Random törmääminen [R&D]

"Mitä jos kokeilisit vierotusta? Ellet sitten halua kuolla ennen ku sun bändi unelmas toteutuu," Dave tokaisi Rikkille, joka henkäisi savut keuhkoistaan huokaisten syvään. Hän loi katseensa maahan. Hän oli täysin samaa mieltä Daven kanssa ja oli ajatellut samaa itsekin.. Se vain kun joku muu sanoi sen, se sattui ja iski pahimpaan mahdolliseen paikkaan. Lopettaminen ajatuksena oli mahtava mutta toteutus.. Se omalla tavallaan pelotti Rikkiä enemmän kuin huumeiden käytön lopettaminen. Hän oli elänyt omassa maailmassaan monta vuotta ja aineiden käyttö otti kyllä veronsa häneltä.. toisaalta selvinpäin oleminen oli omalla tavallaan todella pelottavaa. Ei Rikkiä siinä tilanteessa pelottanut, koska hänellä oli sellaista porukkaa ympärillään mihin hän pystyi luottamaan ainakin joissain määrin.. mutta selvinpäin, yksin tuolla Gamaruelin kaduilla? Ei hän pelännyt vastaantulijoita vaan itseään. Oliko hän valmis kohtaamaan Gamaruelin kadut yksin ja.. selvänä?
"Usko tai älä," Rikki tokaisi suhteellisen hiljaisella äänellä, "Ajatus on käyny mieles kyl mut.." Rikki pudisti päätään huokaisten ja tumpaten tupakkansa jääden sitten tuijottelemaan jalkoihinsa. Hän oli nähnyt monen lontoolaisen kaverinsa kuolevan huumeisiin tai siihen että heidät vierotettiin niistä.. Hän oli lukenut satoja tarinoita huumeista ja niiden käyttäjistä. Monet olivat käyneet saman helvetin läpi ennen häntä.. jotkut onnistuneet pääsemään pois sieltä, jotkut kuolleet yrittäessään. Rikki ehkä esitti vahvaa ja rohkeaa mutta tosiasiassa.. At my weakest I'm pretending to be strong. Rikki pelkäsi. Niin yksinkertaista se oli, mutta sanoiko hän sitä muille? Ei, ei sanoisi.

"Hei Gyb! Maa kutsuu!"
"Toivotonta", Hank mutisi.
"Mick Mars kutsuu Gybiä, vastaa Dave Gontierin kysymykseen!"
"Basisti."
"He! Hoaa!!!" Rikki hihkui, "Gyb hei, ooksä missää bändis?"
"Rikki, mitä sä oikein ajat takaa?" David kysyi ihmeissään.
"Toi on basisti!" Rikki vastasi siirrellen katsettaan kaksikon välillä, "tajuutteks, se on basisti!"
"Soitatsä jotain?" Rikki kysäisi nyt puolestaan Hankilta, "rumpui vaikka?"
"Kitaraa", Hank vastasi vetäisten tupakan savua syvälle keuhkoihinsa. "Ollu pari kertaa komppikitaristina." Rikki hymähti hieman. Toinen kitaristi. Hetken aikaa Rikki tunsi asemansa hieman uhatuksi, muttei tuonut sitä mitenkään julki.. ei ainakaan vielä.
"Mutta mun velipuoli soittaa rumpuja!" Hank heitti. Rikkin kädet alkoivat täristä, mutta eivät huumeista tai vierotusoireista vaan puhtaasta innostuksesta.
"Hei! Siinä se!" David huudahti innoissaan, "Perustetaan bändi!" Rikki osoitti kummallakin kädellään Daveä innoissaan.
"Mitä helvettiä sä selität Dave?!" Hank älähti tuijotellen Daveä kuin hullua, "Joitko sä sittenkin sitä Jackia jossain vaiheessa?" Rikki katsahti Hankia hieman oudoksuen, muttei ehtinyt sanoa mitään kun Dave jo vastasi:
"Mieti nyt", David sanoi nyt selvää innostusta äänessään, "Onko oikeesti vaan hitonmoinen random yhteensattuma että me kaikki satuttiin tänne? Ja ollaan kaikki musikaalisia? Ja sun velipuoles soittaa just sitä joka puuttuis, eli rumpuja?"
"Sä oot ihan sekasin mies," Hank naureskeli.
"Voi jumalauta," Rikki nauroi välittämättä Hankista, "Kuka uskoo kohtaloon? no en tiiä teist mut mä ainakin. vitut tää mikää sattuma ollu! Sanokaa mitä haluutte mut täst on tulos jotaa vitun suurta." Rikki siirsi katseensa Gybiin, joka vain seisoskeli kauempana piirrellen hiekkaan kuvioita jalallaan.
"Hei sienimies," Rikki sanoi pongahtaen seisomaan, "et vissii oo bändis.. tai siis mikä meininki?"
"Enooen," poika vastasi hiljaa, jolloin Rikki siirsi katseensa Daveen ja Hankiin.
"Jäbät," hän sanoi, "me tarvitaa nimi!" Rikki säteili pitkästä aikaa ihan omaa itseään. Hän tunsi voittaneensa sisällään riehuvat demonit, vaikka tiesi sisimmässään ettei huumeita niin vain voitettu. Silti, hetken aikaa hän leijui seitsemännessä taivaassa ilman noiden demonien avustusta!

