Welcome to My Nightmare [Will, Tylyaho]

"Nimenomaan humpuukia, johon ei tule uskoa." Will tokaisi tyynesti hieman naurahtaen.
"Millä perusteella?" Bryan kysäisi kulmiaan kysyvästi kohottaen.

"Kenellä on, kenellä ei," Will sanoi Bryanin todetessa että toisella oli vielä paljon opittavaa, "Sinun pitäisi oppia tappamisen jalo taito niin ehkä voisit joskus päättää tämän pienen sanaharkkamme lopullisesti?"
"Voithan sinäkin sen tehdä?" Bryan naurahti hiukan hämmentyneenä.

Bryan ei ollut aivan varma oliko hänen tainnutu - loitsunsa osunut Williin vai ei. Siinä toinen mies nyt kuitenkin vain makasi maassa. "Will?" Bryan aloitti epävarmasti. "Will?" Bryan toisti miettien kannattiko hänen mennä varmistamaan toisen kunto vai ei. Tämä saattoi olla pelkkää huijausta, mutta siltikin...
"Jos hänelle on käynyt jotain... en minä voi häntä tuohonkaan jättää", Bryan lopetti ajatuksensa ääneen ja lähti kulkemaan epäröivin askelin toista kohti.

"Millä perusteella?" Bryan kysäisi kulmiaan kysyvästi kohottaen.
"Sinunhan se pitäisi minulle selittää jos jonkun," Wll vastasi naurahtaen, "sinähän sitä ensin humpuukiksi kutsuit."

"Voithan sinäkin sen tehdä?" Bryan sanoi naurahtaen hieman hämmentyneesti. Will naurahti itsekin toisen sanoille ja hämmästykselle.
"Toki voin," Will sanoi, "mutta miksi lopettaa tämä kun olen näin paljon etulyöntiasemassa? Tosin, jos haluat niin voin minä kyllä sinut tappaakin. Tiedätkös Kedavrasta ei kukaan muu ole selvinnyt kuin se yksi kakara, joten jos nyt heittäisin sinua sillä loitsulla, päiväsi olisivat luetut. Sitäkö haluat?"

Will makasi maassa liikahtamattakaan odottaen toisen seuraavaa liikettä. Paikallaanpysyminen oli joskus hieman vaikeaa, mutta nyt tilanne oli sellainen että paikallaan oli pakko pysyä. Pienikin liikahdus väärässä kohtaa paljastaisi hänet ja sitten se olisi menoa. Bryan varmasti heittäisi toisen tainnutustaian heti kun tajuaisi että Will ei ollutkaan tajuton.
"Will?" Bryanin ääni kysyi hieman epävarmasti toistaen hänen nimeään. Mitä helvettiä? Will ajatteli hämmetyneenä. Ihan kuin miehen äänessä olisi kuulunut hieman.. epävarmuutta? Will kuuli askeleiden lähestyvän, mutta ei silti tehnyt mitään. Mitähän tuon miehen aivoissa tällä hetkellä liikkui? Miksi toinen epäröi? Toisaalta ihan syystäkin, eihän Will ollut tajuton. Epäröivät askeleet lähestyivät toista ja äkkiä Will päätti toimia. Hän kohotti sauvakätensä ja yhdellä nopealla sauvan heilautuksella hän oli jo loihtimassa:
"Keholeijus!"

”Toki voin," Will sanoi, "mutta miksi lopettaa tämä kun olen näin paljon etulyöntiasemassa? Tosin, jos haluat niin voin minä kyllä sinut tappaakin. Tiedätkös Kedavrasta ei kukaan muu ole selvinnyt kuin se yksi kakara, joten jos nyt heittäisin sinua sillä loitsulla, päiväsi olisivat luetut. Sitäkö haluat?"
”En tietenkään. Kuka muka haluaisi kuolla?” Bryan kysyi katsahtaen Williä vähän hitaasti kuin toinen olisi ollut jotenkin typerä, vaikka Bryan tiesi kyllä että toinen oli kaukana typerästä.

Will kohotti sauvakätensä ja yhdellä nopealla sauvan heilautuksella hän oli jo loihtimassa:
"Keholeijus!"
Bryan karjahti yllättyneenä ja vihaisena samalla kun tunsi kohoavansa jalasta ilmaan roikkumaan.
”Hei! Minä olin tulossa varmistamaan, että olet kunnossa… Tämäkö on kiitos?!” Bryan murahti matalalla ja vihaisella äänellä. ’Ei helvetin kuustoista…’, mies ajatteli turhautuneena. Se oli sitten tässä. Hän oli täysin Willin armoilla, eikä Bryanilla ollut aikomustakaan nöyrtyä toisen edessä.
”No, mitä aiot tehdä seuraavaksi?” Bryan kysäisi rupattelevalla äänensävyllä. ”Pallo on sinulla. Molemmat tiedämme sen.” Bryan loi katseen syvälle toisen silmiin hivenen uhmakkaasti, siitä huolimatta että roikkui ylösalaisin. ’Tämä on niin nöyryyttävää…’ Bryan tuhahti ajatuksissaan ärtyneenä.

Willin taika oli toiminut ja Bryan nousi jalasta ilmaan roikkumaan pää alaspäin. Will naurahti vahingoniloisena ja nousi seisomaan osoittaen kokoajan Bryania sauvallaan jotten taika vahingossakaan raukeaisi. Tosin jos se raukeaisi, Bryan tippuisi pää edelle maahan eikä se varmaankaan tekisi hyvää toisen niskoille..
”Hei! Minä olin tulossa varmistamaan, että olet kunnossa… Tämäkö on kiitos?!” Bryan ärähti.
"No heihei!" Will vastasi edelleen vahingoniloisena, "kannattaako olla noin hyvis ettei voi pahinta vihollistakaan jättää kuolemaan?"
”No, mitä aiot tehdä seuraavaksi?” Bryan kysäisi kuin parhaalta ystävältään, ”Pallo on sinulla. Molemmat tiedämme sen.”
"Tosiaan," Will sanoi kuin olisi tajunnut asian vasta kun Bryan sen totesi ääneen, "Mitähän sitä keksisi.. Onko ehdotuksia?"
Will virnisti omahyväisesti tummat silmät palaen tappavasta innosta. Tämä tapaaminen ei ehkä ollut kulunut niinkuin Will olisi alunperin halunnut.. Hänhän tosiaan oli halunnut vain keskustella miehen kanssa henkeviä eikä suinkaan alkaa taistelemaan tätä vastaan.
"Tiedätkös," Will tokaisi mietteliäänä, "tämä kaikki on oikeastaan sinun syytäsi. Minä halusin vain vaihtaa kuulumisia sun muuta paskaa, mutta sinä fiksuna ministeriöläisenä päätit sitten haastaa minut kaksintaisteluun. Olikos tuo nyt niin hyvä asia loppupeleissä?"


[vähän lyhyttä nyt mutta kun olen koulussa niin en viitti alkaa loihtimaan kun en pysty tutkimaan mitään taikaa just nyt lähemmin x'D]

"Tosiaan," Will sanoi kuin olisi tajunnut asian vasta kun Bryan sen totesi ääneen, "Mitähän sitä keksisi.. Onko ehdotuksia?"
"Ehe, eheh", Bryan murahti yrittäen rimpuilla pois taiasta vaikka tiesi ettei siitä mitään hyötyä ollut. Ja vaikka taika raukeaisikin niin Bryan putoaisi maahan niskoilleen.
Will virnisti omahyväisesti tummat silmät palaen tappavasta innosta.
"Tiedätkös," Will tokaisi mietteliäänä, "tämä kaikki on oikeastaan sinun syytäsi. Minä halusin vain vaihtaa kuulumisia sun muuta paskaa, mutta sinä fiksuna ministeriöläisenä päätit sitten haastaa minut kaksintaisteluun. Olikos tuo nyt niin hyvä asia loppupeleissä?"
"Älä väitä, että oikeasti halusit vain vaihtaa kuulumisia!" Bryan ivasi. Hän ei uskonut tuohon pätkääkään.

