän sanoi, "nyt! Ala laputtaa siitä, hophop!" Sasha naurahti ja lähti sitten talsimaan kohti klubia. päästyään klubin ovelle, järjestysmies kuitenkin pysäytti hänet.
"Ei sisäänpääsyä ennen kahdeksaa," mies sanoi tiukasti. Sasha katseli miestä hetkisen ja kaivoi sitten taskustaan backstage-kortin.
"Ahaa," järkkäri sanoi katselen korttia ja hieman epäilevästi Sashaa, "no.. herra Gybson on sitten hyvä ja menee vikkelästi takaovelle ja sitä kautta sisään." Hän ojensi kortin takaisin Sashalle, joka otti sen ja lähti sanaakaan sanomatta etsimään takaovea.
Löydettyään paikalle, hän avasi narisevan oven ja astui varovaisesti sisään. Jostakin huoneesta hän oli erottavinaan Waden ja Hankin äänet ja suuntasi ääntä kohden.

Wade korkkasi kaljapullon auki ja katseli hyväksyvästi ympärilleen. Backstagella ja keikka tulossa. Loistavaa!
Wadella oli musta t-paita ja vähän kuluneet farkut. Tämä oli tullut suihkunraikkaana paikalle, muttei ollut jaksanut sen kummemmin laittautua keikkaa varten. Vanhempi Morrow ei jaksanut tehdä asiasta vielä kovin suurta numeroa, olihan keikka vasta ensimmäinen. Hank ja David olivat taas ihan täpinöissään. David oli samana päivänä tatuoinut keikan kunniaksi ranteeseensa perhosen. Merkkinä muutoksista elämässä ja noususta parempaan. Lisäksi Davidin mielestä perhonen oli loistava vertauskuva bändille; kuten perhonen kamppailee tietään ulos kotelosta ja levittää sen jälkeen siipensä kamppailisi myös Public Enemy tiensä menestykseen. Tämä oli alku jollekkin suuremmalle. David oli varma siitä!
Hank taas oli pukeutunut hyvin tyylikkäisiin ja siisteihin vaatteisiin. Mies oli muutenkin laittautunut viimeisen päälle ja suihkauttanut jotan hyvää ja miehekästä, muttei liian vahvaa tuoksua. Hank Morrow tiesi Sashan siskon Neelahin tulevan katsomaan keikkaa. Ja ihan periaatesyistä Hank aikoi pokata naisen itselleen. Häntä ei vain voisi kohdella kuin ketä tahansa kaveria, varsinkaan jos sattui olemaan kaunis nainen. Hank laittaisi vielä hiuksiaan yms paremmin ennen lavallenousua.
"Tästä se lähtee jätkät!" Hank hymyili ja katsahti sitten Davidin rannetta hymyillen tyytyväisenä.
"Jep", Dave vastasi jännittyneenä työntäen kädet mustien farkkujensa taskuun.
"Toi oli kyllä kvia idea toi perhonen, mutta varo ettet innostu ottamaan tatuointeja liikaa, sulla on nyt jo toi sekä se spiraaliympyrä..?"
"Joo, joo", David mutisi vastaukseksi jolloin Hank naurahti. Hän ei tosiaankaan uskonut että Daven tatuoinnit jäisivät vähäisiksi... David oli aina intoillut tatuoinneista ja ottanut spiraaliympyränsä salassa alaikäisenä. Hank muisteli myös huvittuneena kamealaa listausta siitä mitä kaikkea Dave haluaisi tatuoida itseensä. Nuorempi Morrow oli aivan varma siitä että jossain vaiheessa Daven kädet olisivat tatuointeja täynnä ja saattaisi niitä löytyä jostain muualtakin.
Pian Wade ja Hank aloittivat innostuneen keskustelun keikasta ja mahdollisesta tulevaisuudessa kun taas David istuskeli hiljaisena ja mietteliäänä yhdessä nurkassa.

Sasha ei kuitenkaan päässyt aivan huoneeseen saakka, kun jo järkkäri jälleen pysäytti hänet. Nyt Sasha katsahti jo hieman tympääntyneenä miestä, joka ei tosin ollut se sama mies, joka pääovilla oli vartioinut. Hän kaivoi korttinsa jo valmiiksi esiin ja näytti sen miehelle.
"Hmph," mies sanoi jotenkin hieman pettyneenä, "kolmas ovi oikealla herra Gybson." Sasha nyökkäsi ohittaen sitten miehen vasemmalta puolelta. Mies ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen tämän tieltä joten ohitus oli alkuun hieman hankalaa mutta Sasha suoriutui siitä helposti pienen kokonsa ansiosta.
Viimein hän saapui kolmannelle ovelle oikealla ja raotti sitä hieman astuen sisään bassoineen ja vahvistimineen. Wade ja Hank puhuivat juuri tulevasta keikasta ihan innoissaan ja Dave sen sijaan istuskeli mietteliään näköisenä eräässä nurkassa.
"Moikka," hän tervehti paikallaolijoita laskien bassonsa nojaamaan seinään ja vahvistimen sen viereen.
"Mikä täällä haisee?" hän kysyi. Poika oli saanut vähän enemmän itsevarmuutta kuluneiden viikkojen aikana, koska Dave oli patistanut tätä kirjoittamaan Café Avenueta ja auttanutkin siinä. Silti Sasha ei ollut unohtanut söpön, ujon pojan lookkiaan. Poika venytteli ja asteli vähän lähemmäs toisia katsellen ympärilleen kiinnostuneena. Backstagella oli aina yhtä hienoa! Se tiesi aina sitä että keikka olisi tulossa ja perhosten lentely vatsassa tuntui hauskalta.

Rikki makasi edelleen bändikämpän sohvalla, mihin hänet oli tunti pari takaperin jätetty. Hänen silmänsä olivat kiinni ja toinen käsi lepäsi hänen otsallaan. Hänellä oli hirveän kuuma ja hiki tuppasi nousemaan koko ajan kasvoille. Hiukset olivat likaiset ja niin kyllä oli koko äijä. Edellsien yön painajaiset kummittelivat edelleen miehen päässä. Se kaikki.. Kaikki. Hän muisti kuinka Dave oli löytänyt hänet juuri parahiksi ja luojan kiitos estänyt häntä käyttämästä huumeita.. Missähän pussi nyt oli? Ei, Rikki kielsi itseään. Hän katsahti kelloa, joka kertoi olevansa vähän yli kuusi. Rikki huokaisi vihaisena itselleen. Kuudelta hän oli sopinut muun bändin jätkien kanssa että he olisivat klubilla suunnittelemassa keikkaa. Mitä hän oikein teki?! Rikki rypi hetken häpeissään ja vittuuntuneena, mutta päätti sitten että hänen olisi kohdattava bändi jossain vaiheessa. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, oliko Dave kertonut kenellekään edellisestä yöstä. Jos oli niin.. No.. Toivottavasti tämä keikka ei jäisi Rikkin viimeiseksi Public Enemyssä. Kuinka hän saattoikin olla niin tyhmä että meinasi pilata kaiken?!
"Voi vittu," Rikki totesi ääneen ja nousi istumaan sohvalta.. Nähden jälleen oman kuvajaisensa peilistä. Kuvajainen näytti normaalilta ja liikkui samaan tahtiin Rikkin kanssa. Rikki irvisti vittuuntuneena. Sitten hän nousi ja paineli suihkuun. Eihän keikalla voisi olla törkyinen, ei vaikka se olisikin viimeinen lajiaan.

"Moikka," Sasha tervehti paikallaolijoita laskien bassonsa nojaamaan seinään ja vahvistimen sen viereen.
"Mikä täällä haisee?" hän kysyi saaden Davidin naurahtamaan. Gontier oli tyytyväisenä pistänyt merkille kuinka blondi poika oli saanut vähän enemmän itsevarmuutta kuluneiden viikkojen aikana. Silti Sasha ei ollut unohtanut söpön, ujon pojan lookkiaan.
"Hankin naistenkarkotin", Wade vastasi piruuttaan vaikka tiesi ettei tuoksu oikeasti kamala ollut. Sasha venytteli ja asteli vähän lähemmäs toisia katsellen ympärilleen kiinnostuneena.
"No, mikä on fiilis?" David kysyi Sashalta väännellen käsiään. Gontieria itseään jännitti melkoisesti. Hän ei muistanut koska viimeksi olisi laulanut yleisön edessä...
Wade joi rennosti kaljaa. "Kannattaakohan tuo?" Hank kysyi epäillen, mutta Wade vaan naurahti heilauttaen kättään: "Kuule mä oon ryypännyt niin paljon ettei mun pää ihan pienestä sekaisin mene!"
"No sitä en enää kyseenalaista", Hank hekotteli ja pörrötti isovelipuolensa hiuksia. David Gontier taas istuskeli edelleen nurkassa ja naksutteli sormiaan mietteliäs ilme kasvoillaan. Hän ei voinut kuin toivoa parasta.