"Usko tai älä," Rikki tokaisi suhteellisen hiljaisella äänellä, "Ajatus on käyny mieles kyl mut.." Rikki pudisti päätään huokaisten ja tumpaten tupakkansa jääden sitten tuijottelemaan jalkoihinsa.
"Mutta mitä?" David kysyi tiukalla, mutta kuitenkin aidosti myötätuntoisella äänensävyllä.
"Ei mitään muttia", Hank murahti. "Jätkä vierotukseen ja sillä selvä."
Dave jätti taas kerran Hankin sanat huomiotta ja tutkaili Rikkiä kiinteästi.

"Voi jumalauta," Rikki nauroi välittämättä Hankista, "Kuka uskoo kohtaloon? no en tiiä teist mut mä ainakin. vitut tää mikää sattuma ollu! Sanokaa mitä haluutte mut täst on tulos jotaa vitun suurta."
"Mahtavaa", David tokaisi naksauttaen sormiaan ja tämän kasvoilla kareili hymynpoikanen. Hän olisi taas askeleen lähempänä unelmansa toteuttamista.
"Hei sienimies," Rikki sanoi pongahtaen seisomaan, "et vissii oo bändis.. tai siis mikä meininki?"
"Enooen," Gyb vastasi hiljaa, jolloin Rikki siirsi katseensa Daveen ja Hankiin.
"Jäbät," nuorukainen sanoi, "me tarvitaa nimi!"
"Eli me ollaan oikeesti perustamassa bändi?" Hank naurahti ilahtuneena mutta kummissaan. "Mutta eihän me edes tiedetä toistemme taidoista tai mitään..."
"Rikki soittaa hyvin", David ilmoitti oitis ylpeästi hymyillen. "Kuulin sen soittoa kun tavattiin viime kerralla."
"Helvetin hyvä juttu", Hank myhäili ja muksautti Rikkiä leikkisästi olkaan. "Entäs sienimies?" Hank kysäisi. "Kauas oot bassoas rämpytelly?"

"Usko tai älä. Ajatus on käyny mieles kyl mut.."
"Mutta mitä?" David kysyi tiukasti ja myötätuntoa tihkuen, mutta Rikki ei vain kuullut tuota jälkimmäistä.
"Ei mitään muttia", Hank murahti, "Jätkä vierotukseen ja sillä selvä." Rikki hymähti hieman vilkaisten Hankia.
"Käyttäkää itse aineita monta vuotta ja katotaa sitte millä mielin lähette vierotuksee," Rikki tokaisi lähinnä Hankille. Eihän hän voisi periaatteessa kieltäytyäkään vierotuksesta ilman kunnon syytä.. ja no, oikeaa syytähän hän ei kertoisi joten siinä tapauksessa hänellä ei hyvää syytä olisikaan. Ja vaikka hän kertoisi Davelle ja Hankille syynsä, tuskin nämä sitä tarpeeksi varteenotettavana syynä pitäisivät. Eivät olleet koskaan olleet samassa tilanteessa hänen kanssaan.

