Welcome to My Nightmare [Will, Tylyaho]

[Mjoo, kuka tahansa nyt mukaan. (: Yritän nyt viritellä jotain peliä et saatas vähä juttu kulkee. Sanotaan että Voldiksen paluun jälkeen joskus tapahtuu.]

Joskus sitä miettii mikä saa ihmiset ulos taloistaan keskellä yötä. Näinä pahoina aikoina ei velhon eikä varsinkaan jästin ollut turvallista liikkua yksin edes päiväsaikaan saatika yön pimeinpinä tunteina. Eiväthän jästit sitä tajunneet, he ajattelivat että onnettomuuksia sattui aina. Heidän silmiensä ulkopuolella kuitenkin tiedettiin. Velhomaailma oli varpaisillaan, uusi mahti oli nousemassa. Tai no uusi ja uusi, sanotaanko niin päin että vanha mahti oli nousemassa uudestaan suurempana ja vahvempana kuin koskaan.
"Avada kedavra, kuului kuiskaus yössä jota seurasi vihreä välähdys. Uhri ei ehtinyt parahtaakaan kun tämä jo kaatui kuolleena sivukujalle. Vihreän valon välähdys oli paljastanut murhaajan kasvot hetkeksi. Säälimättömän silmät upotettuina luurankomaisiin kasvoihin. Komea mies, tosin maailma oli muuttanut häntä jonkin verran viime näkemästä. Ennen herransa Voldemortin nousua, mies oli virunut vankilassa vannoen, että jos vielä joskus pääsisi vapaalle jalalle hän kostaisi Azkabanin reissunsa miehelle, joka oli hänet hoitanut vankilaan. Nyt hän seisoi siinä, kaukana Azkabanista. Tosin hän oli muuttunut vankilassa, hänestä oli tullut entistä kylmempi ja säälimättömämpi. Juuri äsken oli kuollut viaton nainen, jästi. Nuorukainen oli vain erehtynyt kysymään McDonnelilta tietä läheiseen kapakkaan.. Ei sen kummempaa. Noh, Will oli kiltisti neuvonut tien mutta nainen oli ruvennut turhan tuttavalliseksi ja siitähän ei taas mitään hyvää seurannut. Sitäpaitsi jästejä oli liikaa.. samoin saastaisia kuraverisiä.
Will astui ruumiin yli jatkaen matkaansa varjoissa. Hän astui pääkujalle, keskelle Tylyahoa. Joskus ennen vankilaan päätymistään, hän olisi kavahtanut tuota paikkaa sen avaruuden takia mutta ei nyt. Nyt hän tiesi olevansa voimakkaampi kuin koskaan. Kaikki pelkäsivät häntä ja hänellä oli hänen herransa puolellaan. Äkkiä Will kuuli puhetta ja siirtyi automaattisesti takaisin seinän viereen. Hän ei nähnyt ketään, mutta tiesi että lähellä oli joku.. tai jokin.

Kuului matalaa murahtelua ja turhautunutta kiroamista kun Bryan Widing asteli Tylyahon katuja pitkin. Mies oli todella kipeästi tuliviskin tarpeessa. Tai jonkun muun mistä pää menisi ihan hemmetin nopeasti sekaisin. Hän oli rasittunut ja hänen teki kovasti mieli haroa stressaantuneena maantien ruskeita hiuksiaan, muttei antanut itsellensä lupaa siihen. Bryan ärähti turhautuneena kun oli kompastua johonkin helkutin oksaan, mutta jatkoi matkaansa etsien jotakin kuppilaa tai kapakkaa itselleen. Ihan mitä tahansa, kunhan hän saisi edes hetkeksi työasiat pois mielestään. ‘Helvetti sen Toffeen kanssa!’ Bryan manasi mielessään. Jos tämä ei vain olisi ollut niin jääräpäinen ja typerä... Kaikki olisi paljon paremmin. Mutta kun Toffeen asenne oli ‘En halua uskoa että tiedät-kai-kuka on palannut’, oli ministeriössä hiukan hankalampaa. Ja kun Bryan oli myös killassa, tuntui että olisi pitänyt revetä noin sataan eri paikkaan saman aikaisesti. Yhätkkiä mies pysähtyi. Hänen sormensa kietoutuivat automaattisesti tiukemmin sauvan ympärille. Tarkkailiko joku häntä varjoista? “Näytä itsesi!” mies ärähti.

[[Lyhyttä.... ekat viestit on miulle ne vaikeimmat aina, sori xD]]

[Joo ei mitään. (: Mullakin on yleensä ongelmia ekojen viestien kanssa. ]

“Näytä itsesi!” ääni kuului äkisti käskien Williä kertomaan olinpaikkansa. Hitaasti mies liikahti varjoissa yrittäen huomaamattomasti saada selville kuka tuo puhuja oli. Mies oli selvästikin ministeriöläinen, sen nyt näki kauas. Mutta.. Willin kasvoille nousi ilkikurinen virne. Tätä hän oli odottanut kauan ja hartaasti. Bryan Widing. Mies, joka oli hankkinut Willin Azkabaniin muutama vuosi takaperin. Siinä tuo nyt seisoi pahaa-aavistamatta hänen edessään. Yhdellä sauvan heilautuksella ja muutamalla sanalla Will voisi maksaa vanhat kalavelat mutta hän ei tehnyt niin. Hän halusi että mies tietäisi ja tuntisi kuka hänet löisi ja tuhoaisi.. Kuka olisi se joka lähettäisi miehen perheen ja kaikki tälle rakkaat ihmiset ja ystävät tämän seuraksi tuonpuoleiseen.
"Kas kas kas," Will naurahti ääneen, "Bryan Widing. Siitä onkin jo aikaa." Will astui varjoista sauva koholla kohti miehen rintakehää.
"Et kai ole unohtanut minua?" Will sanoi viittansa suojista paljastaen yhdellä käden heilautuksella kasvonsa. Mustat, häijyt kasvot tuijottivat palavilla silmillään tuota ministeriöläistä. Viha. Katkeruus.. Kaikki tunteet nousivat salamana Willin mieleen.