"Moikka. Mikä täällä haisee?"
"Hankin naistenkarkotin," Wade vastasi piruilevaan sävyyn. Sasha katsahti Hankia naurahdellen.
"No, mikä on fiilis?" David kysyi nurkasta käsin Sahsalta. Sasha pisti heti merkille ettei Dave tuntunut oikein omalta itseltään. Miestä jännitti ja sen näki kauas. Sasha oli kuitenkin yllättävän rento tilanteeseen nähden. Hän hymähti Davelle ja katsahti sitten itseään arvioiden.
"Hyvä," hän totesi astellen sitten Daven luo ja istahtaen tämän viereen nurkkaan, "koska pystyn luottaa siihe et sä vedät homman kotii." Hän katsahti Daveä pienesti ja ujous alkoi taas hiipiä esiin jostain takataskusta, joten hän käänsi katseensa Hankiin ja Wadeen.
"Kannattaakohan tuo?" Hank kysyi veljeltään hieman epäilevään sävyyn. Wade tuhahti heilauttaen kättään; "Kuule mä oon ryypännyt niin paljon ettei mun pää ihan pienestä sekaisin mene!"
"No sitä en enää kyseenalaista," Hank myönsi pörröttäen veljensä hiuksia. Samalla hetkellä kun Sasha näki hiusten pörrötyksen, hän tajusi ettei ollut itse lainkaan laittanut hiuksiaan. Hän oli keskittänyt kaikki ajatuksensa kajaaliin.
"Onko kellään hiuslakkaa?" hän kysyi katsoen lähinnä Hankia, joka tuntui laittautuvan edelleen. Hän ajatteli että Hank kaipasi aika kipeästi kajaalia.. kuten aika moni muukin huoneessa istuva. Olikohan hänen kajaalit edelleen hyvin? Sasha nousi ja asteli peilin eteen tutkailemaan pärstäänsä.
"Nääh," hän sanoi itsekseen kaivaen sitten liivinsä taskusta jälleen kajaalinsa alkaen sitten parannella silmämeikkejään. Kyllä, hän on mies.

Samaan aikaan Rikki vetäisi pyyhkeen vyötärölleen tuijotellen itseään sitten hetken kylppärin peilistä. Hän kuuli hyvin kuinka kello tikitti oven ulkopuolella käskien häntä juoksemaan samaan tahtiin. Rikki tuijotti hetken peilikuvaansa ja jos katse voisi tappaa, hän olisi jo kuollut. Hän pudisti päätään.
"Olet sinä tavan kusipää Roberta," hän sanoi käyttäen tahallaan Waden hänelle antamaa lempinimeä, "paras nyt vaan alkaa laittautua. Mitä enemmän sä venaat, sitä vittuuntuneemmaks sun bändiläiset käy." Sen sanottuaan itselleen, Rikki alkoi kuivata hiuksiaan. Pian hiukset olivat taas komeasti pystyssä ja niinpä Rikki alkoi meikkausoperaationsa. Kello kertoi olevansa puoli seitsemän.

"Hyvä," Sasha totesi astellen sitten Daven luo ja istahtaen tämän viereen nurkkaan, "koska pystyn luottaa siihe et sä vedät homman kotii." Hän katsahti Daveä pienesti mutta käänsi katseensa Hankiin ja Wadeen.
"En minä vaan me hoidetaan homma kotiin", David vastasi Sashalle. "Mutta kiitti hei."

"Onko kellään hiuslakkaa?" Sasha kysyi katsoen lähinnä Hankia, joka laittautui edelleen.
"Nääh," Sasha joka oli astellut peilin eteen sanoi itsekseen kaivaen sitten liivinsä taskusta jälleen kajaalinsa alkaen sitten parannella silmämeikkejään.
Hank puolestaan nappasi hiuslakan pöydältä ja ojensi sitä Sashalle.
David joka istuskeli nurkassa kelaili Sashan sanoja mielessään. 'koska pystyn luottaa siihe et sä vedät homman kotii'... Nyt Davidiin iski pieni paniikki. Mitä jos hän munaisi koko jutun? Entä jos muiden poikien mahdollisuudet menisivät siinä että David ei osaisi hommaansa? Entäpä jos Dave unohtaisi sanat tai ei osaisi kommunikoida yleisön kanssa?
Mitä jos -
"Hoi Gontier, sä oot ihan kalpea!" Wade huikkasi huolissaan. "Kaikki okei? Iskikö Menieren oireet?"
"Ei, kaikki okei", David vakuutteli ja yritti muodostaa kasvoilleen jotain hymyntapaista. 'Että sä olet säälittävä...' , Dave sätti itseään ja hautasi kasvot kämmeniinsä.

"Hyvä, koska pystyn luottaa siihe et sä vedät homman kotii."
"En minä vaan me hoidetaan homma kotiin", David vastasi Sashalle. "Mutta kiitti hei." Sasha katsoi daveä hymyillen leveästi.
"Niin vedetäänkin," hän sanoi, "ja me pystytää siihen koska meillä on maailman paras laulaja." Sen sanottuaan Sasha lähti korjailemaan meikkejään. Hetken kuluttua Hank ojensi pojalle hiuslakan, jonka Sasha otti kiitollisena vastaan alkaen sitten laittaa hiuksiaan. Hän vain vähän nosti niitä takaa etteivät ne menisi pätää myöten muttei todellakaan kovettanut hiuksiaan samalla tavalla kuin Rikki. Missähän Rikki muuten oli? Sasha katsahti ympärilleen eikä nähnyt tummanpuhuvaa toveriaan missään. Hän katsahti seinällä riippuvaan kelloon ja kohautti sitten ahrteitaan keskittyen jälleen hiuksiinsa.
"Hoi Gontier, sä oot ihan kalpea!" Sasha kuuli Waden sanovan, "Kaikki okei? Iskikö Menieren oireet?"
"Ei, kaikki okei," Dave vastasi.
"Daveä jännittää," Sasha sanoi tuijottaen itseään peilistä, "se uskoo tyrivänsä koko jutun eikä usko ku sanon et meil on tän vuosituhannen paras laulaja bändissä." Tämän kaiken Sasha sanoi irrottamatta katsettaan hiuksistaan.

Meikkausoperaatio oli kestänyt jo melkein Seitsemään. Rikki alkoi turhautua itseensä todenteolla. Lopulta hän sai iskettyä kajaalit naamaansa, mutta päätti ainakin toistaiseksi jättää huulipunan veke siltä varalta että joku pojista päättäisi vetäistä häntä turpaan. Eihän nyt huulipunat poskilla voisi mennä esiintymään. Jos hän ylipäätään menisi esiintymään.. Hankhan oli myös kitaristi. Rikkin mahassa nuljahti ja äkkiä hänen oli pakko oksentaa päivälliset pois sisuksistaan. Hän pyyhki suutaan pahoinvoivana ja nousi sitten hieman heikkona ja käveli keittiöön. Hän oli asetellut edellisiltana kaiken tarpeellisen rekvisiitan keittiön pöydälle. Hän asetti niittikaulapannan kaulaansa ja viritti niinikään lukkoketjun roikkumaan kaulalleen. Hän heitti kaulaansa myös pitemmän ketjun, missä roikkui tinasta valettu plektra. Rikki oli väsännyt kyseisen plekun itse edellisenä uutena vuotena ja oli siitä hyvin ylpeä.. varsinkin nyt kun plektrassa luki koristelluin kirjaimin Public Enemy. Hän viritti myös ranteensa täyteen rihkamakoruja ja toinen käsi täyttyi niittirannekkeesta ja hikinauhasta, jossa luki "FUCK". Hän asetti muutaman äidiltään aikanaan pöllimänsä sormuksen sormiinsa ja sitten hän tajusi että.. Kynnet oli lakkaamatta! Hän manasi nyt erittäin turhautuneena ja alkoi sitten värjäämään kynsiään mustiksi.
Lakkausoperaation jälkeen Rikki kirjoitti oikean käden sormiinsa "LOST" ja vasempaan kämmenselkäänsä hän piirsi numeron 4 ja sormiin kirjaimet "EVAH". Sen tehtyään hän vetäisi mustat farkut ja (varastetut) New Rock-kengät jalkaansa. Sitten hän meni peilin eteen katsellen itseään peilistä. Hän jätti nahkatakin suosiolla kotiin, koska sen kanssa keikalla tulisi varmasti kuuma ja koska miehellä ei juurikaan muuta vastaavaa keikkamateriaalia ollut, hän jäi yläosattomaksi.
Rikki vilkaisi kelloa, joka valitti jo olevansa yli seitsemän. Hän huokaisi raskaasti ja näytti peilikuvalleen kesoa. Sitten hän nappasi kitaransa, vahvistimensa ja johtonsa mukaan ja lähti talosta. Pian hän kuitenkin palasi ja nappasi jääkaapista Jack Daniels-pullon mukaansa. Ihan varmuuden vuoksi.
Sitten alkoi pitkä ja hermostuttava taival kohti klubia.