"Jäbät, me tarvitaa nimi!"
"Eli me ollaan oikeesti perustamassa bändi?" Hank naurahti ilahtuneena mutta kummissaan, "Mutta eihän me edes tiedetä toistemme taidoista tai mitään.." Rikki katsahti Hankia aikoen sanoa ettei tämän välttämättä tarvitsisi osallistua projektiin, jos ei kerran halunnut. Kyllä tässä bändissä kitaristi jo oli, mutta Dave ehti jälleen kerran edelle.
"Rikki soittaa hyvin", tämä ilmoitti ylpeänä, "Kuulin sen soittoa kun tavattiin viime kerralla."
"Helvetin hyvä juttu", Hank myhäili ja muksautti Rikkiä leikkisästi olkaan. Rikki hymähti hieman mutta vaisto paukutti edelleen hänen päässään; olet uhattu. Olet uhattu. Olet uhattu. Mutta sen sijaan että olisi kuunnellut demoniensa ääntä, hän sanoikin mielessään: Haista vittu, ite olet uhattuna.
"Entäs sienimies?" Hank kysäisi osoittaen sanansa sille pienelle miehelle Rikkin takana, "Kauas oot bassoas rämpytelly?" Gyb katsahti Hankia vilkuillen sitten muualle hetkisen kuin etsien paikkaa mihin piiloutua pelottavilta susilta. Hän kuitenkin tuntui keräävän rohkeutensa ja vastasi:
"Synnyin kitara vasemmas kädes," hän piti tauon tuijotellen jalkoihinsa, "mut sit siit katkes kaks korkeint kieltä eikä ollu varaa uusii ni musta tuli basisti."
Rikki hymähti pojan vastaukselle. Sanavalmiutta ainakin oli.
"Hyvä," hän sanoi, "Kui vanha sä muuten oot?" Gyb ei taas vaihteeksi vastannut tähän kysymykseen vaan tyytyi piirtelemään jalallaan maahan joitain kuvioita. Pieni hymyn kare oli tämän kasvoilla kuitenkin.

"Käyttäkää itse aineita monta vuotta ja katotaa sitte millä mielin lähette vierotuksee," Rikki tokaisi jolloin Hank täräytti: "No omapa oli valintas alottaa."
"Ei se varmasti ole helppoa, en voi edes kuvitella millaista sinulla on", David hymähti. "Mutta ei voi voittaa jos ei uskalla pelata."

"Synnyin kitara vasemmas kädes," Gyb piti tauon tuijotellen jalkoihinsa, "mut sit siit katkes kaks korkeint kieltä eikä ollu varaa uusii ni musta tuli basisti."
Dave naurahti hyväntahtoisesti. Kuulosti lupaavalta.
"Hyvä," Rikki sanoi, "Kui vanha sä muuten oot?" Gyb ei taas vaihteeksi vastannut tähän kysymykseen vaan tyytyi piirtelemään jalallaan maahan joitain kuvioita. Pieni hymyn kare oli tämän kasvoilla kuitenkin.
"Varmaan vähän nuorempi kuin me", Hank tokaisi vastaukseksi ja tumppasi tupakan. "Ja ujo ku mikä tai sitten helvetin sekasin."
"Varmaan vähän molempia", Dave sanoi pudistellen päätään huvittuneena. Ilkeä heitto ei kuitenkaan ollut vaan siitä pystyi kuulemaan ystävällisyyden. Dave tutkaili Hankin valkoista auraa ja koetti tulkita vähän tämän ajatuksia. Hankista ei oikeastaan koskaan tiennyt. Dave hymähti pienesti. Toisinaan hän oli niin kiitollinen Claridya sekä oliopuolestaan. Molemmista oli hyötyä. Pingviini joka oli tähän asti ollut vaiti, sulautui viimein omistajaansa takaisin.

