This is not a home [R&D]

[Tosi sekavaa tekstiä... väsymys on avainsana jälleen.]

Oli synkkä yö ja kaikkialla oli hiljaista... Ainakin melkein.
Madeleine kyyhötti nurkassa yksinään anellen sen metelin loppuvan. Nuori tyttö vavahteli kyyneleiden voimasta, muttei uskaltanut päästää ääntäkään. Hän oli kuitenkin vasta lapsi. Mitä hän olisi mahtanut kahdelle melkein aikuisille miehille?
'Olkaa kilttejä ja lopettakaa...'

"Ole kiltti ja lopeta!" David karjahti tuskastuneena lattialta kyljeään pidellen. Hänen olisi tehnyt mieli tapella takaisin... lyödä, potkia, käyttää voimaeläintä. Mitä tahansa. Mutta kyseessä oli hänen veljensä. Davidin kaksoisveli jonka kanssa nuorukainen oli kasvanut yhteen.
Räsähdys.
Tuskastunut huudahdus.
Lasimaljakko oli juuri lennähtänyt yliluonnollisen kovalla voimalla Davidin jalkaan. Dave nousi pystyyn... haparoiden, mutta nousi kuitenkin. Tämä loi uhmakkaan katseen veljeensä Danieliin joka tuijotti lasittunein silmin takaisin. David lähti harppomaan eteenpäin, mutta lennähtikin sitten seinää vasten energiapallon voimasta. Mies älähti, muttei ehtinyt sanoa mitään kun tunsi nyrkin iskun kohdistuvan lujaa kasvoihinsa. Davidin nenästä roiskahti verta, mutta se nyt oli herran pienin ongelma. Daniel virnisti Davidille mielipuolisen oloisesti ja otti tämän pään käsiensä väliin alkaen hakata sitä sitten seinää vasten. David älähti pienesti ja tunsi voimaeläimen purkautuvan ulos rintakehästään.

Pingviini tönäisi Danielin pois Daven kimpusta lattialle. David nyökkäsi voimalleen kiitollisena ja käski sen sitten palaamaan takaisin. Pingviini vilkaisi Davidia epäröiden, mutta totteli sitten.
Dave rypisti otsaansa epävarman mietteliäänä ja lähestyi epäröivin askelin veljeään kohden. Olikohan tähän sattunut..?
David ei ehtinyt kunnolla päättää ajatustaan kun hänen kimppuunsa hyökättiin jälleen. Daniel oli pongahtanut nopeasti ylös ja kaatanut nyt puolestaan Davidin lattialle kuristaen tätä. David tunsi tuskallisen hyvin toisen kädet kurkullaan ja yritti haukkoa henkeä; turhaan.
Pingviini yritti purkautua taas ulos, mutta Daniel pakotti sen jollain maagisen voimakentän avulla pysyttelemään Davidin sisällä. David sulki silmänsä tuskastuneena. Hänen voimansa olivat kulutettu jälleen. Voisi vain odottaa mitä tapahtuisi...

"No siis juttuhan on nyt niin että me ei voida alistua mihin tahansa," Rikki selitti Sashalle ja Hankille astellessaan katua pitkin näiden välissä, "meidän pitää näyttää et me ollaa kingejä! Ei mitää eilisen teeren poikia saatana. Jos me näytetään kaikille mitä me halutaa ja näytetää et me myös saadaa se mitä halutaa ni sit ne uskoo meitä ja tajuaa kuinka kova bändi me ollaa. Se että joku klubi haluaa meidät ilmasiks sisää täs vaihees ei oo mikää ihme mut et me jouduttais vittu siivoomaa se klubi esiintymisen jälkee ni se on jo liikaa! Mä en ainakaa ala siivoomaa mitää räkälää. Saadaa me keikkoja muualtakin."
"No mut tää klubi on suosittu!" Hank vastasi, "Siel keikat myydää aina loppuu vaik siel soittas sota-ajan Hellurei-veikot huuliharppuja ja haitareita. Sä et nyt tajua. Jos me saadaa tonne keikka ni me saadaa samal aikamoist suosiota!"
"Joo no me ei olla mikää Hellureiveikkobändi jostaa landelta," Rikki intti vastaan, "mä en ainakaa suostu soittaa siel. Jos me soitetaa siel ja siivotaa jälkemme sen jälkee ni vittu kaikki pitää meit nössyköinä. Sen jälkee kaikki täs universumis alkaa vaatia meit siivoomaa eikä me koskaa päästä siitä oravanpyöräst veke. Et jos haluut siivoilla ni oisit lähteny eri alalle."
Äkkiä keskustelun keskeytti Daven asunnosta kuuluva kovaääninen räksähdys ja pienoista huutoa. Pojat pysähtyivät jääden tuijottamaan rakennusta hieman säikähtäneinä. Samassa kuului ryminää, mikä sai Rikkin hyppäämään kaiteelle ja katsomaan ikkunasta sisään.
"Voi jumalauta," hän älähti ja laskeutui sitten kaiteelta ovea rynkyttämään.
"Avatkaa!" hän karjui, "nyt vittu ovi auki!!" Sasha ja Hank tulivat hänen taakseen.
"Mitä siellä tapahtuu?" Hank kysyi mutta vastausta odottamatta hän hyppäsi niinikään kaiteelle katsomaan ikkunasta. Sasha kuunteli punertavine hiuksineen taka-alalla.
"Jumalauta!" Rikki karjui ovea nyrkeillään takoen.

"Avatkaa!" kuului tuttu ääni karjahtavan, "nyt vittu ovi auki!!"
Daniel tuntui jähmettyvän ja tämän ote löystyi jolloin Dave sai taas tilaisuuden hengittää.
David potkaisi Danielia vatsaan saaden tämän pois päältään. Dan älähti ja sinkautti energiapallon Davidia kohti joka kuitenkin väisti sen viimetingassa.
"Jumalauta!" Rikki karjui ovea nyrkeillään takoen.
"Painu nyt helvettiin sieltä oven takaa!" David huusi vihaisesti takaisin. Mies oli kyllä kiitollinen että hänestä välitettiin, muttei pitänyt ollenkaan ajatuksesta eytä joku puuttuisi hänen ja Danielin välisiin asioihin. Tai että kukaan ylimääräinen loukkaantuisi. Pian Dave tunsi kaatuvansa taas lattialle.
Nyrkin isku. Toinen, kolmas ja neljäs...
Dave kuuli juoksuaskelia rappusista ja huomasi kuinka Madeleine juoksi yläkerrasta alakertaan. Davidin olisi tehnyt mieli huutaa pikkusiskolleen, käskeä tämä takaisin yläkertaan... Mutta Daniel ei vaikuttanut huomaavan pientä tyttöä ja jos Dave olisi huutanut tai näyttänyt huomaavan Madeleinen... No, koskaan ei tiennyt mitä Daniel sitten tekisi.
Madeleine avasi oven ja Dave huomasi sivusilmästään kuinka Rikki, Sasha ja Hank saapuivat sisään.
Nyt Daniel nousi Davidin päältä ja katsahti silmät viiruina kolmea saapunutta nuorukaista.
"Vitun idiootit..." David mutisi ja koetti nousta seisomaan, mutta Daniel töytäisi tämän takaisin kovakouraisesti lattialle.
"Ja te olette?" Daniel kysäisi viileästi katsahtaen Rikkiä, mutta huomasi sitten Hankin ja hymähti: "Sinut tiedänkin. Morrown kakara, Hank. Enkö sanonut ettet puuttuisi enää minun ja armaan veljeni asioihin?"
"Senkin saasta", Hank murahti ja katsahti huolissaan Davidia. "Oletko kunnossa?" Dave heilautti kättään lattianrajasta ja heitti sitten hivenen pilkallisesti: "Kuulkaas, olisi oikein kiva rupatella enemmänkin ja tehdä kunnon esittelykierros ja juoda vaikka kahvit mutta minulla on vähän kiire makoilla täällä lattialla joten - "
Kuului epämukava rusahdus kun Daniel tallasi Daven nenänpäälle ja se murtui. Madeleine kiljahti hädissään taustalla, mutta Dave ei päästänyt tällä kertaa ääntäkään. Hän oli tottunut kipuun, eikä hän halunnut antaa Danielille minkäännäköistä reaktiota joka voisi saada tässä tyytyväisyyttä aikaan. Mies sulki silmänsä tuskastuneena ja toivoi että Hank ja kumppanut lähtisivät pois.
"Voi jumalauta!" Hank karjahti ja syöksyi Danielia kohti saaden kuitenkin energiapallosta olkaansa. Hank älähti kivusta ja kaatui kiroten lattialle. "Oliko vielä muuta?" Daniel kysyi hyytävästi ja katsahti haastavasti Rikkiin ja Sashaan. "Kun nyt lähdette, unohdan asian ja annan teidän olla."