"Daveä jännittää," Sasha sanoi tuijottaen itseään peilistä, "se uskoo tyrivänsä koko jutun eikä usko ku sanon et meil on tän vuosituhannen paras laulaja bändissä." Tämän kaiken Sasha sanoi irrottamatta katsettaan hiuksistaan.
David katsahti hämmentyneenä Sashan suuntaan. Mistä tämä tiesi? No, poika oli olio ja pystyi tuntemaan mielialoja mutta...
Dave pudisteli päätän ja naksutteli sitten kynsiään hermostuksissaan.
Samassa Madde hypähteli iloisesti vessasta suuren vesiastian kanssa ja tämä vei sen silmät loistaen Davidin luo.
"Tee niitä juttuja taas vedellä!" tyttö pyysi ja risti kätensä. "Kiltti, kiltti, kiiiiiltti!"
David naurahti hellästi siskolleen. Madeleine piti vedestä ja oli ihan lumoissaan siitä että Daven voima oli vesi ja nuori mies pystyi tekemään vedellä melkeinpä mitä vain halusi. Kaikkeen Davidin taidot ja voimat eivät vielä riittäneet, mutta nekin kehittyisivät ajan kuluessa. Dave katsahti vettä ja siihen alkoi muodostua kaikenlaisia kuvioita. Sydämiä, kukkasia ja niin edelleen. Kuviot saivat Madden kikattamaan iloisesti ja taputtamaan käsiään yhteen. "Tee ketun muotoinen kuvio!" Madeleine hihkaisi ja David teki kuten tyttö pyysi. Lopulta Dave teki oman kuvionsa ja veden pintaan muodostui kuin kohokuvana: Public Enemy.
"En minä tuota pyytänyt!" pikkuinen tyttö tuhahti ja katsahti veljeään syyttävästi, mutta halasi tätä sitten sanoen: "Mun isoveljet soittaa parhaimmassa bändissä ikinä!"
David vastasi lämpimästi siskonsa halaukseen ja taputti tätä veljellisesti selkään, mutta pian taputus muuttui hajamieliseksi.
"Hei tyypit, missä Rikki on?"
Hank kääntyi katsomaan Davidia hämillään ja vastasi: "Sähän sen kanssa saman katon alla asut, ei meikäläinen. Sunhan se pitäs tietää."
David tunsi levottomuuden kasvavan sisällään, tämä ei yhtään helpottanut hänen jännistystään. Missä vitussa Roberts oli? Ei kai tämä ollut etsinyt jostain itselleen aineita..?

Samassa huoneeseen juoksi pieni, vaaleatukkainen tyttö. Silloin sasha irrotti hetkellisesti katseensa hiuksistaan katsellen peilin kautta tytön juoksua vesiastia käsissä Daven luo.
"Tee niitä juttuja taas vedellä!" tyttö pyysi ja risti kätensä. "Kiltti, kiltti, kiiiiiltti!" Sasha hymähti kiinnittäen sitten huomionsa jälleen hiuksiinsa Daven alkaessa leikkimään tytön kanssa.
"Mun isoveljet soittaa parhaimmassa bändissä ikinä!" Madde hihkui iloisena, Sasha hymyili leveästi katsahtaen jälleen tyttöä peilin kautta.
"Hei tyypit, missä Rikki on?" Daven ääni kysyi yllättäen saaden Sashan kääntämään katseensa pois peilistä ja Daveen ja muihin.
"Sähän sen kanssa saman katon alla asut, ei meikäläinen. Sunhan se pitäs tietää." Hank vastasi hieman hämillään. Backstagen ilmapiiri oli salamana laskeutunut vuorenhuipulta lattiatasolle. Sasha katsahti jälleen kelloa ja sitten ovea kuin olettaen Rikkin syöksyvän samaan aikaan sisään. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten Sasha siirsi jälleen katseensa peiliin ravisuttaen hieman päätään. Nyt hiukset olivat sopivan sekaisin ja.. mitä kajaalille oli tapahtunut? Sasha nyrpisti nenäänsä hieman tympääntyneenä alkaen sitten laitella jälleen kajaalia silmiinsä.

"Hei päästäkää mut sisään!" kuului jostakin naisen ääni, "oikeasti mä.. mä olen Sasha Gybsonin isosisko ja siltä unohtu tää! No en mä tiedä miksi se tämän unohti.. Hei nyt ihan oikeasti! Toi keikka ei voi alkaa ilman tätä johtoa!" Sasha pysäytti meikkaamisensa katsahtaen tavaroihinsa. Hups. Vahvistinjohto puuttui.

Rikki pysähtyi klubin nurkalle seisoskelemaan hetkeksi. Hän ei tiennyt mitä odottaa tulevalta keikalta. Niin ai näin, hän vetäisi oman osuutensa kuin parhaiten taisi. Hän vetäisi sen vaikka toinen jalka haudassa jos niikseen olisi. Häntä puistatti hieman ja hiki kirposi jälleen hänen otsalleen. hän katsahti pääovia, joiden eteen oli ilmestynyt muutama hämmentyneen näköinen teini joka ei selvästikään tiennyt mitä odottaa illalta. Uteliaita kun olivat niin olivat tulleet katsastamaan uutta bändiä.. tai sitten kyseessä oli työväkeä. Ovella partioiva järjestymises katsoi Rikkiä kulmiensa ali ilmeellä, joka kertoi ettei Rikkillä ollut asiaa klubin sisälle. Normaaleissa olosuhteissa Rikki olisi painellut miehen luo ja kirjoittanut tälle nimikirjoituksen, mutta ei nyt. Hän päätti polttaa vielä tupakan ennen kuin lähtisi pyrkimään sisälle klubiin. Hän laski kitaransa ja vahvistimensa alas ja kaivoi askinsa esiin. Tärisevin käsin tupakan sytyttäminen kesti hetkisen, mutta viimein Rikki sai vetäistyä henkoset. Hän katseli maahan piirrellen kuvioita hiekkaan. Samassa hän naurahti pienesti muistaessaan että Sasha toimi yleensä aika samoin hermostuessaan. Rikki veätisi toiset henkoset jääden katselemaan teinejä ovien edessä.
"Heitätkö yhden sätkän?" kysyi yksi Rikkiä muutaman vuoden nuorempi jätkä yllättäen pojala. Rikki henkäisi savut keuhkoistaan katsellen poikaa arvioivasti.
"En," hän sanoi tumpaten omansa kenkänsä kärjellä, "koska päihteet on pahasta." Sen sanottuaan hän nappasi kitaransa ja vahvistimensa ja lähti takaovea kohden.

"Voi vitun Roberta", Wade murahti. "Mä leivon sen naamavärkin uuteen kuntoon jos se ämmä myöhästyy ekasta esityksestä!"
Dave ei sanonut mitään ja Madde ryntäsi tämän sylistä katselemaam Sashan meikkaamista.
"Hei päästäkää mut sisään!" kuului jostakin naisen ääni, "oikeasti mä.. mä olen Sasha Gybsonin isosisko ja siltä unohtu tää! No en mä tiedä miksi se tämän unohti.. Hei nyt ihan oikeasti! Toi keikka ei voi alkaa ilman tätä johtoa!" Sasha pysäytti meikkaamisensa katsahtaen tavaroihinsa.
"Unohditko jotain, Gyb?" Hank kysäisi toista kulmaansa kohottaen.
"Sasha-veli, voitko näyttää taas kun hiuksesi värjääntyvät mitä hassuimpiin väreihin?" Madeleine pyysi Sashalta pyytävästi hymyillen samalla kun kirkkaan siniset silmät loistivat innosta.
Hank huokaisi ja asteli sitten pois backstagelta etsimään Neelahia.