"Kas kas kas,", "Bryan Widing. Siitä onkin jo aikaa."
Tuttu ääni naurahti. Ei kai se voinut olla…?
"Et kai ole unohtanut minua?" mies sanoi viittansa suojista paljastaen yhdellä käden heilautuksella kasvonsa. Mustat, häijyt kasvot tuijottivat palavilla silmillään tuota ministeriöläistä.
”Will McDonnell…” Bryan sähähti silmiään siristäen. Mies oli aivan varmasti Will, kuolonsyöjä jonka Bryan oli passittanut azkabaniin. Bryan tunnistaisi toisen missä tahansa.
”Kuinka voisinkaan unohtaa?” Ei, Bryan ei todellakaan unohtaisi toista. ”Päätit sitten paeta azkabanista?” Bryan kysyi huolettomalla äänensävyllä, mutta tiukensi otettaan taikasauvasta pitäen itsensä mahdollisimman valppaana. Tuskinpa toinen oli häntä ihan ohimennen vain tullut moikkaamaan. Ei, jos Bryan oli oikeassa, toinen yrittäisi kostaisi hänelle.
’Pah, siinähän yrittää!’, mies ajatteli hivenen pilkallisesti. ’Mutta minun täytyy silti olla varovainen… tuo mies on hullu tappaja.’ Bryan hämmästyi vähän sitä miksi toinen ei ollut vain tappanut häntä kun tällä olisi ollut mahdollisuus? Olisiko se ollut liian yksinkertaiseta tuon kuolonsyöjän makuun?

”Will McDonnell…” mies sähähti, Will virnisti astellen tätä ympäri.
”Kuinka voisinkaan unohtaa?” mies tokaisi saaden Willin naurahtamaan.
”Päätit sitten paeta azkabanista?” Will pysähtyi toisen eteen ja hymyili pirullisesti. Sitten hän otti kasvoilleen ilmeen, jolla yleensä puhuttiin lähinnä vauvoille.
"Voi," hän tokaisi, "en minä sitä itsekseni tehnyt. Tuskin olisin siihen kyennytkään ilman apua, sen myönnän. Mutta katsos. Siinä missä te ministeriöläiset uskotte että Azkaban on edelleen teidän ja että Ankeuttajat vahtivat meitä.. Noh, Isännän paluun jälkeen kaikki on muuttunut. Nyt Azkabanissa ei ole enää ketään arvostettuja kuolonsyöjiä.. Oikeastaan siellä ei ole enää ketään koska Isäntä tappoi meidän avullamme ne, jotka eivät olleet Hänen arvoisiaan."
Will nautti tilanteesta kaikin sydämin. Hän oli tällä hetkellä niskan päällä eikä toinen voisi tehdä juurikaan mitään.. paitsi että sauva.
"Rupatellaanpa henkeviä," Will totesi hymyillen kuin parhaimmalle ystävälleen, "vanhojen aikojen muistoksi? Istu penkille ole hyvä." Will nyökkäsi läheisen puiston penkkiä kohden.
"Tule," hän sanoi lähtien kävelemään puistoa kohden, "vai etkai pelkää?"

[[Oih, kuinka ikävä mulla onkaan ollut Williä <3]]

Will pysähtyi toisen eteen ja hymyili pirullisesti. Sitten hän otti kasvoilleen ilmeen, jolla yleensä puhuttiin lähinnä vauvoille. Se jos mikä sai Bryanin kihisemään kiukusta. Kuka toinen luuli olevansa? "Voi," hän tokaisi, "en minä sitä itsekseni tehnyt. Tuskin olisin siihen kyennytkään ilman apua, sen myönnän. Mutta katsos. Siinä missä te ministeriöläiset uskotte että Azkaban on edelleen teidän ja että Ankeuttajat vahtivat meitä.. Noh, Isännän paluun jälkeen kaikki on muuttunut. Nyt Azkabanissa ei ole enää ketään arvostettuja kuolonsyöjiä.. Oikeastaan siellä ei ole enää ketään koska Isäntä tappoi meidän avullamme ne, jotka eivät olleet Hänen arvoisiaan."
Bryan naurahti kylmäkiskoisesti: "Kyllähän minä tiedän ettei azkaban ole enää ministeriön hallussa."
'Kunpa vain Toffeekin tietäisi sen...', mies ajatteli itsekseen ja katsahti sitten toiseen mieheen hyisesti.
"Rupatellaanpa henkeviä," Will totesi hymyillen kuin parhaimmalle ystävälleen, "vanhojen aikojen muistoksi? Istu penkille ole hyvä." Will nyökkäsi läheisen puiston penkkiä kohden. "Olet uskomaton, McDonnell", Bryan tokaisi ja kohotti toista kulmaansa. "Minä tässä odotan sinun taistelevan. Mies miestä vastaan. Ja sinä haluat rupatella?"
"Tule," Will sanoi lähtien kävelemään puistoa kohden, "vai etkai pelkää?"
"Minäkö pelkaisin sinua? Hah! Unissasi", Bryan naurahti vahingoniloisesti, mutta otti sitten arkisen hymyn kasvoilleen sanoen: "Ministeriöläinen ja kuolonsyöjä juttelemassa henkeviä? Kuulostaa pikemminkin ansalta... No, hittoakos tässä."
Bryan lähti astelemaan myös puistoa kohti, toisen perässä muttei laskenut sauvaansa. Mies mietti mitä oli odotettavissa, mutta päätti ettei sanonut mitään ennen Williä. Hän ei tiennyt mitä toinen hänestä tahtoi, mutta eiköhän se selviäisi.
Mies vilkuili ympärilleen varmistaen ettei kukaan seurannut heitä, mutta pääasiassa hän piti kuitenkin tarkkaavaisuutensa ja huomionsa Willissä. Mitä toinen suunnitteli?

