Okay, I need Joker on my side (Japani, Raito feat Jokeri)

[[Muuttelen jos tahdot, mutta laitoin nyt näin xD Eli Jokeri mukaan <3]]

Raito nojaili mietteliäänä syrjäisella kujalla olevan hylätyn rakennuksen seinään samalla kun sujautti nopeasti Death Notesta revityn paperin palan lompakkoonsa. Hän oli sopinut tapaamisen Jokerin kanssa ja odotti tätä saapuvaksi. Nuorukainen hymähti vaitonaisena. Kaikki oli sujunut mallikkaasti jonkin aikaa. Miksipä ei, kun Raito ei jättänyt jälkeensä selviä jälkiä 'Minä olen Kira' tyyliin. Hänen oli vaikea kuvitella itseään tekemässä edes niin, mutta ei sitä koskaan tiennyt. Olivathan jo muutamat tuumanneet, että Raito voisi ihan hyvin olla Kira. Eikä tilannetta auttanut se, että he olivat päteviä ja hyviä etsiviä. Raito murahti turhautuneena ja puhalsi etuhiukset pois silmiltään. Mitä hän muka oli tehnyt, joka sai heidän kuvittelemaan... tajuamaan sellaisia. Hän oli ollut hyvin varovainen… johtanut heitä harhaankin ja silti.
’Kaikki on L:n syytä’ , poika ajatteli otsaansa rypistäen. Kukaan ei ollut edes yrittänyt saada Kiraa kiinni, ennen kuin se mestarietsivä oli astunut kuvioihin. Vielä vähemmän kukaan oli osannut epäillä Raito Yagamia; koulun mallioppilasta ja poliisipäällikön poikaa. Ja sitten L… Se mies antoi Raitolle päänsärkyä. Jos saataisiin selville että Raito oli Kira, salaperäinen rikollisia ja itseään jäljittäviä lainvalvojia uhkaava tappaja…

Sillä ei kylläkään uudessa maailmassa olisi mitään väliä. Silloin se, kuka on Kira, olisi palvonnan kohde. Silloin hän, Raito Yagami, olisi oikeus ja se, joka johtaisi maailmaa. Kiran tekoja ei katsottaisi enää kieroon, vaan niitä arvostettaisiin ja Kirasta tulisi Jumala. Se maailma oli jatkuvasti lähempänä, mutta silti niin kaukana. Vielä ei ollut liian aikaista kääntyä takaisin ja antautua poliisille ja joutua loppuelämäksi vankilaan katumaan syntejään, mutta hän ei voinut, eikä tekisi sitä. Se olisi tylsää niin hänen sinigamilleen Ryukille kuin Raitolle itselleenkin. Ja tämä maailma tarvitsi kipeästi parannusta. Maailman meno ei voinut jatkua näin! Mutta L ei voinut missään nimessä viipeltää pitkään elossa. Ei kun tämä oli niin lähellä. Kaiken lisäksi tämä käännytti ihmisiä Kiraa vastaan. Että Kira oli mukamas paha. Se ei kuitenkaan ollut totta. Kira oli oikeus! Hän pelasti viattomat ihmiset pahalta ja antoi mädille ihmisille ansionsa mukaan. Kirasta tulisi Jumala ja kaikki jotka vastustivat tuota Jumalaa, olivat ne jotka todellisuudessa olivat pahoja!
Raito halusi tappaa L:n, ei väliä kuinka paljon se vaatisi. Hän ei kuitenkaan ollut kyennyt tappamaan tätä vielä, koska… no, L oli asettanut niin paljon ansoja että tämän tappaminen ilman että Raitoa epäiltäisiin Kiraksi oli mahdotonta. Joten Raito oli päätellyt, että jos hän nappaisi Jokerin mukaan suunnitelmiinsa, voisi hän lavastaa toisen syylliseksi ja putsata itse kätensä koko sotkusta.

Ja nyt Jokeri oli Raiton onneksi antanut suostumuksensa tapaamiseen. Nyt Raiton täytyisi vain ylipuhua toinen ja siinä tämä miehen alku oli hyvä. Olihan hän monesti manipuloinut muita.
’Ja kun minä ja Jokeri pyyhkäisemme L:n pois elävien kirjoista…’, Raito ajatteli ja hänen huulensa kaartuivat tyytyväiseen hymyyn. ’Tapan Jokerin omin käsin tai annan Anoran ja muiden hoitaa homman!’ Aivan, Jokeri oli paha Raiton silmissä. Pahojen ihmisien täytyisi kuolla. Sitä paitsi eihän Raito voisi ottaa riskiä että toinen lavertelisi Raiton olleen mukana L:n tappamisessa.
Mikäli Raito nyt vain saisi Jokerin puolelleen. Ja mikäli he saisivat L:n hengiltä.
Raito vilkaisi rannekelloaan tyynesti, vaikka hänen sisällään piilikin pieni levottomuus. Missä toinen viipyi? Eikä Jokeri ollutkaan tulossa?

[Nyahhahhaaaaa 8D]

Siinä missä Raito nojaili talon seinämään onnellisen tietämättömänä siitä, että tämän jokaista liikettä tarkkailtiin, tämän odottama mies kyyhötti rentona talon katolla tuijottaen herkeämättä miestä. Hänen takanaan oli muutamia Narreja, jotka saisivat hoitaa hommansa ennen kuin Jokeri itse suvaisisi astua näyttämölle. Mies ei ollut tyhmä eikä siksi vaarantanut omaa henkikultaansa menemällä sivukujalle hämärään tapaamiseen sellaisen miehen kanssa, mitä hän ei juurikaan tuntenut. Sitäpaitsi mies oli vihjaillut edellisellä tapaamisella jotakin sellaista, mikä oli viitannut Jokerin tuhoon. Eihän sellaista nyt kävisi toteen mutta jokin oli kuitenkin saanut Jokerin kiinnostumaan miehen aikeista. Ei sinänsä, ei Jokeri luottanut tuohon pojankoltiaiseen missään muodossa. Se että mies oli ollut sen prinssin juhlissa ja esiintynyt sen miehen kaverina, jonka tämä nyt halusi tappaa.. Se viittasi vakaasti siihen että tuo Raito haki vain omaa etuaan koko ajan. Eli ei olisi mahdottomuus että Raito itse valehtelisi Jokerille ja todellisuudessa haluaisi vain tappaa tämän. Mutta toisaalta jos Raito tosissaan oli sen prinssin kaveri, ei tämä voisi tappaa Jokeria ennen kuin asiat olisi selvitetty ja prinssin suurin rakkaus olisi pelastettu. Jokeri naurahti ajatukselle. Voi näitä nykymaailman typeriä ihmisiä.

