Public Enemy; Live in Club RockKing 1982

"Ex-tempore ti kuulosta kovin.. hmm.. hyvält," Sasha vastasi Davelle välttäen katsomasta Rikkiä, "Tai siis tässä vaiheessa.. ainaki niin luulisin.. ku ei oo hyvä jos me kaikki aletaa soittaa eri biisii.. joskus kymmenen vuoden päästä se vois olla hauskaa yleisön mielest mut täs vaihees meit pidettäis pelleinä."
"Joo, totta", Dave naurahti hymyillen vähän nolostuneesti. Vaikka hän itse tykkäsikin elää ex-temporesti hetken mielijohteiden mukaisesti niin se ei tarkoittaisi että kaikki muut arvostaisivat tai ymmärtäisivät sitä. Ei se aina ollut kovin fiksua toimia hetken fiiliksen mukaan, suunnitelmiakin piti olla.
"No, mutta voidaan tehdä kompromissi", Hank ehdotti. "Dave pitää välispiikin joka biisin jälkeen ja kertoo mikä biisi vedetään seuraavaksi..."
"Ei käy!" David tivahti hermostuneena. "Olen muutenkin hermoraunio, sekoilisin varmasti kaikessa mitä sanoisin. Sitäpaitsi välispiikki joka välissä vain pidentäisi showta mielettömästä ja jos olen kokoajan äänillä se nostaa liikaa minua esiin, ja mehän ollaan bändi! Tämä ei sitäpaitsi ole yksin minun vastuullani..."
Wade kuunteli Hankin ja Daven sanaharkkaa vierestä silmiään pyöritellen ja tokaisi: "Kundit, aika loppuu kohta jos ei päästä asiaan."
"Rikki, mikä on sinun mielipiteesi?" David kysyi Rikkiltä ystävällisesti. "Sinun mielipiteesi on tärkeä."
Dave katsahti Rikkiä simiin. Olihan Rikki kuitenkin osa bändiä ja Dave halusi vähän hyvitellä tälle sitä ettei tämä pääsisi esiintymään.

"Ex-tempore ti kuulosta kovin.. hmm.. hyvält.. tai siis tässä vaiheessa.. ainaki niin luulisin.. ku ei oo hyvä jos me kaikki aletaa soittaa eri biisii.. joskus kymmenen vuoden päästä se vois olla hauskaa yleisön mielest mut täs vaihees meit pidettäis pelleinä."
"Joo, totta", Dave naurahti hymyillen vähän nolostuneesti. Sahsa hymyili tälle takaisin.
"No, mutta voidaan tehdä kompromissi", Hank ehdotti ennen kuin Sasha ehti sanoa mitään Davelle, "Dave pitää välispiikin joka biisin jälkeen ja kertoo mikä biisi vedetään seuraavaksi..."
"Ei käy!" laulajapoika henkäisi hermostuneena, "Olen muutenkin hermoraunio, sekoilisin varmasti kaikessa mitä sanoisin. Sitäpaitsi välispiikki joka välissä vain pidentäisi showta mielettömästä ja jos olen kokoajan äänillä se nostaa liikaa minua esiin, ja mehän ollaan bändi! Tämä ei sitäpaitsi ole yksin minun vastuullani..."
"No mut oli miten oli," Sasha tokaisi yllättäen itsensäkin, "sä olet laulaja.. ja sä olet aika poikkeuksetta siinä tapauksessa bändin keulahahmo." Sasha naurahti pienesti uppoutuen jälleen papereihin käsissään.
"Kundit, aika loppuu kohta jos ei päästä asiaan," Wade sanoi.
"Rikki, mikä on sinun mielipiteesi?" David kysyi Rikkiltä ystävällisesti, "Sinun mielipiteesi on tärkeä." Rikki kohotti katseensa seinästä Daveen kohottaen kulmaansa hieman yllättyneenä ja hämillään. Hän katsahti muita jätkiä palauttaen sitten katseensa Daveen näyttäen nyt tympääntyneeltä.
