1.8.1970 - Lajitteluseremonia

"Koskakohan oppitunnit alkavat?" Orlanda mietti ääneen toivuttuaan kummituksen kosketuksesta.
"Toivottavasti mahdollisimman myöhään", David vitsaili. "Nääh, olisi kyllä ihan kiva päästä opettelemaan taikomista."
"En usko että siihen menee kovinkaan kauaa", Daniel vastasi hitaasti ja hieroi leukaansa mietteliäänä . "Korkeintaan pari päivää varmaankin."
"Minulla ei ole aavistustakaan", Bryan vastasi kun David loi kysyvän katseen häneen. "Mutta komppaan veljeäsi, korkeintaan varmaan pari päivää."
Dave täytti lasinsa simalla ja joi sitä suuren kulauksen jonka jälkeen alkoi taas syödä hyvillä mielin.
"Veljelläsi on melkoinen ruokahalu", Bryan tokaisi Danielille rypistäen otsaansa. "Jep", Daniel vastasi kohauttaen olkiaan ja tokaisi sitten vähän enemmänkin itselleen kuin muille: "Outoa ajatella että olemme viimeinkin todella täällä..."

"Jeah," Will sanoi, "isosetäni Alfred McDonnell sanoi että Dumbledore päästään hieman pimeä mutten uskonut sitä silloin oikein.. no nyt tiedän että hän puhui totta!" Will haukkasi leivän palasta.
Severus katsahti Williä kulmiensa alta, muttei sanonut mitään. Andrew taasen naurahti hyväksyvästi pojan sanoille.
"Uskomatonta että he vaihtoivat Dippetin Dumbledoreen vaikka sehän nyt oli varmaan arvattavissa," Will sanoi, "isosetäni kävi Tylypahkan Phineas Nigellus Mustan aikoihin ja hän sanoo että Musta oli kaikkien aikojen paras rehtori Tylypahkassa.. heti Salazar Luihuisen jälkeen tietenkin."
Severus huomioi kuinka Mustat, jotka olivat aikaisemmin vain puhuneet keskenään päät yhdessä kääntyivät nyt Willin puoleen.
"Phineas Nigellus Musta on meidän sukulainen," Regulus Musta sanoi. Andrew katsahti Regulusta vaikuttuneena ja nojautui aavistuksen verran Mustien suuntaan samalla kun joi simaansa.
"Isäni sanoi että hänen muotokuvansa roikkuu Dumbledoren kansliassa edelleen koska sitä ei ole saatu poistettua sieltä," Bellatrix Musta sanoi, "ja että he tuppaavat kinaamaan Dumbledoren kanssa asioista vähän väliä! Hänen mukaansa kouluun ei pitäisi päästää kainelaista sakkia.."
"Ei pitäisikään päästää", Andrew tuhahti. "Huonolla tuurilla porukka on kohta täysin kuraverisiä tai muuten vain idiootteja. Rohkelikot ainakin voisi heittää koulusta saman tien ulos."
Muutama luihuinen myhäili hyväksyvästi Davisin sanoille, Severuksen seuratessa yhä hiljaisena keskustelua. "Pitäisi olla joku soveltuvuustesti tai joku mikä pitäisi läpäistä ennen kuin lasketaan tänne", Andrew heitti hyväntuulisesti ja ojensi Severukselle salaattia mairea hymy kasvoillaan. "Sinäpä olet ollut hiljaista poikaa. Etkö ole samaa mieltä?"
Muutama luihuinen loi odottavan katseen Severukseen joka liikahti levottomasti paikallaan.
"No...", mustahiuksinen poika aloitti takellellen samalla kun otti toisen tarjoamaa salaattia ja punnitsi sanojaan hetken ennen kuin vastasi: "Ei tänne kyllä ketä tähänsa tolloja pitäisi päästää."

"Koskakohan oppitunnit alkavat?"
"Toivottavasti mahdollisimman myöhään", David vitsaili, "Nääh, olisi kyllä ihan kiva päästä opettelemaan taikomista."
"En usko että siihen menee kovinkaan kauaa", Daniel vastasi mietteliäästi, "Korkeintaan pari päivää varmaankin."
"Minulla ei ole aavistustakaan", Bryan vastasi Davidin luodessa tähän hieman kysyvän katseen, "Mutta komppaan veljeäsi, korkeintaan varmaan pari päivää."
"Mikä päivä nyt on?" Orlanda kysyi mietteliäänä, "tai siis luulisi että koulu alkaisi viikonlopun jälkeen? Pitäisihän meidän nyt ensin oppia vähän talon tavoille.. vai mitä luulette?"