Mies asteli itsevarmasti pitkin käytäviä ja löysi lopulta Neelahin.
"Neito pulassa?" Hank kysäisi hyväntuulisesti ja katsahti järkkäreitä sanoen tyynesti: "Se on meidän basistin sisko. Antakaas olla." Järkkärit katsahtivat Neelahia epäillen, mutta kohauttivat sitten olkiaan ja marssivat tiehensä. Hank loi tyytyväisen hymyn ja katsahti sitten Neelahia viattomasti hymyillen.
"No...", mies aloitti sanojaan venytellen. "Mitäs sanotaan kun toinen tulee ja pelastaa?"

"Hei päästäkää mut sisään! Oikeasti mä.. mä olen Sasha Gybsonin isosisko ja siltä unohtu tää! No en mä tiedä miksi se tämän unohti.. Hei nyt ihan oikeasti! Toi keikka ei voi alkaa ilman tätä johtoa!"
"Unohditko jotain, Gyb?" Hank kysäisi toista kulmaansa kohottaen. Sasha kohautti hartioitaan katsellen kiinnostuneena kajaaliaan.
"tota.. tais piuha unohtua," hän mutisi hieman hämillään.
"Sasha-veli, voitko näyttää taas kun hiuksesi värjääntyvät mitä hassuimpiin väreihin?" Madde huudahti iloisesti juuri kun Sasha suunnitteli lähtevänsä Neelahin luo. Hank huokaisi lähtien sitten pois paikalta. Sasha katsahti tämän perään katsoen sitten ovelasti Maddea. Samalla hänen hiuksensa muuttuivat ensin sinisiksi, sitten liiloiksi, liilasta punaiseksi ja siitä pnikiksi rävähäten sen jälkeen mustan kautta sateenkaariraidalliseksi.
Sasha tunki kajalin taskuunsa.

"Neito pulassa?" kuului miehen ääni ja neelah käännähti katsomaan. Tulija oli se Sashan bändissä soitteleva.. kitaristi? Rumpali?
"Se on meidän basistin sisko. Antakaas olla," mies sanoi järkkäreille. Neelah siirsi katseensa Hankista järkkäreihin, jotka näyttivät hetken harkitsevan ja sitten lähtivät muualle. Hank kääntyi Neelahin puoleen.
"No...", mies aloitti sanojaan venytellen, "Mitäs sanotaan kun toinen tulee ja pelastaa?"
"Thanks," Neelah sanoi astellen sitten Hankin ohi etsimään Sashaa. Asteltuaan hetken käytävällä, tyttö huomasi pojan kirkkaan sateenkaaren väriset hiusket oviaukosta ja saapui paikalle.
"Sasha," hän sanoi kävellen omituisen pikkuveljensä luo, "unohdit vahvistimen piuhan." Sasha otti piuhan vastaan kiittäen hieman nolona.
"No mikä on meininki backstagella?" Neelah kysyi pirteänä katsoen muita bändin poikia, "jännittääkö? Ootteks te esiintyny ennen tätä keikkaa viel? Sasha ei paljon loppupeleissä puhu bändistä." Muutama klubin oma, virallinen roudari saapui samassa huoneeseen hakemaan vahvistimia ja soittimia viritettäväksi soittokuntoon. Sasha ojensi piuhansa basson ja vahvistimen mukaan.
"Näitkö Rikkiä?" Sasha kysyi Neelahilta katsottuaan kuinka hänen rakas bassonsa lähti maailmalle ilman häntä.
"Rikkiä?" Neelah kysyi miettien, "ai sitä tyyppiä joka makas silloin teidän lattialla? En oo nähny, kuinka?" Sasha katsoi muita hieman ymmällään, muttei vastannut siskonsa kysymykseen.
"Eiks teil pitäny olla kaks kitaristia?" yksi jokseenkin äkäisen oloinen vanha roudari kysyi katsoen bändin poikia, "missä se toinen on? Pitäis saada kamat lavalle.. ja hei bändäreit ei saanu olla ennen keikkaa!" Neelah punastui korviaan myöten laskien katseensa maahan sopertaen jotain bändäreistä ja ettei itse ollut.

Sasha katsahti Hankin perään katsoen sitten ovelasti Maddea. Samalla hänen hiuksensa muuttuivat ensin sinisiksi, sitten liiloiksi, liilasta punaiseksi ja siitä pnikiksi rävähäten sen jälkeen mustan kautta sateenkaariraidalliseksi. Madeleine hihkui innosata, hyppeli paikoillaan ja taputti käsiään yhteen katsellessaan riemuissaan Sashaa.

"Thanks," Neelah sanoi astellen sitten Hankin ohi etsimään Sashaa.
Hank ei osannut muuta kuin toljottaa tytön perään. Oliko pimu juuri kävellyt tuosta vain hänen ohitseen? Hank murahti turhautuneena ja paineli sitten nuoren naisen kanssa samaan suuntaan.

"Sasha," Neelah sanoi kävellen omituisen pikkuveljensä luo, "unohdit vahvistimen piuhan." Sasha otti piuhan vastaan kiittäen hieman nolona.
"No mikä on meininki backstagella?" Neelah kysyi pirteänä katsoen muita bändin poikia, "jännittääkö? Ootteks te esiintyny ennen tätä keikkaa viel? Sasha ei paljon loppupeleissä puhu bändistä."
"Mä oon soitellut rumpuja tosi kauan, mulla on ollut bändikin aiemmin. En jaksa ottaa tästä stressiä joten ei oikeastaan jännitä", Wade kohautti olkiaan. "M-minä olen esiintynyt yleisön edessä joskus tosi nuorena", David vastasi nyt vähän epävarmalla äänellä ujosti hymyillen. "Eli jännittää... mutta tieto että menen lavalle näiden kundien kanssa helpottaa heti."

"Näitkö Rikkiä?"
"Rikkiä?" Neelah kysyi miettien, "ai sitä tyyppiä joka makas silloin teidän lattialla? En oo nähny, kuinka?" Sasha katsoi muita hieman ymmällään, muttei vastannut siskonsa kysymykseen.
"No kun sen ois periaatteessa suositeltavaa olla jo täällä", David vastasi Neelahille.
"Mutta eipä ole herraa näkynyt", Hank lisäsi ja nappasi yhden kaljan josta hörppäsi rohkaisuryyppyä itselleen.
"Eiks teil pitäny olla kaks kitaristia?" yksi jokseenkin äkäisen oloinen vanha roudari kysyi katsoen bändin poikia, "missä se toinen on? Pitäis saada kamat lavalle.. ja hei bändäreit ei saanu olla ennen keikkaa!" Neelah punastui korviaan myöten laskien katseensa maahan sopertaen jotain bändäreistä ja ettei itse ollut.
"Rikki tulee kyllä", David koetti vakuutella. "Ei pitäisi mennä kauaa..."

Sasha hymyili Madeleinen onnelle ja ilolle hänen vahdellessaan hiuksiensa väriä. samassa Neelah pyyhälsi paikalle ojentaen pojalle vahvistinpiuhan.
"No mikä on meininki backstagella? Jännittääkö? Ootteks te esiintyny ennen tätä keikkaa viel? Sasha ei paljon loppupeleissä puhu bändistä."
"Mä oon soitellut rumpuja tosi kauan, mulla on ollut bändikin aiemmin. En jaksa ottaa tästä stressiä joten ei oikeastaan jännitä", Wade kohautti olkiaan.
"M-minä olen esiintynyt yleisön edessä joskus tosi nuorena", David sanoi. Neelah katsahti Wadeä ja Daveä hymyillen pienesti.
"Eli jännittää... mutta tieto että menen lavalle näiden kundien kanssa helpottaa heti," Dave lisäsi. Neelah nyökkäili siirtäen katseensa Sashaan. Hetken tutkittuaan arvioivasti veljeään, hän kosketti tämän hiuksia ja ne muuttuivat taas normaaleiksi blondeiksi.
"Näin on parempi," hän sanoi virnistäen veljelleen.