"Kivi paperi sakset," hän tokaisi, "en mä ees tiedä mitä biisei siel on."

"5 minuuttia!" kuului jälleen ovelta sen saman roudarin ääni, "voisitte siirtyy tohon lähemmäs lavaa." Rikkin teki mieli näyttää poistuvalle roudarille kesoa tai näyttää tälle kieltä tai karjua että painui vittuun kelloineen.. silti hän pysyi hiljaa ja liikkumattomana. Hänen katseensa oli lasittunut hänen tuijottaessaan jälleen seinään.
Sasha henkäisi hieman hermostuneena ojentaen muille jätkille valmiiksi saadut biisilistat. Hänelle itselleen jäi lopulta kaksi kappaletta, koska toinen oli Rikkiä varten.. Hän katsahti hieman vaivaantuneena Rikkiä.
"Äh," Rikki tokaisi huitaisten kättään Sashaa kohden, "anna olla jäbä. Ei tässä nyt kuolemaa olla tekemässä.." .. toivon mukaan, Rikki lisäsi mielessään huomaten samassa että olo alkoi olla jo hieman parempi. Sen sijaan että hän olisi ilmaissut tilanteensa ääneen, hän tyytyi kerrankin vaikenemaan. Wade ei halunnut häntä lavalle. Hank ei halunnut häntä lavalle. David varsinkaan ei halunnut häntä lavalle. Okei, hän ei sitten mennyt lavalle. Mutta heti kun olo helpottaisi, hän ottaisi kimpsansa ja kampsunsa ja lähtisi kämpille ryyppäämään. Ei tälläistä selvin päin kestäisi.
Samassa Rikki muisti Jack-pullonsa ja alkoi miettiä sen kohtaloa.. Arvatenkin pullo oli roskiksessa, koska Dave oli kajonnut siihen hänen jälkeensä. Rikki tuhahti, nousi ylös ja asteli muina miehinä (hieman horjahdellen) roskikselle ja löysi sieltä etsimänsä. Hän nappasi Jackin käsiinsä, katsahti muita puolittain murhaavasti, osin varoittavasti ja korkkasi sitten pullonsa lösähtäen takaisin tuoliinsa.
Vittu, hän huokaisi mielessään hörpäten Jackiä. Sasha katsahti Rikkiä vilkaisten sitten muita. Sen tehtyään, hän asteli käytävään suunnaten kohti stagea. Lavan takana roudari ojensi hänelle hänen bassonsa ja poika kiitti kohteliaasti, hieman ujona hymyillen.

"No mut oli miten oli," Sasha tokaisi yllättäen itsensäkin, "sä olet laulaja.. ja sä olet aika poikkeuksetta siinä tapauksessa bändin keulahahmo." Sasha naurahti pienesti uppoutuen jälleen papereihin käsissään.
David vaikeni miettimään asiaa. Hän ei tiennyt miksi otti asiasta niin ison stressin, mutta nuorukainen ei ollut varma oliko laulajan paikka sittenkään hänelle omiaan. Tai siis... Gontier rakasti kyllä laulamista ja olikin siinä mielestään ihan okei, mutta keulahahmona oleminen... 'Älä ajattele sitä liikaa' , David komensi itseään pudistellen pienesti päätään. Hän vetäisi osansa, tuli mitä tuli. "Kundit, aika loppuu kohta jos ei päästä asiaan," Wade sanoi palauttaen Davidin takaisin maanpinnalle. "Rikki, mikä on sinun mielipiteesi?" David kysyi Rikkiltä ystävällisesti, "Sinun mielipiteesi on tärkeä." Rikki kohotti katseensa seinästä Daveen kohottaen kulmaansa hieman yllättyneenä ja hämillään. Hän katsahti muita jätkiä palauttaen sitten katseensa Daveen näyttäen nyt tympääntyneeltä joka sai Daven lannistumaan vähän.
