Pain [ L with B, kuka vain mukaan ]

[Mukaan kuka vaan, oli pakko tehdä tää ku halusin päästää B:n psykoottisempaa puolta esille *__* ei vielä täysin seonnutta mutta psykopuolta kummiski xD Ja siis ku L:llähän oli Gamaruelissa oma asunto myös. Tää tapahtuu siellä. Tapahtuu varmaan kuukaus siitä ku Orla tapas B:n? Mut ennen Wammy's House projektia ainakin. Otin minimaalisia vaikutteita omasta ficistäni mut ei voi mtn.]

L sekoitteli hajamielisesti teetään pudottaen sekaan sokeripalan.
Toisen, kolmannen, neljännen...
Ja lopulta viidennen.
L katseli ympärilleen lähesvainoharhaisesti. Ja katseli pöydällä olevaa lappua.
'Hei L.'
Se oli ensimmäinen lappu joka oli tipahtanut alas oven postiluukusta. Kuka tiesi hänestä? Kuka tiesi että Laurent oli L? Ja että hän asui Gamaruelissa?
Jos Kira tietäisi L:stä näin paljon... L olisi jo kuollut eikö vain? Ellei sitten L ollut oikeassa olettaessaan että Raito oli Kira.
Mutta L ei uskonut että Raito tekisi näin. Se ei olisi Raiton tyylistä. Lappuja oli tipahdellut postilaatikosta jo jonkin aikaa saaden L:n lähes hermoromahduksen partaalle.
Ne sisälsivät sen tyylisiä lauseita kuin 'Haluatko hieman leikkiä?' ja väitteitä että henkilö tuntisi L:n ja päinvastoin...
Se vain - L ei saanut päähän kuka voisi olla tämän takana. Ja se häiritsi häntä kaikista eniten.

Pian kuului uusi kalahdus postiluukusta. Uusi lappu.
L kohotti toista kulmaansa ja asteli kuitenkin hakemaan laopua, joka ilmoitti tällä kertaa:
'Tapaamme jälleen.'
Mitä ih - ?

Siínä samassa B pamautti oven auki saaden L:n kompuroimaan taaksepäin ja mies kaatui lopulta selälleen.
"Pitkästä aikaa, L."
Ennen kuin L ehti reagoida mitenkään B olikin jo hänen päällään.
Mies käänsi L:n kovakouraisesti mahalleen ja veti käsiraudet L:n takataskusta. B hymyili mielipuolisesti samalla kun lukitsi etsivän kädet käsiraudoilla tuntiessaan kuinka mies alkoi rimpuilla.
"Et ole muuttunut yhtään", B lausui maireasti ja naksautti kieltään kääntäen L:n taas itseään kohti.
B huomasi suureksi tyydytyksekseen kuinka toisen silmän laajenivat kauhusta ja epäuskoisuudesta.
"Si - sinä olet kuollut!" L kähisi. "Kuinka - ?"
B virnuili ja nauroi sitten kylmää ja kolkahtavaa mielipuolista naurua. "On aika epäkohteliasta kutsua toista kuolleeksi Lawli", B kiherteli ja kohdisti lujan nyrkin iskun toisen kasvoihin. L älähti kivusta, B hykerteli nautinnollisesti. Viimeinkin... L tärisi avuttomana hänen allaan. B oli se joka hallitsi tilannetta.
"Et ole siinä...", L yritti vielä selvästi typertyneenä. "Minun rasittuneet aivoni... Minä hallusinoin..."
"Kyllä, minä olen ihan tässä. Sinun päälläsi ellet sattunut huomaamaan", B rallatti ärsyttävän lipevään äänensävyyn ja katsahti ympärilleen varmistaakseen ettei kukaan saapuisi paikalle.
"Muutin aika piakkoin Japaniin sen televisiorepäisysi jälkeen", B lausahti samalla kun leikitteli puukollaan ja pyöritteli sitä käsissään, ihan L:n nenän edessä. "Minut kyllä vangittiin siellä, mutta... pääsin pakenemaan aika helposti. Sitten sain kuulla että olet täällä, pikkulinnut näes lauloivat..."
L murahti matalla äänellä yrittäen yhä rimpuilla mutta sai vain kipeitä haavoja ranteisiinsa...
"Älä viitsi", B sanoi muka pettyneenä ja siveli toisen poskea sietämättömän hitaasti. "Et sinä noin tyhmä ole."
Siinä samassa B vei toisen kätensä L:n kurkulle pidellen tätä aloillaan, jos L rimpuili voisi B kuristaa tämän. Ja toisella kädellä B alkoi 'leikkimään' puukollaan. Hän viilteli toisen paidan riekaleiksi saaden L:n henkäisemään selvästi kauhistuneena. Sitten B alkoi viiltelemään toisen rintakehää.

L:n rintakehä.. Hänen rintakehänsä oli kuin tulessa... Ja hän tunsi toisen viiltävän pitkään jotain sen vasemmalle puolelle.
B - kirjain...
'Auttakaa, kuka tahansa...', L aneli mielessään.

L oli tiedostamattaan huutanut lähes koko ajan, ja häilyi tajuntansa rajamailla. Hän hädin tuskin tunsi B:n lyöntejä. Viiltoja kasvoihin...
B ei edes käskenyt L:ää olemaan hiljaa. Tämä nautti saadessaan kuulla L:n tuskan mahdollisimman hyvin.
"Kukaan ei pelasta sinua nyt", B kuiskasi lopettaen viiltelyn hetkeksi.
"Olet täysin minun armoillani."

Tummatukkainen mies asteli ripein askelin Gamaruelin katuja pitkin kohti Ryuuzakin taloa. Hänellä oli mukanaan Orlandan Ryuuzakille lähettämiä papereita. Anárion ei tiennyt mitä nuo paperit pitivät sisällään, sillä kirjekuoret oli sinetöity. Orlandalla oli kuitenkin ollut liikaa kiireitä tänään, joten hän oli pyytänyt poikaansa viemään paperit perille.

Äkkiä Anárion oli törmätä vaaleatukkaiseen tyttöön.
"Hei varoisit vähän, Anárion!" tyttö naurahti.
"Cerylia!" Anárion naurahti pahoittelevasti, "anteeksi en huomannut ollenkaan, on niin kiire näiden papereiden kanssa." Hän kohotti paperinippua hieman käsissään.
"Ai, mitäs niissä on niin kiireellistä?" Cerylia sanoi katsahtaen paksua kirjekuorta puolhaltian lädessä.
"En tiedä," Anárion tokaisi mietteliäänä, "äiti vaan käski minun viedä nämä Ryuuzakille."
"No pidäppäs sitten kiirettä," Cerylia kehotti, "Orlanda ei ole mikään kaunein näky suuttuessaan." Anárion naurahti.
"Olet oikeassa," hän myönsi, "mutta nähdään ehkä myöhemmin, hei!" Niin he erkanivat ja Anárion lähti jälleen jatkamaan matkaansa kohti tuon oudon japanilaisen kotia.

Jonkin ajan päästä Ryuuzakin talo alkoi häämöttää hieman kaupungin reunalla, mutta sen sijaan että Anárion olisi kiristänyt askeleitaan, hän pysähtyi kuin seinään. Ilmassa haisi.. tuoksui veri. Anárion käänsi katseensa hetkellisesti pois talosta taistellen pienen hetken sisäisen vampyyrinsä kanssa. Sitten hän kuitenkin pudisti päätään kääntäen katseensa takaisin Ryuuzakin taloon. Ovi oli auki ja hänen haltiakorvansa olivat erottavinaan talosta kuuluvaa huutoa. Hetken, aivan sekunnin, Anárion epäröi mutta totesi sitten että oli aiheellisempaa mennä katsomaan mitä oikein tapahtui kuin että hän olisi lähtenyt kotiin pelkästään veren hajun takia.. Ehkä Ryuuzaki oli vain saanut haavan sormeensa tai jotakin. Samassa huuto alkoi voimistua puolhaltian korvissa. Anárion katsahti pikaisesti ympärilleen lähtien sitten juoksemaan taloa kohden. Hän olisi voinut juosta kuin tuuli, koska vampyyrit pystyivät juoksemaan uskomattoman nopeasti. Hän ei kuitenkaan ottanut sitä riskiä että tuo demoni olisi päässyt valloilleen. Veren haju voimistui. Huuto voimistui.
"Ryuuzaki?" Anárion huudahti saapuessaan ovelle. Mies kauhistui näkyä; Ryuuzaki itse makasi verisenä maassa ja tämän päällä oli joku toinen.. paljon Ryuuzakin näköinen mies.
"Lopettakaa!" Anárion karjaisi, "mitä helvettiä täällä tapahtuu?!" Puolhaltia vetäisi samassa haltiamiekkansa esille astellen sisälle taloon. Kirje sai odottaa sen aikaa oven vieressä lattialla.
"Peräänny!" Anárion käski toista miestä astellen muutaman nopean askeleen miehiä kohden, "laske aseesi!"

