Random törmääminen [R&D]

Oli aurinkoinen kesäpäivä ja David asteli pitkin katuja kaverinsa Hank Morrown kanssa hyväntuulisesti naureskellen.
Nämä olivat kierrelleet pitkin kaupunkia kahdestaan ja saaneet mitä ihmeellisimpiä päähänpistoja... kaikki päähänpistot oli myös toteutettu. Pojat olivat kiivenneet kaupan talon katolle, juosseet baarin halki alasti ja Hank oli värjännyt hiuspehkonsa pinkiksi vain siksi koska Dave oli väittänyt ettei toisella olisi pokkaa siihen. David taasen oli ottanut elämänsä ensimmäisen tatuoinnin. Nuori mies katsahti sitä ylpeästi, se oli hieno vaikka vähän käteen kirvelikin tatuoinnin ottamisen jäljiltä. David oli pukeutunut mustaan hyvin istuvaan miesten t-paitaan ja tumman sinisiin farkkuihin. Hiukset olivat tällä kertaa vaaleanruskeat koska David ei ollut jaksanut värjätä niitä mustiksi. Nuorukaiset olivat ostaneet päärynäjäätelöä lähimmältä kojulta ja söivät tötteröitään samalla kun kävelivät eteenpäin. David katsahti ystäväänsä Hankia ja hymähti. Sitten se iski... päähänpistos. Vieno ja ilkikurinen hymy levisi tämän kasvoille kun tämä lausui maireasti ystävänsä nimen: "Hank..."
"Mitä ih - ?" Hank aloitti ja kääntyi Davea kohden. Pläts. Daven jäätelö oli Hankin naamataulussa. "Häh?!" Hank huudahti ihmeissään ja pyyhki jäätelöä kasvoiltaan hölmistyneenä saaden Davidin naureskelemaan.
"Dave, sinä senkin... !" Hank älähti mutta nauroi itsekin. "Hetken mielijode", David vastasi liiallisen viaton ilme kasvoillaan ja tökkäsi Hankia vatsaan sormellaan. "Ei helvetti... sä kadut tätä!" Hank huudahti ja säntäsi Davidin perään joka oli muutamaa sekuntia aiemmin jo pinkaissut karkuun.

Siinä missä Hank yritti leikkimielisesti tappaa Daveä ylhäällä kadulla, alhaalla joen varrella makoili mustiin farkkuihin, mustaan farkkutakkiin ja mustaan verkkopaitaan sonnustautunut mies. Musta Fenderin kitara lojui käsivarren päässä miehestä, mutta mies itse oli jossain hyvin kaukana täältä. Stetsoni oli unohtunut kitaran viereen ja samoin mustat aurinkolasit, jotka mies oli pöllinyt edellisenä päivänä eräältä sammuneelta oliomieheltä. Toisessa kädessä hänellä oli puoliksi tyhjä Jack Daniels-pullo
Mies oli Ricky Lee Roberts, ihminen olioiden valtakunnassa. Ja vielä hengissä!

Rikkin vaatteet olivat likomärät ja tämän jalat uivat edelleen joen rantavedessä. Mies ei sitä itse muistanut mutta edellisenä iltana hän oli päättänyt mennä uimaan. Illalla se oli tuntunut hyvältä idealta, mutta jos paikalla olisi ollut muita, häntä olisi luultavasti estetty tekemästä mitään niin typerää. Hän oli saanut käsiinä muutaman gramman kokaiinia ja pullollisen Jack Danielsiä.. ja niiden vetämisen jälkeen ei todellakaan kannattanut mennä uimaan jokeen. Vaan niin oli sankarimme tehnyt.

Rikki mutisi jotain itsekseen ja repesi sitten katkonaiseen nauruun.
"Rappiolla on hyvä olla!" mies lauleskeli itsekseen tyrskähdellen sitten mairea hymy kasvoillaan. Elämä hymyili pitkästä aikaa. Miestä ei sattunut mihinkään, hän ei ollut tietääkseen saanut turpaa muutamaan viikkoon ja noh.. hänellä oli juotavaa. Mies haparoi taskustaan tupakka-askia ja muutamien yritysten jälkeen hän kaivoikin uitetun ja likomärän tupakka-askin taskustaan. Avattuaan askin, askista lorahti askillinen vettä ja muutama tupakka hänen syliinsä. Sepä olikin huvittava näky ja Rikki repesi itsekseen näylle ja kokemukselle. Hymy kuitenkin hyytyi hieman kun tupakka ei ottanut syttyäkseen, mutta onneksi Daniels oli pelastava pullo! Hän hörppäsi siitä ja jäi makailemaan aurinkoiselle rantapenkereelle itsekseen hieman naureskellen.

Hank sai viimein Davidin kiinni ja yritti kutittaa tätä. "Unohdit yhden oleellisen seikan...", Dave tokaisi ja tönäisi toisen leikkimielisesti pois kimpustaan. "Ai niin joo, et kutia. Hitto...", Hank mutisi muka ärtyneenä.
"Yksi ärsyttäviä piirteitäni", Dave tokaisi ja viskasi kengän jalastaan yrittäen osua sillä Hankiin. Hank kuitenkin väisti, otti kengän vastaan ja heitti sillä Davea olkapäähän. "Niinpä niin... toisen pilkka omaan nilkkaan lankeaa, tässä tapauksessa olkapäähän", David älähti kun kenkä osui häneen.
"Niiiinpä", Hank vastasi sanojaan venytellen. David hymähti, työnsi kengän jalkaansa ja kumartui sitten sitomaan lenkkarin nauhat kiinni. Pian nuori miehen alku kuitenkin suoristautui ylös ja tämä katseli ympärilleen. Mitä seuraavaksi..?
Pian Davidin katse osui alhaalla olevalle joelle. "Hank, mennään uimaan!" David ehdotti, läimäytti Hankia selkään ja lähti juoksemaan joelle päin. "Häh? Nyt? Tuonne?" Hank hämmästeli mutta juoksi kuitenkin kaverinsa perässä.

Saavuttuaan joelle loppui Daven nauru lyhyeen. Nuori mies, Rikki jonka David oli tavannut pari viikkoa aiemmin, makasi rantapenkereellä. Eikä tarvinnut olla mikään erityisen välkky huomatakseen että toinen oli mitä ilmeisimmin humalassa. Dave katseli hetken Rikkiä ja Daniels pulloa ennen kuin yskäisi: "Hei Rikki, tapaamme jälleen."

Maa tärisi ja tuntui kuin norsulauma olisi yrittänyt jyrätä Rikkin. Miehen nauru loppui hetkeksi ja tämä vilkuili maasta käsin ympärilleen. Jonkun jalat olivat karanneet ja jääneet sitten roikkumaan hänen sen hetkisen sijaitsinsa laitamille.. ei hetkinen! Jalat puhuivat!
"Hei Rikki, tapaamme jälleen," jalat sanoivat.
"Häh?" Rikki tuijotti jalkoja hetkisen kohottaen sitten katseensa. Oho. Jaloilla oli pää.. ja siinä välissä vartalo! Ja pää näytti yhtä tutulta kuin ääni kuulosti.. eli ei ollenkaan. Rikki nousi istuma-asentoon, risti jalkansa alleen ja tuijotti silmät sirrissä ylös päin hieman huojuen. Sitten hänelle valkeni.
"DAVE!!" mies karjaisi nauraen ja ponkaisi sitten uskomattomalla vauhdilla seisomaan niin että meinasi lentää suinpäin järveen. Hän hoippui takaisin maalle rantavedestä hymyillen leveästi ja naureskellen.
"Otakko hörpyn?" hän kysyi tarjoten Jack Daniels-pulloa miehelle, "pienet sille!" Rikki hörppäsi pullosta aimokulauksen ja törkkäsi sitten pullon Daven käsiin kumartuen sitten ottamaan kitaraansa mutta sen sijaan että olisi selvinnyt koetuksesta kahdella jalalla, hän rönähti nauraen kitaransa viereen.
"Hei Dave!" mies huusi maasta käsin nauraen sanojensa välissä, "ooksä tehnyt sen sun hokkupokkus diipadaapa-juttus? Sen sadehöskän ku tääl on nääs vähä märkää!"

Rikki nousi istuma-asentoon, risti jalkansa alleen ja tuijotti silmät sirrissä ylös päin hieman huojuen.
"DAVE!!" mies karjaisi nauraen ja ponkaisi sitten uskomattomalla vauhdilla seisomaan niin että meinasi lentää suinpäin järveen. "Varovasti, hei!" David varoitti toista ja katseli miestä ymmällään. David ei tiennyt kuinka hänen olisi pitänyt suhtautua tilanteeseen ja Rikkiin nyt...
Rikki hoippui takaisin maalle rantavedestä hymyillen leveästi ja naureskellen. David ei kuitenkaan hymyillyt takaisin.
"Otakko hörpyn?" toinen kysyi tarjoten Jack Daniels-pulloa Davidille joka pudisteli päätään, "pienet sille!"
Dave katseli ehkä vähän neuvottomana kun Rikki hörppäsi pullosta aimokulauksen ja törkkäsi sitten pullon Daven käsiin. David ei juonut, mutta päätti pitää pullon itsellään... Kaukana Rikkin käsien ulottuvilta. Rikki kumartui ottamaan kitaraansa mutta sen sijaan että olisi selvinnyt koetuksesta kahdella jalalla, hän rönähti nauraen kitaransa viereen.
"Mitä helvettiä sä olet ottanut..?" David kysyi päätään pudistellen. Saiko pelkkä alkoholi ihmisen noin sekaisin? Dave itse ei mennyt koskaan lähellekään tuota jamaa vaikka juominen joskus käsistä karkasikin. Toisaalta Rikki oli ihminen... Ei David tarkoittanut syrjiä muita rotuja, mutta sana ihminen oli usein avainsana kaikkeen.
"Hei Dave!" Rikki huusi maasta käsin nauraen sanojensa välissä, "ooksä tehnyt sen sun hokkupokkus diipadaapa-juttus? Sen sadehöskän ku tääl on nääs vähä märkää!"
"En ole tehnyt, sinä sen sijaan olet tainnut tehdä jotain ihan muita diipadaapa-juttuja", David sanoi kohottaen toista kulmaansa. "Dave!" Hank huudahti ja pysähtyi huohottaen Davidin vierelle ja katsahti sitten Rikkiä kummaksuen.
"Kukas saatanan hullu toi on?" Hank kysyi kummastellen ja katsahti Davidia kysyvästi. "Tunneks sä ton..?"
"Tavallaan", David vastasi. "Eikä se ole mikään toi, on sillä nimikin. Kutsu sitä Rikkiks."
"Ok... Rikki hei! Oot muuten ihan vitun sekaisin!" Hank nauroi toiselle jolloin Dave katsahti kaveriaan hivenen varoittavasti, muttei sanonut mitään. Tottahan Hank jorisi...