Jokeri kääntyi ympäri viittä pelleiksi pukeutunutta apulaistaan kohden.
"Noniin," hän sanoi kävellen näiden eteen tuttu virne kasvoillaan, "Aika toimia. Yksi teistä esittäköön minua ja menköön tuon äijän luo tiedustelemaan mikä on homman nimi. Muut voivat pitää tämän tyypin selustavahtia. Okei?"
Muut pellet vastasivat myöntävästi, mutta yksi erehtyi tekemään sen virheen että kyseenalaisti Jokerin ajatusmaailman:
"Mutta eihän meillä ole sinulta näyttävää naamaria!"
Jokeri siirsi katseensa mieheen ja asteli tämän eteen. Hitaasti hän tarttui tämän kasvoja peittävään naamariin ja otti sen tämän kasvoilta.
"Se asiahan voidaan hoitaa nopeasti, eiköstä?" Jokeri sanoi iskien miehen jonkin katolla olevan kopin seinää vasten, "Oletko koskaan miettinyt miten sain nämä arvet.. tai miltä se tuntui?"
Mies alkoi äkkiä riuhtoa kauhuissaan yrittäen päästä pakoon, koska tiesi mitä tuleman piti. Jokeri ei kuitenkaan kavahtanut vaan löi muutaman kerran miestä nyrkillä vatsaan saaden tämän kaatumaan maahan selkä edelleen seinää vasten. Jokeri laskeutui kyykkyyn tämän tasolle.
"Tiedätkös," hän aloitti, "minullakin on kerran ollut pomo." Mies tuijotti omaa pomoaan ruskeat silmät kauhusta loistaen.
"Hän oli mahtava ja viisas ja toimi aina niin kuin parhaakseen näki," Jokeri jatkoi tarinaansa, "Eikä kukaan koskaan uskaltanut kyseenalaistaa hänen ohjeitaan.. paitsi eräs tyhmä, nuori mies. Arvaat varmaankin kuka tämä oli? Kyllä, minähän se. Ainoa kerta kun toimin typerästi. Noh, pomoni asteli luokseni toistellen kysymystäni. Pelkäsin. Hän ajoi minut umpikujaan, kuten minä sinut äsken. En päässyt pakoon. Hän katsoi minua silmiin ja kysyi: Why so serious?" Jokeri keskeytti tarinansa hetkeksi nostaen miehen kasvojen korkeudelle kiiltävän partaveitsen.
"Hän näytti minulle veistään, pisti sen terän suuhuni," Jokeri asetti veitsen kauhusta kangistuneen miehen suuhun, "Sitten hän tokaisi: Let's put a smile on that face! ja sitten.." Jokeri katsahti heitä tuijottavia muita kätyreitään ja kysyi heiltä; "Why so serious?" ja samassa hän repäisi veitsellään miehen suun pielet auki ja tämä kaatui kuolleena maahan.
"Noniin," Jokeri sanoi nousten seisomaan ja rapsien housujaan, "Oliko muilla kyseenalaistettavaa?" Jäljelle jääneet narrit pudistivat nopeasti päätään.
"Hyvä," Jokeri asteli maahan tippuneen ylimääräisen maskin luo ja repäisi naamarin suunpielet auki kaivaen tämän jälkeen punaisen värin taskustaan. Hän valmisteli maskinsa naamarille ja iski sen yhden narrin käteen.
"Toimikaa," hän antoi käskynsä ja palasi aitiopaikalleen seuraamaan tilannetta. Yksi narreista vaihtoi naamarinsa ja nyt "Jokeri" ja tämän kolme apuria lähtivät alas.

Narrit ja "Jokeri" kävelivät Raitoa kohden ja pysähtyivät lähimpään valokeilaan.
"Halusit tavata," vale-Jokeri tokaisi kylmästi Raitolle, "tässä olen."

[[hui, sie pelität pelottavan hyvin Jokeria xD]]

