Do I really look like a man with a plan? [Jokeri ja Raito]

[Eli Raitoa ja Generigeliä 8D Tosin G on ainakin alussa tajuton.]

Meren kohina kuului seinien toiselta puolen. Satamassa oli hiljaista, mikä johtui paljosti siitä että oli yöaika eivätkä veneet tai muutkaan koneet olleet siihen aikaan toiminnassa. Meren rannalla sijaitsi vanha ja vankka tiilirakennus, joka nykypäivänä oli sen nimisen miehen kuin Rob Westerin hallussa. Ainoa vaan että kukaan ei tiennyt Rob Westerin kohtalosta. Talon uusi omistaja sen sijaan tykkäsi pysyä hissukseen itsekseen. Tämä ei tosin ollut miehen päämaja saatika minkään sortin piilopaikka, mutta täällä oli hyvä järjestää tapaamisia sillä Jokeri oli ottanut jo aikaa sitten selvää talon salaisista ovista ja käytävistä. Pakomahdollisuudet olivat siis hyvät mutta seuraamismahdollisuudet.. noh, ne olivat huonot.

Jokeri asteli mietteliäänä valokeilaan, joka tuli ikkunasta. Majakka valaisi silloin tällöin pyörivällä valollaan rakennuksen sisätilatkin. Jokeri ei vielä ollut laittanut valoja päälle, sillä odotti vierasta eikä ketä tahansa vaan mahdollista liittolaistaan. Jos tuo mies, joka kutsui itseään sekä Kiraksi että Raitoksi, ei ilmestyisi kuluvan tunnin aikana, Jokeri lähtisi Gamaruelin kartanolle vähän muistuttelemaan tapaamisesta ja petturuuden vaaroista.
Jokeri katsahti ranteessaan olevaa kelloa ja vilkaisi ympärilleen. Ei mitään, luulisi että mies olisi ottanut hänet sen verran tosissaan ettei riskeeraisi rakkaiden ihmisten henkeä omalla typeryydellään. Kuolemahan oli pelin henki. Voittaja selviää, häviäjä harvemmin.

"Hei!" kuului äkkiä kipakka ja käskevä naisen ääni ja Jokeri huokaisi ärsyyntyneenä kääntyen portaita kohden. Portaat veivät alakertaan, kellariin.
"Hei!!" huuto kuului uudestaan, "Tiedän että olet siellä! Alappas roudata ruhoasi tänne alakertaan!" Jokeri pyöräytti silmiään ja maiskautti suutaan. Tuo oli ainoa ongelma tämänhetkisessä panttivangissa.. Se ei osannut pitää päätään kiinni ellei sitä nukuttanut.
"JOKERI!!" nainen alakerrassa huusi. Jokeri hymähti itsekseen ja laskeutui portaat alas. Hän oli asentanut alakertaan kalterit, jotteivät mahdolliset panttivangit pääsisi karkaamaan. Heitä ei myöskään pystynyt pelastamaan sellistä ilman oikeaa avainta. Jos lukkoa meni sörkkimään millä tahansa muulla kuin hänen avaimellaan, koko alakerta räjähtäisi. Ei siinä mitään, tämän hetkinen panttivanki tiesi sen.
"No mitä?" Jokeri kysäisi turhautuneena.
"Sinultahan tota pitäisi kysyä!" nainen ärähti siirtäen kirkkaan vihreät tuliset silmänsä mieheen. Nainen oli hoikka ja tummatukkainen eikä kauneudesta tosiaan ollut puutetta. Tällä oli yllään musta hame ja kaulassaan jokin koru.
"Etkö tosiaan osaa olla hiljaa ilman että olet tajuttomana?" Jokeri kysyi epätoivoisen kuuloisena.
"En!" Nainen ärähti, "Ja voit olla varma että huudan koko sen ajan kun pidät minua täällä!"
"Sitten ei kai ole muuta mahdollisuutta kuin nukuttaa sinut," Jokeri totesi, "odotan vieraita enkä siedä häirintää." Hän kaivoi esiin pienen aseen, jossa oli piikki.
"Hyvää yötä tyttöseni," Jokeri sanoi virnuillen tyytyväisenä. Ennen kuin nainen ehti tajutakaan, hän jo makasi tajuttomana maassa.
Ylhäältä kuului kova koputus.
"Ah," Jokeri sanoi heittäen käsiään ja siirtyen yläkertaan meneviin portaisiin, "vihdoinkin."

Oli jo yö myöhä kun Raito Yagami odotteli sataman varjoissa erästä Gamaruelin pahamaineisimmista rikollisista saapuvaksi. Poika, tai nuori miehen alku, oli tyytyväinen. Hänellä ei ollut mitään pelättävää. Rikollinen ei voisi satuttaa häntä. Raito oli hoitanut tällä likaisen työn, niin ettei häntä voitaisi mitenkään yhdistää Generigel Gamarin sieppaukseen.
Tosin, L saattaisi päätellä sen, mutta se oli silti epätodennäköistä. Ja vaikka tämä päättelisikin että Raito oli sieppauksen takana… ei tällä ollut mitään todisteita Raitoa vastaan!
Raito hätkähti hiukan kuultuaan askelia. Hän katsahti ympärilleen ja huomasi tumman hahmon lähestyvän. ’Hän tulee…’, tämä ajatteli ja veti hupun paremmin kasvoilleen. Raiton pukeutuminen oli tänä iltana täysin erilaista kuin normaalisti. Huppu ja pipo olivat vielä varmistuksena ettei häntä varmasti tunnistettaisi. Raito oli harkinnut aurinkolasejakin, mutta päättänyt että se olisi jo vähän liian epäilyttävää. Sitä paitsi hän ei näin myöhään olisi nähnyt laseilla yhtään mitään.
Rikollinen asteli häntä kohti yksin. Tai siltä se näytti, mutta Raito tiesi ettei asianlaita ollut niin.
Päästyään Raiton luo, rikollinen päästi kaamean karjahduksen, vei käden sydämensä kohdalle… ja lyyhistyi sitten maahan. Raito hymähti tyytyväisenä ja kaivoi Death Noten palan taskustaan. Rikollisen nimen alla luki:

’Kuolin syy; sydän kohtaus. Kidnappaa Gamarin perheen adoptio lapsen ja kuljettaa tämän näkymättömyys viittaan kiedottuna Kiralle tämän haluamaan kohteeseen, tämän haluamaan päivämäärään mennessä. Kuolee heti tämän tehtävän suoritettuaan’

Ja näin oli tapahtunut! Death Note ei koskaan pettänyt…
Raito naurahti pienesti samalla kun lähti kuljettamaan näkymättömyys viittaan kiedottua panttivankia eteenpäin. Kira nimen saattoi huoletta kirjoittaa Death Noteen, koska se oli pelkkä kutsumanimi. Raito oli enemmän kuin tyytyväinen. Nyt Jokeri suostuisi yhteistyöhän hänen kanssaan ja he hoitelisivat L:n hengiltä. Näin ollen herra mestari etsivästä ei olisi enää huolta. Kira olisi taas askelen lähempänä tavoitettaan; uuden ihanteellisen maailman Jumalaksi tulemista. Ja koska panttivanki oli Generigel… Raiton hymy leveni tämän ajatellessa mahdollisuuksiaan. Jos myös Generigel hoideltaisiin päiviltä. Orlanda, ihanteellisen maailman tuleva Jumalatar olisi yksin Raiton.

Pian Raito saapui vankan tiilirakennuksen luo.
’Tämän pitäisi olla oikea osoite…’ Raito epäröi hetken, mutta koputti sitten oveen lujasti.

[Autohittaan Raiton sisään]

Jokeri kulki varjoja pitkin omassa talossaan vaikkei siellä ketään ollutkaan. Hän oli kuitenkin varovainen, saattoihan olla että ikkunoissa oli turhan uteliaita silmiä. Ikkunoista puheenollen.. Jokeri katsahti ikkunasta ulko-oveaan ja näki ulkona seisovan huppupäisen miehen. Mies oli yksin eikä Jokeri nähnyt tämän kasvoja mutta pystyi silti arvaamaan että kyseessä oli hänen.. noh, rikoskumppaninsa pitäisikö sanoa. Harmi vain että tämä näytti olevan yksin.

Jokeri avasi oven ja ktasoi hetken miestä, noh. Raitohan se siinä. Mies seisoi siinä ja näytti kuin tämä olisi pitänyt kädessään jotakin vaikkei mitään kädessä ollutkaan. Ehkä tuo oli niitä tämän skitsofreenisiä oireita..
"Oletko yksin?" Jokeri kysyi vilkuillen ympärilleen, "Tule sisään."

Jokeri sulki oven miehen takaa ja laittoi katkaisimesta valot päälle. Hän vilkaisi lattiaa, jota pitkin Raito oli kävellyt sisälle. Ei kenenkään jaloista kuulunut sellaista ääntä.
"Noh, toitko tuliaisia?" Jokeri kysyi hymyillen leveästi.

[[juu ]]

Ovi avautui ja Raito huomasi Jokerin seisovan ovensuussa.
"Oletko yksin?" Jokeri kysyi vilkuillen ympärilleen.
”Olen”, Raito vastasi nyökäten.
"Tule sisään."
Raito totteli kuuliaisesti ja asteli sisään Generigeliä toisessa käsipuolessaan raahaten.

Jokeri sulki oven miehen takaa ja laittoi katkaisimesta valot päälle, jonka jälkeen vilkaisi lattiaa. Raiton huulet kaartuivat omahyväiseen virneeseen. Tajusihan tämä…
"Noh, toitko tuliaisia?" Jokeri kysyi hymyillen leveästi.
”Kuten sovittiin”, Raito vastasi virnistäen ja pudotti tajuttoman panttivangin maahan jolloin näkymättömyysviitta valahti pois paljastaen Jokerillekin Generigel Gamarin.
”Generigel Gamar. Gamarien adoptiolapsi jota Anarigel kuitenkin pitää veljenään”, Raito julisti ylpeänä. ”Kelpaako hän?”

”Kuten sovittiin” Raito vastasi paljastaen kuin tyhjästä tajuttoman miehen ruumiin. Ruumis kaatui maahan jääden siihen makaamaan. Mitä muuta voitaisiinkaan odottaa tajuttomalta mieheltä? Että tämä juoksisi tajuttomana pois paikalta, no ei?
"Generigel Gamar. Gamarien adoptiolapsi jota Anarigel kuitenkin pitää veljenään”, Raito julisti ylpeänä, ”Kelpaako hän?" Jokeri kumartui voitonriemuisena maahan Generigelin viereen. Hän tarttui kädellään miehen leukaan ja käänsi tämän päätä niin että näki kunnolla tämän kasvot.
"Erinomaista," hän sanoi naureskellen tyytyväisenä, "todella erinomaista."
Jokeri nousi seisomaan ja katsoi hetken Raitoa kuin miettien mitä ihmettä mies siinä seisoi. Hän kuitenkin kohautti olkiaan ja kutsui paikalle muutaman narreistaan.
"Viekää tämä sen naisen kanssa samaan tyrmään," hän käski ojentaen avaimensa yhdelle pellelle, "jos en saa avainta puolen minuutin aikana takaisin, räjäytän sellin ja kuolette kaikki. Pitäkää siis kiirettä." Pelle, jolle Jokeri oli antanut avaimen juoksi salamana alakertaan ja muut kaksi tarttuivat Generigeliin ja lähtivät raahaamaan tätä alas portaita. Kului hetki ja kuului lukon loksahhdus. Jokeri katseli rannekelloaan ja alkoi laskea hiljaa itsekseen naureskellen hullun lailla, "10... 9... 8..."
Jokeri katsahti portaikkoon.
"5... 4... 3..." Pelle juoksi paikalle ja ojensi Jokerille avaimensa huohottaen.
"Ah, hienoa työtä. Nyt.." Jokeri sanoi ottaen avaimen, "häivy." Pelle teki työtä käskettyä ja katosi johonkin talon käytävälle.
"Noniin, mihin jäimmekään?" Jokeri kysyi Raitolta kuin muistaen miehen läsnäolon vasta silloin.
"Ah," hän naurahti kuin tajuten mistä oli kysymys, "otatko juotavaa?" Hän asteli piirongin luo ja kumartui avaamaan alimmat kaapin ovet.
"Mitä saisi olla?"