”Mutta, jos se muka oikeasti oli tahtosi… Niin mitäs sanot tästä? Minä tarjoan meille juomat jossakin pubissa voittosi kunniaksi ja jauhetaan paskaa?” Bryan kiirhtu ehdottamaan yrittäen samalla järjestää itselleen lisäaikaa. ”Tuliviski tekisi nyt terää… voidaan vaikka valita joku kapakka iskunkiertokujalta jos Tylyaho on liian… mm… no, kuitenkin”, Bryan tuhahti turhautuneena kun sana katosi hänen mielestään. ”Te kuolonsyöjät olette varmaan enemmän kotonanne iskunkiertokujalla. Mitäs sanot?” Bryan kysäisi uudestaan.

"Älä väitä, että oikeasti halusit vain vaihtaa kuulumisia!" Bryan ärähti. Will naureskeli miehelle.
"Sinuna en yhtään rähentelisi," hän sanoi, "ottaen huomioon että roikut ilmassa pää alaspäin. Sinuna olisin hiljaa tai ainakin ystävällisempi." Ei Will kyllä ystävällisempi olisi jos itse olisi Bryanin tilassa. Häntä vituttaisi varmasti vähintäänkin yhtä paljon kuin Bryania sillä hetkellä ja tuskin hän puhuisi vastustajalleen läheskään yhtä siististi kuin Bryan sillä hetkellä puhui hänelle.
”Mutta, jos se muka oikeasti oli tahtosi… Niin mitäs sanot tästä? Minä tarjoan meille juomat jossakin pubissa voittosi kunniaksi ja jauhetaan paskaa?” Bryan lisäsi nopeasti hieman hätääntyneen oloisena, ”Tuliviski tekisi nyt terää… voidaan vaikka valita joku kapakka iskunkiertokujalta jos Tylyaho on liian… mm… no, kuitenkin. Te kuolonsyöjät olette varmaan enemmän kotonanne iskunkiertokujalla. Mitäs sanot?”
Will mietti hetkisen ja laski sitten sauvansa alas, jolloin Bryan tippui maahan. Will ei kuitenkaan ollut tiputtanut toista täysin niskoilleen, koska eihän nyt kunnon tuliviskistä pitänyt koskaan kieltäytyä.
"Karkotaseet!" Will huudahti yrittäen saada Bryanilta tämän sauvan itselleen. Ei hän kuitenkaan välttämättä riskeeraisi sitä että miehellä oli kuitenkin taka-ajatuksia. Vahtivan silmän alla olleet tuliviskit tämä kyllä saisi tarjota halutessaan, mutta mieluummin ilman taikasauvaa. Willillä itsellään ei (kerrankin) ollut mitään aikomusta loihtia toista. Hänhän tosiaan halusi vain verestää muistoja.. Jaa mitä muistoja? No siinäpä kysymys, koska eihän Bryanilla ja Willillä loppupeleissä ollut paljon mitään yhteistä. Muutama kaksintaistelu, oikeudenkäynti ja Azkabanin kaunat. Muuta ei sitten tainnut ollakaan, mutta sinänsä he voisivat tutustua hieman paremmin tuliviskin äärellä. Vihollisen tunteminen oli aina etulyöntiasema.

Will näytti miettivän asiaa hetken, mutta laski kuin laskikin Bryanin alas. Eikä Bryan edes tipahtanut niskoilleen. Bryan noisi ylös maasta selkäänsä pidellen, muttei ehtinyt tehdä tai sanoa mitään kun toinen jo huudahtikin: "Karkotaseet!"
Bryan tunsi kuin sauva lennähti pois hänen kädestään. Mies murahti turhautuneena, mutta naurahti sitten sanoen: "McDonnell, voisitko ystävällisesti antaa sauvani takaisin? Lupaan etten käytä sitä, jos et sinäkään käytä omaasi."
Bryan katsahti Williä odottavasti ja ihme kyllä tarkoitti sanojaan, oikeasti.

"No, onko ehdotuksia minne mennään?" Bryan kysyi rennosti ja risti kädet niskansa taa. Hän ei kyllä yhtään ymmärtänyt Willin ajatusten juoksua, mutta ei se mitään. Ehkei hänen tarvinnutkaan tietää. Totta puhuen Bryan ei ollut varma että halusiko hän edes tietää. Bryan katseli jonkin aikaa ympärilleen varmistaakseen ettei paikalla varmasti ollut jästejä. Olisi kaikesta huolimatta ollut aika kiusallista jos jästit olisivat nähneet äskeisen kaksintaistelun. Bryan ei selviäisi siitä ongelmitta.
Ja vaikka tilannetta sivustakatsoja ei olisikaan ollut jästi... No, tilanne olisi ollut silti nöyryyttävä. Bryan oli kuitenkin hävinnyt. Hän ei itsekään oikein ollut vielä sisäistänyt sitä kuinka se oli edes mahdollista.
Paikalla ei onneksi tuntunut olevan ketään hänen ja Will McDonnellin lisäksi.

"McDonnell, voisitko ystävällisesti antaa sauvani takaisin? Lupaan etten käytä sitä, jos et sinäkään käytä omaasi," Bryan sanoi noustuaan selkäänsä pidellen seisomaan ja Willin loihdittua tämän taikasauvan tämän kädestä. Will oli napannut tuon ilmanhalki lentävän taikaesineen ektterästi käteensä ja pyöritteli sitä nyt vasemmassa kädessään. Oikealla kädellään hän laski oman sauvansa miettien tosien sanoaja. Hän tuijotti tummilla silmillään toista harkiten seuraavaa tekoaan. Lopulta hän ihme kyllä myöntyi.
"No, jos kerran niin sanot?" hän sanoi viskaten sauvan takaisin omistajalleen, "mutta varokin jos yrität jotakin sillä sauvallasi."

"No, onko ehdotuksia minne mennään?" Bryan kysyi Williltä.
"noh, sinä saat päättää," Will vastasi naurahtaen hieman. Jotenkin hänelle oli sauvan palauttamisen myötä noussut pienoinen epäilys Bryania kohtaan, mutta hän yritti poistaa tuon ajatuksen mielestään. Vosiihan tietysti olla mahdollista että Bryan kutsuisi jollakin taialla joko ministeriöläiset tai mahdollisesti kiltalaiset paikalle ja nämä vangitsisivat Willin. Toisaalta Will osasi kyllä itsekin kutsutaikoja ei sen puoleen..

"No, jos kerran niin sanot?" hän sanoi viskaten sauvan takaisin Bryanille joka otti sen kiinni tuijottaen Williä ymmällään, "mutta varokin jos yrität jotakin sillä sauvallasi."
"Okei, öh... kiitos", Bryan mumisi hiuksiaan haroen. Hän ei todellakaan ollut ihan tosissaan odottanut että Will antaisi taikasauvan hänelle takaisin. Oliko tähän jokin koira haudattuna? Vai oliko Will oikeasti sisimmässään ihan okei?
"Pakko myöntää, että olen yllättynyt", Bryan jatkoi työntäessään sauvan kaapunsa taskuun. "Mistä sinä olisit voinut tietää vaikka olisin vain valehdellut ja koettanur riisua sinut aseista heti kun saan sauvan itselleni?"