Raito huokaisi pienesti ja harkitsi jos lähtöä, mutta kuuli sitten askelia. Raito käänsi katseensa askelien suuntaan ja huomasi kuinka Jokeri asteli häntä kohti kolmen muun kanssa.
Nämä astelivat Raitoa kohden ja pysähtyivät lähimpään valokeilaan.
"Halusit tavata," Jokeri tokaisi kylmästi Raitolle, "tässä olen." Raito katsahti toiseen kyllästyneenä tokaisten kalseasti: ”Ja mistä minä tiedän, että olet juuri se jonka halusin tavata?”
Raito tarkkaili toista terävällä katseellaan mietteliäänä. Vaikka toinen näyttikin ihan Jokerilta… ei sitä koskaan voinut olla varma. L oli käyttänyt kaksoisolento ja sijaistemppuja Raitoon niin monesti, että poika olisi typerä jos uskoisi toista saman tien. Poika oli oppinut sen ettei kannattanut luottaa keneenkään. Ei edes perheeseen tai ystäviin. Ainoa johon Raito luotti täysin, oli Raito itse. Vaikkei ollut kyllä nykyään enää kovin varma luottiko edes itseensä…
Raito irroittautui seinästä ja käveli lähemmäs toista tyynin askelin, vaikka sisimmässään häntä vähän pelotti. Sen verran mitä hän tiesi Jokerista, tämä oli arvaamaton. Olipa tämä sitten Jokeri tai joku hänen kätyreistään… ei Raito voinut olla missään vaiheessa varma siitä että oli turvassa. Toinen voisi tappaa hänet koska vain. Hän ei tuntenut Jokeria, Jokeri ei tuntenut häntä. Tuskin he kumpikaan luottaisivat kovin herkästi toisiinsa.
”Jos et voi esittää vedenpitäviä todisteita ja saada minua vakuuttumaan siitä että todella olet Jokeri, en voi jakaa tietojani kanssasi”, Raito lausahti kylmällä äänellä. Sen jälkeen hän asetti kätensä puuskaan odottavasti ja loi haastavan katseen toisen silmiin. ”No?”
Raito kuuli kuinka shinigami Ryuk käkätti hänen yläpuolellaan.
”Oletko aivan varma tästä, Raito? Pieninkin virhe ja saatat olla mennyttä.”
Nuori mies vilkaisi Ryukia sivusilmällään nopeasti mutta ei sanonut mitään. Toisin kuin hän, kukaan muu paikalla oleva ei voinut nähdä Ryukia tai kuulla tämän ääntä. Vain ne jotka olivat koskettaneet Death Notea kykenivät tunnistamaan Shinigamin hahmon ja äänen. Tällä hetkellä siis vain Raito ja Misa. ’Ihan kuin en tietäisi mitä teen’, Raito ajatteli ärtyneenä. ’Anna minun olla, pää kiinni shinigami!’

[[Lyhyt, sorry… pitää vielä opetella tätä Raitolla pelaamista ja haluan jättää siullekin pelivaraa xD]]

”Ja mistä minä tiedän, että olet juuri se jonka halusin tavata?” Raito sanoi lähtien astelemaan 'Jokeria' ja tämän tovereita kohden.
"Usko minua," vale-Jokeri tokaisi, "Et halua todisteita."
Katolla oleva oikea Jokeri kuuli ja näki kaiken mitä tapahtui ja naurahti itsekseen. Tuo hänenä esiintyvä mies ei ollut lainkaan hullumpi mutta ei silti vetänyt vertoja hänelle itselleen.
”Jos et voi esittää vedenpitäviä todisteita ja saada minua vakuuttumaan siitä että todella olet Jokeri, en voi jakaa tietojani kanssasi," Raito sanoi pysähtyen miesten eteen, "noh?"
Tällä kertaa kaikki ei mennytkään aivan niin kuin Jokeri itse oli toivonut ja oli vähällä ettei häntä esittävä pelle nyt mokannut kaikkea.. Tai no toheloi kuitenkin ja toheloinnista ei koskaan seurannut mitään hyvää. Jokeri itse siirtyi pois aitiopaikaltaan ja toimitti itsensä alas todella pikaisesti paloportaita pitkin.
"Jos et kerran halua olla yhteistyössä kanssani," vale-Jokeri vastasi Raitolle, "ehkä me sitten vain lähdemme."
Samassa kuului laukaus ja vale-Jokeri kaatui kuolleena maahan. Jokeri asteli kolmea jäljelle jäänyttä narria ja Raitoa itseään kohden Raiton takaata.
"Nykypäivänä on vaikea löytää pätevää työvoimaa," hän tokaisi puhaltaen aseestaan nousevat savut pois ja lähti kävelemään itsevarmasti muita kohden, "haluatko lisää todisteita siitä että olen se kuka väitän olevani?" Nämä sanat kuullessaan Jokerin kolme narria otti muutaman pikaisen askeleen pois päin Jokerista ja Raitosta. Jos Raito haluaisi lisää todistusaineistoa, he olisivat luultavasti juuri sitä mitä Jokeri aikoisi tälle antaa.
"Raito Yagami, oletan?" Jokeri sanoi pysähtyen muutaman metrin päähän miehestä, jota oli tullut tapaamaan.


[Ei mullakaan nyt kovin pitkää mut kyl tää varmaan lähtee pitenemään site ku päästää kunnolla peliin 8D]

