Uhkapeliä [ L med Jokeri ]

Kello oli lähemmäs kaksi aamuyöllä. Oli aivan pimeää ja ympärilleen oli vaikea nähdä. Tähdetkin olivat jo kaikonneet synkeältä yötaivaalta. Sumua oli kaikkialla satamassa. Se oli paksua ja salaperäistä.
Sumu tunkeutui kaikkialle. Se luikerteli vaivihkaa kujia pitkin ja kerääntyi kaduille muodostaen lopulta läpäisemättömän muurin. Kaikki valot satamasta näyttivät sammuvan kun sumu kiemurteli paikalle nielaisten ne sisäänsä. Kuitenkin L jatkoi matkaansa kiiveten apuvälineiden avulla satamarakennuksen yläkerrassa sijaitsevaa ikkunaa kohti Wedy perässään. Kaksikko kapusi rakennuksen seinää pitkin.
L oli pirun kiitollinen sumusta, sillä tämä olisi näyttänyt todella epäilyttävältä.
L katsahti ympärilleen ja huomasi kuinka tutut maamerkit tuntuivat häviävän. Mitä paksummaksi sumu muuttui, sitä enemmän todellisuus alkoi tuntua pelkältä abstraktilta käsitteeltä.
Ei niin etteikö se olisi tuntunut siltä jo aikaisemminkin. L:n tieteelle perustettu maailma oli todella romahtanut jo aika päiviä sitten. Siitä päivästä lähtien kun hän oli tavannut Anoran... No, mikään ei ollut niin kuin ennen.

"Ryuuzaki?" Wedy kysyi katsahtaen mestarietsivää epäröiden.
"Hmm?" Ryuuzaki äännähti tyynen kuuloisesti mutta oli oikeasti kärsimätön. Hän vain toivoi että Wedy avaisi ikkunan jotta hän voisi mennä pidättämään Jokerin...
L tiesi ettei tämä ollut viisain vaihtoehto. Tämä ei ollut viisasta nähnytkään.
Mies ei kuitenkaan malttanut odottaa enää hetkeäkään.
"Minä siis avaan ikkunan ja sinä jatkat sitten omillasi?" nainen kysyi epäuskoisesti naurahtaen. "Pääset hengestäsi. Oletko varma etten voi tulla mukaan?"
"En minä hengestäni ole pääsemässä", L vastasi oitis ja kääntyi katsomaan naista pyytävän näköisesti. "Tee vain kuten sovittiin."
L upposi ajatuksiinsa. Jokeri oli paennut vankilasta. Oliko tämä tosiaan suunnitellut kiinni jäämisenkin..?
'Kuinka pitkälle olet tehnyt suunnitelmia, Jokeri?'
"Ryuuzaki, ikkuna on auki", Wedy sanoi ja lähti sitten kipuamaan alas päin.
"Kiitoksia kovasti", L hymähti ja ujuttautui ikkunasta sisään.

L putosi pehmeästi rakennuksen lattialle ja katseli ympärilleen hämärässä yläkerrassa ja sulki sitten ikkunan varoen perässään. Harmaiden silmien katse kiersi edelleen huonetta samalla kun L rypisti otsaansa mietteliäästi.
Hän oli päässyt sisälle huomaamatta, kiitos Wedyn.
Mitä seuraavaksi?

Jokeri otti kahvikupposensa alakerran nurkassa olevan pienen keittiökomeron pöydältä, haistoi siitä kohoavaa höyryöä ja huokaisi tyytyväisenä. Hän oli olettanut että Gamaruelin kartanon selleistä pakeneminen olisi ollut edes hieman vaivalloisempaa, mutta ei pienintäkään haastetta. Hän hymähti itsekseen. Hän oli saanut paljon vieraita ollessaan sellissä, ihme sinänsä. Ensin se Ryuuzaki-tyyppi joka esitti mestarietsivää ja heti tämän jälkeen se kaikkien rakastama Orlanda.. ja vielä Raito ehdottelemassa pakoon auttamista. Ainiin! Ja tietenkin Anarigel kävi moikkaamassa häntä. "Anarigel," Jokeri mutisi itsekseen astellessaan pienen toimistopöydän luo. Varastorakennuksen alakerta oli kuin suuri sali tai halli, mutta Jokeri oli hieman sisustanut sitä omiin tarkoituksiinsa. Tietenkään mikään ei näyttänyt niin normaalilta kuin normaalien ihmisten asumukset, mutta kuinka normaalin näköisen asunnon voi varastorakennuksesta saada?

Jokeri istahti työpöytänsä ääreen avaten tietokoneensa. Hän hörppi kahviaan naputellen samalla sormillaan pöydän reunaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt edes ladata konettaan toimintaan, kun jo alakerrasta kuului se niin ärsyttävä huuto, joka kuului joka ilta.
"Olen nainen!" ääni sanoi, Jokeri hörppäsi rentona kahviaan, "Ja naisten täytyy päästä suihkuun vähintään joka toinen päivä!" Jokeri huokaisi, laski kuppinsa pöydälle astellen sitten alakertaan johtavien portaiden yläpäähän. Hän naputteli numerosarjan näyttöön sallien siten oman kulkunsa selliin ja takaisin räjähtämättä. Niin hän katosi selleille vieviin portaisiin.
"Missä Thomanson on?" hän kysyi katseltuaan sellissä ympärilleen. Valerie tuijotti häntä vihaisilla tummilla silmillään ja Generigel asteli jokseenkin rauhattomana kauempana sellissä.
"Haluan suihkuun ja puhtaat vaatteet," Valerie ilmoitti kipakasti.
"Rauhtoitu hyvä neiti," Jokeri tokaisi rauhoittelevasti, "Thomson hoitaa sinut suihkuun ja takaisin.. Hän on nainen."
"Thomson!" Jokeri karjui käytävälle, joka jatkui sellien jälkeen.
"Se on Thomanson," Valerie korjasi äkäisenä, "ja haluan yksityisyyttä."
"Aina valittamassa," Jokeri narisi, "olen pitänyt teitä parempana kuin hyvänä! Saatte ruokaa kolmasti päivässä ja lisäksi saatte ravata vessassa ja suihkussa silloin tällöin.. ja te vain moititte!"
"Ehkä koska voisimme elää vapaina ilman sinua!" Generigel ärähti äkisti tarttuen kaltereihin. Jokeri astahti kauemmas selleistä.
"Johan nyt!" hän sanoi, "vaatimuksia vaatimuksia.. Kertokaas, jos minä olisin vanki ja te.. vanginvartijoita. Millaiset olot minulla olisi?"
Generigel ja Valerie hiljenivät.
"Niin arvelinkin," Jokeri tokaisi, "nyt suonette anteeksi, työt kutsuvat. Jos Thomsonia.."
"Thomansonia," Valerie korjasi.
"Thomansonia näkyy niin sanokaa että minä käskin häntä viemään Valerien suihkuun," Jokeri katsahti Generigeliä ja Valerietä, "oliko muuta? Ei. Hyvä. Palataan aamulla asiaan." Niin Jokeri lähti kapuamaan takaisin kerrosta ylemmäs.