"Olet uskomaton, McDonnell", Bryan tokaisi yllättyneen oloisena, "Minä tässä odotan sinun taistelevan. Mies miestä vastaan. Ja sinä haluat rupatella?" Will pysähtyi ja katsahti miestä olkansa yli. Tämä tiesi varsin hyvin että Bryan voisi missä vaiheessa tahansa noitua hänet ja juttu olisi kerralla ohi. Mutta hän tiesi myös sen, ettei Bryanilla olisi paikkaa mihin Willin heittää. Ei nyt kun Azkaban oli vallattu. Lisäksi Willin etu oli siinä että Bryan tuskin alkaisi murhiin.
"Rupattelu virkistää mieltä," Will tokaisi hymyillen kierosti, "vai mitä? Tule."

"Minäkö pelkaisin sinua? Hah! Unissasi", Bryan naurahti vahingoniloisesti, mutta otti sitten arkisen hymyn kasvoilleen sanoen: "Ministeriöläinen ja kuolonsyöjä juttelemassa henkeviä? Kuulostaa pikemminkin ansalta... No, hittoakos tässä."
"Ansalta?" Will sanoi istahtaen penkille, "Olet turhan epäileväinen nykyään. Jos olisin halunnut tappaa sinut niin olisin jo luultavasti tehnyt sen. Istu ole hyvä."

"Noh, mitäs olet puuhaillut?" Will kysyi jälleen kuin parhaalta ystävältään vaikka tosiasiassa tämä juttu olikin jotain aivan muuta. Bryan ei ollut lähelläkään ystävää.. Päinvastoin lähempänä pahinta vihollista kuin olisi voinut kuvitellakaan.

"Ansalta?" Will sanoi istahtaen penkille, "Olet turhan epäileväinen nykyään. Jos olisin halunnut tappaa sinut niin olisin jo luultavasti tehnyt sen. Istu ole hyvä."
”Totta”, Bryan myönsi istuutuessaan. ”Et halua tappaa minua saman tien. Päästäisit minut varmaan liian helpolla”, Bryan jatkoi pitäen äänensävynsä kepeänä ja huolettomana. Hän yritti ankarasti miettiä mitä tuleman piti, muttei osannut sanoa mitä toisen päässä liikkui.

"Noh, mitäs olet puuhaillut?" Will kysyi jälleen kuin parhaalta ystävältään jolloin Bryan irvisti tälle pienesti. ’Hän on ihan oikeasti hullu…’, Bryan ajatteli, jonka jälkeen tokaisi ääneen:
”Niin mukavaa kuin tämä onkin… mitä jos skippaamme tämän teeskentely osuuden?” Bryan kohotti sauvaa kohdistaen sen Willin kasvoihin. ”Mitä sinä haluat, McDonnell? Mitä sinun kieroutuneessa mielessäsi liikkuu juuri nyt?” Bryan harkitsi jo lukilitiksen käyttöä. Eihän sillä toki ajatuksia kyennyt lukemaan, mutta sen avulla olisi ehkä voinut vihiä toisen aikeista tulkitsemalla ja yhdistelemällä tiettyjä asioita oikein. Koska Bryan kuitenkin arvosti reilua peliä aina loppuun saakka, tämä ei tehnyt niin. Vaikka mieli olisi kyllä tehnyt.

[Rakastan Bryaniaaaaa<333333 ja rakastan sua ku pelaat sillä x'D Hajosin ihan ääneen tolle "hän on ihan oikeasti hullu"-ajatukselle x'DDD]

”Totta”, Bryan vastasi istuutuessaan Willin viereen penkille, ”Et halua tappaa minua saman tien. Päästäisit minut varmaan liian helpolla”
"Ihan hyvin arvattu," Will tokaisi nautiskeleva virne kasvoillaan. Hän vilkaisi sivusilmällä Bryania joka tuntui, yllättäen, tarkkailevan hänen jokaista liikettään valmiina taikasauvansa kanssa.
Willin kysyttyä Bryanin tekemisistä, mies äkisti kohottikin taikasauvansa kuolonsyöjän kasvoille tuijottaen miehen syviin silmiin.
”Niin mukavaa kuin tämä onkin… mitä jos skippaamme tämän teeskentely osuuden?” mies kysyi. Will huokaisi pettyneenä ja mahdollisimman äänekkäästi jotta toinen varmasti tajuaisi hänen pettymyksensä suuruuden.
”Mitä sinä haluat, McDonnell? Mitä sinun kieroutuneessa mielessäsi liikkuu juuri nyt?” Bryan kysyi saaden Willin siirtämään kyllästyneen katseensa takaisin tämän kasvoihin.
"Itseasiassa," hän sanoi normaalin kuuloisena ja oloisena, "juuri tällä hetkellä mietin miksi olet noin vihamielinen. Minunhan tässä sinulle pitäisi kaunaa kantaa."