"Mitä helvettiä sä olet ottanut..?" Dave kysyi maassa makaavalta, nauravalta mieheltä. Rikki kohosi kyynerpäidensä väliin tarkkaillen 'hieman' sekavana Daveä. Sitten hän vilkuili ympärilleen kuin etsien jotain. Eihän hän mitään löytänyt, vaikka kuinka olisi etsinyt. Ensinäkin kaikkea tuntui olevan kaksi tai useampi.. toisekseen hänellä ei ollut mitään muistikuvaa missä oli koka-annoksensa nenään vetässyt.
"Jackiä?" hän ehdotti reveten sitten omalle, muka hyvälle sutkautukselleen.

"Hei Dave! Ooksä tehnyt sen sun hokkupokkus diipadaapa-juttus? Sen sadehöskän ku tääl on nääs vähä märkää!"
"En ole tehnyt, sinä sen sijaan olet tainnut tehdä jotain ihan muita diipadaapa-juttuja," Dave sanoi kulmaansa kohottaen.
"Diipadaapadiipa.." Rikki mutisi reveten sitten jälleen jo itse sanalle mutta yritti sitten vakavoitua, "älä ota sitä vakavasti! En tahdo neuvoa, mutta kuuntele.. Rikkiä!" jälleen naurunpyrskähdys.

"Dave!" joku huusi ja Rikki yllättyi huomatessaan ettei hän ollut se huutaja. Joku mies saapui paikalle Daven luo luoden sitten oudon katseen Rikkiin, joka hymyili onnellisena vastaukseksi.
"Kukas saatanan hullu toi on?" tulokas kysyi Daveltä, "Tunneks sä ton..?"
"Tavallaan", mies vastasi, "Eikä se ole mikään toi, on sillä nimikin. Kutsu sitä Rikkiks."
"Rickyyyyy Leeeee Robertttss," Rikki puolestaan esittäytyi maan tasalta, muttei päässyt ylös saakka kätelläkseen tuota ihmehyyppäriä. Sen sijaan hän makasi jälleen maassa nauraen kuin.. no, saatanan hullu.
"Ok... Rikki hei! Oot muuten ihan vitun sekaisin!" se Daven kaveri huusi. Rikki nauroi.
"Enkai?" hän sanoi vakavoituen hieman vaivalloisesti ja hymynkare tuppasi pakenemaan hänen vakavalle ilmeelleen silloin tällöin.
"Kuka sä oot?" Rikki kysäisi tulokkaalta katsellen tätä arvioiden, vaikkei oikeastaan nähnyt koko miestä selkeästi. Äkkiä Rikki hiljeni ja katseli jälleen ympärilleen. Katse osui Daveen ja virne palasi tämän kasvoille. Hän kömpi jaloilleen ja hoippui Daven luo laskien kätensä tämän hartialle. Hän kohotti toisen kätensä sormi pystyssä ylös kuin sanoakseen jotain älyttömän fiksua ja hienoa, mutta sen sijaan hän sanoikin:
"Elä elämäs nyt eläkä huomenna," hän sanoi tuijottaen Daveä silmiin, "tiedäks. Älä ota sitä niin vakavasti!" Samassa tuo pieni mies sai jonkin ihmeellisen addrenaliinihyökkäyksen ja tunsi itsensä maailman ahimmaksi.. ja kuten aina, typerimmät ideat iskevät aina silloin kun niiden ei pitäisi. Samassa sekä Rikki että Dave plumpsahtivat jokeen. Rikkin päästyä pinnalle, mies nauroi armottomasti yskien samalla vettä sisuksistaan. Joki oli rannasta suhteellisen matala, joten hän pystyi seisomaan siinä jokseenkin vaivatta.. Tai no ei vaivatta, koska hän oli hieman sekaisin joten mikään ei sujunut vaivatta.

"Diipadaapadiipa.." Rikki mutisi reveten sitten jälleen jo itse sanalle mutta yritti sitten vakavoitua, "älä ota sitä vakavasti! En tahdo neuvoa, mutta kuuntele.. Rikkiä!" jälleen naurunpyrskähdys.
"Älä ota sitä vakavasti?" Dave kysyi osittain huvittuneena, osittain vähän pettyneenä. Ärtynyt tai vihainen mies ei ollut. Jos oli osoittautunut kerran hyväksi tyypiksi oli vaikeaa enää saada Davea muuttamaan käsitystään tai edes pienimmässä määrin ärtymään koko tyyppiin. "Vakavasti ottaminen on vaikeaa, eihän sinua voi ottaa kohta enää tosissaan", Dave tokaisi vielä.

"Kuka sä oot?" Rikki kysäisi Hankilta katsellen tätä arvioiden. "Hank", Hank esitteli itsensä. "Hank Morrow."
Äkkiä Rikki hiljeni ja katseli jälleen ympärilleen. Katse osui Daveen ja virne palasi tämän kasvoille.
Dave rypisti vähän otsaansa. Mitähän tästäkin seuraisi...?
Rikki kömpi jaloilleen ja hoippui Daven luo laskien kätensä tämän hartialle. David katsahti toista kysyvästi, mutta päätti pysytellä vaiti. "Elä elämäs nyt eläkä huomenna," toinen sanoi tuijottaen Daveä silmiin, "tiedäks. Älä ota sitä niin vakavasti!" Sitten Rikki sai jonkin päähänpiston ja samassa sekä Rikki että Dave plumpsahtivat jokeen, paitsi että Davidin vesi pompautti takaisin rannalle ennen kuin tämä ehti edes kastua kunnolla.

David katsahti nopeasti joen suuntaan toivoen että Rikki olisi kunnossa. Olihan tämä kuitenkin melkoisessa humalassa...
Rikkin päästyä pinnalle, mies nauroi armottomasti yskien samalla vettä sisuksistaan. Onneksi joki oli rannasta suhteellisen matala, joten toinen pystyi seisomaan siinä jotenkin.
"Meidän täytys hälyyttää paikalle kytät", Hank huomautti. "Tää jätkä piristäs huomattavasti niiden työpäivää."
Dave hymähti päätään pudistellen. Hankille Rikki oli pelkkä iso vitsi...
Yhtäkkiä Davidin rintakehästä purkautui valtava sinisävyinen pingviini, Davidin voimaeläin. Pingviini tepasteli Rikkin luo katsellen tätä todella epäluuloisesti. Tämä kiersi nuorukaista tarkkaillen ja oli selvästi kummissaan toisen sekavuudesta.
"Hei, annas olla", Dave sanoi voimalleen vähän tiukempaan sävyyn kun tämä oli alkanut luoda selvästi arvioivia katseita Rikkiin. Pingviini lopetti tepastelun ja irrotti katseensa Rikkistä ja loi nyt syyttävän katseen Davidiin joka ei kuitenkaan piitannut. Vaikka pingviini olikin osa häntä ja näin pois päin niin tämä ei voisi alkaa pompottelemaan Davidia. Rajansa kaikella.

"Diipadaapadiipa.. älä ota sitä vakavasti! En tahdo neuvoa, mutta kuuntele.. Rikkiä!"
"Älä ota sitä vakavasti?" Dave kysyi hieman huvittuneena, "Vakavasti ottaminen on vaikeaa, eihän sinua voi ottaa kohta enää tosissaan." Rikki nauroi jälleen kaivellen sitten jälleen märkää tupakka-askiaan. Jälleen tilanne toistui; hän repesi märälle tupakka-askille ja heitti sen sitten stetsoninsa viereen.
"Ei kummallakaa ois heittää yhtä?" hän kysäisi katsoen alhaalta käsin anelevasti Hankia ja Daveä. Eihän hän muistanut ettei Dave poltellut sairautensa takia.