L oli kuulevinaan ääniä, heikosti mutta kuitenkin. Eikö Jokeri ollutkaan yksin? Pahempi juttu jos ei.
Pitäisikö sittenkin vain lähteä kun lähteminen oli vielä mahdollista? Ei... L ei voisi perääntyä nyt, hänen ylpeytensä ei vain antanut periksi. Ja jos L:lle tapahtuisi jotain eikä Wedy kuulisi hänestä - kertoisi Wedy varmasti asiasta eteenpäin Watarille ja muille. Lopulta se saattaisi kantautua myös Anoran ja muiden tietoon. Ja Wedy osaisi opastaa muut paikallekin.
No niin, nyt ei tarvinnut enää murehtia sitäkään. Tosin Jokeri voisi aina vaihtaa olinpaikkaansa jos L jäisi kiinni pienestä visiitistään. Ihan vain sen takia että joku oli saanut selville paikan. Se oli erittäin todennäköistä. Mutta turhaan L sitä nyt stressaisi. Tätä kaikkea olisi pitänyt miettiä jo aiemmin. Paaaljon aiemmin.

L löysi portaat ja hiipi varovasti niiden luo. Hän hivuttautui vähän lähemmäs portaita...
TÖM. Kiroamista, tuskastunut älähdys; L oli juuri kompuroinut portaissa pahemman kerran ja lennähteli nyt kuperkeikkojen kera kohti alakertaan. Tämä ei totisesti kuulunut suunnitelmiin, mutta... meni jo.

L henkäisi pienesti kivusta tömähtäessään lattialle.
'Hienoa, kerrassaan hienoa... Maailman paras etsivä L ryssii niin yksinkertaisen asian kuin portaat', L ajatteli sarkastisesti noustessaan seisomaan kivun irve kasvoillaan.
L katseli taas ympärilleen. Ehkä hän olisi voinut vielä piiloutua... mutta se oli jokseenkin turhaa koska hänet oli luultavasti jo kuultu. Sitäpaitsi hän tuli pidättämään Jokerin. Suoraan. Kasvotusten.
Joten hittoakos tässä.

Jokeri pysähtyi hetkeksi portaisiin kuullessaan kolinaa. Hän katseli kulmat koholla ylöspäin alkaen sitten jatkaa matkaansa. Päästyään jälleen maan pinnalle, hän huomasikin portaidensa juurella irvistelevän.. mestarietsivän? Jokeri tuijotti tätä ilmeettömänä, mutta totaalisen hölmistyneenä hetkisen. Mitä helvettiä L teki hänen luonaan? Tuskin mies pelkästään iltakahville tuli.. Ja mikä suurempi kysymys: miten helvetissä L oli siinä missä nyt olikaan? Jokerin mielestä vain Raito tiesi hänen varastorakennuksensa sijainnin mutta.. Tuskin se poika niin tyhmä olisi että menisi L:lle kertomaan kaiken.
Hetken tuijotettuaan L:ää, Jokeri lähti astelemaan kirjoituspöytäänsä kohden.
"Iltaa L," hän totesi katsahtaen kulmiaan kohottaen mestarietsivää päästä varpaisiin, "otatko kahvia?"

Jokeri asteli kuppinsa luo, tarttui siihen ja haistoi jälleen siitä kohoavaa höyryä. Hän hörppäsikin hieman, mutta totesi sitten kahvin kylmenneen liikaa alakerta-reissun aikana ja palasi sitten keititönurkkaukseensa varastorakennuksen lattian halki.
"Olisi kakkuakin jääkaapissa," Jokeri tokaisi ohimennen L:lle, "Jos haluat vähän iltapurtavaa? Selvästikin tuloosi oli joku syy, joten miksemme puisi asiaa kahvikupposen ääressä?" Jokeri kaatoi itselleen tipan kuumaa kahvia vanhan kahvin sekaan, kohotti kupin nenänsä eteen ja nuuhkaisi.
"Vielä tippa," hän mutisi itsekseen lisäten vielä tipan kuumaa kahvia kahviinsa. Hän nuuhkaisi jälleen ja hörppäsi. Täydellistä. Jokeri kumartui pienen jääkaappinsa puoleen, avasi oven ja tarkkaili sen sisältöä hetkisen. Kakkua.. kanaa.. puoliksi syöty peruna.. suklaalevy..
"Kakkua? Kanaa? Perunaa? Suklaata?" Jokeri luetteli jääkaappinsa sisältö vilkaisten L:ää. Sitten hän nosti kakun ja suklaalevyn esille arvellen ettei kukaan välttämättä halunnut kanaa kahvin kanssa.. saatika puoliksi syötyä perunaa. Jokeri nojasi kummallakin kädellään tasoon, jolle oli juuri nostanut kakun ja suklaalevyn, tuijottaen kysyvästi L:ää.

L katseli ilmeettömästi kuinka Jokeri ilmaantui näkyviin. Jokeri tuijotti häntä yhtä ilmeettömänä takaisin.
Hetken tuijotettuaan L:ää, Jokeri lähti astelemaan kirjoituspöytäänsä kohden.
"Iltaa L," hän totesi katsahtaen kulmiaan kohottaen mestarietsivää päästä varpaisiin, "otatko kahvia?"
"Iltaa", L vastasi tyynesti ja kohotti kulmiaan yllättyneenä. "Kahvia?" L toisti hivenen yllättyneenä mutta yritti olla näyttämättä sitä ulos päin. Olihan hänkin tarjonnut Jokerille kakkua tyrmässä... Joten ei tämän pitäisi kovin ihmeellistä olla. "Mikäs siinä", mies tokaisi epäröiden. Ei hänellä ollut mitään yhtä kahvikupposta vastaan... Tosin L haluaisi varmistuksen siitä ettei Jokeri yrittäisi myrkyttää häntä.

