Pain [ L with B, kuka vain mukaan ]

"Tuo...", B äyskähti nousten taas seisomaan. "Ei ollut kovin kivasti tehty..." Anárion.. tai no sir Morrigan naurahti pilkallisesti.
"Tuo oli vasta alkusoittoa poikaseni," vampyyri sanoi katsahtaen sitten silvottua ruumistaan, "sinä sait leikkisi.. nyt on minun vuoroni."
"olen mestariteos," vampyyri jatkoi, "joka ei ole taiteilijan omaisuutta."
"Sinulla on asennetta, pidän siitä," Beyond sanoi yrittäen virnistää, mutta pelko tämän sisällä alkoi ehkä sittenkin kyteä.
"Pelko on osa inhimillisyyttä Beyond," Sir Morrigan sanoi astellen B:tä kohden hiljalleen naksuvilla, luisevilla jaloillaan, "Pelko saa sinut tuntemaan itsesi elossaolevaksi.. kuolevaiseksi." Vampyyri pysähtyi B:n eteen naksauttaen niskaansa.
"En ole kuolevainen," hän sanoi nuuhkaisten ilmaa, "enkä osaa nauttia noista tunteista.. en ole inhimillinen. Minua ei voi tappaa.. Olen ikuisesti tässä maailmassa eläen muiden olentojen verellä." Sir Morrigan kosketti jääkylmällä kädellään Beyondin lämmintä ihmisen poskea. Hän hymähti.
"Eikö kuulostakin ihanteelliselta, poikaseni?" tämä kysyi hyytävästi.
"Kuka sinä oikeastaan olet Beyond?"
"Se joka tulee tuhoamaan sinut vielä jos on pakko. Kuka sinä sitten oikeastaan olet?"
"Jos on pakko," vampyyri naurahti vakavoituen sitten. Hän ryhdistäytyi hieman arvokkaammaksi ja tokaisi kunniakkaalla äänellä:
"Minä olen Sir Morrigan," hän piti tauon, "ja sinä olet minun ensimmäinen jälkeläiseni." Samassa Beyond alkoi nauraa maireasti. Sir Morrigan veti haltian suippokorvansa luimulle tuijottaen punaisilla silmillään Beyondia.
"Niin, niin", B heitti venyttäen sanojaan ärsyttävästi, "Kyllä, kyllä ja Jokeri on joulupukki."Viimeiset sanat saivat vampyyrin hymähtämään.
"Luulin sinua vanhemmaksi," hän sanoi, "mutta totuus on poikaseni, joulupukkia ei ole olemassa. Kaikki mitä tällä hetkellä on olemassa, on minä ja sinä. Ei mitään muuta."
"Sinä et minua saa", B tokaisi perääntymättä, "En ole kenenkään."
"Olet väärässä lapseni," Sir Morrigan sanoi naurahtaen käheästi, "jokainen on jonkun ellei satu olemaan yön prinssi.. ja sit minä olen."

"Beyond?"
"Tuskin tiedät häntä, eikä sillä ole nyt väliä mutta meidän on pakko mennä..."
"Nouse ratsaille,boletko koskaan ratsastanut?"
"Olen, mutta siitä on aikaa" L vastasi nousten kuitenkin valkean ratsun selkään.
"Näytä tietä," Tristan sanoi Ryuuzakille, "en ole koskaan käynyt luonasi." Samassa Ryuuzaki lähti laukkaamaan hevosella kohti asuntoaan. Tristan muuntautui oliosuden muotoon lähtien ratsukon perään. Hän uskalsi muuntautua suden muotoon vain koska täysikuuhun oli vielä monta viikkoa. Hän pystyi käyttämään hahmoaan tarpeisiinsa ja kontroloimaan sitä kaikkina muina kuukauden aikoina paitsi täysikuuna.

"Pelko on osa inhimillisyyttä Beyond," Sir Morrigan sanoi astellen B:tä kohden hiljalleen naksuvilla, luisevilla jaloillaan. B tunsi hengityksensä salpautuvan. Inhimillinen... Koska viimeksi hän oli ollut näin lähellä inhimillisyyttä? B halusi olla inhimillinen... Ja sitten toisaalta taas hän ei halunnut sitä.
"Pelko saa sinut tuntemaan itsesi elossaolevaksi.. kuolevaiseksi." Vampyyri pysähtyi B:n eteen naksauttaen niskaansa. B tuijotti punaisilla silmillään toisen punaisia silmiä muttei sanonut sanaakaan.
"En ole kuolevainen," hän sanoi nuuhkaisten ilmaa, "enkä osaa nauttia noista tunteista.. en ole inhimillinen. Minua ei voi tappaa.. Olen ikuisesti tässä maailmassa eläen muiden olentojen verellä." B oli lähellä hätkähtää kun tunsi jääkylmän käden poskellaan,
"Eikö kuulostakin ihanteelliselta, poikaseni?" tämä kysyi hyytävästi. B mulkaisi toista muttei vastannut.


"Sinä et minua saa", B tokaisi perääntymättä, "En ole kenenkään."
"Olet väärässä lapseni," Sir Morrigan sanoi naurahtaen käheästi, "jokainen on jonkun ellei satu olemaan yön prinssi.. ja sit minä olen."
"Oletpas sinä näsäviisas paskiainen", B tokaisi virnistäen ja yritti vaikuttaa itsevarmemmalta kuin mitä todellisuudessa olikaan. Mitä hän tekisi seuraavaksi..?
"Mitä sinä haluat Morrigan?" B kysyi kohteliaan kuuloisena. "Minut?" B astui askeleen lähemmäs niin että välimatka miehen ja vampyyrin välillä oli lähes mitätön. "Riittääkö se sinulle todella?" B hymähti ja tämän silmät välkähtivät mielipuolisesti. L tulisi hetkenä minä hyvänsä... ja jos B pelaisi korttinsa oikein voisi uhriksi joutua L B:n sijaan.

Jonkin ajan kuluttua olivat hevoset saapuneet L:n kotipihalle ilman ongelmia. "Olemme perillä!" L huudahti, pysäytti hevosen ja loikkasi pois sen selästä lähtien sitten juoksemaan kotiaan kohti sen enempää ajattelematta.
'Toivottavasti en tullut liian myöhään...'