"Meidän täytys hälyyttää paikalle kytät", Rikki kuuli Hankin sanovan Davelle, "Tää jätkä piristäs huomattavasti niiden työpäivää." Rikki kahlasi hoippuen takaisin rantaan, mutta ei enää nauranut.
"Jos kytät tulee," hän sanoi ottaen tukea rantahietikosta, "sanon että sä olet mun diileri." Hän suoristautui seisoen nyt uhmakkaasti (mutta hieman hoippuen) rannalla tuijotellen vetoavasti Hankia.
"Parempi jättää kutsumatta," hän totesi ykskantaan astellen sitten takaisin kitaransa luo. Hän heitti märän farkkutakkinsa päältään maahan ja heitti sitten myös verkkopaitansa koska se tuntui ikävän nihkeältä ihoa vasten. Äkkiä hänen silmäkulmaansa osui jotain sellaista, mitä ei oikeastaan olisi kuulunut olla siellä. Rikki siirsi vaistomaisesti katseensa oikealle ja näki pingviinin.. PINGVIININ??
"Mitä vittua?" hän puuskahti tuijottaen pingviiniä hetken hämmästyneenä ja hiljaa. Sitten hän alkoi nauraa näylle, koska oikeasti tiesi ettei pingviini ollut siinä.. tai ainakin luuli tietävänsä.
"Hei, annas olla," Dave sanoi tiukemmalla sävyllä mutta Rikki ei oikeastaan tiennyt kenelle toinen puhui.
"Sori jäbä," Rikki naureskeli, "en vaa voi lopettaa. Tiedättekste, mun eessä seisoo pingviini? Hei, pingviini?! Hank oli oikees, ei oo kaikki herneet kaikukopas täl jäbäl!" Rikki istahti nurmikolle jääden katselemaan pingviiniä ja siirrellen aika-ajoin katsettaan Daveen ja Hankiin.
"Vittu pingviini," hän naureskeli tuijottaen suhteellisen suurikokoista lintueläintä.

"Ei kummallakaa ois heittää yhtä?" Rikki kysäisi revettyään märällä tupakka-askilleen ja katsoi sitten alhaalta käsin anelevasti Hankia ja Daveä. David pudisteli päätään, hän ei edelleenkään polttanut pahemmin sairautensa takia, mutta tuskin Rikki sitä muisti. Hank puolestaan kaivoi farkkujensa taskusta tupakka-askin jonka viskasi Rikkille.

"Jos kytät tulee," Rikki sanoi ottaen tukea rantahietikosta, "sanon että sä olet mun diileri."
Tässä vaiheessa Dave kauhistui vähän ajatuksissaan. Rikki käytti huumeita... Siksi mies ei tuntenut kipua silloin ja siksi tämä hikoili ja niin pois päin...
Rikki suoristautui seisoen nyt uhmakkaasti (mutta hieman hoippuen) rannalla tuijotellen vetoavasti Hankia joka tuijotti toista silmät vaarallisesti sirrillään takaisin.
"Parempi jättää kutsumatta," Rikki totesi ykskantaan astellen sitten takaisin kitaransa luo.

"Mitä vittua?" Rikki puuskahti tuijottaen Davidin pingviiniä hetken ilmeisesti hämmästyneenä Sitten hän alkoi nauraa näylle.
"Mitäs vittua?" Hank älähti kummastuneena.
"Hei, annas olla," Dave sanoi tiukemmalla sävyllä pingviinilleen joka loi arvioivia katseita Rikkiin.
"Sori jäbä," Rikki naureskeli.
"Häh?" Davidilta pääsi eikä tämä osannut muuta kuin tuijottaa Rikkiä. Mitä tämä oikein sekoili taas?
"en vaa voi lopettaa. Tiedättekste, mun eessä seisoo pingviini? Hei, pingviini?! Hank oli oikees, ei oo kaikki herneet kaikukopas täl jäbäl!"
Niinpä niin... Rikki luuli ilmeisesti pingviiniä hallusinaatioksi.
Rikki istahti nurmikolle jääden katselemaan pingviiniä ja siirrellen aika-ajoin katsettaan Daveen ja Hankiin.
"Vittu pingviini," poika naureskeli tuijottaen Davidin voimaa.
"Joo, kyllä me tiedetään että siinä seisoo pingviini", Hank vastasi virnuillen. "Se on Davidin voimaeläin. Tiedäks sä ees voimista?"
Pinviini puisteli päästään ja tökkäsi Rikkiä nokallaan vähän närkästyneesti kun sen olemassaoloa kyseenalaistettiin. Sen jälkeen se tepasteli takaisin Davidin luo kyhnäten omistajansa jalkoja vasten sulkien silmänsä tyytyväisenä. Dave katsahti voimaansa hellästi naurahtaen ja kumartui silittelemään sitä.

"Ei kummallakaa ois heittää yhtä?" Rikki kysäisi katsoen ensin Daveä, joka pudisteli päätään. Hank sen sijaan heitti poikaparalle tupakka-askin.
"Oi jee," hän hihkaisi alkaen avata tupakka-askia hitaasti, mutta varmasti. Hän vetäisi sieltä kaksi tupakkaa, joista toisen hän laski stestoninsa päälle ja toisen heitti huulelleen. Sitten hän viskasi askin takaisin Hankille.
"Kiitti jäbä," hän sanoi, "sä oot okei." Hän katseli hetken maata ympärillään ja hoksasi sitten sytkärin stetsoninsa vieressä. Hän nappasi sen ja yritti saada sen toimimaan. Eihän se onnistunut, koska sekin oli edellisenä iltana kastunut. Niinpä Rikki jäi hetkeksi miettimään tilannetta, miten pelastaa tupakka käyttämättä joutumisesta. Eihän miehen päähän sillä hetkellä pälkähtänyt että Hankilla saattaisi olla sytkärikin kerran tupakkaakin löytyi.

"Vittu pingviini.."
"Joo, kyllä me tiedetään että siinä seisoo pingviini", Hank vastasi virnuillen, "Se on Davidin voimaeläin. Tiedäks sä ees voimista?" Rikki kohotti katseensa pingviinistä Hankiin tuijottaen miestä hetken kuin miettien kuka vittu tämä oli. Sitten hän näytti tajuavan taas tilanteen ja oli jo vastaamassa miehen kysymykseen, mutta närkästynyt pingviini näykkäisi häntä kädestä. Rikki vetäisi automaattisesti kätensä kauemmas ja katsoi sitten kuinka pingviini taapersi Daven luo. Rikki tuijotteli hetken aikaa pingviiniä, joka nyt kyhnäsi Daven jalassa. Sitten hän käänsi katseensa jälleen Hankiin muistaen taas tämän kysymyksen.
"Voimista? En tiiä, kerro sä!" hän sanoi kasvoillaan hymy, joka muuttui äkkiä hyväntahtoiseksi virneeksi. Hän asetti tupakkansa jälleen huulilleen ja yritti napsauttaa sormiaan. Hieman hankalaa kun kordinaatiokyky oli hieman haksuessa. Monen yrityksen jälkeen sormet napsahtivat ja pieni tulen liekki nousi tämän sormien väliin. Hän vilkaisi sivusilmällä Daveä ja Hankia ja sytytti sitten muina miehinä tupakkansa luullen että siten teki suurenkin vaikutuksen oliopoikiin. Ei hän tiennyt (saatika muistanut) että kumpikin noista osasi varmaan aika paljon enemmän kuin pienen liekin sormien väliin.
Sytytettyään tupakkansa, Rikki avasi kätensä ja heitti tulipallon jokeen.
"Osaan mä tapella," hän sanoi Hankille kerskailevaan sävyyn, "jos on turpa rullalla niin nyrkit puhuu kyl!" Rikki naurahti huvittuneena ja vetäisi henkoset.

"Dave aioksä juoda vai et?" Rikki kysäisi armaan Jack-pullonsa kohtalosta, "meinaan jos et ni anna Hankille huikka.. ja mäki voisin huolia sitä tipan jos muutamankin!"

"Oi jee," Rikki hihkaisi alkaen avata tupakka-askia hitaasti, mutta varmasti. Hän vetäisi sieltä kaksi tupakkaa, joista toisen hän laski stestoninsa päälle ja toisen heitti huulelleen. Sitten hän viskasi askin takaisin Hankille. Hank otti askin takaisin leveä virne kasvoillaan. "Oisit sä koko askinkin saanut", Hank tokaisi harpen pinkeiksi värjättyjä hiuksiaan.
"Kiitti jäbä," Rikki sanoi, "sä oot okei."
"Thanks!", Hank heitti virnuillen ja tyrskähteli huvittuneena Rikkin yrityksiä saada sytkäri toimintakuntoon.
"Lainaisit sytkäriäs", Dave kuiskasi toiselle mutta naurahti vähän itsekin.
"Nääh", Hank vastasi virnuillen ja risti niskansa taa. "Tää on hauskempaa nähdä mitä toi jätkä keksii."

"Voimista? En tiiä, kerro sä!" Rikki sanoi kasvoillaan hymy, joka muuttui äkkiä hyväntahtoiseksi virneeksi.
"Jokaisella oliolla on voimaeläin. Se on niin ku osa sen tyypin sielua, you know", Hank selitti.
"Voimaeläin muistuttaa aina omistajaansa jollain tavalla", David lisäsi selitykseen samalla kun silitteli pingviiniään. "Lisäksi monilla voimilla on joku erikoiskyky jotka liittyvät jollain tapaa myös omistajaansa. Jotain tärkeitä asioita, toiveita tai jotain sellaista. Esimerkiksi minun pingviinilläni on erityisen tarkka kuulo, koska oma kuuloni... se nyt on mitä on", loppua myöten Davidin sanoissa pystyi kuulemaan lievän katkeruuden ja haikeuden mutta tämä yritti pitää äänensä tyynenä. "Tai tarkemmin sanottuna ei ole." Rikki asetti tupakkansa jälleen huulilleen ja yritti napsauttaa sormiaan. Monen yrityksen jälkeen sormet napsahtivat ja pieni tulen liekki nousi tämän sormien väliin. "Mitä helvettiä? Luulin tota tyyppiä ihmiseks!" Hank sanoi hiukan hämillään. David taas ei sinänsä hämmentynyt. Olihan Rikkin kyky ollut hänelle yllätys ensimmäisellä tapaamisella, mutta... no, oudompiakin asioita oli nähty. Rikki vilkaisi sivusilmällä Daveä ja Hankia ja sytytti sitten muina miehinä tupakkansa. Dave katsahti Rikkiin kulmat koholla ja tokaisi: "Ihan kiva kyky."
Sytytettyään tupakkansa, Rikki avasi kätensä ja heitti tulipallon jokeen.
"Osaan mä tapella," tämä sanoi Hankille kerskailevaan sävyyn, "jos on turpa rullalla niin nyrkit puhuu kyl!" Rikki naurahti huvittuneena ja vetäisi henkoset. "En tiedä kuinka hyvä nyrkkeilijä olet, mutta tulen voimalla sinulle ei olisi paljonkaan mahdollisuuksia Davidin veden mahtia vastaan", Hank tokaisi. "No, sehän riippuu kuinka voimiaan käyttää", David yskäisi motaten sitten Hankia olkaan.