"Veljelläsi on melkoinen ruokahalu", Bryan tokaisi Danielille.
"Jep", Daniel vastasi lisäten sitten: "Outoa ajatella että olemme viimeinkin todella täällä..."
"Niinpä," Orlanda sanoi, "kuvitella.. viikko takaperin en edes tiennyt olevani velho! Tai siis.. Niin.. En koskaa kuvitellut että olisin oikeasti velho." Orlanda nolostui hieman tajutessan kuinka typerältä hän mahtoi muiden mielestä kuulostaa. Miten hän muka selittäisi että oli aina tiennyt että velhoja oli olemassa mutta että hän itse ei ollut velho saatika hänen sukulaisensa? Velhomaailma oli hyvin varovainen eikä halunnut kaikkien.. hmm.. jästien tietävän että heitä oli olemassa.

"Isäni sanoi että hänen muotokuvansa roikkuu Dumbledoren kansliassa edelleen koska sitä ei ole saatu poistettua sieltä ja että he tuppaavat kinaamaan Dumbledoren kanssa asioista vähän väliä! Hänen mukaansa kouluun ei pitäisi päästää kainelaista sakkia.."
"Ei pitäisikään päästää", Andrew tuhahti, "Huonolla tuurilla porukka on kohta täysin kuraverisiä tai muuten vain idiootteja. Rohkelikot ainakin voisi heittää koulusta saman tien ulos." Will nyökkäsi hyväksyvästi katsahtaen Rohkelikkojen suuntaan. Hän ei kyllä kertoisi kenellekään luihuiselle että oli juuri hetkeä aikaisemmin joutunut rohkelikon ja korpinkynnen autettavaksi. Hän vilkaisi Severusta sivusilmällä toivoen ettei tämäkään menisi möläyttämään mitään.
"Pitäisi olla joku soveltuvuustesti tai joku mikä pitäisi läpäistä ennen kuin lasketaan tänne", Andrew heitti hyväntuulisesti ojenaten salaattikulhoa Severukselle, "Sinäpä olet ollut hiljaista poikaa. Etkö ole samaa mieltä?" Will katsahti Severusta hörpäten samalla kurpitsamehulasistaan.
"No," poika takelteli hieman, "Ei tänne kyllä ketä tähänsa tolloja pitäisi päästää."
"Totta!" Will sanoi, "kuulkaa.. puhutaan että tänä vuonna kouluun on tullut jopa epäihmisiä! Tai siis jotakin muita olentoja kuin ihmisiä.. Minusta semmoinen on vääryyttä! Ja huhutaan myös että tuo iso mies tuolla opettajien pöydässä.. hän on kuulemma jättiläisten sukua!"
"Isä sanoi että se on oikeasti puolijättiläinen," Bellatrix sanoi luoden isokokoiseen mieheen halveksuvan katseen, "ja että Dumbledore otti hänet aikanaan kouluun mutta että jostain syystä hänet potkittiin pihalle koulusta! hänen taikasauvansa kuulemma katkaistiin.."

"Mikä päivä nyt on?" Orlanda kysyi mietteliäänä, "tai siis luulisi että koulu alkaisi viikonlopun jälkeen? Pitäisihän meidän nyt ensin oppia vähän talon tavoille.. vai mitä luulette?"
"Tänään on torstai", Daniel vastasi. "Eli varmaan kaiken loogisuuden mukaan opiskelun pitäisi alkaa maanantaina."

"Outoa ajatella että olemme viimeinkin todella täällä..."
"Niinpä," Orlanda sanoi, "kuvitella.. viikko takaperin en edes tiennyt olevani velho! Tai siis.. Niin.. En koskaa kuvitellut että olisin oikeasti velho."
"Miten niin et kuvitellut olevasi oikeasti velho?" Bryan kysyi hivenen hölmistyneenä, mutta David keskeytti Widingin ennen kuin tämä ehti kysellä enempää: "Tutustumisleikki! Keksitään yhdessä jokin tutustumisleikki!"
"Millainen tutustumisleikki?" Bryan kysyi hiukan epäilevästi mikä sai Davidin lannistumaan hetkeksi. "Mm.. En tiedä! Kehitellään joko jotain omaa tai sitten päätetään joku kiva ja helppo", nuori Gontier sanoi pienesti hymyillen.
"Tai sitten voidaan olla pullonpyöritystä tuolla tyhjällä simapullolla", Dave sanoi nyökäten simapulloa kohden.

