Hiljaisuus [Misa, Japani]

[[Pakko kokeilla Misaakin ^^ Tapahtuu noin kuukauden kuluttua L:n kuoleman jälkeen, mutta Raito on vielä elossa tässä vaiheessa]]

Kylmä kahvi, hiljainen kahvila. Kaunis nuori neitokainen yksinään pöydän ääressä... Ilta ei mennyt lainkaan niin kuin tämä oli suunnitellut.
Nainen huokaisi syvään ja nojasin taaksepäin tuolissaan. Misa Amane vilkaisi vaitonaisena rannekelloaan. Se oli jo puoli kahdeksan, eikä Raito ollut vieläkään saapunut...
Tämä oli jo kolmas kerta tällä viikolla kun Raito oli jättänyt hänet yksinään treffipaikalle odottelemaan nuorta herraa saapuvaksi...
Neitokainen tuhahti pienesti, mutta haaveksuva ilme ilmaantui taas pian kasvoilleni kun tämä ajatteli Raiton komeaa profiilia, hurmaavaa hymyä ja täydellisiä kasvoja sekä hiuksia... Voi luoja, hänen poikaystävänsä oli niin IHANA!!! Misan koko kropassa tuntui kihelmöivän kun tämä ajatteli koska hän ja Raito tapaisivat seuraavan kerran... Oikeastihan Raito lähinnä esitti Misan poikaystävää... ’MUTTA - Jonain päivänä saan Raiton rakastumaan itseeni täysin!’, Misa ajatteli innoissaan. ’Enkä malttaisi odottaa millään sitä päivää!’
Misa naurahti hennosti ja hymyili onnellisena. Noh, ei se niin hirveästi haitannut että tämä oli taas mennyt tähän vaikka hän olisikin halunnut kovasti nähdä rakkaansa.
’Ehkäpä voisin odotella poikaa vielä hetken...’
Misa kaivoi puhelimen taskustaam ja etsi puhelinluettelosta Raiton nimen. Hän painoi vihreää luuria hymyillen.

Uusi huokaus pääsi ruusunpunaisilta huulilta kun Misa työnsi kännykän muodikkaaseen laukkuunsa. Nainen heilautti laukun olalleen ja lähti niine hyvineni ulos kahvilasta lievästi pettyneenä. Raito ei vastannut puhelimeen... Miksi ei? Välttelikö poika häntä?
’Äh, tuskinpa vain... Hän oli vain... lievästi sanottuna poissa tolaltaan...’ Misa mutristi huulipunan peittämiä huuliaan mietteliäänä. Raito oli ollut aivan muissa maailmoissa sen jälkeen kun Ryuuzaki - tai siis, L oli kuollut. Ikään kuin... Raito olisi katunut osuuttaan etsivän kuolemaan?
Misa tunsi pienen levottomuuden kasvavan sisällään... L ja Raito olivat olleet hänen mielestään vähän liian läheisissä tekemisissä ottaen huomioon että nämä kaksi olivat kuitenkin vihollisia keskenään. Vaikka Raito olikin esittänyt L:n ystävää ettei jäisi tälle kiinni.... Joskus asia kalvoi silti Misan mieltä.

Astellessaan eteenpäin Misa huomasi kuinka aurinko alkoi laskea vähitellen maalaten taivaan punaisellaan. Nuori nainen hymyili pehmeästi ja henkäisi ihastuneena. Kunpa vain Raito olisi täällä hänen kanssaan ihailemassa auringonlaskua... Misa heräsi kuitenkin haaveistaan ja tämän kasvot kalpenivat hiukan tämän tajutessa että oli saapunut hautausmaalle. Neiti katseli arvioivasti porttia joka oli auki ja mietti... Pitäisikö hänen käydä vaikkapa vain nopeasti Ryuu - L:n haudalla? ’Mehän olimme kaikista huolimatta ystäviä huolimatta siitä kuinka valheellista se olikaan ollut...’, Misa mietti hymähtäen hiljaa. Vaikka hän olikin tyytyväinen että Ryuuzaki oli poissa, ei hän voinut olla tuntematta lievää hämmennystä siitä ettei kyseinen mies enää koskaan huitonut häntä ja Raitoa luokseen puiston penkeille iloinen hymy kasvoillaan. Ei ollut enää ketään keneen Misa olisi voinut purkaa kiukkuaan ja... vaikka hän oli enemmän kuin onnellinen sitä että hänellä oli Raiton kanssa nyt enemmän aikaa olla kahden ilman sitä omituista perverssiä, oli silti hämmentävää ettei Ryuuzaki enää ollut heidän keskuudessaan. ’Ennen hän oli jatkuvasti ängennyt seuraamme…’
Misa epäröi hetken, mutta asteli kuitenkin porteista sisään.

Misa katseli ympärilleen vaitonaisena. Hän ei ollut koskaan pitänyt hautausmaista. Olivathan ne toki rauhoittavia paikkoja ja hyvin kauniita esimerkiksi juhlapyhinä kun paikka oli täyttynyt kynttilöistä. Misa huokaisin hiljaa... Hän voisin itseasiassa käydä katsomassa myös omia vanhempiaan kun kerta täällä oli jokatapauksessa.
Misa asteli hitaasti pitkin hiekkaista, kiemurtelevaa tietä hautojen lomissa kunnes lopulta löysi vanhempiesa hautakiven. Nainen sulki silmänsä kärsivästi yrittäen estää kyyneleiden tuloa samalla kun lysähti polvilleen maahan. Hän oli niin kiitollinen Raitolle... Kira oli tappanut hänen vanhempiensa murhaajan joka ei muuten olisi saanut rangaistusta ilman Kiraa. ’Raito teki elämästäni niin paljon paremman. Hän pelasti minut ja minä rakastan häntä enemmän kuin mitään tai ketään tässä maailmassa ja olen valmis tekemään kaikkeni hänen vuokseen!’, Misa ajatteli. ’Mieluummin vaikka kuolisin ennemmin kuin pettäisin sankarini!’ Misa nousi ylös ja hymyili surullisesti vanhempiensa hautakivelle jonka jälkeen pyyhälsi pois kyyneleet silmäkulmissaan kimallellen...

Hetken etsiskeltyään tämä löysi marmoriristin johon oli kaiverrettu sanat: ’Laurent Lawliet, tässä lepää oikeus'
Vaaleahiuksinen neito kallisti päätään pienesti ja kosketti marmoriristin kylmää pintaa. Julkisuudessa ihmiset eivät edes tienneet että L oli kuollut. Heidän annettiin olettaa että mies oli yhä elossa. Misan ymmärryksen mukaan miehen hautajaisissakin oli ollut vain tutkintayksikkö ja Raito. Muita ei ollut kutsuttu. Misa itse olisi mieluusti mennyt Raiton tueksi, mutta poika ei jostain syystä huolinut Misaa mukaansa... Misa istuutui pehmeälle nurmelle ja katseli lasittunein silmin Ryuuzakin hautapaikkaa.