[[Kiitos, kiitos 8D Mie taas rakastan Williä <3 ja sinua ku sie pelaat sillä xD]]

Will huokaisi pettyneenä ja äänekkäästi saaden Bryanin kohottamaan kulmiaan epäluuloisesti.
Pian Will siirsikin kyllästyneen katseensa takaisin Bryanin kasvoihin.
"Itseasiassa," hän sanoi normaalin kuuloisena ja oloisena, "juuri tällä hetkellä mietin miksi olet noin vihamielinen. Minunhan tässä sinulle pitäisi kaunaa kantaa."
Bryan naurahti osittain huvittuneena, mutta silti hyvin kolkosti.
"Ja sinäkö sitten et kanna kaunaa? Älä naurata", Bryan ärähti laskien sauvaansa nyt Willin rintakehän tienoille. "Miksi et nyt yksinkertaisesti kerro mitä haluat minusta?" Bryanilla ei ollut aikomustakaan laskea sauvaansa, ei vaikka toinen sanoisi mitä. Kuinka tyhmänä Will häntä oikein piti?
Bryan ei ollut varma mitä hänen olisi kannattanut tehdä tai sanoa. Hän oli sen verran äkkipikainen mies etteivät rauhallinen rupattelu ja suunnitelmien kehitteleminen oikein kuuluneet hänen toimintatapoihinsa. Bryan mulkoili toista vihaisesti. "No?" hän tivasi. "Alahan laulaa, McDonnell! Tiedämme molemmat varsin hyvin ettemme siedä toisiamme. Miksi mutkistaa asioita vaikeammiksi kuin mitä ne oikeasti ovat?"

"Ja sinäkö sitten et kanna kaunaa? Älä naurata", Bryan ärähti suunnaten sauvan kärjen nyt Willin sydämeen,"Miksi et nyt yksinkertaisesti kerro mitä haluat minusta?"
"Kannan kannan ja paljon kannankin," Will vastasi vilkaisten kulmat koholla sauvan kärkeä. Häntä huolestutti vähän Bryanin toiminta muttei antanut sen näkyä mitenkään päälle päin.
"Itseasiassa en halua sinusta mitään tällä hetkellä," Will sanoi totuudenmukaisesti, "minulla ei ole aikomustakaan tappaa sinua tänään koska siihen tarvittaisiin hyvä taisteluympäristö ja muutenkin loistavat olosuhteet. Sen tilanteen pitää olla nautinnollinen ja sitäpaitsi keskellä puistoa on masentavan kaunista. Liian kaunis paikka sinulle kuoltavaksi."

"Muuten," Will sanoi virnistäen, "Aiotko sinä tappaa minut kenties? Vai mitä ajattelit tuolla sauvallasi tehdä? Kiduttaa? Lukittaa ruumiini ja viedä ministeriöön.. Entä sitten? Et voi tehdä mitään kuitenkaan koska teillä ei ole paikkaa mihin laittaa meikäläiset."

"Kannan kannan ja paljon kannankin," Will vastasi vilkaisten kulmat koholla sauvan kärkeä. "No, niin, no niin... nyt kuulostaa paaaaaljon paremmalta", Bryan tokaisi herttaisella äänensävyllä vienosti hymyillen, muttei laskenut sauvaansa. "Rehellistä puhetta, kerrankin, kiitos siitä."
"Itseasiassa en halua sinusta mitään tällä hetkellä," Will sanoi kuulostaen totuudenmukaiselta ihme kyllä, "minulla ei ole aikomustakaan tappaa sinua tänään koska siihen tarvittaisiin hyvä taisteluympäristö ja muutenkin loistavat olosuhteet. Sen tilanteen pitää olla nautinnollinen ja sitäpaitsi keskellä puistoa on masentavan kaunista. Liian kaunis paikka sinulle kuoltavaksi."
Bryan laski sauvaansa hiukan, muttei laittanut sitä pois. "Tarkoitat varmaan liian kaunis paikka sinulle kuoltavaksi?" Bryan korjasi uhmakkaasti vaikak tiesi hyvin itsekin ettei hänestä olisi tappajaksi. "Kuitenkin...", mies aloitti mietteliäänä sauvan kärjen taas laskiessa hiukan. "Ehkä voisin harkita... uskovani sanaasi", Bryan sai sanottua. "Tämän kerran."

"Muuten," Will sanoi virnistäen, "Aiotko sinä tappaa minut kenties? Vai mitä ajattelit tuolla sauvallasi tehdä? Kiduttaa? Lukittaa ruumiini ja viedä ministeriöön.. Entä sitten? Et voi tehdä mitään kuitenkaan koska teillä ei ole paikkaa mihin laittaa meikäläiset."
Will oli oikeassa. Bryan tiesi sen.
"Täytyyhän minun olla valmiina jos sinä päätät tehdä jotain hullua, Einstein", Bryan vastasi taas sillä samalla herttaisella äänellä jolla oli puhunut aiemmin ja antoi sauvansa kärjen taas nousta.

"No, niin, no niin... nyt kuulostaa paaaaaljon paremmalta" Bryan vastasi, "Rehellistä puhetta, kerrankin, kiitos siitä."
"Kerrankin?" Will sanoi näyttäen siltä kuin häntä olisi loukattu pahimmankin kerran vaikkei nuo sanat häneen oikeasti missään muotoa iskeneet, "koska minä olen sinulle muka valehtdellut? Miksi ylipäätään valehtelisin?"

"Tarkoitat varmaan liian kaunis paikka sinulle kuoltavaksi?" Bryan yritti korjata Wilin muka tekemää virhettä.
"Hei camoon!" Will sanoi naurahtaen, "ihan kuin sinusta muka olisi ketään tappamaan!" Will virnuili pudistellen päätään epäuskoisena. Uhkailiko tuo mies tosissaan häntä vai yrittikö tämä vain esittää kovempaa kuin mitä todellisuudessa oli? Viimeinen vaihtoehto kuulosti Willistä paljon todennäköisemmältä.

"Kuitenkin," mies aloitti pitäen miettiväisen tauon, "Ehkä voisin harkita... uskovani sanaasi. Tämän kerran."
"Oi mikä suuri kunnia!" Will sanoi hieman pilkkaavalla äänellä, "Nyt, voisitko survoa tuo sauvasi takaisin sinne mistä sen repäsitkin? Minua ei kiinnostaisi tutkia sauvaasi lähempää tällä hetkellä koska en näe siihen mitään syytä."