"Kivi paperi sakset," Rikki tokaisi, "en mä ees tiedä mitä biisei siel on."
Hank nappasi papereita käsiinsä ja tokaisi yksinkertaisesti: "Are you ready on aika nappi aloitusbiisiksi vai mitä sanotte?" Hank katsahti muita, mutta jatkoi kuitenkin: "Sitten voisi tulla vaikka Home ja Dr.Feelgood jaaa..."
"Sitten olisi hyvä vetää väliin joku covereista, joku tunnettu", Wade tokaisi.
"Alice Cooperin Poison?" David ehdotti ja Hank nyökkäsi hymyillen. "Sasha onko sinulla ehdotuksia mitä sitten..?"
Ja niin biisien järkkääminen jatkui.

"5 minuuttia!" kuului jälleen ovelta sen saman roudarin ääni, "voisitte siirtyy tohon lähemmäs lavaa."
David katsahti Rikkin auraa ja havannoi siinä ilmenevistä pienistä värähtelyistä pojan vittuuntuneisuuden. Silti Roberts pysyi hiljaa ja liikkumattomana. Hänen katseensa oli lasittunut hänen tuijottaessaan jälleen seinään.
Sasha henkäisi hieman hermostuneena ojentaen muille jätkille valmiiksi saadut biisilistat. Hänelle itselleen jäi lopulta kaksi kappaletta, koska toinen oli Rikkiä varten.. Hän katsahti hieman vaivaantuneena Rikkiä.
"Äh," Rikki tokaisi huitaisten kättään Sashaa kohden, "anna olla jäbä. Ei tässä nyt kuolemaa olla tekemässä.."
David katsahti Rikkiä pahoillaan ja huomasi kuinka tämä hetken kuluttua Rikki tuhahti, nousi ylös ja asteli muina miehinä (hieman horjahdellen) roskikselle ja löysi sieltä etsimänsä. Hän nappasi Jackin käsiinsä, katsahti muita puolittain murhaavasti, osin varoittavasti ja korkkasi sitten pullonsa lösähtäen takaisin tuoliinsa.
"Rikki..." David sanoi kuulostaen nyt epävarmalta ja aralta. "Ei me tahallaan... Minä..."
"Anna olla", Hank tokaisi Davidille rauhoitellen ja laski kätensä tämän olalle. "Anna olla, Dave."
"Niinpä, tämä on yksin vain ja ainoastaan Robertan syytä", Wade tokaisi pilkallisesti, vilkaisi jäätävästi Rikkin suuntaan ja marssi käytävään Hank perässään. David empi hetken, mutta teki sitten samoin suunnaten kohti stagea. Lavan takana roudari ojensi miehille soittimet ja Davidkin sai mikrofoninsa.
Lavan takana odottaminen tuntui pieneltä levottomalta ikuisuudelta ja nyt alkoi myös Hank olla hermona. Ei hän ollut ajatellut miten soitto sujuisi nyt kun hän olisi ainut kitaristi. Aika tuntui matelevan hitaasti kunnes kuului miehen jykevä ääni: "Hyvä yleisö, toivottakaa tervetulleeksi lavalle; Public Enemy!"
Kuului kohteliasta taputusta ja David jähmettyi paikoilleen. "Ala, mennä nyt!" Wade äyskähti tönäisten Davidia lavaa kohti. Hank asteli lavalla leveästi hymyillen kuin olisi koko maailman valtias ja naureskeli nautinnollisesti nähden paikanomistajan ilmeen. Tämä ilmeisesti muisti Hankin nakuilukierroksesta...
"Mun veljet on tuolla!" kuului iloinen hihkaisu ja Wade näki Madden ennen kuin asettui rumpujen taa. Hank etsi paikan itselleen ja töni Davidia vaihihkaa edemmäs lavaa. Gontier asteli itsevarman oloisin askelin lavan eteen, mutta oikeasti häntä jännitti. Wade rummutti piruuttaan virnuillen Daven askelten tahdissa. Sitten David seisahtui paikoilleen mikki käsi täristen, avasi suunsa ja sanoi: "Ööö.... moi."
