Operation Wammy House

[Elikkäs Raitoa ja Ryukia tänne suunnalle ]

Jokeri katseli hetken Raiton ja Ryukin imaissutta portaalia, katsahti sitten taakseen jäänyttä kartanoa mietteissään. L oli paraikaakin tuossa rakennuksessa ja hän vain lähti kyseisestä ulottuvuudesta johonkin kaaauasn valovuosien tuolle puolen odottelemaan parempaa aikaa "rupattelulle". Hän pudisti päätään. Jos Raito olisi vain kertonut missä L asusteli ja minkä näköinen tämä oikeastaan oli, Jokeri olisi sillä punaisella sekunnilla voinut päättää koko jutun mutta ei. Ilmeisesti Raiton piti tehdä kaikki vaikeamman kautta. Jokeri huokaisi jokseenkin pettyneenä, mutta päätti sitten lähteä Wammy Houseen kuten sopimus kuului.
Hän astui portaaliin, kuului napsahdus ja hän katosi Gamaruelista.

Samalla askeleella hän olikin jo Iso-Britanniassa, tarkalleen ottaen Lontoon laitamilla. Raito ja tämän takana leputteleva Ryuk katselivat häntä odottavasti. Jokeri suoristeli hieman takkinsa reunuksia pyyhkäisten myös herrasmiehen tavoin matkan jättämiä mahdollisia pölyjä olkapäältään. Hän pysähtyi touhuiltaan katsomaan Raitoa ja Ryukia. Sitten hän alkoi naureskella poikamaisesti "Whoa!" hän henkäisi iloisena, "nämä portaalit on hienoja keksintöjä!" Sen sanottuaan Jokeri siirsi katseensa Raiton takana kohoavaan suureen Lontooseen.
"Ne voisivat vain olla hieman lähempänä keskustaa," hän tokaisi, "on nälkä. Etsitään vaikka joku paikallinen McDonalds ja syödään vaikka kana-ateriat." Jokeri lähti astelemaan kohti läheistä moottoritietä, joka kulki Lontooseen. Hän katsahti sen molempiin suuntiin, huokaisi ja lähti talsimaan kohti Lontoota.
"Jos ne kartanon tyypit kerran on niin fiksuja ja voimakkaita kuin väität niin miksi meidän täytyy kävellä kilometrejä lähimpään ravintolaan? Miksei portaalin vieressä voisi olla ravintolaa.. on nälkä!" Jokeri oli nyt omassa ulottuvuudessaan eikä hänen tarvinut miettiä sen enempää asioita. Hän pystyi vain tehdä ne. Toisin kuin Gamaruelissa jossa ei voinut edes syödä miettimättä mitä sen jälkeen tapahtuisi. Lontoossa pystyi vain mennä ravintolaan ja syödä. Tosin hän ei tiennyt miten paikalliset reagoisivat häneen. Amerikassa kun oli aina ja kaikkialla liikkeellä jos minkälaisia friikkejä ja heille annettiin aina ruokaa. Toivottavasti myös Lontoossa.
"En ole friikki," Jokeri mutisi itsekseen, "en.. en ole."

Raito seisoskeli portaalin lähettyvillä odotellen että Jokeri ilmaantuisi, eikä kestänyt kauaakaan kun toinen saapuikin. Raito katseli Jokeria odottavasti kun Jokeri suoristeli hieman takkinsa reunuksia pyyhkäisten myös herrasmiehen tavoin matkan jättämiä mahdollisia pölyjä olkapäältään. Hän pysähtyi touhuiltaan katsomaan Raitoa ja Ryukia. Raito rypisti otsaansa pienesti kun toinen alkoi äkkiä naureskella poikamaisesti "Whoa!" Jokeri henkäisi iloisena, "nämä portaalit on hienoja keksintöjä!"
Raito naurahti nyt ystävällisemmin: "Pakko myöntää että olet oikeassa."
Poika hymähti ja vajosi sitten hetkeksi ajatuksiinsa. Kuka portaalit oli ylipäätään keksinyt? Miten niitä luotiin? Vai olivatko ne vain aina olleet olemassa? Oli niin paljon asioita joista Raito ei vielä tiennyt... Noo, uuden ihanteellisen maailman Jumalana hänellä olisi aikaa ottaa selkoa asioista.
"Ne voisivat vain olla hieman lähempänä keskustaa," Jokeri tokaisi, "on nälkä. Etsitään vaikka joku paikallinen McDonalds ja syödään vaikka kana-ateriat."
"Sopii", Raito myöntyi. Alkoi hänelläkin nälkä pikku hiljaa kurnia vatsassa. Jokeri lähti astelemaan kohti läheistä moottoritietä, joka kulki Lontooseen. Hän katsahti sen molempiin suuntiin, huokaisi ja lähti talsimaan kohti Lontoota Raito ja Ryuk kintereillään.
"Jos ne kartanon tyypit kerran on niin fiksuja ja voimakkaita kuin väität niin miksi meidän täytyy kävellä kilometrejä lähimpään ravintolaan? Miksei portaalin vieressä voisi olla ravintolaa.. on nälkä!"
"Koska he saavat ruokansa Inalta", Raito vastasi.
Pian Jokeri alkoi mutista itsekseen ja Raiton piti pinnistellä jotta sai selväät oisen sanoista.
"En ole friikki," Jokeri mutisi itsekseen, "en.. en ole."
Raito peitti pienen naurahduksen yskäisyyn. Jos toinen ei ollut friikki miksi tämä alkoi yhtäkkiä sepostaa jotain itsekseen? No, samapa tuo Raitolle sinänsä oli.
"Mutta tunnetaanko sinut Lontoossa rikollisena? Tunnettiin tai ei, niin... noo, ei millään pahalla saatat kiinnittää huomiota", Raito sanoi niin kohteliaasti kuin osasi. "Joten jos minä käyn McDonaldsissa ja sinä odotat ulkona? Otan ateriat mukaan, voin vaikka tarjota."

"Pakko myöntää että olet oikeassa," Raito tokaisi. Jokeri katsahti toista hieman huvittuneena ja kulmaansa kohottaen.
"No on siis edes joitain asioita mistä olemme samaa mieltä," hän naurahti lähtien sitten kävelemään moottoritien reunaa pitkin kohti Lontoota.
"Ne voisivat vain olla hieman lähempänä keskustaa. On nälkä. Etsitään vaikka joku paikallinen McDonalds ja syödään vaikka kana-ateriat."
"Sopii", Raito myöntyi tähänkin. Niin matka kohti Lontoota alkoi.
"Jos ne kartanon tyypit kerran on niin fiksuja ja voimakkaita kuin väität niin miksi meidän täytyy kävellä kilometrejä lähimpään ravintolaan? Miksei portaalin vieressä voisi olla ravintolaa.. on nälkä!"
"Koska he saavat ruokansa Inalta" Raito vastasi Jokerille.
"Miksen minä saa ruokaani Inalta?" Jokeri heitti kysymyksen ilmaan jokseenkin turhautuneena, "jos saisin niin menisi vähemmän rahaa eikä tarvitsisi nääntyä nälkään matkalla portaalilta Lontooseen.. Käyttävätköhän he edes tätä portaalia?"

"Mutta tunnetaanko sinut Lontoossa rikollisena? Tunnettiin tai ei, niin... noo, ei millään pahalla saatat kiinnittää huomiota", Raito sanoi niin kohteliaasti kuin osasi. Jokeri katsahti tätä kysyvästi, mutta poika jatkoikin: "Joten jos minä käyn McDonaldsissa ja sinä odotat ulkona? Otan ateriat mukaan, voin vaikka tarjota."
"Okei," Jokeri tokaisi, "voin sillä välin hymyillä ohikulkeville mummoille ja kertoa heille että pian Jumala noutaa heidät luokseen!" Jokeri naurahti vitsilleen, joka ihan oikeasti oli tarkoitettu vitsiksi. Ties sitten miten Raito siihen suhtautui.
"Vitsivitsi," Jokeri rauhoitteli Raitoa ennen kuin tämä ehtisi taas alkaa kiljumaan, "mutta aion kyllä hymyillä ohikulkeville mummoille."

Viimeinkin, pitkän pitkän kävelymatkan kuluttua he saapuivat Lontoon johonkin lähiöön. Jokeri vilkuili ympärilleen yrittäen etsiä katseellaan Mäkkäriä, jota ei kuitenkaan näkynyt missään.
"Ryuk, näkyykö Mäkkäreitä?" hän kysäisi shinigamilta, "tai jotain markettia mistä saisi omenoita.."