[Toin nyt Anárionin tänne.^^ Päätin että jotta pääsen pelaamaan joskus tällä herralla niin hän on nyt tullut jokus aikasemmin Gamarueliin. Selvitän sitä asiaa joskus enemmän Toivottavasti seura kelpaa ]

[Kiitos seurasta! Se kelpaa paremmin kuin hyvin ja kiva päästä tutustua Anárioniinkin <3 Paha tilanne vaan kyseisen herran tulla xD]

"Ryuuzaki?" kuului huudahdus ja L oli huudahtamassa epätoivoissaan vastausta, mutta B tukki miehen suun kädellään.
L kuitenkin huomioi pian että Orlandan poika, Anárion olikin saapunut jo ovelle...
Mies oli niin kiitollinen että joku oli saapunut paikalle koska oli melko varma ettei pärjäisi tässä tilanteessa B:lle yksin.
B puolestaan vilkaisi ovelle tympääntyneenä, kuin häneltä olisi riistetty suurikin hupi.
"Lopettakaa!" Orlandan poika karjaisi, "mitä helvettiä täällä tapahtuu?!" Puolhaltia vetäisi samassa haltiamiekkansa esille astellen sisälle taloon.
B ei tehnyt elettäkään noustakseen L:n päältä mutta katseli kyllä saapunutta nuorukaista kiinteästi verenpunaisilla silmillään. "Me vain pidämme vähän hauskaa", B lausui pehmoisesti ja hymyili vienosti Anárionille. "Mitä pahaa siinä muka on?"
"Peräänny!" Anárion käski B:tä astellen muutaman nopean askeleen miehiä kohden, "laske aseesi!"
B:n huulet kaartuivat entistä maireampaan hymyyn ja tämä kallisti päätään leikkisästi kuin koiranpentu. Mies katseli veistään hetken, vilkaisten sitten Anárionia ja virnisti tälle mielipuolisesti samalla kun viilsi hitaasti uuden viillon L:n rintakehään. L haukkoi henkeään kivusta yrittäen olla huutamatta. Hän oli antanut B:lle jo ihan liikaa tyydytystä tässä tilanteessa. Hetken kuluttua L tunsi painon hellittävän päältään kun B nousi hitaasti ja suoristautui seisomaan, mutta piteli L:ää yhä maassa toisella jalallaan.

"On epäkohteliasta puuttua toisten asioihin", B lausahti muka surkutellen ja hymähti. Hän katsahti nuorta miestä ja huomasi että tässä oli selvästi samaa näköä sen Orlandan kanssa. "Mutta joka tapauksessa - ", B aloitti ja katsahti toistaiseksi tuntemattoman miehen kasvoja käyttäen shinigamin silmiään nähdäkseen tulokkaan nimen. " - hauska tutustua, Anárion", B lisäsi tervehdykseensä ja tarkasteli nuorukaista päästä varpaisiin. "Taidat olla sen Orlandan penska vai mitä?" B naurahti hyväntuulisesti ja katsahti kattoon lämpimästi hymyillen kuin olisi muistellut hyviä ja lämpöisiä hetkiä Orlandan kanssa. "Ironista kyllä, olet selvästi äitisi poika. Molemmat yhtä uteliaita ja ongelmallisia", B tuhahti dramaattisesti huokaisten.

[Kieltänättä 8D B on jollain kierolla tavalla loistava hahmo x'D Odotan innolla sitä Jokerin ja B:n peliä 8D]

"Lopettakaa! Mitä helvettiä täällä tapahtuu?!"
"Me vain pidämme vähän hauskaa", pahanteossa oleva tummatukkainen mies sanoi hymyillen Anárionille, "Mitä pahaa siinä muka on?"
"Leikitte?" Anárion tokaisi katsahtaen maassa makaavaa Ryuuzakia, "Minusta tuntuu ettei Ryuuzaki pidä tätä kovinkaan kivana.. leikkinä."
"Peräänny! Laske aseesi!" Anárion käski miestä, joka muistutti kovin paljon Ryuuzakia mutta kuitenkaan näissä ei ollut yhtään mitään samaa.. loppupeleissä. Mies kääntyi vielä Ryuuzakin puoleen vetäisten yhden syvän viillon miehen rintakehää nousten sitten nopeasti ylös. Anárion oli ottanut viillon aikana muutaman nopean askeleen edemmäs.
"On epäkohteliasta puuttua toisten asioihin," tuntematon mies sanoi surkuttelevalla äänensävyllä, "Mutta joka tapauksessa hauska tutustua Anárion." Sisimmässään Anárion värähti hieman kuullessaan tuon mielisairaan miehen lausuvan hänen nimensä, mistä lie sitten tiesikään sen.
"Päästä hänet," Anárion vastasi kohottaen miekkansa terän osoittamaan B:n kaulaa, "nyt."

"Taidat olla sen Orlandan penska vai mitä?" mies sanoi, "Ironista kyllä, olet selvästi äitisi poika. Molemmat yhtä uteliaita ja ongelmallisia."
"Sinä et tiedä minusta vielä mitään," Anárion sanoi. Samassa avoimesta ovesta tuli tuulen henkäys taloon kohottaen sen kaikki mahdolliset hajut ylemmäs. Anárion ei ehtinyt olla hengittämättä sitä hetkeä vaan sai tuntea Ryuuzakin kauniin veren tuoksun joka vietteli häntä tulemaan luokseen. Hän siirsi katseensa hetkeksi pois sulkien silmänsä yrittäen ajatella jotakin muuta. Miekkakäsi ei kuitenkaan värähtänyt. Sitten poika käänsi hitaasti katseensa B:n verenpunaisiin silmiin.
"Et mitään," hän kuiskasi tuijottaen vampyyrin niinikään punaisilla demoninsilmillä toista, "ehkä nimeni, ikäni, äitini.." Anárion naurahti, "et mitään." Anárion ei ollut juuri koskaan pelännyt örkkien tuhatpäisiä armeijoita tai kymmeniä luolapeikkoja, ei hän pelännyt B:tä sillä hetkellä koska hän tiesi ettei hänen tarvitsisi. Hän pelkäsi itseään. Hän ei halunnut satuttaa Ryuuzakia, mutta vampyyri hänen sisällään alkoi pikkuhiljaa saada valtaa hänestä.
"Emme taidakkaan olla niin erilaisia," Anárion sanoi hymyillen, "kuin aluksi luulin." Anárion hätkähti itseään, omia sanojaan. Hänen olisi tehtävä jotakin ja pian. Hän ehkä puhutteli B:tä mutta ajatukset tuppasivat kokoajan viemään häntä Ryuuzakin suuntaan. Ainoa mikä voisi tilanteen pelastaa olisi B:n veri, mutta miten..

[Pelkään Anárionia O__O x'D]

[ B on <3 Ja miekää en malta odottaa 8D ]

"Päästä hänet," Anárion vastasi kohottaen miekkansa terän osoittamaan B:n kaulaa, "nyt."
L ynähti jotain saaden B:n naurahtamaan haltioituneena. "Mitä jos en päästä?" B kysyi nauttien tilanteesta, odottaen puolihaltian reaktioita innolla... "Mitä sinä sitten teet?"

"Taidat olla sen Orlandan penska vai mitä?" mies sanoi, "Ironista kyllä, olet selvästi äitisi poika. Molemmat yhtä uteliaita ja ongelmallisia."
"Sinä et tiedä minusta vielä mitään," Anárion sanoi. B virnisti ilkikurisesti ja nuolaisi ylähuultaan. "En tiedäkään... vielä", B tokaisi tyytyväisenä siihen että toisessa oli selvästi asennetta.
"Et mitään," Anárion kuiskasi tuijottaen vampyyrin niinikään punaisilla demoninsilmillä toista, "ehkä nimeni, ikäni, äitini.." Anárion naurahti, "et mitään."
"Ehkä meidän pitäisi tutustua", B heitti hyväntuulisesti kuunnellen samalla kuin L:n hengitys rahisi. B oli aivan varma että toinen olisi halunnut sanoa jotain mutta oli liian heikossa kunnossa kyetäkseen siihen.
"Emme taidakkaan olla niin erilaisia," Anárion sanoi hymyillen, "kuin aluksi luulin."
B katsahti poikaa hivenen kummaksuen mutta nyökytteli sitten pirullisen oloisena päätään.
"Ei pitäisi tuomita tutustumatta!" mies sätti härnäävään sävyyn heiluttaen etusormeaan toruvasti Anárionille.

[mieki vähän x'D]

"Mitä jos en päästä?" B kysyi,"Mitä sinä sitten teet?"
"Et halua tietää," Anárion tokaisi ykskantaan.
"Taidat olla sen Orlandan penska vai mitä? Ironista kyllä, olet selvästi äitisi poika. Molemmat yhtä uteliaita ja ongelmallisia."
"Sinä et tiedä minusta vielä mitään."
"En tiedäkään... vielä", B tokaisi tyytyväisenä siihen että toisessa oli selvästi asennetta.
"Et mitään.. Ehkä nimeni, ikäni, äitini.. et mitään."
"Ehkä meidän pitäisi tutustua" B sanoi.
"Niin ehkä," Anárion tokaisi venyttäen hieman niskaansa paljastaen samalla hieman pituutta kasvaneet kulmahampaansa, "En vain tiedä haluaako edes sinun tapaisesi psykoppaatti sitä tosissaan." Miehen kasvoille nousi psykoottinen virne, mutta sekä omaksi että varmaan muidenkin ihmeeksi, mies itse ajatteli selkeästi tilannetta.
"Emme taidakkaan olla niin erilaisia, kuin aluksi luulin."
"Ei pitäisi tuomita tutustumatta!" B sanoi sormiaan heristäen. Anárion hymähti tuntien sormiensa kasvavan ehkä hivenen pituutta ja samalla voimat käsissä tuntuivat kasvavan. Sydän Anárionin rintakehässä tykyttti kiivaasti. Niin L:n onneksi kuin omaksi onnekseenkin tuo sydän oli edelleen paikoillaan.
"Ei tosiaankaan," Anárion sanoi huuliaan lipaisten, "ei tosiaankaan." Anárion mietti tilannetta. Hän tarvitsisi tuon tuntemattoman miehen verta saadakseen demoninsa ajatukset pois Ryuuzakista.. Mutta hän ei kuitenkaan voisi purra miestä koska ei halunnut toista vampyyriä mailleen.. tai siis Gamarueliin. Sitä paitsi B:n kaltaisesta psykopaatista tulisi kertakaikkiaan kammottava vampyyri.. Ehkä jopa pahempi kuin Draculasta itsestään. Anárionin täytyisi siis saada B:lle haava jollakin muulla tavalla kuin hampaitaan käyttäen..
Samassa Anárion huitaisi miekallaan kohti B:n käsivartta toivoen osuvansa edes hieman, ei niin paljoa ettäkö mies kuolisi.. Vain sen verran että veren haju nousisi täysin avoimesta haavasta.