"Ei tänne kyllä ketä tähänsa tolloja pitäisi päästää."
"Totta!" Will sanoi, "kuulkaa.. puhutaan että tänä vuonna kouluun on tullut jopa epäihmisiä!"
Tässä vaiheessa Andrew tunsi ikävän muljahduksen vatsanpohjassaan, mutta yritti rauhoitella itsensä. Nyt ei saisi hermostua ettei kukaan saisi selville hänen alkuperäänsä... Andrew katsahti Williä kun tämä jatkoi: "Tai siis jotakin muita olentoja kuin ihmisiä.. Minusta semmoinen on vääryyttä! Ja huhutaan myös että tuo iso mies tuolla opettajien pöydässä.. hän on kuulemma jättiläisten sukua!"
"Isä sanoi että se on oikeasti puolijättiläinen," Bellatrix sanoi luoden isokokoiseen mieheen halveksuvan katseen, "ja että Dumbledore otti hänet aikanaan kouluun mutta että jostain syystä hänet potkittiin pihalle koulusta! hänen taikasauvansa kuulemma katkaistiin.."
"Hyvä että potkittiin, tosiaankaan tänne kouluun ei kaivata mitään kummajaisia", Andrew totesi hivenen hyytävästi ja otti itselleen leipää. Severus hymähti ja nyökkäsi ja otti myöskin leipää itselleen.

"Outoa ajatella että olemme viimeinkin todella täällä..."
"Niinpä," Orlanda sanoi, "kuvitella.. viikko takaperin en edes tiennyt olevani velho! Tai siis.. Niin.. En koskaa kuvitellut että olisin oikeasti velho."
"Miten niin et kuvitellut olevasi oikeasti velho?" Bryan kysyi ihmeissään. Orlanda nolostui entisestään, mutta ennen kuin Bryan ehti kysellä enempää tai hän ehti edes suunnitella vastauksen alkamista, David keskeytti kaiken. Mielessään Orlanda oli todella, todella kiitollinen keskeytyksestä.
"Tutustumisleikki! Keksitään yhdessä jokin tutustumisleikki!" poika hihkui.
"Millainen tutustumisleikki?" Bryan kysyi hiukan epäilevästi mikä sai Davidin lannistumaan hetkeksi mutta poika jatkoi sinnikkäästi:
"Mm.. En tiedä! Kehitellään joko jotain omaa tai sitten päätetään joku kiva ja helppo," poika piti hetken tauon ja osoitti sitten simapulloa, "Tai sitten voidaan olla pullonpyöritystä tuolla tyhjällä simapullolla."
"Pillonpyöritys kuulostaa kieltämttä hauskalta," Orlanda sanoi, "mitkä ovat tehtävänannot? Vai otetaanko pelkästään kysymykset..? Tai siis minä en ainakaan välttämättä haluaisi alkaa tekemään mitään typerää heti ensimmäisenä päivänäni."

"Ei tänne kyllä ketä tähänsa tolloja pitäisi päästää."
"Totta! kuulkaa.. puhutaan että tänä vuonna kouluun on tullut jopa epäihmisiä! Tai siis jotakin muita olentoja kuin ihmisiä.. Minusta semmoinen on vääryyttä! Ja huhutaan myös että tuo iso mies tuolla opettajien pöydässä.. hän on kuulemma jättiläisten sukua!"
"Isä sanoi että se on oikeasti puolijättiläinen ja että Dumbledore otti hänet aikanaan kouluun mutta että jostain syystä hänet potkittiin pihalle koulusta! hänen taikasauvansa kuulemma katkaistiin.."
"Hyvä että potkittiin, tosiaankaan tänne kouluun ei kaivata mitään kummajaisia" Andrew sanoi. Will hörppäsi jälleen lasistaan ja jatkoi:
"En tajua myöskään miksi joitakuita kuraverisiä aletan kouluttaa velhoiksi," Will sanoi, "sen vielä ehkä jotenkuten ymmärtää jos toinen vanhemmista on edes velho.. mutta sekin on sitten vähän niin että miksi ihmeessä velho nai jästin?" Will puuskahti.
"Onneksi minun suvussani ei ole jästisyntyisiä," hän sanoi.
"Meidän sukumme on suuri ja puhdasverinen!" Bellatrix sanoi itserakkaalla äänellä, "ja suvun ainoa häpeäpilkku istuu nyt Rohkelikon pöydässä. Tiesin sen! Tiesin alusta alkaen ettei Siriuksesta ole mihinkään." Hän nyökkäsi Rohkelikon pöydässä istuvaan jurottavaan, mustahiuksiseen poikaan.