"Jos et kerran halua olla yhteistyössä kanssani," vale-Jokeri vastasi Raitolle, "ehkä me sitten vain lähdemme." Siinä vaiheessa Raito oli aivan varma, että toinen ei ollut Jokeri. Jokeri ei olisi luovuttanut niin helposti.
Samassa kuului laukaus ja vale-Jokeri kaatui kuolleena maahan. Pieni hivenen kauhistunut henkäys pääsi Raiton huulilta, mutta tämä piti kuitenkin itsensä tyynenä. Hän ei voinut näyttää hermostuneisuuttaan ulospäin… se olisi merkki heikkoudesta. Raito tuijotti ruumista typertyneenä. Eihän tämän olisi pitänyt järkyttää häntä, Raito itse tappoi ihmisiä päivittäin…
"Nykypäivänä on vaikea löytää pätevää työvoimaa," ääni tokaisi hänen takaaltaan ja Raito kääntyi nopeasti puhujaan päin joka käveli itsevarmasti muita kohden. "haluatko lisää todisteita siitä että olen se kuka väitän olevani?" Nämä sanat kuullessaan Jokerin kolme narria otti muutaman pikaisen askeleen pois päin Jokerista ja Raitosta. Raito katsahti toista nyökäyttäen päätään pienesti ja sanoi: ”Eiköhän tuo riittänyt todisteeksi.”
"Raito Yagami, oletan?" Jokeri sanoi pysähtyen muutaman metrin päähän miehestä, jota oli tullut tapaamaan. ”Kyllä”, Raito vastasi tyynesti ja nojasi taas seinään. ”Mukavaa, että päätit ilmaantua paikalle. Vaikkei sinun olisi kyllä tarvinnut mutkistaa asioita lähettämällä jotakuta toista sijastasi. Minulla ei ole mitään millä voisin satuttaa sinua. Death Notekaan ei toimi sinun kohdallasi koska en tiedä nimeäsi”, Raito hymähti työntäen kädet taskuunsa. Hän oli yrittänyt tappaa toisen muistivihkolla ihan tämän nähden mutta mitään ei ollut tapahtunut.
”Ooooh, onkohan ihan hyvä juttu paljastaa hänelle että olet nyt toimintakyvytön?” Ryuk hämmästeli, mutta Raito jätti tämän kommentin huomiotta. Hänen täytyi saada Jokeri vakuuttumaan siitä että Raitolla ei ollut taka-ajatuksia. Tai olihan tällä, mutta ei mitään Jokerin tappamiseen liittyvää… Vielä.
”Minulla on ongelma”, Raito myönsi. Hän oli päättänyt että oli parasta puhua suoraan, ei tästä muuten mitään tulisi. ”Ja se ongelma on pian myös sinun ongelmasi ellet auta minua tekemään asialle jotakin.” Raito kohotti kysyvästi katseensa toiseen ja jatkoi: ”Olet varmasti kuullut etsivästä joka tunnetaan nimikkeellä ’L’.” Raito oli hetken hiljaa ja tarkkaili toisen reaktioita. Jokeri olisi todella asunut jossakin kiven alla jos ei tiennyt L:stä. ”Hänhän kuitenkin on maailman parhaana pidetty etsivä, joka on selvittänyt kaikki haluamansa tapaukset huolimatta siitä kuinka mystisiä ja vaikeita ne ovat olleet”, Raito selosti rauhallisella äänellään ja siirsi sitten katseensa hetkeksi maahan vaipuen omiin ajatuksiinsa. L oli ongelma Raitolle, etenkin nyt kun L ei ollut enää tunnettu pelkästään ihmisten maailmassa. Nykyään hänet tunnettiin muuallakin. Mutta kukaan Raiton ja tutkintayksikön lisäksi ei tiennyt L:n olinpaikkaa nimeä tai miltä tämä näytti. Kukaan ei ollut vielä yhdistänyt L:ää Ryuuzakiin. Nyt Raiton täytyi vain saada Jokeri vakuuttumaan että tämä oli uhka myös Jokerille. ”Hän on lähettänyt vankilaan kaikki, jotka on halunnut. Tuhonnut joka ikisen jonka on halunnut jos vangitseminen ei ole auttanut. Kukaan ei ole säästynyt häneltä”, Raito käänsi katseensa Jokeriin odottavasti. Toivottavasti toinen tajusi mihin Raito tähtäsi. ”Hän sattui muuten olemaan paikalla prinssi Anarigelin juhlissa, eikä hän oikein pitänyt ajatuksesta että jatkat toimiasi.”

[Sori vähän sekavaa]

”Eiköhän tuo riittänyt todisteeksi.” Raito vastasi tyynen rauhallisesti mutta Jokeri oli kuulevinaan aivan mitättömän pelon sävähdyksen pojan puheessa.. ja tämä sai Jokerin itsensä kasvoille pikaisen tyytyväisyyden virneen.
"Menkää muualle," Jokeri tokaisi narreilleen, jotka tottelivat todella kiltisti ja pian he katosivatkin kadun varjoihin.
”Mukavaa, että päätit ilmaantua paikalle. Vaikkei sinun olisi kyllä tarvinnut mutkistaa asioita lähettämällä jotakuta toista sijastasi."
"Koskaan ei voi olla varma tiedätkös," Jokeri tokaisi tähän väliin, "Sitäpaitsi tuollaisia pieniä näytöksiä on hauska järjestää vaikka tuo nyt olikin jokseenkin surkeasti onnistunut."

"Minulla ei ole mitään millä voisin satuttaa sinua. Death Notekaan ei toimi sinun kohdallasi koska en tiedä nimeäsi,” Raito sanoi. Jokeri nauroi sitä samaa kylmää hullun naurua, mitä oli kuultu myös kartanon juhlissa muutamaan otteeseen.
"Sinä sitten olet hauska," hän tokaisi, "luulitko tosissasi että pieni opuksesi saisi meikäläisen hengiltä? Kuka ihan oikeasti antaisi pojalleen nimeksi Jokeri?" Jokeri naurahti taas. Hän oli nerokas rikollinen eikä siksi jättänyt mitään arvaamisen varaan.
"Ei, eieiei," hän sanoi, "mutta kerros nyt asiasi."
”Minulla on ongelma”, Raito sanoi. Taas jotain angstipentuja joilla on muka ongelmia, Jokeri huokaisi itsekseen. Raiton kuitenkin jatkettua sepostustaan, Jokerin oli itsekseen myönnettävä olleensa hieman väärässä.. ehkä.
”Ja se ongelma on pian myös sinun ongelmasi ellet auta minua tekemään asialle jotakin,” Raito sanoi, ”Olet varmasti kuullut etsivästä joka tunnetaan nimikkeellä ’L’.” Raito piti tauon ja Jokeri katsoi tätä kulmiensa alta kuin kehottaen jatkamaan ja niin poika tekikin;
"Hänhän kuitenkin on maailman parhaana pidetty etsivä, joka on selvittänyt kaikki haluamansa tapaukset huolimatta siitä kuinka mystisiä ja vaikeita ne ovat olleet. Hän on lähettänyt vankilaan kaikki, jotka on halunnut. Tuhonnut joka ikisen jonka on halunnut jos vangitseminen ei ole auttanut. Kukaan ei ole säästynyt häneltä"
”Hän sattui muuten olemaan paikalla prinssi Anarigelin juhlissa, eikä hän oikein pitänyt ajatuksesta että jatkat toimiasi.” Raito lisäsi vielä.
".. kiinnostavaa?" Jokeri sanoi tehden äänestään tahallaan tylsistyneen vaikka tosiasiassa hän ei ollut yhtään tylsistynyt. Tämä.. L vaikutti kieltämättä aika mielenkiintoiselta tapaukselta mutta tuo poika joka hänelle nyt lateli näitä tarinoita ei tainnut olla täysin selvillä Jokerin tilanteesta ja maineesta.
"Kuuleppas poikaseni," Jokeri sanoi mairittelevalla ja itsevarmalla äänellä, "Olet tainnut unohtaa yhden suhteellisen tärkeän seikan tässä asiassa."
Jokeri asteli Raitoa kohden kierrellen tätä ja katsellen arvioivasti. Sitten hän pysähtyi aivan tämän eteen niin että miesten kasvot olivat samassa tasossa ja todella lähellä toisiaan.
"Olen Jokeri," hän sanoi kuin asia olisi itsestäänselvä, "Enkä tarvitse apulaisia. Jos koen tämän Älläsi uhkaksi, menen ja teen hänelle muutaman taikatempun jonka jälkeen hänestä ei ole enää mitään uhkaa. Miksi siis ryhtyisin sinunlaisesi pikkupojan kanssa yhteistyöhön?"