"Sinä et minua saa. En ole kenenkään."
"Olet väärässä lapseni, jokainen on jonkun ellei satu olemaan yön prinssi.. ja sitä minä olen."
"Oletpas sinä näsäviisas paskiainen", Beyond sanoi virnistellen. Sir Morrigan tuijotti tätä kiiluvilla silmillään hetkisen hymyillen pienesti.
"Mitä sinä haluat Morrigan?" B kysyi kohteliaasti, "Minut?" Mies siirtyi aivan Morriganin eteen, mutta vampyyri ei liikahtanutkaan. Niinpä miehet jäivät tuijottamaan toisiaan muutaman sentin päästä.
"Riittääkö se sinulle todella?" Beyond kysyi vielä saaden Morriganin naurahtamaan hiljaa.
"Ei, ei riitä," tämä vastasi, "se on vasta alkua. tämän maailman vampyyrit on pakotettu asumaan pimentoon, peloiteltu pakenemaan vailla johtajaa." Sir Morrigan piti tauon katsellen tiiviisti B:n punaisia silmiä.
"Olen kauan ollut kuin kuollut," hän jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen, "en muistanut itseäni. En ole saanut ravintoa vuosisatoihin. Kiitos sinun, minä olen jälleen palannut.. Mutta minun on nälkä, Beyond. Tiedätkö sinä mitä se tarkoittaa?"

Äkkiä Ryuuzaki hidasti ratsunsa vauhtia ja heidän edessään siinsi pieni muutaman huoneen talo. Ikkunat oli pimeitä, mutta sisällä näkyi pienoista liikettä.
"Olemme perillä!" Ryuuzaki huudahti, loikkasi ketterästi alas hevosensa selästä ja pinkaisi juoksuun. Tristan saavutti miehen muutamalla loikalla ja syöksyi pian voimalla huoneeseen. Mitä hän sitten olikin odottanut näkevänsä niin ei ainakaan luurankoa keskustelemassa.. Ryuuzak-, ei vaan jonkin paljon Ryuuzakia muistuttavan miehen kanssa.
"Anárion," Tristan kuiskasi mutta ei jäänyt ihmettelemään. Samassa hän loikkasi mahtavan hypyn ovelta kohti Anárionia ja miehet rysähtivät maahan. Tristan pakotti vampyyrin kädet sivuille lattiaa vasten. Vampyyri sähisi ja rimpuili raivoissaan, mutta Tristanin mahtava seiniä järisyttävä karjaisu sai tämän vaikenemaan vihaisena. Tristan tuijotti vampyyrin silmiä pakottaen tämän katseen omiinsa. Hetken kuluttua mies alkoi rimpuilla ja kiljua tuskasta. etken kuluttua oliosuden alla kyyhötti vampyyrin sijasta verinen, lähes tajuton puolhaltia.
"Anárion," Tristan henkäisi muuntautuen takaisin olioksi, "Anárion?!" Poika ei vastannut mitään selvää sanaa, mutta mumina ilmoitti tämän olevan yhä elävien kirjoissa. Tristan otti vyöltään pienen pussukan ja kaatoi kämmenelleen hieman yrttejä. Hetken touhuiltuaan yrttien parissa, Anárion alkoi yskiä kuuluvasti palaten selvästikin takaisin kuoleman rajoilta. Tristan huokaisi helpotuksesta.
"Anárion," hän kuiskasi, "rauhoitu. Se on ohi nyt." Anárion katsoi tätä kyynelten sumentamilla silmillä. Hän käänsi katseensa pois. Tristan katsoi kauhuissaan olevaa poikaa säälien.
"Mitä sinä teit?!" Tristan nousi seisomaan osoittaen vihaiset sanansa sille Ryuuzakin näköiselle miehelle, "Hän olisi voinut kuolla! Olisitte kummatkin voineet!"

"Riittääkö se sinulle todella?" Beyond kysyi vielä saaden Morriganin naurahtamaan hiljaa.
"Ei, ei riitä," tämä vastasi, "se on vasta alkua. tämän maailman vampyyrit on pakotettu asumaan pimentoon, peloiteltu pakenemaan vailla johtajaa." B katsahti toista silmät innostuksesta hehkuen muttei sanonuta mitään.
"Olen kauan ollut kuin kuollut," Vampyyri jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen, "en muistanut itseäni. En ole saanut ravintoa vuosisatoihin. Kiitos sinun, minä olen jälleen palannut.. Mutta minun on nälkä, Beyond. Tiedätkö sinä mitä se tarkoittaa?"
"Onpas sinulla erikoinen tapa kiittää", B tokaisi kulmiaan kohottaen. "Sinä palaat minun ansiostani ja kiitokseksi syöt minut? Tai juot minut kuiviin, varmaan pikemminkin." B kallisti päätään kuin utelias koiranpentu ja kohautti sitten välinpitämättömästi olkiaan.

L:n silmät laajenivat hämmennyksestä ja lievästä järkytyksestä. Missä hitossa Anárion oli? Oli nuori mies todella muuttunut... tuoksi... luurangoksi? Samassa Tristan loikkasi mahtavan hypyn ovelta kohti luurankoa ja miehet rysähtivät maahan. L syöksähti näiden luo valmiina auttamaan Tristania jos tarva vaatisi. B taas perääntyi muutaman askelen kohtelias ilme kasvoillaan. L katseli kuinka Tristan pakotti vampyyrin kädet sivuille lattiaa vasten. Vampyyri sähisi ja rimpuili raivoissaan, mutta Tristanin mahtava seiniä järisyttävä karjaisu sai tämän vaikenemaan vihaisena. Tristan tuijotti vampyyrin silmiä pakottaen tämän katseen omiinsa. Ei mennyt kauaakaan kunAnárion muuntautui ennalleen, puoltajuttomana saaden L:n henkäisemään huolestuneena.
L seurasi vierestä vaitonaisena kuinka Tristan koetti saada kontaktia Anárioniin joka vaikutti olevan elävien kirjoissa. Tristan otti vyöltään pienen pussukan ja kaatoi kämmenelleen hieman yrttejä. Hetken touhuiltuaan yrttien parissa, Anárion alkoi yskiä kuuluvasti palaten selvästikin takaisin kuoleman rajoilta. L hymyili pienesti, mutta hymy hyytyi kun tämä näki missä kunnossa Anárion oli...
"Mitä sinä teit?!" Tristan nousi seisomaan osoittaen vihaiset sanansa sille Beyondille näköiselle miehelle, joka kohdisti katseensa viattomasti hymyillen Tristaniin. "Hän olisi voinut kuolla! Olisitte kummatkin voineet!"
"Miksi syytät minua?" Beyond kysyi liiallisen kummastuneen oloisena ja kohautti sitten olkiaan kevyesti naurahtaen: "Minä nyt vain vähän leikin."

"Riittääkö se sinulle todella?"
"Ei, ei riitä. Se on vasta alkua. tämän maailman vampyyrit on pakotettu asumaan pimentoon, peloiteltu pakenemaan vailla johtajaa." B katsahti toista silmät innostuksesta hehkuen muttei sanonuta mitään.
"Olen kauan ollut kuin kuollut, en muistanut itseäni. En ole saanut ravintoa vuosisatoihin. Kiitos sinun, minä olen jälleen palannut.. Mutta minun on nälkä, Beyond. Tiedätkö sinä mitä se tarkoittaa?"
"Onpas sinulla erikoinen tapa kiittää", B tokaisi kulmiaan kohottaen, "Sinä palaat minun ansiostani ja kiitokseksi syöt minut? Tai juot minut kuiviin, varmaan pikemminkin." Nuo sanat saivat sir Morriganin naurahtamaan aidon ilotonta ja käheää naurua.
"Ei, en aio syödä sinua.. enkä juoda sinua kuiviin," Morrigan sanoi naurahtaen vielä, "ehen.. Tarjoan sinulle ikuista elämää yöllisen elämän johtoportaikossa."