"Miksen minä saa ruokaani Inalta?" Jokeri heitti kysymyksen ilmaan jokseenkin turhautuneena, "jos saisin niin menisi vähemmän rahaa eikä tarvitsisi nääntyä nälkään matkalla portaalilta Lontooseen.. Käyttävätköhän he edes tätä portaalia?"
"Noo, se ettet saa ruokaasi Inalta johtuu varmaan pitkälti siitä että Generigel ja Valerie ovat vankeinasi", Raito hymähti. "Jos molemmat jostain syystä selviävät hengissä, kokeile ihmeessä onneasi uudestaan", Raito lisäsi vielä osittain vitsaillen ja jatkoi: "Ryuuzaki käyttää tätä portaalia luultavasti, mutten tiedä kartanon asukkaista."

"Joten jos minä käyn McDonaldsissa ja sinä odotat ulkona? Otan ateriat mukaan, voin vaikka tarjota."
"Okei," Jokeri tokaisi, saaden Raiton hämmentymään tämän suostuvaisuudesta.
"voin sillä välin hymyillä ohikulkeville mummoille ja kertoa heille että pian Jumala noutaa heidät luokseen!" Jokeri jatkoi ja naurahti vitsilleen, johon Raito ei tiennyt miten olisi suhtautunut. Tämä avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta päätti sitten pitää suunsa kiinni.
"Vitsivitsi," Jokeri rauhoitteli Raitoa saaden pojan naurahtamaan nyt aidosti. Olihan tuo ollut aika hauska heittp.
"mutta aion kyllä hymyillä ohikulkeville mummoille."
"No, siitä vaan", Raito naureskeli. "En minä estä ja hymyilyhän on vaan kohteliasta", poika lisäsi virnistäen.

Viimeinkin, pitkän pitkän kävelymatkan kuluttua he saapuivat Lontoon johonkin lähiöön. Jokeri vilkuili ympärilleen
"Ryuk, näkyykö Mäkkäreitä?" hän kysäisi shinigamilta, "tai jotain markettia mistä saisi omenoita.."
Heti omena sanan kuultuaan Ryuk pinkaisi korkeammalle ilmaa ja liihotteli hetken edes takaisin. Raito katseli shinigamiaan joka lennähtikin pian takaisin laskeutuen maahan.
"Mäkkäri on yhden korttelin päässä", shinigami tokaisi ja lisäsi lapsekkaan innostuneesti: "Marketista en tiedä, mutta omena koju on siinä ihan vieressä!"

"Noo, se ettet saa ruokaasi Inalta johtuu varmaan pitkälti siitä että Generigel ja Valerie ovat vankeinasi", Raito hymähti. "Jos molemmat jostain syystä selviävät hengissä, kokeile ihmeessä onneasi uudestaan", Raito lisäsi saaden Jokerin katsahtamaan tätä jotenkin uteliaana.
"Ryuuzaki käyttää tätä portaalia luultavasti, mutten tiedä kartanon asukkaista." Raito sanoi vielä. Jokeri katseli tätä kiinnostuneena, muttei sanonut mitään. Raito yritti pistää kovalla kovaa vastaan, mutta saisi pian huomata ettei pystynyt sanomaan tai tekemään mitään sellaista mistä Jokeri mahdollisesti kilahtaisi.

"Vitsivitsi, mutta aion kyllä hymyillä ohikulkeville mummoille."
"No, siitä vaan", Raito naureskeli, "En minä estä ja hymyilyhän on vaan kohteliasta"
"Haluaisitko sinäkin kenties hymyillä mummoille?" Jokeri kysyi kääntyen katsomaan Raitoa, "voisi tehdä sinullekin hyvää.. hymyily nimittäin." Jokeri virnisti.

"Ryuk, näkyykö Mäkkäreitä? Tai jotain markettia mistä saisi omenoita.." Jokeri kysyi ja samassa shinigami kohosi kerrostalojen yläpuolelle. Jokeri kohotti katseensa ylös varjostaen silmiään kädellään. Pian shinigami tuli iloisen oloisena alas.
"Mäkkäri on yhden korttelin päässä" tämä totesi lisäten lapsenomaisesti: "Marketista en tiedä, mutta omena koju on siinä ihan vieressä!"
"Hienoa!" Jokeri sanoi lähtien tarpomaan shinigamin osoittamaan suuntaan, "Raito menee ostamaan meille sapuskaa ja sillä välin minä pidän oman osani lupauksestani ja ostan sinulle kapallisen omenoita, mitäs sanotte?"

"En minä estä ja hymyilyhän on vaan kohteliasta"
"Haluaisitko sinäkin kenties hymyillä mummoille?" Jokeri kysyi kääntyen katsomaan Raitoa, "voisi tehdä sinullekin hyvää.. hymyily nimittäin." Jokeri virnisti.
"Öh, onko tuo pelkkää piruilua vai mitä sinä tuolla tarkoitat?" Raito kysäisi kepeästi hymähtäen, mutta päätti olla naksahtamatta tällä kertaa. L:kin oli saanut hänen tunteensa kuohumaan ja siksi päässyt Kiran jäljille...

"Mäkkäri on yhden korttelin päässä" tämä totesi lisäten lapsenomaisesti: "Marketista en tiedä, mutta omena koju on siinä ihan vieressä!"
"Hienoa!" Jokeri sanoi lähtien tarpomaan shinigamin osoittamaan suuntaan, "Raito menee ostamaan meille sapuskaa ja sillä välin minä pidän oman osani lupauksestani ja ostan sinulle kapallisen omenoita, mitäs sanotte?"
"Sopii", Raito sanoi oitis astellen nyt vähän nopeammin eteenpäin.

Hetken kuluttua Raito huomasikin jo McDonaldsin häämöttävän edessään. "Jokeri, millä juomalla haluat ateriasi? Tuleeko pehmistä tai mitään?" Raito kyseli hyväntuulisesti. Hän oli niin tyytyväinen juuri nyt. Kaikki saattaisi sittenkin mennä suunnitelmien mukaan...

"En minä estä ja hymyilyhän on vaan kohteliasta"
"Haluaisitko sinäkin kenties hymyillä mummoille? Voisi tehdä sinullekin hyvää.. hymyily nimittäin."
"Öh, onko tuo pelkkää piruilua vai mitä sinä tuolla tarkoitat?" Raito kysyi.
"No hymyily on mukavaa.. ja kohteliasta!" Jokeri sanoi, "siksi minäkin hymyilen aina! Paljon keveämpi olo.. tiedätkös.." Jokeri viittasi hieman arpiin kasvoissaan. Sitten hän katsahti Raitoa jotenkin normaalia enemmän arvioivasti.
"Ei," hän tokaisi, "ei sinulle sopisi hymy.. Olet liian totinen persoona sillai." Jokeri nauroi hyväntuulisesti jatkaen sitten matkaa.

"Mäkkäri on yhden korttelin päässä, Marketista en tiedä, mutta omena koju on siinä ihan vieressä!"
"Hienoa! Raito menee ostamaan meille sapuskaa ja sillä välin minä pidän oman osani lupauksestani ja ostan sinulle kapallisen omenoita, mitäs sanotte?"
"Sopii", Raito sanoi oitis astellen nyt vähän nopeammin eteenpäin. Jokeri lähti puolestaan seuraamaan Raitoa aivan tämän takana.
"Jokeri, millä juomalla haluat ateriasi? Tuleeko pehmistä tai mitään?" Raito kysyi heidän lähestyttyään Mäkkäriä.
"Ai tosiaan, sinä maksat!" Jokeri riemastui, "no sanotaas.. kana-ateria yhdellä ylimääräisellä hampurilaisella, omenapirtelöllä ja kahdella kokiksella! Ainiin ja isot ranskikset."
Jokeri näytti Raitolle peukkua ja lähti sitten itse omenatorille ostoksille. Hän katseli hetkisen punaisia ja vihreitä omenoita valikoiden. Myyjä tuijotti häntä silmät pyöreiä.
"Mitä tuijotat?" hän kysyi myyjältä, "sinuna en tuijottaisi.. anna kilo noita punaisia omenoita ja sitten kilo noita vihreitä. Paljonko maksaa?"
Myyjä toimi todella ripeästi ja ojensi sitten suuren paperipussillisen omenoita Jokerille, "10 puntaa.." Jokeri nyökkäsi, otti paperipussin vastaan ja kaiveli sitten toisella kädellään taskuistaan puntia.. Mutta niitä ei liiemmin löytynyt.
"Käykö dollarit vai käynkö ryöstämässä pankin tässä välissä?"
"Ei tarvitse kiitos," myyjä sanoi hädissään, "minä tarjoan tämän kerran!" Jokeri nyökkäsi kiitokseksi ja lähti sitten takaisin mäkin eteen itsekseen naureskellen. Kylläpä jotkut lontoolaiset olivat typeriä.