Hank painoi katseensa lattiaan pudistellen päätään ja Wade läimäytti käden otsaansa rumpujen takana. Yleisöstä kuului pientä naureskelua, niin hyväntahtoista kuin pilkallistakin. Davidia pyörrytti ja tämä erotti muutamia sanoja yleisöstä: "Säälittävää."
"Aww, kuinka suloinen."
Hän jakoi mielipiteet kahtia jo nyt. David kakoi kurkkuaan nolostuneena, mutta puhui sitten mikkiin vähän kovemmalla äänellä: "Club RockKing, mikä on fiilis?"
Madde taputti innoissaan käsiään yhteen huutaen: "Hyvä!" ja David virnisti siskolleen.
"Hieno juttu", David naurahti mikrofoniin, nyökkäsi muille bändin jäsenillä hiukan epävarmasti mutta katsahti sitten yleisöä kohden kysyen: "Are you ready?"
Kuului muutama huudahdus, muttei sen kummempaa joten David huudahti mikkiin: "Eikö kysymys kuulunut? Mä kysyin, are you ready?!" Nyt kuului vähän enemmän huutoa, naurua ja käsin taputtamista. Wade näytti merkin kappaleen aloittamisen merkiksi ja niin pojat alkoi soittaa. Dave odotteli hermostuneena lauluosuuttaan... Mutta sitten kun se koitti huomasi mies hämmästyksekseen että kappaleen sanat ikään kuin vain pulppusivat hänestä luonnostaan.

Are you ready:n ja Home - kappaleen soitettuaan David päätti esitellä bändin jäsenet: "Elikkä tässä meillä on Hank Morrow", David puheli mikkiin ja taputti Hankia olalle. "Naisväki; älkää antako sen luulla itsestään liikoja tämän shown jälkeen." Tässä kohtaa David bongasi lavalta Neelahin ja virnisti tälle. "Bassoa soittaa Sasha Gybson. Antakaahan Sashalle aplodit!" Yleisö taputti Sashalla, David hymähti vähän ja viittoi sitten rumpujen taa jatkaen: "Rumpuja paukuttaa Wade Morrow, mutta sille ei tarvitse taputtaa."
Wade näytti keskisormea Davidille aiheuttaen yleisössä naurua sekä taputuksia. Hetken David mietti mitä sanoisi, mutta tokaisi sitten: "Meillä on oikeasti bändissä myös toinen kitaristi joka ei kuitenkaan valitettavasti päässyt paikalle. Taputetaan nyt silti Ricky Lee Robertsille joka on kuitenkin hengessä mukana", David taputti käsiään yhteen varoen mikkiä ja sai yleisöäkin taputtamaan mukana. "Ja seuraavan kappaleen nimi on Dr.Feelgood." David näytti merkin bändille joka aloitti soittamisen. Jonkin ajankuluttua Hank valmistautui kitarasooloonsa jännittyneenä, mutta suureksi hämmästyksekseen mies tajusi ettei kitarasta lähtenyt ääntä. Mitä helvettiä..?!

"Kivi paperi sakset, en mä ees tiedä mitä biisei siel on."
"Are you ready on aika nappi aloitusbiisiksi vai mitä sanotte?" Hank tokaisi katsahtaen muita, "Sitten voisi tulla vaikka Home ja Dr.Feelgood jaaa..."
"Sitten olisi hyvä vetää väliin joku covereista, joku tunnettu", rumpali heitti ehdotuksensa.
"Alice Cooperin Poison?" David ehdotti ja Hank nyökkäsi hymyillen. "Sasha onko sinulla ehdotuksia mitä sitten..?"
"Poison on hyvä," Sasha sanoi hieman hämillään. Hänen sormensa syyhysivät päästä käsiksi basson kieliin ja asiaa olisi helpottanut hyvin, hyvin paljon se ettei basso olisi ollut jo stagella. Häntä jännitti ja basso yleensä auttoi rentoutumaan.