"Käyttäkää itse aineita monta vuotta ja katotaa sitte millä mielin lähette vierotuksee."
"No omapa oli valintas alottaa," Hank täräytti saaden Rikkin näkemään punaista. Totta vitussa hän nyt tiesi sen että se oli hänen valintansa, kenenkäs muun?! Ongelma nyt oli siinä että se ei ollut hänen kokonaisvaltainen päätöksensä lopettaa.
"Niin oli," Rikki sanoi hieman ääntään korottaen, "ja sinäpä et ollut siellä silloin kun aloitin." Rikkin päähän syöksyi jälleen kauhukuvia lapsuudesta. Ei ollut helppoa olla aina se, joka ei kuulunut mihinkään. Ei edes perheeseen.
"Ei se varmasti ole helppoa, en voi edes kuvitella millaista sinulla on", David hymähti saaden Rikkin vaikenemaan jälleen, "Mutta ei voi voittaa jos ei uskalla pelata." Rikkiä ärsytti, mutta hän yritti hillitä itsensä. Demonit päässä pitivät bileitä, mutta Rikki yritti pitää itsensä vaiti. Siksi hän ei hetkeen sanonutkaan mitään, koska tyytyi tappelemaan itsensä kanssa. Hän ei edes tiennyt mitä sanoa. Hän oli kahden vaiheilla. Toisaalta Dave ei olisi voinut olla oikeammassa, mutta toisaalta.. Rikki päätti vaieta. Ei hän vain osannut sanoa mitään tuohon. Jos hän avaisi suunsa tuossa tilanteessa, hän varmaan päästäisi sieltä esiin semmoista mitä ei pitäisi. Parempi siis olla hiljaa.

"Hyvä, Kui vanha sä muuten oot?" Gyb ei vastannut Rikkin kysymykseen.
"Varmaan vähän nuorempi kuin me", Hank tokaisi vastaukseksi, "Ja ujo ku mikä tai sitten helvetin sekasin."
"Varmaan vähän molempia" Dave heitti. Gyb vilkaisi kulmiensa ali Daveä, muttei sanonut mitään. Rikki katsahti Gybiä hymyillen leveästi. Hän asteli jälleen Daven ja Hankin viereen ja istahti paikalleen. Se pingviini katosi.. ja vasta nyt! Ehkä se sitten olikin ollut totta eikä pelkkää harhaa.
"Gyb hei, istus tänne!" Rikki heitti, "ni pidetää eka bändipalaveri."
"Millanen se sun velipoika on?" Rikki kysäisi Hankilta, "onks se kauan soittanu? onks se nyt bändis.. eli pitääks meidän romuttaa sen eka bändi vaaaai..?"

"Niin oli," Rikki sanoi hieman ääntään korottaen, "ja sinäpä et ollut siellä silloin kun aloitin."
"En ollut en", Hank tokaisi ärsyyntyen. "Mutta muillakin on vaikeeta! Mut vittu karkotettiin perheestäni kun en kelvannut niille", Hank murahti ja loi Rikkiin uhmakkaan katseen. "Kaikilla meillä on vaikeutemme", David totesi tutkaillen kynsiään. "Mutta me kaikki koemme myös ne eri tavalla. Ei voi sanoa kenellä on ollut rankempaa tai mikä on oikea tapa toimia."
"Älä sinä puutu tähän, herra täydellinen", Hank ärähti nyt Davidille. David kohotti kulmiaan yllättyneesti ja kohautti olkiaan. "Ikävää jos ajattelet minusta noin", David lausahti hyväntuulisen kuuloisena mutta hänen katseensa oli vähän lasittunut kun hän katsahti Hankia. Ei David täydellinen ollut. Itseasiassa hän oli kaukana siitä. Kuten kaikki elävät olennot.