"No hymyily on mukavaa.. ja kohteliasta!" Jokeri sanoi, "siksi minäkin hymyilen aina! Paljon keveämpi olo.. tiedätkös.." Jokeri viittasi hieman arpiin kasvoissaan saaden Raiton värähtämään hiukan, mutta poika ei sanonut mitään.
Sitten Jokeri katsahti Raitoa jotenkin normaalia enemmän arvioivasti.
"Ei," mies tokaisi, "ei sinulle sopisi hymy.. Olet liian totinen persoona sillai." Jokeri nauroi hyväntuulisesti jatkaen sitten matkaa. "Kiitos!" Raito naurahti epäuskoisesti ja seurasi toista.

"Jokeri, millä juomalla haluat ateriasi? Tuleeko pehmistä tai mitään?" Raito kysyi heidän lähestyttyään Mäkkäriä.
"Ai tosiaan, sinä maksat!" Jokeri riemastui, "no sanotaas.. kana-ateria yhdellä ylimääräisellä hampurilaisella, omenapirtelöllä ja kahdella kokiksella! Ainiin ja isot ranskikset."
Raito tuijotti miestä pöllämystyneenä. Että toisella oli pokkaa... No, toisaalta itsepä Raito oli kysynyt.
Poika nyökäytti kuitenkin päätään ja hänelle peukkua lähtien sitten itse omenatorille ostoksille. Raito kääntyi mäkkärin suuntaan ja asteli sisään.

"Hei", Raito sanoi hymyillen ja asteli tiskille. "Yksi kana-ateria fantalla, oehmis kinuski kastikkeella ja sitten toinen kana-ateria yhdellä ylimääräisellä hampurilaisella, omenapirtelöllä ja kahdella kokiksella. Sekä isot ranskikset."
Myyjö katsoi Raitoa jotenkin pitkään, mutta naurahti sitten: "Tulee!"
Raito odotteli hetken hyräillen ja naputteli sormiaan tiskiin hyväntuulisesti. Pian hän saikin tilauksensa.
Raito kiitti kohteliaasti ja asteli sitten ulos.

"Täältä tulee!" Raito huudahti ja ojensi Jokerin aterian leveästi hymyillen ja sanoi: "Ole hyvä."

"Täältä tulee!" Raito huudahti ja ojensi Jokerin aterian leveästi hymyillen ja sanoi: "Ole hyvä."
"Whoaaa!" Jokeri sanoi muka säikähtäen ja perääntyi hieman jokseenkin kauhistuneena. Sitten hän kohotti kätensä sydämelleen ja huokaisi helpotuksesta.
"Ai sinähän se olitkin Raito," hän sanoi muka tosissaan, "älä enää ikinä, IKINÄ tee noin. Olin saada sydänkohtauksen. Lopeta hymyily heti paikalla!" Jokeri nappasi ateriapussukkansa Raitolta istahtaen sitten suihkulähteen kivetykselle.
"Ai Ryuk," hän hoksasi äkiksti ja ojensi sitten shinigamille omenapussukkaa, "kilo punaisia ja kilo vihreitä omenoita. Kiitos avustasi."

Jokeri avasi pussin alkaen syömään ranskiksiaan.
"Hei, missä ketsuppi?" hän kysäisi äkisti kaivellen pussia, "etkö tuonut ketsuppia? Onko sinulla ketsuppia?" Jokeri katsoi Raitoa poikamaisesti.
"Ei ranskiksia voi syödä ilman ketsuppia!"

Jokeri haukkasi hampurilaistaan alkaen äkisti hihitellä itsekseen.
"En voinut maksaa noista omenoista," hän selitti Raitolle ja Ryukille, "kysyin käyvätkö dollarit vai pitääkö käydä ryöstämässä pankki ja sain ne ilmaiseksi! Oisitte nähnyt sen myyjän ilmeen kun hän luuli tosissaan että olisin vaivautunut omenoiden takia ryöstämään pankin.." Jokeri vilkaisi shinigamia sivusilmällä ja lisäsi nopeasti: "Tai siis minullahan on toki tililläni rahaa vaikka muille jakaa mutten jaksanut lähteä etsimään pankkiautomaattia joten se oli vain varotoimenpide."

"Whoaaa!" Jokeri sanoi muka säikähtäen ja perääntyi hieman jokseenkin kauhistuneena. Raito kohotti kulmiaan kysyvästi. Oliko tyyppi vain sekaisin vai oliko tämä miehen käsitys vitsistä?
Sitten Jokeri kohotti kätensä sydämelleen ja huokaisi helpotuksesta.
"Ai sinähän se olitkin Raito," hän sanoi muka tosissaan, "älä enää ikinä, IKINÄ tee noin. Olin saada sydänkohtauksen. Lopeta hymyily heti paikalla!" Jokeri nappasi ateriapussukkansa Raitolta istahtaen sitten suihkulähteen kivetykselle.
"No, heh heh. Tosi hauskaa", Raito mutisi ja meinasi muksauttaa toista pienesti olkaan, ihan leikkimielisesti vain, mutta jätti sen silti tekemättä.
"Ai Ryuk," hän hoksasi äkiksti ja ojensi sitten shinigamille omenapussukkaa, "kilo punaisia ja kilo vihreitä omenoita. Kiitos avustasi."
"Whoa!" Ryuk huudahti innoissaan kaapaten pussit itselleen mulkosilmät loistaen. Sitten tämä nappasi kaksi omenaa, yhden vihreän ja yhden punaisen joita sitten haukkaili aina vuorotellen.

Jokeri avasi pussin alkaen syömään ranskiksiaan.
"Hei, missä ketsuppi?" mies kysäisi äkisti kaivellen pussia, "etkö tuonut ketsuppia? Onko sinulla ketsuppia?" Jokeri katsoi Raitoa poikamaisesti. Raito huokaisi raskaasti.
"Ei ranskiksia voi syödä ilman ketsuppia!"
"No, odota hetki", Raito tokaisi hivenen ärtyneenä kääntyen sitten MdDonaldsin suuntaan.

Poika asteli sisään ja meni hakemaan maustehyllyn luota ketsuppia sekä itselleen että Jokerille. Itselleen hän nappasi myös pippuripussin, jota voisi sekoitella ketsuppiin.


"Tässä", Raito töksäytti ja ojensi ketsuppia toiselle.
Jokeri haukkasi hampurilaistaan alkaen äkisti hihitellä itsekseen.
"Mikä on niin hauskaa?" Raito älähti yllättyneenä.
"En voinut maksaa noista omenoista," mies selitti Raitolle ja Ryukille.
"Et maksanut niistä?!" Raito henkäisi kauhistuneena. Hän kun oli ajatellut että Jokeri voisi hoitaa edes tämän asian ilman rikollisuutta...
"kysyin käyvätkö dollarit vai pitääkö käydä ryöstämässä pankki ja sain ne ilmaiseksi! Oisitte nähnyt sen myyjän ilmeen kun hän luuli tosissaan että olisin vaivautunut omenoiden takia ryöstämään pankin.." Jokeri vilkaisi shinigamia sivusilmällä ja lisäsi nopeasti: "Tai siis minullahan on toki tililläni rahaa vaikka muille jakaa mutten jaksanut lähteä etsimään pankkiautomaattia joten se oli vain varotoimenpide."
Raito pudisteli päätään raskaasti huokaisten.

"Hei, missä ketsuppi? Etkö tuonut ketsuppia? Onko sinulla ketsuppia?"
"Ei ranskiksia voi syödä ilman ketsuppia!"
"No, odota hetki" Raito sanoi hieman ärtyneen kuuloisena lähtien sitten marssimaan Mäkkäriä kohden. Ryuk rouskutteli omenoitaan ja Jokeri päätti odotellessaan aloitella hampurilaistaan. Siinä oli liian vähän majoneesia sisällä ja oli siksi hieman liian kuiva, mutta Jokeri ajatteli hyvää hyvyyttään että olisi hieman turhan kohtuutonta vaatia Raitoa hakemaan uutta hampparia ketsupin jälkeen.. Toisaalta.. Nääh, ei. Ensikerralla sitten.
Hetken kuluttua Raito asteli takaisin ketsupin kanssa ojentaen tuota punaista tomaattimössöä Jokerille.
Tässä"
"Kiitoksia!" Jokeri tokaisi hampurilainen puoliksi suussaan. Hän nielaisi ja jatkoi: "Ajattelin jo kitistä että hampurilaisessani on liian vähän majoneesia mutta päätin hyvää hyvyyttäni etten tee sitä." Hän tokaisi Raitolle merkitsevästi.