"Mitä sinä teit?! Hän olisi voinut kuolla! Olisitte kummatkin voineet!"
"Miksi syytät minua?" Beyond kysyi, mutta Tristan ei luottanut tämän äänensävyyn ollenkaan, "Minä nyt vain vähän leikin."
"Leikit?!" Tristan sylkäisi, "Leikit?!" Tristan kääntyi Ruyuuzakin puoleen ja sanoi normaalilla, ei lainkaan vihaisella äänellä:
"Viitsisitkö peitellä hänet lämpimästi?" hän kysyi, "hän on menettänyt paljon verta ja tarvitsee nyt lämpöä jottei hän ajaudu shokkiin." Sitten mies kääntyi jälleen B:n puoleen tuijottaen tätä murhaavasti tummilla, syvillä silmillään.
"Sinä et voi olla tosissasi," hän murahti, "Anárionista ei tule tuollaista vampyyriä ilman että hänet pakotetaan siihen!" Tristan katsahti Anárionia kuin pikkuveljeään.
"Ja kaikki merkit viittaavat siihen että kaikki tämä tapahtui sinun takiasi," hän ärähti B:lle, "miksi?!"

"Ei, en aio syödä sinua.. enkä juoda sinua kuiviin," Morrigan sanoi naurahtaen vielä, "ehen.. Tarjoan sinulle ikuista elämää yöllisen elämän johtoportaikossa."
B tunsi sykkeensä kiihtyvän hiukan. Ajatus houkutti häntä... Mutta mies tiesi ettei toisen sanoihin voinut luottaa. B avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta silloin Tristan ja L syöksyivät sisään.

"Leikit?!" Tristan sylkäisi, "Leikit?!" B huokaisi raskaasti. Olipas täällä huumorintajutonta porukkaa...
Tristan kääntyi L:n puoleen ja sanoi normaalilla, ei lainkaan vihaisella äänellä:
"Viitsisitkö peitellä hänet lämpimästi?" mies kysyi, "hän on menettänyt paljon verta ja tarvitsee nyt lämpöä jottei hän ajaudu shokkiin." L nyökkäsi, otti Anárionin varovasti käsivarsilleen ja laski tämän sitten vuoteelle vähän matkan päässä. Mies peitteli Anárionin lämpimästi kuten Tristan oli käskenytkin. Sen jälkeen L istuutui vuoteelle miehen viereen ja silitteli rauhoittavasti tämän hiuksia. "Kiitos että pelastit minut", L kuiskasi hiljaa. "Ja anteeksi."

Tristan kääntyi jälleen B:n puoleen tuijottaen tätä murhaavasti tummilla, syvillä silmillään. B hymyili Tristanille vienosti ja sanoi: "Anárionia teidän pitäisi syyttää jos jotakuta."
"Sinä et voi olla tosissasi," Tristan murahti, "Anárionista ei tule tuollaista vampyyriä ilman että hänet pakotetaan siihen!" Tristan katsahti Anárionia kuin pikkuveljeään.
"Oletpas sinä puolueellinen", B huokaisi mukamas pettyneenä ja riiputti päätään.
"Ja kaikki merkit viittaavat siihen että kaikki tämä tapahtui sinun takiasi," Tristan ärähti B:lle, "miksi?!"
"Ensinnäkin, minun asioihini ei puututa kärsimättä seuraksia", B lausahti ja naksautti kieltään samalla kun asteli lähemmäs Tristania. "Toiseksi olin utelias näkemään mitä tapahtuisi. Uteliaisuushan ei toki ole synti vai mitä?" B naurahto pehmeästi ja hymyili Tristanille kieroutuneesti. "Mutta kerro sinä jotain itsestäsi", B kehotti kohteliaasti.

"Anárionia teidän pitäisi syyttää jos jotakuta."
"Sinä et voi olla tosissasi. Anárionista ei tule tuollaista vampyyriä ilman että hänet pakotetaan siihen!"
"Oletpas sinä puolueellinen," mies huokaisi. Tristan loi tähän vihaisen mulkaisun.
"Ja kaikki merkit viittaavat siihen että kaikki tämä tapahtui sinun takiasi, miksi?!"
"Ensinnäkin, minun asioihini ei puututa kärsimättä seuraksia" mies sanoi naksauttaen ärsyttävästi kieltään. Tristan tuijotti tätä ilmeettömänä. Sairasta. Tuo mies käveli Tristanin eteen, mutta Tristan itse ei liikahtanut mihinkään suuntaan.
"Toiseksi olin utelias näkemään mitä tapahtuisi. Uteliaisuushan ei toki ole synti vai mitä?" mies sanoi, "Mutta kerro sinä jotain itsestäsi."
"Tämä ei ole enää minun käsissäni," Tristan sanoi, "uteliaisuus ei ole syntiä.. mutta toisen vahingoittaminen on. Minun on tehtävä tästä ilmoitus valtiattarelle."
Äkkiä Anárion liikahti sängyllä levottomana. Hän raotti silmiään yrittäen tarkentaa katseensa Tristaniin. Hän yskäisi ja sanoi käheästi: "E-ei." Tristan käännähti katsomaan miestä astellen sitten sängyn viereen ja laskeutuen pojan puoleen huolestunenea.
"E-en halua et.. että tämä jul-julkistetaan," Anárion sanoi hiljaisella, kärsivällä äänellä. Tristan kosketti pojan otsaa, joka hehkui kuumana. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa mitään vastaukseksi. Hän ymmärsi Anárionin pointin. Vampyyrit.. samoin kuin ihmissudetkaan eivät olleet missään kansan suurimmassa suosiossa ja kun otti vielä huomioon että Anárion oli puoliksi haltia.. Mutta silti, miten tälläisen asian saattoi vain antaa olla?