"Ei se varmasti ole helppoa, en voi edes kuvitella millaista sinulla on", toteamus oli saanut Rikkin vaikenemaan. Luultavasti myös ärsyyntymään mutta Dave päätti jälleen kerran viitata tälle pikku seikalle kintaalla ja kysyi: "No, mitä itse ajattelet?"

"Gyb hei, istus tänne!" Rikki heitti, "ni pidetää eka bändipalaveri."
David taputti paikkaa vieressään ja katsahti Gybiä kysyvästi.
"Millanen se sun velipoika on?" Rikki kysäisi Hankilta, "onks se kauan soittanu? onks se nyt bändis.. eli pitääks meidän romuttaa sen eka bändi vaaaai..?"
"Ei se enää oo bändissä, ollut viiteen kymmeneen vuoteen", Hank vastasi olkiaan kohauttaen. "Soittanu se on semmoset pari sataa vuotta."
"Me siis ikäännytään vähän eri tavalla kuin te ihmiset", David selvensi Rikkille varmuuden vuoksi. "Eli se on suurinpiirtein meidän ikänen mutta vähän vanhempi."

"Niin oli ja sinäpä et ollut siellä silloin kun aloitin."
"En ollut en", Hank tokaisi ärsyyntyen, "Mutta muillakin on vaikeeta! Mut vittu karkotettiin perheestäni kun en kelvannut niille", Hank tokaisi ja loi Rikkiin uhmakkaan katseen. Rikki tuijotti vähintäänkin yhtä uhmakkaasti takaisin.
"No mä en oo koskaa kuulunu mihkää perheesee," hän heitti takaisin vittuuntuen itseensä. Hän kuulosti omasta mielestään nyt siltä että olisi vain kinunnut huomiota ja säälipisteitä, mistä ei todellakaan ollut kysymys.
"Kai ne niin kutsutut vanhemmat näki jo pentuun et must on tulos friikki," Rikki ärähti vielä.
"Kaikilla meillä on vaikeutemme", David tokaisi tutkaillen kynsiään saaden osakseen sekä Rikkin että Daven huomion, "Mutta me kaikki koemme myös ne eri tavalla. Ei voi sanoa kenellä on ollut rankempaa tai mikä on oikea tapa toimia."
"Älä sinä puutu tähän, herra täydellinen", Hank ärähti nyt Davidille. Rikki käänsi katseensa pois vittuuntuen entisestään. Hän ei tainnut kylvää mitään muuta kuin ärtymystä ympärilleen. David kohotti kulmiaan yllättyneesti ja kohautti olkiaan. "Ikävää jos ajattelet minusta noin" mies vastasi. Rikki oli vastaamassa jotain mutta kiinnitti äkkiä huomionsa taas siihen ameebapoikaan, joka olo nähtävästi tullut jäädäkseen. Mies ei ollut liikahtanutkaan koko.. grhm keskustelun aikana.
"Miks me riidellää tälläsest asiast?" Rikki puuskahti yllättäen itsensäkin. Häntä ärsytti ja suretti ja osittain pelotti että juttu ajautuisi taas siihen että hän jäisi yksin. Dave ja Hank varmasti poistuisivat kaksistaan jos juttu menisi pahempaan.. ja hän jäisi joko yksin tai puhekyvyttömän ameeban kanssa.
"Ei oo kenenkää muun asia tää," Rikki sanoi katsahtaen Daveen ja Hankiin, "ku mun ja yksin mun. Ei tästä nyt showta tartte alkaa pitämään." Rikki piti tauon punniten ajatuksiaan ja asennettaan. Ne olivat jotenkin kummallisessa ristiriidassa.
"Jos mä lupaan yrittää," Rikki totesi verkalleen. Hyvähän se oli rahattomana luvata mennä vierotukseen joka varmaan maksoi Gamaruelissa ziljoonia kultarahoja.
"Ei se varmasti ole helppoa, en voi edes kuvitella millaista sinulla on," Dave sanoi, "No, mitä itse ajattelet?" Rikki vilkaisi Daveä sivusilmällä.
"Sula itsemurha," hän tokaisi olkiaan kohauttaen, "mut ei kai täs ny muukaa auta."