"Mikä on niin hauskaa?" Raito hämmentyi Jokerin alettua hihitellä äkisti itsekseen.
"En voinut maksaa noista omenoista,"
"Et maksanut niistä?!"Raito kauhistui. Jokeri heilautti kättään hieman jatkamisen merkiksi:
"Kysyin käyvätkö dollarit vai pitääkö käydä ryöstämässä pankki ja sain ne ilmaiseksi! Oisitte nähnyt sen myyjän ilmeen kun hän luuli tosissaan että olisin vaivautunut omenoiden takia ryöstämään pankin.. Tai siis minullahan on toki tililläni rahaa vaikka muille jakaa mutten jaksanut lähteä etsimään pankkiautomaattia joten se oli vain varotoimenpide."

"No mutta, onkos sinulla videokameraa?" Jokeri kysäisi hetken kuluttua, "jos aiomme raportoida tekemisistämme.. tai siis minun tekemisistäni L:lle Tv:n kautta niin kuin sanoit?"

"Hei! Voisimme samalla kuvata panttivankeja Anarigeliä varten!" Jokeri hihkaisi innostuneesti.

"Kiitoksia!" Jokeri tokaisi hampurilainen puoliksi suussaan.
"Ole hyvä", Raito tokaisi hivenen tympääntyneenä ja istuutui lähellä olevalle puupenkille ja hörppäsi limuaan. "Ajattelin jo kitistä että hampurilaisessani on liian vähän majoneesia mutta päätin hyvää hyvyyttäni etten tee sitä." Jokeri tokaisi Raitolle merkitsevästi.
"Hyyyvä", Raito vastasi ja haukkasi omaa hampurilaistaan

"No mutta, onkos sinulla videokameraa?" Jokeri kysäisi hetken kuluttua, "jos aiomme raportoida tekemisistämme.. tai siis minun tekemisistäni L:lle Tv:n kautta niin kuin sanoit?"
Raito nielaisi suunsa tyhjäksi, taputti reppuaan ja tokaisi: "Videokameta on täällä."
Raito tunsi kuinka hänen huulensa kaartuivat jälleen pieneen hymyyn. Jos kaikki menisi hyvin... L ei enää pyörisi kauaa kuvioissa... Kira olisi taas askelen lähempänä uuden maailman Jumalaksi tulemista.

"Hei! Voisimme samalla kuvata panttivankeja Anarigeliä varten!" Jokeri hihkaisi innostuneesti.
"Sopii, mutten mene vannomaan että Anarigel seuraa tämän ulottuvuuden lähetyksiä", Raito vastasi mutta lisäsi sitten: "Tosin sinä luultavasti et käyttäisi sitä videokuvaa tässä yhteydessä vaan lähettäisit sen Gamarueliin... Kyllä, hyvä idea", poika vastasi hajamielisesti ja kastoi ranskiksen ketsuppiin johon oli sekoitettu pippuria. "Mutta sinun niin sanottu päämajasi ei ole ihan lähettyvillä joten en tiedä saako sitä kuvausta ängettyä tähän päivään..."

"No mutta, onkos sinulla videokameraa?" Jokeri kysäisi hetken kuluttua, "jos aiomme raportoida tekemisistämme.. tai siis minun tekemisistäni L:lle Tv:n kautta niin kuin sanoit?"
"Videokameta on täällä,"Raito sanoi taputellen reppuaan. Jokeri katsahti reppua mussuttaen omaa hampurilaistaan. Hän ei ollut olettanut että Raito kanniskeli videokameraa mukanaan, mutta parempi näin. Nytpä ei tarvinut alkaa ryöstelemään vielä kamerakauppojakin omenatorien ohella.

"Hei! Voisimme samalla kuvata panttivankeja Anarigeliä varten!"
"Sopii, mutten mene vannomaan että Anarigel seuraa tämän ulottuvuuden lähetyksiä", Raito vastasi, "Tosin sinä luultavasti et käyttäisi sitä videokuvaa tässä yhteydessä vaan lähettäisit sen Gamarueliin... Kyllä, hyvä idea." Jälleen Jokeri sai aihetta yllättyneisyyteen. Yleensä Raito oli ollut kaikessa suhteessa häntä ja hänen suunnitelmiaan vastaan, mutta nyt tämä ei edes vaikuttanut siltä että hänellä olisi jotain vastaansanomista. Raito oli alusta alkaen tuntunut siltä että tämä ei voinut missään muodossa hyväksyä tätä kyseistä panttivankitilannetta.
"Mutta sinun niin sanottu päämajasi ei ole ihan lähettyvillä joten en tiedä saako sitä kuvausta ängettyä tähän päivään," Raito sanoi. No tulihan se sieltä, Jokeri ajatteli itsekseen. Ei kaiken pitänyt mennä täysin Jokerin suunnitelmien mukaan, mutta sinänsä Raitolla oli kyllä pointti sanoissaan. Eivät he juuri nyt voineet kuvata Valerieta ja Generigeliä, koska he nyt olivat.. toisella puolella maailmaa.
"Tottakai se on hyvä idea," Jokeri sanoi tunkien ruuistaan jääneet roskat Mäkkärin pussiin, "minähän sen sain." Jokeri nousi seisomaan heittäen roskapussinsa roskikseen.
"Hoidetaan nyt ensin tämä L pois päiväjärjestyksestä," hän sanoi, "sitten pääsen taas jatkamaan omia toimiani. Missä suunnassa se Wammy House on?" Jokeri vilkuili ympärilleen huomaten useita ihmisiä, jotka tuijottivat häntä jokseenkin kauhistuneen näköisenä.
"Lontoossa ei ole kovin ystävällistä porukkaa," Jokeri sanoi tuijotellen häntä tuijottelevia ihmisiä saaden nämä siten kääntämään katseensa pois. Hän hymähti ihmisten typeryydelle. Ei ollut Lontoo saatika Britannia muuttunut sitten viime käynnin mihinkään. Tiesiköhän kukaan että Jokeri oli periaatteessa juuri hetki sitten tullut synnyinmaahansa? Tuskin. Ei Jokerikaan sitä heti ollut muistanut.
"Joko mennään?" Jokeri kysyi katsahtaen Raitoa ja Ryukia.

[Mun muistaakseenhan se portaali ei ollu loppupeleissä kaukana Wammy Housen luota..? Korjaan jos muistin väärin.]

"Tottakai se on hyvä idea," Jokeri sanoi tunkien ruuistaan jääneet roskat Mäkkärin pussiin, "minähän sen sain." Jokeri nousi seisomaan heittäen roskapussinsa roskikseen.
Raito hymähti, muttei sanonut mitään.
"Hoidetaan nyt ensin tämä L pois päiväjärjestyksestä," Jokeri sanoi saaden Raiton ilmeen kirkastumaan, "sitten pääsen taas jatkamaan omia toimiani. Missä suunnassa se Wammy House on?" Jokeri vilkuili ympärilleen.
"Enää yksi kortteli", Raito sanoi ottaen muutaman askeleen eteenpäin, mutta pysähtyi sitten Jokerin sanat kuullessaan: "Lontoossa ei ole kovin ystävällistä porukkaa."
"Ihmiset eivät yleensä ole ystävällistä porukkaa", Raito tuhahti ja katsahti halveksuen ympärilleen. "Suurin osa on saastuneita... kaksinaamaisia paskiaisia..."
'Ja sellaisista ihmisistä hankkiudun eroon niin pian kuin mahdollista', Raito ajatteli päättäväisesti. 'Luon uuden ja ihanteellisen maailman jota asuttavat vain hyväsydämiset ihmiset...'
Sen maailman aika olisi pian.
Aika jolloin Kira olisi oikeus. Uuden maailman Jumala.
"Joko mennään?" Jokeri kysyi katsahtaen Raitoa ja Ryukia. "Mennään", Raito vastasi lähtien astelemaan eteenpäin.