"Erinomaista," Jokeri sanoi naureskellen tyytyväisenä, "todella erinomaista."
Raito hymähti hyväksyen ja kohotti sitten toiselle kysyvästi kulmiaan. Jokeri nousi seisomaan ja katsoi hetken Raitoa kuin miettien mitä ihmettä mies siinä seisoi. Raito tunsi lievää ärtymystä, muttei sanonut mitään. Voisiko olla ettei Jokerilla ollut aikomustakaan pitää sopimuksesta kiinni? Pian Jokeri kuitenkin kohautti olkiaan ja kutsui paikalle muutaman narreistaan.
'Mitä ihmettä hän yrittää...?'
"Viekää tämä sen naisen kanssa samaan tyrmään," hän käski ojentaen avaimensa yhdelle pellelle, "jos en saa avainta puolen minuutin aikana takaisin, räjäytän sellin ja kuolette kaikki. Pitäkää siis kiirettä." Raito henkäisi kauhuissaan. Tämä oli jo todella sairasta! Pelle, jolle Jokeri oli antanut avaimen juoksi salamana alakertaan ja muut kaksi tarttuivat Generigeliin ja lähtivät raahaamaan tätä alas portaita. Kului hetki ja kuului lukon loksahhdus. Jokeri katseli rannekelloaan ja alkoi laskea hiljaa itsekseen naureskellen hullun lailla, "10... 9... 8..."
Raito nielaisi hiljaa ja katsahti portaikkoon.
"5... 4... 3..." Pelle juoksi paikalle ja ojensi Jokerille avaimensa huohottaen.
"Ah, hienoa työtä. Nyt.." Jokeri sanoi ottaen avaimen, "häivy." Pelle teki työtä käskettyä ja katosi johonkin talon käytävälle. Raiton tuijottaen hivenen hölmistyneenä toisen perään.
"Noniin, mihin jäimmekään?" Jokeri kysyi Raitolta kuin muistaen miehen läsnäolon vasta silloin.
"Muistaakseni me sovimme jotakin", Raito sanoi kylmästi ja naputti jalallaan lattiaa.
"Ah," Jokeri naurahti kuin tajuten mistä oli kysymys, "otatko juotavaa?" Hän asteli piirongin luo ja kumartui avaamaan alimmat kaapin ovet.
"Mitä saisi olla?"
"En ota mitään, kiitos vain", Raito vastasi kiireesti. Raito ei todellakaan kulauttaisi kurkustaan alas mitään Jokerin tarjoamaa. Jokerihan voisi yrittää vaikka myrkyttää hänet.
"Se suunnitelma, Jokeri", Raito sanoi vaativasti. "Minä tein oman osuuteni. Nyt on sinun vuorosi pitää kiinni siitä mistä sovittiin." Raito katseli varuillaan ympärilleen. Toivottavasti Jokeri ei nyt yrittäisi mitään typerää...
Ryuk käkätti kovaan ääneen Raiton korvan juuressa: "Pelottaako sinua?"
Raito pudisteli lähes huomaamattomasti päätään tuijottaen sitten Jokeria odottavasti.

"En ota mitään, kiitos vain" Raito tokaisi tylyn oloisesti.
"Hieman epäkohteliasta," Jokeri vastasi suoristautuen kaksi viinilasia ja korkkaamaton pullo kourassaan. Hän kääntyi Raiton puoleen.
"Se suunnitelma, Jokeri", Raito sanoi vaativasti, "Minä tein oman osuuteni. Nyt on sinun vuorosi pitää kiinni siitä mistä sovittiin."
"Katsos, en pidä siitä että asioissa kiirehditään," Jokeri sanoi kuin ei olisi kuullutkaan Raiton viimeisiä sanoja, astellen takaisin miehen luo. Hän ojensi miehelle toista lasia.
"Ottakaamme malja hyvin alkavalle yhteistyölle," hän sanoi asettaen kuitenkin kummatkin lasit pöydälle. Hän korkkasi shamppanja-pullon ja korkin avautuessa kuului pieni poksahdus. Sitten hän kaatoi shampanjaa laseihin ja nosti oman lasinsa ilmaan skoolatakseen.
"Sitten voimme keskustella enemmän suunnitelmasta," Jokeri sanoi hymyillen viekkaasti.
"Skool!" hän sanoi ja tyhjensi lasinsa.

Jokeri oli todella tyytyväinen Raiton toimintaan. Tämä oli tuonut Jokerille mitä parhaimman mahdollisen lahjan hetki sitten. Ei sinänsä, ei hän loppuelämäkseen ajatellut Raiton kanssa yheistyötä alkaa tekemään. Aina oli parempi toimia peääasiassa yksin niin ei tulisi sitten mitään odottamattomia suunnitelman muutoksia mistä hän ei tiennyt.
"Katsos," Jokeri sanoi palaten suunnitelmaan, "Sinun sanojesi perusteella tämä leikkitoverimme on todella nerokas ja siis mitä parhain vastustaja. Hänellä on kuitenkin heikkouksia, mikä tosiaan tuottaa ongelmia.. Ei meille vaan hänelle."

"Katsos, en pidä siitä että asioissa kiirehditään," Jokeri sanoi kuin ei olisi kuullutkaan Raiton viimeisiä sanoja, astellen takaisin miehen luo. Hän ojensi miehelle toista lasia. Raito empi, eikä ottanut lasia vastaan.
"Ottakaamme malja hyvin alkavalle yhteistyölle," Jokeri sanoi asettaen kuitenkin kummatkin lasit pöydälle.
Raito oli lähellä huokaista helpotuksesta. Jokeri siis suostuisi yhteistyöhän ja oli luultavasti ainakin toistaiseksi tyytyväinen Raitoon. Ellei tämä sitten ollut bluffia. Se mahdollisuus oli olemassa, mutta...
Raito katseli kuinka Jokerikorkkasi shamppanja-pullon ja korkin avautuessa kuului pieni poksahdus. Sitten Jokeri kaatoi shampanjaa laseihin ja nosti oman lasinsa ilmaan skoolatakseen. Raito epäröi hetken, mutta kohotti sitten itsekin lasinsa.
"Sitten voimme keskustella enemmän suunnitelmasta," Jokeri sanoi hymyillen viekkaasti ja Raito vastasi hymyyn tyytyväisenä.
"Skool!" Jokeri sanoi ja tyhjensi lasinsa.
"Skool", Raito hymähti ja aluksi vain esitti juomansa, mutta huomattuaan kuinka Jokerin lasi oli tyhjennetty, kulautti Raito itsekin lasinsa tyhjäksi.

"Katsos," Jokeri sanoi palaten suunnitelmaan, "Sinun sanojesi perusteella tämä leikkitoverimme on todella nerokas ja siis mitä parhain vastustaja. Hänellä on kuitenkin heikkouksia, mikä tosiaan tuottaa ongelmia.. Ei meille vaan hänelle."
"Eli, suunnitelmasi perustuu L:n heikkouksiin?" Raito varmisti. Niin se olisi kaikista järkevintä tottakai, mutta siinä oli riskinsä että L pakenisi, piiloutuisi jonnekin mistä häntä ei voitaisi löytää...

"Katsos, Sinun sanojesi perusteella tämä leikkitoverimme on todella nerokas ja siis mitä parhain vastustaja. Hänellä on kuitenkin heikkouksia, mikä tosiaan tuottaa ongelmia.. Ei meille vaan hänelle."
"Eli, suunnitelmasi perustuu L:n heikkouksiin?" Raito varmisti.
"Tottakai," Jokeri sanoi katsahtaen Raitoa kuin hullua, "kuka idiootti keskittyy vastustajan vahvuuksiin? Ei, ei ei.."
Jokeri käveli muutaman kerran edestakaisin ja jatkoi:
"Sanoit myös että paniikkiin joutuessaan L pakenee ja piiloutuu," hän sanoi mietteliäänä, "Mutta! Mepäs emme annakaan hänelle mahdollisuutta paeta ja piiloutua.. Me iskemme hänen heikkoihin kohtiinsa mutta emme niin että hän voisi karata käsistämme. Hänen on lähdettävä peliin.. tai ihmisiä kuolee."
Jokeri kattoi Raitoa virnistäen. Hän tiesi ettei tuo mies pitäisi siitä mitä tuleman piti koska Raitokaan ei pitänyt siitä että viattomia sattui.
"Sanoit että hän oli orpolapsi," Jokeri jatkoi jälleen, "eli oletettavasti orpolapset ovat lähellä hänen sydäntään koska tuntee jonkinlaista sympatiaa niitä kohtaan. Meidän on siis vain otettava yksi orpokoti haltuumme ja sen avulla kiristettävä L esiin.. Et sattuisi tietämään sen orpokodin nimeä, jossa hän itse eleli?"

"Otettuamme tuon orpokodin haltuun," Jokeri sanoi naurahtaen hullun innoissaan, "teemme L:lle selväksi että hänen on tultava tapaamaan meitä. Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä enemmän lapsia ja tarhatätejä kuolee. Se on hänen valintansa, kuinka monta. Luultavasti hän ei ensin usko meitä mutta sitävarten on olemassa videokamerat joilla taas voi ottaa videota ja sitä voi näyttää televisioissa.. nerokasta eikö?"

"Tottakai," Jokeri sanoi katsahtaen Raitoa kuin hullua, "kuka idiootti keskittyy vastustajan vahvuuksiin? Ei, ei ei.."
Jokeri käveli muutaman kerran edestakaisin ja jatkoi:
"Sanoit myös että paniikkiin joutuessaan L pakenee ja piiloutuu," hän sanoi mietteliäänä.
Raito avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta Jokeri jatkoikin: "Mutta! Mepäs emme annakaan hänelle mahdollisuutta paeta ja piiloutua.. Me iskemme hänen heikkoihin kohtiinsa mutta emme niin että hän voisi karata käsistämme. Hänen on lähdettävä peliin.. tai ihmisiä kuolee."
Jokeri kattoi Raitoa virnistäen. "Jokeri!" Raito älähti. "Enkö minä sanonut jo aiemmin etten halua sotkea tähän viattomia?"
"Sanoit että hän oli orpolapsi," Jokeri jatkoi jälleen, "eli oletettavasti orpolapset ovat lähellä hänen sydäntään koska tuntee jonkinlaista sympatiaa niitä kohtaan. Meidän on siis vain otettava yksi orpokoti haltuumme ja sen avulla kiristettävä L esiin.. Et sattuisi tietämään sen orpokodin nimeä, jossa hän itse eleli?"
Raito pudisteli päätään. "En, hänestä ei ole tietoja missään. Eikä hän ole kertonut sen orpokodin nimeä juuri siksi ettei hän kiristettäisi sillä... Mutta", Raito hieroi leukaansa mietteliäänä. "Tiedän erään josta on olemassa tietoja ja joka on sanonut olevansa L:lle läheinen... se poika asuu luultavasti samassa orpokodissa kuin missä L aikoinaan kasvoi. Toisin sanoen..." Raito vaikeni hetkeksi mutta jatkoi: "Kaivelemalla sen pojan tietoja, saamme selville orpokodin."