"Kuuleppas poikaseni," Jokeri sanoi mairittelevalla ja itsevarmalla äänellä, "Olet tainnut unohtaa yhden suhteellisen tärkeän seikan tässä asiassa." Raito kohotti toista kulmaansa odottaen että toinen jatkaisi.
Jokeri asteli Raitoa kohden kierrellen tätä ja katsellen arvioivasti. Sitten hän pysähtyi aivan tämän eteen niin että miesten kasvot olivat samassa tasossa ja todella lähellä toisiaan. Raito nielaisi vaivalloisesti. Tappaisiko Jokeri hänet? Tässä ja nyt? Kaikesta huolimatta Raito vastasi katseeseen lähes uhmakkaasti.
"Olen Jokeri," toinen sanoi kuin asia olisi itsestäänselvä, "Enkä tarvitse apulaisia. Jos koen tämän Älläsi uhkaksi, menen ja teen hänelle muutaman taikatempun jonka jälkeen hänestä ei ole enää mitään uhkaa. Miksi siis ryhtyisin sinunlaisesi pikkupojan kanssa yhteistyöhön?"
’Ei tarvitse apulaisia? Mitäs ne narrit sitten olivat?’, Raito ihmetteli, mutta päätti pysytellä vaiti. Hetken päästä tämän huulet kuitenkin kaartuivat maireaan hymyyn.
”Juuri tuo asenne…” Raito aloitti liiallisen pehmeällä äänellä. ”... voi koitua kohtaloksesi L:n kanssa.” Raito naurahti hivenen ivallisesti, mutta jatkoi sitten: ”En nyt tarkoita kyseenalaistaa sinua, mutta kukaan ei ole saanut häntä hengiltä. Ilman minua hän voi hoidella sinut ilman että edes näyttäytyy sinulle. Sellainen hän on.” Raito risti kädet tyytyväisenä niskansa taa jatkaen vielä: ”Hän on yksi kaikkien aikojen suurimmista neroista. Sinä et tiedä hänen henkilöllisyyttään, mutta minä tiedän. Juuri siksi minusta voisi olla hyötyä sinulle.” Raito painautui lähes huomaamattomasti seinää vasten. Hän ei oikein pitänyt siitä kuinka lähellä toinen oli häntä…
”Sinä olet nerokas, tiedän sen. Joten ajattelin että nimenomaan sinun kanssasi voisin hoidella L:n.” Raito piti katseensa tiiviisti Jokerin silmissä. Raito tunsi kuinka hänen oma sydämensä hakkasi hurjaa tahtia ja hänen kätensä vapisivat hienoisesti. Siitä huolimatta hän ei näyttänyt merkkejäkään siitä että aikoisi murtua tai luovuttaa suosiolla. ”Voi toki olla, että kykenet hoitelemaan L:n ilman minua, joskin se on hyvin epätodennäköistä. Ilman minua on suurempi mahdollisuus että hän lahtaa meidät molemmat. Miksi ottaisit riskin? Ei kai tästä nyt sentään niin paljon vaivaa olisi?”

[[EDIT. epätodennäköistä :'''D]]

Raito hymyili jotenkin maireasti mikä olisi voinut ärsyttää ketä tahansa, paitsi Jokeria.
”Juuri tuo asenne voi koitua kohtaloksesi L:n kanssa,” Raito sanoi naurahtaen ivallisesti, ”En nyt tarkoita kyseenalaistaa sinua, mutta kukaan ei ole saanut häntä hengiltä. Ilman minua hän voi hoidella sinut ilman että edes näyttäytyy sinulle. Sellainen hän on. Hän on yksi kaikkien aikojen suurimmista neroista. Sinä et tiedä hänen henkilöllisyyttään, mutta minä tiedän. Juuri siksi minusta voisi olla hyötyä sinulle.”
Jokeri kuunteli tarkkaan mitä toisella oli sydämellään ja mietti mahdollisuuksiaan. Hän piti itseään pahimpana ja neroimpana rikollisena koko maailmassa. Hän oli jo valloittanut mielestään tämän ulottuvuuden ja seuraavana olisi aika iskeä Gamarueliin ja siitä eteenpäin.
"Mistä luulet etten saisi selville tämän etsiväsi henkilöllisyyttä?" Jokeri kysäisi, "Et tosiaankaan tiedä kuka minä olen."

”Sinä olet nerokas, tiedän sen. Joten ajattelin että nimenomaan sinun kanssasi voisin hoidella L:n. Voi toki olla, että kykenet hoitelemaan L:n ilman minua, joskin se on hyvin todennäköistä. Ilman minua on suurempi mahdollisuus että hän lahtaa meidät molemmat. Miksi ottaisit riskin? Ei kai tästä nyt sentään niin paljon vaivaa olisi?” Raito jatkoi. Jokeri siirsi katseensa takaisin mieheen ja tuijotti purevasti tätä tummilla silmillään.
"Jos kerran olet niin fiksu ja kirjoinesi pystyt lahtaamaan kenet haluat," Jokeri tokaisi, "paitsi minut siis. Ja jos väität tietäväsi tämän Ällän henkilöllisyyden.. niin miksi et vain kirjoita hänen nimeään siihen kirjaasi ja asia on kerralla ohi? Miksi minun täytyisi vaivautua?"