"Ehkä meidän pitäisi tutustua" B sanoi.
"Niin ehkä," Anárion tokaisi venyttäen hieman niskaansa paljastaen samalla hieman pituutta kasvaneet kulmahampaansa, "En vain tiedä haluaako edes sinun tapaisesi psykoppaatti sitä tosissaan." B katsahti Anárionia uskomatta silmiään, mutta voitonriemuinen ilme karehti tämän kasvoilla. Oliko Orlandan poika vampyyri? Hah!
Anárion kasvoille nousi psykoottinen virne. L hämmentyi totaalisesti kun taas B:n voitonriemuinen hymy vain leveni. "Minäkö psykopaatti?" B kysyi hetken kuluttua. "Ehkäpä, mutta niin olet myös sinä Anárion... jos et vielä niin piakkoin." B tutkaili Anáriona lähes tulkoon ahnas ilme kasvoillaan. Jos Anárion oli vampyyri... ja noin sekaisin jo nyt... Poika ei vaatisi kuin pienen pikkiriikkisen tönäisyn ja tästä voisi muotoilla vaikka mitä kivaa.
"Emme taidakkaan olla niin erilaisia, kuin aluksi luulin."
'Hyvä... Hänen nuppinsa alkaa olla sekoamassa. Luultavasti L:n verestä johtuen', B kelaili mielessään. Jos B vain pelaisi korttinsa oikein... Anárion saattaisi tehdä lopun L:stä itse. Silloin kukaan ei voisi syyttää B:tä, Anárionin mahdollisuudet sekoamiseen kasvaisivat ja Orlanda saisi hyvin ansaitun kolauksen ylpeydelleen... Mitäs tenttasi B:tä sillä tavalla!
"Ei pitäisi tuomita tutustumatta!" B sanoi sormiaan heristäen.
"Ei tosiaankaan," Anárion sanoi huuliaan lipaisten, "ei tosiaankaan."
Nyt oli vain varmistettava ettei B vahingossakaan vuotaisi verta Anárionin nähden ja -
B:n ajatukset keskeytyivät kun samassa Anárion huitaisi miekallaan kohti B:n käsivartta joka kuitenkin väisti liikkeen nopeasti jolloin L:kin pääsi viimein livahtamaan miehen otteesta.
"Luuletko tosissasi - ", B aloitti aavistuksen verran ärtyneenä mutta samalla hyvin huvittuneena. "Ettei porukka ole ennen yrittänyt päihittää minua teräaseilla? En ole niin helppo nakki. Loukkaavaa aliarviointia!"
B nappasi vyötäröltään tikarin ja viskasi sen tarkoituksella muutamalla sentillä ohi Anárionin kasvoista.
"Nyt tähtään Ryuuzakin poskeen", B sanoi virnuillen. "Katso ja opi."
Ja samalla B viskasi toisen tikarin L:n suuntaan ja se raapaisi kuin raapaisikin kivuliaasti miehen poskea. L älähti ja kompastui taas. B asteli tämän lähelle ja otti hitaasti L:n verta sormelleen ja maisteli sitä haaveksuva hymy kasvoillaan.
B katseli kiusoitellen Anárionia samalla kun nuoli L:n verta sormistaan.

"Lopeta Beyond!" kuului äkäinen huudahdus B:n takaa. B hätkähti muttei irrottanut katsettaan Anárionista vaan tyytyi vilkaisemaan sivusilmällä L:ää joka oli löytänyt jostain veitsen käsiinsä. Hetken ajan B tunsi olonsa uhatuksi, mutta vain hetken. Mikä näky. Se ei pelottanut häntä, ei... Se kiehtoi. Se hurmasi. L:stähän oli tulossa hyvää vauhtia B. Kun hän vain saisi L:nkin huomaamaan sen... saisi tämän mielen murjottua niin pahasti, saisi hallinnan tämän heikosta mielentilasta ja käännyttäisi tämän hänen täydellisen elämänsä osaseksi...
B hymyili kieronlempeästi. "Veitsi, Ryuuzaki? Eihän tuo ole edes oikeanlainen... iso ja suora. Ihmislihaan toimii paljon paremmin juuri päinvastainen... Tuo veitsi soveltuu pelottavuuteen, mutta minä tunnen veitset liian hyvin pelätäkseni, Ryuuzaki."
L syöksähti eteenpäin unohtaen täysin Anárionin, veitsi kädessään ja B hyppäsi refleksinä ketterästi pois tieltä miehen taakse ja tarttui tämän veistä pitelevän käden ranteeseen ja lantioon, vetäen tämän itseään vasten.
"Monenko uhrin luulet pyristelleen minua vastaan, Ryuuzaki? Tämä ei ole uutta minulle. Mutta sinulle se on, eikö vain?"
L murahti matalasti yrittäen rimpuilla irti toisen otteesta.
"Haluatko pois..?" B kuiskasi pehmoisesti. "Saamasi pitää!"
Ja siinä samalla B tönäisi L:n kovalla vauhdilla Anárionia päin.

"Ehkä meidän pitäisi tutustua"
"Niin ehkä.. En vain tiedä haluaako edes sinun tapaisesi psykoppaatti sitä tosissaan."
"Minäkö psykopaatti?" B kysyi hetken kuluttua, "Ehkäpä, mutta niin olet myös sinä Anárion... jos et vielä niin piakkoin."
"Se jää nähtäväksi," Anárion sanoi hymähtäen hieman, "mutta onneksi minulla on toistaiseksi vielä järkeä tallella."
"Emme taidakkaan olla niin erilaisia, kuin aluksi luulin."
"Ei pitäisi tuomita tutustumatta!" B sanoi sormiaan heristäen.
"Ei tosiaankaan," Anárion sanoi huuliaan lipaisten, "ei tosiaankaan." Anárionin miekka ei osunut kohteeseensa, joka sai pojan hieman pettymään. Ilmeisesti B ei ollutkaan niin helppo pala kuin ensinäkemältä olisi voinut uskoa.
"Luuletko tosissasi - " B kuulosti aluksi hieman ärtyneeltä, mutta jatkoi sitten huvittuneen kuuloisena: "Ettei porukka ole ennen yrittänyt päihittää minua teräaseilla? En ole niin helppo nakki. Loukkaavaa aliarviointia!"
"Et ilmeisesti," Anárion sanoi naureskellen, "mutta tässä maailmassa eletään miekalla." Samassa tikari jysähti Anárion takana olevaan pylvääseen jääden kiinni pyökkipuuhun. Anárion ei hievahtanutkaan. Mies olisi voinut olla kauhusta kankea sillä hetkellä, jos vampyyrin aistit eivät olisi saaneet valtaa. Vampyyrinä hänellä oli hieman tarkemmat vaistot kuin normaalisti, mutta se ei silti tehnyt hänestä voittamatonta.
"Et osunut," hän totesi tyynen rauhallisesti vaikka vampyyrin sisäisen Anárionin sydän hakkasi paraikaa tietään ulos rintakehästä.
"Nyt tähtään Ryuuzakin poskeen", B sanoi virnuillen,"Katso ja opi." Anárion ei liikahtanutkaan, sillä jos hän olisi syöksynyt vampyyrinä tikarin ja L:n väliin.. No L olisi siinä voinut kärsiä enemmän tai vähemmän.
Olen pahoillani, Ryuuzaki, Anárion kuiskasi mielessään, Yritä vain kestää.

"Lopeta Beyond!" kuului äkkiä huuto kesken kaiken. L oli liikkunut sillä aikaa kun Anárion oli ajatuksissaan tuijottanut B:tä. Nyt miehellä oli veitsi kädessään.
"Veitsi, Ryuuzaki?" B toisti hieman huvittuneena, "Eihän tuo ole edes oikeanlainen... iso ja suora. Ihmislihaan toimii paljon paremmin juuri päinvastainen... Tuo veitsi soveltuu pelottavuuteen, mutta minä tunnen veitset liian hyvin pelätäkseni, Ryuuzaki." Samassa L hyökkäsi veitsensä kanssa, B väisti ja samassa B tönäisikin L:n jo Anárionia kohti.
"Haluatko pois..? Saamasi pitää!"
Anárion oli aluksi syöksähtää kauemmas, pois L:n tieltä mutta nappasikin sitten tämän vastaan heittäen tämän ketterästi läheiselle sängylle. Pois hänen ja B:n ulottuvilta.. Etenkin hänen itsensä. Samassa hän nappasi B:n palkkiin heittämän veitsen ja muutamalla nopealla askeleella oli B:n vieressä iskien tämän veitsen suoraan miehen käsivarteen. Verta roiskahti hieman puolhaltian kasvoille miehen vetäisestessä tikarin irti lihasta ja pongahtaen kauemmas. Ei hän sentään halunnut miestä tappaa.. Sen saisi tehdä joku muu. Vaikka Gamaruelin teloirusryhmä, sama se.
"Vähän nopeautta poikaseni," mies tokaisi katsellen veristä tikaria kädessään. Hän kosketti poskeaan kädellään, johon jäi pieni veripisara. Anárion nuolaisi sormestaan verta lipaisten sitten vielä huuliaan.
"Nyt sinä olet minun," vampyyri tokaisi pyöräyttäen tikaria sormissaan.
Pakene hyvä mies! Anárion huusi mielessään, mutta vampyyri ei ääntäkään päästänyt. Punaiset silmät kiiluen tämä tuijotti toista punasilmäistä miestä herkeämättä.