"Avatkaa! Nyt vittu ovi auki!!" Rikki karjui takoen ovea minkä kerkesi. Äkkiä sisälle
"Jumalauta!" Rikki karjui ovea nyrkeillään takoen.
"Painu nyt helvettiin sieltä oven takaa!" kuului samassa Daven vihainen ääni. Rikki kohotti kulmiaan vilkaisten Hankiin ja Sashaan.
"Jumalauta!" hän iski nyrkillään oveen. Hän jatkoi oveen hakkaamista jonkun aikaa ja Hank liittyi hänen avukseen. Äkkiä ovi avautui ja pojat meinasivat kaatua eteenpäin. Rikkin sydän meinasi pysähtyä hänen kohotettuaan katseensa Daveen ja tämän yläpuolella seisovaan mieheen.
"Ja te olette?" mies kysyi ärtyneenä keskeytyksestä, "Sinut tiedänkin. Morrown kakara, Hank. Enkö sanonut ettet puuttuisi enää minun ja armaan veljeni asioihin?"
"Senkin saasta", Hank ärähti luoden sitten katseensa maassa makaavaan Daveen, "Oletko kunnossa?" Dave huitaisi kättään lattiatasosta. Rikki tuijotti vihaisena ja epäuskoisena tuota.. miestä, joka ilmeisesti oli Daven veli.
"Kuulkaas, olisi oikein kiva rupatella enemmänkin ja tehdä kunnon esittelykierros ja juoda vaikka kahvit mutta minulla on vähän kiire makoilla täällä lattialla joten - " Daven sanat loppuivat kuin seinään isoveljen potkaistessa tätä naapaan. Tämä sai sekä Hankin että Rikkin liikkeelle. Hank kuitenkin oli hieman nopeampi ja hän ryntäsi kohti Danielia. Palkaksi hän sai kuitenkin jokin energiapallon, jonka seurauksena mies lennähti kauemmas latialle. Rikki väisti Hankin ilmalennon kävellen puolijuoksua Danielia kohden.
"Oliko vielä muuta?" Daniel ehti kysäistä mutta samassa Rikkin nyrkki iskeytyi tämän naamaan ja ennen kuin mies ehti edes tajuta, Rikki potkaisi tätä polveen ja tämä kaatui maahan.

Sasha katseli oven suussa hetken tapahtumien kulkua puuttumatta sen enempää siihen. Daniel oli suurikokoinen ja roteva.. Rikki ja Hank olivat häntä vahvempia ja isompia ja hän itse oli pieni ja hintelä. Mitä hän muka voisi tehdä muuta kuin ottaa turpaansa? Äkkiä hänen korviinsa osui pientä nyyhkytystä ja hän vilkaisi vasemmalle. Sitten hän kurkisti oven taa ja näki pienen tytön itkevän nurkassa. Sasha vilkaisi muita ja kumartui sitten tytön puoleen. Tyttö tuijotti häntä hieman peloissaan.
"Älä pelkää," Sasha sanoi hymyillen pienesti, "tartu käteeni." Sasha ojensi kättään tyttöä kohden, joka epäröi ensin mutta tarttui sitten pojan käteen.
"Näetkö nuo tähdet?" Sasha kysyi nyökäten ikkunasta pihalle, "Sieltä sinua katsovat maailman Suojelijat. Ne pitävät sinua silmällä eikä sinun koskaan tarvitse pelätä, koska he ovat sinun kanssasi."

"Jumalauta!" Rikki sylkäisi Danielin naamalle, "todellakin oli muuta!" Hän potkaisi toista kylkeen saaden Danielin älähtämään.
"Vitun paskiainen," Rikki mutisi tuijottaen halveksivasti Danielia. Sitten hän kääntyi Daven puoleen ja kumartui miehen eteen.
"Tuleppas herraseni," hän sanoi tarttuen tämän kainoilin ja auttaen miehen ylös. Hän heitti Daven toisen käden niskansa taakse tukien tämän siten itseensä.

"Näetkö nuo tähdet?" Sasha kysyi nyökäten ikkunasta pihalle, "Sieltä sinua katsovat maailman Suojelijat. Ne pitävät sinua silmällä eikä sinun koskaan tarvitse pelätä, koska he ovat sinun kanssasi."
"I-ihanko totta..?" Madeleine niiskaisi ja katsoi Sashaa suurilla kirkkailla sinisillä silmillään. "Voivatko ne maailman Suojelijat käskeä veljiä lopettamaan..?" Madeleine otti Sashan toisen käden halaukseen ja painoi kasvonsa surkeana tämän kättä vasten.

"Vitun paskiainen," Rikki mutisi tuijottaen halveksivasti Danielia joka nousi ylös ähkäisten. Sitten Rikki kääntyi Daven puoleen ja kumartui miehen eteen.
"Rikki...", David tokaisi hiljaa ääni värähtäen aavistuksen verran.
"Tuleppas herraseni," Rikki sanoi tarttuen miehen kainoilin ja auttaen miehen ylös. Hän heitti Daven toisen käden niskansa taakse tukien tämän siten itseensä. "Kiitos ja anteeksi että jouduitte osallisiksi tähän", Dave mutisi hiukan häpeissään mutta katsahti Rikkiä aidosti hymyillen. Hänellä todellakin oli ystäviä jotka välittivät...
"Ette kai te vielä ole lähdössä?" Daniel heitti ilkeään sävyyn ja haastavasti noustessaan viimein pystyyn. "Ensin te vaan tulla tupsahdatte ja sitten luulette voivanne lähteä noin vain?"