"No, onko ehdotuksia minne mennään?" Bryan kysyi Williltä.
"noh, sinä saat päättää," Will vastasi naurahtaen hieman. "Syrjemmällä Tylyahosta on neutraali kapalla. Siellä ei katsota kieroon sen enempää kuolonsyöjiä kuin ministeriöläisiäkään", Bryan vastasi. "Siellä ei myöskään pysty taikomaan. Miltä kuulostaa?"

[[yhyy, angstaan ja viillän itteeni pullonkorkilla jos en kohta saa pidempää :s xD]]

"Okei, öh... kiitos" Bryan mutisi hämmentyneenä kiitokseksi Willin heitettyä taikasauvan takaisin omistajalleen.
"Ei ongelmaa, jos et tee siitä ongelmaa," Will vastasi puolestaan.
"Pakko myöntää, että olen yllättynyt", Bryan jatkoi työntäessään sauvan kaapunsa taskuun, "Mistä sinä olisit voinut tietää vaikka olisin vain valehdellut ja koettanut riisua sinut aseista heti kun saan sauvan itselleni?"
"En tiennytkään," Will tokaisi kävellessään ripeästi kadulla, "Joskus pitää vain luottaa jopa vihamieheen.. vai onko se termi sinulle tuntematon? Luottamus?"
"Sitäpaitsi jos olisit taikonut niin olisit saanut tuta sen leukaluissasi," Will lisäsi, "ei pidä olla ihan avuton sauvattomana."

"Syrjemmällä Tylyahosta on neutraali kapalla. Siellä ei katsota kieroon sen enempää kuolonsyöjiä kuin ministeriöläisiäkään", Bryan ehdotti, "Siellä ei myöskään pysty taikomaan. Miltä kuulostaa?"
Willin kasvoille nousi jotenkin poikamaisen ilkikurinen virne ja hän katsahti vierellään tarpovaa Bryania.
"Taitaa ministeriöläistä hieman arveluttaa tämä viskireissu," hän tokaisi, "mutta mikäs siinä. Mennään sinne."


[Meinasin kirjottaa että "mennään vaan!" mutta en kyennyt.x'DDD Sori vähän lyhyttä.]

Willin kasvoille nousi jotenkin poikamaisen ilkikurinen virne ja hän katsahti vierellään tarpovaa Bryania, joka kohotti toiselle kysyvästi kulmiaan.
"Taitaa ministeriöläistä hieman arveluttaa tämä viskireissu," hän tokaisi, "mutta mikäs siinä. Mennään sinne."
”Äääh, ajattelin ennemminkin että sinua arveluttaisi”, Bryan naurahti vähän vältellen, mutta lisäsi sitten: ”No, mitäs hittoa sitä kiistämään. Kyllä minua arveluttaa, mutta voiko minua syyttää siitä? En luota sinuun pätkääkään, McDonnell. Ei millään pahalla.”

Bryan alkoi johdattamaan Williä eräälle syrjäisemmälle kadulle ja veti sitten kaapunsa hupun silmilleen. Ei mies halunnut, että hänet huomattaisiin hengaamassa kuolonsyöjän kanssa. Minkälaisen kuvan siitäkin voisi saada!
”Ei ole enää pitkä matka”, Bryan mutisi tarkkaillen kokoajan visusti ympäristöään.

[[haha x’’D ja lyhyttä taas, angst. Bryan ei suostu mun kans nyt yhteistyöhän :’’D]]

"Taitaa ministeriöläistä hieman arveluttaa tämä viskireissu, mutta mikäs siinä. Mennään sinne."
”Äääh, ajattelin ennemminkin että sinua arveluttaisi”, Bryan naurahti, ”No, mitäs hittoa sitä kiistämään. Kyllä minua arveluttaa, mutta voiko minua syyttää siitä? En luota sinuun pätkääkään, McDonnell. Ei millään pahalla.”
Will virnisti itsekseen.
"Minua mikään arveluta," hän sanoi rehellisesti, "koska et sinä ole mikään tappaja etkä alkaisi haastamaan riitaa julkisesti edes neutraalissa kuppilassa.. Varsinkaan siellä."
"Harmillista ettet luota," hän lisäsi, "minä lähinnä nimenomaan luotan sinuun.. tänään. Vaikka nyt yrititkin hakata minut tuossa äsken mutta se kai johtui vain väärinkäsityksestä?" kuolonsyöjä naureskeli. Bryanin kanssa oli oikeastaan aika hauska rupatella mukavia, vaikkei tästä tosiaan tulisi mikään tapa. Se että nyt esitettiin melkein kaveria niin se oli vain näyttelemistä. Willin viha Bryania kohtaan ei ollut kadonnut mihinkään.. Mutta viholliset piti pitää lähellä.
Bryan viittoi Willin sivukadulle ja lähti ohjaamaan häntä kohti tätä kyseistä neutraalia kuppilaa. Siinä kävellessään ministeriöläinen veti hupun päähänsä hieman kasvojen suojaksi.
"Bryan," Will sanoi naurahtaen, "Bryan, Bryan, Bryan.. Etkai sinä häpeä seuraasi?"
Will naureskeli itsekseen katsellen sitten ohikulkevaa sakkia. Ministeriöläisiä, kuolonsyöjiä, kiltalaisia, normaaleja velhoja.. Paikka tosiaan oli neutraali.
”Ei ole enää pitkä matka” Bryan mutisi hänen edellään. Will ei vastannut tähän vaan jatkoi hiljaisena ja mietteliäänä kulkemistaan miehen perässä. Hän ei sinänsä uskonut tilanteen olevan tosi, mutta tosi se oli. Hän vilkuili ympärilleen. Tottahan tämä voisi olla ansa, mutta Will epäili sitä. Ei Bryan alkaisi tosissaan haastamaan riitaa paikassa, missä oli sekä hänen porukkaansa että Willin porukkaa. Pieni kahnaus voisi aiheuttaa aikamoisen sodan ns. hyvien ja pahojen välille. Ja Bryan tuskin halusi enempää verta käsiinsä..

"Minua mikään arveluta," Will sanoi kuulostaen rehelliseltä, "koska et sinä ole mikään tappaja etkä alkaisi haastamaan riitaa julkisesti edes neutraalissa kuppilassa.. Varsinkaan siellä."
"Sinä et tunne minua", Bryan vastasi hiljaisella äänellä. "Et tiedä murto-osaakaan McDonnell." Itseasiassa Bryankaan ei tuntenut itseään täysin. Ei hän pitänyt itseään tappajana, mutta kuka tiesi jos tilanne pakottaisi hänet siihen... Bryan ei osannut sanoa varmaksi sitä etteikö hänestä missään tilanteessa olisi tappajaksi.

"Harmillista ettet luota," Will lisäsi, "minä lähinnä nimenomaan luotan sinuun.. tänään. Vaikka nyt yrititkin hakata minut tuossa äsken mutta se kai johtui vain väärinkäsityksestä?"
Bryan naurahti nyt aidosti ja vastasi: "Joo, väärinkäsityksestä hyvinkin... mutta en minä lähde sitä anteeksipyytelemään."
Bryan viittoi Willin sivukadulle ja lähti ohjaamaan häntä kohti tätä kyseistä neutraalia kuppilaa. Samalla hän veti hupun kasvojensa peitoksi.
"Bryan," Will sanoi naurahtaen, "Bryan, Bryan, Bryan.. Etkai sinä häpeä seuraasi?"
"No, ihan rehellisesti sanottuna en minä sitä halua mainostaakaan", Bryan hymähti sarkastisesti,
”Ei ole enää pitkä matka” mies mutisi sitten hetken kuluttua. Will ei vastannut tähän vaan jatkoi hiljaisena kulkemistaan Bryanin perässä perässä.
Päästyään kuppilan luo, Bryan riuhtaisi oven auki ja nyökäsi Willille. "Sinä ensin, ole hyvä."