Jokeri siirsi katseensa takaisin mieheen ja tuijotti purevasti tätä tummilla silmillään.
"Jos kerran olet niin fiksu ja kirjoinesi pystyt lahtaamaan kenet haluat," Jokeri tokaisi, "paitsi minut siis. Ja jos väität tietäväsi tämän Ällän henkilöllisyyden.. niin miksi et vain kirjoita hänen nimeään siihen kirjaasi ja asia on kerralla ohi? Miksi minun täytyisi vaivautua?"
”Tarkoitan henkilöllisyydellä sitä, että osaisin heti sanoa sinulle useiden ihmisten joukosta kuka hän on. Nimeä en tiedä, joten Death Noteen kirjoittaminen olisi sama juttu kuin sinun kohdallasi. Se ei toimisi”, Raito vastasi jo vähän ärsyyntyen kun toinen ei näyttänyt millään tajuavan. Tai kyllä Jokeri varmasti tajusi, tätä ei vain kiinnostanut. ”L:stä ei ole tietoja missään. Ei edes valokuvia. Kukaan ei tiedä hänestä mitään, mutta jos todella kuvittelet pystyväsi selvittämään hänen henkilöllisyytensä niin siitä vaan. Minä en häviä mitään kun epäonnistut.”
Raito huokaisi raskaasti. ”Mutta minkäs teen jos sinua ei kiinnosta mikään mitä sanon, ei se myöskään mene tajuntaasi, olitpa kuinka nero tahansa. Asenteella voi vaikuttaa paljon.”
Raito kirosi mielessään. Tämä ei mennyt yhtään niin kuin hän oli suunnitellut. Yleensä hän sai ihmiset tanssiman pillinsä mukaan ilman ongelmia, mutta Jokeri oli selvästi haaste hänelle.

”L:stä ei ole tietoja missään. Ei edes valokuvia. Kukaan ei tiedä hänestä mitään, mutta jos todella kuvittelet pystyväsi selvittämään hänen henkilöllisyytensä niin siitä vaan. Minä en häviä mitään kun epäonnistut. ”Mutta minkäs teen jos sinua ei kiinnosta mikään mitä sanon, ei se myöskään mene tajuntaasi, olitpa kuinka nero tahansa. Asenteella voi vaikuttaa paljon.”
"Tosta tyypistä saattaa kyllä tulla ongelma," Jokeri vastasi, "En ole idiootti. Et ole vain kovin hyvä vakuuttelemaan tiesitkös? Edelleen kysymys on ilman vastausta; mihin minä sinua todella tarvitsisin?"

Jokeri mietti mielessään asioita astellen nyt hieman kauemmas Raitosta. Jos Raito oli oikeassa, Jokerille voisi nousta taas yksi haaste esille. Tämä L vaikutti kieltämättä nerokkaalta jos hän oli saanut kaikki rikolliset telkien taa, jotka oli halunnut. Jokeri itse oli saanut kaikki muut hengiltä.. tai muutettua pahoiksi, paitsi yhden. Hänen arkivihollisensa Batman oli saanut hänet hullujen huoneelle muutamia vuosia takaperin Gotham Cityssä. Tällä ei kuitenkaan ollut ollut pokkaa tappaa häntä, joten periaatteessa Batmaninkin kaltainen supersankari oli hävinnyt hänelle. Hän oli sitäpaitsi samaisessa taistelussa muuttanut Gothamin "valkoisen ritarin" pahikseksi ja turmellut tämän mielen aiheuttamalla tälle kaksoispersoonan. Harvey Dentistä, Gothamin parhaimmasta syyttäjästä oli muutamalla öljytynnyriilä ja parilla luodilla, dynamiittipötköjä unohtamatta, muuttunut murhaaja. Ja tämä kaikki oli yksin Jokerin ansiota. Noh, Dent oli kuollut ja Batman oli ultrahyvissankarina ottanut nuo murhat omalle kontolleen. Sekin oli Jokerista hyvä asia, koska nyt Gothamin poliisivoimat ja kaikki hyvikset oikeudessa janosivat Batmania tilille. Jokeri itse oli karannut sairaalasta ja löytänyt portaalin ja nyt häntä oli entistä vaikeampi etsiä käsiinsä.

“Tosta tyypistä saattaa kyllä tulla ongelma,” Jokeri vastasi, “En ole idiootti. Et ole vain kovin hyvä vakuuttelemaan tiesitkös? Edelleen kysymys on ilman vastausta; mihin minä sinua todella tarvitsisin?”
Raito soi Jokerille kohteliaan hymyn ja punnitsi sanojaan tarkkaan ennen kuin vastasi: “L epäilee minua Kiraksi.” Raito oli hetken hiljaa. L oli toden totta ajanut hänet todella ahtaalle ja nöyryyttänyt häntä useita kertoja. Ensimmäinen nöyryytys oli kun L oli laittanut sijaisen televisioon hänen puolestaan. Raito oli tietysti suuttunut sijaisen provosoinnista ja tappanut tämän suorassa lähetyksessä luultuaan häntä L:ksi. Mutta koska oikea L olikin sitten ollut yhä elossa ja lähetys jota oli väitetty maanlaajuiseksi, olikin esitetty pelkästään Kanton alueella Japanissa, oli L näin saanut selville Kiran olinpaikan. Ja sitten muutaman muun nöyryytyksen ja tarkoin mietityn huijauksen jälkeen L oli vain jonkun ajan kuluttua rajannut epäiltyjen joukkoa niin pieneksi, että jäljellä oli enää Raito. L:llä ei kuitenkaan onneksi ollut tarpeeksi pitäviä todisteita häntä vastaan... vielä. Death Notesta luopuminen hetkeksi oli helpottanut tilannetta. Koska Raito ei ollut muistanut mitään murhista, ei hän myöskään ollut voinut paljastaa niistä mitään.