"Otettuamme tuon orpokodin haltuun," Jokeri sanoi naurahtaen hullun innoissaan, "teemme L:lle selväksi että hänen on tultava tapaamaan meitä. Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä enemmän lapsia ja tarhatätejä kuolee. Se on hänen valintansa, kuinka monta. Luultavasti hän ei ensin usko meitä mutta sitävarten on olemassa videokamerat joilla taas voi ottaa videota ja sitä voi näyttää televisioissa.. nerokasta eikö?"
"Emmekö me voi toteuttaa tätä vaikkapa vain lavastamalla lapsien ja hoitajien kuolemia?" Raito kysyi hädissään.

"En, hänestä ei ole tietoja missään. Eikä hän ole kertonut sen orpokodin nimeä juuri siksi ettei hän kiristettäisi sillä... Mutta", Raito vastasi hieroen leukaansa mietteliäänä, "Tiedän erään josta on olemassa tietoja ja joka on sanonut olevansa L:lle läheinen... se poika asuu luultavasti samassa orpokodissa kuin missä L aikoinaan kasvoi. Toisin sanoen..."
Jokeri katsoi toista odottavasti.
"Kaivelemalla sen pojan tietoja, saamme selville orpokodin." Raito päätti.
"Hienoa," Jokeri hihkaisi, "ja kukahan tämä tyyppi on? Tietojen hankkiminen ei tule viemään hirveästi aikaa." Jokeri siirtyi portaisiin, jotka veivät yläkertaan.
"Seuraa minua," hän sanoi kiiveten portaat nopein askelin ylös ja kadoten sitten läheiseen huoneeseen. Siellä hän siirtyi tietokoneelle ja alkoi näpytellä siellä tietoja. Koneeseen oli asennettu sellainen ohjelma, jonka avulla saataisiin selville kaikki henkilöä koskevat tiedot.. Jos vain henkilöllisyys tiedettiin. Ongelmana ohjelman kanssa oli se, ettei se pystynyt löytämään kuin tämän ulottuvuuden tietoja joten esim. Anarigelin tietojen urkkimiseen oli tarvittu paljon muutakin kuin muutama tietokoneen näppäin ja enter.

"Emmekö me voi toteuttaa tätä vaikkapa vain lavastamalla lapsien ja hoitajien kuolemia?" Raito kysyi hätääntyneen oloisena. Jokeri virne vakavoitui hetkeksi.
"Ei," hän totesi ykskantaan, "Emme voi.. Paitsi jos nyt olet valehdellut minulle ja väittänyt L:ää valheellisesti nerokkaaksi. Valehtelusta ei tunnetusti seuraa koskaan mitään hyvää."
"Meidän täytyy pelata oikeasti," Jokeri sanoi, "Jos emme pelaa oikeilla panoksilla, jäämme kiinni ja sekä minä että sinä pienien unelmiesi kanssa ollaan hävitty. Ja sitähän me emme halua, emmehän?"


[Vähän lyhyttä mutta inspistä tulevaa kohden (: ]

"Hienoa," Jokeri hihkaisi, "ja kukahan tämä tyyppi on? Tietojen hankkiminen ei tule viemään hirveästi aikaa." Jokeri siirtyi portaisiin, jotka veivät yläkertaan. "Mihael Keehl", Raito vastasi.
"Seuraa minua," Jokeri sanoi kiiveten portaat nopein askelin ylös ja kadoten sitten läheiseen huoneeseen Raito perässään.

Jokeri virne vakavoitui hetkeksi Raiton kysyttä voisiko kuolemia lavastaa.
"Ei," tämä totesi ykskantaan, "Emme voi.. Paitsi jos nyt olet valehdellut minulle ja väittänyt L:ää valheellisesti nerokkaaksi. Valehtelusta ei tunnetusti seuraa koskaan mitään hyvää."
"Miksi minä valehtelisin?" Raito tivasi ärsyyntyen. Eikö toinen tajunnut tilanteen vakavuutta?
"Meidän täytyy pelata oikeasti," Jokeri sanoi, "Jos emme pelaa oikeilla panoksilla, jäämme kiinni ja sekä minä että sinä pienien unelmiesi kanssa ollaan hävitty. Ja sitähän me emme halua, emmehän?"
Raito oli hetken aivan hiljaa, mutta tiesi että Jokeri oli oikeassa. Ja joskus täytyi suuremman hyvän vuoksi tehdä uhrauksia. Eikä Raito uskonut että L antaisi kovin monen viattoman kuolla puolestaan... Ei tämä voisi tehdä niin. Eihän?
"Olet oikeassa..." Raito myönsi hiljaisesti, mutta oli edelleen omissa maailmoissaan. L kuolisi... Näin helposti?
Nuorukainen ei tiennyt mitä ajatella. L oli hänen pahin vastustajansa, jos L pyörisi kuvioissa... Raito päätyisi telkien taa tai pahimmassa tapauksessa saisi kuoleman tuomion. Mutta... Raito nielaisi vaivalloisesti.
L oli myös hänen paras ystävänsä. Itseasiassa, tämä oli hänen ainut todellinen ystävänsä.
'Helvetti!', tämä kirosi turhautuneena mielessään. Ehkä oli ollut virhe viettää niin paljon aikaa toisen kanssa... Okei, hän oli saanut paljon hyödyllistä tietoa tutkimuksista ja oppinut tuntemaan L:n persoonallisuuden. Josta oli paljon hyötyä, tottakai... mutta nyt se osoittautui myös yhdeksi Raiton heikkouksista. Totuus oli, että Raito oli kiintynyt toiseen. Ja se ei ollut hyvä juttu, Raito tiesi sen itsekin. Henkilökohtaiset tuntemukset olivat aina ne joihin typerykset mokaisivat ennemmin tai myöhemmin. Ei, Raito ei voisi epäröidä nyt. L:n täytyi kuolla, kuinka paljon se sitten ikinä vaatisikaan.
"Mutta, jos me pakotamme L:n tapaamaan meitä... en usko että hän tulee. Hän lähettää jonkun jo kuolemaan tuomitun rikollisen sijastaan. Jonkun jonka pidätyksestä ei ole kerrottu. Kokemusta on", Raito sanoi katkerasti naurahtaen.

"Miksi minä valehtelisin?"
"Hyvä kysymys," Jokeri tokaisi jatkaetn sitten; "Meidän täytyy pelata oikeasti. Jos emme pelaa oikeilla panoksilla, jäämme kiinni ja sekä minä että sinä pienien unelmiesi kanssa ollaan hävitty. Ja sitähän me emme halua, emmehän?"
"Olet oikeassa..." Raito totesi oudon hiljaisesti. Jokeri kohotti kulmiaan hieman mutta antoi asian olla. Aivan sama se hänelle olisi mitä toinen ajatteli. L:n kohtalo oli jo hänen käsissään.. Ja niin oli oikeastaan Raitonkin kohtalo.
"Mihael Keehl" Jokeri toisti näppäillen nimen koneelleen, "kerro meille tietosi.."
Enter. Kone alkoi raksuttaa ja pian näytölle ilmestyikin kaikennäköistä tietoa kyseisestä miehestä aina lempiruuasta pahinpiin pelkoihin. Jokeri päätti tulostaa nuo paperit ihan vaan varmuuden vuoksi. Koskaan ei voinut tietää koska kone räjähtäisi ja kaikki tiedostot häviäisivät.
Jokeri nousi seisomaan ja käveli huoneen toisella laidalla odottelevan tulostimen luo. Tulostin sylkäisi hänen käsiinsä muutamia paperiarkkeja, joissa oli tiedot kyseisestä.. pojasta.
"Hän on 14 vuotias venäläinen poika," Jokeri sanoi lukien paperilla olveaa tekstiä, "häntä kutsutaan Melloksi ja hän tykkää päärynöistä ja omenoista.. Ei voi sietää coka-colaa eikä muutakaan hiilihappoista juomaa.. Hän on mestarietsivälle kuin.. pikkuveli." Jokeri kohotti riemastuneet kasvonsa papereista tuijottaen Raitoa.
"Wammy house," hän kuiskasi juuri ne kaksi tärkeintä sanaa jota hän oli tiedoista etsinytkin.
"Wammy house," hän toisti, "lähtekäämme siis Wammy houseen. Voisimme kenties kiristää L:ää juuri tämän.. Mellon avulla."

"Mutta, jos me pakotamme L:n tapaamaan meitä... en usko että hän tulee. Hän lähettää jonkun jo kuolemaan tuomitun rikollisen sijastaan. Jonkun jonka pidätyksestä ei ole kerrottu. Kokemusta on" Raito sanoi katkerana. Jokeri kääntyi katsomaan miestä kuin tämä olisi juuri laukaissut jotakin sellaista mikä pilasi hänen päivänsä.
"Noh," hän sanoi katsahtaen muualle ilmeettömänä. Sitten hän siirsi katseensa takaisin Raitoon ja jatkoi, "ennen hänellä ei olekaan ollut vastassaan meikäläistä. Ne, jotka ovat ennen yrittäneet saada tuon miehen puheilleen ovat varmaankin epäonnistuneet juuri siitä syystä että he ovat epäröineet tappamisessa. Jos L toimii niin kuin sanot niin sitten tapamme tämän kuolemaan tuomitun rikollisen ja yhden lapsen. Ei se sen kummempaa ole, pian Ln pitäisi kyllä tajuta että olemme tosissamme."

"Mihael Keehl" Jokeri toisti näppäillen nimen koneelleen, "kerro meille tietosi.."
Kone alkoi raksuttaa ja Raito huomasi kuinka näytölle ilmestyikin pian kaikennäköistä tietoa Mellosta aina lempiruuasta pahimpiin pelkoihin.
Jokeri nousi seisomaan ja käveli huoneen toisella laidalla odottelevan tulostimen luo. Tulostin sylkäisi hänen käsiinsä muutamia paperiarkkeja. Raito asetti kätensä puuskaan mietteliäänä, muttei sanonut mitään. Koko juttu epäilytti häntä vielä vähän, mutta… L oli saatava pois pelistä Raito ei voisi perääntyä nyt.
"Hän on 14 vuotias venäläinen poika," Jokeri sanoi lukien paperilla olveaa tekstiä, "häntä kutsutaan Melloksi ja hän tykkää päärynöistä ja omenoista.. Ei voi sietää coka-colaa eikä muutakaan hiilihappoista juomaa.. Hän on mestarietsivälle kuin.. pikkuveli." Jokeri kohotti riemastuneet kasvonsa papereista tuijottaen Raitoa, joka yritti vääntää kasvoilleen jotain hymyn tapaista.
"Wammy house," Jokeri kuiskasi. "Wammy house," hän toisti, "lähtekäämme siis Wammy houseen. Voisimme kenties kiristää L:ää juuri tämän.. Mellon avulla."

Raiton huomautettua että L tuskin tulisi paikalle, Jokeri kääntyi katsomaan miestä kuin tämä olisi juuri laukaissut jotakin sellaista mikä pilasi hänen päivänsä.
"Noh," tämä sanoi katsahtaen muualle ilmeettömänä. Sitten hän siirsi katseensa takaisin Raitoon ja jatkoi, "ennen hänellä ei olekaan ollut vastassaan meikäläistä. Ne, jotka ovat ennen yrittäneet saada tuon miehen puheilleen ovat varmaankin epäonnistuneet juuri siitä syystä että he ovat epäröineet tappamisessa. Jos L toimii niin kuin sanot niin sitten tapamme tämän kuolemaan tuomitun rikollisen ja yhden lapsen. Ei se sen kummempaa ole, pian Ln pitäisi kyllä tajuta että olemme tosissamme."
Raito hämmentyi hiukan. Noinko helppoa Jokerille tappaminen oli? Eikö tämä tuntenut syyllisyyttä lainkaan? No, ei Raitokaan tuntenut syyllisyyttä enää yhtä vahvasti kuin ennen, mutta se johtui siitä että hän rankaisi pahoja ihmisiä. Sellaisia jotka ansaitsivat kohtalonsa. Vaikka oli sekin ollut nuorelle miehelle aluksi tuskaa. Hän oli uhrannut yöunensa, mielenrauhansa ja laihtunut entisestään Death Noten käytön alkuaikoina.