"Gyb hei, istus tänne!" Rikki heitti, "ni pidetää eka bändipalaveri."
David taputti paikkaa vieressään ja katsahti Gybiä kysyvästi. Gyb katsahti arvioiden Daveä, Rikkiä ja Hankia. Hän pohti hetken ja päätti sitten jälleen koota rohkeutensa ja istahti Daven viereen.. tosin suhteellisen paljon kauemmas tästä kuin mitä Rikki toisen vieressä istui. Hän noukki maasta kukkasen ja pyöritteli sitä nyt puolestaan käsissään.
"Millanen se sun velipoika on?" Rikki kysäisi Hankilta, "onks se kauan soittanu? onks se nyt bändis.. eli pitääks meidän romuttaa sen eka bändi vaaaai..?"
"Ei se enää oo bändissä, ollut viiteen kymmeneen vuoteen", Hank tokaisi olkiaan kohauttaen. Rikki kohotti kulmiaan kysyvästi.
"Soittanu se on semmoset pari sataa vuotta."
"Ookei, hyvä?" Rikki sanoi hieman naurahtaen. Hän ei ollut kovinkaan varma pitikö Hankin oudosta huumorintajusta sittenkään kovin paljoa.
"Me siis ikäännytään vähän eri tavalla kuin te ihmiset", David selvensi Rikkille, "Eli se on suurinpiirtein meidän ikänen mutta vähän vanhempi."
"Aa, aivan!" Rikki naurahti, "tosiaan. No se on sit varmaa aika kova rumpali." Rikki ajatteli hieman tuskastuneena omaa kahdeksan vuoden kitara-kokemustaan, mutta tokaisi sitten mielessään että paskan vitut. Hän on kovin kitaristi Gamaruelissa, sano kuka mitä tahansa.
"Mut siis jos me nyt aletaa bändiks," Rikki totesi, "me tarttetaa joku yhtein mesta missä voidaa hengailla ja soitella.. .. ja missä mä voin asua, Rikki lisäsi mielessään.

"Miks me riidellää tälläsest asiast?" Rikki puuskahti. "Hyvä kysymys", Dave tokaisi huvittuneena ja kohotti toista kulmaansa. "Ja täysin asiaa."
"Ei oo kenenkää muun asia tää," Rikki sanoi katsahtaen Daveen ja Hankiin, "ku mun ja yksin mun. Ei tästä nyt showta tartte alkaa pitämään."
"Mutta eikö oo ihan jees huomata että susta ja sun asioista välitetään?" Dave kysäisi naksutellen nyt kynsiään.
"Jos mä lupaan yrittää," Rikki totesi verkalleen.
"Ei se varmasti ole helppoa, en voi edes kuvitella millaista sinulla on," Dave sanoi, "No, mitä itse ajattelet?" Rikki vilkaisi Daveä sivusilmällä. David katsahti poikaa odottavasti.
"Sula itsemurha," Rikki tokaisi olkiaan kohauttaen, "mut ei kai täs ny muukaa auta."
"Eli lupaat yrittää?" Hank varmisti hymyillen nyt pienesti.

"Me siis ikäännytään vähän eri tavalla kuin te ihmiset", David selvensi Rikkille, "Eli se on suurinpiirtein meidän ikänen mutta vähän vanhempi."
"Aa, aivan!" Rikki naurahti, "tosiaan. No se on sit varmaa aika kova rumpali."
Hank nyökkäsi hymyillen.
"Mut siis jos me nyt aletaa bändiks," Rikki totesi, "me tarttetaa joku yhtein mesta missä voidaa hengailla ja soitella.."
"Mistäs me nyt semmonen yhtäkkiä repästään?" Dave kysäisi. "No siis mun veli osti kerran ison rakennuksen sille ja sen bändille", Hank kiiruhti sanomaan. "Ja nyt kun bändiä ei enää ole niin mehän voidaan pölliä se niin sanotusti?"
"Sopii minulle", Dave myöntyi haroen hiuksiaan hivenen hajamielisesti ja katsahti sitten Gybiä ja Rikkiä: "Mites teille?"