"Skid Rowlla on yks hyvä balladi," hän sanoi Daven ja muiden katsoessa häntä edelleen odottavasti, "se I Remember You jota me vedettii silloin joskus harjotuksena vaa.. Mut Dave veti sen hyvin."
"Heittäkää sinne sitte Youth Gone Wildkin johonki välii," Rikki tokaisi tuolista käsin, "se on kova menobiisi ja rumpaliki sais jotaa tekemistä."
Rikki katsahti sivusilmällä Wadeä muttei sitten jatkanut nälvimistään. Hänen pelkonsa alkoi pikkuhiljaa muuttua todella vahvaksi vitutukseksi ja nyt kun hän edelleen oli ilmeisesti bändin kirjoilla, hän oletti että hän sai heittää takaisin samalla mitalla.

"Rikki..." David sanoi hieman epävarmana, "Ei me tahallaan... Minä..." Rikki katsahti Daveä hörpäten samalla kunnon kulauksen Jackiä.
"Anna olla", Hank tokaisi Davelle, "Anna olla, Dave." Rikki kohautti kulmiaan siirtäen katseensa poies mutta kuullessaan Waden jatkavan keskustelua pilkkaavalla äänellä..
"Niinpä, tämä on yksin vain ja ainoastaan Robertan syytä" Wade katsoi jäätävällä katseella Rikkiä, joka tuijotti uhmakkaasti takaisin miehen marssiessa pikkuveli kintereillään käytävään ja kohti lavaa. Sasha paineli poikien perään. Dave jäi vielä hetkeksi mutta poistui sitten hänkin. Rikki tuhtahti hörpäten sitten jälleen, mikä aiheutti hänessä oksennusreaktion ja mies ponkaisi ylös juosten vessaan. Palattuaan vessasta, Rikki kuuli Waden rumpujen lyöntejä ja sitten.. Rikki painoi katseensa maahan häpeissään. Mikä Daven ongelma nyt oli? Kukaan, ei kukaan sano yleisölle "Ööö.. Moi". Rikki tuhahti pettyneenä ja vimmoissaan, nappasi tavaransa ja pullonsa ja paineli käytävälle. Käytävällä hän kuitenkin pysähtyi kuuntelemaan. Hank yritti epätoivoisesti vetää biiseissä sekä omansa että hänen osuutensa mikä sai Rikkin pudistamaan epäuskoisena päätään.
Juuri kun Rikki oli jatkamassa matkaansa kohti ulko-ovea, hän pysähtyi taas. Dave alkoi esitellä bändin jäseniä..
"Elikkä tässä meillä on Hank Morrow.. Naisväki; älkää antako sen luulla itsestään liikoja tämän shown jälkeen." Rikki hymähti Daven sanoille vilkaisten taakseen käytävään, joka johti lavalle.
"Bassoa soittaa Sasha Gybson. Antakaahan Sashalle aplodit! Rumpuja paukuttaa Wade Morrow, mutta sille ei tarvitse taputtaa." Syntyi pienoista naurua ja taputuksia sieltä täältä. Hetken kuluttua Dave jatkoi:
"Meillä on oikeasti bändissä myös toinen kitaristi joka ei kuitenkaan valitettavasti päässyt paikalle. Taputetaan nyt silti Ricky Lee Robertsille joka on kuitenkin hengessä mukana.. Ja seuraavan kappaleen nimi on Dr.Feelgood." Rikki pysähtyi niille sijoilleen. Hän tuijotti käytävää joka johti lavalle, mietti omaa tökeröä käyttäytymistään.. olotila oli kohentunut. Häntä ei pyörryttänyt eikä oksennuttanut..
"Vittu," hän tokaisi ja heitti sekä avonaisen Jackin että takkinsa lattialle (Jack levisi pitkin käytävää) ja otti sitten muutaman pikaisen juoksuaskeleen lavaa kohden Dr.Feelgoodin pyörähtäessä käyntiin.