"Tämä ei ole enää minun käsissäni," Tristan sanoi, "uteliaisuus ei ole syntiä.. mutta toisen vahingoittaminen on. Minun on tehtävä tästä ilmoitus valtiattarelle."
"No, mutta jokainen elävä olentohan satuttaa toista elävää olentoa useaan otteeseen elämässään halusi tai ei", B tirskahti. "Joten miksi nostamme tästä niin ison numeron?" B sulki silmänsä vopinuneena ja perääntyi niin että kykeni nojaamaan yhteen talon seinistä. Äskeinen kohtaus Vampyyrin kanssa oli kieltämättä käynyt voimille... Olihan B kuitenkin vain ihminen. "Mutta siitä vaan, julkistetaan tämä saman tien kaikille!" B hihkaisi ja alkoi nauraa mielipuolisesti.
Äkkiä Anárion liikahti sängyllä levottomana. L hätkähti vähän ja katseli nuorukaista huolissaan.
"E-en halua et.. että tämä jul-julkistetaan," Anárion sanoi hiljaisella, kärsivällä äänellä.
"Eihän meidän tarvitse kertoa sinun osuuttasi", L ehdotti. "Voimme kertoa sen kuinka B hyökkäsi kimppuuni ja -"
"Ja sehän ei herättäisikään lisä kysymyksiä", B heitti väliin ivallisesti ja irroittautui sitten horjahdellen irti seinästä. "Ja jos te usutatte muut kimppuuni..." B virnuili kolmikolle. "Minä kerron kaikille mitä täällä tapahtui. Yksityiskohtia myöten."

"Tämä ei ole enää minun käsissäni, uteliaisuus ei ole syntiä.. mutta toisen vahingoittaminen on. Minun on tehtävä tästä ilmoitus valtiattarelle."
"No, mutta jokainen elävä olentohan satuttaa toista elävää olentoa useaan otteeseen elämässään halusi tai ei", B tirskahti. "Joten miksi nostamme tästä niin ison numeron?"
"Ei tällä tavalla!" Tristan ärähti, "ei tahallaan, ei huvin vuoksi." Tristan lisäsi hyytävästi. B prääntyi hieman, mutta tuskin sen takia että olisi pelännyt Tristania. Mies nojasi seinään voipuneen näköisenä. Tristan vilkuili tämän haavoja hieman huolestuneena, mutta sysäsi huolen tiehensä. Tuo mies oli mielipuoli, antaa sen kärsiä hänen puolestaan.
"Mutta siitä vaan, julkistetaan tämä saman tien kaikille!" mies huudahti äkisti alkaen nauraa mielipuolisesti. Tristan tuijotti tätä ärtymyksen, hämmennyksen ja kuvotuksen sekaisella mielellä.

"E-en halua et.. että tämä jul-julkistetaan.."
"Eihän meidän tarvitse kertoa sinun osuuttasi", L ehdotti, "Voimme kertoa sen kuinka B hyökkäsi kimppuuni ja -"
"Ja sehän ei herättäisikään lisä kysymyksiä", B heitti väliin ivallisesti irrottautuen seinästä virnuillen, "Ja jos te usutatte muut kimppuuni.. Minä kerron kaikille mitä täällä tapahtui. Yksityiskohtia myöten." Tristan vilkaisi miestä entistä ärtyneenpänä. Jos nyt olisi täysikuu, hän olisi löytänyt juuri uhrin jonka tappamista ei katuisi päivääkään.
"Me teemme niin kuin Anárion haluaa," hän sanoi hetken kuluttua siirtäen katseensa B:stä Anárioniin, "mutta emme poistu tästä talosta ennen kuin hän on kunnossa." Tristan huokaisi.
"Minä osaan parantaa joitakin vammoja," hän selitti Ryuuzakille, "jotta Anárionin.. hmm.. teot eivät paljastuisi, hänet on saatava kuntoon ennen kuin hän voi palata ihmisten ilmoille. Pistätkö pahaksesi jos hän oleilisi täällä luonasi jonkin aikaa.. ja tuo kanssa." Tristan nyökkäsi B:tä kohden.
"Viemme hänet valtiattaren eteen kun Anárion on terve," Tristan sanoi mulkaisten B:tä, "sitten kukaan ei usko mitään mitä hän selittää. Anárion on sentään Orlandan poika, kuka uskoisi että hän olisi menettänyt järkensä sillä tavalla?"

"Me teemme niin kuin Anárion haluaa," Tristan sanoi hetken kuluttua siirtäen katseensa B:stä Anárioniin, "mutta emme poistu tästä talosta ennen kuin hän on kunnossa."
"Nössöt", B tuhahti pyöräyttäen silmiään.
"Minä osaan parantaa joitakin vammoja," Tristan selitti L:lle joka nyökkäsi ymmärtävästi, "jotta Anárionin.. hmm.. teot eivät paljastuisi, hänet on saatava kuntoon ennen kuin hän voi palata ihmisten ilmoille. Pistätkö pahaksesi jos hän oleilisi täällä luonasi jonkin aikaa.. ja tuo kanssa." Tristan nyökkäsi B:tä kohden. "Hei!" B huudahti närkästyneenä ja nyrpisti nenäänsä. "On minulle nimikin! Beyond. Be - yond. B - e - y - o -n -d. Beyond. Ymmärretty? Voit kyllä kutsua myös B:ksi jos tuntuu helpommalta", B sihisi hampaiden välistä.
"En pistä pahakseni", L vastasi vaikka häntä vähän epäilyttikin että mitä siitä tulisi kun B olisi saman katon alla hänen ja Anárionin kanssa...
"Viemme hänet valtiattaren eteen kun Anárion on terve," Tristan sanoi mulkaisten B:tä, "sitten kukaan ei usko mitään mitä hän selittää. Anárion on sentään Orlandan poika, kuka uskoisi että hän olisi menettänyt järkensä sillä tavalla?"
"Vaikka kuinka moni jos minä todistan sen heille", B hekotteli nyt rajusti horjahtaen. Kaikki alkoi sumentua silmissä...
"Showhan on aina parempi pistää pystyyn kun on paikalla yleisöä vai mitä?" B nojasi taas seinään voimattomana ja henkäisi pienesti kivusta muttei antanut sen pysäyttää itseään: "Sitäpaitsi kuka sanoi että minä suostuisin jäämään tänne?"