"Olisi kakkuakin jääkaapissa," Jokeri tokaisi ohimennen L:lle, "Jos haluat vähän iltapurtavaa? Selvästikin tuloosi oli joku syy, joten miksemme puisi asiaa kahvikupposen ääressä?"
"Harvemmin tuppaudun toisen luo ilman syytä", L lausahti. Hän ei tehnyt niin aina edes syyn kanssa.
Jokeri mutisi jotain itsekseen lisäten vielä tipan kuumaa kahvia kahviinsa. Hän nuuhkaisi jälleen ja hörppäsi. L katseli kun Jokeri kumartui pienen jääkaappinsa puoleen, avasi oven ja tarkkaili sen sisältöä hetkisen. "Kakkua? Kanaa? Perunaa? Suklaata?" Jokeri luetteli jääkaappinsa sisältö vilkaisten L:ää. L avasi suunsa vastatakseen kun Jokeri jo nostikin kakun ja suklaalevyn esille. L katsahti herkkuja nopeasti muttei sanonut mitään eikä antanut ilmeensä paljastaa todellisia ajatuksiaan... Jotka eivät olleet vielä selviä edes etsivälle itselleen.
Jokeri nojasi kummallakin kädellään tasoon, jolle oli juuri nostanut kakun ja suklaalevyn, tuijottaen kysyvästi L:ää.
"Sinä ensin", L sanoi sitten ja loi läpitunkevan katseen Jokerin silmiin. "Mistä tiedän ettet yritä saada minua hengiltä näin?"

"Iltaa L, otatko kahvia?"
"Iltaa", etsivä vastasi kuulostaen tyyneltä ja rauhalliselta, "Kahvia?"
"Yeah," Jokeri sanoi astellen miehen ohi keittönurkkaukseensa, "Olisi kakkuakin jääkaapissa, jos haluat vähän iltapurtavaa? Selvästikin tuloosi oli joku syy, joten miksemme puisi asiaa kahvikupposen ääressä?"
"Harvemmin tuppaudun toisen luo ilman syytä," L sanoi. Jokeri tunsi tämän katseen kokoajan itsessään touhutessaan kahvikupposensa ääressä.
"Niin arvelinkin" mies naurahti laskien jääkapista nostamansa kakun ja suklaalevyn esille nojaillen sitten kysyvän näköisenä pöytätasoon.
"Sinä ensin", L sanoi tuijottaen läpitunkevasti Jokeria silmiin, "Mistä tiedän ettet yritä saada minua hengiltä näin?" Jokeri kohotti hieman leukaansa katsellen L:ää mietteliäänä hieman kasvot yläviistoon. Sitten hän maiskautti suutaan laskien katseensa kakkuun ja suklaaseen alkaen avata levyä.
"Luulin sinun tietävän minusta edes vähän enemmän," hän sanoi pilkkoen suklaata paloihin, "En aio myrkyttää sinua.. Ehen. Minusta se olisi sangen tylsää ja kyllähän nyt mestarietsivä ansaitsee hieman paremman kuoleman.. eikö sinustakin?" Jokeri heitti yhden suklaan palasen suuhunsa.
"Mutta kerran haluat todisteita," Jokeri sanoi ottaen kakun ulos astiastaan osoittaen sitten suklaalevyä, "jos haluat varmoja todisteita ettei suklaassa ole mitään myrkkyjä niin tule toki lähemmäs ja osoita pala, jonka haluat minun syövän ja syön sen. En voi mitenkään tietää minkä palan laitat minut syömään, joten en voisi sijoittaa suklaaseen myrkkyjä tai voisin vahingossa myrkyttää itseni. En myöskään koske muihin suklaanpalasiin sinun näkemättäsi ja suklaa pidetään kokoajan sinun näköpiirissäsi.. En siis voi nyt enää jälkeenpäin sijoittaa myrkkyjä suklaaseen." Jokeri piti tauon vetäisten povitaskustaan kakkuveitsen. Hän pyöräytti sitä kädessään muutaman kerran ja osoitti sitten kakkua.
"Leikkaan tämän kakun kuuteen osaan," hän selitti leikaten kakkua, "sinä saat valita kolme palaa ja minä kolme. En tälläkään kertaa ole voinut sijoittaa myrkkyjä kakkuun koska en tiedä mitkä palat aiot valita. Kakkuveitsessä ei voi olla myrkkyä, koska siinä tapauksessa siitä jäisi myrkkyä jokaiseen kakkupalaan. En ole myöskään voinut sijoittaa kakkuun aikaisemmin myrkkyä siitä syystä että aikomukseni oli syödä se ylhäisessä yksinäisyydessäni.. En tiennyt tulostasi enkä halunut myrkyttää itseäni." Jokeri työnsi lautasta hieman L:n suuntaan kääntyen sitten kaappia kohden nostaen sieltä esiin yhden kahvikupin. Hän näytti sitä L:lle pyöritellen sitä ilmassa niin että L näki sen jokaisesta kulmasta. Hän laski sen tiskipöydälle tarttuen sitten tiskiaineeseen ja näytti pulloa L:lle.
"Avaamaton," hän tokaisi, "sen näkee pullonkorkista joka ei ole rikkoutunut mitenkään. Pesen nyt sekä sinun kuppisi.." Jokeri heitti omat kahvinsa lavuaariin, "että omani. Jos tässä tiskiaineessa olisi myrkkyä, kuolisimme kummatkin ja minulla ei ainakaan ole minkäänlaisia haluja kuolla tänään." Jokeri laski kuumaa vettä ja alkoi pestä kuppeja, pesun jälkeen hän kääntyi kuppeineen L:n puoleen. Hän laski kupit pöydälle kakun ja suklaan viereen. Sitten hän vetäisi hihastaan pilkullisen liinan.
"Kuivaan kummatkin kupit tähän liinaan," hän selitti tehden sitten niinkuin oli sanonut, "jos liinassa olisi myrkkyä sitä menisi taas kummankin kuppiin." Jokeri pyyhkäisi pöydälle valuneet vedet samalla liinalla, jolla oli kuivannut kupit ja heitti liinan sitten lavuaariin.
"Kahvi," hän sanoi ottaen kahvipannun käteensä, "kaadan samaa kahvia kumpaakin kuppiin ja sinä näet kupit kokoajan." Jokeri kaatoi kuppeihin kahvia, "nyt saat päättää kumman kupin otat.. Saat myös lisätä sokerit kummankin kuppiin. Minulle kaksi palaa kiitos." Jokeri otti jääkaapista maidon.
"Maitopurkki on niinikään suljettu," hän sanoi pyöritellen purkkia L:n edessä, "sitä ei ole avattu." Jokeri laski purkin pöydälle nojaten jälleen pöytätasoon.
"Kysyttävää?" hän kysyi L:ltä, "vielä epäilyksiä?"