"Näetkö nuo tähdet? "Sieltä sinua katsovat maailman Suojelijat. Ne pitävät sinua silmällä eikä sinun koskaan tarvitse pelätä, koska he ovat sinun kanssasi."
"I-ihanko totta..?" tyttö niiskaisi tuijottaen Sashaa suurilla sinisillä silmillään. Sasha nyökkäsi pienesti hymyillen.
"Voivatko ne maailman Suojelijat käskeä veljiä lopettamaan..?" tyttö kysyi vetäen Sashan käden lähelleen. Poika tunsi kosteat kyyneleet kämmenselällään. Hän mietti hetkisen mitä vastaisi ja sanoi sitten hyvin, hyvin hiljaa:
"Your brother denies, if There's a problem he's looking away," Sasha hyräili hiljaa puolittain itsekseen, "He don't wanna hear you cry, he will pray. Then it's over for a while.." Tämä oli Sashan tyyli kommunikoida. Nuori poika ei puhunut paljon, hän ei oikein osannut semmoista jaloa taitoa. Sen sijaan hän puhui lyriikoilla, musiikilla..
"He ovat Suojelijoita," hän kuiskasi pahoittelevasti, "eivät Jumalia, mutta pian tämä kaikki on ohi." Sasha hymyili pienesti jälleen laskien katseensa.

"Rikki...", David kuiskasi hieman värähtäen.
"Tuleppas herraseni," Rikki vastasi auttaen Davidin ylös.
"Kiitos ja anteeksi että jouduitte osallisiksi tähän," Dave sanoi häpeissään. Rikki pudisti päätään tokaisten reippaasti:
"Hiljaa mies," hän sanoi, "sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää." Rikki auttoi Davidia muutaman askelen ovea kohden, mutta sitten Danielin sanat pysäyttivät hänet.
"Ette kai te vielä ole lähdössä?" Daniel puuskahti puolittain maassa, "Ensin te vaan tulla tupsahdatte ja sitten luulette voivanne lähteä noin vain?" Danielin ääni, tapa millä hän haastoi Rikkin takaisin sai pojan sulkemaan silmänsä hetkellisesti.
"Rikki, älä.." Dave sanoi tuskastuneen varoittavalla äänellä, mutta Rikki katsahti ylösnoussutta Hankia joka riensi auttamaan Daveä. Hankin saatua tuettua Dave asiallisesti, Rikki päästi irti kääntyen Danielin puoleen. Hän naksautti nyrkkiään pudistellen päätään epäuskoisena.
"Olet säälittävä," hän sanoi lopulta kääntyen sitten taas mennäkseen. Hän ei halunnut rähinöidä siinä tilanteessa, koska Dave piti saada ulos talosta ja mahdollisimman nopeasti.. ja samoin tämän pikkusisko missä se sitten lienikään. Äkkiä Rikki tajusi Sashan nurkassa oven takana jutellen jollekin.. Ilmeisesti Madeleinelle, Daven siskolle. Hän hymähti hieman hymyillen. Sasha..
"Lähdetään bändikämpälle," hän sanoi Hankille ja Davelle, "Dave tarvitsetko mitään mukaan?"

"Your brother denies, if There's a problem he's looking away," Sasha hyräili hiljaa puolittain itsekseen, "He don't wanna hear you cry, he will pray. Then it's over for a while.." Madeleine katsahti Sashaa nyt hymyillen vähän kyynelten läpi. Jotenkin pieni lapsi tunsi olonsa turvalliseksi tämän blondin pojan lähettyvillä.
"He ovat Suojelijoita," se poika kuiskasi pahoittelevasti, saaden Madeleinen pettymään vähän "eivät Jumalia, mutta pian tämä kaikki on ohi." Sasha hymyili pienesti jälleen laskien katseensa. Madeleine räpytteli hetken silmiään ja syöksähti sitten sanaakaan sanomatta halaamaan Sashaa turvaa hakien.

"Olet säälittävä," Rikki sanoi lopulta kääntyen sitten taas mennäkseen josta David oli hyvin kiitollinen. Hank katsahti Davidia rauhoittavasti etsi sitten Madeleinea katseellaan. Dave ja Hank huomasivatkin pian Sashan juttelemassa Madeleinelle. Hank ei voinut olla hymyilemättä ja David kiitti Sashaa mielessään.
"Lähdetään bändikämpälle," Rikki sanoi Hankille ja Davelle, "Dave tarvitsetko mitään mukaan?"
"Mm... E - en kai", David mietti epäröiden. "Tai no, vaatteita voisin kyllä ottaa..."
Hank nyökkäsi ja kysäisi muilta: "Piteleekö joku Davidia sen aikaa kun käyn hakemassa yläkerrasta sille vaatetusta mukaan?"

"Your brother denies, if There's a problem he's looking away," Sasha hyräili hiljaa puolittain itsekseen, "He don't wanna hear you cry, he will pray. Then it's over for a while.."
"He ovat Suojelijoita," Sasha sanoi, "eivät Jumalia, mutta pian tämä kaikki on ohi." Tyttö näytti hieman pettyneeltä, mutta äkkiä.. Ilman minkäänlaista varoitusta tyttö syöksähti halaamaan Sashaa. Sasha kauhistui aluksi sillä tämänkaltaiset tilanteet olivat hänelle jokseenkin outoja. Ainoa ihminen, joka häntä koskaan oli halannut, oli hänen isosiskonsa Neelah mutta.. Sasha ei oikein tiennyt miten reagoida tytön halaukseen. Hän tuijotti tämän hiuspehkoa hetkisen ja painoi sitten kätensä hitaasti ja jokseenkin epävarmasti tytön selälle. Hän hymyili hieman vilkaisten sivusilmällä muita kuin apua hakien, vaikkei oikeastaan tiennyt halusiko apua. Mitähän Neelah olisi tehnyt?

"Lähdetään bändikämpälle. Dave tarvitsetko mitään mukaan?"
"Mm... E - en kai", David mietti epäröiden, "Tai no, vaatteita voisin kyllä ottaa..." Hank nyökkäsi katsahtaen sitten merkitsevästi Rikkiä.
"Piteleekö joku Davidia sen aikaa kun käyn hakemassa yläkerrasta sille vaatetusta mukaan?" Rikki hymähti ja niin osat vaihtuivat jälleen, tosin nyt Rikki auttoi Daven istumaan eteisessä sijaitsevalle tuolille. Hän kyykistyi miehen eteen katsellen hetken kaikkialla muualle, paitsi Daven kasvoihin. Hän katsahti Danielia hieman varuillaan. Hän jotenkin tiesi sisimmässään ettei tämä perheriita ollut vielä ohi.. Toisaalta eipä tämä enää pelkästään perheriita ollut. Rikki siirsi katseensa takaisin Daveen katsellen tämän ruhjeita arvioiden. Hän oli nähnyt useastikin vastaavaa elellessään Lontoossa nuorempana.
"Sattuuko kylkiin?" hän kysyi, "tai rintakehään?" Rikkiltä oli itseltään aikanaan mutrunut kaksi kylkiluuta tappelussa Lontoon kaduilla ja elettyään muutamia vuosia kadulla, hän kyllä tiesi miten pitäisi toimia tälläisissä tilanteissa. Koskaan ei lääkäriä oltu kutsuttu paikalle Lontoossa, koska silloin pyörittiin niin epämääräisissä piireissä että koko konkkaronkka olisi ollut vankilassa sairaalan sijaan. Niinpä piti vain opetella selviämään. Siksi Rikkinkään katkenneet kylkiluut eivät välttämättä olleet täysin paikallaan vaikka luutuneita ja parantuneita kyllä olivat.