Matka sujui ilman ongelmia ja viimein kolmikko (muiden silmin kaksikko) oli saapunut Wammy Housen porteille.
Voitonriemuinen virne levisi Raiton kasvoille. Viimein täällä... Nyt he vain ottaisivat orpokodin haltuunsa...
Sitten pitäisi vain etsiä käsiinsä se Mello.

Nauru raikasi Wammy Housen pihalla kun lapset pelasivat jalkapalloa pihalla. Mello juoksi paljain jaloin pitkin nurmikkoa tuntien tuulen hiuksissaan. Pitkästä aikaa tällä 14 - vuotiaalla pojalla oli rauhallinen ja onnellinen olo. Kaikki järjestyisi kyllä... Täytyisi vain päntätä kovasti seuraavaan tehtävään jotta hän voisi viimein päihittää Nearin.
Mello potkaisi palloa vähän turhan kovaa saaden kaksi vuotta nuoremman pojan, Mattin, älähtämään: "Mello, älä potkaise sitä palloa noin kovaa! Tuo sattuu!"
"Haha! Anteeksi vaan Matt!" Mello huikkasi samalla kun otti Mattin syötön vastaan ja kiiruhti kohti maalia muiden lasten lomitse... Mutta sitten pojan huomio herpaantui hetkeksi pelistä. Porttien takana oli porukkaa...
Keitä he olivat ja mitä ihmettä he tekivät täällä?


[oli pakko jättää sana 'vaan' pois Raiton vastauksesta tohon Jokerin "Joko mennään?" kysymykseen liittyen :''D]

"Lontoossa ei ole kovin ystävällistä porukkaa."
"Ihmiset eivät yleensä ole ystävällistä porukkaa", Raiton ääni sanoi jostakin Jokerin takaa, "Suurin osa on saastuneita... kaksinaamaisia paskiaisia..." Jokeri katsahti miestä kulmaansa hieman väräyttäen. Kaksinaamaisia paskiaisia? Ja Raitoko oli sitten paras puhumaan heistä? No, ainahan se mies oli paras puhumaan niistä asioista joista tiesi itse eniten.. ja oletettavasti Raito skitsona wannabejumalana tiesi paljon noista kaltaisistaan ihmisistä. Jokeri meinasi jo huomauttaa asiasta jotakin, muttei sitten ehtinytkään.. tai viitsinyt, miten vain.
"Joko mennään?"
"Mennään," Raito vastasi ja niin miehet lähtivät astelemaan sen korttelin toisella laidalla sijaitsevaa orpokotia kohden.

Ei kulunut kuin muutama hetki kun miehet jo saapuivatkin tuon orpokodin lieppeille. He eivät suinkaan marssineet suorinta tietä pihalle, koska se olisi ollut todella typerää.. ja tyylitöntä. Sen sijaan Jokeri pysähtyi Raiton kanssa porttien taa katselemaan kiinnostuneena taloa. Pihalla leikki lapsia. Useasti leikkivien lapsien näkeminen olisi saattanut saada useat tavalliset rikolliset pysähtymään ja muuttamaan suunnitelmaa, mutta Jokeri ei tuntenut pienintäkään sääliä tuollaisia pieniä kakaroita kohtaan. Pienoinen raivo kasvoi hetken aikaa Jokerin päässä, mutta tämä hääti sellaiset ajatukset päästään. Positiivinen ajattelu oli aina negatiivistä parempaa! Iloiset lapset oli kuitenkin pienoinen heikko kohta Jokerissa. Mikään ei ollut miehen mielestä ärsyttävämpää kuin iloiset lapset. Hän ei saanut olla iloinen lapsena, miksi nuo lapset saivat? Mikä teki heistä niin erilaisia?
Pihalla oli käynnissä jalkapallo-ottelu. Jokeri tuijotti kiiluvin silmin pelaavia poikia. Pian kaikki muuttuisi.
"Marssimmeko vain sisään ja otamme talon haltuun?" Jokeri kysäisi hiljaa Raitolta vaikka tiesikin jo oman vastauksensa, "onko talossa vartijoita?"

"Marssimmeko vain sisään ja otamme talon haltuun?" Jokeri kysäisi hiljaa Raitolta vaikka tiesikin jo oman vastauksensa, "onko talossa vartijoita?"
Raito nielaisi lähes huomaamattomasti katsellessaan leikkiviä lapsia. Lapsia jotka eivät olleet mitenkään syyllisiä tässä tilanteessa. Pitäisiköhän suunnitelmia muuttaa...? 'Ei!', Raito ajatteli kiivaasti. Hän ei todellakaan voisi perääntyä tässä vaiheessa. Sitäpaitsi ei ollut muutakaan tapaa nujertaa L:ää... Hänen ja Jokerin oli tehtävä se! Heidän oli kaapattava Wammy House haltuunsa. "Otamme talon haltuun, mutta en tiedä voimmeko vain marssia sisään", Raito kuiskasi vastaukseksi ja rypisti mietteliäänmä otsaansa. Miten tässä tilanteessa kannattaisi edetä?
"Ja luulisin että tällaisessa paikassa on vartijoita", Raito lisäsi vielä. Samalla hän kuuli möreän mies äänen huudahtavan: "Hoi, te kaksi siellä!" Heti perään kuului juoksu askelia ja Raito huomasi kuinka kaksi isokokoista miestä lähestyi portteja kovaa vauhtia. Olivatkohan he vartijoita.
"Keitä olette ja mitä teette täällä?" Ensimmäinen mies tivasi vihaisesti. "Vastatkaa!"
"Teillä ei ole mitään asiaa tänne!" toinen ärisi.

Mello huomasi kuinka kaksi vartijaa juoksi portille. Kaikki ei siis ollut kunnossa...
"Odottakaa, tulen aivan kohta!" Mello huudahti ja syötti pallon Mattille ennen kuin alkoi juoksemaan portteja kohti. "Mello, minne sinä menet?" toinen poika huudahti hämillään. "Odota!"
Mello kuuli nopeita askelia takaansa. Matt oli ilmeisesti lähtenyt hänen peräänsä. Lähestyttyään portteja Mello oli tunnistavinaan toisen tulijoista.
'Raito Yagami? L:n ystävä? Mitä hittoa hän täällä tekee?' Myös toinen miehistä näytti etäisesti tutulta mutta Mello ei ollut tarpeeksi lähellä jotta voisi varmistaa asian.

"Marssimmeko vain sisään ja otamme talon haltuun? Onko talossa vartijoita?"
"Otamme talon haltuun, mutta en tiedä voimmeko vain marssia sisään", Raito kuiskasi vastaukseksi rypistäen mietteliäänmä otsaansa, "Ja luulisin että tällaisessa paikassa on vartijoita." Ennen kuin Jokeri ehti vastata toiselle yhtään mitään, kuuluikin jostain etäältä huudahdus:
"Hoi, te kaksi siellä!" Jokeri siirsi katseensa huudon suuntaan ja heitä kohti ryntäsi kaksi isokokoista miestä. Jokeri huokaisi tympääntyneenä vilkaisten Raitoa sivusilmällä. Sitten hän jäi kiltisti odottelemaan että nuo vartijat saapuisivat kohdalle.
"Keitä olette ja mitä teette täällä?" Ensimmäinen mies tivasi vihaisesti, "Vastatkaa!"
"Teillä ei ole mitään asiaa tänne!" toinen ärisi. Jokeri kohotti kulmiaan huokaisten sitten raskaasti.
"Älkää nyt repikö pelihousujanne," Jokeri sanoi avaten narisevaa porttia hieman vasemmalla kädellään. Oikeaa kättään hän piti visusti piilossa hieman selkänsä takana. Silmäkulmastaan hän huomasi kahden pojan juoksevan heitä kohti ja jäävän seisoskelemaan lähelle.
"Me vain tuota," Jokeri sanoi pitäen pienen tauon ikään kuin miettien tulevaa, "otamme tämän orpokodin haltuumme."