[Muutin tota loppukohtausta hieman. ]

"Et osunut," Anárion totesi tyynen rauhallisesti saaden B:n nauramaan kimakkaa ja vahingiloista naurua joka kuulosti riemukkaan mielipuoliselta.
"Typerä poika!" B tirskahti pienesti ja virnisti toiselle kieroutuneen hellästi. "Tein sen tahallani... Pitääkseni vähän jännitystä yllä. Minä hallitsen kyllä tähtäämisen. Todisteitako kaipaat...?"
B käänsi katseensa voitonriemuisesta L:n suuntaan ja vilkaisi Anárionia virnuillen samalla kun sanoi: "Nyt tähtään Ryuuzakin poskeen", B piti pienen tauon kun jatkoi: ,"Katso ja opi."
Ja B osui kohteeseensa.

"Haluatko pois..? Saamasi pitää!"
L henkäisi kauhuissaan tuntiessaan syöksyvänsä Anárionia kohti. Pian mies sai kuitenkin yllättyä.
L ei tiennyt mitä oli odottanut muttei ainakaan sitä että Anárion ottaisikin hänet vastaan heittäen sitten sängylle, turvaan. Pois Anárionin ja B:n kamppailun keskeltä. Samassa Anárion näytti napanneen B:n palkkiin heittämän veitsen ja muutamalla nopealla askeleella oli B:n vieressä iskien tämän veitsen suoraan Beyondin käsivarteen. B älähti tuskasta kun verta tämän käsivarresta miehen vetäisestessä tikarin irti lihasta ja pongahtaen kauemmas.
"Vähän nopeautta poikaseni," Anárion tokaisi katsellen veristä tikaria kädessään. Hän kosketti poskeaan kädellään, johon jäi pieni veripisara. Anárion nuolaisi sormestaan verta lipaisten sitten vielä huuliaan. B naurahti ystävällisen kuuloisena: "Kiitos vinkistä." Oikeasti sanoissa ei ollut mitään ystävällistä, jokainen sanoista tihkui silkkaa myrkkyä.
"Nyt sinä olet minun," Anárion tokaisi pyöräyttäen tikaria sormissaan.
"Beyond, häivy täältä!" L huudahti niin kovasti kuin siinä tilassa vain kykeni. B näytti hetken hämilliseltä tuijottaessa punaisilla silmillään Anárionin punaisia silmiä. "Meillä tosiaan on paljon yhteistä", mies naurahti kepeästi ja nojasi seinään aavistuksen verran uupuneena. B silmäili Anárionia hetken uteliaana ja tuijotti kiinteästi tämän silmiin ennen kuin tokaisi yksinkertaisesti: "Tapa minut."
Siinä samassa L pongahti vuoteeltaan pystyyn. Mitä hittoa B yritti? Päästä hengestään?
"Kuulit oikein", B toisti maireasti samalla kun repäisi paidan hihastaan suurehkon palan ja yritti sitoa sillä käsivarttaan ettei se vuotaisi ihan mahdottomasti. "Tapa minut jos sinusta on siihen."

"Vähän nopeautta poikaseni."
"Kiitos vinkistä," B vastasi Anárionille naurahtaen ystävällisen kuuloisesti, mutta tuskin tämä sitä oikeasti oli. Anárion naurahti hieman halveksuen. Siinä mies seisoi yrittäen mitellä voimiaan vampyyrin kanssa. Anárion yritti pitää ajatuksensa kasassa. Hän ei saisi missään tapauksessa purra B:tä. Gamarueliin ei tarvittaisi toista vampyyriä. Sitä paitsi jos B:stä tulisi vampyyri, tästä tulisi entistä vaarallisempi ja mikä pahinta; tämän tappaminen saattaisi olla vaikeampaa jos osoittautuisi että tuo psyko täytyisi saada hengiltä.
"Nyt sinä olet minun," Anárion naurahti pirullisesti ottaen muutaman uhkaavan askelen seinään nojailevaa miestä kohden.
"Beyond, häivy täältä!" L:n ääni kajahti ilmoille saaden vampyyrin kääntämään punaisen katseensa L:ään.
Jumankauta Ryuuzaki, Anárion älähti mielessään, en ehkä pysty pelastamaan sinua toista kertaa mitä sinä oikein teet? Anárion otti muutaman askeleen tahtomattaankin L:ää kohden.
"Tapa minut," B:n ääni kuitenkin pysäytti Anárionin saaden vampyyrin huomion käännettyä takaisin B:hen. Anárion tuijotti kauhuissaan miestä, vaikka vampyyri tuijottikin verenhimoisella katseella toista.
"Kuulit oikein", B toisti saaden vampyyrin sähähtämään hieman, "Tapa minut jos sinusta on siihen." L liikahti nopeasti Anárionin selän takana saattaen vampyyrin kahden vaiheille. Anárion huusi päässään yrittäen pitää itsekuria, mutta Tristan oli ollut oikeassa; hän ei ollut vielä tarpeeksi vahva vastustamaan vampyyrin viettiään. Ei ainakaan jos ympäristössä tuoksui veri niinkin voimakkaasti kuin tänä iltana.
Tapa! Tapa! Hän pyytää sinua siihen.. tapa! Anárionin päässä jyskytti tuo nelikirjaiminen sana kovempana kuin koskaan, mutta mies pudisti päätään yrittäen saada selkeyttä ajatusmaailmaansa, Ei! Et voi tappaa häntä! Et tiedä kuka hän on tai miksi hän on täällä! Sinä et ole vampyyri, et ole! Samassa mies pongahti kattoon ja siitä B:n kimppuun. Miehet kaatuivat lattialle ja Anárion nousi vampyyrin ketterin askelin pystyyn heittäen B:n kovalla vauhdilla seinään.
Lopeta! hän karjui päässään pystymättä kuitenkaan tekemään mitään. Samassa hän ponkaisi jälleen B:n kimppuun pitäen hampaat kuitenkin erossa toisen niskasta vaikka se veikin häneltä hurjasti voimia. Tahdon voimaa. jälleen B lensi tolppaa kohden jysähtäen sitten maahan.
"Ei," Anárion mutisi laskeutuen vapisevana polvilleen, "ei.. En ole.." Samassa hän kohotti katseensa B:hen.
"En ole psykopaatti," hän sanoi hampaiden välistä, "en tapa sinua koska en ole niin kuin sinä." Samassa hän taivutti hieman niskaansa ylös päästäen kovan sähähdyksen. Sitten hän jysäytti päänsä alas iskien hampaansa käsivarteensa. Hän repäisi suurehkon palasen kulmahampaillaan irti imien sitten omaa vertaan nieluunsa. Hän tarvitsi verta päästäkseen tästä tilanteesta ilman tappoa.. Vaikka se sitten vaatikin hänen omaa vertaan. Verenhimo oli saatava sammumaan ennen kuin B saisi hänet kimppuunsa.

B huomasi kuinka toinen mies pongahti kattoon ja siitä hänen kimppuunsa. Miehet kaatuivat lattialle ja Anárion nousi vampyyrin ketterin askelin pystyyn heittäen B:n kovalla vauhdilla seinään. Tällä kertaa B älähti oikeasti kovaa kuullessaan kivuliaan rusahduksen selässään. B irvisteli hetken aikaa tuskastuneena, mutta alkoi sitten hekotella itsekseen. Tämähän oli mielenkiintoista... Katsella kuinka Orlandan nulikka kamppaili itsensä kanssa.
Se oli erittäin viihdyttävää. B ei pelännyt kuolemaa. Ei niin että hän olisi sitä toivonutkaan, muttei missään muotoa myöskään pelännyt. Kuolema oli luonnollinen asia joka ei katoaisi. Oliko mitään väliä kuolisiko B nyt vai muutaman kymmenen vuoden kuluttua? Ei. B:lle oli aivan sama elikö hän vai ei. Se oli yhdentekevää. Ei hänellä ollut tässä elämässä mitään, mutta ei kuolemallakaan mitään voittaisi. Näin ollen; yksi ja sama.
Pian Anárion ponkaisi jälleen B:n kimppuun pitäen hampaat kuitenkin erossa toisen niskasta. B oli yllättynyt siitä että toisella oli tahdon voimaa näinkin paljon... ja vielä tuollaisessa tilassa.
"Ei," Anárion mutisi laskeutuen vapisevana polvilleen, "ei.. En ole.." Samassa hän kohotti katseensa B:hen joka rypisti otsaansa hämillään.
"En ole psykopaatti," hän sanoi hampaiden välistä, "en tapa sinua koska en ole niin kuin sinä."
B tuijotti toista lasittunein silmin. "Sanoit aiemmin etten tiedä mitään sinusta", mies sanoi hiljaisella ja tyynellä äänellä joskin pienen väreilyn B:n puheesta saattoi kuulla. "Nyt sanon saman asian sinulle. Et tiedä minusta mitään... et yhtään mitään, Anárion."
Samassa Anárion taivutti hieman niskaansa ylös päästäen kovan sähähdyksen. Sitten hän jysäytti päänsä alas iskien hampaansa käsivarteensa. Hän repäisi suurehkon palasen kulmahampaillaan irti imien sitten omaa vertaan nieluunsa.
B kuuli kuinka L älähti kauhuissaan taustalla kun taas B itse ei osannut tehdä muuta kuin tuijottaa toista silmät pyöreinä. Järkyttyneenä mutta samalla lumoutuen. Tämä Anárion todella oli jotakin...