"Piteleekö joku Davidia sen aikaa kun käyn hakemassa yläkerrasta sille vaatetusta mukaan?" Rikki hymähti ja niin osat vaihtuivat jälleen, tosin nyt Rikki auttoi Daven istumaan eteisessä sijaitsevalle tuolille. DAve yritti tavoittaa Rikin katsetta joka kyykistyi hänen eteensä ja tuntui katselevan hetken kaikkialle muualle, paitsi Daven kasvoihin.
"Sattuuko kylkiin?" Rikki kysyi katsoen nyt Davidiin "tai rintakehään?"
"Vasempaan... kylkeen", Dave ähkäisi sulkien silmänsä ja pyyhkäisi verta nenän alapuolta. Verta tuli melkoisesti.
Madeleine katsahti isoveljensä suuntaan ja henkäisi hädissään nähdessään veren. Tyttö aukoi suutaan hetken, purskahti itkuun ja ryntäsi portaita pitkin yläkertaan. Koko show oli lapselle liikaa.
Dave katsahti pahoillaan Madeleinen menoa, mutta oli sitä mieltä että jos riita jatkuisi vielä niin tytön olisi parempi olla yläkerrassa turvassa. "Voinhan ottaa Madeleinen mukaan..?" Dave kyssyi Rikkiltä hädintuskin kuiskausta kovemmalla äänellä.

"Sattuuko kylkiin? Tai rintakehään?"
"Vasempaan... kylkeen," Dave vastasi pyyhkäisten verta nenänsä alta. Samassa kuului juoksuaskeleita ja Rikki pyörähti jalkojensa varassa ympäri. Hän huomasi sen tytön juoksevan portaat ylös yläkertaan. Rikki vilkaisi Sashaa joka tuijotti ilmeettömänä eteenpäin. Sashasta tuntui kurjalta. Hän tunsi epäonnistuneensa. Neelah olisi varmasti onnistunut paremmin, ottaen huomioon että tyttöhän oli pääasiassa se joka on huolehtinut hänestä viime vuodet. Sasha katsahti portaisiin huokaisten syvään. Rikki mutristi hieman suutaan siirtäen sitten katseensa Daveen.
"Voinhan ottaa Madeleinen mukaan..?" Dave kysyi hyvin, hyvin hiljaisella äänellä. Rikki nyökkäsi vastaukseksi. Samassa Sasha nousi nurkastaan lähtien portaikon suuntaan. Hetken kuluttua poika katosi samaan suuntaan, mihin Madeleine oli hetki sitten mennyt. Rikki katsahti blondin perään miettien sillä hetkellä lähinnä Daven kylkeä. Hän ei.. Hän ei oikeastaan kehdannut alkaa tutkimaan mahdollisia murtumia. He olivat Daven kanssa tunteneet vasta hyvin vähän aikaa ja tuntui oudolta.. No tämä koko tilanne tuntui oudolta!
"Tuntuuko siltä että kylkiluita olisi poikki?" hän kysyi hetken kuluttua.

Sasha kuunteli hetken aikaa yläkerran käytävällä. Hank metelöi yhdessä huoneessa, mikä oli ilmeisesti Daven. Sasha jatkoi matkaansa aivan perimmäisen huoneen ovelle ja koputti kolmasti. Ei vastausta. Hän raotti pienesti ovea, mutta huoneessa oli pimeää ja hiljaista. Kuutamo loisti ikkunasta valaisten sängyn. Sasha epäröi hetken laittaen sitten valot päälle.
"Tyttö..?" hän kysyi varovasti, "Madeleine?" Ei vastausta. Sasha katseli huonetta hetkisen ja totesi sen sitten pojan huoneeksi. Jos Hank oli Daven huoneessa, tämä oli varmaan sitten Danielin huone. Sasha nyrpisti hieman nenäänsä ja sulki sitten oven. Hän palasi käytävää hieman takaisin päin ja koputti keskimmäiseen oveen. Vastausta ei taaskaan kuulunut, mutta ei Sasha oikeastaan olettanutkaan sitä. Hän raotti jälleen huoneen ovea ja huomasi tämänkin huoneen pimeäksi. Hiljaisuudessa kuului pientä, heiveröistä itkua.
"Madeleine?" Sasha kysyi lähes kuiskaten. Itku lakkasi ja samassa kuului ryminää. Sasha pelästyi laittaen vaistomaisesti valot huoneeseen. Samassa hän huomasi Madeleinen erään kaapin ovella. Tyttö pysähtyi tuijottaen itkuisilla silmillään Sashaa. Sasha katsoi takaisin liikahtamattakaan. Hän ei halunnut pelästyttää tyttöä. Hetken tyttö ja poika seisoivat tuijottaen toisiaan, sitten Sasha ojensi hitaasti kätensä toivoen tytön tulevan luokseen. Valinta oli tytön, sillä Sasha ei missään nimessä halunnut pakottaa tätä mihinkään. Hän hymyili hieman epävarmasti.
"Jos tartut käteeni," Sasha sanoi hiljaa, "vien sinut Daven luo. Rikki ja Hank vievät teidät pois täältä."

"Tuntuuko siltä että kylkiluita olisi poikki?" Rikki kysyi hetken kuluttua ja David nielaisi. "Mmm... e-en ole varma", Gontier vastasi nolostuen ja käänsi katseensa. "Olen ehkä vähän liian tottunut kipuun, minun on vaikea... erotella murtumia ja oikeaa kipua ki - yhden ongelman takia." David muutti lausettaan ennen kuin ehti sanoa kirous - sanaa. Ei hän halunnut mainostaa että hänet oli kirottu. Ei... Dave kertoisi sen vain pakon edessä. Häneen suhtauduttiin kuin normaaliin tyyppiin ilman sitä tietoa ja juuri sitä David oli kaivannutkin! Hän ei jaksanut tuomiota ennen tutustumista tai kauhistuneita katseita... saatika sitten ylimääräistä sääliä.

Sasha ojensi hitaasti kätensä jota Madeleine katsahti arasti. Blondi poika hymyili hieman epävarmasti.
"Jos tartut käteeni," Sasha sanoi hiljaa, "vien sinut Daven luo. Rikki ja Hank vievät teidät pois täältä."
"Lupaatko että pääsemme pois täältä?" Madeleine kysyi hiljaa, epäröi hetken mutta alkoi sitten astella hitain ja haparoivin askelin Sashaa kohden tarttuen hennosti tämän käteen. "Kiitos kun huolehditte veljestä", Madeleine sanoi kirkkaalla lapsen äänellä ja katsahti Sashaa ujosti hymyillen.

"Tuntuuko siltä että kylkiluita olisi poikki?"
"Mmm... e-en ole varma", David vastasi laskien katseensa, "Olen ehkä vähän liian tottunut kipuun, minun on vaikea... erotella murtumia ja oikeaa kipua ki - yhden ongelman takia." Rikki katsoi tätä kulmat kurtussa, huolestuneena. Tuo tunnetila sinänsä hämäsi häntä koska yleensä hän ei tuntenut samanlaista.. huolen tunnetta. Toisaalta Dave oli melkeinpä hänen ensimmäinen ystävänsä ties kuinka pitkään aikaan..
"Parempi että lähdemme heti kämpille kun Hank ja Sasha palaavat," Rikki sanoi hetken mietittyään, "minä.. Minä en ole mikään lääkäri. En osaa auttaa muita niin kuin pitäisi. Hank ehkä osaa paremmin.. ja hän sinut ehkä osaa viedä tarpeen vaatiessa lääkäriin."