"Sinä ensin", L sanoi tuijottaen läpitunkevasti Jokeria silmiin, "Mistä tiedän ettet yritä saada minua hengiltä näin?" Jokeri kohotti hieman leukaansa katsellen L:ää mietteliäänä hieman kasvot yläviistoon. Sitten hän maiskautti suutaan laskien katseensa kakkuun ja suklaaseen alkaen avata levyä L:n tarkkaavaisen katseen alla.
"Luulin sinun tietävän minusta edes vähän enemmän," Jokeri sanoi pilkkoen suklaata paloihin. L kohotti kulmiaan kysyvästi muttei sanonut vielä mitään. "En aio myrkyttää sinua.. Ehen. Minusta se olisi sangen tylsää ja kyllähän nyt mestarietsivä ansaitsee hieman paremman kuoleman.. eikö sinustakin?"
"En juurikaan ole ajatellut sitä kuinka haluaisin kuolla... mutta olen samaa mieltä", L myönsi hajamielisesti. Jokeri tosiaan oli jotakin... Tuo mies, Jokeri, vain tyynesti tarjosi kakkua miehelle joka oli saapunut pidättääkseen tämän.
Jokeri heitti yhden suklaan palasen suuhunsa. L seurasi jännittyneenä tilannetta pysytellen kuitenkin hiljaa.
"Mutta kerran haluat todisteita," Jokeri sanoi ottaen kakun ulos astiastaan osoittaen sitten suklaalevyä, "jos haluat varmoja todisteita ettei suklaassa ole mitään myrkkyjä niin tule toki lähemmäs ja osoita pala, jonka haluat minun syövän ja syön sen. En voi mitenkään tietää minkä palan laitat minut syömään, joten en voisi sijoittaa suklaaseen myrkkyjä tai voisin vahingossa myrkyttää itseni. En myöskään koske muihin suklaanpalasiin sinun näkemättäsi ja suklaa pidetään kokoajan sinun näköpiirissäsi.. En siis voi nyt enää jälkeenpäin sijoittaa myrkkyjä suklaaseen."
L asteli lähemmäs laskelmoivin askelin, mietti hetken ja nyökkäsi sitten.
Jokeri jatkoi samalla linjalla jokaisen tarjottavan kohdalle, eikä L löytänyt pienintäkään aukkoa toisen sanoissa.
L osoitti satunnaisesti yhtä suklaapalaa sanoen: "Valitsen tuon sinun syötäväksesi."
Sitten L katsahti kakkupaloja ja valitsi niistä kolme Jokerille ja kolme itselleen.
Viimeisenä etsivä otti itselleen vasemmanpuoleisen kupin. Hän heitti kuusi sokeripalaa omaan kahviinsa, kaksi Jokerin.

"Kysyttävää?" Jokeri kysyi L:ltä. "vielä epäilyksiä?"
L pudisteli päätään istuutuen sitten pöydän ääreen. "Olen pahoillani moisesta epäluuloisuudesta, mutta tässä työssä on oltava varovainen ja satut olemaan harvinaisen nerokas kriminaali joten..."
L rypisti otsaansa vähän ja katsahti suklaapaloja. Mies tuijotti niitä hetken mutta otti sitten yhden ja asetti sen suuhunsa.
L imeskeli suklaata maisteli suklaata hetken... ja nielaisi. L puristi käsiään aavistuksen verran nyrkkiin samalla kun tunsi pulssinsa kiihtyvän hivenen. Mies odotti hetken, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan.

"En aio myrkyttää sinua.. Ehen. Minusta se olisi sangen tylsää ja kyllähän nyt mestarietsivä ansaitsee hieman paremman kuoleman.. eikö sinustakin?"
"En juurikaan ole ajatellut sitä kuinka haluaisin kuolla... mutta olen samaa mieltä" L kuulosti hieman hajamieliseltä. Jokeri hymähti hieman alkaen sitten selittää erilaisia teorioita sille, miksei missään hänen tarjoamissa herkuissa ollut myrkkyä. Tiskattuaan ja selitettyään jonkinmoisen tovin, hän lopulta lopetti päätyen jälleen nojailemaan pöytätasoon. L asteli hitain ja harkituin askelin hänen eteensä osoittaen sitten yhtä suklaapalasta.
"Valitsen tuon sinun syötäväksesi," mies sanoi. Jokeri kohotti hieman kulmiaan, mutta heitti sitten samaisen suklaapalasen suuhunsa. Äkkiä mies alkoi kakoa pidellen kurkkuaan. Samassa hän kuitenkin suoristautui nielaisten.
"Anteeksi yskäni," hän tokaisi naurahtaen hieman pilkallisesti, "mutta vallan mainion makuinen suupala tuo äskeinen. Kiitos siitä."

L valitsi kakkupalat nostaen omat palansa lautaselleen, Jokeri teki samoin omilleen. Sitten L valitsi kuppinsa heittäen sokeripalat sekä omaan kuppiinsa että Jokerin kuppiin. Kuusi palaa omaansa ja kaksi Jokerin, kuten mies oli pyytänytkin.
"Kysyttävää?" Jokeri kysäisi, "vielä epäilyksiä?"
"Olen pahoillani moisesta epäluuloisuudesta, mutta tässä työssä on oltava varovainen ja satut olemaan harvinaisen nerokas kriminaali joten..." L selitti. Jokeri naurahti hieman toisen sanoille. No edes joku näytti olevan kärryillä siitä miten Jokeria kuului kohdella; kunnioittaen,ehkä hieman peläten.. mutta pääasiassa arvostaen.
Jokeri osoitti sohvarykelmää pienen matkan päässä kiertäen sitten pöytänsä ja astellen sohvia kohden.
"Istu ole hyvä," hän kehoitti kohteliaalla äänensävyllä, "ole hyvä." Hän istui sohvalle olettaen L:n istuvan häntä vastapäätä, "vai pitääkö tehdä selväksi ettei sohvien kankaassa ole myrkkyjauhetta joka voisi kulkeutua sormiasi pitkin suuhusi ja tappaa sinut?" Jokeri virnisti hörpäten kahviaan.

"No niin asiaan," Jokeri tokaisi hetken kuluttua, "saat syödä kakkuni ja juoda kahvini.. mitä sitten oikeastaan teet täällä?"

Jokeri heitti sitten L:n osoittaman suklaapalasen suuhunsa. Äkkiä Jokeri alkoi kakoa pidellen kurkkuaan jolloin L:n silmät laajenivat aavistuksen verran säikähdyksestä Voisiko oikeasti olla että suklaassa oli jotakin...? Samassa Jokeri kuitenkin suoristautui nielaisten.
"Anteeksi yskäni," tämä tokaisi naurahtaen hieman pilkallisesti, "mutta vallan mainion makuinen suupala tuo äskeinen. Kiitos siitä."
"Ole hyvä vaan", L hymähti asiaa sen enempää suurentelematta.