"Älkää nyt repikö pelihousujanne," Jokeri sanoi avaten narisevaa porttia hieman vasemmalla kädellään. Raito katsahti toista hämillään. Mitä Jokerilla oikein oli mielessään?
"Me vain tuota," Jokeri sanoi pitäen pienen tauon ikään kuin miettien tulevaa, "otamme tämän orpokodin haltuumme."
'Idiootti!', Raito ajatteli peloissaan ja suuttuneena. Eihän tuollaista vain voinut sanoa! Raito murahti matalasti. Toinen olisi vain voinut keksiä jonkun tekosyyn... Vierailun, tarkastuskäynnin... mitä tahansa muttei totuutta!
"Mitä helvettiä?!" vartijat älähtivät yhtäaikaa ja mulkoilivat Jokeria. "Turha luulo!" Toinen veti selkänsä takaa jonkinlaisen aseen, ilmeisesti tainnuttamista varten ja huudahti Jokerille: "Älä luulekaan! Peräänny!"
Raito perääntyi automaattisesti pari askelta ja vilkaisi Jokeria sivusilmällä. Mitä tämä tekisi seuraavaksi?

Mello piteli Mattia selkänsä takana suojassa ja vilkuili epäluuloisena Raitoa ja toista miestä.
"Todd, Alphonso!" Mello huudahti vartijoille. "Mitä nuo kaksi oikein tekevät täällä?!"
Vartijat vilkaisivat Melloa mutta eivät vastanneet vaan alkoivat taas kovistelemaan tulokkaita.

"Me vain tuota.. otamme tämän orpokodin haltuumme."
"Mitä helvettiä?!" vartijat kiljuivat kuorossa ja Jokeri kohotti nyt vasemman kätensä korvalleen tehden suullaan äänettömän liikeen joka viesti "auuu" ja kurtisti kulmiaan.
"Todd, Alphonso!" toinen kauempana seiskoskelevista pojista huudahti, "Mitä nuo kaksi oikein tekevät täällä?!" Miehet katsahtivat poikia, mutteivät vatsanneet näille. He katsahtivat toisiaan ja siirsivät katseensa takaisin Jokeriin ja Raitoon (sekä Ryukiin, mutta teitysti tietämättään).
"Turha luulo!" toinen miehistä sanoi kaivaen aseen takataskustaan ja osoitti sillä Jokeria, "Älä luulekaan! Peräänny!" Raito kiirehti perääntymään.
"Adadaddaddaa," Jokeri sanoi ottaen yhden askeleen taaemmas ja tuijottaen vartijoita. Samassa hän nykäisi vasemmalla kädellään vasemman takin sivun auki ja kohotti oikean kätensä vihdoinkin näkyville. Oikeassa kädessään hänellä oli jokin laukaisin, josta lähti piuhat hänen hihaansa. Takin sisävuoressa taas oli kranaatteja ja dynamiitteja ja ties mitä pommeja.
"Eipäs tehdä hätiköityjä päätöksiä herraseni," Jokeri sanoi virnistellen omahyväisesti, "katsos jos nyt ammut minut, laukaisen nämä pommit ja me kaikki kuolemme mukaan lukien tämä pieni kakarakatraasi ja puolet korttelista." Jokeri piti kiinni takin lieppeestään ja heilutteli laukaisiaa vartijoiden nenien edessä.

"Noniin," hän sanoi hetken kuluttua, "jos minä ja.. krhm.. toverini voisimme nyt astua peremmälle?" Jokeri kysyi odottamatta kuitenkaan vastausta herroilta vaan otti askeleen vartijoita kohden, "käskekää kakarat sisälle niin kenenkään ei tarvitse kärsiä." Jokeri katsahti Raitoa takanaan ja lisäsi: ".. vielä." Ja virnisti silmää vinkaten.

"Adadaddaddaa," Jokeri sanoi ottaen yhden askeleen taaemmas ja tuijottaen vartijoita. Samassa hän nykäisi vasemmalla kädellään vasemman takin sivun auki ja kohotti oikean kätensä vihdoinkin näkyville. Raiton punaruskeat silmät laajenivat. Oikeassa kädessä Jokerilla oli jokin laukaisin, josta lähti piuhat hänen hihaansa. Takin sisävuoressa taas oli kranaatteja ja dynamiitteja ja ties mitä pommeja.
"Eipäs tehdä hätiköityjä päätöksiä herraseni," Jokeri sanoi virnistellen omahyväisesti, "katsos jos nyt ammut minut, laukaisen nämä pommit ja me kaikki kuolemme mukaan lukien tämä pieni kakarakatraasi ja puolet korttelista." Jokeri piti kiinni takin lieppeestään ja heilutteli laukaisiaa vartijoiden nenien edessä.
'Hullu, mielipuoli!', Raito paasasi mielessään ärtyneenä. Hänen pulssinsa kiihtyi kovaa tahtia ja takaraivossa jyskytti lievä pelko... Mihin hän olikaan oikein sekaantunut? Jokeri oli aivan sekaisin... Ei kai tämä oikeasti olisi niin tyhmä, että - ?
Raito vilkaisi levottomana vartijoita jotka näyttivät selvästi järkyttyneiltä. "Meillä ei taida olla muita vaihtoehtoja", Ensimmäinen vartijoista kuiskasi toiselle hiljaa.
"Noniin," Jokeri sanoi hetken kuluttua, "jos minä ja.. krhm.. toverini voisimme nyt astua peremmälle?" Mies kysyi odottamatta kuitenkaan vastausta herroilta vaan otti askeleen vartijoita kohden, "käskekää kakarat sisälle niin kenenkään ei tarvitse kärsiä." Jokeri katsahti Raitoa takanaan ja lisäsi: ".. vielä." Ja virnisti silmää vinkaten.
Nyt Raiton oli pakko virnistää Jokerille takaisin. Tämä saattaisi toimia sittenkin...
Miehet nyökkäsivät ja toinen ryntäsi paimentamaan jalkapalloa pelaavia lapsia sisään kun taas toinen asteli niiden kahden luo jotka olivat seisoskelleet lähettyvillä. Raito katsahti poikia. Pojista lyhyempi ja luultavasti myös nuorempi omasi heleän punaiset hiukset ja tämän silmät olivat häikäisevän vihreät. Toinen turkoosit silmät omaava poika taas näytti tutummalta vaaleine vähän pidempine hiuksineen... "Mello", Raito lausui pojan kutsumanimen hiljaa ääneen.
Raito kuunteli kuinka mies selitti pojille jotain matalalla äänellä. Se punahiuksinen poika nyökkäsi päättäväisen näköisenä vaikka hiukan pelokkaalta näyttikin. Hetken kuluttua tämä lähti juoksemaan kohti Wammy Housea.
Toinen poika, Mello, sen sijaan näyttikin ärtyneemmältä eikä ollutkaan niin halukas tottelemaan.
"Eikä!" poika ärähti äkäisesti ja polkaisi jalallaan maata. "Ette varmana luovuta vain siksi että joku psykopaatti pelle ja hänen idiootti toverinsa yrittävät jotain!" Mies näytti säikähtäneeltä ja yritti rauhoitella Melloa joka vain pudisteli rajusti päätään. Raito taas tunsi kiukun kasvavan sisällään. Hänkö muka idiootti? Tuo kakara saisi katua...
"L pelastaa meidät, sitten nuo kaksi ovat mennyttä", Mello sanoi ja mulkoili Raitoa ja Jokeria vihaisesti. "Kuulepas nyt", Raito tokaisi astellen lähemmäs Melloa ja yritti kovasti hillitä ärtymystään. "Sinuna tottelisin ihan kiltisti. Emme halua satuttaa sinua." Raito ei kyllä uskonut viimeiseen lauseeseensa ainakaan omalta kohdaltaan.
"Joo, tulitte varmaan vaan kahvittelemaan", Mello naurahti ivallisesti ja mulkoili Raitoa kiukkuisesti.