"Näitkö Rikkiä?"
"Rikkiä? Ai sitä tyyppiä joka makas silloin teidän lattialla? En oo nähny, kuinka?"
"No kun sen ois periaatteessa suositeltavaa olla jo täällä", David vastasi Neelahille.
"Mutta eipä ole herraa näkynyt", Hank lisäsi ja nappasi yhden kaljan josta hörppäsi rohkaisuryyppyä itselleen. Neelah soi Hankille pienoisen katseen siirtäen katseensa sitten saapuneeseen roudariin.
"Eiks teil pitäny olla kaks kitaristia?" yksi jokseenkin äkäisen oloinen vanha roudari kysyi katsoen bändin poikia, "missä se toinen on? Pitäis saada kamat lavalle.. ja hei bändäreit ei saanu olla ennen keikkaa!" Neelah punastui korviaan myöten laskien katseensa maahan sopertaen jotain bändäreistä ja ettei itse ollut.
"Rikki tulee kyllä", David koetti vakuutella, "Ei pitäisi mennä kauaa..." Roudari lähti jupisten menemään muutamien bändivehkeiden kanssa.
"No mutta katos," Neelah sanoi huomatessaan nyt ensimmäistä kertaa tosissaan Madeleinen. yllä hän tytön oli aikaisemminkin jo nähnyt, muttei ollut reagoinut tähän mitenkään.
"Kukas sinä olet?" Neelah kysyi tytöiltä hymyillen aurinkoisesti katsahtaen myös Daveä kysyvästi.

Samalla hetkellä kun toiset yrittivät vakuutella että Rikki saapuisi kyllä ajoissa, poika itse jähäsi turhan tiukkojen järkkärisetien kanssa ulkopuolella samassa paikkaa missä Neelah vain hetkeä aikaisemmin.
"En usko," järkkäri totesi tönäisten Rikkiä kauemmas ovesta.
"Hei camoon!" Rikki marisi, "mä oon jo muutenki melkee.. no.. puoltoist tuntii myöhäs."
"No joo toi on kuultu ennenkin," järkkäri totesi kylmästi.
"Miks helvetis mä kantelisin skittaa ja vahvistinta jos mä en kuuluis bändii?!"
"No sitä mä en tiedä mutta sisään ei ole asiaa ellei sulla oo bäkkärikorttia."
"Mitä vitun bäkkärikorttia?" Rikki kysyi ärtyneenä, "mä oo semmosista kuullukkaa!"

Neelah soi Hankille pienoisen katseen siirtäen katseensa sitten saapuneeseen roudariin.
Hank tunsi ylpeyden aallon pyyhkäisevän ylitseen. Tästä hän saisi paljon sisua tulevaisuutta varten!

"No mutta katos," Neelah sanoi huomatessaan Madeleinen. Madeleine asteli iloisesti hymyillen Neelahin luo.
"Kukas sinä olet?" Neelah kysyi tytöiltä hymyillen aurinkoisesti katsahtaen myös Daveä kysyvästi.
"Minun nimeni on Madeleine Gontier, mutta veljet kutsuvat minua Maddeksi. Sinäkin saat sanoa minua Maddeksi jos vain haluat", Madeleine tokaisi hymyillen ja kallisti söpösti päätään samalla kun vei kädet taakseen.
"Madeleine on mun pikkusisko", David valaisi Neelahia hymyillen kohteliaasti jolloin Madeleine huudahti lapsenäänellään vastalauseensa: "On Sasha, Rikki, Hank ja Wadekin mun veljiä!"
"Tai siis meidän pikkusisko", David korjasi naurahtaen. "Muut pojat on saaneet aika vahvasti isoveljien roolit pikku-Madden elämässä."

"No mutta katos, kukas sinä olet?" Neelah kysyi ja Madeleine hyppi hänen luokseen ja esittäytyi:
"Minun nimeni on Madeleine Gontier, mutta veljet kutsuvat minua Maddeksi. Sinäkin saat sanoa minua Maddeksi jos vain haluat", Madeleine tokaisi hymyillen ja kallisti söpösti päätään samalla kun vei kädet taakseen. Neelah nauroi.
"Noh, kaipa minä sitten sanon sinua Maddeksi!" hän sanoi ojentaen kätensä tytölle, "minä olen Neelah Cerylia, Sashan isosisko."
"Madeleine on mun pikkusisko", David valaisi Neelahia hymyillen kohteliaasti jolloin Madeleine huudahti lapsenäänellään vastalauseensa: "On Sasha, Rikki, Hank ja Wadekin mun veljiä!" Neelah katsahti Daveä siirtäen katseensa takaisin Madeleineen tytön väittäessä vastaan.
"Tai siis meidän pikkusisko", David korjasi naurahtaen, "Muut pojat on saaneet aika vahvasti isoveljien roolit pikku-Madden elämässä."
"Vai niin on asian laita," Neelah sanoi hymyillen Madeleinelle, "noh, pidäppäs sitten nämä jätkät kurissa Madeleine!" Neelah suoristautui.
"Noh, keikka alkaa tossa piakkoin niin minä taidan lähteä tunkemaan eturiviin," hän ilmoitti ottaen muutaman askelen takaperin ovea kohden, "vetäkää hyvä keikka etten maksanut siitä turhaan!"
"Ei sun ois tarvinu maksaa siitä mitään," Sasha sanoi, "oisit päässy ilmatteeksi sisää!"
"Noh aattelin et ehkä teidän on aika saada vähän murua rinnan alle," hän sanoi tökäten veljeään mahaan matkallaan huoneen ovelle.

"Jos nyt vaa päästäsit mut sisää!" Rikki sanoi, "ois ihan jees! Noi muut bändin häiskät voi todistaa et mä oon kuka väitän olevani!" hän nielaisi sulkien hetkeksi silmänsä. Puistatus oli jälleen kulkenut hänen lävitseen.
"Ihan oikeasti," hän sanoi pahoinvoivalla äänellä.
"Ei niin ei," järkkäri sanoi, "säännöt on sääntöjä. Sitäpaitsi tuo ystäväsi Jack Daniels ei ainakaan pääsisi sisään ja koska sinulla on se mukanasi, näen taas yhden hyvän syyn pitää sinut ulkona."
"No voi nyt jumalauta," Rikki mutisi, "sä nautit tästä, etkö nautikkin?"
"Niinkin voisi sanoa," järkkäri myönsi.

"Vai niin on asian laita," Neelah sanoi hymyillen Madeleinelle, "noh, pidäppäs sitten nämä jätkät kurissa Madeleine!" Neelah suoristautui.
"Joo!" Madeleine vastasi iloisesti nauraen ja hyppeli sitten Davidin luo.
"Noh, keikka alkaa tossa piakkoin niin minä taidan lähteä tunkemaan eturiviin," Neelah ilmoitti ottaen muutaman askelen takaperin ovea kohden, "vetäkää hyvä keikka etten maksanut siitä turhaan!"
"Yritys on ainakin kova!" David vakuutti hymyillen nyt vähän rentoutuneempana. "Tottakai me vedetään hyvä keikka", Wade naurahti ja virnisti Neelahille.
"Ei sun ois tarvinu maksaa siitä mitään," Sasha sanoi, "oisit päässy ilmatteeksi sisää!"
"Noh aattelin et ehkä teidän on aika saada vähän murua rinnan alle," Neelah sanoi tökäten veljeään mahaan matkallaan huoneen ovelle.
"Asennenainen", Hank myhäili tyytyväisenä. "Neelah on mukava joo", David hymähti. Neelah oli itseasiassa juuri sellainen nainen johon David olisi voinut iskeä silmänsä. Nyt kun Hank kuitenkin oli metsästysreissulla ei David viitsinyt. Toisaalta... Hank halusi vikitellä Neelahia vain jääräpäisyyttään. David taas halusi löytää jostain naisen jonka kanssa olla jotain enemmän joten miksi hän ei muka voisi..?
'Ei', David kielsi oitis itseään ajattelemasta äskeistä ajatusta loppuun asti. Hän ei haluaisi riitaa Hankin kanssa naisen takia. Naisia ja miehiä oli vaikka kuinka paljon maailmassa. David oli vain vittuuntunut nyt kun oli selvinnyt että hänen ihastuksensa olikin kihloissa ja jättänyt nätisi sen pikku seikan mainitsematta Davidille. Dave huokaisi hiljaa ja tuijotteli kattoon. Mitä iloa oli tästä kaikesta jos ei ollut ketään jonka kanssa jakaa se? Okei, pojat mutta... David halusi vähän muunlaistakin välittämistä ja asioiden jakamista jonkun kanssa.
Wade katseli Davidia, tunnisti tämän ilmeen ja huokaisi. Waden mielestä Dave uskoi liikaa kaiken maailman rakkaushömppä juttuihin. Siihen oikeaan, blaa blaa, blaa. Wade ei uskonut niin syvälliseen rakkaussysteemiin. Wade itse oli sitä mieltä että sopivaan tyyppiin törmäsi jos törmäsi ja niin kauan kuin sen toisen kanssa tuntuisi hyvältä niin bra. Mutta silloin täytyi olla todella hyvä tuuri että niin kävisi.
"Dave, muuten. Mihin ajattelit Madden änkäistä?" Hank kysyi. Wade katsahti myös kysyvästi Davidiin joka näytti mietteliäältä hetken kunnes lamppu syttyi. Tämä nappasi pikkusiskon syliinsä ja lähti juoksemaan käytävälle.
"Neelah, hei Neelah!" mies huusi naisen perään saavuttaen tämän viimein. "Voisitko mitenkään ottaa Madden kanssasi?" David pyysi. "En haluaisi vaivata muttei näin pientä lasta voi yksin bäkkärillekkään jättää."