"Pillonpyöritys kuulostaa kieltämttä hauskalta," Orlanda sanoi, "mitkä ovat tehtävänannot? Vai otetaanko pelkästään kysymykset..? Tai siis minä en ainakaan välttämättä haluaisi alkaa tekemään mitään typerää heti ensimmäisenä päivänäni."
"Miksi ei voida ottaa tehtäviä? Sehän on hauskempaa sillä tavalla!" David intoili, mutta Daniel laski rauhoittelevasti käden veljensä olalle. "Otetaan pelkät kysymykset. Meidäthän heitetään salista jos alamme hölmöillä jotain täällä. Jos tästä tulee kivaa niin voidaan jatkaa vaikka oleskeluhuoneessa tehtävien kanssa."
Bryan nyökkäsi, muttei sanonut mitään.
"Olemmeko kaikki samaa mieltä?" Daniel kysäisi.

"Hyvä että potkittiin, tosiaankaan tänne kouluun ei kaivata mitään kummajaisia" Andrew sanoi. Will hörppäsi jälleen lasistaan ja jatkoi:
"En tajua myöskään miksi joitakuita kuraverisiä aletan kouluttaa velhoiksi," Will sanoi, "sen vielä ehkä jotenkuten ymmärtää jos toinen vanhemmista on edes velho.. mutta sekin on sitten vähän niin että miksi ihmeessä velho nai jästin?" Will puuskahti. Andrew pudisteli päätään ja vastasi: "Molemmat vanhempani ovat velhoja." Ja se oli fakta. Mutta ihmisiä eivät vanhemmat olleet nähneetkään.
"Onneksi minun suvussani ei ole jästisyntyisiä," Will sanoi.
"Meidän sukumme on suuri ja puhdasverinen!" Bellatrix sanoi itserakkaalla äänellä, "ja suvun ainoa häpeäpilkku istuu nyt Rohkelikon pöydässä. Tiesin sen! Tiesin alusta alkaen ettei Siriuksesta ole mihinkään." Bella nyökkäsi Rohkelikon pöydässä istuvaan jurottavaan, mustahiuksiseen poikaan.
Severus epäröi hetken, mutta sanoi sitten: "Mutta eihän sille voi mitään että mihin tupaan lajitellaan." Sev vaikeni saaden Bellalta ilkeän ja pisteliään katseen itseensä. Sen siliän tien Kalkaros toivoi että olisi pysytellyt hiljaa, muttei voinut olla ajattelematta Lilyä joka oli lajiteltu rohkelikkoon... "En tietenkään tarkoittanut että serkkusi olisi hyvä tyyppi, varsinkaan jos hän on yhtä herttainen kuin sinä", Severus lisäsi ivallisesti ja hänen ohuet huulensa kaartuivat pilkalliseen hymyyn.

"Miksi ei voida ottaa tehtäviä? Sehän on hauskempaa sillä tavalla!" David intoili, mutta Daniel laski rauhoittelevasti käden veljensä olalle.
"Otetaan pelkät kysymykset. Meidäthän heitetään salista jos alamme hölmöillä jotain täällä. Jos tästä tulee kivaa niin voidaan jatkaa vaikka oleskeluhuoneessa tehtävien kanssa."
Bryan nyökkäsi, muttei sanonut mitään.
"Olemmeko kaikki samaa mieltä?" Daniel kysäisi. Orlanda nyökkäsi ja samoin muutkin. Seurue oli siis samaa mieltä.
"Hah!" Orlanda sanoi napaten simapullon käteensä, "porukan ainoana tyttönä on tietenkin reilua että.." Hän vaikeni hetkeksi, "Dave aloittaa eikös?" Hän virnisti pojalle leikkisästi ojentaen tälle pullon. Hän raivasi tilaa pullolle pyörittämiseen.