"Minua mikään arveluta," Will sanoi,"koska et sinä ole mikään tappaja etkä alkaisi haastamaan riitaa julkisesti edes neutraalissa kuppilassa.. Varsinkaan siellä."
"Sinä et tunne minua", Bryan vastasi hiljaisella äänellä, "Et tiedä murto-osaakaan McDonnell."
"Voi Bryan," Will naurahti, "tunnen sinut ehkä paremmin kuin uskoisitkaan.. ja uskon tietäväni myös asioita, mitä sinä et haluaisi minun tietävän."

Bryan viittoi Willin sisään kuppilaan edellään ja Willhän teki työtä käskettyä. Hän marssi suorinta tietä tiskille ja tilasi tuliviskin. Hän maksoi viskistä yhden kaljuunan.
"Etsin meille pöydän," hän ilmoitti Bryanille huomaten samassa lempinurkkauksensa olevan vapaa. Niinpä hän käveli kaikkien niiden kiltalaisten, ministeriöläisten, kuolonsyöjien ja tavallisten tallaajien ohi nurkkaukseensa istahtaen omalla paikalleen selkä seinää vasten niin että näki koko pubin ilman että tarvitsi juurikaan päätä käännellä.
Hetken kuluttua Bryan liittyi hänen seuraansa.
"Noh mitäs sinä olet duunaillut tässä sen jälkeen kun passitit minut Azkabaniin?" Will kysäisi kuin parhaalta ystävältään hörpäten samalla viskiään, "et ole liiemmin ollut uutisissa joten ei voi tietää."

"Sinä et tunne minua", Bryan vastasi hiljaisella äänellä, "Et tiedä murto-osaakaan McDonnell."
"Voi Bryan," Will naurahti, "tunnen sinut ehkä paremmin kuin uskoisitkaan.. ja uskon tietäväni myös asioita, mitä sinä et haluaisi minun tietävän."
Siinä samassa Bryan jähmettyi ja katsahti Williä epäluuloisesti silmiään siristäen. "Mitä hittoa sinä tuolla tarkoitat?" Widing tivasi toiselta. Hänellä ei ollut aavistustakaan mistä Will puhui.

Bryan viittoi Willin sisään kuppilaan edellään ja Willhän teki työtä käskettyä. Tämä marssi suorinta tietä tiskille ja tilasi tuliviskin. Bryan mietti hetkisen mitä ottaisi,
"Etsin meille pöydän," Will ilmoitti Bryanille. "Joo, siitä vaan", Bryan mutisi ja päätyi sitten itsekkin ottamaan sen tuliviskin, maksaen siitä myös yhden kaljuunan verran. Bryan huomasi Willin valinneen nurkkauksen ja asteli sinne muiden ohitse liitttyen McDonnellin seuraan.
"Noh mitäs sinä olet duunaillut tässä sen jälkeen kun passitit minut Azkabaniin?" Will kysäisi kuin parhaalta ystävältään hörpäten samalla viskiään, "et ole liiemmin ollut uutisissa joten ei voi tietää."
Bryan naurahti liioitellun kepeästi ja joi kulauksen tuliviskistään. Juoma poltteli matkalla kurkusta alas, mutta Bryan oli niin tottunut tuliviskin makuun ettei välittänyt siitä.
"Mitäpä minä. En ihmeitä", Bryan vastasi miettien samalla mitä voisi kertoa paljastamatta mitään arvokasta Willille. Tai ylipäätänsä mitään mistä Will voisi päätellä jotain arvokasta.
"Töitä, töitä ja töitä", Bryan hymähti. Hän päätti ainakin toistaiseksi vastata mahdollisimman lyhyesti, kuulostamatta kuitenkaan siltä että pätkisi vastauksiaan tarkoituksen omaisesti. "Miten itse pärjäsit Azkabanissa? Mitä teit sen jälkeen kun pääsit pakemaan?" Mies kysyi tarkkaillen toista uteliaasti harmahtavilla silmillään.

"Sinä et tunne minua. Et tiedä murto-osaakaan McDonnell."
"Voi Bryan, tunnen sinut ehkä paremmin kuin uskoisitkaan.. ja uskon tietäväni myös asioita, mitä sinä et haluaisi minun tietävän." Samassa Bryan pysähtyi kuin seinään Willin jatkaessa muutaman askeleen eteepäin virnistäen sitten itsekseen pimeyteen niin ettei Bryan nähnyt. Hänen silmänsä kiiluivat pahansuopuisuutta mutta kun hän kääntyi Bryanin puoleen, hänen kasvonsa olivat ilmeettömät. Bryan tuijotti häntä silmät sirrissä epäluuloisena. Tosiasia oli ettei Will tiennyt tuontaivaallista Bryanista, mutta hänestä oli aina niin kiva leikitellä ihmisten kanssa. Nytkin hän oli iskenyt Bryaniin pienoisen pelon siemenen ja sekös jos joku oli todella kivaa.
"Mitä hittoa sinä tuolla tarkoitat?" Bryan tivasi.
"Noh noh Bryan," Will sanoi hieman toruvaan äänensävyyn, "tiedäthän sinä meidät Kuolonsyöjät. Otamme aina selville kaiken ennen kuin teemme mitään sen suurempaa, jotta virheet pysyisivät mahdollisimman vähäisinä. Ja sinä lähetit minut Azkabaniin, joten minä olen valmistautunut kostamaan sen. Ymmärräthän että tässä tapauksessa olen tietenkin ottanut kaikki asiat selville sinusta?"
Will hymyili ja jatkoi matkaansa kohti pubia.

"Noh mitäs sinä olet duunaillut tässä sen jälkeen kun passitit minut Azkabaniin? Et ole liiemmin ollut uutisissa joten ei voi tietää."
"Mitäpä minä. En ihmeitä", Bryan vastasi hymähtäen kepeästi, "Töitä, töitä ja töitä. Miten itse pärjäsit Azkabanissa? Mitä teit sen jälkeen kun pääsit pakemaan?"
"No tiedäthän sinä minut," Will vastasi heilauttaen rennosti kättään, "kituuttelin Azkabanissa ne vuodet.. ja sitten kun Lordini suuressa mahtavuudessaan tuli meitä hakemaan, palasin hänen riveihinsä heti ensitöikseni! No mitä sen jälkeen olen tehnyt.. Tiedätkö herra ja rouva Audermoonyn kuolemat? Noh, minä muutaman kaverin kanssa olimme sen takana. Yritimme saada heitä puolellemme, mutta tappeluhan siitä syntyi.. Ai että oli hienoa loihtia pimeäpiirto pitkästä aikaa!"

"Noh noh Bryan," Will sanoi hieman toruvaan äänensävyyn, "tiedäthän sinä meidät Kuolonsyöjät. Otamme aina selville kaiken ennen kuin teemme mitään sen suurempaa, jotta virheet pysyisivät mahdollisimman vähäisinä. Ja sinä lähetit minut Azkabaniin, joten minä olen valmistautunut kostamaan sen. Ymmärräthän että tässä tapauksessa olen tietenkin ottanut kaikki asiat selville sinusta?"
Bryan kuunteli Williä tyrmistyneenä. Ei... Eihän tämä olisi mahdollista. Bluffasiko toinen? Mutta toisaalta Will tiesi Leonardostakin...
'Rauhoitu', Bryan komensi itseään. Ei pojan löytäminen olisi mikään mahdottomuus. Jos sattui tietämään sukunimen sitä kautta olisi helppo löytää sukulaisia. Minkään muun tiedon löytäminen taas ei olisi kovinkaan loogista. Toisaalta taas... Willistä ei koskaan tiennyt.
Will hymyili ja jatkoi matkaansa kohti pubia. Bryan murahti epämääräisesti ja seurasi tätä perässä.