"Olen pahoillani moisesta epäluuloisuudesta, mutta tässä työssä on oltava varovainen ja satut olemaan harvinaisen nerokas kriminaali joten..." L selitti. Jokeri naurahti hieman toisen sanoille.
L ei tiennyt oliko se hyvä vai huono merkki... kun oli kyse Jokerista mahdollisuudet olivat 50/50. Mutta ei asialla niin suurta merkistystä olisi.
Jokeri osoitti sohvarykelmää pienen matkan päässä kiertäen sitten pöytänsä ja astellen sohvia kohden.
"Istu ole hyvä," hän kehoitti kohteliaalla äänensävyllä, "ole hyvä." L asteli itsekin kohtisohva rykelmää. Jokeri istui sohvalle olettaen ilmeisesti L:n istuvan häntä vastapäätä, "vai pitääkö tehdä selväksi ettei sohvien kankaassa ole myrkkyjauhetta joka voisi kulkeutua sormiasi pitkin suuhusi ja tappaa sinut?" Jokeri virnisti hörpäten kahviaan.
"Ei sentään", L hymähti aavistuksen verran huvittuneena ja istuutui Jokeria vastapäätä hörpäten itsekin kahviaan.

"No niin asiaan," Jokeri tokaisi hetken kuluttua, "saat syödä kakkuni ja juoda kahvini.. mitä sitten oikeastaan teet täällä?"
"No, en ainakaan tullut kakun ja kahvin vuoksi", L myönsi samalla kun maistoi kakkua ja haltioitunut hymy kohosi tämän kasvoille. "Uskomattoman hyvää", etsivä naurahti aidosti. "Mistä olet tämän kakun hankkinut?"
L nuuskaisi syvään kahvin herkullista tuoksua ja hörppäsi nestettä taas kupistaan jatkaen: "Totta puhuen tulin pidättämään sinut mutta tuskinpa juttu niin yksinkertaisesti menee joten voimme ihan hyvin rupatella hetken."
L laski kahvikupposen alas pöydälle ja katsahti vastapäätä istuvaa miestä syvälle silmiin.

"No niin asiaan, saat syödä kakkuni ja juoda kahvini.. mitä sitten oikeastaan teet täällä?"
"No, en ainakaan tullut kakun ja kahvin vuoksi," L vastasi. Jokeri hymähti hieman katsellen etsivää päästä varpaisiin. Hänellä oli kyllä aavistuksensa siitä, miksi tämä oli oikeasti tullut hänen luokseen ja vielä ilmeisesti yläkerran kautta ainakin rysähdyksestä päätellen. L oli varmaankin tullut pidättämään hänet.. tai niin Jokeri ainakin toivoi. Tuskin tämä nyt sentäs oli tullut pelastamaan panttivankeja. Sitä ei kannattanut välttämättä yksin tehdä.. Tosinn L:llä saattaisi olla ässä hihassa, mutta Jokeri uskalsi epäillä sitä vaikka mies nero olikin.

"Uskomattoman hyvää!" L hihkaisi äkkiä saaden Jokerin kohottamaan hieman kulmiaan, "Mistä olet tämän kakun hankkinut?" Jokeri naurahti toisen sanoille kuin emäntä, jonka leipomuksia paraikaa kehuttiin.
"Gotham Cityssä on eräs pieni pullapuoti," Jokeri vastasi, "sieltä saa parhaimmat kakut ja muut leipomukset. Kannattaa käydä joskus."

"Totta puhuen tulin pidättämään sinut mutta tuskinpa juttu niin yksinkertaisesti menee joten voimme ihan hyvin rupatella hetken," L sanoi hetkekn kuluttua. Jokeri oli osunut oikeaan ajatuksissaan, mutta toisaalta eipä vaatinut paljoakaan älynnystyröitä keksiäkseen mitä etsivä teki rikollisen luona.
"Niin arvelinkin," Jokeri myönsi hieman huvittuneena, "tosin olisit voinut tulla ihan ovestakin eikä sinun olisi tarvinut rysähtää rappusia pitkin." Mies virnisti hieman tuijotellen huvittuneena L:n silmiä aivan kuin kaksikko olisi tuntenut koko elämänsä.. ja kuin nämä olisivat parhaita kaveruksia!

L:n kehuessa kakkua Jokeri naurahti toisen sanoille kuin emäntä, jonka leipomuksia paraikaa kehuttiin.
"Gotham Cityssä on eräs pieni pullapuoti," Jokeri vastasi, "sieltä saa parhaimmat kakut ja muut leipomukset. Kannattaa käydä joskus."
"Kiitos, täytyy pitää mielessä", L tokaisi samalla kun vei uuden annoksen herkullista kakkua suuhunsa.

"Totta puhuen tulin pidättämään sinut mutta tuskinpa juttu niin yksinkertaisesti menee joten voimme ihan hyvin rupatella hetken," L vastasi hetken kuluttua Jokerin aiemmin heitettyyn kysymykseen. "Niin arvelinkin," Jokeri myönsi hieman huvittuneena, "tosin olisit voinut tulla ihan ovestakin eikä sinun olisi tarvinut rysähtää rappusia pitkin." Mies virnisti hieman tuijotellen huvittuneena L:n silmiä aivan kuin kaksikko olisi tuntenut koko elämänsä. Tämä hämmensi L:ää hivenen, mutta mies ei näyttänyt mitään ulospäin vaan tuijotti tyynesti takaisin.
"Pahoittelen", L totesi yks kantantaa ja kallisti päätään hiukan jatkaen: "Meillä etsivillä on tapana tehdä asiat hankalamman kautta. Luulisi sinun tietävän sen."

"Tosin olisit voinut tulla ihan ovestakin eikä sinun olisi tarvinut rysähtää rappusia pitkin."
"Pahoittelen", L vastasi,"Meillä etsivillä on tapana tehdä asiat hankalamman kautta. Luulisi sinun tietävän sen."
"No itseasiassa," Jokeri hymähti, "olen ollut yllättävän vähän etsivien kanssa tekemisissä. Katsos kun Gothamissa ei loppupeleissä ole hirveästi mitään sen kummempia etsiviä. Ramireztä sanotaan etsiväksi, mutta hän toimii liian tiivissä yhteistyössä Jim Gordonin.. eli siis poliisipäällikön kanssa joten hänellä ei oikeastaan ole sen kummempia vapauksia toimia etsivänä.. ja Batman taas. No hän ei ole etsivä vaan jotain aivan muuta. Mukava tyyppi oikeastaan, kannattaisi tutustua. tosin en tiedä tulisitteko toimeen kovinkaan hyvin, koska hän epäilisi sinua koko ajan ja sinä häntä."