"Mutta eikö oo ihan jees huomata että susta ja sun asioista välitetään?" Dave kysäisi. Rikki pudisteli hieman päätään mutta hymyili. Hän oli kahden vaiheilla. Välittäminen oli jees, mutta puuttuminen ei niin jees.
"Ei se varmasti ole helppoa, en voi edes kuvitella millaista sinulla on," Dave sanoi, "No, mitä itse ajattelet?"
"Sula itsemurha, mut ei kai täs ny muukaa auta."
"Eli lupaat yrittää?" Hank kysäisi hieman hymyillen. Rikki yllättyi miehessä tapahtuneesta muutoksesta. Äsken toinen oli ollut melkein kädet hänen kurkullaan ja nyt tämä näytti.. hmm.. välittävän? Rikki tuhahti hieman hymyillen.
"Kai se on pakko," hän sanoi tietäen lähtevänsä sotaan, josta ei olisi paluuta. Kaipa tästä vielä selvittäisiin.. tai jos ei niin, noh.. Se oli sitten sen ajan murhe. Yksin hän ei siitä selviäisi, mutta sanoiko hän sitä ääneen? Pyysikö hän koskaan apua? No ei, ei tietenkään. Eihän coolit rokkarit semmoista tee, eihän?

"Mut siis jos me nyt aletaa bändiks," Rikki totesi, "me tarttetaa joku yhtein mesta missä voidaa hengailla ja soitella.."
"Mistäs me nyt semmonen yhtäkkiä repästään?" Dave kysäisi.
"No siis mun veli osti kerran ison rakennuksen sille ja sen bändille", Hank kiiruhti sanomaan, "Ja nyt kun bändiä ei enää ole niin mehän voidaan pölliä se niin sanotusti?"
"Sopii minulle", Dave myöntyi haroen hiuksiaan hivenen hajamielisesti ja katsahti sitten Gybiä ja Rikkiä: "Mites teille?"
"Kuka sen maksaa?" Rikki kysyi, "meinaan mul ei ainakaa oo rahaa mihkää vuokriin.. eikä varmaa oo sienimiehelläkään."
"Sasha," Gyb sanoi saaden jälleen Rikkin oudoksuvan katseen puoleensa, "mun oikee nimi on Sasha mut kaikki sanoo mua Gybiks."
"Alright," Rikki sanoi pyöräyttäen leikkisästi silmiään, "no siis.. voiks siel punkata? Siltojen alapuolen kivet alkaa käydä selkää pidemmän päälle."

Rikki pongahti seisomaan.
"No hei jätkät," hän sanoi, "eikhän lähtä tsiigaa tää bunkkeri! Ja sitten kans se kuuluisa hankin brotherssi!" Hän nappasi tavaransa käsiinsä ja katsoi muita odottavasti.
"Herra Hank on hyvä ja näyttää tietä," hän sanoi virnistäen.

Rikki tuhahti hieman hymyillen.
"Kai se on pakko," tämä sanoi.
"Se on sitten sovittu", Dave sanoi lämäyttäen Rikkiä toverillisesti selkään. "Ja me ollaan sun tukena tässä kun sua kerta tähän suuntaan tönittiinkin."
"Jos vaan haluat siis", Hank lisäsi. "Ei me tyrkytetä meidän seuraa kellekään."

"Kuka sen maksaa?" Rikki kysyi, "meinaan mul ei ainakaa oo rahaa mihkää vuokriin.. eikä varmaa oo sienimiehelläkään."
Hank oli juuri vastaamassa, mutta hänet keskeytettiin: "Sasha," Gyb sanoi keräten taas katseita itseensä, "mun oikee nimi on Sasha mut kaikki sanoo mua Gybiks."
"Alright," Rikki sanoi pyöräyttäen leikkisästi silmiään.
"Joo", Hank yskäisi ja jatkoi mitä oli alun alkaen sanomassa: "Mun broidi siis osti sen kokonaan sillon ku rahatilanne oli hyvä. Eli ei vuokraa tai mitään. Muuta kysyttävää?"
"no siis.. voiks siel punkata? Siltojen alapuolen kivet alkaa käydä selkää pidemmän päälle."
Rikkin kysymyksen jälkeen David katsahti odottavasti Hankiin joka nyökkäsi.
"Hienoa", David hymähti.