"Dave aioksä juoda vai et?" Rikki kysäisi Jack-pullonsa kohtalosta, "meinaan jos et ni anna Hankille huikka.. ja mäki voisin huolia sitä tipan jos muutamankin!"
"Jos tippoja haluat voin aina tehdä sadetta", Dave hymähti. "Mutta tähän pulloon et enää koske."
Samalla David katsahti tietäväinen virne kasvoillaan Rikkiä ja antoi kaiken nesteen pullosta valua maahan.
"Hei, jos Rikki ei saa nii oisit ny mulle antanu", Hank tokaisi hiukan närkästyneenä.
"Sori, meni jo", David lausahti yksinkertaisesti näyttäen tyhjää pulloa ystävälleen. "Jack voi levätä rauhassa nyt."
"Tai sitten se olisi voinut mennä parempiin suihin...", Hank mutisi.

"Oisit sä koko askinkin saanut", Hank tokaisi harpen pinkeiksi värjättyjä hiuksiaan. Rikki kohotti katseensa Hankiin funtsien hetken mahdollisuuksiaan.
"Kiitti jäbä," Rikki sanoi, "sä oot okei."
"Thanks!" Hank heitti takaisin virnistellen.
"Mut mul on kyl omiaki," Rikki vilkaisi märkään tupakka-askiinsa tyrskähtäen jälleen hieman, "kunhan ne kuivuu." Hän virnisti miekkosille.

"Voimista? En tiiä, kerro sä!"
"Jokaisella oliolla on voimaeläin. Se on niin ku osa sen tyypin sielua, you know", Hank selitti ja Rikki kuunteli napsutellen samalla sormiaan vilkuillen välillä Hankia ja Daveä.
"Voimaeläin muistuttaa aina omistajaansa jollain tavalla", Dave lisäsi silitellen pingviiniään. Rikki ei edelleenkään tajunnut pingviinistä mitään, eikä oikein ollut varma uskoiko vieläkään sen olemassaoloon mutta päätti kuitenkin pitää turpansa kiinni.
"Lisäksi monilla voimilla on joku erikoiskyky jotka liittyvät jollain tapaa myös omistajaansa," Dave selitti, "Jotain tärkeitä asioita, toiveita tai jotain sellaista. Esimerkiksi minun pingviinilläni on erityisen tarkka kuulo, koska oma kuuloni... se nyt on mitä on.." Rikki vilkaisi miestä kurtistaen hieman kulmiaan.
"Tai tarkemmin sanottuna ei ole," Dave tokaisi vielä katkeruutta äänessään. Rikki meinasi kysyä mitä toinen tarkoitti, mutta äkkiä hänen sormiinsa syttyi ne halutut liekit, mitä hän oli yrittänyt taikoa esiin jo pidemmän aikaa.
"Mitä helvettiä? Luulin tota tyyppiä ihmiseks!" Hank älähti saaden Rikkin hymyilemään omahyväisenä. Hän sytytti tupakkansa ja viskasi tulipallon jokeen, jossa se sihahti ja katosi.
"Ihan kiva kyky." Dave huikkasi.
"Osaan mä tapella," Rikki sanoi Hankille kerskailevaan sävyyn, "jos on turpa rullalla niin nyrkit puhuu kyl!"
"En tiedä kuinka hyvä nyrkkeilijä olet, mutta tulen voimalla sinulle ei olisi paljonkaan mahdollisuuksia Davidin veden mahtia vastaan", Hank tokaisi.
"No, sehän riippuu kuinka voimiaan käyttää," Dave sanoi lyöden leikkisästi kaveriaan olkapäähän. Rikki katseli alhaalta käsin kaksikon pientä nujakointia. Hänen päänsä alkoi pikkuhiljaa selvitä, mutta tuntui normaalia kummemmalta.
"Veden mahti," hän heitti mahtipontisesti muttei pahantahtoisesti, "totta turiset kyllä ja ei siin mitää en mä tota äijää turpaa vetäsis ihan mistä tahansa syystä." Rikki imaisi jälleen henkoset tupakastaan. Hän ei ollut unohtanut sitä että juuri Daven takia hän periaatteessa oli yhä elävien kirjoilla. Muutama viikko.. vai kuukausi? Päivä? No jokatapauksessa muutama viikko sitten Rikki oltiin melkein hakattu kuoliaaksi mutta sitten Dave oli tullut pistämään turpaa hakkaajille. Rikki oli todella kiitollinen tästä, vaikkei sitä ehkä sanonutkaan ääneen. Hänen päässään jyskytti ja äänet tuntuivat normaalia kovemmilta. Se oli yleensä huono merkki, joten Rikki katsahti Daveä ja kysyi:
"Dave aioksä juoda vai et? Meinaan jos et ni anna Hankille huikka.. ja mäki voisin huolia sitä tipan jos muutamankin!"
"Jos tippoja haluat voin aina tehdä sadetta", Dave hymähti, "Mutta tähän pulloon et enää koske." Rikki kohotti hieman kulmaansa tajuamatta taas oikein mitä mies tarkoitti. Samassa Rikkin kauhuksi Dave käänsi pullon ympäri ja kaikki sen sisältö valui solkenaan maahan eikä Rikki ehtinyt tehdä mitään estääkseen tämän.
"Hei, jos Rikki ei saa nii oisit ny mulle antanu", Hank tokaisi hiukan närkästyneeseen sävyyn.
"Sori, meni jo", David lausahti yksinkertaisesti näyttäen tyhjää pulloa ystävälleen, "Jack voi levätä rauhassa nyt."
"Tai sitten se olisi voinut mennä parempiin suihin...", Hank mutisi.
"No todellakin," Rikki mutisi hieman kärttyisesti, muttei kuitenkaan alkanut haastamaan riitaa. Ehkä Dave oli ihan oikeassa, ehkä oli parempi pitää hieman taukoa ettei maksa sanoisi poks. Huomenna olisi sitten taas uudet kujeet.
Rikki vetäisi viimeiset henkoset tupakastaan ja viskasi tumpin sitten jokeen. Tulipallon tavoin tumpista kuului pieni sihahdus ja se sammui.
Rikki kääntyi jälleen Daven ja Hankin puoleen, mutta ennen kuin hän ehti avatakaan suutaan, hänen silmissään pimeni ja hän kaatui tajuttomana nurmikolle.

"Veden mahti," Rikki heitti mahtipontisesti muttei pahantahtoisesti, mikä olikin parasta koska Dave ei ottanut vastaan noin vain ilkeyksiä keltä tahansa. "totta turiset kyllä ja ei siin mitää en mä tota äijää turpaa vetäsis ihan mistä tahansa syystä."
"Hyyvä", David naurahti pienesti ja heilautti huolettomasti kättään.

"Jack voi levätä rauhassa nyt."
"Tai sitten se olisi voinut mennä parempiin suihin...", Hank mutisi.
"No todellakin," Rikki mutisi hieman kärttyisen oloisesti ja tämäkös sai vienon hymyn Davidin huulille. Joskus oli ihan kiva näpäyttää toisia. Eikä Dave alkoholia toisten kiusaksi pois kaatanut, vaikka niinkin olisi voinut tehdä. Rikkille ei kuitenkaan tekisi alkoholi enää tuossa tilassa kovinkaan hyvää.
Rikki vetäisi viimeiset henkoset tupakastaan ja viskasi tumpin sitten jokeen. Tulipallon tavoin tumpista kuului pieni sihahdus ja se sammui. "Jätkä hei, äläs roskaa luontoa", Hank tokaisi hymähtäen.
Rikki kääntyi jälleen Daven ja Hankin puoleen, mutta sitten tämä kaatui nurmikolle. Pieni älähdys pääsi Hankin huulilta ja Dave ryntäsi sanaakaan sanomatta toisen luo, veti t-paidan päältään, teki siitä mytyn ja asetti sen pehmusteeksi toisen pään alle. David istuutui maahan ja kohotti toisen jalkoja vähän. "Hank, testaisitkö hengittämisen?", Dave pyysi ja Hank säntäsi Rikkin luo. Mies vei kätensä toisen suun eteen ja tunsi toisen lämpimän hengityksen, onneksi. "Henki kulkee ja pihisee toistaiseksi", Hank vastasi nyökäten. Dave kohotti kätensä ja loihti kylmää vettä kuin tyhjästä tipahtelemaan vähän Rikkin kasvoille. Muutama tippa myös kostuttamaan toisen huulia. Sen jälkeen David läpsi vähän nuoren miehen alun kasvoja. "Hoi, älä nyt vielä kävele valoa kohti, oot mulle vielä velkaa siitä kun pelastin sut niiltä paskiaisilta", Dave vitsaili pienesti. Ehkä hänen ei olisi pitänyt, olihan tilanne vakava. David nyt kuitenkin sattui olemaan David.