"Jos tartut käteeni, vien sinut Daven luo. Rikki ja Hank vievät teidät pois täältä."
"Lupaatko että pääsemme pois täältä?" tyttö kysyi lähtien sitten hitain askelin Sashaa kohden. Sasha laski hieman katsettaan alemmas miettien vastaustaan.
"Vannoa ei saa," hän sanoi lohduttava hymynkare kasvoillaan. Madeleine tarttui varovasti hänen käteensä.
"Kiitos kun huolehditte veljestä," Madeleine vastasi hymyillen ujosti. Sasha katsoi tämän kostuneita kasvoja, polvistuen tämän eteen ja kohottaen vapaan kätensä. Madeleine kavahti hieman ja Sasha vetäisi kättään kauemmas. Tyttö tuijotti häntä hieman peloissaan, mutta Sasha laski kätensä tämän poskelle hiljaa ja varoen. Hellästi hän pyyhkäisi kyyneleen tytön poskelta.
"Minä en ole tehnyt mitään," hän sanoi pyyhkäisten varoen toisellakin poskella kimmeltelevän kyyneleen, "Rikki ja Hank ovat ne, keitä sinun tulee kiittää." Sen sanottuaan Sasha nousi seisomaan lähtien hitaasti huoneesta ja Madeleine seurasi häntä. Sasha huomasi Hankin Daven oven suussa. Mies katsahti heitä, nyökkäsi ja lähti alakertaan. Sasha siirsi katseensa Madeleineen.
"Sinun ei tarvitse pelätä," hän sanoi rauhoittavasti.

"Parempi että lähdemme heti kämpille kun Hank ja Sasha palaavat," Rikki sanoi hetken mietittyään, "minä.. Minä en ole mikään lääkäri. En osaa auttaa muita niin kuin pitäisi. Hank ehkä osaa paremmin.. ja hän sinut ehkä osaa viedä tarpeen vaatiessa lääkäriin." David nyökkäsi ja laski epäröiden kätensä Rikkin olalle. "Kiitos, Rikki."
Dave vetäisi kätensä pois ja vilkaisi epävarmasti Danieliin joka oli ottanut muutaman askeleen lähemmäs kaksikkoa.

Madeleine huomasi Hankin Daven oven suussa. Mies katsahti heitä, nyökkäsi ja lähti alakertaan. Sasha siirsi katseensa Madeleineen.
"Sinun ei tarvitse pelätä," hän sanoi rauhoittavasti.
Madeleine nyökkäsi pienesti. "M-mennäänkö alas?"

"Nonni, vaatteita kassi täynnä. Eiköhän mennä", Hank mutisi mulkaisten vielä kerran Danielia. Hank tuhahti, mutta kun hänen katseensa löysi Davidin, laajentuivat silmät huolesta.
"Olen kunnossa, Hank", David vastasi hivenen tympääntyneenä ja puuskahti. "Lähdetään täältä ja äkkiä niin kaikki on okei."

"Parempi että lähdemme heti kämpille kun Hank ja Sasha palaavat.. Minä.. Minä en ole mikään lääkäri. En osaa auttaa muita niin kuin pitäisi. Hank ehkä osaa paremmin.. ja hän sinut ehkä osaa viedä tarpeen vaatiessa lääkäriin." Äkkiä Rikki tunsi käden olallaan ja katsoi hämmästyneenä Daveen.
"Kiitos, Rikki," mies sanoi mutta äkkiä hän vetäisi kätensä pois olalta. Rikki siirsi katseensa samaan suuntaan mihin Dave nyt tuijotti hieman epävarmasti. Rikki suoristautui tuijottaen Danielia silmät leiskuen.
"Askelkin vielä niin saat tuta sen kallossasi vielä viikon päästä," hän uhosi hampaiden välistä osoittaen uhkaavasti Danielia oikealla kädellään.
"Nonni, vaatteita kassi täynnä. Eiköhän mennä", Hank ilmoitti saapuen paikalle katsoen sitten huolestuneena Davidia.
"Olen kunnossa, Hank", David vastasi hivenen tympääntyneenä ja puuskahti, "Lähdetään täältä ja äkkiä niin kaikki on okei." Rikki katsahti vielä Danielia ja kääntyi sitten Daven puoleen.
"Tuleppas velipoika," hän sanoi kumartuen jälleen auttamaan pojan seisaalleen, "niin häivytään täältä." Hän ei ollenkaan itse tajunnut sanoneensa Davea veljekseen ennen kuin se oli jo tapahtunut.

"Sinun ei tarvitse pelätä," hän sanoi rauhoittavasti.
Madeleine nyökkäsi pienesti.
"M-mennäänkö alas?" tyttö kysyi. Sasha nyökkäsi lähtien portaisiin tytön kanssa. Hän pysähtyi kuitenkin heti rappujen alaosaan huomattuaan hieman uhkaavan tilanteen, johon liittyi osuvasti Daniel. Mies seisoi hieman lähempänä Davea, Rikkiä ja Hankia kuin silloin, kun Sasha oli lähtenyt ylös Madeleinen perään. Sasha puristi aavistuksen kovemmin Madeleinen kättä tuijottaen ilmeettömänä Danielia.

"Lähdetään täältä ja äkkiä niin kaikki on okei." Rikki katsahti vielä Danielia ja kääntyi sitten Daven puoleen.
"Tuleppas velipoika," hän sanoi kumartuen jälleen auttamaan Daven (joka oli hiukan hämmentynyt Rikkin sanoista) seisaalleen, "niin häivytään täältä."
David meinasi huomauttaa asiasta jotain, muttei ollut varma oliko Rikki tajunnut sanojaan. Dave ei halunnut aiheuttaa toiselle kiusaantunutta oloa joten Gontier tyytyi vain nyökkäämään pienesti hymyillen.
"Te ette lähde yhtään mihinkään!" Daniel ärähti ja ennen kuin David tai Hank ehtivät reagoida sen enempää, paiskasi hiukan vanhempi Gontier energiapallon Rikkiä kohden.


"M-mennäänkö alas?" Madeleine kysyi. Sasha nyökkäsi lähtien portaisiin tytön kanssa. Tämä pysähtyi kuitenkin heti rappujen alaosaan huomattuaan hieman uhkaavan tilanteen, johon liittyi osuvasti Daniel. Mies seisoi hieman lähempänä Davea, Rikkiä ja Hankia kuin silloin, kun Sasha oli lähtenyt ylös Madeleinen perään. Sasha puristi aavistuksen kovemmin Madeleinen kättä tuijottaen ilmeettömänä Danielia. "Mitä me tehdään?" Madeleine sopersi itkuisena. "Haluan pois..."