"Täytyyhän minun olla valmiina jos sinä päätät tehdä jotain hullua, Einstein" Bryan tokaisi Willin kysyttä mitä mies oikeastaan aikoi tehdä kyseisellä sauvallaan.
"Hullua? Minä," Will naurahti jälleen epäuskoisena, "Et taida tuntea minua ollenkaan vai mitä? Minä teen yleensä vain harkittuja tekoja, tiesitkös.. En tiedä sinusta mutta minusta on parempi harkita kahdesti tekemisiään."

"Kerrankin?" Will sanoi näyttäen siltä kuin häntä olisi loukattu pahimmankin kerran. "koska minä olen sinulle muka valehtdellut? Miksi ylipäätään valehtelisin?"
”Hahah. Oletko koskaan harkinnut näyttelijän alaa? Sopisit siihen”, Bryan töksäytti. ”Enkä minä ole velvollinen vastaamaan sinulle tai latelemaan esimerkkejä.”

"Hei camoon!" Will sanoi naurahtaen, "ihan kuin sinusta muka olisi ketään tappamaan!" Will virnuili pudistellen päätään epäuskoisena.
”Miten voit olla niin varma?” Bryan kysyi mukamas mietteliäänä. ”Haluatko kokeilla?”

"Oi mikä suuri kunnia!" Will sanoi hieman pilkkaavalla äänellä.
”Varohan sanojasi!” Bryan tiuskaisi toiselle kylmästi. ”Ymmärrätköhän nyt kenen kanssa olet tekemisissä? Minä lähetin sinut azkabaniin viimeksi, joten vähän kunnioitusta.”

"Hullua? Minä," Will naurahti jälleen epäuskoisena, "Et taida tuntea minua ollenkaan vai mitä? Minä teen yleensä vain harkittuja tekoja, tiesitkös.. En tiedä sinusta mutta minusta on parempi harkita kahdesti tekemisiään."
”Minua ei kiinnosta tuntea sinua”, Bryan naurahti tylysti. ”Mutta jos sinä et kerta halua minusta mitään niin mitä tämä sitten on? Miksi et sitten vain yksinkertaisesti häivy?”

”Hahah. Oletko koskaan harkinnut näyttelijän alaa? Sopisit siihen”, Bryan töksäytti, ”Enkä minä ole velvollinen vastaamaan sinulle tai latelemaan esimerkkejä.”
"Toisin sanoen sinulla ei ole mitään todisteita siitä että olisin sinulle valehdellut," Will tokaisi virnistäen, "ja kyllä sinä tiedät senkin että näyttelijäkoulusta minut heitettäisiin pihalle koska kuraveristen kuolemat todettaisiin minun syykseni."

"Hei camoon! Ihan kuin sinusta muka olisi ketään tappamaan!"
”Miten voit olla niin varma?” Bryan kysyi mukamas mietteliäänä. ”Haluatko kokeilla?”
"No kokeillaan!" Will sanoi uhmakkaasti täysin varmana siitä ettei miehestä siihen olisi. Yksikään ministeriöläinen ei varmaankaan tappaisi ketään.. Siksi he kielsivätkin Voldemortin paluun koska eivät halunneet ruveta avoimeen sotaan Pimeyden Herraa ja tämän kuolonsyöjiä vastaan. Willistä tilanne oli enemmän kuin mukava. Hän nautti siitä koko sielustaan. Hän oli aina ajatellut ettei Bryanin kanssa voisi olla hauskaa mutta näyttävästi oli ajatellut väärin.

”Varohan sanojasi!” Bryan tiuskaisi toiselle kylmästi. ”Ymmärrätköhän nyt kenen kanssa olet tekemisissä? Minä lähetin sinut azkabaniin viimeksi, joten vähän kunnioitusta.”
Will hymyili häijysti tummat silmät palaen.
"Sinun tässä kunnioitusta pitäisi osoittaa," hän sanoi hiljaisella ja kylmällä äänellä, "ehkä heitit minut Azkabaniin, mutta silti olen tässä. Minä voin tehdä sinulle mitä haluan mutta sinulla ei ole pokkaa tehdä minulle mitään.. Minulla taas ei ole mitään menetettävää, toisin kuin sinulla.."

”Minua ei kiinnosta tuntea sinua”, Bryan sanoi naurahtaen tylysti, ”Mutta jos sinä et kerta halua minusta mitään niin mitä tämä sitten on? Miksi et sitten vain yksinkertaisesti häivy?”
"Toimit typerästi Bryan," Will sanoi lainaten hyvää sanontaa jonka oli kuullut useamminkin viime aikoina, "pidä ystävät lähellä, viholliset vielä lähempänä."
"Sitäpaitsi minä en ole liiemmin uhkaillut sinua sauvalla," Will lisäsi, "ja sinä siinä pelkäät kokoajan että tekisin jotakin ja siksi pidät sauvasi esillä. Halusin vain verestää vanhoja muistoja mutta jos kerran haluat haastaa minut kaksintaisteluun niin tee se äläkä vain marise siinä minun tekemisistäni."

"Toisin sanoen sinulla ei ole mitään todisteita siitä että olisin sinulle valehdellut," Will tokaisi virnistäen, "ja kyllä sinä tiedät senkin että näyttelijäkoulusta minut heitettäisiin pihalle koska kuraveristen kuolemat todettaisiin minun syykseni."
”Älä käytä sitä sanaa minun kuulteni”, Bryan tokaisi mahdollisimman tyynesti tarkoittaen ’kuraverinen’ sanaa.

"No kokeillaan!" Will sanoi uhmakkaasti täysin, jolloin Bryan ponkaisi seisomaan.
"Sinun tässä kunnioitusta pitäisi osoittaa," Will sanoi hiljaisella ja kylmällä äänellä, "ehkä heitit minut Azkabaniin, mutta silti olen tässä. Minä voin tehdä sinulle mitä haluan mutta sinulla ei ole pokkaa tehdä minulle mitään.. Minulla taas ei ole mitään menetettävää, toisin kuin sinulla.."
”Olet väärässä McDonnell”, Bryan vastasi. ”Olet väärässä.”