Raito hymähti hiljaa kysyen: ”Koska me sitten otamme tämän Wammy housen haltuumme ja miten? Emme kai me voi vain marssia sinne noin vain?” Raito tosin arveli, että jos se Jokerista oli kiinni he voisivat tehdä juuri niin. Sen todisti se, että tämä oli marssinut Gamarien kartanoonkin tuosta vain ja kaatanut vielä seinänkin saapuessaan. Raiton oli myönnettävä että siinä oli kieltämättä ollut tyyliä vaikkei poika itse niin koskaan tekisikään.

[Mitäs jos Raito näkis Valeriessa Orlandan tässä pelissä ku nyt Valerie tulee mukaan? Toivottavast sua ei muuten haittaa tuo että Valerie sekaantuu peliin ja tota Valerie ei muuten sit vissii tiedä kuka Raito on.O.o Ja jos Generigel tuosta virkoaa niin ei sekään varmaan Raitoa haittaa jos Generigel näkee Raiton naaman ku Raitohan on vahvasti sitämieltä että jokeri lahtaa Generigelin..? eli Raito voi ihan hyvin tulla tohon keskusteluun ja juttuun mukaan (:]

”Koska me sitten otamme tämän Wammy housen haltuumme ja miten? Emme kai me voi vain marssia sinne noin vain?”
"Nyt?" Jokeri sanoi riemuiten kuin lapsi tikkarista vakavoituen sitten, "Miten niin emme?" Hän piti tauon ja siirtyi jälleen koenen ääreen sulkien ohjelman ja sitten koko koneen.
"Vitkastelu on turhaa tässä tapauksessa," Jokeri sanoi sulkiessaan konetta, "mitä nopeammin pääsemme lähtemään, sitä nopeammin saamme tehtävän päätökseen."
Jokeri katsahti hymyillen Raitoa kävellen tämän ohi portaikkoa kohti, mutta pysähtyi sitten ja kääntyi katsomaan miestä.
"Eikö sinulla tosiaan ole mitään vastaansanottavaa?" hän kysyi hämmentyneenä ja otti sitten muutaman askeleen tarkkailevasti Raitoa kohden.

"Jokeri!!!" kuului saman naisen kiljuminen jälleen, mikä oli tänään aiemmin herättänyt Jokerin ajatuksistaan. Jokeri pyöräytti kyllästyneenä silmiään katsahtaen alakertaan vievään portaikkoon.
"Noniin pelle, ala roudata sitä ruhoasi tähän suuntaan!" nainen kellarissa huusi.
"Naiset," Jokeri tokaisi Raitolle lähtien sitten portaikkoon. Tämä ei tosiaan tehnyt nyt yhtään hyvää hänen itsevarmuudelleen eikä hän pitänyt siitä että Raito nyt varmasti luulisi että tuon naisen kiljuminen pisti Jokerin toimimaan. Ei se oikeastaan niinkään ollut.. Ei naisella ollut mitään komennusvaltaa Jokeriin. häntä vaan otti aivoon tuo naisen kiljuminen.
Laskeuduttiin alakertaan ja Jokeri viskasi vauhdissa käsissään olevat paperit pöydälle ja laskeutui sitten itsekseen mutisten portaisiin, jotka johtivat kellariin. Matkalla hän kaivoi tylsistyneenä veitsensä esiin ihan vain pelottelumielessä. Ei hän voinut naista vahingoittaa, koska oli niin luvannut Anarigelille. Ja Jokerihan tunnetusti oli sanansa mittainen mies.
"No mitä nyt taas?" Jokeri kysyi naiselta. Nainen seisoi kalterien takana pitäen kummallakin kädellä kiinni kaltereista. Äsken samaan selliin heitetty mieskin tuntui heräilevän pikkuhiljaa.
"Miksi Generigel on täällä?!" nainen karjui. jokeri kohtti kulmiaan vilkaisten maassa makaavaan kuningasperheen adoptiolapseen.
"Hän on osa suunnitelmaa," Jokeri tokaisi ykskantaan katsahtaen Raitoa.

[Sopii Mutta tuon G:n kohdalla on vaan se että kun Raitohan esittää kilttiä poikaa silloinkin kun L on jo kuollut joten jos G näkee Raiton tässä ni se vissiin kertoo et se oli Jokerin puolella? Vai esittääkö Raito uhria siinäkin että Jokeri ois muka jotenkin kiristänyt sitä?]

"Nyt?" Jokeri sanoi riemuiten kuin lapsi tikkarista vakavoituen sitten, "Miten niin emme?" Hän piti tauon ja siirtyi jälleen koenen ääreen sulkien ohjelman ja sitten koko koneen. ”Onko hyvä aiheuttaa hirveää kaaosta?” Raito kysyi. ”Onhan kaaoksessa toki, se hyvä puoli että sitten orpokodin kaappaamisesta uutisoidaan varmasti, mikä lisäisi L:n paineita, mutta…”
"Vitkastelu on turhaa tässä tapauksessa," Jokeri sanoi sulkiessaan konetta, "mitä nopeammin pääsemme lähtemään, sitä nopeammin saamme tehtävän päätökseen."
Jokeri katsahti hymyillen Raitoa kävellen tämän ohi portaikkoa kohti, mutta pysähtyi sitten ja kääntyi katsomaan miestä, joka vastasi katseeseen.
"Eikö sinulla tosiaan ole mitään vastaansanottavaa?" Jokeri kysyi hämmentyneenä ja otti sitten muutaman askeleen tarkkailevasti Raitoa kohden.
”Kuinka niin? Haluatko sitten että väitän vastaan?” Raito naurahti mutta vakavoitui sitten. ”Entä poliisit? He sekaantuvat tähän varmasti. Kuinka hoitelemme heidät?” Raito oli hetken hiljaa, mutta kysyi sitä: ”Vai ajattelitko hoidella heidätkin vain tappamalla pois pelistä?”

"Jokeri!!!" kuului naisen kiljuminen, joka sai Raiton hätkähtämään vähän. Jokeri pyöräytti kyllästyneenä silmiään katsahtaen alakertaan vievään portaikkoon.
"Noniin pelle, ala roudata sitä ruhoasi tähän suuntaan!"
"Naiset," Jokeri tokaisi Raitolle lähtien sitten portaikkoon. Raito hymähti hyväksyen ja hivenen huvittunut virne nousi tämän kasvoille. Nöyristyikö Jokeri naisen vuoksi?
Laskeuduttiin alakertaan ja Jokeri viskasi vauhdissa käsissään olevat paperit pöydälle ja laskeutui sitten itsekseen mutisten portaisiin, jotka johtivat kellariin. Raito seurasi toista hämmentyneenä.
”Jokeri… kuinka monta panttivankia sinulla oikein on? Kuka tämä nainen on?” Raito kyseli uteliaana. Matkalla Jokeri kaivoi tylsistyneenä veitsensä esiin saaden Raiton vilkaisemaan miestä hivenen levottomasti.
"No mitä nyt taas?" Jokeri kysyi naiselta. Raito jähmettyi paikoilleen kuin patsas naisen nähdessään. Tuo nainen… Kuva Orlandasta välähti nopeasti Raiton mielessä. Voisiko olla, että nainen oli jotain sukua Orlandalle?
Nainen seisoi kalterien takana pitäen kummallakin kädellä kiinni kaltereista. Äsken samaan selliin heitetty mieskin tuntui heräilevän pikkuhiljaa.
"Miksi Generigel on täällä?!" nainen karjui. jokeri kohtti kulmiaan vilkaisten maassa makaavaan kuningasperheen adoptiolapseen.
"Hän on osa suunnitelmaa," Jokeri tokaisi ykskantaan katsahtaen Raitoa, joka painoi katseensa maahan. Hän ei halunnut kohdata tuon naisen katsetta… Ei kun nainen toi miehen mieleen niin selvästi Orlandan.

[Joko jollain unohdus-taialla tai vastaavalla tai sitten just toi uhri-juttu mistä puhuit ]

”Onko hyvä aiheuttaa hirveää kaaosta?” Raito kysyi, ”Onhan kaaoksessa toki, se hyvä puoli että sitten orpokodin kaappaamisesta uutisoidaan varmasti, mikä lisäisi L:n paineita, mutta…”
"Kaaos," jokeri naurahti, "uutisointi kuuluu tietenkin oleellisella tavalla suunnitelmaan. Vitkastelu on turhaa tässä tapauksessa," Jokeri sanoi sulkiessaan konetta, "mitä nopeammin pääsemme lähtemään, sitä nopeammin saamme tehtävän päätökseen."

”Kuinka niin? Haluatko sitten että väitän vastaan?” Raito ihmetteli ja alkoi sitten väittää vastaan kuten Jokeri oli oikeastaan vähän odottanutkin, ”Entä poliisit? He sekaantuvat tähän varmasti. Kuinka hoitelemme heidät?” jokeri mietti hetken vastaustaan Raiton vaietessa mutta ennenkuin hän ehti vastata toisen kysymykseen, Raito jo jatkoikin lisäkysymyksellä: ”Vai ajattelitko hoidella heidätkin vain tappamalla pois pelistä?”
Jokeri naurahti hieman huvittuneena.
"Ei, emme tapa.." hän vastasi, "Ei nyt kaikkea pidä tappamisella hoitaa.. vian ääritapauksissa. Mutta meidän on tehtävä L:lle selväksi että haluamme vain hänet. Jos poliisit puuttuvat asiaan, lisää ihmisiä kuolee. Pelin henki. olemme voittamattomia."
Jokeri piti tauon ja jatkoi sitten: "Oikeastaan voisimme siitä kuvata videokameralla pätkän, jossa näytämme olevamme tosissamme ja latelemme ehtomme." Jokeri tiesi tämän toimivan sillä se oli toiminut ennekin.. Gothamissa hänen taistellessaan Barmania vastaan.. Tai hänen pelatessa Batmaniä vastaan, miten sen nyt halusi ajatella.

”Jokeri… kuinka monta panttivankia sinulla oikein on? Kuka tämä nainen on?” Raito kysyi miesten laskeutuessa alimmasta kerroksesta kellaria kohti.
"2?" Jokeri kysy, "Kummatkin oleellinen osa Anarigelin ja minun peliäni." Mies pysähtyi portaikkoon katsoen Raitoa pimeässä, heikosti valaistussa käytävässä.
"Mitä se sinua liikuttaa kuka hän on?" hän kysyi kylmästi. Raito uteli liikaa asioita, mitkä eivät tälle mitenkään kuuluneet.. Tosin jos Raito aikoi pelata hänen peliään, tämän oli oltava myös tavalla tai toisella osallisena hänen toisessa pelissään. L:n tappaminenhan oli vain sivupolku tässä suuressa suunnitelmassa. Anarigel oli jokerin pääuhri, eivät nämä kaksi panttivankia saatika L tai Raito. Anarigel piti voittaa tässä sodassa.