Jokeri heitti suklaanpalasen suuhunsa katsellen hieman mietteliäänä ympärilleen. Sitten hän avasi jälleen suunsa:
"Miksi sinä muuten haluat pidättää minut?" hän kysyi, "En ole tehnyt sinulle mitään."

"No itseasiassa," Jokeri hymähti, "olen ollut yllättävän vähän etsivien kanssa tekemisissä. Katsos kun Gothamissa ei loppupeleissä ole hirveästi mitään sen kummempia etsiviä. Ramireztä sanotaan etsiväksi, mutta hän toimii liian tiivissä yhteistyössä Jim Gordonin.. eli siis poliisipäällikön kanssa joten hänellä ei oikeastaan ole sen kummempia vapauksia toimia etsivänä.. ja Batman taas. No hän ei ole etsivä vaan jotain aivan muuta. Mukava tyyppi oikeastaan, kannattaisi tutustua. tosin en tiedä tulisitteko toimeen kovinkaan hyvin, koska hän epäilisi sinua koko ajan ja sinä häntä."
L kuunteli Jokerin sanoja tarkkaan. Hän muisti kyllä että hänelle oli tarjottu tapausta Jokerin ja Batmanin parissa... Mutta samaan aikaan oli ollut B. L oli valinnut LA BB murhatapauksen koska se oli koskettanut häntä enemmän.
Ja L oli itsekäs. Joskus itsekkäämpikin kuin olisi ollut tarpeen. Mutta olihan L:kin vain ihminen. Kai se oli ihmisluonnolle sallittua...? Itsekkyys siis. Ei kukaan voinut olla täysin epäitsekäs. Se olisi mahdotonta.
Ja jos se olisikin mahdollista... Ei sellainen ihminen pärjäisi tässä todellisuudessa missä he elivät.

Jokeri heitti suklaanpalasen suuhunsa katsellen hieman mietteliäänä ympärilleen. Sitten hän avasi jälleen suunsa:
"Miksi sinä muuten haluat pidättää minut?" Jokeri kysyi, "En ole tehnyt sinulle mitään."
"Et ole tehnyt minulle mitään?" L kysyi hivenen epäuskoisesti muttei korottanut ääntään. "Et ole tehnyt minulle mitään? Kuulehan Jokeri..." L hörppäsi nopeasti kahviaan pitäen kuitenkin katseensa kokoajan Jokerissa. "Yritit saada minut hengiltä. Minulla on epäilykseni miksi, mutta en ole vielä varma asiasta. Mutta ei puhuta nyt siitä."
Kuppi laskeutui taas pöydälle ja L veti syvään henkeä. "Mutta sinä kaappasit Wammy Housen ja sekoitit mukaan viattomia ihmisiä. En voi seurata sellaista sivusta." L:ää kirpaisi tietoisuus siitä että Mello, Near ja muut olivat olleet vaarassa hänen vuokseen... Mutta ei L aikonut sanoa nimiä, tai edes kutsumanimiä Jokerille ääneen. Tuon miehen ei tarvinnut tietää L:stä yhtään enempää kuin oli tarpeen. Tosin L:llä oli jo pieni aavistus että Jokeri tiesi Mellosta.
Mutta ei L:n tarvinnut mitään myöntää. "Monetkaan rikolliset eivät ole tehneet mitään minulle henkilökohtaisesti, mutta minun täytyy silti pidättää heidät koska se kuuluu toimenkuvaani." L tapitti toista hetken harmahtavilla silmillään ennen kuin jatkoi: "Mutta sinä... oletan että olet ottanut asioista selvää koska myönnettäköön että osuit minussa arkaan paikkaan ottamalla orpokodin haltuusi. Joten tämä on jo henkilökohtaista." L heitti suklaapalan suuhunsa. Mies maisteli sitä suussaan hetken ennen kuin nielaisi. "Minä työskentelen Kira-tutkimuksen parissa... tehtäväni on ottaa Kira kiinni koska hän on vaarallinen, mutta tiedätkö mitä Jokeri? Sinä alat olla pikku hiljaa vaarallisempi. Kiraa toimii piilossa, mutta meillä on jo johtolankoja. Ei niin että tietäisin silti Kirasta tarpeeksi, mutta..." L yskäisi pienesti ja jatkoi: "Sinä taas toimit kasvojasi peittelemättä. Siltikään sinusta ei saada johtalankoja. Ymmärrätkö mitä tarkoitan sillä että alat olla jo uhkaavampi kuin Kira?" L:n ääni oli kohonnut aavistuksen verran mutta pysyi vielä puhetasolla. "Minulla on enemmän kuin tarpeeksi syitä pidättää sinut."

"Miksi sinä muuten haluat pidättää minut? En ole tehnyt sinulle mitään."
"Et ole tehnyt minulle mitään?" L kysyi epäuskoisena.
"En," Jokeri tokaisi ykskantaa nuuhkien kahviaan joka alkoi jälleen kylmetä pikkuhiljaa. Kurja kahvi!
"Et ole tehnyt minulle mitään? Kuulehan Jokeri..." L hörppäsi nopean hörpyn kahvistaan tuijottaen Jokeria, joka tuijotti takaisin ilmeettömänä. "Yritit saada minut hengiltä. Minulla on epäilykseni miksi, mutta en ole vielä varma asiasta. Mutta ei puhuta nyt siitä." L laski kupin takaisin pöydälle pitäen katseen kuitenkin kokoajan Jokerissa.
"Mutta olet yhä hengissä," Jokeri sanoi, "eli en ole tehnyt sinulle mitään koska muuten et olisi siinä.. mutta ei puhuta siitä kerran et halua."
"Mutta sinä kaappasit Wammy Housen ja sekoitit mukaan viattomia ihmisiä. En voi seurata sellaista sivusta."
"No et tietenkään voi," Jokeri tokaisi, "sinuahan sinne haluttiin."
"Monetkaan rikolliset eivät ole tehneet mitään minulle henkilökohtaisesti, mutta minun täytyy silti pidättää heidät koska se kuuluu toimenkuvaani."
"Mistä muuten sait toimilupasi?" Jokeri kysäisi äkkiä tuijotellen L:ää mietteliäänä, "sitä en nimittäin tiedä."