"Minä osaan parantaa joitakin vammoja. Jotta Anárionin.. hmm.. teot eivät paljastuisi, hänet on saatava kuntoon ennen kuin hän voi palata ihmisten ilmoille. Pistätkö pahaksesi jos hän oleilisi täällä luonasi jonkin aikaa.. ja tuo kanssa."
"Hei!" B huudahti närkästyneenä ja nyrpisti nenäänsä. "On minulle nimikin! Beyond. Be - yond. B - e - y - o -n -d. Beyond. Ymmärretty? Voit kyllä kutsua myös B:ksi jos tuntuu helpommalta." Tristan tuijotti Beyondia kulmiensa ali, todella, todella tylsistyneen näköisenä.
"Arvaa kiinnostaako?" hän tokaisi, "saat olla mun puolesta vaikka pääsiäispupu jos siltä tuntuu."
"En pistä pahakseni," Ryuuzaki vastasi vaikka lievä huoli oli kuultavissa hänen äänestään.
"Älä turhaan murehdi," Tristan sanoi hymyillen hieman, "jään tänne kanssanne.." Tristan toivoi nyt sydämestään että Anárion parantuisi rutkasti ennen täysikuuta ja että B saataisiin oikeuden eteen ennen kyseistä kuukauden aikaa.
"Viemme hänet valtiattaren eteen kun Anárion on terve. Sitten kukaan ei usko mitään mitä hän selittää. Anárion on sentään Orlandan poika, kuka uskoisi että hän olisi menettänyt järkensä sillä tavalla?"
"Vaikka kuinka moni jos minä todistan sen heille", B hekotteli nyt rajusti horjahtaen. Tristan hymähti hieman näylle.
"Showhan on aina parempi pistää pystyyn kun on paikalla yleisöä vai mitä?" B nojasi taas seinään voimattomana ja henkäisi pienesti kivusta muttei antanut sen pysäyttää itseään: "Sitäpaitsi kuka sanoi että minä suostuisin jäämään tänne?"
"No sinultapa ei kysytä," Tristan tokaisi hieman huvittuneena, "saat toki yrittää karkuun jos siltä tuntuu mutta tuskin onnistut.. kun ei nähtävästi seinäkään tunnu pysyvän kunnolla otteessa?" Tristan naurahti häijyn kuuloisesti.
"Ja luuletko että pääset oikeuden eteen ilman minkäänlaisia kahleita?" Tristan kysyi, "sinua ei päästetä Anárionin kimppuun koska aion hankkia sinulle kaikki mahdolliset lähestymiskiellot sun muut sellaiset. Ainiin.. hmm.. Sinulla on oikeus vaieta, kaikkea sanomaasi voidaan käyttää sinua vastaan vai miten se teikäläisten maailmassa menikään?"

"Sitäpaitsi kuka sanoi että minä suostuisin jäämään tänne?"
"No sinultapa ei kysytä," Tristan tokaisi hieman huvittuneena, "saat toki yrittää karkuun jos siltä tuntuu mutta tuskin onnistut.. kun ei nähtävästi seinäkään tunnu pysyvän kunnolla otteessa?" Tristan naurahti häijyn kuuloisesti. B murahti matalalla äänellä ja yritti kovasti pysyä tajuissaan...
'Helvetin helvetti...'
"Ja luuletko että pääset oikeuden eteen ilman minkäänlaisia kahleita?" Tristan kysyi, "sinua ei päästetä Anárionin kimppuun koska aion hankkia sinulle kaikki mahdolliset lähestymiskiellot sun muut sellaiset. Ainiin.. hmm.. Sinulla on oikeus vaieta, kaikkea sanomaasi voidaan käyttää sinua vastaan vai miten se teikäläisten maailmassa menikään?"
L seurasi tilannetta lähinnä sivusta ja tuijotteli käsiään, mutta tunsi pian B:n katseen itsessään.
L käänsi katseensa B:hen ja tunsi piston sisimmässään huomatessaan että B näytti sillä hetkellä inhimilliseltä... ja sitä B oli ollut viimeksi ihan nuorena. "Ryuuzaki...", B kuiskasi kärsivän kuuloisesti ja tämän punaiset silmät täyttyivät kyynelistä. "Sinä... asetutko sinäkin tässä asiassa minua vastaan?" B katsahti L:ää kiukkuisesti. "Sinä väitit välittäväsi minusta!" mies sähähti. L vilkaisi B:tä ilmeettömästi ja päätti kovettaa itsensä. Hän ei voisi antaa itsensä sortua nyt.
"Mutta ilmeisesti se oli pelkkää sanahelinää", B mutisi ja lisäsi sitten ilkeästi: "Mutta mitä muuta sinulta voisikaan odottaa?"
L ei reagoinut mitenkään toisen sanoihin. B yritti syyllistää häntä, se oli ilmeisesti seuraava taktiikka kun tämä ei muutakaan keksinyt.
B haukkoi henkeään ja vei käden rintakehälleen. "Sa - sattuu...", tämä kähisi pienesti ja lysähti sitten tajuttomana lattialle. "Beyond?" L lausui toisen nimen kysyvästi. "Beyond!" mies säntäsi B:n luo kokeili miehen pulssia jota ei kuitenkaan tuntunut. L nielaisi vaivalloisesti ja kuulosteli B:n hengitystä. Mies huokaisi helpotuksesta... Beyond hengitti. Heikosti, mutta hengitti kuitenkin. L veti tuolin pöydän äärestä lähemmäs ja asetti B:n jalat sen avulla koholle. Sitten hän istuutui ja asetti B:n pään polvelleen ja tokaisi Tristanille: "Tristan... toisitko vettä? Ole niin kiltti."

"Ryuuzaki...", B kuiskasi kärsivän kuuloisesti ja tämän punaiset silmät täyttyivät kyynelistä, "Sinä... asetutko sinäkin tässä asiassa minua vastaan?" Tristan tuijotti punasilmäistä B:tä silmät viiruina siirtäen sitten katseensa Ryuuzakiin ja takaisin B:hen. Jotakin kummaa oli tekeillä.
"Sinä väitit välittäväsi minusta!" B älähti, "Mutta ilmeisesti se oli pelkkää sanahelinää.. Mutta mitä muuta sinulta voisikaan odottaa?"
"En tiedä mikä tässä on menossa," Tristan tokaisi tähän väliin, "mutta syyllistät nyt väärää miestä. Ryuuzakin mukaan sinä hyökkäsit hänen kimppuunsa joten pidä vähän pienempää suuta."

"Sa - sattuu..." Beyond kähisi ja kaatui äkkiä lattialle. Tristan tuhahti. Hän oli nähnyt tuollaista toimintaa ennenkin. Joka toinen vihollinen käytti sitä taktiikkaa.. Esitetään pyörtyvää ja hankitaan siten vastustajan säälipisteet kotiin.
"Beyond?" Ryuuzaki kysäisi huufahtaen sitten uudelleen: "Beyond!" Tristan seurasi Ryuuzakin juoksua huoneen toiselle laidalle, Beyondin luo tekemättä elettäkään estääkseen. Hän katseli kuitenkin kauempaa tilannetta. Yleensä tässä vaiheessa vihollinen hyökkäsi.. mutta mitään ei tapahtunut. Beyond makasi edelleen maassa ja Tristan näki Ryuuzakin kokeilevan tämän pulssia. Samassa mies nosti tajuttoman miehen jalat ylös jakkaraa vasten ja kohotti tämän pään polviinsa. Tristan tuijotti edelleen tietämättä oikein mitä tehdä. Hänen aistinsa käskivät hänen auttaa, mutta järki melkein käski pysyä kaukana miehestä..
"Tristan... toisitko vettä? Ole niin kiltti." Ryuuzaki pyysi. Tristan asteli keittiöön, otti lasillisen kylmää vettä ja vei sen Ryuuzakille sanaakaan sanomatta. Hän kyyristyi heidän puoleensa katsellen Beyondin kalpeita kasvoja antaen katseensa liikkua verisiin vaatteisiin ja ruumiiseen.
"Oletko varma tästä, Ryuuzaki?" Tristan kysyi hiljaa luoden katseensa Ryuuzakiin, "hän kuitenkin hyökkäsi kimppuusi ja olisi tappanut sinut."