"Miksi Generigel on täällä?!"
"Hän on osa suunnitelmaa," Jokeri vatsasi katsahtaen Raitoa, joka laski katseensa. Miehen käyttäytyminen alkoi hieman epäilyttää Jokeria. Jos Raito tosiaan oli täysillä mukana tässä hänen pelissään, ei tuon naisen sellissä näkemisen pitäisi mitenkään vaikuttaa tämän elämään.
"Mitä suunnitelmaa?" nainen tiukkasi. Jokeri naurahti kylmästi.
"Sen te molemmat tulette näkemään, ennemmin tai myöhemmin."
Generigel voihkaisi jotakin maassa ja Valerie syöksyi tämän luo. Jokeri katseli kaksikkoa. Valerie, tuo nainen joka oli niin kauan elänyt pahuudessa.. Ilmeisesti tällä olikin jotain hyvääkin jäljellä.
"Generigel?" Valerie huhuili miestä takaisin tajunnan maailmaan, "Generigel, kuuletko minua?"
Jokeri puuskahti tympääntyneenä.
"Raitoseni," hän kääntyi miestä kohti, "saanen esitellä. Tämän pelin tärkein pelinappula, Valerie." Jokeri huitaisi kädellään naista kohden. Valerie kääntyi katsomaan kaksikkoa kuullessaan nimensä. Hän katsoi ensin Jokeria mutta siirsi sitten vihreät silmänsä Raitoon tuijottaen tätäkin syvällä vihalla. Hän ei tuntenut Raitoa, mutta jos tämä työskenteli Jokerin kanssa.. Ei voinut olla muuta mahdollisuutta kuin se että Raito niinikään oli paha itsekin.

"Ei, emme tapa.." Jokeri vastasi saaden Raiton hiukan helpottuneemmaksi. "Ei nyt kaikkea pidä tappamisella hoitaa.. vian ääritapauksissa. Mutta meidän on tehtävä L:lle selväksi että haluamme vain hänet. Jos poliisit puuttuvat asiaan, lisää ihmisiä kuolee. Pelin henki. olemme voittamattomia."
Jokeri piti tauon ja jatkoi sitten: "Oikeastaan voisimme siitä kuvata videokameralla pätkän, jossa näytämme olevamme tosissamme ja latelemme ehtomme."
”Kuulostaa hyvältä”, Raito myönsi.

"2?" Jokeri kysy, "Kummatkin oleellinen osa Anarigelin ja minun peliäni." Jokeri pysähtyi portaikkoon katsoen Raitoa pimeässä, heikosti valaistussa käytävässä.
"Mitä se sinua liikuttaa kuka hän on?" hän kysyi kylmästi. ”Kyllä se minua vähän liikuttaa, nyt kun teemme yhteistyötä”, Raito vastasi aivan yhtä kylmästi.

"Mitä suunnitelmaa?" nainen tiukkasi. Jokeri naurahti kylmästi.
"Sen te molemmat tulette näkemään, ennemmin tai myöhemmin." Raito vilkaisi Jokeria, muttei sanonut sanaakaan.
Generigel voihkaisi jotakin maassa ja nainen syöksyi tämän luo.
Raito puristi toisen kätensä nyrkkiin yrittäen pitää ilmeensä peruslukemilla. Ei olisi hyvä juttu, jos Jokeri tajuaisi Raiton heikon kohdan… Voisi nimittäin olla hyvinkin mahdollista että ennemmin tai myöhemmin Jokeri hyökkäisi myös Raitoa vastaan.
"Generigel?" se nainen huhuili miestä takaisin tajunnan maailmaan, "Generigel, kuuletko minua?"
"Raitoseni," Jokeri kääntyi miestä kohti. Raito katsahti toiseen kysyvästi. "saanen esitellä. Tämän pelin tärkein pelinappula, Valerie." Jokeri huitaisi kädellään naista kohden ja Raito käännähti katsomaan Valerieta.
Valerie kääntyi katsomaan kaksikkoa kuullessaan nimensä. Hän katsoi ensin Jokeria mutta siirsi sitten vihreät silmänsä Raitoon tuijottaen tätäkin syvällä vihalla. Raito nielaisi taas vaivalloisesti ja löysti kravaattiaan joka tuntui kuristavan häntä. Mies loi naiselle pahoittelevan katseen, jonka jälkeen kääntyi Jokeria kohti. ”Mitä sinä oikein suunnittelet? Vai onko se taas asioita jotka eivät kuulu minulle?”

Raito asteli lukematon ilme kasvoillaan muutaman askeleen selliä kohti. Hän tarkasteli Valerieta punaruskeilla silmillään… Nainen oli varmasti sukua Orlandalle. Raito vilkaisi levottomana Jokeria, jonka jälkeen katsahti taas Valerieen. Raito oli halunnut suojella Orlandaa, se oli yksi syy miksi Generigel oli siepattuna hänen toimestaan. Mutta… kuinka tärkeä Valerie oli Orlandalle? Satuttaisiko Raito Orlandaa, jos mies liittyisi jotenkin Valerien kärsimykseen?
”Jokeri, anteeksi että puutun tähän, mutta kai he sentään saavat syödä kunnolla? Sinä luultavasti kiristät Anarigelia, et olisi muuten pyytänyt minua tuomaan hänelle jota kuta tärkeää. Mutta vankien kaltoin kohtelu ei auta sinua eteenpäin tavoitteessasi.”

[Nii hei jos haluut ni voit herätellä Generigelinkin : D]

”Mitä sinä oikein suunnittelet? Vai onko se taas asioita jotka eivät kuulu minulle?” Raito kysyi saaden Jokerin siirtämään katseensa mieheen. Jokeri mietti hetken vastaamisvaihtoehtojaan ja sitä, kannattaisiko miehelle ylipäätään kertoa kaikkea. Toisaalta ei Raito tiennyt Jokerin varsinaista piilopaikkaa eikä tulisi koskaan tietämäänkään, jos se Jokerista riippui.. Joten vaikka hän kertoisikin, ei siitä varmaankaan hirveästi haittaa olisi.
"Itseasiassa suunnitelmani ei oikeastaan ole mitenkään kovin salainen," Jokeri vastasi siirtäen katseensa Valerieen ja Generigeliin. Sitten hän kuitenkin kääntyi katsomaan jälleen Raitoa.
"Voisin sen ihan hyvin kertoakin sinulle," hän sanoi. Samassa Valerie kääntyi katsomaan Jokeria kuin odottaen tämän seuraavia sanoja. Hän nousi seisomaan ja asteli takaisin kaltereiden luo. Hän vilkaisi Raitoa ja jokin miehessä sai hänet ajattelemaan. Aivan kuin tämä hetkeä aikaisemmin olisi ollut jotenkin pahoitteleva.. Toisaalta mies, joka toimi Jokerin kanssa ei voinut mitenkään olla hyvä.. Vai voiko?
"Hah!" Jokeri naurahti äkkiä siirtyen aivan Valerien eteen, "Tiesin että mielenkiinto heräisi ennemmin tai myöhemmin. Voinen siis paljastaa suunnitelmistani osan.. Koska toinen teistä kahdesta ei ole selviämässä hengissä tästä leikistä." Jokeri katsahti Raitoa, joka oli löysentänyt kravaattiaan. Raitolla oli selvästikin jonkin sortin ongelmia, mutta niihin Jokeri ei nyt jaksanut kiinnittää sen suurempaa huomiota. Raito hoideltaisiin myöhemmin.
"Niinhän sinä luulet," Valerie mutisi vihaisena, "Anarigel pelastaa meidät kyllä!"
"Ah," Jokeri naurahti tyytyväisenä, "Anarigel.. Voit syyttää häntä sitten kuolemastasi, jos se sattuu sinun kohdallesi." Valerie tuijotti uhmakkaasti Jokeria, joka kohautti hartioitaan ja siirtyi hieman kauemmas nautiskellen tilanteesta.
"Katsos," Jokeri vastasi katseen esittämään sanattomaan kysymykseen, "Anarigel joutuu valitsemaan." Jokeri kääntyi poispäin Valeriesta ja siirsi juonikkaan katseensa Raitoon puhuen nyt tälle.
"Hänen täytyy valita joko rakas velipoikansa.. tai sitten rakastettunsa," Jokeri nauroi julmasti.
"Kumpaakin ei voi saada ja joskus on pakko valita," Jokeri sanoi katsahtaen Valerien kasvoja. Sen sijaan että Valerie olisi näyttänyt kauhistuneelta, neito olikin sen sijaan entistä vihaisempi.
"Sinä tiedät sen ihan yhtä hyvin kuin minäkin," Valerie sanoi Jokerille, "te kummatkin tiedätte. Jos meistä jompikumpi kuolee niin tiedätte kyllä ketkä tulevat kostamaan."
"Toki tiedämme," Jokeri sanoi hieroen käsiään yhteen, "mutta kerro toki lisää.."
"Anarigel ei anna sitä teille ikinä anteeksi!" Valerie sanoi vihan paistaessa puolihaltian kauniilta kasvoilta, "Eikä siskonikaan. Joku on varmasti kertonut hänelle jo että olen hänen siskonsa eikä hän varmasti anna asian olla!!"
"Ah," Jokeri naurahti, "tosiaan.. Olin ihan unohtaa hänet. Orlandahan hän oli? Sievä nainen kyllä ei siinä mitään.. Mutta ei hän tänne löydä.. ellei joku paljasta tätä paikkaa." Jokeri katsahti Raitoa sivusilmällä.
"Sitäpaitsi tämä ei ole hänen ulottuvuutensa.. Eikä myöskään Gamaruel," Jokeri jatkoi, "ja sinunkin parastasi ajatellen Valerie.. Olisi ollut parempi jos olisit vain pysynyt Keski-Maassa ja antanut asioiden kulua omalla painollaan."
Jokeri ei ollut vielä päättänyt tarkalleen miten toimisi näiden kahden panttivankinsa kanssa.. Miten pistäisi Anarigelin valitsemaan heidän väliltään.
"Raito," Jokeri sanoi yllättäen siirtäen katseensa jälleen oudon oloiseen mieheen, "Mitäs luulet? Miten laitamme Anarigelin valitsemaan näistä kahdesta? Ehdotuksia?"

”Jokeri, anteeksi että puutun tähän, mutta kai he sentään saavat syödä kunnolla? Sinä luultavasti kiristät Anarigelia, et olisi muuten pyytänyt minua tuomaan hänelle jota kuta tärkeää. Mutta vankien kaltoin kohtelu ei auta sinua eteenpäin tavoitteessasi.” Raito kysyi hieman huolta äänessään. Jokeri katsoi tätä jokseenkin tyrmistyneenä.
"Tottakai he saavat sapuskaa!" Hän sanoi epäuskoisena, "ja vettä ja saavat käyttää vessaa ja suihkua.. Katsos, en ole mikään hirviö. Osaan kyllä käsitellä panttivankeja."