"Mutta eihän sille voi mitään että mihin tupaan lajitellaan." Severus sanoi hetken mietittyään, mutta vaikeni sitten saaden Bellalta ilkeän ja pisteliään katseen itseensä.
"En tietenkään tarkoittanut että serkkusi olisi hyvä tyyppi, varsinkaan jos hän on yhtä herttainen kuin sinä", Severus lisäsi ivallisesti ja hänen ohuet huulensa kaartuivat pilkalliseen hymyyn. Will virnisti katsahtaen Bellatrixiä, joka tuijotti Severusta huulet tiukasti puristettuina yhteen.
"No eihän sille tietenkään mitään voi minkälaiseen perheeseen syntyy," Bella sanoi omahyväisesti, "mutta Luihuisessa ovat kaikki parhaat ja muissa tuvissa ne jotka eivät Luihuiseen kelvanneet." Bellatrixin ja Severuksen välissä vallitsi jonkin sortin uhmakas ja isteliäs tunnelma.
"Tottahan tuo on," Will sanoi, "Rohkelikossa ovat nyhveröt, Korpinkynnessä nörtit ja Puuskupuhissa ne jotka eivät edellämainittuihin kelvanneet.. On hyvä olla Luihuisessa." Willin sanat saivat Mustat nauramaan ja katsahtamaan pilkallisesti muihin pöytiin. Will nautti täysin rinnoin samaastaan huomiosta ja katsahti Severusta hymyillen pirullisesti hörpäten samalla lasistaan.

"Hah!" Orlanda sanoi napaten simapullon käteensä, "porukan ainoana tyttönä on tietenkin reilua että.." Hän vaikeni hetkeksi, "Dave aloittaa eikös?" Hän virnisti pojalle leikkisästi ojentaen tälle pullon. David otti pullon yllättyneesti hymyillen vastaan samalla kun Orlanda raivasi tilaa pullolle pyörittämiseen. David laski pullon näyttävästi pöydälle ja pyöräytti; se osui häneen itseensä. David pyöräytti uudestaan; pullo osoitti Orlandaan.
"Okei..." David mietti naksauttaen sormiaan. "Kuka meistä vaikuttaa tähän asti parhaimmalta tyypiltä; minä, Bryan vai Daniel?" poika kysyi tytöltä vienosti hymyillen Bryanin pudistellessa päätään.

Will virnisti katsahtaen Bellatrixiä, joka tuijotti Severusta huulet tiukasti puristettuina yhteen.
"No eihän sille tietenkään mitään voi minkälaiseen perheeseen syntyy," Bella sanoi omahyväisesti, "mutta Luihuisessa ovat kaikki parhaat ja muissa tuvissa ne jotka eivät Luihuiseen kelvanneet." Bellatrixin ja Severuksen välissä vallitsi jonkin sortin uhmakas ja isteliäs tunnelma. Sev tyytyi vain hymyilemään pilkallisesti, muttei sanonut mitään.
"Tottahan tuo on," Will sanoi, "Rohkelikossa ovat nyhveröt, Korpinkynnessä nörtit ja Puuskupuhissa ne jotka eivät edellämainittuihin kelvanneet.. On hyvä olla Luihuisessa." Willin sanat saivat Mustat nauramaan ja katsahtamaan pilkallisesti muihin pöytiin. Andrew nyökytteli päätään tyytyväisesti hymyillen. Kalkaros katsahti Williä hiukan ihailevasti; toinen vaikutti niin varmalta ja voimakasluontoiselta. Will katsahti Severusta hymyillen pirullisesti hörpäten samalla lasistaan. "Puhut asiaa McDonnell", Severuskin naurahti nyt ja nappasi yhden toffeekarkin.

Yllättäen pullo osuikin Orlandaan ja tyttö hymyili ilmeellä joka kertoi hah-minä-arvasin-tämän. Hän katsoi Daveä odottaen kysymystä. Poika mietti hetkisen ja kysyi sitten:
"Kuka meistä vaikuttaa tähän asti parhaimmalta tyypiltä; minä, Bryan vai Daniel?"
Orlanda huokaisi katsellen verailevasti poikia. Lopulta hän siirsi katseensa takaisin Daveen.
"No kaipa sinä," hän sanoi, "mutta siihen on ainoa syy se että sait minut Lilyn nauramaan veneessä kun säikähdit niin jumalattomasti sitä vesikasvia.." Hän iski silmää piruilevasti ja pyöräytti pulloa. Nyt se osui Bryaniin.
"Mitä oppiainetta odotat eniten?" hän kysyi pojalta.