"Töitä, töitä ja töitä. Miten itse pärjäsit Azkabanissa? Mitä teit sen jälkeen kun pääsit pakemaan?"
"No tiedäthän sinä minut," Will vastasi heilauttaen rennosti kättään, Bryan nyökkäsi jäykästi samalla kun kuunteli kuinka kuolonsyöjä jatkoi: "kituuttelin Azkabanissa ne vuodet.. ja sitten kun Lordini suuressa mahtavuudessaan tuli meitä hakemaan, palasin hänen riveihinsä heti ensitöikseni! No mitä sen jälkeen olen tehnyt.. Tiedätkö herra ja rouva Audermoonyn kuolemat? Noh, minä muutaman kaverin kanssa olimme sen takana. Yritimme saada heitä puolellemme, mutta tappeluhan siitä syntyi.. Ai että oli hienoa loihtia pimeäpiirto pitkästä aikaa!"
Bryan irvisti pienesti ja hänen kasvoiltaan paistoi halveksunta toista kohtaan, mutta mies ei kuitenkaan sanonut mitään. Will oli sekaisin pahemman kerran. Hän rupatteli noita asioita kaikessa rauhassa aurorille joka sattui olemaan killassa.
"Vai niin", Bryan hymähti. "Sinä et ole muuttunut lainkaan."

"Vai niin", Bryan hymähti Willin kerrottua kuulumisensa, "Sinä et ole muuttunut lainkaan." Will hymähti hieman heittäen sitten pöydällä olevasta kulhosta muutaman maapähkinän suuhunsa hörpäten pähkinöiden perään pienen tujauksen tuliviskiä.
"Samaa voisi sanoa sinusta," Will naurahti pienesti, "olet aina ollut yhtä puhelias ja avautuva, mutta voisit nyt välillä vähän valaista tekemisistäsi. Minä tässä juuri tein tunnustuksen murhasta ministeriöläiselle ja sinä edelleen jaksat leikkiä tuppisuuta. Bryan, en usko että pystyt kertomaan minulle mitään niin järisyttävää että toimittaisin ne tiedot pimeyden lordille. Luultavasti lordi tietää jo kaiken sen mitä sinäkin.. ja jos ei niin se on vain ajankysymys koska hän ne saa tietää. Emme ole olleet toimettomia Killan ja ministeriön suhteen." Will virnisti pirullisesti hörpäten jälleen tuliviskiään. Todentotta he oliat asettaneet monia kuolonsyöjiä ministeriön riveihin.. tai siis puhuneet ministeriön ihmisiä puolelleen ja nämä olivat vapaaehtoisesti liittyneet kannattamaan pimeyden lordia.. ja Killassa vaikutti Severus Kalkaros, johon Albus Dumbledore luottaisi vaikka oman henkensä. Will hymähti pienesti ajatukselle. Mitä Albus sanoisikaan jos tietäisi Kalkaroksen pettäneen Kiltalaiset? Aivan, Will ajatteli pettänyt koska hän oli vahvasti sitä mieltä että kerran Severus oli luiskahtanut takaisin hyvän puolelle mutta.. No pimeyden lordi kyllä tiesi kehen saattoi luottaa ja kehen ei, ja jos ei pystynyt niin se oli sitten sen tarun loppu.

"Ne puhuvat että Albus Dumbledore on menettämässä otettaan koulun suhteen," Will sanoi kehitellen jotain keskustelun tynkää ja arveli että noista asioista ministeriöläiset mahdollisesti puhuisivat keskenään, "ja Päivän Profeetta on myös toitottanut ettei taikaministeri Toffeekaan ole enää elämänsä voimissa.. Mitä mieltä sinä kummankin suurenta tukijana olet?" Will hörppäsi jälleen tuliviskiä sättien nyt hieman itseään. Tuskinpa Bryan mitään sanoisi tähänkään, mistä ihmeestä ministeriöläiset keskenään puhuivat? Säästä? Willin mieleen ei kertakaikkiaan noussut sen kummempia ajatuksia kuin työt ja sää.. ja työstä Bryan nyt ei tuntunut olevan halukas puhumaan.

"Sinä et ole muuttunut lainkaan."
"Samaa voisi sanoa sinusta," Will naurahti pienesti, saaden Bryanin kohottamaan toista kulmaansa "olet aina ollut yhtä puhelias ja avautuva, mutta voisit nyt välillä vähän valaista tekemisistäsi. Minä tässä juuri tein tunnustuksen murhasta ministeriöläiselle ja sinä edelleen jaksat leikkiä tuppisuuta. Bryan, en usko että pystyt kertomaan minulle mitään niin järisyttävää että toimittaisin ne tiedot pimeyden lordille. Luultavasti lordi tietää jo kaiken sen mitä sinäkin.. ja jos ei niin se on vain ajankysymys koska hän ne saa tietää. Emme ole olleet toimettomia Killan ja ministeriön suhteen." Will virnisti pirullisesti hörpäten jälleen tuliviskiään. Bryan mietti hetken ja totesi että Will oli luultavasti oikeassa. Varsinkin ministeriön suhteen, mutta Bryan ei olisi halunnut ottaa riskejä näin tärkeässä asiassa.
"No rakastan kalastamista vaikka se lasketaan jästien jutuksi joten olen tehnyt sitä melkoisen paljon vapaa-ajallani", Bryan vastasi sarkastisesti. "Mitä muuta haluat tietää jännittävästä elämästäni?" Bryan tutkaili Williä silmät viiruina jonkin aikaa, mutta pudisteli sitten päätään ja vastasi: "Totta puhuen olen seurannut jästejä nyt aika läheltä. Kummallista etteivät ne aavistele mistään mitään mitä on tapahtumassa. Uutisissa puhutaan jostain saakelin vesihiihtävistä undulaateista." Bryan hymähti ja joi tuliviskiään, muttei sanonut mitään enempää. Siinä Willille jotain pientä, se saisi riittää tällä kertaa ellei tuliviski saisi Bryania suulaammaksi.

"Ne puhuvat että Albus Dumbledore on menettämässä otettaan koulun suhteen," Will sanoi selvästikin kehitellen jotain keskustelun tynkää , "ja Päivän Profeetta on myös toitottanut ettei taikaministeri Toffeekaan ole enää elämänsä voimissa.. Mitä mieltä sinä kummankin suurenta tukijana olet?" Will hörppäsi jälleen tuliviskiä ja Bryan katsahti tätä vakavana. "Toffee ei usko että hän on palannut", Bryan sanoi hiljaa ohittaen Willin Dumbledore huomion. Bryan itse luotti Dubmledoreen kuin vuoreen, mutta se ei ollut asia jota hän olisi halunnut käydä läpi McDonnellin kanssa. "Tai sitten Toffee ei ainakaan halua myöntää sitä. Hän kiisti niiden ankeuttajien hyökkäyksenkin koska olisihan se suuri tappio ministeriölle... ja suuren suuri munaus hänelle itselleen." Tässä välissä Bryan kulautti alas kurkustaan aimon annoksen tuliviskiä ja jatkoi: "Oli miten oli, Toffee on täysi ääliö ja toivon täydestä sydämestäni että se idiootti potkitaan jossain vaiheessa pellolle."

"No rakastan kalastamista vaikka se lasketaan jästien jutuksi joten olen tehnyt sitä melkoisen paljon vapaa-ajallani", Bryan vastasi sarkastisesti, "Mitä muuta haluat tietää jännittävästä elämästäni?" Bryan katsoi Williä silmät viiruina ja toinen katsoi takaisin hymyillen rentona, aivan kuin puhuisi entiselle koulukaverilleen säästä.
"No kukin tavlaa tyylillään," Will sanoi, "isäni vei kerran minut ja veljeni kalaan kun olimme pieniä. Koukkuni jäi jonkun jästin korvaan joten siihen loppui isäni mielestä meikäläisen kalastusreissut.. Noh nykyään tuo kalasteleminen onkin sitten jotain muuta."