[[Ok ]]

Itseasiassa suunnitelmani ei oikeastaan ole mitenkään kovin salainen," Jokeri vastasi siirtäen katseensa Valerieen ja Generigeliin. Sitten hän kuitenkin kääntyi katsomaan jälleen Raitoa.
"Voisin sen ihan hyvin kertoakin sinulle," hän sanoi. Raito huomasi sivusilmällään kuinka Valerie kääntyi katsomaan Jokeria kuin odottaen tämän seuraavia sanoja.
"Hah!" Jokeri naurahti äkkiä siirtyen aivan Valerien eteen, "Tiesin että mielenkiinto heräisi ennemmin tai myöhemmin. Voinen siis paljastaa suunnitelmistani osan.. Koska toinen teistä kahdesta ei ole selviämässä hengissä tästä leikistä."
"Mitäh?!" Raito älähti siinä vaiheessa, mutta vaikeni äkisti. Ei olisi hyvä juttu ärsyttää Jokeria...
"Niinhän sinä luulet," Valerie mutisi vihaisena, "Anarigel pelastaa meidät kyllä!"
"Ah," Jokeri naurahti tyytyväisenä, "Anarigel.. Voit syyttää häntä sitten kuolemastasi, jos se sattuu sinun kohdallesi."
Raito oli jo kysymässä mistä toinen puhui, mutta Jokeri ehtikin jo selittämään Valerielle aikeensa.
Jokeri kääntyi poispäin Valeriesta ja siirsi juonikkaan katseensa Raitoon puhuen nyt tälle.
"Hänen täytyy valita joko rakas velipoikansa.. tai sitten rakastettunsa," Jokeri nauroi julmasti. Raito katsahti toista hivenen kauhuissaan... Olihan Raito tiennyt että Jokeri oli psykopaatti, mutta ettäkö noin psykopaatti...
"Kumpaakin ei voi saada ja joskus on pakko valita," Jokeri sanoi katsahtaen Valerien kasvoja. Sen sijaan että Valerie olisi näyttänyt kauhistuneelta, neito olikin sen sijaan entistä vihaisempi.
"Jokeri, mikä idea tässä on? Miksi Anarigelin pitää valita?" Raito äyskähti. "En luvannut sekaantua tällaiseen!"
"Sinä tiedät sen ihan yhtä hyvin kuin minäkin," Valerie sanoi Jokerille, "te kummatkin tiedätte. Jos meistä jompikumpi kuolee niin tiedätte kyllä ketkä tulevat kostamaan."
Raito kuunteli Valerien ja Jokerin keskustelua vain puolikorvalla, mutta kuullessaan sanan 'sisko', hänen mielenkiintonsa heräsi.
"Ah," Jokeri naurahti, "tosiaan.. Olin ihan unohtaa hänet. Orlandahan hän oli? Sievä nainen kyllä ei siinä mitään.. Mutta ei hän tänne löydä.. ellei joku paljasta tätä paikkaa." Jokeri katsahti Raitoa sivusilmällä.
'Orlanda?!' Raito ajatteli järkyttyneenä. Hän... hän oli ollut oikeassa! Valerie oli sukua Orlandalle... Tämän sisko. Tämä olikin pahempi juttu.
"Sitäpaitsi tämä ei ole hänen ulottuvuutensa.. Eikä myöskään Gamaruel," Jokeri jatkoi, "ja sinunkin parastasi ajatellen Valerie.. Olisi ollut parempi jos olisit vain pysynyt Keski-Maassa ja antanut asioiden kulua omalla painollaan."
Raito yritti kuumeisesti miettiä mitä tekisi, mutta ääni herätti hänet ajatuksistaan.
"Raito," Jokeri sanoi yllättäen siirtäen katseensa jälleen oudon oloiseen mieheen, "Mitäs luulet? Miten laitamme Anarigelin valitsemaan näistä kahdesta? Ehdotuksia?"
"Me? Jokeri, hyvä... olet tainnut unohtaa jotakin", Raito vastasi pehmoisesti tuijottaen sitten miestä palavin silmin. "Lupasin tuoda jonkun Gamarien kartanon asukeista vastineeksi siitä että tapamme L:n. Muuta en ole luvannut", Raito tuhahti, mutta pienei virnistys kohosi tämän kasvoille pian. Raito tajusi äkkiä, että tämänähän... oli aivan loistava tilaisuus hoidella Generigel pois tieltä!
"Hmm... meidän täytyy kutsua Anarigel yksin johonkin paikkaan, jonne hän ei pysty tuomaan muita mukanaan", Raito tokaisi mietteliäänä ja alkoi kävellä edestakaisin. "Sitten, meidän täytyy todistaa että olemme tosissamme. Saada hänet vaikka hetkeksi säikähtämään että olemme tappaneet jomman kumman. Eli kun hän saapuu paikalla maassa makaa joko Generigelin tai Valerien näköinen henkilö", Raito katsahti nopeasti kahta panttivankia, mutta jatkoi sitten: "Teemme kuitenkin melko pian selväksi ettei asia ole niin. Sitten yksinkertaisesti vain käsket hänen valita. Ja jos hän yrittää jotain omituista, niin tapan Anarigelin, Generigelin sekä Valerien kirjoittamalla heidän nimensä Death Noteen. Teemme Anarigelille selväksi että valinta on pakko tehdä ja jos hän yrittää luistaa siitä... se maksaa kaikkien hengen", Raito selosti vaikka mielessään hän suunnitteli vain ja ainoastaan Generigelin tappamista...

"Tottakai he saavat sapuskaa!" Jokeri sanoi epäuskoisena, "ja vettä ja saavat käyttää vessaa ja suihkua.. Katsos, en ole mikään hirviö. Osaan kyllä käsitellä panttivankeja."
Raito katsahti toista vielä hivenen epävarmasti, muttei sanonut mitään. Pian mies huomasikin, kuinka toinen panttivanki palaili tajuihinsa...
Generigel ynähti pienesti ja nousi haparoiden istumaan. Tällä kesti hetki, ennen kuin hän palasi täysiin tolkkuihinsa, mutta mies palasi kuitenkin järkiinsä. "Mitä ihmettä...? Mitä sinä täällä teet?" Generigel hämmästeli huomatessaan Valerien ja pian tämän katse löysi Jokerin ja Raiton. Kauhistunut ilme kohosi miehen kasvoille.
"Jokeri, päästä hänet menemään!" Generigel huusi Jokerille vihaisena. Raito katsahti Generigeliä yllättyneenä, mutta tajusi sitten tilanteen... Generigel luuli tietenkin että myös Raito oli uhri.
"Raito, pakene!" Generigel huusi hädissään selvästi ymmällään siitä ettei Raito juossut karkuun. "Varoita Orlandaa ja muita!"

"Jokeri, mikä idea tässä on? Miksi Anarigelin pitää valita?" Raito äyskähti, "En luvannut sekaantua tällaiseen!" jokeri katsoi miestä hieman tympääntyneenä näköisenä.
"Et sinä mihinkään ole sekaantunut," Jokeri vastasi, "tämä asia on kokonaan minun ja Anarigelin välinen. Joskus vaan tarvitaan peliin muitakin kuin 2, kuten nyt olen sinulle selittänyt jo jonkin aikaa. Mutta kerran nyt halusit tietää, olet jo mukana jutussa halusit sitä tai et."


"Raito, Mitäs luulet? Miten laitamme Anarigelin valitsemaan näistä kahdesta? Ehdotuksia?"
"Me? Jokeri, hyvä... olet tainnut unohtaa jotakin", Raito vastasi pehmoisesti tuijottaen sitten miestä palavin silmin,
"Lupasin tuoda jonkun Gamarien kartanon asukeista vastineeksi siitä että tapamme L:n. Muuta en ole luvannut."
Mutta ennen kuin Jokeri ehti vastata mitään toisen sanoihin, tämä jatkoikin yllättäen jo täysin erilaisella äänensävyllä:
"Hmm... meidän täytyy kutsua Anarigel yksin johonkin paikkaan, jonne hän ei pysty tuomaan muita mukanaan", Raito tokaisi mietteliäänä ja alkoi kävellä edestakaisin, "Sitten, meidän täytyy todistaa että olemme tosissamme. Saada hänet vaikka hetkeksi säikähtämään että olemme tappaneet jomman kumman. Eli kun hän saapuu paikalla maassa makaa joko Generigelin tai Valerien näköinen henkilö. Teemme kuitenkin melko pian selväksi ettei asia ole niin. Sitten yksinkertaisesti vain käsket hänen valita. Ja jos hän yrittää jotain omituista, niin tapan Anarigelin, Generigelin sekä Valerien kirjoittamalla heidän nimensä Death Noteen. Teemme Anarigelille selväksi että valinta on pakko tehdä ja jos hän yrittää luistaa siitä... se maksaa kaikkien hengen"
Jokeri kuunteli toisen sanoja mietteliäänä. Suunnitelma oli kieltämättä ihan toimiva. Anarigelia ei kuitenkaan pitänyt aliarvioida.
"Mihin paikkaan Anarigel voitaisiin kutsua," hän sanoikin mietteliäänä, "mihin muut eivät pääse.. Ajatellen että nämä hänen kaverinsa ovat enemmän tai vähemmän taikavoimia omaavia tyyppejä. Heille ei varmaan tuota suurtakaan ongelmaa jäljittää Anarigelia ja tulla hänen avukseen."
"Jos hän luulee että olemme tappaneet jomman kumman," Jokeri jatkoi, "Niin miksei hän sitten vain yritä tappaa meitä kostoksi? Toisaalta tuo ajatus kiehtoo minua."
"Ah," Jokeri naurahti, "alat päästä mukaan pelin henkeen ja juoneen Raitoseni, vai pitäisikö sanoa Kiraseni?"
"Olet iljettävä!" Valeria sanoi sylkäisten Raiton jalkoihin, "luulin että sinulla olisi edes vähän järkeä päässäsi ja edes hieman lämpöä sydämessäsi, vaan ei.." Naisen silmät tuijottivat vihan liekein palavina Raitoa. Hän oli jättänyt hetkeksi Jokerin vihaamisen sivuun sillä ei ollut voinut uskoa korviaan kuullessaan Raiton itsekehittämän suunnitelman.
"Eikä tuo teidän suunnitelmanne kuitenkaan tule onnistumaan," Valerie sanoi naurahtaen hieman pilkallisesti, "Anarigel ei ole ainoa jonka 2 läheistä on kidnapattu. Varmasti ainakin Orlanda tulee hänen mukanaan koska hän on täysin samassa tilanteessa Anarigelin kanssa. Anarigelilta on viety veli ja.. minut.. Ja Orlandalta sisko ja kihlattu! Eikä Orlanda ole sellainen haltia että hän vaan antaa asian olla.."
Jokeri katsoi naista alta kulmiensa mutta hänen täytyi myöntää että naisen sanoissa oli perää. Heillä oli vastassaan Anarigelin lisäksi tämä Orlandakin.
"Nääh," Jokeri sanoi muka keveästi, "teemme asian selväksi ettei tänne halute ketään muuta. Sitäpaitsi Raito voi kirjoittaa siihen kirjaansa myös Orlandan nimen."
"Hah!" Valerie naurahti jälleen, "ihan kuin voisi. Hänen nimensä on pitkä ettekä te tiedä hänen koko nimeään."
"Itseasiassa," Jokeri sanoi naurahtaen vastaan, "ken tietää, ken ei."
Valerie näytti hieman kauhistuneelta mutta vakavoitti sitten kasvonsa.
"Ette tule onnistumaan."

"Mitä ihmettä...? Mitä sinä täällä teet?" kuului miehen ääni ja Valerie kääntyi katsomaan maassa makaavaa ystäväänsä.
"Generigel!" nainen henkäisi ja polvistui jälleen miehen vierelle, "kuinka voit?" Valerie ei tosin tiennyt mitä Generigel ajatteli itsestään.. Viime näkemällähän hän oli ollut Gamaruelin maanpetturi ja vangittuna tyrmässä. Tuskin mies kuitenkaan hirveän iloisesti ajattelisi Valeriesta.. Tuskin ainakaan. Valeriehan ei edes tiennyt tiesikö Generigel hänen ja Anarigelin suhteesta. Valerie kuitenkin katsoi parhaakseen olla vastaamatta miehen kysymykseen.
"Jokeri, päästä hänet menemään!" Generigel huusi Jokerille vihaisena. Valkeakasvoinen mies katsahti Raitoa ihmeissään tietämättä oikein sillä hetkellä kenestä puhuttiin.. Valeriestako?
"Raito, pakene!" Generigel huudahti uudestaan osoittaen sanansa Raitolle, "Varoita Orlandaa ja muita!" Silloin Jokeri alkoi nauraa tajuttuaan tilanteen. Hän katsahti Raitoa uudelleen ja siirsi sitten vahingoniloiset kasvonsa Generigeliin.
"Älä suotta huuda," hän sanoi toruvasti, "ei hänellä mitään hätää ole.. Eikä liiemmin näillä kavereillasikaan mikäli pysyvät poissa tieltä."