"Tottahan tuo on. Rohkelikossa ovat nyhveröt, Korpinkynnessä nörtit ja Puuskupuhissa ne jotka eivät edellämainittuihin kelvanneet.. On hyvä olla Luihuisessa."
"Puhut asiaa McDonnell," Severus vastasi myöntävästi. Will katsahti tätä hieman hämmentyneenä, muttei näyttänyt tunteitaan ulospäin. Hän oli odottanut että Severus alkaisi puolustamaan edes jokseenkin Rohkelikkoja. Olihan Lily Evans selvästiin Severuksen kaveri ja tämä oli mennyt Rohkelikkoon.
"Hei Will!" kuului äkkiä ääni Willin takaa ja häntä muutaman vuoden vanhempi poika laski kätensä veljellisesti tämän olalle, "miten menee?"
"Luke," Will murahti tervehdykseksi ja ravisti veljensä käden olaltaan.
"Tulin vain tervehtimään," Luke sanoi hymyillen leveästi. Pojan rinnuksissa komeili valvojaoppilaan merkki, "muta nyt minun täytyykin jo mennä. Nähdään taas!"
Will oli valmis vajoamaan maan alle ja katsahti toisia luihuisia, jotka tuijottivat häntä kysyvästi.
"Siinä meidän suvun musta lammas," hän totesi katsahtaen Luken perään. Luke istahti Rohkelikkojen pöytään muiden valvojaoppilaiden viereen.

Orlanda huokaisi katsellen verailevasti poikia. Lopulta hän siirsi katseensa takaisin Daveen.
"No kaipa sinä," hän sanoi, "mutta siihen on ainoa syy se että sait minut Lilyn nauramaan veneessä kun säikähdit niin jumalattomasti sitä vesikasvia.."
Orlandan kommentti sai Bryanin nauramaan huvittuneena ja poika katsahti tyttöä nyt vaikuttuneempana. Orlanda iski silmää piruilevasti ja pyöräytti pulloa. Nyt se osui Bryaniin.
"Mitä oppiainetta odotat eniten?" hän kysyi pojalta.
"Suojautumista pimeyden voimilta", Bryan sanoi oitis. "Nämä ovat vaarallisia aikoja, niin minulle on sanottu. Haluan oppia puolustamaan itseäni ja niitä jotka ovat minulle tärkeitä."
Daniel katsahti ymmärtävästi Bryania joka yskäisi nolostuneena ja pyöräytti pulloa joka osui Danieliin.
"Mikä sinua ärsyttää veljessäsi eniten?" Bryan kysyi sanojaan venytellen ja virnisti pirullisesti veljeksille. "Hei, tuo ei ollut kiva kysymys!" David nauroi protestoivasti. "Hetken mielijohteet", Daniel vastasi sen kummempia miettimättä. "Dave saa päähänsä mitä ihmeellisimpiä asioita ja on usein sen takia ongelmissa joista minun täytyy hänet pelastaa."
Daniel pyöräytti pulloa. Se osui häneen itseensä.
Poika pyöräytti uudestaan ja se osui jälleen Orlandaan. "Ok... hmm... mitähän kysyisin sinulta?"
"Oletko huomannut ketään söpöä poikaa?" Dave yritti piruilevasti, mutta Daniel tönäisi tätä kyynärpäällään. "Mitä aiot tehdä vielä tänä iltana?" Daniel kysyi kohteliaasti hymyillen. "Tylsää!" David ja Bryan protestoivat yhteen ääneen ja katsoivat toisiaan läimäyttäen sitten ylävitoset.

"Hei Will!" kuului äkkiä ääni Willin takaa ja häntä muutaman vuoden vanhempi poika laski kätensä veljellisesti tämän olalle, "miten menee?"
Andrew katsahti tulijaa typertyneenä. Mitä tekemistä tuolla älykääpiöllä oli niin siistin tyypin kanssa kuin Will?
"Luke," Will murahti tervehdykseksi ja ravisti toisen käden olaltaan.
"Tulin vain tervehtimään," Luke sanoi hymyillen leveästi. Pojan rinnuksissa komeili valvojaoppilaan merkki, mikä herätti suurta halveksuntaa Andrewssa "muta nyt minun täytyykin jo mennä. Nähdään taas!"
Will katsahti toisia luihuisia, jotka tuijottivat häntä kysyvästi.
"Siinä meidän suvun musta lammas," hän totesi katsahtaen Luken perään. Luke istahti Rohkelikkojen pöytään muiden valvojaoppilaiden viereen. Bella virnuili selvästi tyytyväisenä siitä etteivät he olleet ainuita joilla oli mustalammas suvussaan. "Oooo, mitä kautta hän on sukua sinulle? Serkku vai kenties veli?"
Muutama luihuinen hörähteli Bellan kysymykselle ja kaikki tuntuivat katsovan odottavasti Williä.