"Toimit typerästi Bryan," Will sanoi lainaten tuttua sanontaa "pidä ystävät lähellä, viholliset vielä lähempänä."
"Sitäpaitsi minä en ole liiemmin uhkaillut sinua sauvalla," Will lisäsi, "ja sinä siinä pelkäät kokoajan että tekisin jotakin ja siksi pidät sauvasi esillä. Halusin vain verestää vanhoja muistoja mutta jos kerran haluat haastaa minut kaksintaisteluun niin tee se äläkä vain marise siinä minun tekemisistäni."
”Minä haastan sinut sitten!” Bryan nauroi hivenen ivallisesti. ”Tästä voi tulla jopa hauskaa. Anna tulla!” Bryan kohdisti sauvansa nyt tarkemmin toiseen heittäen polttoherjan toista kohti.

”Älä käytä sitä sanaa minun kuulteni”
"Ai mitä?" Will kysyi miettiväisen näköisenä, "aah! Ai kuraverinen? Miksi en, sehän on ihan normaali sana?"
Will tiesi ärsyttävänsä Bryania ja se tilanteesta tekikin niin uskomattoman ihanteellisen.

"Sinun tässä kunnioitusta pitäisi osoittaa. Ehkä heitit minut Azkabaniin, mutta silti olen tässä. Minä voin tehdä sinulle mitä haluan mutta sinulla ei ole pokkaa tehdä minulle mitään.. Minulla taas ei ole mitään menetettävää, toisin kuin sinulla.."
”Olet väärässä McDonnell”, Bryan vastasi siirtyen kauemmas Willistä ”Olet väärässä.”
"Olenko Bryan?" Will kysyi kuiskaten, "olenko todella niin väärässä kuin annat ymmärtää?" Willin kasvoille nousi pahansuopa virne, joka melkein kertoi Willin ajatukset. Will tiesi Bryanin perheestä.. Tai perheestä, jota ei oikeastaan virallisesti ollut. Pojasta..
"Ettet olisi unohtanut jotakuta, ken opiskelee nyt Tylypahkassa?" Will tokaisi hieman runollisesti, "Enkä nyt puhu Potterista."
Will jäi odottamaan Bryanin reaktiota suu virneessä ja sisäisesti nauraen.

”Minä haastan sinut sitten!” Bryan nauroi hivenen ivallisesti seisoein istuvan Willin edessä, ”Tästä voi tulla jopa hauskaa. Anna tulla!”
"Hyvä on," Will sanoi huitaisten samassa sauvallaan, "Kidutu!" tämä huudahti silmät palaen ja samalla seisomaan nousten.

"Olenko Bryan?" Will kysyi kuiskaten, "olenko todella niin väärässä kuin annat ymmärtää?" Willin kasvoille nousi pahansuopa virne, joka sai kylmät väreet kulkemaan Bryanin selkäpiitä pitkin. "Ettet olisi unohtanut jotakuta, ken opiskelee nyt Tylypahkassa?" Will tokaisi hieman runollisesti, "Enkä nyt puhu Potterista."
”Ole hiljaa!” Bryan ärjäisi nyt vihaisempana kuin aiemmin. ”Sinä olet säälittävä!”

Bryanin haastaessa Will sanoi: "Hyvä on," sitten toinen heilautti sauvaansa "Kidutu!" tämä huudahti silmät palaen ja samalla seisomaan nousten. Bryan väisti kidutuskirouksen nipin napin, mutta kirous oli hipaissut hänen käsivarttaan jättäen siihen syvän verta vuotavan haavan.
”Voi Will, Will, Will…” Bryan huohotti. ”Eikö sinulla ole lainkaan käytöstapoja? Ensin vastustajalle pitäisi osoittaa kunnioitusta kumartamalla ja näin… mutta unohdetaan se sitten.” Bryan katsahti toiseen aidosti hämmentyneenä ja kysyi: ”Kidutu? Ettekö te kuolonsyöjöt todella tunne muita loitsuja kuin kidutu, komennu ja avada kedavra?”

”Ole hiljaa!” Bryan ärjäisi nyt vihaisempana kuin aiemmin. ”Sinä olet säälittävä!”
"Ehen," Will sanoi naureskellen, "olen vain perillä asioista."

Pahaksi onnekseen Willin kirous meni huti Bryanin väistettyä ja Will puuskahti jokseenkin pettyneenä.
”Voi Will, Will, Will…” Bryan sanoi hieman huohottaen, ”Eikö sinulla ole lainkaan käytöstapoja? Ensin vastustajalle pitäisi osoittaa kunnioitusta kumartamalla ja näin… mutta unohdetaan se sitten.”
"Mitäs kohteliaisuuksista," Will sanoi astellen hieman sivullepäin, "et itsekään ole mikään maailman kohteliain. Uhkaat ensin sauvallasi miestä joka ei ole tehnyt sinulle yhtään mitään, vai olenko Bryan?"

”Kidutu? Ettekö te kuolonsyöjöt todella tunne muita loitsuja kuin kidutu, komennu ja avada kedavra?” Bryan kysäisi.
"Voi tiedetään toki," Will sanoi, "Se vain tuli ensimmäisenä mieleen.. Tai no heti Avada Kedavran jälkeen mutta en viitsi käyttää sitä.. vielä."
"Sinun vuorosi Bryan," Will sanoi valmistautuen vastaanottamaan loitsun.