"Mihin paikkaan Anarigel voitaisiin kutsua," Jokeri sanoikin mietteliäänä, "mihin muut eivät pääse.. Ajatellen että nämä hänen kaverinsa ovat enemmän tai vähemmän taikavoimia omaavia tyyppejä. Heille ei varmaan tuota suurtakaan ongelmaa jäljittää Anarigelia ja tulla hänen avukseen."
Raito kohautti olkiaan, mutta vastasi kuitenkin: ”Voimmehan me kiristää jonkun taikavoimia omaavan juoneen mukaan, joka järjestää paikan meille.”
"Jos hän luulee että olemme tappaneet jomman kumman," Jokeri jatkoi, "Niin miksei hän sitten vain yritä tappaa meitä kostoksi? Toisaalta tuo ajatus kiehtoo minua."
”Jos hän yrittää se on yksi vastaan kaksi”, Raito selitti. ”Sitä paitsi jos me kuolemme, hän ei koskaan saisi toista henkiin jäänyttä takaisin. Ei kuitenkaan ole hyvä pitää miestä paniikissa liian kauaa, koska ihmiset… arvaten oliotkin ovat arvaamattomia silloin. Ihan hetkeksi vain, jotta hän pääsee makuun mukaan.”
"Ah," Jokeri naurahti, "alat päästä mukaan pelin henkeen ja juoneen Raitoseni, vai pitäisikö sanoa Kiraseni?"
"Olet iljettävä!" Valeria sanoi sylkäisten Raiton jalkoihin, "luulin että sinulla olisi edes vähän järkeä päässäsi ja edes hieman lämpöä sydämessäsi, vaan ei.." Naisen silmät tuijottivat vihan liekein palavina Raitoa, jonka kasvot heijastivat hetken surua. Mies kuitenkin kovetti itsensä pian ja ilme liukeni lukemattomaksi.
"Eikä tuo teidän suunnitelmanne kuitenkaan tule onnistumaan," Valerie sanoi naurahtaen hieman pilkallisesti, "Anarigel ei ole ainoa jonka 2 läheistä on kidnapattu. Varmasti ainakin Orlanda tulee hänen mukanaan koska hän on täysin samassa tilanteessa Anarigelin kanssa. Anarigelilta on viety veli ja.. minut.. Ja Orlandalta sisko ja kihlattu! Eikä Orlanda ole sellainen haltia että hän vaan antaa asian olla.."
Raito painoi taas katseensa maahan hiukan vaikeana, muttei sanonut mitään,
"Nääh," Jokeri sanoi muka keveästi, "teemme asian selväksi ettei tänne halute ketään muuta. Sitäpaitsi Raito voi kirjoittaa siihen kirjaansa myös Orlandan nimen." Tämä sai Raiton kohottamaan järkyttyneenä katseensa maasta.
"Hah!" Valerie naurahti jälleen, "ihan kuin voisi. Hänen nimensä on pitkä ettekä te tiedä hänen koko nimeään."
"Itseasiassa," Jokeri sanoi naurahtaen vastaan, "ken tietää, ken ei."
Valerie näytti hieman kauhistuneelta mutta vakavoitti sitten kasvonsa.
"Ette tule onnistumaan."
”Täytyy vain keksiä keino pitää Orlanda erossa tästä”, Raito tokaisi vakavana. ”Minulla ei nimittäin ole aikomustakaan satuttaa häntä.”

Generigel katsahti Valerieta hämillään kysyi ähkäisten: ”Miksi sinä välittäisit minun voinnistani…?” Tavallisesti Generigel oli kyllä mukava ja pyrki tulemaan toimeen kaikkien kanssa, mutta tuo nainen oli pettänyt heidät…
Kun Generigel käskiä Raitoa pakenemaan Jokeri alkoi nauraa. Hän katsahti Raitoa uudelleen ja siirsi sitten vahingoniloiset kasvonsa Generigeliin.
"Älä suotta huuda," hän sanoi toruvasti, "ei hänellä mitään hätää ole.. Eikä liiemmin näillä kavereillasikaan mikäli pysyvät poissa tieltä."
”Olet raukkamainen, Jokeri!” Generigel ärähti. ”Sen lisäksi että olet siepannut minut ja Valerien, sotket mukaan myös viattoman pojan!”
Raito katsahti Generigeliä epäuskoisesti. Viattoman pojan…? Eikö tuo olio oikeasti tajunnut mistä oli kyse? Toisaalta taas… Raitoa tosiaan oli vaikea uskoa ihmiseksi joka satuttaisi muita. Se oli ollut hänen valttikorttinsa L:ää vastaan. Joten tämän jälkeen, Raito voisi vain laittaa kaiken Jokerin syyksi. Jos Jokeri ja Raito laitettaisiin rinnakkain ja käskettäisiin valita syyllinen… Syyttävät sormet osoittaisivat Jokeriin, se oli selvä.
”Anna olla, Generigel”, Raito hymähti astuen nyt muutaman askeleen kauemmas vankien luota.
”Mi – mitä…?” Genrigel äimistyi, mutta järkytys ilmaantui pian hänen komeille kasvoilleen. ”Jokeri, mitä olet tehnyt Raitolle?” Generigel tivasi ja käänsi sitten katseensa Raitoon kuin anellen: ”Raito-kiltti… en tiedä millä Jokeri on sinut aivopessyt, mutta sinä et ole paha!”
”Kyllä minä sen tiedä, etten ole paha”, Raito vastasi ja loi hivenen tympääntyneen katseen Generigeliin. Ei Raito ollutkaan paha, hänhän oli Jumala!
”Sinä et ikinä kykenisi satuttamaan ketään, tiedän sen!” Generigel yritti vielä. ”Raito, ole kiltti ja palaa järkiisi! Jokeri on paha, hän surmaa ihmisiä ja tekee paljon asioita joihin sinä et kykenisi!”
”En kykenisi?” Raito kysyi hivenen loukkaantuneena. Kuinka toinen kehtasi?
”Tiedät mitä tarkoitan… et koskaan satuttaisi tai tappaisi eläviä olentoja…” Generigelin ääni muuttui kokoajan epätoivoisemmaksi. Raito peitti juuri ja juuri pärskähdyksen. Oli jotenkin huvittavaa kuinka Generigel puhui hänelle… ottaen huomioon että Raito oli surmannut useita tuhansia ihmisiä.

”Tämä on sinun omaa syytäsi, Generigel”, Raito sanoi sitten kylmästi luoden Generigeliin jäätävän katseen. ”Minä meinasin jo luistaa koko hommasta, siksi että olette ystäviäni.”
”Minun… syytäni…?” Generigel toisti kuin puulla päähän lyötynä. ”Nyt en ymmärrä…”
”Etkö tosiaan, Generigel?” Raito kysyi kohottaen toista kulmaansa. ”Kuka satutti erästä naista riitelemällä?”
”Jos tarkoitat, Orlandaa”, Generigel aloitti yrittäen pitää äänensä rauhallisena. ”Se on meidän välisemme asia, etkä sinä – ” Generigelin ääni hiljeni loppua myöten ja tämä katsahti Raitoa hämillään.
”Älä nyt vain sano…” Generigel sanoi hiljaa. ”Raito… oletko sinä ihastunut Orlandaan?”
Raito käännähti äkisti Generigeliä kohden hätkähtäen. Oliko toinen tajunnut…?
”Ah, aivan… miksi en tajunnut sitä silloin”, Generigel voihkaisi uupuneena nojaten seinään. ”Sinä tosiaan katsoit häntä jotenkin eri tavalla.”
”Älä hölmöile”, Raito tokaisi tyynellä äänensävyllä ja hymyili pienesti jatkaen: ”Hän vain sattuu olemaan nykyisin melko hyvä kaveri.”
Raiton ääni kuulosti vilpittömältä, mutta hänen silmänsä puhuivat muuta. Raiton silmät antoivat ymmärtää että kyse oli jostain vähän suuremmastakin kuin pelkästä ihastumisesta.

”Miksi sinä välittäisit minun voinnistani…?” Generigel ärähti Valerien kysyttyä tämän vointia.
"Generigel, lopeta," Valerie ärähti takaisin. Hän ei pitänyt siitä että häntä arvioitiin hänen menneisyytensä takia. Sitäpaitsi Terkon ei ollu antanut hänelle juurikaan muita vaihtoehtoja.
"Olemme samassa veneessä pidit minusta tai et," hän sanoi, "ja jos ei apu kelpaa niin ole sitten ottamatta sitä."