"En ole psykopaatti. En tapa sinua koska en ole niin kuin sinä."
"Sanoit aiemmin etten tiedä mitään sinusta"Anárion kuuli B:n sanovan hiljaisellä, hieman jännittyneen oloisella äänellä: "Nyt sanon saman asian sinulle. Et tiedä minusta mitään... et yhtään mitään, Anárion."
"En tiedä," Anárion vastasi sylkäisten maahan, "eikä minun tarvitsekkaan!"
Samassa hän iski hampaansa käsivarteensa alkaen juoda omaa vertaan. Samaa tahtia kun veri virtasi hänen nieluaaan pitkin mahaan, hän alkoi saada ajatuksiaan takaisin kasaan. Veri teki ihmeitä vampyyrille, se oli myönnettävä. Tuntui kuin vampyyri Anárionin sisällä olisi sitä mukaa hiipunut mitä enemmän Anárion joi vertaan. Ongelma oman veren juomisessa oli kuitenkin aika suuri: Anárion menetti samaa tahtia vertaan kun sitä joikin. Se ei tehnyt hyvää miehen fyysiselle kunnolla saatika voimille. Äkkiä vampyyri jättäytyi lähes kokonaan taustalle ja Anárion repäisi hampaansa irti lihastaan. Samassa mies oksensi verta lattialle yskäisten sitten. Kuvottavaa. Mies tärisi tietämättä oikein itkeäkö vai nauraa vai mitä? Hän huokaisi henki väristen kohottaen sitten vesittyneet silmänsä B:hen ja L:ään. Miehet kumpikin tuijottivat häntä kuin hullua. L lähinnä kauhuissaan, B taas ilmeettömänä.
"Häivy täältä," Anárion sanoi B:lle sylkäisten verta lattialle, "tämän näytöksen ei tarvitse toistua.. meidän kaikkien takia." Anárion yritti nousta seisomaan muttei siitä mitään tullut. Verenhukassa kun oli hieman paha tehdä yhtään mitään. Veri norui hiljalleen puolhaltian kättä pitkin lattialle värjäten viimeisetkin kohdat punaisellaan.

[Nyt tuli lyhyttä O.o Mut siis vaikka Anárion käskeekin B:n poistua ni ei sen tarvi silti totella ; ) ]

"Häivy täältä," Anárion sanoi B:lle sylkäisten verta lattialle, "tämän näytöksen ei tarvitse toistua.. meidän kaikkien takia."
B räpäytti silmiään hämillisenä eikä saanut ensin sanaakaan suustaan, mutta virnisti sitten mielipuolisesti. "Mitä jos en haluakaan lähteä?" Beyon katseli virnuillen kuinka Anárion yritti nousta seisomaan siinä onnistumatta. Veri norui hiljalleen puolhaltian kättä pitkin lattialle värjäten viimeisetkin kohdat punaisellaan.
B riuhtaisi Anárionia haastavasti tämän paidan kauluksesta hymyillen rattoisasti. "Olet kyllä antanut parasta viihdettä pitkään aikaan", B ilmoitti lepertelevään äänensävyyn. "Ja olen utelias... Tavattoman utelias ja kiinnostunut näkemään mitä tapahtuu seuraavaksi."
L nousi seisomaan. Heikosti, mutta nousi kuitenkin ja katsahti B:tä varoittavasti. "Jos tajuat yhtään omaa prastasi... sinun kannattaa oikeasti lähteä, Beyond", L sanoi heikolla mutta kuuluvalla äänellä. "Se on ohi, Beyond."
B oli hetken ihan hiljaa katseli Anárionia. Tämä ei kestäisi pitkään... Se oli hyvä juttu. B oli voiton puolella.
Eikä hän todellakaan antaisi luovutus voittoa Anárionille. Eikä Varsinkaan L:lle.
"Ei...", B naurahti hivenen huvittuneesti. "Tämä ei ole läheskään ohi, Ryuuzaki... Tästä tämä vasta alkaa."
Ja niin sanottuaan B veti taskustaan tikarin ja upotti sen kivuliaasti omaan käsivarteensa. Mies ähkäisi tuskasta tuntiessaan terän lihassaan muttei välittänyt siitä. Sitten hän vetäisi tikarin pois käsivarrestaan ja upotti sen Anárionin käsivarteen. B provosoi Anárionia omalla verellään ja sillä että kävi toisen kimppuun.
B väänsi tikaria toisen kädessä hitaasti kunnes veti sen pois antaen veren roiskahtaa sekä omilleen että Anárionin kasvoille. B ei kuitenkaan perääntynyt vaan tuijotti toista suoraan silmiin.
Mikä on siirtosi, Anárion...?

"Häivy täältä. Tämän näytöksen ei tarvitse toistua.. meidän kaikkien takia."
"Mitä jos en haluakaan lähteä?" B kysyi. Anárion naurahti hieman epäuskoisena.
"Nyt ei ole kyse mistään haluamisista," hän henkäisi yskien hieman, "Beyond.. Beyondhan se oli? Nyt on kyse siitä mikä on parasta kaikkien kannalta. Et sinä halua kuolla vaikka kuinka pyytäisit minua tappamaan sinut."

Samassa B asteli Anárionin luo nostaen tämän ylemmäs paidan kauluksesta.
"Olet kyllä antanut parasta viihdettä pitkään aikaan"
"Viihdettä?" Anárion toisti entistä epäuskoisempana. Hän oli ollut oikeassa miehen suhteen, tämä ei ollut mieleltään täysin terve. Kukaan ei halunnut leikkiä vampyyrin kanssa sillä aina silloin oma henki oli vaakalaudalla.
"Ja olen utelias... Tavattoman utelias ja kiinnostunut näkemään mitä tapahtuu seuraavaksi," B jatkoi.
"Ei mitään!" Anárion henkäisi, "ei yhtään mitään."
"Jos tajuat yhtään omaa prastasi... sinun kannattaa oikeasti lähteä, Beyond" Ryuuzaki sanoi taka-alalta, "Se on ohi, Beyond."
"Ei...", B sanoi huvittuneena, "Tämä ei ole läheskään ohi, Ryuuzaki... Tästä tämä vasta alkaa." Anárion ei ehtinyt sanoa mitään kun hhän jo tipahti lattialle. B alkoi käkättää psykopaattisesti ja kauhukseen Anárion huomasi tikarin tämän omassa käsivarressa.
"Bayond!" Anárion älähti yskäisten, "lopeta!" Samassa tikari uppoutui Anárionin käsivarteen B:n pitäessä tätä jälleen tiukassa otteessaan. Puolhaltia huusi tuskasta miehen kääntäessä tikaria tämän lihassa. B:n vetäistessä tikarin irti, verta roiskahti niin Anárionin kuin B:n itsensä kasvoille. B ei kuitenkaan irrottanut otettaan miehen kädestä vaan pikemminkin tuntui tiukentavan otettaan.
"Tapat meidät kaikki Beyond," Anárion kähisi siirtäen veriset kasvonsa Beyondiin kohdaten tämän punaisen katseen. Hiljalleen Anárionin muodonmuutos alkoi jälleen.
"Tapat meidät," Anárion sanoi, "sinä tiedät sen etkö tiedäkin?!"
Anárion tiesi että tällä kertaa hän häviäisi. Ensimmäinen erävoitto hänen ja vampyyrin välillä oli ollut sattumaa. Hän ei voisi sammuttaa verenjanoa uudelleen omalla verellään.. Tai voisi mutta samalla hän itse voisi kuolla. Anárion tarvitsi apua. Hän ei selviäisi tästä yksin. Mitä hän oli oikein ajatellut sännätessään taloon? Toisaalta ei hän ollut voinut jättää Ryuuzakia kärsimään yksinkään.
Apua, Anárion kuiskasi ajatuksissaan. Hänen päässään jyskytti. Pikkuhiljaa Beyondin kasvot alkoivat sumentua hänen edessään ja maailma alkoi muuttua punaiseksi hänen silmissään.

"Nyt ei ole kyse mistään haluamisista," puolhaltia henkäisi yskien hieman, "Beyond.. Beyondhan se oli? Nyt on kyse siitä mikä on parasta kaikkien kannalta. Et sinä halua kuolla vaikka kuinka pyytäisit minua tappamaan sinut."
"Kyllä, nimeni on Beyond", B myönsi. Turha nimeä nyt tässä vaiheessa oli enää kiistää. "Ja mistä sinä tiedät mitä minä haluan?" B kysyi rennosti ja naurahti huolettomasti nojaten seinään. "Katsos kun... Vaikka en suoranaisesti haluaisikaan kuolemaa, en myöskään ole haluamatta sitä."

