Welcome to My Nightmare [Will, Tylyaho]

"Kunnon kansalainen?! Sinä vai? Minä luonnonoikku? Kuuleppas herraseni. Kuinka moni rehti, kunnon kansalainen ryyppää Kuolonsyöjän kanssa?"
"Humaltunut kunnon kansalainen joka pelasti oman nahkansa tällä tavoin?" Bryan ehdotti katsoen Bryania hieman hullulla katseella. Will kohotti toista kulmaansa hieman ja vastasi:
"Hah! Vai että pelastit oman nahkasi tällä tavoin," hän virnisti nyt hieman omahyväisesti, "taisi herra ajatella että olen niskanpäällä vai? Noh, kiitos tunnustuksesta." Hän iski silmää maireasti ja voitokkaasti hymyillen.

"Tätä hetkeä? No, mutta mitä hetkeä, McDonnell? Et kai sinä suinkaan väitä että sinulla on hauskaa?"
"No totta helvetissä mulla on hauskaa. Vai näytänkö siltä että itkisin tai yrittäisin noitua sinut?"
"No, et oikeastaan...", Bryan vastasi hieman hämmentyneen oloisena. Will hymähti mutta esitti sitten hieman loukkaantunutta.
"Olen pettynyt jos sinulla ei ole edes pikkiriikkisen hauskaa. Pyysit minua esittelemään jotakin tapoja pitää hauskaa ja tässä on yksi."
"Mmm...", Bryan mietti katse kohdistettuna viskilasiinsa, "No, pakko sanoa että kyllä minulla on vähän hauskaa. En vain tajua että miten helvetissä se on mahdollista."
"No se on sitten taas ihan toinen juttu," Will sanoi, "Kukapa tajuaisi.. Ei ensinäkään tätä hetkeä ja toisekseen ei sitä että sinulla on hauskaa." Will virnisti poikamaisesti ja pienen hetken hän vaikutti juuri siltä samalta pojalta, joka oli 25 vuotta takaperin astunut Tylypahkaan. Sama virne ja tietty poikamainen viattomuus häilyivät pienen, hyvin pienen hetken hänessä mutta katosivat sitten yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.

"Meidän pitäisi ehkä kohottaa malja," Will totesi virnistellen, "mutta mille ihmeelle ministeriöläinen ja Kuolonsyöjä voisivat kohottaa maljan.. sitä en tiedä. Sinä?" Bryan mietti hetken ja kohotti lasinsa skoolatakseen ja tokaisi: "Vaikka elämän arvaamattomuudelle tai kohtalolle?" Will naurahti pienesti ja kohotti sitten lasinsa iskien sen kupeen Bryanin lasiin.
"Kohtalolle," hän sanoi tyhjentäen sitten lasinsa, "huhhuh." Viski alkoi tosiaan jo vähän vaikuttaa miehen aivotoimintaan.

"Hah! Vai että pelastit oman nahkasi tällä tavoin," Will virnisti nyt hieman omahyväisesti, "taisi herra ajatella että olen niskanpäällä vai? Noh, kiitos tunnustuksesta." Hän iski silmää maireasti ja voitokkaasti hymyillen.
"Sinä olit niskanpäällä, pallo oli sinulle. Molemmat tiedämme sen joten miksi väittäisin muuta? Minusta on myöntämään tappio jos sellainen tulee. Virheet ovat inhimillisiä ja niistä opitaan. Vaikka ette te kuolonsyöjät näytä niistä paljoa oppivan."

"Mmm...", Bryan mietti katse kohdistettuna viskilasiinsa, "No, pakko sanoa että kyllä minulla on vähän hauskaa. En vain tajua että miten helvetissä se on mahdollista."
"No se on sitten taas ihan toinen juttu," Will sanoi, "Kukapa tajuaisi.. Ei ensinäkään tätä hetkeä ja toisekseen ei sitä että sinulla on hauskaa." Will virnisti poikamaisesti ja pienen hetken Bryanista tuntui kuin hän olisi kokenut juuri melkoisen Déjà vun. Miten ihmeessä..?