"Antakaa mulle mun skitta!" hän tokaisi roudarille jokaoli lähinnä kitaratelinettä, muttei jäänyt odottamaan että käskyä noudatettaisiin vaan heitti kitaran hihnan selkäänsä ja kytki itse oma-aloitteisesti piuhat. Juuri kun hän oli ryntäämässä lavalle (roudareiden tuijottaessa hölmistyneinä vieressä), hän pysähtyi. Hankin piuha.. Hank aikoi soittaa hänen soolonsa! Hän kumartui vahvistimen puoleen.
"Mitä sä teet?!" roudari ärähti hypäten hänen luokseen.
"Hei," Rikki sanoi, "hyvä ku oot siinä.. Kuule kytke tää piuha takasin vahvarii sit ku mun soolo on ohi." Samassa hän vetäisi Hankin piuhan irti ja tyrkkäsi sen roudarin käsiin juosten sitten lavalle soittaen sooloaan kuin viimeistä päivää. Hän juoksi lavan halki sooloaan soitellen, omalle paikalleen Hankin ja Daven väliin. Hän katsahti Hankia joka tuijotteli kitaraansa hyvin hämmästyneenä eikä tuntunut edes tajuavan vielä että Rikki oli kuin olikin lavalla! Rikki pyörähti ympäri katsahtaen Wadeä. Sen tehtyään hän juoksi Daven mikin taakse.
"Hyvä rokkikansa," hän tokaisi mikkiin, "anteeksi että oon vähä myöhäs mutta yksi bändin oleellisimmista jäbistä jäi esittelemättä.." Hän piti tauon katsahtaen virnuillen Daveä.
"Hyvä rokkikansa," hän sanoi uudelleen, "antakaa ablodit tämän kulmakunnan kovimmalle vokalistille!" Hän viittasi oikealla kädellään Daveen ottaen sitten muutaman askeleen kauemmas mikkiständistä. Yleisö puhkesi taputuksiin tuijottaen hämmentyneenä Daveä ja Rikkiä tietämättä oikein mitä juuri äsken tapahtui. Rikki hyppäsi kitaransa kanssa ilmaan ja paineli sitten Daven luo.
"Sori jäbä mut en voinu vastustaa kiusausta," hän huusi Daven korvaan.

David kuuli kuinka joku juoksi lavan halki sooloa soitellen ja pian Rikki asettui omalle paikalleen Hankin ja Daven väliin. Kaikki bändin pojat tuntuivat olevan yllättyneitä eikä David osannut muuta kuin toljottaa Rikkiä hölmistyneenä kun tämä
juoksi Daven mikin taakse. "Hyvä rokkikansa," Rikki tokaisi mikkiin, "anteeksi että oon vähä myöhäs mutta yksi bändin oleellisimmista jäbistä jäi esittelemättä.." Hän piti tauon katsahtaen virnuillen Daveä joka hymyili Rikkille epäuskoisesti. Tämä vaikutti olevan jo paljon paremmassa kunnossa.
"Hyvä rokkikansa," Rikki sanoi uudelleen, "antakaa ablodit tämän kulmakunnan kovimmalle vokalistille!" Hän viittasi oikealla kädellään Daveen ottaen sitten muutaman askeleen kauemmas mikkiständistä. Nyt Hank juoksi mikkiständin luo ja huudahti: "Eli David Gontierille!" Hank perääntyi myös ja yleisö puhkesi taputuksiin tuijottaen hämmentyneenä Daveä ja Rikkiä tietämättä oikein mitä juuri äsken tapahtui. Rikki hyppäsi kitaransa kanssa ilmaan ja paineli sitten Daven luo.
"Sori jäbä mut en voinu vastustaa kiusausta," hän huusi Daven korvaan. David naurahti ja läimäytti Rikkiä takaraivoon. "Senkin urpo!"