Rikki pongahti seisomaan.
"No hei jätkät," hän sanoi, "eikhän lähtä tsiigaa tää bunkkeri! Ja sitten kans se kuuluisa hankin brotherssi!" Hän nappasi tavaransa käsiinsä ja katsoi muita odottavasti. Hank katsahti Rikkiä hivenen kummastuneesti. Dave puolestaan hymyili vähän toisen innostuneisuudelle.
"Herra Hank on hyvä ja näyttää tietä," Rikki sanoi virnistäen.
"Muuten hyvä, mutta Wade on matkoilla ja sillä on avain", Hank naurahti. "Sorry, no bonus."
"Eli sitten sovimme koska tapaamme uudestaan", David tokaisi päättäväisesti. "Portaalin luona varmaankin jos te osaatte sinne?" Dave jatkoi katsahtaen Rikkiä ja Sashaa kysyvästi.

Rikki tuhahti hieman hymyillen.
"Kai se on pakko," tämä sanoi.
"Se on sitten sovittu", Dave sanoi lämäyttäen Rikkiä toverillisesti selkään. "Ja me ollaan sun tukena tässä kun sua kerta tähän suuntaan tönittiinkin."
"Jos vaan haluat siis", Hank lisäsi. "Ei me tyrkytetä meidän seuraa kellekään." Rikki virnisti.
"Ettepä," hän sanoi poikamaisen ilkikurisesti, "mut joo.. thanks."

"Joo", Hank yskäisi ja jatkoi mitä oli alun alkaen sanomassa: "Mun broidi siis osti sen kokonaan sillon ku rahatilanne oli hyvä. Eli ei vuokraa tai mitään. Muuta kysyttävää?"
"no siis.. voiks siel punkata? Siltojen alapuolen kivet alkaa käydä selkää pidemmän päälle."
Rikkin kysymyksen jälkeen David katsahti odottavasti Hankiin joka nyökkäsi.
"Hienoa", David hymähti.
"Todellakin," Rikki sanoi huojentuneena, "saa pitkäst aikaa katon pään päälle!" Samassa mies pomppasi pystyyn.

"No hei jätkät," hän sanoi, "eikhän lähtä tsiigaa tää bunkkeri! Ja sitten kans se kuuluisa hankin brotherssi!"
"Herra Hank on hyvä ja näyttää tietä."
"Muuten hyvä, mutta Wade on matkoilla ja sillä on avain", Hank naurahti, "Sorry, no bonus."
"Eli sitten sovimme koska tapaamme uudestaan", David tokaisi päättäväisesti, "Portaalin luona varmaankin jos te osaatte sinne?" Dave jatkoi katsahtaen Rikkiä ja Sashaa kysyvästi. Rikki katsahti itsekin kysyvästi Sashaa, joka tyytyi jälleen vain piirtelemään kuvia hiekkaan. Rikki pudisti päätään ja siirsi nyt katseensa Daveen.
"Mitäs luulet?" hän naurahti, "tietenkään ei osata! Tai en tiedä Sasha the Spongemanistä mut uskallan epäillä. Jos nähtäis täs samas paikas sitten kun herra Wade palailee. Ollaa varmaa yhteydes siin välilläkin joten tarkempaa aikaa voidaa miettiä sitten ku se on ajankohtasempaa?" Näin päästiin yhteisymmärrykseen. Hank tarjosi Rikkille yösijaa siksi aikaa kunnes bändikämppä saataisiin alle ja sen paikanhan Rikki otti avomielin vastaan. Näin pistettiin pystyyn bändi joka tulisi vielä pääsemään pitkälle ja muuttamaan maailmaa.