Will naurahti pienesti ja kohotti sitten lasinsa iskien sen kupeen Bryanin lasiin. "Kohtalolle," tämä sanoi tyhjentäen sitten lasinsa, "Kohtalolle", Bryankin tokaisi myös tyhjentäen lasinsa.
"Bryaaaaan!" kuului huudahdus. "Bryan? Bryan Widing!" vasta nyt Bryan rekisteröi sen että hänen nimensä oli lausuttu.
"Hä?" Bryanin huulilta pääsi ja tämä alkoi katsella vauhkona ympärilleen. Kuka ihme..?
"Olen tässä", kuului kummastunut ääni ja Bryan tunsi käden toisella olallaan. Mies nosti katseensa ja huomasi mustahiuksisen tummiin pukeutuneen miehen. Miehellä oli hattu ja aurinko lasit joten Bryan ei millään meinannut tilansa takia tunnistaa miestä. "Huh, oletpas sinä jurrissa. Sitä on taidettu ryypätä, vielä kuolonsyöjän kanssa", sen vieraan miehen hiukan käheä ääni tokaisi kummastuneena.
"Anteeksi, mutta kuka hitto - ?" Bryan aloitti, mutta sitten se vieras mies riisui aurinkolasinsa ja Widing tunnisti toisen: "Jumankauta! David Gontier!"
"Shh", David hyssytteli istuutuen ja asetti aurinkolasit takaisin päähänsä. "Muista että minulla on faneja, en halua tulla tunnistetuksi juuri nyt."
"Aivan, aivan. Teidän bändistännehän manataan jymymenestystä vielä joskus", Bryan hymähti. David oli soitellut melkoisen suositussa bändissä jo kerran aiemmin joten siksi hänen nykyinen bändinsäkin oli päässyt hyvää vauhtiin melko nopeasti eikä olisi ihmekkään vaikka Davesta tulisi suurempikin julkkis vuoden tai parin sisällä.
"Tulin vain nopeasti poikkeamaan ja kysymään miksi ihmeessä ryyppäät kuolonsyöjän kanssa?" Gontier kysäisi heilauttaen turhautuneena käsiään ilmassa. David joka oli itsekkin kiltalainen ei ymmärtänyt lainkaan Bryanin käytöstä sillä hetkellä.
"Dave, tässä on Will McDonnell", Bryan esitteli kuolonsyöjän laulajapojulle. "Will, tämä tässä on David Gontier." Bryan laski kätensä toverillisesti Davidin olalle.
"Kyllä minä Willin tiedän", Dave sähähti ravistellen toisen käden olaltaan. "Harmi ettei täällä kapakassa saa alkaa haastaa riitaa tai tehdä ilmoituksia. Mutta siis tottakai, tiedän hänet. Mieshän on etsintäkuulutettu ja ollut meidän kanssa Tylypahkassakin samaan aikaan."
"Tylypahkassa? Niinkö?" Bryan kysyi yllättyneenä. "Ihanko totta?"
"No ihan totta", David tuhahti ivallisesti. "Voi luoja Bryan, tehän inhositte toisianne! Mutta minä lähden, selvittele sinä pääsi sillä välin."
Bryan ei ehtinyt sanoa mitään fiksua (mihin tuskin olisi siinä tilassa kyennytkään) kun Gontier jo marssi niine hyvineen ulos kuppilasta. Bryan kääntyi katsomaan Williä mietteliäänä... Tylypahkassa samaan aikaan vai? Siitäkö se aiempi
Déjà vu oli johtunut?