"Tapat meidät kaikki Beyond," Anárion kähisi siirtäen veriset kasvonsa Beyondiin kohdaten tämän punaisen katseen. Hiljalleen Anárionin muodonmuutos alkoi jälleen. Beyond henkäisi ihastuksissaan ja taputti haltioituneena käsiään yhteen.
"Hienoa, toimintaa!" B hihkaisi hyväntuulisesti ja katsahti riemuissaan L:ää joka oli jähmettynyt järkyttyneenä paikoilleen selvästikään tietämättä mitä tehdä.
"Tapat meidät," Anárion sanoi, "sinä tiedät sen etkö tiedäkin?!"
"Huppista vaan!" B naureskeli kimakalla äänellä, lähes kikattaen. "Niinpä taidan tehdä! Mutta ei se varmaa ole... siksi täytyy vain katsoa mitä tapahtuu. Jännittävää, eikö?"
"Olet sairas, Beyond", L ärähti taustalla samalla kun asteli Anárionia ja B:tä kohden.
"Anárion... oletko kunnossa? Koeta hillitä itsesi!" L huudahti jo hivenen hädissään.

"Nyt ei ole kyse mistään haluamisista. Beyond.. Beyondhan se oli? Nyt on kyse siitä mikä on parasta kaikkien kannalta. Et sinä halua kuolla vaikka kuinka pyytäisit minua tappamaan sinut."
"Kyllä, nimeni on Beyond", B myönsi, "Ja mistä sinä tiedät mitä minä haluan?"
"En tiedäkään," Anárion sanoi, "mutta niin ainakin annat ymmärtää."
"Katsos kun... Vaikka en suoranaisesti haluaisikaan kuolemaa, en myöskään ole haluamatta sitä," B sanoi.
"Beyond," Anárion sanoi yskien, "Elämä on aina kuolemaa parempi. Kuolemassa ei ole mitään."

"Tapat meidät kaikki Beyond," Anárion kähisi sulkien sitten silmänsä hetkellisesti. Hän kuuli B:n taputtavan jossakin aivan lähellä.
"Hienoa, toimintaa!" tämän ääni kuului selkeänä miehen päässä.
"Tapat meidät," Anárion sanoi, "sinä tiedät sen etkö tiedäkin?!"
"Huppista vaan!" B naureskeli kimakalla äänellä, "Niinpä taidan tehdä! Mutta ei se varmaa ole... siksi täytyy vain katsoa mitä tapahtuu. Jännittävää, eikö?"
"Olet hullu Beyond," Anárion tokaisi, "sinä kuolet meistä ensimmäisenä! Kai tiedät sen?"
"Olet sairas, Beyond", Ln ääni kuului jossakin taustalla. Anárion oli menettämässä hallintaansa. Hän oli jo sitä mieltä että voisi yhtähyvin tappaa Beyondin ja haudata tämän ruhon metsään. Ei kukaan saisi koskaan tietää.. Hän voisi vaikka uhkailla L:ää pitämään suunsa kiinni tai tekisi tälle niinkuin B:llekin.
"Anárion... oletko kunnossa? Koeta hillitä itsesi!" L:n ääni sanoi. Kunnossa? hänkö? Hän oli elmänsä kunnossa.. hän saisi kohta verta juodakseen niin paljon kuin halusi. Ei. Ei saisi. Hän ei voisi antaa B:lle sitä riemua.. Riemua? Sehän olisi vallan hauskaa kummastakin! B saisi haluamansa ja Anárion itse pääsisi sammuttamaan janonsa.. Ei! Hillitse itsesi Anárion.. Hillitse? Eikö olisi helpompaa vain luovuttaa ja antaa B:lle hänen pelinsä? Olisi.. eikö olisikin? Aivan niin.. Anna mennä vampyyri, anna hänelle pelisi.
"Ei," Anárion karjaisi äkisti tarttuen terveellä kädellään B:hen heittäen tämän sitten jälleen huoneen poikki. Itse hän kompuroi kauemmas niin B:stä kuin L:stäkin.
Et ole vampyyri Anárion! Anárionin koko ruumis tärisi hänen yrittäessään pitää itseään kasassa. Hän riuhtoi ja kompuroi pitäen kiinni pöydän reunasta ettei kaatuisi. olisi helpompi vain kuolla.. Kuolla? Et sinä voi kuolla Anárion! Et vaan voi. Sinut voi pakottaa kiviseen hautaasi muttei sinua voi tappaa. Olet jo puoliksi kuollut. Olet vampyyri! Sinulla ei ole elämää.. Sinulla on vain veri ja oma kuolemattomuutesi. Juo ja sammuta kyltymätön janosi.
"Eieieiei," Anárion toisti tuskissaan. Hänestä tuntui kuin hänen koko ruumiinsa räjähtäisi. Hän tunsi veren kohinan suonissaan. Hän tunsi kuinka sydän pamppaili kovempaa kuin koskaan. Hän kuuli joka ainoan äänen kovempana kuin koskaan. Kipu hänen ruumiissaan yltyi yltymistään.
Tapa hänet! EN!

"Beyond," Anárion sanoi yskien, "Elämä on aina kuolemaa parempi. Kuolemassa ei ole mitään."
"Ei elämässäkään. Ei sen puoleen", B sanoi nyt ehkä vähän ärsyyntyen. "Eli ihan sama. Lopeta jänkkääminen."

"Olet hullu Beyond," Anárion tokaisi, saaden B:n naurahtamaan iloisesti: "Kukapa meistä ei olisi vähän hullu?"
B tosin tiesi itsekin olevansa enemmön kuin vähän hullu. Olihan hän osittain itse ajanut itsensä siihen tilaan.
"sinä kuolet meistä ensimmäisenä! Kai tiedät sen?"
"En", B tokaisi yksinkertaisesti leveä hymy kasvoillaan. "En tiedä, en osaa ennustaa. Kohtahan se nähdään."

"Ei," Anárion karjaisi äkisti tarttuen terveellä kädellään B:hen heittäen tämän sitten jälleen huoneen poikki.
B huudahti taas kivusta paiskautuessaan lattialle. Anárion taas kompuroi kauemmas niin B:stä kuin L:stäkin.
B huohotti hetken aikaa raskaasti mutta katsahti sitten vahingoniloisesti Anárionia joka viljeli sanaa 'ei' tuskissaan."Kylläkylläkylläkyllä", B heitti takaisin härnäävään äänensävyyn. "Beyond, lopeta!" L komensi häntä ainakin sadennen kerran jolloin mies pyöräytti tylsistyneenä silmiään. L ei ymmärtänyt mitään hauskan päälle...

"Olet hullu Beyond,"
"Kukapa meistä ei olisi vähän hullu?" B naurahti iloisesti. Anárion pudisteli päätään epäuskoisena ja alkoi jo menettää totaalisesti toivoaan tilanteeseen.
"Sinä kuolet meistä ensimmäisenä! Kai tiedät sen?"
"En", B sanoi leveästi hymyillen, "En tiedä, en osaa ennustaa. Kohtahan se nähdään."
"No ehkä en tiedä kuoletko ensimmäisenä," Anárion sanoi, "mutta sen tiedän että se vampyyri jota sinä yrität saada ulos haluaa sinun vertasi."

"Ei, ei ei eieieii!"
"Kylläkylläkylläkyllä", B heitti takaisin härnäävään äänensävyyn huoneen toiselta puolelta.
"Beyond, lopeta!" Ryuuzakin ääni kuului jostakin hyvin kaukaa. Anárion vajosi polvilleen. Hän ei jaksanut. Ei jaksanut! Beyond koituisi hänen kuolemakseen tätä menoa. Jotakin oli keksittävä ja pian!
"Ryu-.. Ryuuzaki," Anárion kähisi hampaiden välistä, "Hae.. Hae ap-.. apua" Samassa vampyyri loikkasi B:tä kohden, mutta Anárion pysäytti vampyyrin kulun, "mene!" Anárion törmäsi pöytään yrittäessään estää kulkuaan. Oikea käsi, jonka hän itse oli ensin repinyt verille ja johon Beyond oli iskenyt tikarinsa ei enää tuntunut toimivan. Hän ei tuntenut kädessään edes kunnolla kipua enää ja pikkuhiljaa käsi alkoi muuttua sinertäväksi. Anárion kaatui maahan sulkien silmänsä. Ei hän voisi kuolla näin. Ei voisi. Hänellä oli vielä paljon koettavaa ja paljon nähtävää.
"Beyond," hän kuiskasi puolitajuissaan, "tapa.. tapa.." Äkkiä hänen punaiset silmänsä rävähtivät auki, mutta hän ei päässyt ylös hyökätäkseen Beyondin kimppuun. Anárion olikin oletettua vahvempi, mikä hämmästytti poikaa itseäänkin.
Anárion repäisi paitansa auki ja pois päältään. Hän tarvitsi siteen käteensä.. Oliko se liian myöhäistä?
Katkaise se! ääni miehen päässä huusi, mutta Anárion pudisti tuskissaan päätään. Kaikki oli epäselvää ja valkoisen sävyistä. Hän tavoitteli paitansa repaleita yrittäen sitten puolitajuissaan sitoa kättään olkapään alapuolelta kiristyssiteeseen.
"Olit oikeassa," mies kuiskasi hiljaa, "olit niin oikeassa Tris.."