"Mutta sinä... oletan että olet ottanut asioista selvää koska myönnettäköön että osuit minussa arkaan paikkaan ottamalla orpokodin haltuusi. Joten tämä on jo henkilökohtaista," L myönsi maistellen suklaata hetkisen, "Minä työskentelen Kira-tutkimuksen parissa... tehtäväni on ottaa Kira kiinni koska hän on vaarallinen, mutta tiedätkö mitä Jokeri? Sinä alat olla pikku hiljaa vaarallisempi. Kiraa toimii piilossa, mutta meillä on jo johtolankoja. Ei niin että tietäisin silti Kirasta tarpeeksi, mutta..." Kira.. Raito.. L siis todellakin oli Raiton kimpussa, mutta ilman Raitoa L ei olisi Jokerin kimpussa. Ironista sinänsä. Se mitä Raito oli heidän ensitapaamisellaan sanonut oli kuin olikin ollut totta, mutta.. Se ei olisi käynyt toteen ilman Raitoa. Sinänsä tuo ns. liittoutuminen Kiran kanssa oli tehnyt pelistä jännemmän.
"Sinä taas toimit kasvojasi peittelemättä. Siltikään sinusta ei saada johtalankoja. Ymmärrätkö mitä tarkoitan sillä että alat olla jo uhkaavampi kuin Kira?" L selitti.
"Uhkaavampi?" Jokeri kysäisi, "Tottakai! Tämä.. Kira mistä puhut? Hän vaikuttaa puheidesi perusteella aikamoiselta turvenuijalta. Mitä iloa on tehdä rikoksia jos et ota niistä kunniaa itsellesi?" Jokeri piti tauon.
"Katsos.. L, Ryuuzaki mikä lie nyt oletkaan," Jokeri nojautui hieman sohvalta eteenpäin, "elämä.. se on peliä. Vahvat selviytyvät ja heikommat.. no ne eivät. Elämässä jos joutuu väärälle raiteelle niinsanotusti, ei selviä. Joutuu toisen ihmisen eteen ja sitten se on menoa. Minä en kannata Kiran tappotyyliä. Se on tylsä ja.. no minusta jos tappaa ihmisen niin ihminen pitää tuntea ennen sitä. Tiedätkö miten se onnistuu? Veitsellä."

"Minulla on enemmän kuin tarpeeksi syitä pidättää sinut." L sanoi.
"Aha," Jokeri sanoi hieman naurahtaen, "no mitenkäs ajattelit tehdä sen jos saan kysyä?"

"Mistä muuten sait toimilupasi?" Jokeri kysäisi äkkiä tuijotellen L:ää mietteliäänä, "sitä en nimittäin tiedä."
"Sitä en ihan jokaiselle kerro", L hymähti upottaen lusikan kakkupalaan.

"Uhkaavampi?" Jokeri kysäisi, "Tottakai! Tämä.. Kira mistä puhut? Hän vaikuttaa puheidesi perusteella aikamoiselta turvenuijalta. Mitä iloa on tehdä rikoksia jos et ota niistä kunniaa itsellesi?" Jokeri piti tauon.
L tuijotti Jokeria nyt pieni halveksunta kasvoillaan. Mikä ajattelutapa...
"Katsos.. L, Ryuuzaki mikä lie nyt oletkaan," Jokeri nojautui hieman sohvalta eteenpäin, mutta L pysyi paikoillaan.
"elämä.. se on peliä. Vahvat selviytyvät ja heikommat.. no ne eivät. Elämässä jos joutuu väärälle raiteelle niinsanotusti, ei selviä. Joutuu toisen ihmisen eteen ja sitten se on menoa. Minä en kannata Kiran tappotyyliä. Se on tylsä ja.. no minusta jos tappaa ihmisen niin ihminen pitää tuntea ennen sitä. Tiedätkö miten se onnistuu? Veitsellä."
"Sinäkö sitten tiedät kuinka Kira tappaa?" L kysyi takertuen pieneen sivulauseeseen. Jos Jokeri tiesi miten Kira tappoi uhrinsa oli aivan varmaa että nämä olivat yhteistyössä keskenään. Tosin Jokeri saattoi tarkoittaa vain sitä kuinka Kira tappoi uhrinsa sydänkohtauksiin...

"Minulla on enemmän kuin tarpeeksi syitä pidättää sinut." L sanoi sitten keskustelun päätteeksi.
"Aha," Jokeri sanoi hieman naurahtaen, "no mitenkäs ajattelit tehdä sen jos saan kysyä?"
L siristi silmiään hivenen ja nojautui nyt eteenpäin. "Se riippuu siitä antaudutko vapaaehtoisesti", mies tokaisi yksinkertaisesti. Asiat voisi tehdä monella tapaa. Helposti... Vaikeasti... Se riippui nyt Jokerista itsestään.

"Mistä muuten sait toimilupasi? Sitä en nimittäin tiedä."
"Sitä en ihan jokaiselle kerro", L hymähti upottaen lusikan kakkupalaan.
"Ahaa! Ymmärrän," Jokeri tokaisi hymyillen ja tuijotellen kahvikuppiinsa, "minä sain myös ensimmäisen veitseni muropaketista.. vai oliko se lusikka? Lusikka se olikin joo! Olisi aika älyvapaata antaa muropaketeissa lapsille veitsiä, eikö?"
Jokeri huokaisi tympääntyneenä haisteltuaan jälleen kahviaan. Kylmää. Hän nousi seisomaan ja asteli jälleen kahvipannun luo kaataen kuumaa kahvia vanhan kahvinsa sekaan. Sitten hän palasi takaisin sohvalleen.

"Uhkaavampi? Tottakai! Tämä.. Kira mistä puhut? Hän vaikuttaa puheidesi perusteella aikamoiselta turvenuijalta. Mitä iloa on tehdä rikoksia jos et ota niistä kunniaa itsellesi? Katsos.. L, Ryuuzaki mikä lie nyt oletkaan. Elämä.. se on peliä. Vahvat selviytyvät ja heikommat.. no ne eivät. Elämässä jos joutuu väärälle raiteelle niin sanotusti, ei selviä. Joutuu toisen ihmisen eteen ja sitten se on menoa. Minä en kannata Kiran tappotyyliä. Se on tylsä ja.. no minusta jos tappaa ihmisen niin ihminen pitää tuntea ennen sitä. Tiedätkö miten se onnistuu? Veitsellä."
"Sinäkö sitten tiedät kuinka Kira tappaa?" L kysyi. Jokeri nosti katseensa kahvikupistaan ylös L:ään kohottamatta kuitenkaan kasvojaan. Hän tarkkaili miestä kulmiensa ali, suu mutrussa. Sitten hän hymyili ilkikurisesti.
"Ehkä," hän sanoi nojautuen reippaasti takaisin tuoliinsa. Hän laski kahvikuppia pitelevän käden käsinojalle ja valui hieman paremmin tuoliinsa pitäen katseensa tiiviisti L:ssä.
"Ehkä en," hän tokaisi, "jos tiedän niin mitä se minua hyödyttää? Sinä ja sinun toimenkuvasi nyt kuitenkin aiotte pidättää minut joten miksi ihmeessä kertoisin mitään mistään?"