"Hoi, älä nyt vielä kävele valoa kohti, oot mulle vielä velkaa siitä kun pelastin sut niiltä paskiaisilta!" kuului ääni jostakin hyvin, hyvin kaukaa. Rikki mietti kuumeisesti kuka vittu hänen päässään huusi ja melskasi. Häntä hakattiin mutta lynnit eivät sattuneet. Joku totesi että henki pihisi. Mitä helvettiä? Valoa kohti? Nyt kun asiasta mainittiin niin valo tosiaan loisti mustan käytävän päässä. Rikki otti askelen, mutta pysähtyi sitten. Mitä hän oli tekemässä?

Äkkiä hän palasi rytinällä takaisin tajuihinsa. Ensimmäinen asia mitä hän näki oli Daven pärstä about parinkymmenen sentin päässä hänen omastaan.
"Mitä vittua?" hän hätkähti pongahtaen hieman pystympään. Hän vilkuili ympärilleen ja näki Hankin toisella puolellaan.
"Mitä tapahtu?" hän kysyi vilkuillen epäluuloisesti Hankia ja Daveä. Hän ei muistanut mitään mutta ilmeisesti taju oli jossain vaiheessa lähtenyt.
"Miks vitus mä oon märkä?" hän kysäisi siirtäen katseensa vartaloonsa, "missä vitussa mun vaatteet on? Mitä helvettiä tapahtuu?"
Rikki siirsi katseensa Davestä Hankiin, jota hän ri tunnistanu.
"Kuka sä oot?" hän kysäisi ollen hieman pihalla ja vähän kaikesta. Yöllinen viinan ja huumeiden veto ei eänä vaikuttanut häneen eikä hänellä ollut edes vieroitusoireita, mikä oli jotenkin hämmentävää. Ei hän muistanut mitään kaman vedostakaan. Hänen katseensa kuitenkin osui tyhjään Jack-pulloon ja pikkuhiljaa hänen muistinsa alkoi palautua osissa. Viimeinen asia mitä hän muisti oli se että Dave oli kaatanut Jackin pois.
"Hei saisinks mä tilaa?" hän kysyi miehiltä hätistellen näitä vähän kauemmas itsestään. Sitten hänen katseensa osui tupakkaan ja hän nappasi sen stetsoninsa päältä. Ajattelematta ollenkaan mitään, hän napsautti sormiaan ja sytytti tupakkansa viskaten sitten pallon jälleen jokeen. Hän vetäisi henkoset, sulki silmänsä ja antoi nautinnon kulkea keuhkoihin ja takaisin.
"Vittu sä oot kusipää, Rikki Lee Roberts," hän huokaisi tupakan henkoset ulos kehostaan.

"Mitä vittua?" Rikki hätkähti pongahtaen hieman pystympään.
"Mitä tapahtu?" hän kysyi vilkuillen epäluuloisesti Hankia ja Daveä. David avasi suunsa vastatakseen, mutta Rikki jatkoikin:
"Miks vitus mä oon märkä?"
"Käväisit uimassa?" Hank tokaisi kysyvään sävyyn kohottaen toista kulmaansa.
"missä vitussa mun vaatteet on? Mitä helvettiä tapahtuu?" Rikki siirsi katseensa Davestä Hankiin. "Jäbä, relaa vähän", Hank naurahti.
"Kuka sä oot?
"Hank Morrow, me tutustuttiin äsken", Hank tokaisi kohauttaen olkiaan.
"Hei saisinks mä tilaa?" Rikki kysyi miehiltä hätistellen näitä vähän kauemmas itsestään. Dave ja Hank perääntyivät molemmat ja David nappasi paitansa maasta vetäen sen takaisin päälleen. Sitten hänen katseensa osui tupakkaan ja hän nappasi sen stetsoninsa päältä. Rikki napsautti sormiaan ja sytytti tupakkansa viskaten sitten pallon jälleen jokeen.
David katseli Rikkiä hämmennyksen sekaisin tuntemuksin. Mikä ihme oli ajanut Rikkin elämän tuollaiseen jamaan?
"Vittu sä oot kusipää, Rikki Lee Roberts," Rikki huokaisi tupakan henkoset ulos kehostaan.
"Et sä oo kusipää", Dave kiiruhti sanomaan. "Vähän sekaisin... okei, okei, aika paljon, meinaan tosi pahasti sekaisin... Mutta et sä kusipää ole."

[sorry, tosi lyhyttä...]

"Miks vitus mä oon märkä?"
"Käväisit uimassa?" tuntematon mies tokaisi kulmiaan kohottaen. Rikki katsahti miestä miettien kuumeisesti kuka tämä oli, mitä tämä teki ja miksi tämä oli siinä.
"Missä vitussa mun vaatteet on? Mitä helvettiä tapahtuu?" Rikki siirrellen katsettaan kaksikon välillä.
"Jäbä, relaa vähän" tuntematon mies sanoi naurahtaen hieman..
"Kuka sä oot? Rikki kysäisi viimein.
"Hank Morrow, me tutustuttiin äsken," mies vastasi. Me tutustuttiin äsken? Rikki tuijotti miestä kuin järkensä menettänyttä, muttei sanonut mitään. Hän oikeastaan tiesi mitä oli tapahtunut, mutta tieto siitä ja tämänhetkisestä tilanteesta hämmensi häntä. Hän oli selvästikin vetänyt aineita edellisenä iltana, mutta miksei nyt ollut minkäänlaisia hmm.. oireita? Ajatukset hämmensivät siihen malliin että Rikkiä alkoi hieman ahdistaa se että kaksikko oli niin lähellä häntä.
"Hei saisinks mä tilaa?" hän sanoi hätistellen miehet kauemmas itsestään. Miehet siirtyivätkin ja Dave vetäisi paitansa päälleen.

"Vittu sä oot kusipää, Rikki Lee Roberts."
"Et sä oo kusipää", Dave kiiruhti sanomaan, "Vähän sekaisin... okei, okei, aika paljon, meinaan tosi pahasti sekaisin... Mutta et sä kusipää ole." Rikki vetäisi sanojen myötä epäuskoisena turhan nopat henkoset ja alkoi sen seurauksena yskiä. Hän takoi rintakehäänsä vapaalla kädellään ja siirsi vetistävät silmänsä Daveen uskomatta korviaan. Hän naurahteli yskäisyjen seassa.
"Tota sä et usko ittekää," hän tokaisi sylkäisten pois päin miehistä ja vetäen sitten uudet henkoset. Hänen katseensa osui farkkutakkiin ja paitaan, mitkä hänen viimeisimmän muistikuvansa mukaan kuuluivat hänelle. Hän nousi reippaasti seisomaan ja steli vaatteidensa luo hoippumatta tippaakaan. Hän laittoi tupakan suulleen ja tarttui kaksin käsin vaatteisiinsa. Hän katseli niitä hetkisen ja puristi sitten vedet vaatteista maahan.
"Vai että uimassa," hän tokaisi katsahtaen Daveä ja Hankia, "mahto olla hyväkin neronleimaus," mies lisäs hieman paheksuvalla äänellä. Toisinaan hän ei voinut sietää itseään. Ei ainakaan selvinpäin. Aineiden vaikutusten alaisena maailma oli parempi paikka elää, koska silloin ei nähnyt omia vikojaan mutta auta armias jos siitä selvisi missään muotoa. Hän ei edes tajunnut miten saattoi olla selvä sillä hetkellä, mutta ilmeisesti Gamaruelissa oli jokin ominaistaika tai jotain siihen suuntaan.
Rikki katseli maata keräillen tavaroitaan. Puolitäyden, märän tupakka-askin hän nosti käteensä pudistellen päätään ja katsahtaen sitten läheistä roskista. Hän meinasi ensin heittää askin roskiin, mutta tunkikin sen sitten farkkujensa taskuun. Tupakalla oli taipumus kuivua.
"Sori jäbät," hän tokaisi astellen takaisin kaksikkoa kohden, "meinaan toi äskein." Rikki hymähti hieman kumartuen sitten tyhjän Jack-pullon puoleen.
"Haluuks joku pantin?" hän kysäisi Hankilta ja Daveltä, "en kyl tiiä onks tääl panttiperiaate toiminnas mut sillee.." Rikki laski vaatteensa ja pullon maahan tarttuen sitten stetsoniinsa. Sen alta paljastui ikävääkin ikävempi yllätys; pieni, lähes tyhjä pussi ruskeaa kokaiinia, lusikka ja neula, jossa oli hieman verta. Rikki tuskastui näystä kaapaten sitten mitään sanomatta huumeaddiktin ensiaputarvikkeet käsiinsä. Hän asteli rivakoin askelin roskikselle ja heitti kaiken pois. Hän katsoi hieman pitempään kokaiinipussia, mutta käänsi sitten selkänsä tavaralle. Hänellä oli vahvasti sellainen olo että jos hän oli meinannut saada Davestä ja Hankista kaverit, hän oli nyt mokannut kaiken täysin. Nuo kaksi poikaa olivat melko samanikäisiä hänen kanssaan mutta eivät läheskään samanlaisia kuin hän. Davellä ja Hankilla oli oletettavasti perheet ja rahaa ja kaikkea hienoa. Eikä heillä ollut riippuvuuksia.
"Joo," Rikki totesi vaivaantuneena kumartuen jälleen ottamaan takkinsa, hattunsa ja paitansa. Hatun hän iski päähänsä, mutta vaatetuksen hän jätti käsivarsillee.
"Tää oli sit vissii tässä," hän sanoi, "Sori.." Hän kääntyi lähien kapuamaan rinnettä ylös päin. Miksi hän onnistui aina mokaamaan kaiken?