"Totta puhuen olen seurannut jästejä nyt aika läheltä," Bryan sanoi, "Kummallista etteivät ne aavistele mistään mitään mitä on tapahtumassa. Uutisissa puhutaan jostain saakelin vesihiihtävistä undulaateista." Will oli juuri hörppäämässä tuliviskiään, mutta meinasikin naurunpyrähdyksen johdosta tukehtua viskiinsä. Onko mitään pahempaa kuin viski nenässä?! Ei, ei ainakaan sillä hetkellä Willin mielestä. Will nielaisi viskin kirpistellen sitten kasvojaan viskin tulisuuden johdosta.
"Äh," hän henkäisi venytellen hieman kasvojaan jotta tunne katoaisi. Sitten hän pyyhkäisi vedet silmistään ja naurahti jälleen:
"Vesihiihtävistä undulaateista," hän sanoi naureskellen, "yeah, se oli erään kaverini tekosia kun hänellä oli tylsä päivä." Hän hörppäsi viimeiset tippansa tuliviskistään.
"Ei sinänsä se oli ihan hauskaa," Will sanoi, "joo-o, usko tai älä! Kyllä me Kuolonsyöjätkin hauskaa pidämme.. Tosin yleensä huvit ovat vähän toisenlaiset mutta joskus tälläisistäkin pikku kepposista sielu, oli se kuinka musta tahansa, nauttii."
"Otatko toisen?" Will kysäisi nyökäten Bryanin viskin suuntaan muttei odottanut miehen vastausta vaan sormiaan napsauttamalla tilasi kaksi tuliviskiä.

"Toffee ei usko että hän on palannut", Bryan vastasi Willin kysymykseen skipaten ketterästi Albus Dumbledoren. Will hymähti hieman tajutessaan skippauksen.
"Tai sitten Toffee ei ainakaan halua myöntää sitä," Bryan jatkoi, "Hän kiisti niiden ankeuttajien hyökkäyksenkin koska olisihan se suuri tappio ministeriölle... ja suuren suuri munaus hänelle itselleen."
"No voi ny saakeli," Will mutisi muka loukkaantuneena, "mitä meidän pitää tehdä että se käppänä tajuaisi että lordi on palannut?" Hän naurahti, "Pitääkö meidän tulla tanssimaan ripaskaa hänen toimistoonsa pukeutuneina päästäisiksi ja hoilata samalla jotain ukkonoaa?!" will naurahti omalle sutkautuksellene kuvitellen samalla Lucius Malfoyn, Bellatrix Lestrangen, Peter Piskuilanin ja Severus Kalkaroksen tanssimassa ripaskaa. Hänen viskitilauksensa saapui parahiksi punaiseen kaapuun sonnustautuneen naisen tuomana. Hän maksoi kaksi kaljuunaa ja hörppäsi viskiä.
"Se voisi tosin olla meidän viimeinen tekomme," Will sanoi jatkaen ripaskajuttuaan, "en usko että kukaan velhomaailmassa, ja vähiten pimeyden lordi, ottaisi meitä tosissaan sen jälkeen."

"Oli miten oli, Toffee on täysi ääliö ja toivon täydestä sydämestäni että se idiootti potkitaan jossain vaiheessa pellolle." Bryan sanoi kulautettuaan ensimmäisen viskilasillisensa tyhjäksi.
"Ohhoh!" Will puuskahti hämmästyneenä, "mikäs ministeriöläisen on noin tuohuksiinsa saanut? Jos syy on se ettei Toffee usko pimeyden lordin paluuseen niin olet väärällä puolella poika, meidän joukoissa sinun pitäisi olla! Ei sinänsä.. En usko että sinunkaltaisiasi joukkoihimme hyväksytäisiin." Will piti tauon hörpäten viskiä.
"Saat ottaa tuon kohteliaisuutena," hän sanoi, "jos haluat.."

Tässä välissä Bryan kulautti alas kurkustaan aimon annoksen tuliviskiä ja jatkoi: "Oli miten oli, Toffee on täysi ääliö ja toivon täydestä sydämestäni että se idiootti potkitaan jossain vaiheessa pellolle."

"No kukin tavlaa tyylillään," Will sanoi, "isäni vei kerran minut ja veljeni kalaan kun olimme pieniä. Koukkuni jäi jonkun jästin korvaan joten siihen loppui isäni mielestä meikäläisen kalastusreissut.. Noh nykyään tuo kalasteleminen onkin sitten jotain muuta."
Bryan pudisteli päätään kysyen: "Saatko sinä oikeasti kaikesta normaalista täysin friikkiä?"

"Vesihiihtävistä undulaateista," Will sanoi naureskellen, "yeah, se oli erään kaverini tekosia kun hänellä oli tylsä päivä." Hän hörppäsi viimeiset tippansa tuliviskistään.
Bryan ei osannut muuta kuin toljottaa Williä typertyneenä. "Sinä vitsailet, vai mitä?" Bryan naurahti jokseenkin kireästi.
"Ei sinänsä se oli ihan hauskaa," Will sanoi. "Mitä?!" Bryan älähti hölmistyneenä. Hänellä ei ollut aavistustakaan että se olisi voinut olla kuolonsyöjien tekosia!
"joo-o, usko tai älä! Kyllä me Kuolonsyöjätkin hauskaa pidämme.. Tosin yleensä huvit ovat vähän toisenlaiset mutta joskus tälläisistäkin pikku kepposista sielu, oli se kuinka musta tahansa, nauttii."
Nyt Bryan repesi aitoon nauruun: "Uskomaton päähänpistos!"
"Otatko toisen?" Will kysäisi nyökäten Bryanin viskin suuntaan muttei odottanut miehen vastausta vaan sormiaan napsauttamalla tilasi kaksi tuliviskiä.
"Kiitos", Bryan vastasi virnistäen. "Hui hitto... sinun täytyy joskus kertoa minulle muutama vinkki hauskanpitoon, niin kauan kunhan siihen ei liity pimeää taikuutta. Nauru tekisi minulle hyvää."
Kieroutuneessa mielessään Bryan mietti jo että yhtä hölmöjen päähänpistosten takia Will ja David voisivat tulla hyvin juttuun... Tai sitten eivät.

"No voi ny saakeli," Will mutisi muka loukkaantuneena, "mitä meidän pitää tehdä että se käppänä tajuaisi että lordi on palannut?" Hän naurahti, "Pitääkö meidän tulla tanssimaan ripaskaa hänen toimistoonsa pukeutuneina päästäisiksi ja hoilata samalla jotain ukkonoaa?!" Will naurahti omalle sutkautuksellene saaden Bryaninkin naurahtamaan. "Se vasta olisi hulvaton näky", Bryan tokaisi pieni hymynpoikanen huulillaan, mutta koetti taas vakavoitua. Willin viskitilaus saapui parahiksi punaiseen kaapuun sonnustautuneen naisen tuomana. Mies maksoi kaksi kaljuunaa ja hörppäsi viskiä.
"Se voisi tosin olla meidän viimeinen tekomme," Will sanoi jatkaen ripaskajuttuaan, "en usko että kukaan velhomaailmassa, ja vähiten pimeyden lordi, ottaisi meitä tosissaan sen jälkeen."
"No sinäpä sen sanoit", Bryan myönsi pudistellen päätään ja katsahti Williä nyt selkeästi rentoutuneempana.