"Mitäs kohteliaisuuksista," Will sanoi astellen hieman sivullepäin, "et itsekään ole mikään maailman kohteliain. Uhkaat ensin sauvallasi miestä joka ei ole tehnyt sinulle yhtään mitään, vai olenko Bryan?"
”Mutta suunnittelit tekeväsi. Se on sama asia”, Bryan vastasi yksinkertaisesti ja kohautti olkiaan.

"Voi tiedetään toki," Will sanoi, "Se vain tuli ensimmäisenä mieleen.. Tai no heti Avada Kedavran jälkeen mutta en viitsi käyttää sitä.. vielä."
”Teillä ei sitten ole lainkaan mielikuvitusta!” Bryan naurahti päätään pudistellen. Vaikkei tämä varmaan naurun paikka ollutkaan, mikäli Will aikoisi sittenkin tappaa hänet täällä.
"Sinun vuorosi Bryan," Will sanoi valmistautuen vastaanottamaan loitsun.
”Selvä”, Bryan vastasi jonka jälkeen heilautti sauvaansa huudahtaen: ”Liikkumitor kuolitus!”

”Mutta suunnittelit tekeväsi. Se on sama asia” Bryan sanoi.
"Itseasiassa näissä kahdessa asiassa on erilaisuuksia. Eivät ne suinkaan ole sama asia," Will vastasi näsäviisaasti, "Suunnitelmat pystyy muuttamaan toisin kuin tehtyä. Jos olisin tappanut sinut, en pystyisi herättämään sinua vaikka kuinka haluaisin. Ja kuolemasi suunnitelman voi muuttaa useampaan otteeseen.. Niin kuin olen tehnytkin."

"Teillä ei sitten ole lainkaan mielikuvitusta!” Bryan sanoi epäuskoisen kuuloisena. Will otti vielä muutaman askeleen sivummas sijoittaen itsensä peltisten roskapönttöjen eteen.
"Sinun vuorosi Bryan," hän tokaisi ykskantaan
”Selvä”, Bryan vastasi heittäen ilmaan yhden loitsun, ”Liikkumitor kuolitus!” Will ei jäänyt odottamaan loitsun osumista vaan samalla hetkellä kun Bryan aloitti loihtimisen, hän nappasi takanaan seisovilta roskapöntöiltä yhden kannen ja suojautui sen taa. Loitsu kimposi kannesta ja katosi yöhön. Will suoristautui heittäen kannen menemään.
"Eikö ministeriössä kukaan ole koskaan tolkuttanut ettei sellaisissa paikoissa saisi loihtia missä jästit saattaisivat nähdä?" Will kysäisi huvittuneena Bryanilta.

[Sori olisin ottanut loitsun vastaan mutten muista miten se toimi. x'DDD Hitto pitäis kyl kerrata noi kaikki loitsut ku en oikeest muista niist paljo mitää x'D]

[[ei mittää, en miekää ottanu kidutus kirousta vastaan xD]]

"Itseasiassa näissä kahdessa asiassa on erilaisuuksia. Eivät ne suinkaan ole sama asia," Will vastasi näsäviisaasti, "Suunnitelmat pystyy muuttamaan toisin kuin tehtyä. Jos olisin tappanut sinut, en pystyisi herättämään sinua vaikka kuinka haluaisin. Ja kuolemasi suunnitelman voi muuttaa useampaan otteeseen.. Niin kuin olen tehnytkin."
”Saanko udella esimerkkiä?” Bryan kysyi kohteliaan kuuloisena. ”Suo anteeksi, satun vain olemaan hivenen utelias…”

Will ei jäänyt odottamaan loitsun osumista vaan samalla hetkellä kun Bryan aloitti loihtimisen, hän nappasi takanaan seisovilta roskapöntöiltä yhden kannen ja suojautui sen taa. Loitsu kimposi kannesta ja katosi yöhön. Will suoristautui heittäen kannen menemään.
”Aika vaikuttavaa, McDonnell, myönnetään”, Bryan myhäili tyytyväisenä Ei kaksintaistelusta ollut mitään iloa, jos toisesta ei ollut vastusta…
"Eikö ministeriössä kukaan ole koskaan tolkuttanut ettei sellaisissa paikoissa saisi loihtia missä jästit saattaisivat nähdä?" Will kysäisi huvittuneena Bryanilta.
”Nooo, minä en ole niin pilkun tarkka säännöistä”, Bryan vastasi poikamaisesti virnistäen ja haroi hiuksiaan, eikä edes odottanut että toinen loitsisi ensin kun jo loitsi kamppiherjan Williä kohti.

”Saanko udella esimerkkiä?” Bryan kysyi kohteliaan kuuloisena. ”Suo anteeksi, satun vain olemaan hivenen utelias…” Willin kasvoille nousi virne. Vaikkei hän ollut tätä odottanutkaan, hän vastaisi mielellään miehelle:
"Oetaan esimerkiksi armas veljeni kymmenisen vuotta sitten," hän sanoi, "halusin tappaa hänet. Suunnittelin hänen tappamistaan jonkin aikaa muuttaen jokaista suunnitelmaa. Viimeisin suunnitelmani tuli vasta muutama minuutti ennen varsinaista tekoa. Komensin jästin tappamaan hänet ja tämätä toimi, kumma kyllä, täysin tahtoni mukaan. Suunnitelmat toimivat ja niitä pystyin muuttamaan.. Sinänsä. En suunnitellut sen jästin kuolemaa mutta niin kävi kun en ajatellut asiaa sen enempää. 2 murhaa samana päivänä, ansiokasta eikö?"

”Aika vaikuttavaa, McDonnell, myönnetään” Bryan sanoi Willin heitettyä suojansa veke.
"Eikös olekin?" Will sanoi kuin parhaalle ystävälleen, "kaikkea sitä oppii elämän myötä eikös?"