“Mutta, minä olen mukana tutkintatiimissä”, Raito jatkoi sitten katsellen toista kiinteästi. “L ajattelee olevansa turvassa vaikka olisinkin Kira, niin kauan kuin kätkee nimensä. Hän on siinä oikeassa. Niin kauan kuin en tiedä hänen nimeään, en voi tappaa häntä.” Raito toivoi ettei Jokeri menettäisi malttiaan, koska hän ei ollut vieläkään varsinaisesti vastannut toisen kysymykseen, mutta oli tulossa vastaukseen kokoajan. Raito veti syvään henkeä ja jatkoi selitystään: “L ajattelee että tutkinta voi edistyä avullani, koska olen kuitenkin auttanut muutaman poliisijutun kanssa. Hän ajattelee, että jos olen Kira, paljastan itseni ennemmin tai myöhemmin. Eli hän tutkii juttua samalla minun avustuksellani kun on ottanut minut suurennuslasinsa alle.” Raito empi hetken, miten hän jatkaisi? Jokeri sai hänet jotenkin todella levottomaksi... Näin ei ollut käynyt ennen. Eikä toisen suostuttelu mennytkään aivan niin kuten hän oli suunnitellut, mutta yrittänyttä ei laiteta. Raito päätti lopulta vastata kysymykseen: “Mihinkö sinä minua tarvitsisit? Mitä hyötyä minusta olisi sinulle? Mieti nyt, olen L:n tutkintatiimissä. Joten saan myös tutkinnan tiedot ensimmäisinä. Sen takia tiesin myös, että hän aikoo lähteä perääsi”, Raito naurahti pienesti, mutta jatkoi kuitenkin: “Eli aina kun hän suunnittelee vastaiskua sinua vastaan, minä tiedän siitä. Voin varoittaa sinua, ehkä jopa kertoa mitä hän suunnittelee. Kaiken lisäksi... olen oppinut tuntemaan L:n luonteen. Et voi väittää ettei vastustajan tuntemisesta olisi mitään hyötyä. Pidä ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä.” Raito hymähti hiljaa ja kohotti katseensa toiseen kysyen: “Vieläkö tarvitset vakuuttelua? Vai onko sinulla kenties jotain kysyttävää?”

“L epäilee minua Kiraksi,” Raito vastasi Jokerin kysymykseen hymyillen jokseenkin ärsyttävän kohteliaasti.
"Ahaaa!" Jokeri tokaisi esittäen kuin olisi saanut suurenkin älynväläyksen, "Pointti onkin siinä että.. sinä tarvitset minua." Jokeri lopetti kylmästi.
".. ainakin enemmän kuin minä sinua," hän lisäsi virnistäen omahyväisesti. Tästä oli kehkeytymässä mitä mielenkiintoisin tapaaminen.

“Mutta, minä olen mukana tutkintatiimissä”, Raito sanoi pitäen katseensa Jokerissa. Jokeri taasen tuijotti herkeämättä takaisin silmiään räpäyttämättä.
“L ajattelee olevansa turvassa vaikka olisinkin Kira, niin kauan kuin kätkee nimensä. Hän on siinä oikeassa. Niin kauan kuin en tiedä hänen nimeään, en voi tappaa häntä.”
"Et ole tainnut koskaan kuulla mistään muusta tappotyylistä kuin siitä kirjasestasi?" Jokeri huokaisi tylsistyneenä ja ehkä hieman pettyneenä. Hän oli odottanut pojalta vähän enemmän. Hän otti muutaman askeleen jälleen lähemmäs poikaa ottaen jälleen partaveitsensä esiin. Veitsessä oli hieman edellisestä uhrista jäänyttä verta. Jokeri hymähti yllättyneenä huomatessaan tämän ja kaivoi toisella kädellään pilkullisen nenäliinan esiin alkaen putsata veistä pitäen katseensa nyt teräaseessa.
"Katsos poikaseni," hän sanoi vilkaisematta Raitoa, "on olemassa sellaisia asioita kuin pistooli ja haulikko, veitset sun muut hauskat aseet. Itse käytän mieluiten veistä, tiedätkö miksi?"

“L ajattelee että tutkinta voi edistyä avullani, koska olen kuitenkin auttanut muutaman poliisijutun kanssa. Hän ajattelee, että jos olen Kira, paljastan itseni ennemmin tai myöhemmin. Eli hän tutkii juttua samalla minun avustuksellani kun on ottanut minut suurennuslasinsa alle,” Raito selitti.
"Olet joko viisas," Jokeri tokaisi, "tai sitten harvinaisen typerä. Ihmeellistä kuinka nuo kaksi asiaa kulkevat yleensä käsikädessä." Raito alkoi käyttäytymään hieman levottomaksi mikä teki Jokerin olosta entistä enemmän voittamattomamman. Hänestä oli aina yhtä nautinnollista pelata näitä pelejä tietämättömien nulikoiden kanssa. Varsinkin niiden kanssa, joista olisi hänelle vastusta.