"Meillä ei taida olla muita vaihtoehtoja", Ensimmäinen vartijoista kuiskasi toiselle hiljaa.
"Ei, eipä taida olla," jokri naurahti hyväntuulisesti, "Noniin. Jos minä ja.. krhm.. toverini voisimme nyt astua peremmälle? Käskekää kakarat sisälle niin kenenkään ei tarvitse kärsiä." Jokeri katsahti Raitoa takanaan ja lisäsi: ".. vielä." Raito vastasi Jokerin virnistykseen ja he painelivat vartijoiden perässä sisälle pihalle. Toinen mies juoksi jalkapalloa pelaavien poikien luo ja se häntä aseella osoitellut mies juoksi niiden kahden pojan luo puhuen näille jotakin matalalla äänellä. Jokeri katseli näitä hetkisen siirtäen sitten katseensa taloon.
"Mello," Raito kuiskasi lähes äänettömästi hänen vieressään. Jokeri siirsi katseensa valkoisista laululinnuista Raitoon ja siirsi katseensa poikaan, jota mies nyt tuijotti. Ahaa. Siinä oli siis se varsinainen uhri. Jokeri naurahti.
"Eikä!" Mello-poika huudahti äkisti polkaisten maata vihaisena, "Ette varmana luovuta vain siksi että joku psykopaatti pelle ja hänen idiootti toverinsa yrittävät jotain!" Psykoppaatti pelle? Jokeri tuijotti poikaa hieman huvittuneena, mutta silti ilmeettömänä. Pojassa oli ainesta.. Vartija sen sijaan. Hänessä ei ollut minkäänlaista ainesta. Hyvä ettei tuo aikuinen, roteva mies tärissyt yrittäessään vaientaa Melloa.
"L pelastaa meidät, sitten nuo kaksi ovat mennyttä," Mello sanoi mulkoillen Jokeria ja Raitoa. Äkisti Raito astuikin askeleen poikaa kohden.
"Kuulepas nyt," tämä sanoi Jokerin katsellessa tapahtumia hieman sivusta, "Sinuna tottelisin ihan kiltisti. Emme halua satuttaa sinua."
"Joo, tulitte varmaan vaan kahvittelemaan," Mello tokaisi kipakasti. Jokeri lipaisi huuliaan katsellen hieman ympärilleen. Sitten hän mitään sanomatta käveli vartijan luo ja kurkotti ottamaan aseen tämän kädestä. Vartija näytti hieman hämmentyneeltä.
"Anteeksi," Jokeri tokaisi ystävällisen kuuloisesti, "haluan aseesi." Vartija puristi asetta tiukemmin, eikä ilmeisesti olisi missään muodossa halunnut antaa asetta.. psykopaatti pellelle.
"Hmh?" Jokeri hymähti merkityksellisesti. Hän vilkaisi takkinsa sisuksia kohden ja samassa vartija irrotti otteensa aseesta ja luovutti sen Jokerille.
"Itseasiassa," Jokeri sanoi puhuen nyt Mellolle vaikkei katsonutkaan tätä, "Mello.. Mellohan se oli?" Jokeri katsahti vaaleatukkaista poikaa siirtäen sitten tutkailevan katseensa takaisin aseeseen, "Me toivomme sydämemme pohjasta että se mestarietsivä-ystäväsi tulee pelastamaan sin.. teitä kuten sanoit."

Raito huomioi kuinka Jokeri mitään sanomatta käveli vartijan luo ja kurkotti ottamaan aseen tämän kädestä. Vartija näytti selvästi hieman hämmentyneeltä.
"Anteeksi," Jokeri tokaisi ystävällisen kuuloisesti, "haluan aseesi." Vartija puristi asetta tiukemmin, eikä ilmeisesti olisi missään muodossa halunnut antaa asetta Jokerille. Totta puhuen Raito ei voinut missään muodossa moittia vartijaa siitä.
"Hmh?" Jokeri hymähti merkityksellisesti. Hän vilkaisi takkinsa sisuksia kohden ja samassa vartija irrotti otteensa aseesta ja luovutti sen Jokerille. Raito katsahti Jokeria epäröiden. Olivatko pommit pelkkää rekvisiittaa vai voisiko mies oikeasti räjäyttää koko paikan?
"Itseasiassa," Jokeri sanoi puhuen nyt ilmeisesti Mellolle vaikkei katsonutkaan poikaan, "Mello.. Mellohan se oli?" Jokeri katsahti Melloa siirtäen sitten tutkailevan katseensa takaisin aseeseen, "Me toivomme sydämemme pohjasta että se mestarietsivä-ystäväsi tulee pelastamaan sin.. teitä kuten sanoit."
Mello siristi silmiään asettaen kätensä puuskaan. "Te luulette saavanne hänet nalkkiin tällä tavalla vai mitä?" Mello kysyi naurahtaen epäuskoisesti. "Siksi te olette täällä. Aiotte kiristää häntä tämän orpokodin avulla?" Mello asteli lähemmäs Jokeria ja Raitoa näyttämättä merkkiäkään pelosta... tai kunnioituksesta. Poika nimittäin polkaisi kovaa Raiton jalalle saaden nuoren miehen karjahtamaan kiukkuisesti kivusta. "Mutta L ei ole niin helppo!" Mello tiuskaisi. "Ette kykene päihittämään häntä vaikka kuinka yrittäisitte!" Mello sylkäisi Jokerin jalkojen juureen tuijottaen sitten uhmakkaasti tätä silmiin.
"Sehän nähdään", Raito mutisi samalla kun manasi Melloa alimpaan helvettiin. Penteleen ipana...

"Itseasiassa, Mello.. Mellohan se oli? Me toivomme sydämemme pohjasta että se mestarietsivä-ystäväsi tulee pelastamaan sin.. teitä kuten sanoit."
"Te luulette saavanne hänet nalkkiin tällä tavalla vai mitä?" Mello naurahti epäuskoisesti, "Siksi te olette täällä. Aiotte kiristää häntä tämän orpokodin avulla?"
"Jeah," Jokeri sanoi tutkaillen samalla aseen rakennetta piipusta kahvaan. Hän näki silmäkulmastaan sen Mello-pojan astelevan häntä ja Raitoa kohden. Rohkeaa. Samassa Jokeri tyrskähti Raiton kiljaistessa kivusta. Poika oli astunut tämän varpaille.
"Mutta L ei ole niin helppo!" Mello tiuskaisi, "Ette kykene päihittämään häntä vaikka kuinka yrittäisitte!" Mello sylkäisi Jokerin jalkoihin siirtäen sitten katseensa uhmakkaasti Jokeriin. Jokeri tuijotti takaisin mietteliäänä.
"Sehän nähdään," Raito mutisi hampaiden välistä. Jokeri ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota vaan otti nyt pienimuotoist tuijotuskilpailua pojan kanssa.
"Tiedätkös," Jokeri sanoi laskien aseen roikkumaan oikeaotteisesti kädessään ja kumartuen sitten Mellon puoleen niin että heidän kasvonsa olivat todella lähekkäin, "muistutat minua veljestäni." Jokeri hymähti tarttuen äkkiä Melloa niskasta, tiputtaen aseen ja kohottaen nopeasti partaveitsen pojan kasvojen eteen.
"Vihasin häntä," Jokeri murahti. Eihän hänellä ollut oikeasti mitään veljeä koskaan ollut.. mutta tiesikö hän sitä? Sitä ei kukaan osannut sanoa.
"Hän oli aina isän ja äidin lellikki," Jokeri sanoi irvistellen, "hän oli meistä vahvempi ja voimakkaampi. Hän oli koulun jalkapallojoukkueen kapteeni.. älykäskin hän oli." Jokeri tuijotti räpäyttämättä Melloa silmiin.
"Näetkö nämä?" Jokeri kysyi osoittaen poskissaan olevia hymyarpia, "hän teki ne minulle. Hänestä en hymyillyt tarpeeksi. Miksi hymyilisin kun ei ollut hymyilyn aihetta?" Jokeri sylkäisi sivulle, "mutta minä kostin, tiedätkös. Minä annoin hänen maistaa omaa lääkettään. Nyt hän sai leposijan äidin ja isän keskeltä ja nukkuu nyt kolkkoa unta ikuinen hymy kasvoillaan.. Mutta tiedätkös, minä kiitän häntä. Nyt minä hymyilen koko ajan! Haluaisitko sinäkin?" Jokeri hymähti ja tyrkkäsi pojan kovakouraisesti Raitoa päin.
"Sido hänet," hän käski, "Nyt mennään taloon."

Jokeri nosti aseen maasta, osoitti sillä vartijaa ja he painelivat tämän perässä sisälle taloon. Muut lapset olivat jo talossa, jossa hälistiin nyt kovaan ääneen. Jokeri ampui kerran kattoon ja sai aikaiseksi kuolettavan hiljaisuuden.
"Tilanteen pakottamana," Jokeri selitti kauhistuneille lapsille ja jos mahdollista, vielä kauhistuneemmille hoitotädeille, "me otamme tämän orpokodin haltuumme. Se kellä on jotakin vastaansanomista, puhukoon nyt ja vaietkoon iäksi." Jokeri jäi odottamaan mahdollista puheenvuoroa.