Tristan asteli keittiöön, otti lasillisen kylmää vettä ja vei sen Ryuuzakille sanaakaan sanomatta.
"Kiitos", L tokaisi koruttomasti ja kastoi sormensa veteen sivellen sitä sitten B:n kasvoille. Hetken kuluttua L kostutti varoen miehen huulet.
Tristan kyyristyi heidän puoleensa katsellen Beyondia katsellen.
"Oletko varma tästä, Ryuuzaki?" Tristan kysyi hiljaa luoden katseensa L:ään, "hän kuitenkin hyökkäsi kimppuusi ja olisi tappanut sinut."
L oli hetken hiljaa, mutta nyökkäsi sitten sanoen: "Olen varma."
Mies tunnusteli taas B:n pulssia joka tuntui nyt heikkona. "Beyond ei ole sisimmässään paha", L sanoi rauhallisella äänellä samalla kun varmisti että B hengitti yhä. "Hän vain... hän on kokenut elämässään kamalia asioita ja julmaa kohtelua. Yksi ihminen ei kestä kaikkea. Eräänä päivänä Beyond sitten... no, sekosi." L oli yrittänyt keksiä jotain parempaa sanaa, mutta sekoaminen oli osuvin mitä B:hen tuli. L käänsi katseensa sitten Anárionin puoleen.
"Miten hän voi?" L kysäisi nyökäten nuoren puolhaltian puoleen. "Kai hän toipuu?"

"Oletko varma tästä, Ryuuzaki?" Tristan kysyi hiljaa luoden katseensa L:ään, "hän kuitenkin hyökkäsi kimppuusi ja olisi tappanut sinut."
Hetken hiljaisuuden kuluttua Ryuuzaki vastasi: "Olen varma."
"Beyond ei ole sisimmässään paha," Ryuuzaki selitti rauhallisella äänellä ja Tristan kuunteli, "Hän vain... hän on kokenut elämässään kamalia asioita ja julmaa kohtelua. Yksi ihminen ei kestä kaikkea. Eräänä päivänä Beyond sitten... no, sekosi."
Tristan uskoi joka sanan, minkä Ryuuzaki hänelle kertoi muttei jotenkin voinut uskoa sitä mitä tämä sillä hetkellä teki.. B oli psykoppaatti, Ryuuzakikin myönsi sen. B oli yrittänyt tappaa hänet ja senkin tämän myönsi. Silti siinä hän nyt istui yrittäen epätoivon vimmalla saada melkein murhaajaansa takaisin elävien kirjoihin. Tristan olisi antanut miehen kuolla, mutta tuollainen vaivannäkö ja huolellisuus sai hänet muuttamaan hieman mieltään.
"Miten hän voi?" Ryuuzaki kysyi Anárionista, "Kai hän toipuu?" Tristan vilkaisi puolhaltiaa ja nyökkäsi.
"Kyllä hän toipuu, mutta on kokenut tänään liikaa," hän huokaisi, "hän on liian nuori kokemaan kaikkea tätä.. yritin suojella häntä siltä kaikelta. Tiedän millaista on.. no.. muuttua hirviöksi." Tristan piti tauon katsellen Anárionia pahoillaan, "yritin auttaa häntä kaikin tavoin ja luulin onnistuneeni edes jossakin määrin mutta.. en sitten kai onnistunutkaan." Tristan pyöräytti silmiään kattoon, "jos Orlanda kuulee tästä, olen vainaa."

Tristan kaivoi jälleen vyöltään pienen nahkapussukan ja näytti sitä Ryuuzakille.
"Tämä yrtti voi pelastaa hänet," hän selitti, "jos haluat. En kuitenkaan voi antaa hänen lähteä täältä, hänen on kohdattava tekonsa seuraukset.. Olen sen velkaa Anárionille."
Tristan laski pussin maahan ja nousi seisomaan. Hän käveli ulos talosta, hevosensa luo ja kaivoi pienen kattilan ja nuotiotarvikkeet ja palasi sitten sisälle.
"Jos nyt olet kerran varma," Tristan sanoi, "etkä kadu tätä myöhemmin, pelastan hänet. Pelkkä vesi ei tuo häntä takaisin." Tristan vilkaisi Beyondia pikaisesti.

"Kyllä hän toipuu, mutta on kokenut tänään liikaa," Tristan huokaisi vastaukseksi L:n kysymykseen Anárionista, "hän on liian nuori kokemaan kaikkea tätä.. yritin suojella häntä siltä kaikelta. Tiedän millaista on.. no.. muuttua hirviöksi."
L katsahti Tristania ilmeettömästi, mutta nyökkäsi ja tämän silmissä pilkahti lähes huomaamaton myötätunto.
Tristan piti tauon katsellen Anárionia pahoillaan, "yritin auttaa häntä kaikin tavoin ja luulin onnistuneeni edes jossakin määrin mutta.. en sitten kai onnistunutkaan."
"Anárion vastusteli kauan", L sanoi hiljaa. "Että sinusta on varmasti ollut apua. Beyond vain käytti todella radikaaleja konsteja."
Tristan pyöräytti silmiään kattoon, "jos Orlanda kuulee tästä, olen vainaa."
"Orlandan ei tarvitse tietää", L kiiruhti oitis sanomaan. "Ellei Anárion sitten itse halua kertoa."

Tristan kaivoi jälleen vyöltään pienen nahkapussukan ja näytti sitä L:lle.
"Tämä yrtti voi pelastaa hänet," mies selitti, "jos haluat. En kuitenkaan voi antaa hänen lähteä täältä, hänen on kohdattava tekonsa seuraukset.. Olen sen velkaa Anárionille."
"Tietysti Beyondin täytyy kohdata tekojensa seurakset, olen samaa mieltä", L vastasi topakasti. B:n täytyisi todellakin joutua jonkinmoiseen vastuuseen teoistaan.
Tristan laski pussin maahan ja nousi seisomaan. L katseli kuinka mies käveli ulos talosta ja palasi sitten hetken kuluttua sisälle.
"Jos nyt olet kerran varma," Tristan sanoi, "etkä kadu tätä myöhemmin, pelastan hänet. Pelkkä vesi ei tuo häntä takaisin."
L nyökkäsi ja vastasi: "Olen varma."