"Eikö ministeriössä kukaan ole koskaan tolkuttanut ettei sellaisissa paikoissa saisi loihtia missä jästit saattaisivat nähdä?"
”Nooo, minä en ole niin pilkun tarkka säännöistä” Bryan vastasi virnistäen. Samassa tämä jo loihti jälleen ja tällä kertaa isku osui kohteeseensa, sillä Will ei ollut kovin valmistunut tähän. Parhaatkin tekevät joskus virheitä. Will lennähti maahan ja ärähti kivusta pudotessaan suoraan olkapäälleen.
"Kärmestulios" hän lähes äänettömästi purien hampaitaan yhteen jottei näyttäisi kipuaan. Samassa hänen sauvansa kärjestä lennähti suuri sysimusta käärme hänen ja Bryanin väliin. Käärme sihahti vihaisena Bryanille ja kääntyi sitten katsomaan Williä kuin odottaen käskyä. Will katsahti käärmettä nyökäten ja samassa käärme syöksyi kohti Bryania.

Bryan huomasi kuinka virne nousi kuolonsyöjän kasvoille. "Oetaan esimerkiksi armas veljeni kymmenisen vuotta sitten," hän sanoi, "halusin tappaa hänet. Suunnittelin hänen tappamistaan jonkin aikaa muuttaen jokaista suunnitelmaa. Viimeisin suunnitelmani tuli vasta muutama minuutti ennen varsinaista tekoa. Komensin jästin tappamaan hänet ja tämätä toimi, kumma kyllä, täysin tahtoni mukaan. Suunnitelmat toimivat ja niitä pystyin muuttamaan.. Sinänsä. En suunnitellut sen jästin kuolemaa mutta niin kävi kun en ajatellut asiaa sen enempää. 2 murhaa samana päivänä, ansiokasta eikö?"
"Iljettävää paremminkin", Bryan sanoi irvistäen. Puuttuiko Williltä inhimillisyys täysin?
"Luulin että sisarusten pitäisi tukea ja turvata vaikeina aikoina ynnä muuta humpuukia. Ei tappaa toisiaan?"

"Eikös olekin?" Will sanoi kuin parhaalle ystävälleen, "kaikkea sitä oppii elämän myötä eikös?"
"Totta", Bryan myönsi. "Mutta sinulla on vielä paljon opittavaa."

Bryan ei voinut estää pientä naurunpyrskähdystä kun Will lennähti maahan. Vahingon ilo, paras ilo. Okei, ei noin olisi saanut ajatella, mutta silti.
Pian Bryan huomioi kuinka sysimusta käärme syöksähti Willin sauvasta sähähtäen Bryanille vihaisesti. Mies perääntyi automaattisesti muutaman askeleen. Käärme kääntyi katsomaan Williä kuin odottaen käskyä. Will katsahti käärmettä nyökäten ja samassa käärme syöksyi kohti Bryania.
Bryan heittäytyi sivuun käärmeen hyökkäykseltä onnistuneesti. Mies huokaisi helpotuksesta, mutta tunsi sitten kivuliaan piston jalassaan. Mies älähti tuskasta ja katsahti käärmettä joka oli upottanut hampaansa Bryanin jalkaan. Tämä oli näemmä syöksähtänyt uuteen hyökkäykseen jota Bryan ei ollut huomannut.
"Kyysmenoks", Bryan sanoi sauvaansa heilauttaen jolloin käärme katosi. Bryan ontui jalallaan kivun irve kasvoillaan kohti Williä toivoen ettei käärmeen hampaissa ollut myrkkyä tai muuta kivaa...
"Tainnutu!" Bryan huudahti loitsun jonka sinkautti Williä kohti.

"Luulin että sisarusten pitäisi tukea ja turvata vaikeina aikoina ynnä muuta humpuukia. Ei tappaa toisiaan?"
"Nimenomaan humpuukia, johon ei tule uskoa." Will tokaisi tyynesti hieman naurahtaen.

"Totta", Bryan myönsi. "Mutta sinulla on vielä paljon opittavaa."
"Kenellä on, kenellä ei," Will sanoi, "Sinun pitäisi oppia tappamisen jalo taito niin ehkä voisit joskus päättää tämän pienen sanaharkkamme lopullisesti?"

Willin riemuksi käärme onnistui puraisemaan Bryania vaikka mies tämän ensimmäisen iskun väistikin. Käärmeitä vain ei tulisi koskaan aliarvioida koska niiden liikkeet tosiaan olivat joskus yllättävänkin nopeita. Harmikseen Willin käärmeen myrkky ei ollut tappavaa eikä sen vaikutus kovinkaan vahva. Tätä mies kirosi päässään mutta Bryanhan ei tätä tosiasiaa tiennyt.. vai tiesikö? Noh, Will toivoi ettei tiennyt. Myrkky aiheutti korkeintaan vähänpään huimausta ja kylmyyden tunnetta, ei mitään vakavampaa. Tosin näistä oireista voisi luulla kuolevansa...?
Bryan taikoi käärmeen pois kyysmenoks-taialla ja tämä tosiaan ontui hieman jalkaansa.
"Kyllä nuo käärmeet ovat mukavia otuksia," Will naurahti, "Eikö sinustakin?"
"Tainnutu!" Bryan karjaisi ja maassa makaava Will hätkähti ajatuksistaan. Onnekseen hän ehti pyörähtää taikaa karkuun.. Täpärästi. Mies kuitenkin jäi makaamaan maahan, kuin taika olisi osunut häneen. Hämäystä kaikki. Siinä Will oli hyvä. Hänen täytyisi päästä yllättämään Bryan täysin sillä itse hän oli nyt pahassa tilanteessa koska oli kirjaimellisesti alakynnessä. Bryanin seuraavista teoista riippuisi se, miten Will seuraavaksi toimisi. Siihen saakka hän kuuntelisi ja tarkkailisi maailmaa maassa makaavan "tainnutetun miehen" silmin.