"Tota sä et usko ittekää," Rikki tokaisi sylkäisten pois päin miehistä ja veti sitten uudet henkoset.
"Minä en sano mitään mitä en usko", David tokaisi tyynellä äänellä mutta lievän kipakan sävähdyksen saattoi kuulla. "Mutta sinulla on toki mielipiteesi ja minulla omani." Rikki laittoi tupakan suulleen ja tarttui kaksin käsin vaatteisiinsa. Hän katseli niitä hetkisen ja puristi sitten vedet vaatteista maahan.
"Vai että uimassa," Rikki tokaisi katsahtaen Daveä ja Hankia, "mahto olla hyväkin neronleimaus," mies lisäsi hieman paheksuvalla äänellä. "Oli se ihan ok-laatua, kiitä onneas ettet vietä aikaa Daven kanssa", Hank naurahti yrittäen keventää vähän tunnelmaa. David naurahti itsekin vähän ja pudisteli huvittuneena päätään. Hän saisi kuulla ikuisesti piruilua hetken mielijohteistaan.
"Sori jäbät," Rikki tokaisi astellen takaisin kaksikkoa kohden, "meinaan toi äskein." Rikki hymähti hieman kumartuen sitten tyhjän Jack-pullon puoleen. "No... Enemmän sinä itsellesi hallaa teit kuin kummallekaan meistä", Dave hymähti. "Ja Dave muuten tosiaan tyhjens sen pullon... ihan vaa siltä varalta ettet muista", Hank huomautti ja katsahti Davidia vähän syyttävästi.
"Haluuks joku pantin?" Rikki kysäisi Hankilta ja Daveltä, "en kyl tiiä onks tääl panttiperiaate toiminnas mut sillee.."
David pudisteli päätään ja heilautti huolettomasti kättään.
Rikki laski vaatteensa ja pullon maahan tarttuen sitten stetsoniinsa. Sen alta yllätys joka sai Davidin vatsan muljahtamaan ikävästi; pieni, lähes tyhjä pussi ruskeaa kokaiinia, lusikka ja neula, jossa oli hieman verta. Rikki tuskastui selvästi näystä kaapaten sitten mitään sanomatta huumeaddiktin ensiaputarvikkeet käsiinsä. David avasi suunsa sanoakseen jotain tiukkaan sävyyn, mutta Rikki astelikin rivakoin askelin roskikselle ja heitti kaiken pois.
"Hyyyyyvä", Dave tokaisi ja venytteli käsivarsiaan katsahtaen Rikkiä lukematon ilme kasvoillaan.
"Joo," Rikki totesi vaivaantuneena kumartuen jälleen ottamaan takkinsa, hattunsa ja paitansa. Hatun hän iski päähänsä, mutta vaatetuksen hän jätti käsivarsillee.
"Tää oli sit vissii tässä," hän sanoi, "Sori.." tämä kääntyi lähien kapuamaan rinnettä ylös päin, mutta Dave juoksikin pojan perään ja hetken mielijohteesta loikkasi tämän reppuselkään huudahtaen: "Sinähän et lähde mihinkään kun minä kiellän!" Sen jälkeen David hypähti pois Rikkin selästä ja käänsi tämän itseään kohden. "Sä oot ihan jees Ricky Lee Roberts, mutta tarvitset apua."
"No kappas", Hank ivasi vähän taustalla mutta Dave ei välittänyt siitä vaan porasi läpitunkevan katseen Rikkin silmiin.

"Joo, tää oli sit vissii tässä. "Sori.." Rikki lähti kapuamaan itseensä vittuuntuneena ylös päin rinnettä, mutta äkkiä jokin suhteellisen painava iskeytyi hänen selkäänsä ja mies hrjahti eteenpäin ja sitten äkillisen vastuksen johdosta taaksepäin. ihme sinänsä ettei mies lentänyt kumoon. Stetsoni siinä lensi maahan ja kitara kopahti ruohikkoon.
"Mit..?!" Rikkiltä pääsi, mutta samassa paino lähti hänen hartioiltaan.
"Sinähän et lähde mihinkään kun minä kiellän!" kuului ääni hänen takaansa ja hänet käännettiin rivakasti ympäri. Yllätyksekseen hän näki Daven jälleen siinä.
"Sä oot ihan jees Ricky Lee Roberts, mutta tarvitset apua," Dave tokaisi.
"No kappas" Hankin ivallinen ääni kuului Daven takaa saaden Rikkin vilkaisemaan tähän. Sitten hän käänsi katseensa Daveen, joka tuijotti häntä silmiin todella tiukalla ja itsevarmalla katseella.
"Autatsä mua?!" Rikki hihkaisi tekopirteellä äänellä, mutta jatkoi sitten synkeänä ja hieman vaivaantuneena; "Sori Dave, sä oot ihan okei mut en mä usko et sä pystyt auttaa mua. Jos on ollu viis vuotta koukussa ni se ei oo niin helppoo päästä irti.. Mut jos sä haluut jotaa auttaa ni autat tota jäbää!" Rikki nyökkäsi Daven olan yli takaisin rantaan. Hieman kauempana heistä asteli verkalleen heitä kohden todella hintelä, vaaleatukkainen poika. Rikki pisti salamana merkille ettei pojalla ollut kaikki kondiksessa, tosin ei sinänsä.. ei ollut hänelläkään. Hänen asiansa olivat paljon pahemmassa jamassa kuin tuon pojan, mutta blondin jäbän asiat kulkivat uhkaavasti samaan suuntaan hänen kanssaan. Pojalla oli farkkuliivi, jonka alla oli valkoinen paita (jossa oli Mötley Crüe-nimisen bändin logo). Farkut olivat polvista rikki ja kuluneet ja hieman liian isot pojalle sillä ne roikkuivat hieman hänen päällään. Pojan katse oli luotu maahan ja hän näytti harkitsevan jokaista askeltaan. Kädet olivat taskuissa ja tämä hoippui hieman.
"Se on viel pelastettavissa," Rikki tokaisi Davelle, "sen näkee hiuksista." Sitten mies kääntyi jälleen menosuuntaansa ja lähti kapuamaan ylöspäin.
Blondi poika lähestyi ja kohotti katseensa Hankiin juuri ennen kuin törmäsi tähän. Hän tuijotti Hankia hetken mietteliäs ilme kasvoillaan, muttei sanonut mitään. Sitten hän kääntyi Rikkin ja Daven puoleen tuijottaen näitä aivan samalla ilmeellä kuin Hankiakin; hieman poissaolevana.
"Hei kaverit," poika puhutteli heitä, "oisko kummallakaa heittää tupakkaa?" Rikkin oli pakko pysähtyä sanat kuullessaan ja hän kääntyi katsomaan alaspäin rinteessä. Kaverit? Hän katsahti Hankia ja Daveä ja sitten jälleen poikaa.
"Ei mul oo ku vedes uineit," hän sanoi, "mut tol sun vieres oleval häiskäl on melkee täys aski." Mistä hän sen tiesi, sitä hän ei oikeastaan tiennyt. Hän vain tiesi.

"Autatsä mua?!" Rikki hihkaisi tekopirteellä äänellä, joka sai Davidin kohottamaan merkitsevästi kulmiaan. Rikki jatkoikin sitten synkeänä ja hieman vaivaantuneena; "Sori Dave, sä oot ihan okei mut en mä usko et sä pystyt auttaa mua. Jos on ollu viis vuotta koukussa ni se ei oo niin helppoo päästä irti.. Mut jos sä haluut jotaa auttaa ni autat tota jäbää!" Rikki nyökkäsi Daven olan yli takaisin rantaan. "Jos ei edes yritä niin sitten ei ainakaan pääse irti", David tuhahti mutta vilkaisi kuitenkin rantaan. Hieman kauempana heistä asteli verkalleen heitä kohden todella hintelä, vaaleatukkainen poika.
Pojan katse oli luotu maahan ja hän näytti harkitsevan jokaista askeltaan. Kädet olivat taskuissa ja tämä hoippui hieman.
"Toinen sekopää", Hank tokaisi sarkastisesti. "Great. Let's have a party!"
David käänsi katseensa Hankiin ja kohotti sanaakaan sanomatta keskisormensa pystyyn.
"Se on viel pelastettavissa," Rikki tokaisi Davelle, joka kääntyi taas katsomaan Rikkiä. "sen näkee hiuksista." Sitten Rikki kääntyi jälleen menosuuntaansa ja lähti kapuamaan ylöspäin. "Rikki!" David ärähti toisen perään, mutta lysähti sitten maahan istumaan raskaasti kiroten. Mikäs siinä sitten. Eipä Dave voinut toista pakottaa mihinkään... Mutta ei tämä tähän päättyisi. Ehei, tämä juttu ei ollut vielä edes alkanut.
Blondi poika lähestyi ja kohotti katseensa Hankiin juuri ennen kuin törmäsi tähän. Hank katsahti ymmällään poikaan joka tuijotti Hankia hetken mietteliäs ilme kasvoillaan, muttei sanonut mitään. Sitten hän kääntyi Rikkin ja Daven puoleen tuijottaen näitä aivan samalla ilmeellä kuin Hankiakin; hieman poissaolevana. Hank tuijotti toista silmät suurina kuin lautaset. Dave tarkasteli toista ilmeettömänä ja nyökäytti vähän päätään tervehdykseksi.
"Hei kaverit," blondi puhutteli heitä, "oisko kummallakaa heittää tupakkaa?"
"Ei mul oo ku vedes uineit," Rikki vastasi, "mut tol sun vieres oleval häiskäl on melkee täys aski."
Hank veti askin taskustaan ja heitti sillä blondia poikaa päähän. Dave oli lähellä tyrskähtää, mutta päätti sitten hillitä itsensä. David risti kätensä ja naksautti sitten sormensa äänekkäästi tälläkertaa mietteliäs ilme kasvoillaan. Mitä hänen pitäisi tehdä nyt..? Hank asteli Davidin vierelle ja istuutui tämän viereen läimäyttäen tätä selkään.
"Sorry kaveri, et voi pelastaa koko maailmaa", Hank tokaisi vahvasti ja kääntyi sitten sen blondin puoleen. "Viittitkö heittää siitä askista mullekin yhden tupakan? Jos sua ei siis haittaa", Hank kiiruhti lisäämään vielä Davidille vähän nolostuneena. Dave pudisteli päätään ja hymyili toiselle pienesti.