"Dave, muuten. Mihin ajattelit Madden änkäistä?" Hank kysyi. Dave näytti mietteliäältä muiden poikien katsoessa häntä kysyvästi. Sashan päässä raksutti mutta ajatus jäi tulematta. Onneksi Dave oli kuitenkin häntä fiksumpi ja onneksi tämän ajatus kulki Sashan järkeä nopeammin. Äkkiä Dave ponkaisi ylös, nappasi Madeleinen kainaloonsa ja juoksi käytävään.
"Neelah, hei Neelah!" mies huusi naisen perään saavuttaen tämän viimein. Neelah kääntyi yllättyneenä katsomaan Daveä ja tämän sylissä keikkuvaa hämmentynyttä Madeleinea.
"Voisitko mitenkään ottaa Madden kanssasi?" David pyysi, "En haluaisi vaivata muttei näin pientä lasta voi yksin bäkkärillekkään jättää."
"No tuota," Neelah mietti hetkisen hieman vaivaantuneena. Ei hän tiennyt lapsista mitään mutta.. mutta.. Dave nyt oli oikeassa Madden suhteen.
"Hyvä on," hän sanoi lopulta hymyillen ja otti Madeleinea kädestä kiinni Daven laskettua tämän alas.
"Kiitos," Dave sanoi. Neelah lähti Madeleinen kanssa ulko-ovea kohti pitäen tyttöä tiukasti kädestä kiinni.

Rikki istui vittuuntuneena rapulla poltellen tupakkaansa ja tuijotellen murhaavalla katseella eteenpäin. Hän melkein pystyi aistimaan järkkärin ilon ja riemun kun sai evätä Rikkiltä sisäänpääsyn.
"Rikki-veli! Rikki-veli!" kuului äkkiä ääni, joka sai Rikkin pongahtamaan ylös. Käytävästä järkkärin takaa ilmestyi tyttö, Neelah ja tämän käsipuolessa Madeleine.
"Heheeei!" Rikki sanoi tumpaten tupakkansa.
"Mihinkäs neidit on matkalla?" järkkäri kysyi tytöiltä. Rikkistä tuntui että järkkärillä oli jonkin sortin henkinen ongelma ja että miehen oli pakko vittuilla kaikille. Äkkiä Rikkin ilme valaistui.
"No olemme menossa yleisön joukkoon," Neelah sanoi hieman varuillaan.
"Vai niin! Eikös bäkkäri nyt kelvannutkaan?" järkkäri totesi voitonriemuisena. Samassa hänen ohitseen pyyhälsi poika kitaran ja vahvistimen (ja Jack-pullon) kanssa sellaista vauhtia että ennen kuin järkkäri ehti tajuta, Rikki juoksi jo puolessa välissä käytävää poukkoillen vauhdin hurmassa seiniä pitkin.
"Kiitti Neelah," hän huikkasi lähtiessään syöksymään järkkärin ohi. Ohimennessään hän pörrötti Madden hiuksia, joka kikatti tuijottaen veljensä perään lumoutuneena.
"Hei!" Järkkäri karjui lähtien Rikkin perään unohtaen samalla Neelahin ja Madden, jotka pääsivät jatkamaan matkaansa yleisöä kohden.
Rikki juoksi minkä kintuistaan pääsi mutta samalla häntä alkoi heikottaa ja tuntui kuin hän pian oksentaisi. Äkkiä hän huomasi Daven käytävällä, menossa juuri huoneeseen. Dave kääntyi katsomaan häneen kuullessaan juoksuaskeleita. Rikki ei kuitenkaan hidastanut vaan iski pikaisesti kitaransa ja Jack-pullonsa Daven käteen (vahvistin tippui maahan tämän viereen johtoineen).. syöksyen sitten samaa vauhtia poikien pukuhuoneeseen ja sitä kautta siellä sijaitsevaan vessaan. Mistä hän tiesi missä vessa oli, sitä hän ei tiennyt mutta ehkä tilanne vaati sitä tietoa ja siksi hän löysi etsimänsä ensiyrittämällä. Päästyään vessaan, hän nosti nopeasti kannen ja kumartui oksentamaan. Kauhukseen hän huomasi oksennuksensa olevan punaista ja ensimmäinen ajatus oli; ovi kiinni. Hän käännähti ympäri sulkien oven takanaan ja lukiten sen. Sitten hän vajosi vessan lattialle istumaan huohottaen hengästyneenä ja jokseenkin pahoinvoivana.

Dave lähti suuntaamaan takaisin Backstagelle päin helpottuneena kun Neelah oli suostunut ottamaan Madden huostaansa hetkeksi. "Rikki-veli! Rikki-veli!" kuului äkkiä Madden ääni jostain joka sai Davidin katselemaan vauhkosti ympärilleen.
Oliko Rikki viimein saapunut paikalle? No, jos niin oli Rikki kyllä tulisi backstagelle, ei ollut Daven asia holhota toista jokaikisessä asiassa. Daven astellessa eteenpäin jonkun aikaa tämä oli juuri menossa huoneeseen kunnes sai äkkiä kitaran ja Jack-pullon käteensä sitten hänen ohitseen syöksähti Rikki poikien pukuhuoneeseen ja sitä kautta siellä sijaitsevaan vessaan. Dave kohotti toista kulmaansa, astui pukuhuoneeseen ja sulki nopeasti oven ettei kukaan järkkäri tulisi mäkättään.
Danielsin hän heitti käsistään roskakoriin heti kun mahdollista.
"Tulihan se Roberta sieltä", Wade hymähti päätään pudistellen eikä Hank voinut olla hekottelematta.
Dave ei ihan ymmärtänyt mitä hauskaa tässä tilanteessa oli, mutta tietysti oli helpottavaa että toinen kitarisi oli tullut viimein.
"Rikki, ooks sä okei?" Dave huikkasi vessan suuntaan huolissaan.
"Tyhmä kysymys. Ei se näyttänyt siltä että olisi okei!" Wade tuhahti huvittuneena ja pudisteli päätään.

"Rikki, ooks sä okei?" kuului ääni vessan ulkopuolelta. Rikki henkäisi värisevästi ulospäin pyyhkäisten suutaan. Hän katsahti kättään, joka oli nyt punaisena verestä. Häntä puistatti ja hänen oli pakko sulkea silmänsä hetkeksi.
"Tyhmä kysymys. Ei se näyttänyt siltä että olisi okei!" Waden ääni kuului vastaavan Davelle.
"Joo," Rikki huikkasi nojaten käteensä. Maailma tuntui äkkiä pyörivän vinhasti.
"Joo, oon mä okei," hän sanoi hieman katkonaisesti ja tunkkaisesti. Hänen päässään jyskytti ja tuntui kuin hänen sisuskalunsa olisivat kaikki tunkeneet väksiin pihalle. Hän nieleskeli nojaten käteensä. Häntä pyörrytti. Hän kieltäytyi avaamasta silmiään yrittäen ajatella jotain muuta.
Herää Roberts, hän käski itseään ajatuksissaan, sul alkaa keikka kohta! Jumalauta nyt jos menetät tajuntas ni vedän sut hirteen..
"Paljonko," Rikki aloitti jälleen nielaisten, "paljonko kello on?" hän huusi oven läpi. Hän avasi silmiään pyörrytyksen helpottaessa. Hetken hän vielä istui maassa nojaten seinään. Sitten hän päätti ettei voisi jäädä siihen ja nousi seisomaan. Häntä heikotti, hänen jalkansa tärisivät ja tuntui siltä että ne pettäisivät saman tien kun hän irrottaisi otteensa lavuarista, jonka laitoihin hän tuki itseään. Hän kohotti katseensa peiliin ja pikkuhiljaa hän alkoi vihaamaan kaikkia peilejä ja niihin liittyvää. Aina kun hän katsoi peiliin, hän tuntui näkevän jonkin sortin kävelevän kuoleman. Rikki kohotti kätensä pyyhkäisten jälleen kasvoiltaan verta. Mitä sitten hänen kehossaan tapahtuikaan, Rikki päätti ettei enää ikinä, ikinä sortuisi aineisiin. Hän taistelisi itsensä vapaaksi.
Rikkin päässä pyöri edelleen, mutta hän pesi kuitenkin kasvonsa (tajuamatta että meikithän siinä samalla leväisivät) ja pyyhki naamansa sitten pyyhkeeseen. Hän vetäisi vessan ja hoippui sitten ovelle. Hitaasti lukko aukeni ja hän avasi oven nojautuen samassa ovenkarmiin. Häntä oksetti edelleen ja päässä pyöri vinhaa vauhtia. Äkkiä kaikki alkoi sumeta. Rikki pudisti päätään yrittäen karistaa silmissä pimenemisen. Hän takertui oven karmeihin.
Taju lähteeee, hän ajatteli taistellen tajuttomuutta vastaan.