"Te ette lähde yhtään mihinkään!" Danielin ääni kuului. Rikki pysähtyi harvinaisen vittuuntuneena ja oli juuri aikeissa mennä vetäsemään toista turpaan, vielä kerran.. Kerta kiellon päälle..
Mutta hän ei ehtinyt, sillä Danielin sanojen jälkeen mies oli viskannut energiapallolla Rikkiä selkään. Rikki älähti kivusta lennähtäen kovalla vauhdilla oven karmia päin ja siitä lattialle. Hänen silmissään sumeni, hän näki varjoja, kuuli huutoa. Pikkuhiljaa äänet kovenivat ja maailma palautui takaisin teräväksi. Hän iski oikean kätensä vasemmalle olkapäälleen purren hammasta jotten huutaisi. Kipu oli sanoinkuvaamatonta. Hän tunsi nahkatakissaan suuren reiän ja.. tuntui kuin osa takista olisi palanut nahkaan kiinni. Hän puri huultaan siihen malliin että pian hän tunsi veren maun suussaan.

Sasha hätkähti Danielin heitettyä energiapallolla Rikkiä selkään. Rikki lennähti aikamoisella vauhdilla avoinaisen oven karmia päin ja kaatui siitä sitten maahan jääden vaikeroimaan kivuissaan. Madeleine kiljui ja pyrki päästä takaisin huoneeseensa, mutta Sasha ei laskenut tytön kädestä irti. Sen sijaan hän kaappasi tämän eteensä juosten sitten pihalle talosta työntäen tyttöä edellään. Hank ja Dave olivat sännänneet Rikkin luo. Sasha laski tytön istumaan viimeiselle portaalle ja nosti sitten hellästi tämän omat kädet tytön korvien peitoksi.
"Kuulit mitä tahansa," Sasha sanoi painaen sitten hitaasti tytön silmät kiinni, "älä katso tai kuuntele." Sen sanotuaan Sasha palasi sisälle tarkistamaan miten muut voivat.

Rikki älähti kivusta lennähtäen kovalla vauhdilla oven karmia päin ja siitä lattialle.
"Rikki!" Hank huudahti kauhuissaan ja Dave ryntäsi kipunsa unohtaneena toverinsa vierelle. "Rikki... Rikki! Kuuletko minua?" Dave katsahti kauhuissaan energiapallon tekemää jälkeä ja irvisti. Gontierin mielessä kuohahti voimakas viha ja halveksunta veljeään kohtaan. Hän olisi halunnut kuristaa Danielin tästä hyvästä...
"David! DAVE!" Hank karjahti saaden Davidin takaisin todellisuuteen. "Onko sinulla taikasauvaa?" Hank kysyi tiukasti.
Nyt Daven olisi tehnyt mieli hakata päätään seinään. Taikasauva! Miksi hän ei ollut tajunnut..?
"Sasha!" Dave huudahti pojan palattua sisälle. "Hakisitko huoneeni pöydältä taikasauvan? Voisimme yrittää ainakin helpottaa Rikkin kipua näin toistaiseksi..."
"Ja saataisiin sinun nenäsi korjattua", Hank totesi Davidille otsaansa rypistäen, mutta katseli huolissaan ja kasvot kalpeina Rikkiä. Morrowlla ei ollut aavistustakaan miten energiapallo vaikutti osuessaan ihmiseen... Näin ei ollut käynyt aiemmin.
"Sinä se vasta olet ongelmia keräävä magneetti, Roberts", Hank naurahti kireästi. "Mikä sinussa on että saat tyypit näin itseäsi vastaan?"
"Hank, hei...", Dave huokaisi ja silitteli rauhoittavasti sitä puolta Rikkin selästä mihin energiapallo ei ollut osunut. "Kestä vielä hetki, Rikki... Yritän parantaa tai ainakin helpottaa energiapallon tekemää vahinkoa. Sen jälkeen painutaan helvettiin täältä."

Sashan astuttua huoneeseen, Dave kääntyi salamana tämän puoleen.
"Sasha! Hakisitko huoneeni pöydältä taikasauvan? Voisimme yrittää ainakin helpottaa Rikkin kipua näin toistaiseksi.." Sasha nyökkäsi juosten sitten nopeasti yläkertaan ja Daven huoneeseen, jonka olinpaikan hän onnekseen tiesi entuudesta. Hän huomasi pöydällä kepin ja oletti sen taikasauvaksi. Hän nappasi sen käteensä ja juoksi sitten takaisin alakertaan. Hän ojensi sauvan Davelle katsellen Rikkiä jokseenkin huolestuneena. Pojan normaalisti blondit hiukset olivat muuttuneet hieman liilaksi, joka kertoi pojan puolittaisesti vihasta ja surusta ja huolestuneisuudesta.

"Sinä se vasta olet ongelmia keräävä magneetti, Roberts", Hankin ääni kuului, mutta Rikki ei avannut silmiään, "Mikä sinussa on että saat tyypit näin itseäsi vastaan?"
"Hank, hei...", Daven ääni saoi. Rikki säpsähti hieman kosketusta, "Kestä vielä hetki, Rikki... Yritän parantaa tai ainakin helpottaa energiapallon tekemää vahinkoa. Sen jälkeen painutaan helvettiin täältä."
"Toivottavasti ei nyt ihan helvettiin," Rikki mutisi hampaiden välistä, "toisin kuin veljesi.. Se saatana rikko mun nahkatakin." Vieläkään Rikki ei avannut silmiään koska.. Noh, kipu oli siinä mielessä kova että kyyneleet väkisinkin tuppasivat kirpoamaan silmiin ja itkeminenhän tässä tilanteessa olisi ollut jokseenkin noloa! Rikki kuuli askeleista Sashan palaavan juoksien paikalle.


[Vähän sekavaa mut siis Sasha palaa vasta ton Rikkin uttelun jälkeen :'D]

"Kestä vielä hetki, Rikki... Yritän parantaa tai ainakin helpottaa energiapallon tekemää vahinkoa. Sen jälkeen painutaan helvettiin täältä."
"Toivottavasti ei nyt ihan helvettiin," Rikki mutisi hampaiden välistä, "toisin kuin veljesi.. Se saatana rikko mun nahkatakin."
Dave naurahti pienesti ja hymähti: "Ostan sinulle uuden... Danielin rahoilla tietenkin."
Dave huomasi ettei Rikki ollut vieläkään avannut silmiään. David katsahti poikaa ja puraisi nyt alahuultaan. Jos Rikki ei olisi sännännyt taloon Daven takia tätä ei olisi tapahtunut...
'Kestä vielä vähän aikaa, veli.'
Jonkun ajan kuluttua Sasha palasi alakertaan ja ojensi sauvan Davelle katsellen Rikkiä jokseenkin huolestuneena. Pojan normaalisti blondit hiukset olivat muuttuneet hieman liilaksi.
"Kiitos Sasha", David sanoi toiselle pienesti hymyillen. "En ole mikään parantaja. En saa vahinkoa katoamaan, mutta voin tosiaan helpottaa vähän kipua..." Sen sanottuaan David alkoi kuljettaa taikasauvaa hennosti Rikkin selkää pitkin mutisten jotain joka kuulosta melkein laululta. Tätä kesti noin viitisen minuuttia kunnes pikku hiljaa energiapallon jättämä jälki ei näyttänyt enää niin kipeältä ja aralta.

Madeleine istuskeli siinä mihin Sasha oli tämän jättänyt. Lapsukainen ei kuitenkaan malttanut millään olla aloillaan joten tämä säntäsi sisään. Siinä samalla Danielilla napsahti kiinni kun tämä huomasi Madeleinen.
Daniel murahti vihaisesti ja säntäsi sitten tyttöä kohti saaden Madeleinen itkemään hädissään.