"Oli miten oli, Toffee on täysi ääliö ja toivon täydestä sydämestäni että se idiootti potkitaan jossain vaiheessa pellolle." Bryan sanoi kulautettuaan ensimmäisen viskilasillisensa tyhjäksi.
"Ohhoh!" Will puuskahti hämmästyneenä, "mikäs ministeriöläisen on noin tuohuksiinsa saanut? Jos syy on se ettei Toffee usko pimeyden lordin paluuseen niin olet väärällä puolella poika, meidän joukoissa sinun pitäisi olla! Ei sinänsä.. En usko että sinunkaltaisiasi joukkoihimme hyväksytäisiin." Will piti tauon hörpäten viskiä. Bryan nappasi toisen viskilasinsa ja katsahti Williä toinen kulma koholla.
"Saat ottaa tuon kohteliaisuutena," Will sanoi, "jos haluat.."
"Niin otankin, mutta kaipaan perusteita", Bryan tokaisi pamauttaen viskilasinsa takaisin pöytään. "Mikä minussa on vialla etten kelpaisi teidän sakkiinne? Se etten ole koskaan laittanut undulaatteja vesihiihtämään?" Mies kysyi yllättyneenä.
"Vaiko se että minulla on vielä inhimillisyys tallella?" Bryan kysäisi loppuun vähän ilkeämpään sävyyn. Mies tarttui tuliviskiinsä ja kulautti sen taas tyhjäksi. "Huh huh...", mies irvisti tuntiessaan kuinka litku alkoi nousta päähän. "Minun ei varmaan pitäisi juoda yhtään enempää... Mutta toisaalta, mitäs helvetin väliä sillä on. Kolmas kerta toden sanoo! Minä tilaan meille vielä yhdet, tarjoan sinun juomasi", Bryan päätti ja viittoi tarjoilijan luokseen. "Tuo vielä yhdet."
Tarjoilija nyökkäsi epäröiden, mutta kipitti sitten matkoihinsa hakemaan lisää tuliviskiä miehille.

"No kukin tavlaa tyylillään," Will sanoi, "isäni vei kerran minut ja veljeni kalaan kun olimme pieniä. Koukkuni jäi jonkun jästin korvaan joten siihen loppui isäni mielestä meikäläisen kalastusreissut.. Noh nykyään tuo kalasteleminen onkin sitten jotain muuta."
"Saatko sinä oikeasti kaikesta normaalista täysin friikkiä?" Bryan kysyi päätään pudistellen. Will naurahti.
"No en tiedä," Will sanoi totuudenmukaisesti, "ehkä se mikä on sinun mielestäsi friikkiä, on minun mielestäni täysin normaalia? Tai sitten minä vain olen.. friikki. Mutta hei! Sitten meitä on kaksi!" Will naurahti katsellen odottavasti tiskille päin, josko viskilasit saapuisivat piakkoin.

"Joo-o, usko tai älä! Kyllä me Kuolonsyöjätkin hauskaa pidämme.. Tosin yleensä huvit ovat vähän toisenlaiset mutta joskus tälläisistäkin pikku kepposista sielu, oli se kuinka musta tahansa, nauttii."
"Uskomaton päähänpistos!" Bryan sanoi nauraen.
"No mitä sinä tekisit päiväsaikaan järvellä, joka kuhisee sekä jästejä että ministeriöläisiä?!" Will kysyi naurahtaen mutta vakavoitui sitten hieman, "ainiin.. Tosiaan sinähän olisit ongella." Hän piruili.
"Otatko toisen?" Will kysäisi nyökäten Bryanin viskin suuntaan muttei odottanut miehen vastausta vaan sormiaan napsauttamalla tilasi kaksi tuliviskiä.
"Kiitos", Bryan vastasi virnistäen, "Hui hitto... sinun täytyy joskus kertoa minulle muutama vinkki hauskanpitoon, niin kauan kunhan siihen ei liity pimeää taikuutta. Nauru tekisi minulle hyvää."
"Nauru todellakin tekisi sinulle hyvää!" Will myönsi pysähtyen sitten ajattelemaan, "hmm.. Jotenkin ei käy järkeen että Kuolonsyöjä sanoi juuri noin ministeriöläiselle."

"Se vasta olisi hulvaton näky," Bryan myönsi Willin kerrottua ripaska-suunnitelmansa.
"Se voisi tosin olla meidän viimeinen tekomme," Will sanoi jatkaen ripaskajuttuaan, "en usko että kukaan velhomaailmassa, ja vähiten pimeyden lordi, ottaisi meitä tosissaan sen jälkeen."
"No sinäpä sen sanoit," Bryan sanoi nyt rennompana. Will naurahti hörpäten jälleen tuliviskiään.

"Oli miten oli, Toffee on täysi ääliö ja toivon täydestä sydämestäni että se idiootti potkitaan jossain vaiheessa pellolle."
"Ohhoh! Mikäs ministeriöläisen on noin tuohuksiinsa saanut? Jos syy on se ettei Toffee usko pimeyden lordin paluuseen niin olet väärällä puolella poika, meidän joukoissa sinun pitäisi olla! Ei sinänsä.. En usko että sinunkaltaisiasi joukkoihimme hyväksytäisiin. Saat ottaa tuon kohteliaisuutena, jos haluat.."
"Niin otankin, mutta kaipaan perusteita", Bryan tokaisi pamauttaen viskilasinsa takaisin pöytään, "Mikä minussa on vialla etten kelpaisi teidän sakkiinne? Se etten ole koskaan laittanut undulaatteja vesihiihtämään? Vaiko se että minulla on vielä inhimillisyys tallella?" Viimeisen lauseensa Bryan kysyi hieman ilkeenpään sävyyn mutta se meni Williltä tehokkaasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen sijaan hän takertui ensimmäiseen lauseeseen..
"Mitä?!" Will älähti iskien oman lasinsakin pöytään ja kumartuen hämmästyneenä vähän lähemmäs Bryania, "etkö sinä ole koskaan laittanut undulaatteja vesihiihtämään?! Outo mies.. Mutta hei, en viitsi pilata tätä hetkeä alkamalla selittää sinulle erilaisista syistä mikset kelpaisi meidän joukkoihimme."

"Huh huh...", Bryan sanoi irvistellen, "Minun ei varmaan pitäisi juoda yhtään enempää... Mutta toisaalta, mitäs helvetin väliä sillä on. Kolmas kerta toden sanoo! Minä tilaan meille vielä yhdet, tarjoan sinun juomasi", Bryan päätti ja viittoi tarjoilijan luokseen. "Tuo vielä yhdet." Will katsahti tarjoilijaa leveä hymy kasvoillaan, mutta tarjoilija katsoi heitä hieman oudoksuen. Hauskaa tässä oli Willin mielestä se, että tarjoilija tiesi/tunsi asiakkaansa enemmän tai vähemmän ja varmasti tuo nainenkin tiesi etteivät Will ja Bryan olleet samalla puolella.
"Älä motkota siinä nainen!" Will sanoi virnistäen, "etkö ole ikinä nähnyt kuolonsyöjää ja ministeriöläistä tuliviskillä?" Will piti tauon katsoen hetken Bryaniin mietteliäänä.
"Et kyllä varmaan," hän totesi tarjoilijalle, "mutta kerta se on ensimmäinenkin! Noniin, hophop! Tuoppas miehen tilaus!" Tarjoilija lähti niine hyvineen takaisin tiskille ja Will katsoi hetken tämän perään siirtäen sitten katseensa Bryaniin.
"Outoa sakkia täällä," hän totesi viitaten tarjoilijaan, "luulisi että tuokin on nähnyt jo kaiken mutta ei ilmeisesti.."