"Hah! Vai että pelastit oman nahkasi tällä tavoin, taisi herra ajatella että olen niskanpäällä vai? Noh, kiitos tunnustuksesta."
"Sinä olit niskanpäällä, pallo oli sinulle. Molemmat tiedämme sen joten miksi väittäisin muuta? Minusta on myöntämään tappio jos sellainen tulee. Virheet ovat inhimillisiä ja niistä opitaan. Vaikka ette te kuolonsyöjät näytä niistä paljoa oppivan."
"Miten niin emme?" Will kysyi hymähtäen,"mitä virheitä minä muka olen tehnyt? Hengissä ollaan edelleen.. kai.." Will tunnusteli rintakehäänsä käsillään, "jep. luuta ja nahkaa!"

"Kohtalolle", Bryankin tokaisi myös tyhjentäen lasinsa.
"Bryaaaaan!" kuului huudahdus, joka sai Willin niskakarvat nousemaan pystyyn. Hän vilkuili nopeasti ympärilleen huomaten samassa aurinkolasipäisen miehen lähestyvän heitä.
"Bryan? Bryan Widing!" nyt Bryankin tuntui tajuavan että häntä sanottiin nimeltä.
"Hä?" Bryan ähkäisi katsellen ympärilleen.
"Olen tässä", mies sanoi laskien kätensä Bryanin olalle, "Huh, oletpas sinä jurrissa. Sitä on taidettu ryypätä, vielä kuolonsyöjän kanssa" Will katsoi tulijaa miettien kuumeisesti (vaikka jurrissa olikin) mahdollisia pakokeinoja jos tilanne muuttuisi uhkaavaksi.
"Anteeksi, mutta kuka hitto - ?" Bryan sanoi miettien sitten ahkerasti. Äkkiä hän huudahti: "Jumankauta! David Gontier!" Will kohotti katseensa hämmästyneenä tulijaan.
"Shh", mies sanoi istahtaen, "Muista että minulla on faneja, en halua tulla tunnistetuksi juuri nyt."
"Aivan, aivan. Teidän bändistännehän manataan jymymenestystä vielä joskus," Bryan sanoi.
"Tulin vain nopeasti poikkeamaan ja kysymään miksi ihmeessä ryyppäät kuolonsyöjän kanssa?" Gontier kysäisi heilauttaen turhautuneena käsiään ilmassa. David joka oli itsekkin kiltalainen ei ymmärtänyt lainkaan Bryanin käytöstä sillä hetkellä. Will katsahti alta kulmainsa muita kahta. Häntä hieman ärsytti David Gontierin huomautus Kuolonsyöjästä. Ihan kuin hän ei olisi ihminen ja hänhän sentään oli melkeinpä ihmisten aatelistoa!
"Dave, tässä on Will McDonnell", Bryan esitteli kuolonsyöjän laulajapojulle, "Will, tämä tässä on David Gontier." Bryan laski kätensä toverillisesti Davidin olalle. Will katsahti hieman nyreästi Davidia toivoen ettei toinen tullut jäädäkseen. Jos mies jotain halveksi niin taiteilijaluontoisia ihmisiä (heti jästien ja kuraveristen jälkeen siis). Olipa mies kuinka velho tahansa, tämä ei kuitenkaan käyttäytynyt velholle soveliialla tavalla. Will kuitenkin nyökkäsi pienesti tervehdykseksi.
"Kyllä minä Willin tiedän", Dave sähähti, "Harmi ettei täällä kapakassa saa alkaa haastaa riitaa tai tehdä ilmoituksia. Mutta siis tottakai, tiedän hänet. Mieshän on etsintäkuulutettu ja ollut meidän kanssa Tylypahkassakin samaan aikaan."
"Harmillista tosiaan," Will mutisi hampaiden välistä tuijottaen Gontieria kiinteästi.
"Tylypahkassa? Niinkö?" Bryan kysyi yllättyneenä. "Ihanko totta?" Aivan, niinhän se olikin!
"No ihan totta", David tuhahti ivallisesti, "Voi luoja Bryan, tehän inhositte toisianne! Mutta minä lähden, selvittele sinä pääsi sillä välin." Ja niine hyvineen David Gontier poistui kuppilasta yhtä nopeasti kuin oli paikalle ilmaantunutkin. Will tuijotti hetken ilmeettömänä tämän perään, tilaten sitten jälleen kaksi tuliviskiä kysymättä oikeastaan mitään Bryanilta.
"Vai että samaan aikaan Tylypahkassa," hän huokaisi viskien saavuttua jälleen pöytään, "enpä olisi uskonut.."