"Joo," Rikki huikkasi vessasta. "Joo, oon mä okei," hän sanoi hieman katkonaisesti ja tunkkaisesti.
"Ei kuulosta siltä", Hank heitti vähän ärtyneenä ja asteli vessan oven luo koputtaen siihen vaativasti ja tivasi: "Mikä vittu sulla on?"
"Rauha, Hank", Wade sanoi tyynnyttelevästi, mutta tiukasti. "Anna sen skidin rauhottua hetki."
Dave asteli takaisin nurkkaansa istuskelemaan ja rypisti otsaansa vähän huolissaan. Oliko Rikkin vieroitusoireet noin pahat vai mistä oli kyse?
"Paljonko," Rikki aloitti jälleen nielaisten, "paljonko kello on?" Rikki huusi oven läpi. "Kymmentä vaille kahdeksan", Wade huudahti takaisin.
"Pystytkö sä vetämään keikan vai pitääkö sun jäädä tänne?" Hank kysyi oven toiselta puolelta kolkutellen silloin tällöin vessan ovea. David katseli huolissaan oven suuntaan muttei viitsinyt sanoa mitään. Muut pojista eivät tienneet viime yöstä, eikä Davella ollut aikomustakaan sanoa siitä. Rikki saisi itse kertoa jos haluaisi. Dave naksautti taas sormiaan ja puri alahuultaan. Miksi hän ei voinut osata auttaa Rikkiä paremmin? Rikki oli yksi läheisimmistä ystävistä Davidille, kuin veli. Dave halusi huolehtia tästä muttei aina tiennyt miten hitossa olisi sen tehnyt.
Wade kittasi kaljaa tyynesti ja Hank murahti, asteli pois oven luota peilin luokse ja alkoi vielä viimeistelemään itseään keikkaa varten. David katsahti sitä Madden tuomaa vesiastiaa ja loi ajatuksissaan kuplia vedenpintaan. Mitä hänen pitäisi tehdä..?

"Paljonko," Rikki aloitti jälleen nielaisten, "paljonko kello on?" Rikki huusi oven läpi. "Kymmentä vaille kahdeksan", Wade huudahti takaisin.
"Pystytkö sä vetämään keikan vai pitääkö sun jäädä tänne?" kuului Hankin ääni ven läheltä. Rikki tuhahti kiroten itseään hetken aikaa, sitten hän vastasi:
"Mä vedän sen keikan vaikka toinen jalka haudassa!" hän uhosi. Lopulta pestyään naamansa ja siivottuaan vessan mahdollisimman siistiksi, Rikki hoippui ovelle ja avasi lukon. Sitten hänestä tuntui että taju lähtisi ja hän nojautui ovenkarmiin kohottaen kasvonsa kattoa kohti. Hän odotti hetken taistellen kiivaasti pyörtymistä vastaan vaikka oli melkein varma että häviäisi taistelun. Äkkiä hänen päänsä alkoi kuitenkin selvitä pikkuhiljaa, mutta oksetusolo ei tuntunut hellittävän. Rikki huokaisi syvään katsellen ympärilleen. Lopulta hän suoristautui ja uskaltautui ulos vessasta.
"Sori et mä oon vähä myöhäs," hän sanoi uupuneella äänellä jätkille. Sasha käänsi katseensa Rikkiin ja kauhistui. Jos Rikkillä oli kaikki kunnossa niin hän oli normaali! Mies näytti.. näytti.. Painajaismaiselta. Tämän meikit oli pitkin naamaa ja leualla siinsi jotakin punaista.. Lisäksi Rikki oli kalpea kuin kuu. Sasha ei kuitenkaan sanonut mitään vaan katsahti muita jätkiä vilkaisten sitten kelloa. Keikka alkaisi tunnin päästä ja Rikki oli tuollaisessa kunnossa..
Rikki huomasi nojatuolin seinän vieressä ja hoiperteli sen luo rysähtäen sitten puolittain makaamaan tuoliin. Hänen päässään jyskytti hänen jäädessään odottamaan tuomiotaan, jonka hän saisi muilta bändin jätkiltä pian. Keikka alkaisi tunnin kuluttua.. Mitä helvettiä minä teen? Minun on pakko mennä keikalle! Rikki ajatteli sulkien silmänsä ja nojaten päänsä selkänojaan. Hän yskäisi muutaman kerran saaden rautaisen veren maun suuhunsa. Puistatus kulki jälleen hänen lävitseen, mutta hän nielaisi urheasti. Hän eti sanoja, mitä sanoa bändin pojille mutta.. Hän ei löytänyt niitä. Mitä hän voisi sanoa? Hän ei edes tiennyt tiesivätkö Wade tai Sasha hänen.. krhm.. ongelmastaan.

"Mä vedän sen keikan vaikka toinen jalka haudassa!" Rikki uhosi vessasta saaden Hankin pyöräyttämään vähän silmiään.
"Sori et mä oon vähä myöhäs," Rikki sanoi uupuneella äänellä jätkille päästyään vessasta. David katsahti Rikkiä kauhistuen ja tunsi ikävän muljahduksen vatsan pohjalla; Rikki näyttä kamalalta. Tämän meikit olivat pitkin naamaa ja leualla siinsi jotakin punaista.. Vertako? Lisäksi Rikki oli kalpea kuin kuu. Sasha katsahti muita jätkiä vilkaisten sitten kelloa. Dave kohotti kulmiaan ja tarkasteli Rikkiä tummansinisillä silmillään. Nyt jopa Wade näytti äärimmäisen huolestuneelta, Hankin kasvot olivat puolestaan liuenneet lukemattomiksi.
"Rikki, jos et ole paremmassa kunnossa tässä pikapuoliin mitä epäilen hyvin vahvasti niin sinä et tule kanssamme lavalle", David tokaisi kuin asia olisi ollut itsestäänselvä. Wade katsahti Davidia osittain ärtyneenä, Dave käyttäytyi kuin olisi ollut bändin isokiho... Mutta Wade tiesi kuitenkin Gontierin pojan olevan oikeassa.
"Vai mitä muut jätkät sanovat?" Dave kysyi sitten katsahtaen kysyvästi Hankia, Sashaa ja Wadea.
"En mä ainakaan päästäisi Robertaa lavalle tossa kunnossa", Wade vastasi otsaansa rypistäen ja myös Hank pudisteli päätään.