"Ryu- .. Ryuuzaki," Anárion kähisi hampaiden välistä, "Hae.. Hae ap-.. apua"
L nyökkäsi mutta epäröi hetken. Voisiko hän oikeasti jättään B:n ja Anárionin toistensa armoille...?
"mene!" L nyökkäsi päättäväisesti ja säntäsi talosta ulos.

"Beyond," Anárion kuiskasi puolitajuissaan, "tapa.. tapa.." B nojautui toista kohden kuullostellakseen mitä toisella oli sanottavaa mutta sitten toisen punaiset silmät rävähtivät auki. B tuijotti silmiä ilmeettömästi muttei osannut pelätä. Silmiä ainakaan. Mutta pikku hiljaa B alkoi tuntea olonsa uhatuksi... Ja syytä olikin.
Anárion repäisi paitansa auki ja pois päältään.
Mies tavoitteli paitansa repaleita yrittäen sitten puolitajuissaan sitoa kättään olkapään alapuolelta kiristyssiteeseen.
"Olit oikeassa," mies kuiskasi hiljaa, "olit niin oikeassa Tris.."
"Tris?" B kysyi uteliaasti. "Kuka hän on? Se oliosusi josta äitykkäsi kertoi minulle?"

L juoksi pitkän matkan vain huohottaen ja apua huudellen. Toisinaan L toivoi että hänellä olisi ollut voimaeläin...
Anora oli sanonut että mies saisi sellaisen kun toimi kuitenkin turvallisuusvastaavana Ganareille. Sen aika vain ei ollut ihan vielä. L murahti turhautuneena kun taas kajautti ilmoille: "Auttakaa! Kuka tahansa!"
Mies kompastui puunjuureen ja lennähti rähmälleen maahan.
"Hienoa..." mies kähisi sarkastisesti yrittäen nousta seisomaan mutta hän alkoi menettää tajuntaansa.
"Apua... joku... tulkaa..."

"Beyond, tapa.. tapa.." Anárion tunsi kuinka Beyond palasi hänen lähelleen kumartuen tämän puoleen. Hän tunsi veren sieraimissaan kuullen miehen sydämen pulssin lähellään.
"Olit oikeassa, olit niin oikeassa Tris.."
"Tris?" B:n ääni kuului läheltä, liian läheltä.. "Kuka hän on? Se oliosusi josta äitykkäsi kertoi minulle?" Anárion raotti silmiään hieman, muttei nähnyt mitään. Hetken ajan tuntui kuin kaikki kipu olisi pikkuhiljaa valunut veren mukana ulos hänen ruumiistaan. Ympäristö tuntui rauhoittuvan ja hiljentyvän. Tuuli tuntui heiluttava hänen hiuksiaan. Kaikki oli hyvin. Samassa kipu palasi entistä kovempana ja Anárion palasi rytinällä takaisin maailmojen toiselta laidalta tähän hetkeen. Hän karjaisi kivusta pongahtaen sitten salamana seisomaan. Hän hoippui hetken kauemmas kaatuen sitten polvilleen lattialle. Ruumiin voimat olivat ehtyneet, mutta vampyyrin tahto rieputteli miehen ruumista miten halusi. Anárion kaatui lattialle toivoen että tämä kaikki pian loppuisi.

"Auttakaa!" kantautui jostakin kylän suunnalta avunhuuto tristanin korviin. Mies kohotti katseensa järvestä huudon suuntaan.
"Kuka tahansa!" Tristan heitti viimeisen leipäkiven järveen jättäen sen pomppimaan sen tyyntä pintaa pitkin. Hän nousi hevosensa selkään sanoen valkean ratsun korvaan jotakin oliokielellä. Samassa hevonen ampaisi laukkaan seuraten vaistojaan kohti huutoa. Hevonen pysähtyi äkisti ja Tristan saattoi huomata maassa makaavan miehen.
"Ryuuzaki-san!" mies älähti laskeutuen nopeasti tämän vierelle. Mies oli aivan niin kuivan kun tuoreenkin veren peitossa. Kaiken kukkuraksi kaikki veri ei ollut miehen omaa.
"Mitä on tapahtunut?" Tristan henkäisi kääntäen miehen kyljelleen, "Ryuuzaki?! Herää Ryuuzaki!"

[Sä voisit vaikka vähän viillellä Anárionia vielä.. jos vaan siis haluut 8D ]

Anárion raotti silmiään hieman, muttei tuntunut reagoivan B:n sanoihin mitenkään. B hymähti ja rypisti otsaansa mietteliäänä, mutta pian virne levisi taas tämän kasvoille. Eipä päivästä ainakaan tylsä ollut tullut... Ei...
Jos tästä selvittäisiin, pitäisi B hauskaa Anárionin kanssa joskus toistekin!
Pian toinen mies karjaisikin kivusta pongahtaen sitten salamana seisomaan. Tämä hoippui hetken kauemmas kaatuen sitten polvilleen lattialle. B repesi railakkaaseen nauruun ja nousi seisomaan astellen toista kohden tikarillaan leikitellen. "Rauhoitu, poika hyvä", B hyräili hyväntuulisesti samalla kun testasti sormenpäällään tikarin terävyyttä. "Älä huoli. Jos nätisti pyydät suon sinulle pian rauhan... mutta ensin haluan hiukan leikkiä." B hyökkäsi Anárionin päälle ja viilsi paidan auki miehen rintakehän kohdalta. Sitten hitaasti hän upotti tikarin pienesti toisen rintakehään ja viilsi.

"Ryuuzaki-san!" L kuuli jonkun älähtävän, mutta ääni kuulosti kaukaiselta... hyvin kaukaiselta... Tähänkö tämä kaikki nyt päättyisi?
"Mitä on tapahtunut?" Tristan henkäisi kääntäen miehen kyljelleen, "Ryuuzaki?! Herää Ryuuzaki!"
L raotti silmiään heikosti ja tämän silmät lepattivat hetken. "A-Anárion...", mies sai sitten sanottua heikosti ja yski. "Minä... minun kimppuuni hyökättiin... Anárion tuli ja..." L tunsi kuinka silmäluomet alkoivat tuntua raskailta ja painautua pikku hiljaa kiinni. "Vampyyri", mies sai henkäistyä viimeisillä voimillaan ennen kuin menetti taas tajuntansa.

"Rauhoitu, poika hyvä" Beyondin mairea ääni tuntui kuuluvan jostakin hyvin kaukaa, melkein toisesta paikasta. Anárion puuskahti sanoille. Rauhoitu?! Miten tälläisessä tilanteessa rauhoitutaan. Ei Beyond voinut käskeä häntä rauhoittumaan, koska ei pystynyt sadistisimmissa mielikuvissaankaan kuvittelemaan sitä kipua ja tuskaa mikä hänen ruumiissaan sillä hetkellä jylläsi. Ja vielä pitäisi rauhoittua?
"Älä huoli. Jos nätisti pyydät suon sinulle pian rauhan... mutta ensin haluan hiukan leikkiä," Beyondin ääni kuului nyt hieman lähempää. Anárion yritti vaivalloisesti siirtyä kauemmas, mutta samassa hän rysähti maahan tuntien käsien kääntävän itsensä ympäri. kuului repeämisen ääni ja samassa viiltävää kipua rintakehässä. Polttava kipu levisi nopeasti joka puolelle ruumista. Anárion yritti huutaa mutta ääntä ei tainnut enää kuulua.. Tai ei hän oikein enää tiennyt huusiko vai ei. Hän ei tiennyt enää mitään. Vain sen että Beyond oli aikeissa tappaa hänet. No antaa olla. Tehköön sitten niin. parempi ehkä kuolleena kuin tässä tilassa.

"Ryuuzaki-san! Mitä on tapahtunut? Ryuuzaki?! Herää Ryuuzaki!"
Mies rajotti hitaasti silmiään palaillen pikkuhiljaa tajuihinsa.
"Voi jumala Ryuuzaki," Tristan antoi huolestuneen katseensa kulkea miehen revityssä ja raastetussa ruumiissa, "mitä helvettiä sinulle on tapahtunut.."
"Minä... minun kimppuuni hyökättiin... Anárion tuli ja..." Ryuuzaki sanoi hiljaisella äänellä puolitajuissaan.
"Anárion?" Tristan kauhistui. Veri ja Anárion eivät sopineet samaan paikkaan.. eivät ollenkaan. Vampyyri ja veri ei ollut koskaan hyvä yhdistelmä.
"Vampyyri," Ryuuzaki henkäisi menettäen jälleen tajuntansa. Tristan kohotti katseensa miehestä vilkuillen jokseenkin hädissään ympärilleen. Ketään ei ollut mailla eikä halmeilla.. Ihme että hänkään oli ollut niin lähettyvillä. Missä hemmetissä Anárion oli.. ja kuka tämän kaiken takana oli? Ei Anárion sentäs varmaan ollut hyökännyt Ryuuzakin kimppuun.. vai oliko? Ei.. Ei sentäs. Tristan laski Ryuuzakin maahan ruohikolle juosten sitten hevosensa luo kaivellen satulalaukkuja hetkisen. Sitten hän kaivoi pienen pullon esiin, joka sisälsi vihreää mömmöä. Sitten hän polvistui Ryuuzakin puoleen raottaen hieman tämän suuta kaataen sitten pullosta muutaman tipan tämän huulille. Vihreä öljy oli tehty thembóranin puusta, se ei ollut parantavaa rohtoa niin kuin useat muut vaan pikemminkin piristävää ja kivut hetkellisesti kadottavaa. Sitä oli vaarallista käyttää paljossa määrin, mutta oli todella kätevä rohto sotatantereella kun loukkaantuneita roudattiin pois kentältä. Ryuuzakin täytyisi herätä ja neuvoa tie sinne missä tämä kaikki oli tapahtunut.. Jos Anárion oli tämän kaiken takana, Tristanin pitäisi saada mies rauhoittumaan. Ei vampyyriä voinut jättää yksin riehumaan Gamarueliin.
"Ryuuzaki?" Tristan huhuili, "Ryuuzaki herää, tarvitsen apuasi.."