"Kyllä hän toipuu, mutta on kokenut tänään liikaa, hän on liian nuori kokemaan kaikkea tätä.. yritin suojella häntä siltä kaikelta. Tiedän millaista on.. no.. muuttua hirviöksi. Yritin auttaa häntä kaikin tavoin ja luulin onnistuneeni edes jossakin määrin mutta.. en sitten kai onnistunutkaan."
"Anárion vastusteli kauan", L kuiskasi saaden Tristanin säpsähtämään lähes huomaamattomasti, "Että sinusta on varmasti ollut apua. Beyond vain käytti todella radikaaleja konsteja." Tristan ei vastannut Ryuuzakille vaan siirsi katseensa Anárioniin.
"jos Orlanda kuulee tästä, olen vainaa," hän huokaisi totuudenmukaisesti. Orlanda tosiaan hakkaisi hänet tohjoksi jos kuulisi..
"Orlandan ei tarvitse tietää", Ryuuzaki kiiruhti oitis sanomaan. "Ellei Anárion sitten itse halua kertoa." Tristan naurahti hieman.
"Älä aliarvio häntä," hän sanoi huvittuen hieman ajatellessaan Orlandan aiempia tekemisiä. Kun Tristan oli ollut nuorempi ja susi oli vasta purrut häntä, Orlanda oli tehnyt kaikkensa saadakseen selville mitä ihmettä oli oikein tapahtunut. Noh, Orlanda oli sitten saanut jotain kautta tietää hänestä vaikka hän oli yrittänyt salata ongelmansa.
"ja jos Anárion kertoo äidilleen, mitä vähän epäilen, olen yhtälailla vainaa." Tristan tokaisi.


"Tämä yrtti voi pelastaa hänet, jos haluat. En kuitenkaan voi antaa hänen lähteä täältä, hänen on kohdattava tekonsa seuraukset.. Olen sen velkaa Anárionille."
"Tietysti Beyondin täytyy kohdata tekojensa seurakset, olen samaa mieltä", L vastasi topakasti. Tristan nyökkäsi vakuuttuneena. Hän laski pussin maahan ja käväisi pihalla noutamassa hieman tarvikkeita.
"Jos nyt olet kerran varma," hän sanoi Ryuuzakille, "etkä kadu tätä myöhemmin, pelastan hänet. Pelkkä vesi ei tuo häntä takaisin."
"Olen varma." Tristan nyökkäsi jälleen ja alkoi touhuta kattilansa parissa. Hän käytti oliotaikaansa ja sytytti lattialle tulen, joka ei kuitenkaan vahingoittanut lattiapuita vaan paloi ikäänkuin ilmassa. Hän kaatoi kattilaan vettä ja kiehautti lisäten yrtit pataan. Pikkuhiljaa hieman kitkerä, mutta pidemmänpäälle miellyttävä tuoksu alkoi kohota padasta. Tristan nosti kattilan pois tulelta ja kaatoi lasiin hieman vaalenvihreää, yrttiteen väristä lientä.
"Isoäitini oli Gamaruelin parantaja aikanaan," Tristan sanoi puuhaillessaan, "hän opetti minulle kaikkea mahdollista mutta katosi vuosia, vuosia sitten. En kuitenkaan ole pystynyt käyttämään taitojani kovinkaan paljoa koska ennen kuin Anorasta tuli valtiatar, oliosudet eivät olleet kovinkaan suuressa suosiossa. Jos oliot halusivat tappaa kaikki Gamarueliin tulevat haltiat niin oliosudet haluttiin ristiinnaulita ja antaa kuolla hitaasti ja kivuliaasti." Tristan hymähti, "Anoran ansiosta olen yhä elossa." Hän kastoi lasiin pienen pyyhkeen ja vei sen Beyondin suulle. Hän pysähtyi sekunniksi ja puristi sitten hitaasti yrttijuomaa Beyondin huulille.
"Hänet täytyy saada virkoamaan kunnolla ennen kuin voimme juottaa lientä lasista," Tristan selitti, "kun hän herää, hänen täytyy juoda tuo lasillinen. Tunnin kuluttua hän saa toisen annoksen ja seuraavaksi illalla," Tristan katsahti kelloa, "kahdeksan aikoihin." Hän keskittyi puristamaan yrttiä Beyondin huulille. Hänen sisimmässään velloi ristiriitaisia tunteita. Toisaalta hän olisi halunnut antaa Beyondin kuolla siihen paikkaan, mutta toisaalta hänen luontonsa ei olisi antanut itselleen ikinä sitä anteeksi. Se olisi ollut kuin murha.
"Nyt odotetaan," Tristan sanoi valutettuaan viimeisenkin pisaran pyyhkeestä Beyondin huulille.

"Hänet täytyy saada virkoamaan kunnolla ennen kuin voimme juottaa lientä lasista," Tristan selitti ja L nyökkäsi oliosuden jatkaessa: "kun hän herää, hänen täytyy juoda tuo lasillinen. Tunnin kuluttua hän saa toisen annoksen ja seuraavaksi illalla," Tristan katsahti kelloa, "kahdeksan aikoihin." L katseli kuinka Tristan keskittyi puristamaan yrttiä Beyondin huulille.
L tunsi sydämensä alkavan jyskyttää jännityksestä kovemmin ja tämä katsahti odottavasti Beyondia jonka jälkeen vilkaisi levottomasti Tristanin suuntaan.
"Nyt odotetaan," Tristan sanoi valutettuaan viimeisenkin pisaran pyyhkeestä Beyondin huulille.

Odotusta kesti jonkun aikaa, mutta sitten alkoi tapahtua. L hätkähti vähän kun Beyond avasi hitaasti silmänsä verenpunaiset silmänsä. B ponkaisi puoli-istuntaan äkkiä kädet ojolla kuin olisi aikeissa käydä L:ään käsiksi, mutta voihkaisi sitten ja kävi takaisin makuuasentoon voipuneen oloisena. "Miten voit?" L kysyi asiallisella äänellä ja tutkaili Beyondia tarkkaavaisesti harmailla silmillään. B tyytyi murahtamaan jotain epämääräistä jonka jälkeen alkoi nauraa kimakasti ja vastasi: "Mielipuolisesti!" L hätkähti vähän taaksepäin ja rypisti otsaansa. No, ainakaan B ei vaikuttanut olevan niin hyvissä voimissa että olisi käynyt kenenkään kimppuun joten ei ollut mitään pelättävää... vielä.