"Kestä vielä hetki, Rikki... Yritän parantaa tai ainakin helpottaa energiapallon tekemää vahinkoa. Sen jälkeen painutaan helvettiin täältä."
"Toivottavasti ei nyt ihan helvettiin, toisin kuin veljesi.. Se saatana rikko mun nahkatakin."
"Ostan sinulle uuden... Danielin rahoilla tietenkin," Dave lupasi naurahtaen pienesti. Samassa Rikki tunsi pienen omantunnon pistoksen kivun lävitse. Hän irvisti vähän ja vastasi:
"Ehkei sun tartte," hän naurahti hyvin pienesti, "mä en halua sun veljes rahoja.. etkä sä ole mulle mitään velkaa."

"Kiitos Sasha", David sanoi Sashan ojennettua tälle taikasauvan, "En ole mikään parantaja. En saa vahinkoa katoamaan, mutta voin tosiaan helpottaa vähän kipua..." Samassa Dave alkoi mutista jotain, josta Rikki ei oikein saanut selvää. Ehkä hänen mielensä teki tepposet tai ehkä tuo kieli, mitä Dave puhui, oli hänelle tuntematonta. Pikkuhiljaa kipu lapaluussa alkoi kuitenkin pienentyä ja kohta Rikki raotti jo silmiään hieman kääntäen kuitenkin katseensa pois päin hetkeksi rpäytellen ankarasti silmiään. Daven lopetettua mutinansa Rikki katsahti toisia irvistäen.
"On se kumma tosiaan että aina kun teemme jotain ni meikä on se joka palautetaa elävien kirjoihin," hän naurahti sarkastisesti päätään pudistellen.

Äkkiä Sashan huomio Rikkistä herpaantui hänen kuullessaan Madeleinen kiljaisevan. Salamana hän kiinnitti huomionsa tyttöön, joka oli hänen kielloistaan huolimatta ilmestynyt oven suuhun. Daniel murahti vihaisena syöksyen tyttöä kohden. Sashan hiukset leimahtivat kirkkaan punaiseksi pojan huomatessa tilanteen kulun. Samassa Sasha nousi kyykystä seisomaan ja syöksyi tytön ja veljen väliin kohottaen oikean kätensä kuin kilveksi heidän ja Danielin väliin. Samassa Daniel pysähtyi kuin seinään kaatuen sitten selälleen jokseenkin hämmentyneenä. Sasha laski kätensä tuijottaen Danielia harvinaisella katseella, vihalla.
"Sinä et ikinä," hän sanoi yllättävän kovalla äänellä, "et ikinä enää koske sormenpäälläsikään sisaruksiisi!" Odottamattomat, vahvat tunnekuohut saivat Sashan voimat uusiin ulottuvuuksiin ja hän kykeni sellaisiin asioihin, mihin normaaleissa olosuhteissa ei pystyisi. Hän heilautti kättään tuijottaen Danielia ja samassa mies lennähti lattialta seinää vasten kuin näkymättömien köysien sitomana. Sasha puristi kättään nyrkkiin eikä avannut sitä ennen kuin he pääsivät talosta pihalle. Hänen kätensä piteli Danielia sidottuna seinää vasten, kunnes hän avaisi nyrkkinsä. Hän katsahti vielä Danielia ja kääntyi sitten muiden puoleen nyt jälleen hieman ujona poikana katse maahan luotuna (mutta pienen pieni, lähes huomaamaton hymynkare kasvoillaan).

"On se kumma tosiaan että aina kun teemme jotain ni meikä on se joka palautetaa elävien kirjoihin," Rikki naurahti sarkastisesti päätään pudistellen.
"Kaikki hyvin, se heittää jo huonoa läppää!" Hank naurahti. Davidkin hymähti huvittuneena ja läimäytti Rikkiä toverillisesti takaraivoon.

"Sinä et ikinä," Sasha sanoi yllättävän kovalla äänellä, saaden Hankin suun loksahtamaan auki ja Daven silmät laajentumaan hämmennyksestä "et ikinä enää koske sormenpäälläsikään sisaruksiisi!"
Dave katsahti hämillään Sashaa jonka hiukset olivat muuttuneet punaisiksi, eikä Gontier osannut sanoa yhtään mitään. Sasha heilautti kättään tuijottaen Danielia ja samassa mies lennähti lattialta seinää vasten kuin näkymättömien köysien sitomana. Daniel huudahti yllättyneesti ja vihaisesti ja Davekin henkäisi ehkä vähän kauhistuneena. Vaikka Daniel kusipää olikin... mies oli sentään hänen veljensä. Sasha puristi kättään nyrkkiin eikä avannut sitä ennen kuin he pääsivät talosta pihalle. Daniel yritti päästä irti, muttei saanut tarpeeksi energiaa kasaan. Sasha katsahti vielä Danielia ja kääntyi sitten muiden puoleen nyt jälleen hieman ujona poikana katse maahan luotuna (mutta pienen pieni, lähes huomaamaton hymynkare kasvoillaan). Hank ja Dave toljottivat molemmat Sashaa sanattomina samalla kun Madeleine juoksi iloista lapsen naurua nauraen halaamaan Sashan jalkaa. "Vitun siistiä! Hyvä homma, sienipoika!" Hank naurahti ja läimäytti Sashaa vahvasti selkään pörröttäen sitten tämän hiuksia virnistäen. "Vaikuttavaa kyllä, hyvin toimittu Sasha", Davidkin myönsi pienesti hymyillen ja kohotti huvittuneena toista kulmaansa. "Mutta voisitko kuitenkin päästää hänet? Tuo mulkku sattuu kuitenkin olemaan veljeni."

"On se kumma tosiaan että aina kun teemme jotain ni meikä on se joka palautetaa elävien kirjoihin."
"Kaikki hyvin, se heittää jo huonoa läppää!" Hank naurahti. David hymähti huvittuneena lyöden sitten Rikkiä leikkisästi takaraivoon.
"Hei!" Rikki huomautti naurahtaen, "kiitti vaa!" Hän liikahti hieman ja kömpi sitten istualleen. Hän kosketti kipeää olkapäätään hieman irvistäen. Äkkiä alkoi tapahtua ja tapahtumien kulku sai sekä Rikkin että Hankin ja Daven tuijottamaan hölmistyneinä Sashaa, joka oli äkkiä varoittamatta heittänyt Danielin seinää vasten. Hetken ajan punatukkainen poika oli ollut joku muu kuin se Sasha, kenet Rikki luuli tunteneensa edes jotenkin.
Madeleine, Daven sisko syöksyi halaamaan Sashan jalkaa lapsenomaisesti nauraen. Sasha laski katseensa maahan jälleen Sashana.
"Vitun siistiä! Hyvä homma, sienipoika!" Hank naurahti lyöden Sashaa veljellisesti selkään. Sasha virnisti ujosti puristaen edelleen kättään nyrkkiin.
"Vaikuttavaa kyllä, hyvin toimittu Sasha", Davve myönsi hieman huvittuneena, "Mutta voisitko kuitenkin päästää hänet? Tuo mulkku sattuu kuitenkin olemaan veljeni." Sasha punastui hieman katsahtaen Madeleineä ja siirtäen sitten katseensa Danieliin joka edelleen roikkui seinällä. Jokseenkin vastahakoisesti hän avasi nyrkkinsä ja Daniel tipahti maahan. Sasha laski jälleen katseensa nyt hieman nolona.