”Täytyy vain keksiä keino pitää Orlanda erossa tästä”, Raito tokaisi vakavana. ”Minulla ei nimittäin ole aikomustakaan satuttaa häntä.” Jokeri katsahti tätä ilmeettömänä. Hetken aikaa hän vain tuijotti toista kuin ei olisi ollenkaan tajunnut mitä toinen puhui. Raiton sanat kajahtelivat miehen päässä ja niissä oli jotakin, joka sai Jokerin ajattelemaan asiaa tarkemmin.. Kyllähän hän tiesi ettei Raito halunnut satuttaa saatika tappaa viattomia olentoja, mutta se ei tuntunut tässä tapauksessa olevan se päällimmäinen idea. Jokeri mumisi itsekseen jotakin, josta kukaan muu ei saanut selvää. Ei hän itsekään olisi saanut sanoistaan selvää mutta ajatukset olivat todella selkeinä hänen mielessään. Arvauksia.
”Olet raukkamainen, Jokeri!” Generigel ärähti, ”Sen lisäksi että olet siepannut minut ja Valerien, sotket mukaan myös viattoman pojan!” Jokeri katsoi yllättyneenä Generigeliä siirtäen sitten pyöreäksi pullistuneet silmänsä Raitoon, joka niinikään tuijotti Generigeliä yhtä hämmästyneenä. Mielipuolinen virne nousi Jokerin kasvoille ja hän tunsi kuinka samanlainen mielipuolinen ja verta hyytävä nauru teki tuloaan. Ennen kuin nauru ehti päästä ilmoille tai ennen kuin Jokeri ehti edes ajatella vastausta Generigelille, Raito vastasi tälle:
”Anna olla, Generigel," mies sanoi perääntyen muutaman askelen kauemmas vangeista. Jokeri pisti tämänkin merkille. Ehkei se ollutkaan niin helppoa Raitolle kuin mitä mies oli antanut ymmärtää.. ihmisten tappaminen ja hänen hyväkseen toimiminen nimittäin.
”Mi – mitä…?” Genrigel änkytti hämmästyneenä siirtäen sitten katseensa vähintäänkin yhtä hämmentyneeseen Jokeriin (ero vain oli siinä ettei Jokeri näyttänyt ulospäin hämmennystään vaan pysyi jokseenkin ilmeettömänä), ”Jokeri, mitä olet tehnyt Raitolle?”
Jokeri kohautti hartioitaan ja avasi suutaan vastatakseen jotakin, muttei nyt tässä tapauksessa oikeasti tiennyt mitä miehelle voisi vastata. Generigel uskoi tosissaan ettei Raitolla ollut mitään tekemistä asian kanssa.
”Raito-kiltti… en tiedä millä Jokeri on sinut aivopessyt, mutta sinä et ole paha!” Generigel maanitteli Raitoa. Jokeri otti askeleen kauemmas niin että pystyi seuraamaan kaksikon keskustelua ilman että hänen täytyi pyöriä kuin häkkyrä paikallaan kokoajan.
”Kyllä minä sen tiedä, etten ole paha” Raito vastasi napakasti. Sanat saivat Jokerin kohauttamaan kulmiaan. Keskustelusta oli kehkeytymässä mitä mieluisin.. Ja sitäpaitsi Raito oli kovaa vauhtia paljastamassa itseään Generigelille. Jos kävisikin niin että Valerie kuolisi ja Generigel säästyisi niin tieto siitä että Raito toimi Jokerin liittolaisena leviäisi kyllä koko Gamarueliin. Tosin niinhän se leviäisi joka tapauksessa. Valeriekin oli kuulolla mutta tyttö vain istui hiljaa Generigelin vierellä.
”Sinä et ikinä kykenisi satuttamaan ketään, tiedän sen!” Generigel sanoi Raitolle, ”Raito, ole kiltti ja palaa järkiisi! Jokeri on paha, hän surmaa ihmisiä ja tekee paljon asioita joihin sinä et kykenisi!”
”En kykenisi?” Raito älähti jotenkin sellaisen oloisena ettei ollut uskoa korviaan.
”Tiedät mitä tarkoitan… et koskaan satuttaisi tai tappaisi eläviä olentoja…” Generigel selitti.
"Muuten," Jokeri puuttui puheeseen hetkellisesti puolustaakseen omaa nahkaansa, "en ole sen enempää paha kuin te muutkaan. Et voi väittää ettet olisi koskaan tappanut, vai?" Hän kysyi osoittaen sanansa Generigelille. Raitosta hän tiesi jo ihan tarpeeksi asioita ja niin oikeastaan Generigelistäkin mutta toisen syytökset tuntuivat hieman ikäviltä. Tottahan ne kaikki olivat mutta silti.
"Mutta jatkakaa toki," Jokeri lisäsi osoittaen kädellään miehiä jatkamaan keskusteluaan. Hetken kaksikko oli hiljaa ja sitten Raito avasi jälleen suunsa:
”Tämä on sinun omaa syytäsi, Generigel”, Raito loi Generigeliin kylmän katseen, eikä tuo katse voinut jäädä Jokerilta huomaamatta.
”Minä meinasin jo luistaa koko hommasta, siksi että olette ystäviäni,” Raito lisäsi.
”Minun… syytäni…?” Generigel toisti kuin puulla päähän lyötynä, ”Nyt en ymmärrä…” Ei sinänsä, ei Jokerikaan taaskaan tajunnut Raiton päähänpistoja mutta oli tyytyväinen ettei häntä taas syytetty asiasta. Yleensähän hän oli muka kaikkeen syyllinen, tosiasiassa Anarigel oli tähänkin sotkuun syyllinen. Hänhän se monta vuotta sitten oli häntä ärsyttänyt.. Ilman prinssin tekoja tässä tilanteessa ei nyt oltaisi.
”Etkö tosiaan, Generigel?” Raito kysyi generigeliltä, ”Kuka satutti erästä naista riitelemällä?” Jokeri palasi ajatuksistaan takaisin maanpinalle katsahtaen Generigeliä mutta siirtäen Raiton viimeisten sanojen myötä yllättyneen katseensa Raitoon. Mitä?? Oliko tuo mies muka rakastunut.. Jokerin päässä alkoi jälleen velloa sairaita suunnitelmia, mutta niitä hän ei tasan sanoisi ääneen.. ainakaan vielä. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa. Ehkä.
”Jos tarkoitat, Orlandaa”, Generigel aloitti yrittäen pitää äänensä rauhallisena, ”Se on meidän välisemme asia, etkä sinä – ” Generigel hiljeni kesken lauseensa jääden tuijottamaan Raitoa enemmän kuin hämmästyneen oloisena. Jokeri nautti jälleen tilanteesta kaikin siemauksin. Tuo Orlanda tulisi ehkä olemaan arvokkaampi tässä pelissä kuin mitä hän olisi edes tajunnut ajatella ilman tätä keskustelya.
”Älä nyt vain sano…” Generigel sanoi hiljaa. ”Raito… oletko sinä ihastunut Orlandaan?”
Pingo, Jokeri ajatteli mielessään virnuillen tyytyväisenä.
”Ah, aivan… miksi en tajunnut sitä silloin”, Generigel voihkaisi uupuneena nojaten seinään, ”Sinä tosiaan katsoit häntä jotenkin eri tavalla.”
Vai niin, Jokeri ajatteli ja tajusi siinä samassa että Orlanda voisi tosiaankin olla todella otollinen ase Raitoa vastaan jos osoittautuisi että mies täytyisi päästää pois päiviltä. Ja sehän oli väistämättä edessäpäin koska kun L olisi kuollut, Raito voisi ihan yhtä hyvin kääntyä Jokeria vastaan. Vastustajat sekä liittolaiset piti ennemmin tai myöhemmin hoitaa pois tieltä.
”Älä hölmöile”, Raito tokaisi, mutta Jokeri tiesi ettei tämä ollut tosissaan, ”Hän vain sattuu olemaan nykyisin melko hyvä kaveri.”
"Katse kertoo kaiken," Jokeri lallatteli tyytyväisenä, "arvon herrat. Aistin hieman sanoisinko.. kolmiodraaman poikasta tässä pienessä keskustelussanne! Mikä Orlandassa sitten on niin hienoa että häneen rakastuvat kaikki typerimmätkin pojanklopit?"

"Katse kertoo kaiken," Jokeri lallatteli tyytyväisenä, "arvon herrat. Aistin hieman sanoisinko.. kolmiodraaman poikasta tässä pienessä keskustelussanne! Mikä Orlandassa sitten on niin hienoa että häneen rakastuvat kaikki typerimmätkin pojanklopit?"
"Varo vähän, ketä kutsut typeräksi", Raito sihisi hampaidensa välistä Jokerille yrittäen hillitä kiukkuaan. "Enkä minä ole rakastunut, en edes ihastunut. Turhaan toivotte."
Generigel kohotti kulmiaan, mutta sanoi sitten Jokerille: "Miksi se sinua liikuttaa? En sitäpaitsi aio antaa sinulle yhtään enempää aseita kertomalla miksi rakastan juuri Orlandaa."
Raito oli hetken hiljaa, mutta mulkaisi Generigeliä sitten sivusilmällään. Että toinen osasikin... "Joo, no...", tämä sanoikin sitten hetken kuluttua rennosti seinään nojaillen. "Käytöksestäsi ei välttämättä osaa päätellä että sinä todella rakastaisit häntä..."
Siinä vaiheessa Generigel pongahti seisomaan ja asteli niin lähelle kaltereita kuin pääsi ja loi musertavan katseen Raitoon. "Sinä... jos sinä olisit Orlandan poikaystävä tai kihlattu, mitä et koskaan tule olemaan, etkö sinä olisi loukkaantunut?" mies kysäisi tyynesti, vaikka kihisikin kiukusta. Raito ja Generigel tuijottivat toisiaan pitkään sanaakaan sanomatta. Se oli sisäistä, käsin kosketeltavaa kiukkua, mutta kumpikaan ei suostunut näyttämään merkkejä murtumisesta.
"Jos minä olisin Orlandan poikaystävä, suhtautuisin asiaan ymmärtäväisemmin, kuten nytkin suhtaudun", Raito vastasi ystävällisemmällä äänensävyllä. "Kysymyksesi oli kohtuuton, tietenkään hän voinut vastata siihen. Eikö ole parempi näin kuin että hän olisi valehdellut tietävänsä oitis vastauksen?" Raito puhalsi etuhiukset silmiltään ja jatkoi: "Rakastamaansa naista, tulee kohdella hellästi ja reilusti. Asiat selviävät kyllä puhumalla, ärhentely ei edes auta asiaa. Etkö edes nähnyt kuinka satutit Orlandaa?"
"Ja sinäkö sitten luulet tosissasi toimivasi Orlandan parhaaksi?" Generigel kysyi. "Etkö itse tajua mihin olet hänet sotkemassa?"

[voi helvetti tää ei lähettänytkään tätä viestiä eilen >_< Sori et kesti, luulin et lähetti.]

"Varo vähän, ketä kutsut typeräksi", Raito sihisi hampaidensa välistä Jokerille yrittäen hillitä kiukkuaan, "Enkä minä ole rakastunut, en edes ihastunut. Turhaan toivotte."
"Varo itse sanojasi," Jokeri tokaisi rauhallisesti, "jos pieni mielesi ei vielä ole tajunnut asiaa, niin minä olen tässä tilanteessa pomona. Ai miksikö? Noh, olen meistä neljästä ainoa kenellä ei ole mitään menetettävää. Te taas, teillä on kaikki menetettävänänne eikä mitään millä minua uhkailla. Varsinkin Raito, voisit opetella kunnioittamaan vahvempiasi. Generigelillä ja Valeriella sen sijaan.. He voivat sanoa ja tehdä mitä lystäävät koska en vahingoita heitä. Lupasin niin Anarigelille.. ja minähän olen tunnetusti sanani mittainen mies."

"Miksi se sinua liikuttaa? En sitäpaitsi aio antaa sinulle yhtään enempää aseita kertomalla miksi rakastan juuri Orlandaa." Generigel ärähti Jokerin kysymykselle.
"Hmm," jokeri mietti hetkisen, "ei oikeastaan mitenkään.. Koska minähän tiedän jo kaiken oleellisen; te kummatkin pidätte tästä kyseisestä neidistä. En tarvitse mitään tiettyjä syitä miksi rakastatte.. Kunhan kysyin. Olen jo saanut kaiken tarpeellisen tiedon tulevaisuutta ajatellen."

"Joo, no...", tämä sanoikin sitten hetken kuluttua rennosti seinään nojaillen, "Käytöksestäsi ei välttämättä osaa päätellä että sinä todella rakastaisit häntä..." Sanat oli ilmeisesti tarkoitettu vain Generigelille, joten Jokeri siirtyi jälleen hieman sivuun. Hänellehän keskustelu ei kuulunut ollenkaan, joten turhaan hän siihen puuttuisikaan. Hän voisi vain kuunnella ja ottaa tärkeimmät pointin ylös. Raiton sanojen myötä Generigel oli pongahtanut seisomaan ja rynnännyt kaltereiden luo äkäisenä. ilmeisesti kaikki mahdollinen päänsärky sun muut kivut olivat unohtuneet tärkeämmän asian tullessa esille.
"Sinä... jos sinä olisit Orlandan poikaystävä tai kihlattu, mitä et koskaan tule olemaan, etkö sinä olisi loukkaantunut?"
"Jos minä olisin Orlandan poikaystävä, suhtautuisin asiaan ymmärtäväisemmin, kuten nytkin suhtaudun", Raito vastasi ystävällisemmällä äänensävyllä, "Kysymyksesi oli kohtuuton, tietenkään hän voinut vastata siihen. Eikö ole parempi näin kuin että hän olisi valehdellut tietävänsä oitis vastauksen?"
"Rakastamaansa naista, tulee kohdella hellästi ja reilusti. Asiat selviävät kyllä puhumalla, ärhentely ei edes auta asiaa. Etkö edes nähnyt kuinka satutit Orlandaa?" Raito lisäsi vielä. Jokeri hymähti itsekseen. Tästä Orlandasta oli pikkuhiljaa nousemassa paljon tärkeämpi osa tätä peliä kuin mitä hän olisi ilman tätä keskustelua kyennyt kuvittelemaankaan.
"Ja sinäkö sitten luulet tosissasi toimivasi Orlandan parhaaksi?" Generigel kysyi. "Etkö itse tajua mihin olet hänet sotkemassa?"
"Herrat," Jokeri puuttui jälleen puheeseen vilkaistuaan kelloaan mietteliäänä, "saanen huomauttaa että te molemmat sekoititte tämän rakastamanne naisen tähän hommaan.. Tai siis jos joku ylipäänsä sekoitti. Orlandahan on edelleen varmaan onnellisen tietämätön tästä kaikesta. Tuskin tän on vielä edes huomannut Generigelin katoamista."
"On hän huomannut," Valerie puuskahti yllättäen saaden Jokerin siirtämään katseensa tyttöön, jonka oli jo melkein unohtanut.
"Älä aliarvioi häntä," Valerie totesi.
"Voi kiitos neuvosta," Jokeri sanoi naureskellen, "pitää pitää tuo mielessä." Valerie älähti itsekseen ihmeissään ja puoliksi kauhuissaan. Käänsikö tuo mies kaikki hänen tai muiden sanomat itselleen hyödyksi??