"Minulla on enemmän kuin tarpeeksi syitä pidättää sinut."
"Aha, no mitenkäs ajattelit tehdä sen jos saan kysyä?"
"Se riippuu siitä antaudutko vapaaehtoisesti," L sanoi nojautuen hivenen eteenpäin tuolissaan. Jokeri hymähti jälleen.
"Sinulla on siis ainakin kaksi vaihtoehtoa," hän sanoi naureskellen, "aiotko kertoa vaihtoehdot niin voin tehdä päätökseni?"

"Ahaa! Ymmärrän," Jokeri tokaisi hymyillen ja tuijotellen kahvikuppiinsa, "minä sain myös ensimmäisen veitseni muropaketista.. vai oliko se lusikka? Lusikka se olikin joo! Olisi aika älyvapaata antaa muropaketeissa lapsille veitsiä, eikö?"
L:n ilme ei värähtänytkään, mutta sisimmässään hän tunsi inhoa. Oliko Jokeri aina ollut noin sekaisin? Jos ei niin missä vaiheessa ja miksi mies oli mennyt noin sekaisin?

"Sinäkö sitten tiedät kuinka Kira tappaa?"
"Ehkä," Jokeri sanoi nojautuen reippaasti takaisin tuoliinsa. Hän laski kahvikuppia pitelevän käden käsinojalle ja valui hieman paremmin tuoliinsa pitäen katseensa tiiviisti L:ssä.
"Ehkä en," hän tokaisi, "jos tiedän niin mitä se minua hyödyttää? Sinä ja sinun toimenkuvasi nyt kuitenkin aiotte pidättää minut joten miksi ihmeessä kertoisin mitään mistään?"
Tähän L ei heti osannut sanoa mitään. "Voisit ehkä saada jotain etuja jos kertoisit tietoja Kirasta", L vastasi hiljaa ja nappasi taas yhden suklaapalan suuhunsa.

"Minulla on enemmän kuin tarpeeksi syitä pidättää sinut."
"Aha, no mitenkäs ajattelit tehdä sen jos saan kysyä?"
"Se riippuu siitä antaudutko vapaaehtoisesti," L sanoi nojautuen hivenen eteenpäin tuolissaan. Jokeri hymähti jälleen.
"Sinulla on siis ainakin kaksi vaihtoehtoa," hän sanoi naureskellen, "aiotko kertoa vaihtoehdot niin voin tehdä päätökseni?"
"Jos antaudut vapaaehtoisesti voimme tarjota lievempää tuomiota. Jos antaudut vapaaehtoisesti ja annat tietoja Kirasta, tietoja jotka voimme varmentaa oikeiksi...", L piti pienen tauon ja porasi katseensa suoraan Jokerin silmiin. "Voimme ehkä tarjota sinulle vapautusta." L upotti lusikkansa uuteen kakunpalaan jatkaessaan: "Jos taas et antaudu vapaaehtoisesti pidätän sinut väkisin eikä tuomiosta tingitä tai armahduksia harkita. Ja jos minä en onnistu pidättämisessäsi nyt, jos vaikka ajattelit tappaa minut... Minun joukkoni jahtaavat sinua loppuunasti ja voit olla varma että sinut napataan ennemmin tai myöhemmin."

"Ehkä en. Jos tiedän niin mitä se minua hyödyttää? Sinä ja sinun toimenkuvasi nyt kuitenkin aiotte pidättää minut joten miksi ihmeessä kertoisin mitään mistään?"
"Voisit ehkä saada jotain etuja jos kertoisit tietoja Kirasta", L vastasi hiljaa ja nappasi taas yhden suklaapalan suuhunsa.
"Oi etuja!" Jokeri sanoi hihkaisten riemusta mutta vakavoituen sitten, "minkälaisia etuja..? Jos aiot selittää jotain tyypillistä pollarimateriaalia niin en tunne minua ollenkaan."

"Sinulla on siis ainakin kaksi vaihtoehtoa, aiotko kertoa vaihtoehdot niin voin tehdä päätökseni?"
"Jos antaudut vapaaehtoisesti voimme tarjota lievempää tuomiota," L aloitti, "Jos antaudut vapaaehtoisesti ja annat tietoja Kirasta, tietoja jotka voimme varmentaa oikeiksi...", Mies piti pienen tauon tuijottaen tiiviisti Jokerin silmiin. Jokeri tuijotti syvillä silmillään takaisin ilme värähtämättäkään, pyöritellen käsissään olevaa kynää odottavasti.
"Voimme ehkä tarjota sinulle vapautusta." L jatkoi lopulta nautiskellen kakustaan, "Jos taas et antaudu vapaaehtoisesti pidätän sinut väkisin eikä tuomiosta tingitä tai armahduksia harkita. Ja jos minä en onnistu pidättämisessäsi nyt, jos vaikka ajattelit tappaa minut... Minun joukkoni jahtaavat sinua loppuunasti ja voit olla varma että sinut napataan ennemmin tai myöhemmin." Jokeri mietti hetkisen L:n latelemia ehtoja tuijotellen edelleen tiiviisti toisen kasvoja. Kahvi kupissä jäähtyi paraikaa, mutta jälleen kerran mies unohti moisen pikkuseikan.
"Elikkä," Jokeri ryhdistäytyi tuolissaan kumartuen nojaamaan polviinsa, "jos ymmärsin oikein.. sinä luotat väkeesi niinkin paljon että he saisivat minut kiinni ennen kuolemaansa? Jotenkin.. hmmh.. epätodennäköistä. Ottaen huomioon että jos minä nyt vahingossa tapan sinut, krhm, maailman fiksuimmaksi mestarietsiväksi tituleeratun miehen.. etkä sinä, maailman fiksuin mestarietsivä saanut minua kiinni ennen kuolemaasi.. Tarkoitan millä todennäköisyydellä nämä sinun pikkuystäväsi nappaisivat minut?"
Jokeri piti pienen tauon katsahtaen jälleen kerran kahvikuppiaan. Hän nyrpisti nenäänsä ja lähti älleen kerran kahvipannulle täyttämään kuppiaan kuumalla.
"Lisäksi," hän jatkoi puuhaillessaan kahvipannun ääressä, "jos, niin kuin sinä uskot, minä toimisin Kiran kanssa.. mikä ihme saa nuo sinun pikkuystäväsi poistumaan piilopaikastaan sinun kuolemasi jälkeen?" Jokeri palasi jälleen tuolilleen tiputtaen muutaman lisäsokerin kuppiinsa. Hän katseli L:ää mielenkiinnolla odotellen vastaustaan.