"No en tiedä," Will sanoi totuudenmukaisesti, "ehkä se mikä on sinun mielestäsi friikkiä, on minun mielestäni täysin normaalia? Tai sitten minä vain olen.. friikki. Mutta hei! Sitten meitä on kaksi!" Will naurahti katsellen odottavasti tiskille päin, josko viskilasit saapuisivat piakkoin.
"Mitä sinä nyt tuolla taas tarkoitat? Bryan äyskähti toiselle. "Minä olen kunnon kansalainen järki päässä enkä mikään luonnonoikku!"

"Nauru todellakin tekisi sinulle hyvää!" Will myönsi pysähtyen sitten ajattelemaan, "hmm.. Jotenkin ei käy järkeen että Kuolonsyöjä sanoi juuri noin ministeriöläiselle."
"Miten vaan", Bryan tokaisi olkiaan kohauttaen.

"Mitä?!" Will älähti iskien oman lasinsakin pöytään ja kumartuen hämmästyneenä vähän lähemmäs Bryania, "etkö sinä ole koskaan laittanut undulaatteja vesihiihtämään?! Outo mies.. Mutta hei, en viitsi pilata tätä hetkeä alkamalla selittää sinulle erilaisista syistä mikset kelpaisi meidän joukkoihimme."
"Tätä hetkeä?" Bryan kysyi maireasti hymyillen. "No, mutta mitä hetkeä, McDonnell? Et kai sinä suinkaan väitä että sinulla on hauskaa?"

"Älä motkota siinä nainen!" Will sanoi virnistäen, "etkö ole ikinä nähnyt kuolonsyöjää ja ministeriöläistä tuliviskillä?" Will piti tauon katsoen hetken Bryaniin mietteliäänä. Bryan pudisteli päätään. Ei hän ainakaan ollut koskaan aiemmin törmännyt samankaltaiseen tilanteeseen.
"Et kyllä varmaan," Will totesi tarjoilijalle, "mutta kerta se on ensimmäinenkin! Noniin, hophop! Tuoppas miehen tilaus!"
Bryan naurahti ja katsahti sitten Williä virnuillen.
"Outoa sakkia täällä," McDonnell totesi viitaten tarjoilijaan, "luulisi että tuokin on nähnyt jo kaiken mutta ei ilmeisesti.."
"Joo, niin luulisi. Ja pitäisihän niiden osata palvella asiakasta kuin asiakasta ammattitaitoisesti eikä vain pällistellä hölmistyneenä", Bryan huomautti ja repesi sitten taas pienimuotoiseen nauruun: "Enpä olisi uskonut että tämä päivä tulee vastaan. Juon tuliviskiä kuolonsyöjän kanssa jonka passitin Azkabaniin! Miten me tähän tilanteeseen päädyttiin?"

"Mitä sinä nyt tuolla taas tarkoitat? Bryan äyskähti toiselle. "Minä olen kunnon kansalainen järki päässä enkä mikään luonnonoikku!"
"Kunnon kansalainen?!" Will äyskähti naurahtaen, "sinä vai? Minä luonnonoikku? Kuuleppas herraseni. Kuinka moni rehti, kunnon kansalainen ryyppää Kuolonsyöjän kanssa?"

"Mitä?!" Will älähti iskien oman lasinsakin pöytään ja kumartuen hämmästyneenä vähän lähemmäs Bryania, "etkö sinä ole koskaan laittanut undulaatteja vesihiihtämään?! Outo mies.. Mutta hei, en viitsi pilata tätä hetkeä alkamalla selittää sinulle erilaisista syistä mikset kelpaisi meidän joukkoihimme."
"Tätä hetkeä?" Bryan kysyi maireasti hymyillen. "No, mutta mitä hetkeä, McDonnell? Et kai sinä suinkaan väitä että sinulla on hauskaa?"
"No totta helvetissä mulla on hauskaa," Will totesi epäuskoisena, "vai näytänkö siltä että itkisin tai yrittäisin noitua sinut?" Will naurahti sanojensa päätteeksi.
"Olen pettynyt jos sinulla ei ole edes pikkiriikkisen hauskaa," Will sanoi, "pyysit minua esittelemään jotakin tapoja pitää hauskaa ja tässä on yksi."

"Outoa sakkia täällä, luulisi että tuokin on nähnyt jo kaiken mutta ei ilmeisesti.."
"Joo, niin luulisi. Ja pitäisihän niiden osata palvella asiakasta kuin asiakasta ammattitaitoisesti eikä vain pällistellä hölmistyneenä", Bryan huomautti ja repesi sitten taas pienimuotoiseen nauruun: "Enpä olisi uskonut että tämä päivä tulee vastaan. Juon tuliviskiä kuolonsyöjän kanssa jonka passitin Azkabaniin! Miten me tähän tilanteeseen päädyttiin?"
"Ei aavistustakaan," Will sanoi, "mutta se on varmaa että jos maailmassa on joku kohtalo tai jotain niin se leikkii nyt aika ankarasti meidän kanssa. Sille pitäisi antaa vähän kurinpalautusta." Will naurahti ottaen vastaan tarjoilijan tuoman tuliviskin.
"Meidän pitäisi ehkä kohottaa malja," Will totesi virnistellen, "mutta mille ihmeelle ministeriöläinen ja Kuolonsyöjä voisivat kohottaa maljan.. sitä en tiedä. Sinä?"

"Kunnon kansalainen?!" Will äyskähti naurahtaen, "sinä vai? Minä luonnonoikku? Kuuleppas herraseni. Kuinka moni rehti, kunnon kansalainen ryyppää Kuolonsyöjän kanssa?"
'Auts. Pointti.'
"Humaltunut kunnon kansalainen joka pelasti oman nahkansa tällä tavoin?" Bryan kysäisi ja katsahti Williä silmät suurina.

"Tätä hetkeä?" Bryan kysyi maireasti hymyillen. "No, mutta mitä hetkeä, McDonnell? Et kai sinä suinkaan väitä että sinulla on hauskaa?"
"No totta helvetissä mulla on hauskaa," Will totesi epäuskoisena, saaden Bryanin hämilleen "vai näytänkö siltä että itkisin tai yrittäisin noitua sinut?" Will naurahti sanojensa päätteeksi.
"No, et oikeastaan...", Bryan vastasi epäröiden ja täysin hämmentyneenä.
"Olen pettynyt jos sinulla ei ole edes pikkiriikkisen hauskaa," Will sanoi, "pyysit minua esittelemään jotakin tapoja pitää hauskaa ja tässä on yksi."
"Mmm...", Bryan mietti hetken ja tuijotteli hämillisenä viskilasiaan. "No, pakko sanoa että kyllä minulla on vähän hauskaa", Bryan myönsi vastahakoisesti, mutta vilpittömästi. "En vain tajua että miten helvetissä se on mahdollista."

"Enpä olisi uskonut että tämä päivä tulee vastaan. Juon tuliviskiä kuolonsyöjän kanssa jonka passitin Azkabaniin! Miten me tähän tilanteeseen päädyttiin?"
"Ei aavistustakaan," Will sanoi, "mutta se on varmaa että jos maailmassa on joku kohtalo tai jotain niin se leikkii nyt aika ankarasti meidän kanssa. Sille pitäisi antaa vähän kurinpalautusta." Will naurahti ottaen vastaan tarjoilijan tuoman tuliviskin. "Fakta!" Bryan yhtyi Willin huomioon ja otti itsekkin tuliviskinsä.
"Meidän pitäisi ehkä kohottaa malja," Will totesi virnistellen, "mutta mille ihmeelle ministeriöläinen ja Kuolonsyöjä voisivat kohottaa maljan.. sitä en tiedä. Sinä?"
Bryan mietti hetken ja kohotti lasinsa skoolatakseen ja tokaisi: "Vaikka elämän arvaamattomuudelle tai kohtalolle?"