"Tiedätkös," Jokeri sanoi laskien aseen roikkumaan oikeaotteisesti kädessään ja kumartuen sitten Mellon puoleen niin että heidän kasvonsa olivat todella lähekkäin, "muistutat minua veljestäni."
"Hoh hoi, kiinnostaa", Mello haukotteli ja oli kääntymäisillään, mutta äkkiä Jokeri tarttuikin Melloa niskasta, saaden pojan älähtämään. Jokeri tiputtai aseen ja kohotti nopeasti partaveitsen pojan kasvojen eteen. Mellon silmät laajenivat, mutta muuten tämän kasvot pysyivät ilmeettöminä.
"Vihasin häntä," Jokeri murahti. Raito seurasi tilannetta tyytyväisenä sivusta. Oppisipa muksu ainakin jotain arvostuksesta...
"Hän oli aina isän ja äidin lellikki," Jokeri sanoi irvistellen, "hän oli meistä vahvempi ja voimakkaampi. Hän oli koulun jalkapallojoukkueen kapteeni.. älykäskin hän oli." Jokeri tuijotti räpäyttämättä Melloa silmiin. Mello tuijotti takaisin miestä silmiin eikä räpäyttänyt itsekään silmiään.
"Näetkö nämä?" Jokeri kysyi osoittaen poskissaan olevia hymyarpia. Mello ei sanonut mitään, mutta vilkaisi levottomasti sivulleen. Pian Jokeri jatkoikin tarinaansa: "hän teki ne minulle." Tässä välissä Raito hämmentyi. Hän oli kuullut tästä samasta aiheesta täysin eri tarinan...
"Hänestä en hymyillyt tarpeeksi. Miksi hymyilisin kun ei ollut hymyilyn aihetta?" Mello liikahti pienesti ja katsahti kuinka Jokeri sylkäisi sivulle, "mutta minä kostin, tiedätkös. Minä annoin hänen maistaa omaa lääkettään. Nyt hän sai leposijan äidin ja isän keskeltä ja nukkuu nyt kolkkoa unta ikuinen hymy kasvoillaan.. Mutta tiedätkös, minä kiitän häntä. Nyt minä hymyilen koko ajan! Haluaisitko sinäkin?" Kuvotusta heijastava ilme käväisi Mellon kasvoilla. "Olet iljettävä...", poika sanoi halveksien. Jokeri hymähti ja tyrkkäsi pojan kovakouraisesti Raitoa päin joka otti Mellon vastaan omahyväisesti hymyillen.
"Sido hänet," Jokeri käski, "Nyt mennään taloon."
Raito nyökkäsi, sieppasi maasta köyttä ja sitoi pojan tiukasti.

Jokeri nosti aseen maasta, osoitti sillä vartijaa ja he painelivat tämän perässä sisälle taloon. Muut lapset olivat jo talossa, jossa hälistiin nyt kovaan ääneen. Mello yritti epätoivoisesti etsiä katseellaan Mattia...
Jokeri ampui kerran kattoon ja sai aikaiseksi kuolettavan hiljaisuuden.
"Tilanteen pakottamana," Jokeri selitti kauhistuneille lapsille ja jos mahdollista, vielä kauhistuneemmille hoitotädeille, "me otamme tämän orpokodin haltuumme. Se kellä on jotakin vastaansanomista, puhukoon nyt ja vaietkoon iäksi." Jokeri jäi odottamaan mahdollista puheenvuoroa.
"Miksi?!" se punatukkainen poika huudahti. "Emme ole tehneet teille mitään!"
"Onhan turvallisuutemme taattu?" eräs hoitatädeistä kysyi vetäen muutaman lapsen selkänsä taa suojaan. "Ettehän satuta lapsia?"
"Emme satuta ketään ellei tilanne pakota meitä siihen", Raito sanoi kovaan ääneen. Tämä vastaus herätti joukossa uudestaan hälinää. Mello yritti rimpuilla irti köysistä, onnistumatta. Raito piteli lujasti poikaa lähellä itseään.
"Päästäkää Mello vapaaksi!" punahiuksinen poika huudahti kauhuissaan.
"Niin, päästäkää se poika irti köysistä", kuului vahva mies ääni ja vanhempi herra asteli lähemmäs. "Olen Roger", mies esittäytyi. "Vastaan tästä orpokodista alkuperäisen perustajan poissaollessa. Keitähän te mahdattekaan olla..?"

"Tilanteen pakottamana, me otamme tämän orpokodin haltuumme. Se kellä on jotakin vastaansanomista, puhukoon nyt ja vaietkoon iäksi."
"Miksi?!" se punatukkainen poika huudahti, "Emme ole tehneet teille mitään!" Jokeri huokaisi pyöräyttäen näyttävästi silmiään. Hän oli sisimmässään toivonut että ihmiset tajuaisivat hänen kysymyksensä olleen retorinen eli ettei siihen pitäisi vastata mitään.. Nyt kysymyksiä alkoikin sitten ladella.
"Onhan turvallisuutemme taattu?" eräs hoitatädeistä kysyi vetäen muutaman lapsen selkänsä taa suojaan, "Ettehän satuta lapsia?"
"Emme satuta ketään ellei tilanne pakota meitä siihen," Raito puuttui puheeseen. Jokeri katsahti tätä muttei sanonut mitään. Hän ei ainakaan vannoisi mitää tuollaista moskaa. Raitokaan ei ollut paras sanomaan mitään satuttamisesta. Raiton sanojen myötä hälinä oli alkanut taas.
"Päästäkää Mello vapaaksi!" punahiuksinen poika huudahti kauhuissaan.
"Niin, päästäkää se poika irti köysistä", kuului vahva mies ääni ja vanhempi herra asteli lähemmäs saaden Jokerin huomion heti itseensä, "Olen Roger", mies esittäytyi. "Vastaan tästä orpokodista alkuperäisen perustajan poissaollessa. Keitähän te mahdattekaan olla..?"
"Voi ku kiva," Jokeri tokaisi tylsistyneenä, "no me emme nyt kyllä voi vastata myöntävästi pyyntöönne koska tämä poika tässä on oleellinen osa meidän pientä projektiamme." Hän nyökkäsi Mellon suuntaan.
"Te muut voisitte nyt vaikka kipaista pikaisesti suurimpaan saliinne," Jokeri ehdotti miehelle, "ja te Roger, te voisitte vaikka poistua silmistäni.. muistutatte lähinnä isääni, josta en pitänyt niinkään paljon kuin veljestäni.. ja häntä vihasin."
Jokeri asteli ase olalleen nostettuna ihmisjoukossa.
"Ketään ei satuteta," hän kailotti, "jos kaikki toimivat niin kuin ylin taho käskee." Jokeri pysähtyi katsellen mietteliäänä ympärilleen, "ainiin muuten! Ylintaho on tällä hetkellä minä, joten te kuuntelette minua."
Jokeri katseli hoitotätejä, "noniin hoitsut. Hoitakaapa kakaranne nyt tuonne saliin niin päästään jatkamaan touhujamme," hän kääntyi Rogerin puoleen, "ja sinä et kyllä varmaan anna meidän pitää tätä Melloa tässä erillään muista ilman vartiota eiköstä? Hyvä, sitten tuletkin mukaamme toimistoon." Hän käveli Raiton luo.
"Minä hoidan pojan ja tuon äijänkäppyrän toimistoon," hän selitti suunnitelmaansa normaalilla äänellä, "sinä ja Ryuk voisitte vaikka hoitaa nuo muut saliin ja pitää heidät siellä." hän iski aseensa Raiton kouraan, "minä etsin puhelimen ja soitan muutaman apulaisen paikalle, jotta voimme hieman hengähtää ja kiinnittää huomiomme siihen miten saamme L:n tänne."
Jokeri tarttui Melloon ja patisti Rogerin edellään toimistoon raahaten poikaa mukanaan.
"Ah, teillä on kuin onkin puhelin!" hän hihkaisi iskien Mellon kovakouraisesti lattialle seinän viereen istumaan ja tarttui luuriin. hän näppäili numeron, kohotti luurin korvalleen ja siirsi katseensa Rogeriin.
"Ja sinä et yritä mitään," hän tokaisi, "ellet halua päästä hengestäsi. Ai hei Anthon, otappa muutama kaverisi ja tulkaa Britannian Wammy Houseen. No näytin teille sen portaalin! No sitä kautta, sitä kautta. Nopeasti sitten, tarvitaan hieman apua." Sitten hän sulki puhelimen ja istahti pöydälle tarttuen yhteen päärynään pöydältä haukaten siitä palasen.
"Noh," hän sanoi kuin olisi tullut hyville ystävilleen päivällisvierailulle, "missäs se ylin pomo sitten on kerran sinä olet vain sijainen?" hän kysyi Rogerilta.