"Rikki, jos et ole paremmassa kunnossa tässä pikapuoliin mitä epäilen hyvin vahvasti niin sinä et tule kanssamme lavalle," Rikki kuuli Daven äänen sanovan kaiunomaisesti jostain läheltä, mutta kaukaa.
"Ei kun," hän aloitti mutta samassa hänen päässään heitti maailma piruettia ja hän joutui nieleskelemään jottei oksentaisi.
"Vai mitä muut jätkät sanovat?" Daven ääni sanoi.
"En mä ainakaan päästäisi Robertaa lavalle tossa kunnossa," Waden ääni vastasi Davelle. Hank pudisteli päätään ja Sasha tyytyi tuijottamaan lattiaa kulmiaan kurtistellen.
"Hei jätkät," Rikki sanoi yrittäen kuulostaa vahvemmalta miltä hänestä oikeasti sillä hetkellä tuntui. Hän naurahti pienesti yrittäen olla rento, mutta onnistui aika surkeasti.
"Mä tarviin tän keikan," hän huokaisi ryhdistäytyen tuolissaan, "mun.. mä en vaa voi jäädä pois sieltä."
"Ens kerralla sitte," Sasha sanoi hiljaa. Rikki raotti silmiään katsahtaen Sashaa suonen alkaessa sykkiä hänen ohimollaan.
"Ens kerralla?!" hän ärähti sulkien jälleen silmänsä. Sasha vetäytyi aavistuksen verran kauemmas tuijottaen nyt, jos mahdollista, entistäkin tiiviimmin lattiaa ja jalkojaan.
"Mä elän musiikille!" Rikki murisi yrittäen nousta mutta päätti kuitenkin pysyä vielä tuolissaan. Vaikka hän kuinka uhosi, syvällä sisimmässään hän tiesi, että jätkät olivat oikeassa. Hänestä ei olisi vetämään keikkaa ja siitä hän saattoi syyttää vain itseään.
"Public Enemy," kuului ääni ovelta, "ootteks valmiita? Settilista mietitty? Vartti keikan alkuun." Rikki katsahti oven suuntaan, muttei nähnyt enää ketään. Roudari oli tullut ja mennyt tietoineen.
Vartti, Rikki älähti mielessään.
"Mis jamas meidän settilista on?" hän kysyi muilta, "mä en ees tiedä mitä me soitetaa joten voisko joku vähän.. hmmh.. valaista?" Rikki tiesi siinä samassa jo vastauksen, mutta kieltäytyi ajattelemasta sitä.
Sasha katsahti pöydällä lojuvia, käsinkirjoitettuja biisilistoja siirtäen kysyvän katseensa Daveen, Wadeen ja Hankiin. Listat olivat yhä hieman vaiheessa. Biisit oli kyllä valittu, mutta järjestystä ei oltu päätetty.. ja lisäksi Rikkin soolon voisi ilmeisesti heittää suolle siitä setistä. Sasha asteli paperien luo ottaen ne käsiinsä ja jääden tarkastelemaan niitä mietteliäänä.

"Hei jätkät," Rikki sanoi yrittäen kuulostaa vahvaltakin. Hän naurahti pienesti yrittäen olla rento, mutta onnistui aika surkeasti. Hank vilkaisi muita poikia vaivihkaa ja pyöräytti taas vähän silmiään muttei saanut sanaakaan suustaan.
"Mä tarviin tän keikan," Rikki huokaisi ryhdistäytyen tuolissaan, "mun.. mä en vaa voi jäädä pois sieltä."
David tunsi sisällään lämmintä myötätuntoa poikaa kohtaan muttei näyttänyt sitä ulospäin vaan katsahti Rikkiä nyt melko tuimasti.
"Sinun hyvinvointisi on tärkeämpää kuin läsnäolosi lavalla", David totesi nyt vähän viileämmällä äänenävyllä, mutta tummansiniset silmät katsoivat Rikkiä pahoitellen. "Ens kerralla sitte," Sasha sanoi hiljaa ja Hank nyökkäsi levottomasti ja väänteli sormiaan. "Ens kerralla?!" Rikki ärähti sulkien jälleen silmänsä. Sasha vetäytyi aavistuksen verran kauemmas tuijottaen nyt, jos mahdollista, entistäkin tiiviimmin lattiaa ja jalkojaan. Wade säntäsi blondin pojan luo laskien kätensä lohduttavasti tämän olkapäille. Sen jälkeen Wade mulkaisi Rikkiä vihaisesti.
"Roberta, hoi!" vanhempi Morrow ärähti ja asteli uhmakkaasti lähemmäs Robertsia. "Ei oo Sashan vika että oot tossa jamassa, sille et ärise! Lavalle et tuossa kunnossa astu ja sillä selvä!"
"Mä elän musiikille!" Rikki murisi yrittäen nousta mutta päätti ilmeisesti kuitenkin pysyä vielä tuolissaan mistä David oli enemmän kuin kiitollinen. Dave haroi mustia hiuksiaan ja katsahti kattoon levottomasti. Mitäs hittoa nyt sitten?
"Public Enemy," kuului ääni ovelta, "ootteks valmiita? Settilista mietitty? Vartti keikan alkuun."
'Vitun kiva', David ajatteli sarkastisesti mielessään ja sulki tuskastuneena silmänsä.
David katsahti pöydällä lojuvia, käsinkirjoitettuja biisilistoja ja huomasi Sashan siirtävän kysyvän katseensa Daveen, Wadeen ja Hankiin. Listat olivat yhä hieman vaiheessa. Biisit oli kyllä valittu, mutta järjestystä ei oltu päätetty.
Davidin mielestä asioiden suuremmassa päättämisessä ei olisi ollut mitään mieltä ilman Rikkiä.
Wade asteli Sashan luo ioka oli napannut paperit käsiinsä. Wade nappasi yhden paperin ja yliviivasi siitä näyttävällä elkeellä Rikkin soolon ja näytti paperia Rikkille ivallisesti. "Soolosi on pelistä pois, mieti ennen kuin toheloit seuraavan kerran Roberta."
"Okei", David sanoi kovemmalla äänellä läimäyttäen käsiään yhteen. "Nyt jätkät keskitytään. Mikä järjestys biiseillä vai vedetäänkö ihan ex tempore järjestyksessä niitä..?"

"Hei jätkät.. Mä tarviin tän keikan. Mun.. mä en vaa voi jäädä pois sieltä."
"Sinun hyvinvointisi on tärkeämpää kuin läsnäolosi lavalla", David totesi tuimasti. Rikki pudisteli päätään.
"Ens kerralla sitte," Sasha sanoi hiljaa.
"Ens kerralla?!" Rikki ärähti. Sasha astui nopeasti pienehkön askeleen taaemmas, jolloin Wade syöksyi pojan luo laskien kätensä tämän harteille. Sasha katsahti toista hieman yllättyneenä, mutta myös tapansa mukaisesti nolona.
"Roberta, hoi!" Wade ärähti astuen muutaman uhmakkaan askeleen Rikkiä kohden. Rikki katsahti tätä ilmeettömänä.
"Ei oo Sashan vika että oot tossa jamassa, sille et ärise! Lavalle et tuossa kunnossa astu ja sillä selvä!" mies ärisi melkein huutaen. Rikki tuhahti pudistellen päätään epätoivoisena.
"Mä elän musiikille!" siinä tuolissa istuessaan Rikkin pää alkoi äkillisesti hieman selvetä. Häntä oksetti edelleen, mutta huimaus alkoi pikkuhiljaa taantua. Hän räpytteli silmiään pyyhkäisten hikeä kasvoiltaan tukien toisella kädellään tuolin nojaan.

Rikki tuijotti Wadeä osin murhaavasti, osin karun ymmärtäväisesti ja osin murheellisena. Silmät edustivat lähinnä tuota ensimmäistä Waden pyyhkiessä hänen soolonsa yli hyvinkin näyttävästi.
"Soolosi on pelistä pois, mieti ennen kuin toheloit seuraavan kerran Roberta," mies sanoi jokseenkin ivallisesti. Rikki olisi halunnut sanoa jotakin vastaan, mutta ei oikeastaan keksinyt mitään tarpeeksi nasevaa.
"Okei", David sanoi kovemmalla äänellä läimäyttäen käsiään yhteen, "Nyt jätkät keskitytään. Mikä järjestys biiseillä vai vedetäänkö ihan ex tempore järjestyksessä niitä..?" Rikki katsahti Daveä kuin jotain ihme korppikotkaa, joka tuli irvistelemään ja raakkumaan hänelle vaikkei mies tietenkään sitä tarkoittanut. Ei David ollut mitään hänelle tehnyt, päin vastoin.. Rikki pudisti päätään nojautuen tympääntyneenä selkänojaansa tuijotellen suu mutrussa likaista backstage-seinää.
"Ex-tempore ti kuulosta kovin.. hmm.. hyvält," Sasha vastasi Davelle välttäen katsomasta Rikkiä, "Tai siis tässä vaiheessa.. ainaki niin luulisin.. ku ei oo hyvä jos me kaikki aletaa soittaa eri biisii.. joskus kymmenen vuoden päästä se vois olla hauskaa yleisön mielest mut täs vaihees meit pidettäis pelleinä."