"Ja nyt kun tässä on ollut häslinkiä jo muutenkin..." Hank aloitti astellen taas mikkiständin luo ja nappasi mikorofnin käteensä astellen lavan edustalle suoraan Neelahin ja Madden eteen. Hank virnisti ja polvistui leikillään sanoen: "Neelah, lähdetkö kanssani kahville joskus?" Nyt yleisöstä alkoi kuulua hyväntahtoista ulvontaa ja porukka huusi kuorossa: "Suostu, suostu, suostu!"
Nyt Hank ponkaisi seisomaan. "Mitä sanoitte?" Tämä kysyi mikrofoniin tyytyväisenä itseensä. "Mä en kuullut!"
Ja Hankin ojentaessa mikkiä yleisöä kohti nämä alkoivat huutaa taputtaen: "Suostu, suostu, suostu! Kahville, kahville, kahville!"

"Sori jäbä mut en voinu vastustaa kiusausta!"
"Senkin urpo!" David nauroi iskien Rikkiä kädellä takaraivoon. Mies irvisti tälle kääntäen sitten katseensa Hankiin, joka oli vienyt Daven mikkiständin vaihteeksi.
"Ja nyt kun tässä on ollut häslinkiä jo muutenkin..." Hank asteli mikki käsissään lavan reunalle kumartuen jonkun puoleen. Rikki soitteli kitaraansa kumartuen vilkaisemaan ketä mies nyt tällä kertaa iski ja vielä julkisesti..
"Neelah, lähdetkö kanssani kahville joskus?" Hank kysyi tytöltä. Rikki nauroi hämmentyen hieman yleisön suosiollisesta reaktiosta.
"Suostu, suostu, suostu!" kuului erinäisiä huutoja yleisön joukosta, mikä sai Hankin suoristautumaan.
"Mitä sanoitte?" mies huusi mikkiin, "Mä en kuullut!"
"Suostu, suostu, suostu! Kahville, kahville, kahville!" yleisö huusi kuin yhdestä suusta Hankin ojennettuun mikkiin. Neelah pudisteli epäuskoisena päätään pienen pieni virne kasvoillaan. Hank katsoi tätä odottavasti ja lopulta tyttö myöntyi treffipyyntöön. Rikki vilkaisi Daveä pyrähtäen sitten oman mikkinsä luo Hankin vasemmalle puolelle. Kertosäe oli alkamassa, mutta se sopi paremmin kuin hyvin:
"He's the one they call Dr. Feelgood," Rikki lauloi mikkiin viittoen oikealla kädellään Hankin suuntaan, "He's the one that makes ya feel all right! He's the one they call Dr. Feelgood.." Rikki loi merkitsevän katseen Neelahiin, "He's gonna be your Frankenstein.." Sitten hän katseli ilkikurisesti virnuillen Hankin suuntaan.

Sasha hakkasi bassoaan iloisena siitä että Rikki oli sittenkin toipunut ajoissa ja ehtinyt lavalle. Hän liikehteli pienesti rytmin tahdissa omalla puolellaan lavaa katsellen muiden jätkien menoa. Wade hakkasi rumpuja kuin ne olisivat tehneet hänelle jotain pahaa, Hankin kitara oli saanut virtansa takaisin ja lavalla meininki oli hyvä.. ja mikä parasta! Yleisö oli ottanut heidät todella, todella hyvillä mielin vastaan.. paitsi ehkä paikan pomo, joka tuijotti Hankia ja Rikkiä epäuskoisina selvästikin muistaen pienoisen kännisen viuhahduksen muutaman viikon takaa. Sasha katsahti Neelahia ja Madeleineä. Neelahin katse oli epäuskoinen tämän katsahtaessa Hankia, mutta katseen siirtyessä Sashaan, tyttö hymyili rohkaisevasti ja ehkä joksenekin.. ylpeänä? Madeleine taputti käsiään yhteen nauraen iloisesti.