"Mitä oppiainetta odotat eniten?"
"Suojautumista pimeyden voimilta", Bryan vastasi, "Nämä ovat vaarallisia aikoja, niin minulle on sanottu. Haluan oppia puolustamaan itseäni ja niitä jotka ovat minulle tärkeitä." Orlanda nyökkäsi hyväksyvästi ja hieman vaikuttuneena, mutta samassa häntä alkoi mietityttää pojan sanat; vaarallisia aikoja? Häntä nolostutti taas koska hän ei tiennyt yhtään mitään mistään vaarallisista ajoista tai ylipäätään velhomaailman vaaroista.. muttei kyllä kehdannut kysyäkään.
"Mikä sinua ärsyttää veljessäsi eniten?" Bryan kysyi pullon osuessa Danieliin.
"Hei, tuo ei ollut kiva kysymys!" David nauroi protestoivasti.
"Hetken mielijohteet", Daniel vastasi sen kummempia miettimättä, "Dave saa päähänsä mitä ihmeellisimpiä asioita ja on usein sen takia ongelmissa joista minun täytyy hänet pelastaa."
Jälleen pullo pyöri ja taas se osoitti Orlandaan joka kohotti katseensa Danieliin.
"Ok... hmm... mitähän kysyisin sinulta?" Daniel mietti kuumeisesti.
"Oletko huomannut ketään söpöä poikaa?" Dave yritti piruilevasti, mutta ilmeisesti Daniel ei hyväksynyt sitä kysymykseksi.
"Mitä aiot tehdä vielä tänä iltana?" Daniel kysyi Orlandalta.
"Tylsää!" kaksi muuta poikaa protestoivat yhteenääneen lyöden sitten kädet hanakasti yhteen. Orlanda naurahti toisille hieman virnistellen.
"Noh ensinäkin näiden pippaloiden jälkeen ajattelin lähtä tutkimaan mitä kielletyssä metsässä on ja sen jälkeen suunnittelin meneväni salaa katsomaan mitä opettajien huoneessa on," Orlanda aloitti muina miehinä, "ja sen jälkeen ajattelinkin hyppääväni benji-hypyn ilman köyttä Albus Dumbledoren työhuoneen ikkunasta!" Orlanda nauroi poikien hölmistyneille katseille ja sanoi sitten:
"Ei kun tosissaan.. En tiedä yhtään, kaipa sitä mennään tupaan missä se sitten onkaan ja pian varmaan nukkumaan.. minua ainakin väsyttää jonkun verran."

"Siinä meidän suvun musta lammas," Will totesi.
"Oooo, mitä kautta hän on sukua sinulle? Serkku vai kenties veli?" Bellatrix kyseli ilkikurisesti. Will katsahti Bellaa ja sitten muita luihuisia, jotka tuijottivat häntä jälleen odottavasti ja hieman hörähdellen.
"Veli," hän puuskahti, "mutta kuten sanoin.. perheen musta lammas jos tajuatte sitä käsitystä. En todellakaan ole ylpeä hänestä." Will katsahti Lukea halveksuvasti. Häntä niin ärsytti tuo hänen veljensä käytös. Ensinäkin vanhemmat olivat niiiin rakastuneita Lukeen koska hän oli valvojaoppilas ja vielä rohkelikossa! Tuskinpa Willistä niin ylpeitä oltiin.. paitsi ethä isosetä Alfred joka niinikään oli ollut luihuisessa.