"Sori Dave, sä oot ihan okei mut en mä usko et sä pystyt auttaa mua. Jos on ollu viis vuotta koukussa ni se ei oo niin helppoo päästä irti.. Mut jos sä haluut jotaa auttaa ni autat tota jäbää!"
"Jos ei edes yritä niin sitten ei ainakaan pääse irti", Dave tuhahti närkästyneenä saaden Rikkin vilkaisemaan tätä hieman kulmat kurtussa. Mikä Dave oli häntä komentelemaan? Rikki ei kuitenkaan tuonut ajatuksiaan julki, koska ilmeisesti hän ei ollut vielä täysin menettänyt mahdollisuuksiaan muutamaan kaveriin eikä hän tahallaan aikoisikaan menettää viimeistä mahdollisuuttaan. Rikki siirsi katseensa jälleen siihen blondiin poikaan.
"Toinen sekopää", Hank tokaisi sarkastisesti, "Great. Let's have a party!"
David käänsi katseensa Hankiin ja kohotti sanaakaan sanomatta keskisormensa pystyyn. Rikkiä näky huvitti aikas paljon, koska tilanne oli jotenkin koominen. Sekopäiden kokoontuminen Gamaruelin rantahietikolla. Ainoa ongelma oli siinä että Dave ja Hank eivät tuntuneet lukeutuvan heihin.
"Se on viel pelastettavissa," Rikki tokaisi Davelle, joka kääntyi taas katsomaan Rikkiä, "sen näkee hiuksista." Sitten Rikki lähti kapuamaan ylös päin mutta pysähtyi sitten rinteeseen. Dave oli istahtanut nurmikolle ja Hank tuijotti sitä ameeban näköistä poikaa silmät lautasina. Rikki pudisteli päätään.
"Hei kaverit," blondi puhutteli heitä, "oisko kummallakaa heittää tupakkaa?"
"Ei mul oo ku vedes uineit," Rikki vastasi, "mut tol sun vieres oleval häiskäl on melkee täys aski." Hank vetäisi askin taskustaan ja heitti sillä itseään paljon lyhyempää poikaa päähän. Aski tipahti maahan. Rikki kohotti äkkiä katseensa taivaisiin jottei repeäisi näylle. Hän ei tajunnut mikä häneen oli mennyt. Yleensä hän vaan veti aineita ja kerjäsi jossain kadun kulmassa tai potki ohikulkevia mummoja vittuuntuneena.. Nyt hän hengasi siinä kolmen lähes tuntemattoman tyypin kanssa. Eihän hän edes tiennyt uusimman tulokkaan nimeä. Hän laski katseensa alas ja huomasi pojan kurkottavan ottamaan askia sanomatta mitään. Hank asteli Daven luo ja istahti tämän viereen ruohikolle.
"Sorry kaveri, et voi pelastaa koko maailmaa", Hank tokaisi lyöden kaveriaan selkään. Sitten hän käänsi katseensa blondiin, joka oli juuri saanut vedettyä tupakan askista tutkailtavaksi.
"Viittitkö heittää siitä askista mullekin yhden tupakan? Jos sua ei siis haittaa," Hank kysyi luoden sitten katseensa Daveen, joka pudisti päätään. Samassa blondi viskasi samaisella askilla Hankia päähän, sanomatta mitään. Nyt Rikki ei voinut enää pidätellä nauruaan vaan tyrskähti kuuluvasti. Noh, jos nämä häiskät tosiaan halusivat olla hänen kavereitaan, niin kokeillaan sitten. Hän heitti kitaran olalleen ja laskeutui alemmas Daven ja Hankin tasolle ja istahti Hankin viereen.
"Heitäs.. tai annappa rööki jäbä," hän sanoi, "turha viskoa noita enää sen enempää? Tarvitteks tulta?" Rikki siirsi katseensa blondiin poikaan, joka hänen hämmästyksekseen pyöritteli tupakkaa käsissään tutkaillen sitä todella tarkkaavaisesti.
"Hei jäbä," hän huikkasi pojalle, "tarttetko tulta?" Poika kohotti tyhjän katseensa Rikkiin, Hankiin ja Daveen. Hetken hän oli hiljaa ja kohautti sitten olkapäitään. Rikki kohotti puolestaan kulmiaan ja napsautti sormiaan sytyttäen sitten syntyneellä liekillä tupakkansa.
"Tulta?" hän kysyi Hankilta. Sitten hänellä alkoi, omaksi ja varmaan muidenkin hämmästykseksi, raksuttaa. Hän katseli ympärilleen ja sanoi sitten Davelle;
"Hei laulajapoika, sun kannattaa tulla tälle toiselle puolelle istumaa. Tuulee tuolta päin," hän osoitti itsestään oikealle, "ja savut tulee sinne. Meinaan.. et taida oikee diggailla savusta, vai muistanks oikein?" Rikki harvoin puhui mistään vakavasta varsinkaan puolituttujen kanssa joten hieman kiertelemällä hän tälläkin kertaa viittasi Daven sairauteen.
"Ja sinä jäbä," hän heitti blondille, "kuka sä oot?"
Poika katsoi Rikkiä hetken, muttei vastannut vaan kaivoi hitaasti taskustaan sytkärin ja alkoi sytyttää tupakkaansa. Rikki räpäytti silmiään; oliko pojan hiuksiin ilmestynyt kaksi punaista raitaa vai kuvitteliko hän vain?

Rikki heitti kitaran olalleen ja laskeutui alemmas Daven ja Hankin tasolle ja istahti Hankin viereen.
"Heitäs.. tai annappa rööki jäbä," tämä sanoi, "turha viskoa noita enää sen enempää? Tarvitteks tulta?" Rikki siirsi katseensa blondiin poikaan. Hank pudisteli päätään blondille pojalle ja ojensi sitten yhden tupakan Rikkille.
"Hei jäbä," Rikki huikkasi Blondille, "tarttetko tulta?" Poika kohotti tyhjän katseensa Rikkiin, Hankiin ja Daveen. Hetken hän oli hiljaa ja kohautti sitten olkapäitään.
"Tulta?" Rikki kysyi Hankilta. "Thanks, mut mulla on sytkäri", Hank vastasi ja kaivoi sytkärin taskustaan ja sytytti tupakkansa. Rikki katseli ympärilleen ja sanoi sitten Davelle;
"Hei laulajapoika, sun kannattaa tulla tälle toiselle puolelle istumaa. Tuulee tuolta päin," hän osoitti itsestään oikealle, "ja savut tulee sinne. Meinaan.. et taida oikee diggailla savusta, vai muistanks oikein?"
"Totta...", Dave myönsi ja vaihtoi istumapaikkaansa vilkaisten Rikkiä kiitollisena.
"Ja sinä jäbä," Rikki heitti nyt blondille, "kuka sä oot?"
Blondi poika katsoi Rikkiä hetken, muttei vastannut vaan kaivoi hitaasti taskustaan sytkärin ja alkoi sytyttää tupakkaansa ja David oli huomioivinaan että toisen hiuksiin ilmestyi kaksi punaista raitaa.
"Hoi, ameeba!" Hank tokaisi kovaan ääneen blondille. Dave puolestaan hypähti pystyyn, asteli pojan luo hetken mielijohteesta ja heilutti kättään aivan tämän kasvojen edessä sanoen: "Sulle esitettiin kysymys." David perääntyi vähän ja tarkasteli poikaa ojentaen sitten kätensä tervehdykseen: "Mun nimi on David Gontier, mutta sano vaan Dave."
"Ja mä oon Hank", Hank heitti myös väliin ja heittäytyi sitten nurmelle makaamaan.

"Tulta?"
"Thanks, mut mulla on sytkäri", Hank vastasi sytyttäen röökinsä normaaliin tapaan.
"Hei laulajapoika, sun kannattaa tulla tälle toiselle puolelle istumaa. Tuulee tuolta päin," Rikki sanoi Davelle osoittaen itsestään oikealle, "ja savut tulee sinne. Meinaan.. et taida oikee diggailla savusta, vai muistanks oikein?"
"Totta...", Dave myönsi ja vaihtoi istumapaikkaansa vilkaisten Rikkiä kiitollisena. Rikki ei hymyyn reagoinut, vaikka se tuntuikin jotenkin.. kivalta.
"Ja sinä jäbä," Rikki heitti nyt blondille saadakseen tilanteen laukeamaan, "kuka sä oot?" Poika ei vastannut. Rikki imaisi henkoset tuijotellen ihmeissään pojan punertavia hiuksia.
"Hoi, ameeba!" Hank tokaisi kovaan ääneen blondille, joka ei ragoinut mitenkään vaan kiinnitti kaiken huomionsa tupakkaansa.Äkkiä Dave pongahti pystyyn Rikkin vierestä ja asteli huitomaan kättään pojan naaman eteen.
"Sulle esitettiin kysymys." Dave sanoi pojalle perääntyen hieman ja esittäytyen; "Mun nimi on David Gontier, mutta sano vaan Dave."
"Ja mä oon Hank," Hank vastasi Rikkin vasemmalta puolelta käyden sitten makuulle. Rikki katsahti Hankia siirtäen sitten katseensa Daveen ja siihen blondiin, joka nyt tuijotti Daveä mietteliäänä ja tyhjäkatseisena.
"Ja joo mä oon Rikki," Rikki heitti, "Ricky Lee Roberts."
Poika ei vilkaissutkaan Rikkiin vaan tuijotti herkeämättä Daven kasvoja vilkuillen hieman tämän ojennettua kättä. Hetken kuluttua Dave luovutti koska poika ei tarttunut hänen käteensä. Dave tuhahti ja palasi istumaan Rikkin oikealle puolelle.
"Gyb," poika sanoi äkkiä saaden Rikkin luomaan hämmästyneen katseensa häneen.
"Mitä?" häneltä pääsi.
"Gyb," poika toisti, "mun nimi on Gyb."
"Gyb," Rikki sanoi vetäisten henkoset, "no terve vaan.. Gyb. Liity toki seuraan."