Sasha punastui hieman katsahtaen Madeleineä ja siirtäen sitten katseensa Danieliin joka edelleen roikkui seinällä. Jokseenkin vastahakoisesti Sasha avasi nyrkkinsä ja Daniel tipahti maahan. Dave katsahti Sashaa joka laski jälleen katseensa nyt hieman nolona. "Ei sinun tarvitse nolosta. Pelastit siskoni, en voisi ikinä kiittää tarpeeksi", Dave hymähti ystävällisesti Sashalle. "Jään sinulle velkaa."
"Kunpa sinäkin voisit olla veljeni!" Madeleine hihkui ja tämän suuret kirkkaat silmät katsoivat Sashaa ihailusta tuikkien.
Daniel katsahti muita aukoen suutaan, mutta tyytyi sitten vain mutisemaan: "Häipykää silmistäni älkääkä tulko takaisin."
"Mieluusti", David tokaisi, mutta astui muutaman askeleen veljeään kohden. "Oletko okei..?"
"Dave, älä", Hank ärähti varoittavasti, mutta Gontier ei kuunnellut lapsuudenystäväänsä tässä asiassa.
"Olen enemmän kuin okei, heti kun sinä häivyt. Etpä ole enää riesanani", Daniel ärähti saaden Davidin näyttämään siltä kuin hän olisi saanut annoksen jääkylmää vettä kasvoillensa. "Jaa", Dave tokaisi hiljaa ja katseli lasittunein silmin veljeään. "Ikävää että olet tuota mieltä, mutta hyvä jos kaikki on okei. Helpotankin oloasi saman tien." Dave mutisi vielä jotain kun kääntyi ovelle lähteäkseen ja tarttui siskoaan kädestä. "Tulkaa kundit, lähdetään", Dave tokaisi katsahtaen muita.

"Ei sinun tarvitse nolosta. Pelastit siskoni, en voisi ikinä kiittää tarpeeksi", Dave hymähti ystävällisesti Sashalle, "Jään sinulle velkaa." Sasha ei katsonut Daveen vaan tapansa mukaisesti näytti nyt siltä kuin hänen kenkiensä edessä oleva lattia olisi hyvinkin mielenkiintoinen. Hän piirteli jälleen näkymättömiä kuvioita talon lattiaan ikään kuin hermostuneena mutisten samalla kuin itsekseen:
"En tehnyt mitään.. Et ole mitään velkaa.."
"Kunpa sinäkin voisit olla veljeni!" Madeleine kiljaisi tuijottaen Sashan kasvoja kirkkain ja rehellisin silmin. Sasha katsahti tyttöä hymyillen hyvin pienesti, mutta sanoi sitten:
"Sinulla on jo maailman paras veli," hän sanoi Madeleinelle katsahtaen merkitsevästi Daven suuntaan ja päätyen sitten jälleen tuijottelemaan piirtämiään kuvioita, jotka vain hän tuntui näkevän.

"Häipykää silmistäni älkääkä tulko takaisin," Daniel ärähti. Rikki nousi seisomaan irvistäen hieman olkapäässä tuntuvan kivun takia.
"Mieluusti", Dave vastasi veljelleen astuen sitten kuitenkin muutaman askeleen tätä kohden kysyen: "Oletko okei..?"
"Dave, älä," Hank sanoi varoittaen ja Rikki oli mielessään samaa mieltä Hankin kanssa. Hän katsoi Daveä hyvin varuillaan, valmiina syöksymään jälleen Danielin ja Daven väliin jos tilanne muuttuisi uhkaavaksi. Vähät mistään kipeästä olkapäästä. Jos hänellä kerrankin oli ystäviä, joista välittää niin silloin kukaan tai mikään ei satuttaisi näitä hänen läsnäollessaan.
"Olen enemmän kuin okei, heti kun sinä häivyt. Etpä ole enää riesanani," Daniel tiuskaisi Davelle. Kylmät väreet kulkivat Rikkin selkäpiissä.
"Jaa," Dave mutisi saaden Rikkissä jälleen aikaan pienoisen omantunnon pistoksen.
"Ikävää että olet tuota mieltä, mutta hyvä jos kaikki on okei. Helpotankin oloasi saman tien," Dave asteli siskonsa luo tarttuen tätä kädestä.
"Tulkaa kundit, lähdetään," mies sanoi katsahtaen tovereitaan. Niin miehet seurasivat Daveä ulos talosta, Sasha viimeisenä. Tämä kääntyi sulkiakseen oven ja näytti vielä Danielille käsillään merkin, joka ilmaisi että hän tarkkailisi tätä. Sitten hän sulki oven hienoisesti hymyillen ja jätti Danielin oman onnensa nojaan.
"Olen pahoillani veljesi takia," Rikki kiiruhti sanomaan Davelle porukan laskeuduttua raput alas kadulle.

"Olen pahoillani veljesi takia," Rikki kiiruhti sanomaan Davelle porukan laskeuduttua raput alas kadulle.
Dave tunsi jonkun muljahtavan ikävästi vatsassaan eikä tämä katsonut Rikkiä kun vastasi: "Älä ole. Minulla sentään on veli. Voisi olla huonomminkin."
Madeleine puristi Davidin kättä hennosti ja Dave kumartui nopeasti pörröttämään hellästi siskonsa hiuksia jatkaen sitten matkaa. Madeleine hypähteli veljensä vierellä luoden silloin tällöin katsauksia Sashaan. "Missä kunnossa sinun selkäsi on?" David kysyi Rikkiltä vilkaisten tätä nopeasti. "Olen pahoillani etten voinut tehdä sille enempää, mutta kuten sanoin en ole mikään parantaja. Sinun kannattaisi käväistä vielä lääkärillä."
"Joo, ehkä me samalla löydettäisiin se vika Rikkin päästä", Hank naureskeli hyväntahtoisesti. "Ja saataisiin joky psykologinen selvitys sille mikä on jätkän ongelma kun se saa kaikki vihaamaan sitä."
Dave naurahti pienesti, mutta pysähtyi sitten ja katsahti tähtiin sanoen: "Eivät kaikki vihaa Rikkiä." Sen jälkeen tämä kääntyi katsomaan muita vienosti hymyillen. "Ainakin me kaikki välitämme hänestä vaikka sitten muidenkin edestä. Emmehän me muuten pyörisi hänen kanssaan vai mitä?"
Hank nyökkäsi hymyillen ja tökkäsi Davidia vatsaan ja tokaisi kiusoitellen: "Dave senkin pehmo..."
"Ehkä se on sallittua silloin tällöin. Ja vittuilkaa tästä kuinka paljon haluatte, mutta pakko sanoa että Rikki ja Sasha ovat minulle jo nyt paljon enemmän veljeä kuin Daniel. Minä välitän teistä kaikista. Sinustakin, Hank vaikka uuno oletkin", Dave lisäsi virnistäen pirullisesti. "Ja sinä nyt olet aina ollutkin minulle kuin veli."
"Joo, joo, ei enempää akkameininkiä!" Hank älähti naureskellen ja pörrötti Davidin hiuksia. Dave hymähti, vilkaisi tähtiin ja jatkoi matkaansa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.