"Sinähän olet ihan kuin taideteos", B kikatteli. Kyllä, tämän hetkinen Anárion oli B:n muuntelema taideteos...
Voi kuinka B ihadtelikaan tuota urheutta ja avuttomaatta samassa paketissa. "Minun taideteokseni", B mutisi ääneen ja siveli hitaasti Anárionin poskea toisella kädellään. "Täytyyhän taitelijan aina singeerata teoksensa..."
Siinä samassa B repi tikarilla riekaleiksi Anárion paidan myös olkapään kohdalta. Paljaahan olkapäähän hän viilsi tikarillaan ison B - kirjaimen.

Taju alkoi palata ja L tunsi kuinka jotakin nestemäistä mömmöä tipahteli hänen huulilleen. Mies raotti taas silmiään hivenen ja näki sumeasti Tristanin...
"Ryuuzaki?" Tristan huhuili, "Ryuuzaki herää, tarvitsen apuasi.." L voihkaisi pienesti, mutta hetken kuluttua tajusi kuinka helpommalta hengittäminen alkoi tuntua. Kipu lievitti ja kaikki alkoi näyttää L:n silmissä selvemmältä.
Nyt hän näki Tristanin terävänä. L nousi seisomaan ja tuijotti toista kysyen: "Kauan olen ollut tajuttomana?"
Pian L kuitenkin muisti kaiken tapahtuneen ja tämän silmät laajenivat järkytyksestä. Anárion...!
"Tristan", L sanoi kovemmalla äänellä ja nousi nyt jo seisomaan. "Eräs Beyond hyökkäsi kimppuuni ja Anárion yritti auttaa minua mutta tilanne riistäytyi hallinasta... Ne kaksi ovat siellä nyt keskenään, meidän on palattava asuntooni nyt heti!"

"Sinähän olet ihan kuin taideteos" B:n ääni kuului jostakin läheltä. Taideteos? Vampyyri Anárionin sisällä sykähti äkisti palaten takaisin eloon.
"Minun taideteokseni"
"Täytyyhän taitelijan aina singeerata teoksensa..." B:n ääni kuului nyt hieman selkeämpänä.
Anárion liikahti hieman ja samassa veri alkoi norua hänen olkapäätään pitkin. Hän ei tuntenut kipua. Ei enää. Kipu oli turhaa. Anárion tiesi ettei selviäisi tästä tilanteesta yksin eikä hänellä ollut varmaa tietoa mistään.. Ei edes siitä oliko Ryuuzaki löytänyt apua.. Oliko tämä edes päässyt huoneesta ulos?
Samassa vampyyri päätti koota vielä kerran viimeiset voimien rippeet tönäisten B:n pois päältään ja nousten sitten seisomaan. Vampyyri alkoi näkyä kuolon tavoin anárionin ruumiissa; tämän kylkiluut paistoivat jo ja käsivarret alkoivat näyttää pikemminkin pelkiltä luurangon käsivarsilta. Vampyyri tarttui B:n kaulaan nostaen miestä ylemmäs.
"Minä en ole taideteos," Anárion sähisi vampyyrin äänellään, "taideteos on jotakin kaunista ja kuvottavaa.. Olen mestariteos." Anárion heitti B:n maahan horjahtaen hieman itse. Vampyyri oli kuitenkin osittain kuollut olento, elävä kuollut. Hän ei tarvinut Anárionin voimia elääkseen. Vampyyri tarvitsi vain verta.. ja sitähän oli valtavasti tarjolla.
"Mestariteos," vampyyri toisti vilkaisten veristä olkapäätään, "joka ei ole taiteilijan omaisuutta." Pitkillä luutuneilla kynsillään Anárion viilsi olkapäähänsä viisi haavaa, jotka sotkivat täydellisen B-kirjaimen pelkäksi haavasotkuksi. Mies siirsi hitaasti katseensa takaisin B:hen lähtien varmoin askelin tätä kohden.
"Kuka sinä oikeastaan olet Beyond?" sähisevä ääni kysyi pysähtyen aivan B:n eteen. Hiljaa naristen mies kumartui miehen puoleen.
"Minä olen Sir Morrigan," vampyyri sanoi virnistäen, "ja sinä olet minun ensimmäinen jälkeläiseni."

"Ryuuzaki? Ryuuzaki herää, tarvitsen apuasi.."
Äkkiä Ryuuzaki avasi silmänsä ja pian tämä seisoikin jo Tristanin vieressä.
"Kauan olen ollut tajuttomana?" mies kysyi.
"Pari minuuttia ehkä," Tristan vastasi, "aika tujua tavaraa tämä." Tristan katsahtia pulloa survoen sen sitten nopeasti takaisin satulalaukkuun.
"Tristan", L sanoi äkkiä, "Eräs Beyond hyökkäsi kimppuuni ja Anárion yritti auttaa minua mutta tilanne riistäytyi hallinasta... Ne kaksi ovat siellä nyt keskenään, meidän on palattava asuntooni nyt heti!"
"Beyond?" Tristan toisti tuntematta ketään sen nimistä. No onneksi Anárion ei sentään ollut L:n haavojen takana.. toivottavasti.
"Nouse ratsaille," Tristan sanoi Ryuuzakille, "oletko koskaan ratsastanut?" Varmuuden vuoksi Tristan supisi oliokielellä hevosensa korvaan toimintaohjeet.
"Näytä tietä," Tristan sanoi Ryuuzakille, "en ole koskaan käynyt luonasi."

Yhtäkkiä B tunsikin lennähtävänsä pois toisen päältä ja huomasi ettei Anárion näyttänyt enää lainkaan itseltään... Tämän kylkiluut paistoivat jo ja käsivarret alkoivat näyttää pikemminkin pelkiltä luurangon käsivarsilta.
Vampyyri tarttui B:n kaulaan nostaen miestä ylemmäs. B yritti kakoa kurkkuaan saadakseen henkeä ja tuijotti Anárionia nyt jokseenkin kauhistuneena.
"Minä en ole taideteos," Anárion sähisi vampyyrin äänellään, "taideteos on jotakin kaunista ja kuvottavaa.. Olen mestariteos." Anárion, tai hänen vampyyri puolensa, heitti B:n maahan horjahtaen hieman itse. B älähti taas tuskasta ja mulkaisi vampyyria. "Tuo...", B äyskähti nousten taas seisomaan. "Ei ollut kovin kivasti tehty..."
"Mestariteos," vampyyri toisti vilkaisten veristä olkapäätään, "joka ei ole taiteilijan omaisuutta." Pitkillä luutuneilla kynsillään Anárion viilsi olkapäähänsä viisi haavaa, jotka sotkivat täydellisen B-kirjaimen pelkäksi haavasotkuksi.
"Sinulla on asennetta, pidän siitä", B tokaisi vääntäen kasvoilleen jonkin virneen tapaisen muttei pystynyt olemaan enää täysin pelkäämättä. Vaikka B olikin psykopaatti... ei hän sentään tyhmä ollut. B tiesi olevansa hitonmoisessa vaaratilanteessa nyt, jonka oli itse aiheuttanut. Samaan aikaan B kuitenkin nautti tästä pelkotilasta. Hän tunsi jotakin... ihan inhimillisesti. B oli Anárionille kiitollinen siitä.
Anárion siirsi hitaasti katseensa takaisin B:hen lähtien varmoin askelin tätä kohden.
"Kuka sinä oikeastaan olet Beyond?" sähisevä ääni kysyi pysähtyen aivan B:n eteen. Hiljaa naristen mies kumartui miehen puoleen. B katsahti toista ilmeettömästi ja vastasi: "Se joka tulee tuhoamaan sinut vielä jos on pakko. Kuka sinä sitten oikeastaan olet?"
"Minä olen Sir Morrigan," vampyyri sanoi virnistäen, "ja sinä olet minun ensimmäinen jälkeläiseni."
Tämän kuullessaan B repesi hillittömän riemukkaaseen pilkkanauruun. "Niin, niin", B heitti venyttäen sanojaan ärsyttävästi. "Kyllä, kyllä ja Jokeri on joulupukki", B lisäsi vielä tarkoittaen miestä joka kutsui itseään Jokeriksi... joka oli tehnyt itselleen jo hyvää mainetta Gamaruelissa. Ja Jokeri oli muuten kaukana joulupukista.
"Sinä et minua saa", B tokaisi vielä muttei perääntynyt. "En ole kenenkään."

"Beyond?" Tristan toisti ja L nyökkäsi vastaten: "Tuskin tiedät häntä, eikä sillä ole nyt väliä mutta meidän on pakko mennä..."
"Nouse ratsaille," Tristan sanoi Ryuuzakille, "oletko koskaan ratsastanut?"
"Olen, mutta siitä on aikaa", L mutisi nousten kuitenkin ratsaille.
"Näytä tietä," Tristan sanoi Ryuuzakille, "en ole koskaan käynyt luonasi."
L nyökkäsi ja päästi hevosensa vauhikkaaseen laukkaan. Suuntana oli L:n Gamaruelin koti.