"Noh ensinäkin näiden pippaloiden jälkeen ajattelin lähtä tutkimaan mitä kielletyssä metsässä on ja sen jälkeen suunnittelin meneväni salaa katsomaan mitä opettajien huoneessa on," Orlanda aloitti muina miehinä, saaden Davidin kiinnostumaan.
"Kuulostaa lupaavalta, jatka!" poika kannusti.
"ja sen jälkeen ajattelinkin hyppääväni benji-hypyn ilman köyttä Albus Dumbledoren työhuoneen ikkunasta!" Orlanda jatkoi saaden pojat hölmistymään. Tyttö nauroi poikien hölmistyneille katseille ja sanoi sitten:
"Ei kun tosissaan.. En tiedä yhtään, kaipa sitä mennään tupaan missä se sitten onkaan ja pian varmaan nukkumaan.. minua ainakin väsyttää jonkun verran."
"Sitä vähän minäkin", Bryan sanoi kohottaen toista kulmaansa.
"Mutta pakko sanoa että alkuperäinen suunnitelma kuulosti jännittävämmältä", Dave huomautti.


"Veli," Will puuskahti vastaukseksi, "mutta kuten sanoin.. perheen musta lammas jos tajuatte sitä käsitystä. En todellakaan ole ylpeä hänestä." Will katsahti Lukea halveksuvasti. Sev vilkaisi mietteliäästi Luken suuntaan, muttei sanonut mitään. "Niin käy joskus, kaikista parhaimmillekin", Andrew tokaisi olkiaan kohauttaen samalla kun Sev etsi katseellaan Lilyä rohkelikkojen pöydästä.

Kummassakin pöytäseurueessa jouduttiin keskeyttämään keskustelu, kun Albus Dumbledore äkkiä nousi seisomaan ja taputti jälleen käsiään. Ruuat katosivat lautasilta ja ne kiilsivät taas puhtaana heidän edessään. Katseet kohdistuivat koulun rehtoriin.
"Nyt kun olemme saaneet murua rinnan alle niin on kai puhuttava muutama ilmoitusasia näin lukuvuoden alkajaisiksi," rehtori aloitti, "ensinäkin uusille oppilaille tiedoksi ettei Kiellettyyn Metsään saa mennä missään tapauksessa. Metsä vilisee vaarallisia otuksia, joihin ette haluaisi törmätä edes päiväsaikaan. Lukujärjestykset toimitetaan huomisaamuksi yöpöydällenne ja mitäs.. Aivan! Professori Artorius Septimus opettaa tänä vuonna Pimeyden Voimilta Suojautumista. Ja nyt nukkumaan siitä! Valvojaoppilaat ohjaavat uudet oppilaat Tupiinsa. Hyvää yötä!"
"Hän ei sanonut koska oppitunnit alkavat," Orlanda huomautti muille pöydässä istuville. Samassa ihmiset (ja muut otukset) lähtivät liikkeelle ja kohti tupia. Korpinkynnet suuntasivat kulkunsa lännen suuntaan ja pian he kiipesivät portaita pitkin ylöspäin torniin. Äkkiä valvojaoppilas pysähtyi maalauksen eteen. He tuijottivat violettiin leninkiin pukeutunutta naista. Äkkiä nainen puhkesi puhumaan.
"Ensin mieti, mikä aina seuraa päivää, valoa sen,
mikä lankeaa yötä ennen, edellä pimeyden.
Nyt kerro, miten lamppu syttyy, välähtää salama,
tapahtuu se millä kiire on kamala.
Vielä nappaa alusta pois tavu viimeinen
ja lopun lopusta kirjain yksinäinen.
Kun jollain osaat sitoa yhteen tulokset,
jo vastaat: mitä otusta pussaamaan suostu et?"

Ykkösluokkalaiset katsoivat toisiaan neuvottomina ja hieman ehkä säikähtäneinä.
"Teidän täytyy osata vastata arvoitukseen," valvojaoppilas selitti, "minkä jälkeen pääsette muotokuva-aukon läpi oleskeluhuoneisiin."
Orlanda, Bryan ja Gontierit katsahtivat toisiinsa ymmällään. Sitten kaikki alkoivat miettiä päänsä puhki kyseistä arvoitusta. Lopulta Bryan hihkaisi:
"Hämähäkki!" Muut katsoivat tätä typertyneenä, mutta samassa taulu siirtyi pois heidän edeltään ja he pääsivät sisään.
"Hienoa Bryan!" Orlanda sanoi hymyillen. Tyttövalvojaoppilas ohjasi tytöt makuukamareihin ja poikavalvojaoppilas pojat omiinsa. Orlanda kaatui samassa sängylleen ja nukahti melkein heti.
Niin päättyi uusien oppilaiden ensimmäinen päivä Tylypahkassa.