"Miten niin emme?" Will kysyi hymähtäen,"mitä virheitä minä muka olen tehnyt? Hengissä ollaan edelleen.. kai.." Will tunnusteli rintakehäänsä käsillään, "jep. luuta ja nahkaa!"
"Teidän niin sanottu Lordinne kukistui jo kerran ja hän tulee kukistumaan uudestaankin", Bryan ärähti. "Sen takia tokaisin että te ette tunnu virheistänne oppivan."

"Vai että samaan aikaan Tylypahkassa," Will huokaisi viskien saavuttua jälleen pöytään, "enpä olisi uskonut.."
"No, eiköhän se sinänsä aika loogista ole ottaen huomioon että olemme ainakin suurinpiirtein saman ikäisiä", Bryan huomautti. "Minä menin Tylypahkaan ensimmäistä kertaa 1.8.1970. Entä sinä?" mies kysyi yrittäen miettiä oliko todella inhonnut Williä Tylypahkassa. Todennäköisesti, mutta miksi? Bryan ei tähän hätään muistanut, mutta toivoi muistinsa verestyvän. "Pelasin lyöjänä Korpinkynsien huispausjoukkueessa", Bryan lisäsi vielä siltä varalta että Will muistaisi hänet.

"Miten niin emme?" Will kysyi hymähtäen,"mitä virheitä minä muka olen tehnyt? Hengissä ollaan edelleen.. kai.." Will tunnusteli rintakehäänsä käsillään, "jep. luuta ja nahkaa!"
"Teidän niin sanottu Lordinne kukistui jo kerran ja hän tulee kukistumaan uudestaankin", Bryan ärähti, "Sen takia tokaisin että te ette tunnu virheistänne oppivan." Ilmapiiri muuttui äkkiä hieman painostavammaksi. Will huomasi sivusilällään kuinka tarjoilijatar pyyhki lasia vimmatusti tuijottaen heitä hieman hätääntyneen oloisesti.
"Sitä ei tiedä kukaan kuinka tässä käy," Will vastasi kylmästi, "niin tai näin, maailma ei tule olemaan entisensä tämän sodan jälkeen."

"Vai että samaan aikaan Tylypahkassa. Enpä olisi uskonut.."
"No, eiköhän se sinänsä aika loogista ole ottaen huomioon että olemme ainakin suurinpiirtein saman ikäisiä", Bryan huomautti, "Minä menin Tylypahkaan ensimmäistä kertaa 1.8.1970. Entä sinä?" Will mietti hetkisen.
"Vuosi taisi olla sama," hän totesi mietteliäänä, "mutta silti ei ole mitään muistikuvaa siitä että olisit ollut samalla vuosiurssilla."
"Pelasin lyöjänä Korpinkynsien huispausjoukkueessa", Bryan lisäsi. Will tuijotti häntä hetken yllättyneenä ja sanoi sitten:
"Minä olin luihuisten lyöjä!" hän mietti jälleen ja pikkuhiljaa hänen ajatuksiinsa alkoi nousta kuva vastapuolen lyöjästä.. Hän tosiaan oli yrittänyt pamauttaa vastapuolen, ja vielä Korpinkynnen, lyöjän luudalta oikein yrittämällä yrittänyt mutta.. että tosiasiassa Bryan olisi muka ollut tämä veikkonen?
"Kyllä," hän totesi viimein hieman hitaasti, "minulla olisi pienoinen muistikuva siitä että yritin tosissani pudottaa korpinkynnen lyöjän luudalta.. mutta että se tosiaan olisit ollut muka sinä?!"