"Ja joo mä oon Rikki," Rikki heitti, "Ricky Lee Roberts."
Blondi ei vilkaissutkaan Rikkiin vaan tuijotti herkeämättä Daven kasvoja vilkuillen hieman tämän ojennettua kättä. Koska tämä ei kuitenkaan tarttunut käteen päätti Dave sitten luovuttaa. Hän tuhahti ja palasi istumaan Rikkin oikealle puolelle.
"Gyb," se blondi sanoi äkkiä kääntäen kaikkien katseet itseensä.
"Mitä?" Rikkiltä pääsi.
"Gyb," poika toisti, "mun nimi on Gyb."
"Se on ihan sekasin...", Hank tokaisi matalalla äänellä Rikkille ja Davidille.
"Gyb," Rikki sanoi vetäisten henkoset, "no terve vaan.. Gyb. Liity toki seuraan."
"Joo, kiva tutustuu uuteen porukkaan... luulisin", Dave tokaisi saaden nyt kasvoilleen melko ystävällisen hymyn. "Gyb, soitatko sä jotain?" David kysyi sitten yllättäen. "Joo... Me ei tiedetä kundista mitään muuta kuin nimi. Ei ikää, rotua, onko se jees tyyppi tai jotain. Ja jätkä kysyy osaako se soittaa", Hank tokaisi Davidille pilkkaavaan äänensävyyn. "Go Dave, ei oo sulla kaikki inkkarit kanootissa."
"Kenelläpä olisi?" Dave kysyi olkiaan kohauttaen ja tuijotteli joelle päin. Joen rantaa pitkin kulki kaunis nuori olioneitokainen. Tämän pitkät violetit hiukset hohtivat kauniisti auringossa ja kasvot olivat kauniit ja hauraat; kuin enkeleiden veistämät. Hank vislasi pitkään ja iski tytölle silmää. Nuori naisen alku käänsi katseensa Hankiin hetkeksi inhotuksen ilme kasvoillaan ja valmistautui sitten kävelemään välinpitämättömästi ohi.
"Toi muija selvästi pitää musta", Hank tokaisi tyytyväisesti virnuillen saaden Daven tyrskähtämään. David oli sanomassa jotain, mutta vaikeni sitten kun naisen katse löysi hänet. Naisen violettien silmien katse kohtasi Davidin silmien katseen pienen ohimenevän ikuisuuden ajaksi. Neito väläytti Davidille hyväksyvän hymyn joka sai nuorukaisessa lievää kihelmöintiä aikaan. Tuo hetki oli kuitenkin nopeasti ohi kun tyttö jatkoikin matkaansa eikä enää vilkaissut poikiin.
Dave unohtui tuijottelemaan vaitonaisena toisen perään. Kuka tuo neitokainen oikeastaan oli..?
"Dave", Hankiin ääni tuntui kuuluvan jostain kaukaa. "Dave!" Läts. Hank oli kurkottautunut läimäisemään Davidin poskea. "Oliko pakko?" Dave ähkäisi hieroen poskeaan johon Hankin käsi oli kivuliaasti osunut. "Luulin että toi on naisten hommaa. Ootko ihan varma sukupuolestas tai heteroudestas..?"
"Heko heko", Hank tokaisi tympääntyneenä. "Kunhan varmistin ettei loputkin sun aivoistas lennähtäneet äsken pellolle."
David pudisteli päätään, yskäisi ja katsahti sitten Rikkiin kysyen: "Mitä jos kokeilisit vierotusta? Ellet sitten halua kuolla ennen ku sun bändi unelmas toteutuu."

"Gyb."
"Mitä?"
"Gyb, mun nimi on Gyb."
"Se on ihan sekasin...", Hank tokaisi matalalla äänellä Rikkille ja Davidille. Rikki katsahti Hankia virnistäen ja kääntyi sitten jälleen blondin pojan puoleen.
"Gyb, no terve vaan.. Gyb. Liity toki seuraan."
"Joo, kiva tutustuu uuteen porukkaan... luulisin", Dave sanoi hymyillen ystävällisesti. Äkkiä mies heitti kuin tuulesta vetäistynä: "Gyb, soitatko sä jotain?"
"Joo... Me ei tiedetä kundista mitään muuta kuin nimi. Ei ikää, rotua, onko se jees tyyppi tai jotain. Ja jätkä kysyy osaako se soittaa", Hank tokaisi Davidille pilkkaavaan äänensävyyn, "Go Dave, ei oo sulla kaikki inkkarit kanootissa." Rikki oli kuitenkin kiinnittänyt huomionsa poikaan ja hänen päässään saksutti nyt isopyörä siihen malliin että se kohta lentäisi pihalle ellei hän saisi puristettua ideoitaan pihalle. Dave oli laulaja, hän oli kitaristi..?!!! Rikki vilkaisi sivusilmällä Daveä' ja iski sitten katseensa Gybiin. Gyb oli jälleen vajonnut jonkinasteiseen transsiin tai johonkin vastaavaan tilaan.
"Hei Gyb!" Rikki huudahti heilutellen käsiään edestakaisin ilmassa, "maa kutsuu!" Poika ei reagoinut. Rikki huokaisi, otti tupakan käsiinsä ja huusi:
"Mick Mars kutsuu Gybiä, vastaa Dave Gontierin kysymykseen!" Äkkiä poika heräsi eloon. Hän vilkuili hetken ympärilleen ja survaisi sitten katseensa kolmikkoon. Hän tiputti tupakan maahan ja tumppasi sen jalallaan.
"Basisti," hän sanoi hieman mumisten ujona poikana.
"He! Hoaa!!!" Rikki äännehti kuin puhetaitonsa menettänyt. Hän siirsi katseensa Daveen ja Hankiin ja huitoi Gybin suuntaan.
"Gyb hei," hän heitti, "ooksä missää bändis?"
"Toi on basisti!" hän hihkui vierustovereilleen, "tajuutteks, se on basisti!" hän siirsi jälleen katseensa Gybiin, mutta siirsikin sen sitten takaisin Hankiin.
"Soitatsä jotain?" hän kysäisi mieheltä, "rumpui vaikka?" Hän ei tiennyt mitä ajatteli. Ei tiennyt mitä muut ajattelivat.. mutta jotain oli selvästikin tapahtumassa.

"Hei Gyb!" Rikki huudahti heilutellen käsiään edestakaisin ilmassa, "maa kutsuu!" Poika ei reagoinut.
"Toivotonta", Hank mutisi.
"Mick Mars kutsuu Gybiä, vastaa Dave Gontierin kysymykseen!" Äkkiä Gyb tuntui heräävän eloon. Tämä vilkuili hetken ympärilleen ja survaisi sitten katseensa kolmikkoon. Hän tiputti tupakan maahan ja tumppasi sen jalallaan.
"Basisti," Gyb vastasi hieman mumisten ujona poikana.
"He! Hoaa!!!" Rikki äännehti kuin puhetaitonsa menettänyt saaden Hankin katsahtamaan tätä kummastuneena. Rikki siirsi katseensa Daveen ja Hankiin ja huitoi Gybin suuntaan.
"Gyb hei," tämä heitti, "ooksä missää bändis?"
"Rikki, mitä sä oikein ajat takaa?" David kysyi ihmeissään.
"Toi on basisti!" Rikki hihkui Hankille ja Davidille, "tajuutteks, se on basisti!" Rikki siirsi jälleen katseensa Gybiin, mutta siirsikin sen sitten takaisin Hankiin. Siinä samassa David rypisti otsaansa mietteliäänä. Oliko tosiaan yhteen sattumaa että musikaalista porukkaa vain tupsahti samalle rannalle..?
"Soitatsä jotain?" Rikki kysäisi nyt puolestaan Hankilta, "rumpui vaikka?"
"Kitaraa", Hank vastasi vetäisten tupakan savua syvälle keuhkoihinsa. "Ollu pari kertaa komppikitaristina." Hank vaikeni hetkeksi ja tuijotteli taivaalle siirtäen sitten katseensa uudestaan Rikkiin ja tokaisi innostuneen kuuloisena: "Mutta mun velipuoli soittaa rumpuja!"
"Hei! Siinä se!" David huudahti innoissaan. "Perustetaan bändi!"
"Mitä helvettiä sä selität Dave?!" Hank älähti kummastuneena ja katsahti Davidia kuin hullua. "Joitko sä sittenkin sitä Jackia jossain vaiheessa?"
"Mieti nyt", David sanoi nyt selvää innostusta äänessään. "Onko oikeesti vaan hitonmoinen random yhteensattuma että me kaikki satuttiin tänne? Ja ollaan kaikki musikaalisia? Ja sun velipuoles soittaa just sitä joka puuttuis, eli rumpuja?"
Hank naureskeli pudistellen päätään: "Sä oot ihan sekasin mies."