Odottaminen oli piinaavaa, mutta viimein Tristanin yrtit tuottivat toivotun tuloksen ja Beyond hätkähti hereille. Tristan nousi seisomaan, katsahti ylhäältä käsin miestä ja lähti sitten keittiöön. Hän oli ehkä pelastanut tuon miehen rajan tuolta puolen muttei se ollut lieventänyt hänen vihaansa toista kohtaan. Nyt oli ehkä parempi antaa Ryuuzakin ja Beyondin olla hetki kahden ennen kuin mitään sen kummempia alkaisi säätämään. Beyondille pitäisi kuitenkin kertoa että tämä joutu teoistaan oikeuden eteen, mutta se sai nyt odottaa hetken.
"Miten voit?" Tristan kuuli Ryuuzakin kysyvän huolestuneella äänellä. Mies itse tuhahti hieman kysymykselle, muttei sanonut mitään. Hän vilkaisi oviaukosta kaksikkoa ja palasi sitten keittiön puolelle päättäen keittää kahvit.
"Mielipuolisesti!" kuului kimakkaa naurua Ryuuzakin vastaukseksi. Tristan pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten kahvin keittelyä. Saatuaan kupposen vahvaa kahvia, hän palasi takaisin olohuoneen puolelle kuppinsa kanssa.
"Juo se yrtti," hän murahti vilkaisten Beyondia ja hörpäten sitten kahviaan, "se parantaa haavoja ja antaa voimia." Tristan asteli Anárionin luo kumartuen pojan puoleen. Hän kosketti varoen sormillaan tämän jääkylmää otsaa. Anárionin kohdalla kylmä otsa oli hyvä merkki, toisin kuin normaalin olennon tilassa. Anárion oli vampyyri ja kylmä iho kuului asiaan, lämmin iho taas enteili hengen vaaraa hänen kohdallaan.
"Kaikki näyttäisi palaavan ennalleen," Tristan sanoi lähinnä Ryuuzakille, "Anárion nukkuu, mikä on hyvä asia. Nyt annetaan hänen nukkua rauhassa ja katsotaan sitten mitä tapahtuu kun hän herää. Nyt on tärkeää että hän saa nukkua niin kauan kuin tarve vaatii, muuten.. No. Muuten ei välttämättä ole niin hyvä juttu."
Tristan istahti nojatuoliin sängyn viereen hörppäisten kahviaan siirtäen katseensa Anárionista Beyondiin ja Ryuuzakiin. Hän katseli hetken hiljaisena ajatuksissaan, kahviaan hörppien ja sanoi sitten Ryuuzakille:
"Jos kahvia tekee mieli niin keitin pannullisen," hän sanoi.

Tristan palasi takaisin olohuoneen puolelle kuppinsa kanssa.
"Juo se yrtti," hän murahti vilkaisten Beyondia ja hörpäten sitten kahviaan, "se parantaa haavoja ja antaa voimia."
"Mistä tiedän ettet aio myrkyttää minua?" Beyond tivasi tirskahtaen sitten sanojensa loppuun.
"Me emme olisi pelastaneet sinua jos aikoisimme satuttaa sinua", L totesi tyynellä äänensävyllä ja katseli B:tä tarkkaavaisesti. B empi hetken mutta joi sitten hitaasti yrttiä. Tristan asteli Anárionin luo kumartuen pojan puoleen.
"Kaikki näyttäisi palaavan ennalleen," Tristan sanoi lähinnä L:lle, joka kääntyi katsomaan Trisiä. "Anárion nukkuu, mikä on hyvä asia. Nyt annetaan hänen nukkua rauhassa ja katsotaan sitten mitä tapahtuu kun hän herää. Nyt on tärkeää että hän saa nukkua niin kauan kuin tarve vaatii, muuten.. No. Muuten ei välttämättä ole niin hyvä juttu."
B katseli nukkuvaa Anárionia verenpunaisilla silmillään kiinnostuneena jolloin L joutui vilkaisemaan tätä varoittavasti. L todella toivoi ettei Beyond saisi päähänsä kehitellä mitään kieroutunutta suunnitelmaa...
"Millä tapaa ei ole hyvä juttu?" B kysyikin kiinnostuneena.
Tristan istahti nojatuoliin sängyn viereen hörppäisten kahviaan siirtäen katseensa Anárionista Beyondiin ja Ryuuzakiin. Hän katseli hetken hiljaisena ajatuksissaan, kahviaan hörppien ja sanoi sitten Ryuuzakille:
"Jos kahvia tekee mieli niin keitin pannullisen," hän sanoi.
"Kiitoksia, Tristan", L kiitti miestä, vilkaisi Beyondia ja nousi tämän viereltä astellen sitten keittiöön kahvia ottamaan. Mies ei voinut kuin toivoa että kaikki sujuisi hyvin...

"Juo se yrtti," hän murahti vilkaisten Beyondia ja hörpäten sitten kahviaan, "se parantaa haavoja ja antaa voimia."
"Mistä tiedän ettet aio myrkyttää minua?" Beyond tivasi tirskahtaen sitten sanojensa loppuun.
"Me emme olisi pelastaneet sinua jos aikoisimme satuttaa sinua"
"ja sitäpaitsi jos haluaisin satuttaa sinua niin en käyttäisi siihen myrkkyä," Tristan murahti kävellen Anárionin luo.

"Kaikki näyttäisi palaavan ennalleen," Tristan sanoi,"Anárion nukkuu, mikä on hyvä asia. Nyt annetaan hänen nukkua rauhassa ja katsotaan sitten mitä tapahtuu kun hän herää. Nyt on tärkeää että hän saa nukkua niin kauan kuin tarve vaatii, muuten.. No. Muuten ei välttämättä ole niin hyvä juttu."
"Millä tapaa ei ole hyvä juttu?" B kysyikin kiinnostuneena. Tristan mulkaisi tätä murhanhimoisesti.
"Se ei kuulu sinulle," hän ärähti, "mutta mitä se sitten onkin niin tuskin siitä seuraa mitään sinulle kovin hyvää, jos hän herää ennenaikojaan." Hän istahti nojatuoliin miettimään asioita.
"Jos kahvia tekee mieli niin keitin pannullisen," hän sanoi Ryuuzakille hetken kuluttua.
"Kiitoksia, Tristan" mies vastasi lähtien sitten keittiöön. Tristan nyökkäsi vastaukseksi vaipuen jälleen ajatuksiinsa.
"Nuku Beyond," hän sanoi hetken kuluttua B:lle, "sinäkin tarvitset lepoa."

Tristan hörppäsi kahviaan, mutta purskautti juomat sitten äkkiä takaisin kuppiin irvistäen. Jos hän jotain vihasi niin kylmää kahvia. Hän nousi mennäkseen keittiöön täyttämään kuppinsa kuumalla kahvilla.
"Älä nirsoile prinsessa," Beyond sanoi sängyn pohjalta. Tristan pysähtyi miehen viereen katsoen tätä kysyvästi.
"Jos sanonta 'kylmä kahvi kaunistaa' on yhtään totta niin sinuna joisin tuon litkun yhtään kitisemättä."
Tristan tuijotti B:tä hetken ilmeettömänä ja heitti sitten yhdellä nopealla käden heilautuksella kylmät kahvit tämän naamalle. Sitten hän kumartui tutkimaan B:n kahvisia kasvoja ja totesi kieltään naksauttaen:
"Ei, parannusta ei ole tapahtunut," hän suoristautui, "ainakaan puoli kuppia kylmää kahvia ei näytä tekevän ihmeitä sinun kasvoillesi." Sen sanottuaan hän lähti vuorostaan keittiöön pirullinen virne kasvoillaan.