“Mihinkö sinä minua tarvitsisit? Mitä hyötyä minusta olisi sinulle? Mieti nyt, olen L:n tutkintatiimissä. Joten saan myös tutkinnan tiedot ensimmäisinä. Sen takia tiesin myös, että hän aikoo lähteä perääsi”, Raito naurahti, mutta Jokerista nauru kuulosti hieman hermostuneelta. Miehen kasvoille nousi entistä maireampi virne. Oi, tämä peli tosiaankin oli sitä jotakin. Jokeri oli kyllä kuunnellut kaiken mitä Raitolla oli sanottavaa, koska muutenhan tapaaminen olisi ollut jokseenkin turha. Mutta miehellä oli tapana kiinnittää huomiota vastustajansa jokaiseen liikkeeseen ja myös ympäristön tarkkailu oli tärkeää.
“Eli aina kun hän suunnittelee vastaiskua sinua vastaan, minä tiedän siitä. Voin varoittaa sinua, ehkä jopa kertoa mitä hän suunnittelee. Kaiken lisäksi... olen oppinut tuntemaan L:n luonteen. Et voi väittää ettei vastustajan tuntemisesta olisi mitään hyötyä. Pidä ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä.” Raito selvensi. Jokeri naurahti aidosti.
"Vai että pitäisi minun pitää ystävät lähelläni," hän sanoi kysyvästi, "ja viholliset lähempänä? Totta, totta.. Mutta mieluiten pysyn kaukana kummastakin. Tiedätkös, ystäviin kiintyminen johtaa väistämättä surullisuuteen ja minä tälläisenä iloisena ja positiivisena.. aina hymyilevänä tyyppinä en pidä sellaisesta. Viholliset taas.. No niistä hommaillaan eroon mahdollisimman nopeasti."
“Vieläkö tarvitset vakuuttelua? Vai onko sinulla kenties jotain kysyttävää?” Raito kysyi.
"En," Jokeri tokaisi, "Olet saanut minut vakuuttuneeksi siitä että tämä Älläsi ei ole kovin kiva kaveri. Jos teemme yhteistyötä niin mitä sinä tarkalleenottaen haluat?"

[Sori nyt tuli vähän sekavaa taas. Mutta tolla veitsijutulla haluan vähän tiivistää tunnelmaa. Pitäähän Raiton tietää kuka on pomo. ;D]

[[sori et vähän ns kelasin edellisiin tapahtumiin mutta halusin laittaa Raiton mielipiteet yms ]]

"Et ole tainnut koskaan kuulla mistään muusta tappotyylistä kuin siitä kirjasestasi?" Jokeri huokaisi tylsistyneenä ja ehkä hieman pettyneenä? "Olen kuullut, mutta sellainen on pahuutta. Minä en ole paha", Raito sanoi vakuuttavalla äänellä, yrittäen tosin vakuutella ehkä enemmän itseään kuin Jokeria. Jokeri otti muutaman askeleen jälleen lähemmäs poikaa ottaen jälleen partaveitsensä esiin. Raito henkäisi kauhuissaan, mutta piti silti ilmeensä tutkimattomana. Raito huomioi että veitsessä oli hieman edellisestä uhrista jäänyttä verta. Jokeri hymähti yllättyneenä huomatessaan tämän ja kaivoi toisella kädellään pilkullisen nenäliinan esiin alkaen putsata veistä pitäen katseensa nyt teräaseessa.
"Katsos poikaseni," hän sanoi vilkaisematta Raitoa, "on olemassa sellaisia asioita kuin pistooli ja haulikko, veitset sun muut hauskat aseet. Itse käytän mieluiten veistä, tiedätkö miksi?"
"En ole varma haluanko tietää", Raito vastasi kiireesti. "Sitäpaitsi voin tapattaa Death Notella ihmiset aivan miten haluan, mikä parasta jäämättä kiinni. En liittyä teidän rikollisten sakkiin", Raito tuhahti. "Ja kuinka ihmiset hyväksyisivät minut Jumalakseen jos hilluisin tuolla veitsen kanssa? Haluan että he hyväksyvät tapot vähitellen. En tähtää pelolla synnytettyyn diktatuuriin."

Raiton kuitenkin jatkettua selitystään Jokeri naurahti aidosti.
"Vai että pitäisi minun pitää ystävät lähelläni," hän sanoi kysyvästi, "ja viholliset lähempänä? Totta, totta.. Mutta mieluiten pysyn kaukana kummastakin. Tiedätkös, ystäviin kiintyminen johtaa väistämättä surullisuuteen ja minä tälläisenä iloisena ja positiivisena.. aina hymyilevänä tyyppinä en pidä sellaisesta. Viholliset taas.. No niistä hommaillaan eroon mahdollisimman nopeasti."
'No niin... nyt alkaa kuulostaa lupaavammalta', Raito ajatteli tyytyväisenä muttei näyttänyt tyytyväisyyttään ulospäin. Raiton kysyessä tarvitsiko Jokeri lisää vakuuttelua tämä vastasi:
"En." Raito esti itseään vain nipin napin huokaisemasta helpotuksesta ja kuunteli kuinka Jokeri jatkoi: "Olet saanut minut vakuuttuneeksi siitä että tämä Älläsi ei ole kovin kiva kaveri. Jos teemme yhteistyötä niin mitä sinä tarkalleenottaen haluat?"
Raito hieroi leukaansa mietteliäänä ennen kuin vastasi: "Että suunnittelemme kuinka tapamme L:n ja sitten toteutamme suunnitelmamme. Mieluusti niin ettemme jää kiinni. En mitään muuta. Sen jälkeen voimme molemmat jatkaa omilla tahoillamme." Helpottunut hymy kohosi Raiton kasvoille. Ehkä tämä sittenkin meni niin kuten poika halusi! Ja kun L olisi hoideltu... kukaan ei enää seisoisi hänen tiellään. Raito Yagami, Kira oli askeleen lähempänä tavoitettaan; uuden ihanteellisen maailman Jumalaksi tulemista. Jokeri ei varsinaisesti kuulunut tuohon ihanteelliseen maailmaan, mutta Raito voisi hoidella hänet sitten kun tämä oli ohi.

[ Just sitä kaipasinkin : DD ]

"Olen kuullut, mutta sellainen on pahuutta. Minä en ole paha" Raito sanoi yrittäen kuulostaa vakuuttavalta. Jokeri naurahti yllättyneenä ja vahingoniloisena.
"Et ole paha?" hän kysyi epäuskoisena, "jos tosiaan olet kuka väität olevasi.. Tämä Kira joka on kuulemma hullu murhaajaheebo jonka kaikki haluavat joko telkien taa tai kuolemaan.. Olet murhaaja. Murhaajat ovat pahoja. Olet paha koska olet riistänyt ihmisten henkiä tuntematta siitä sen kummempaa syyllisyyden tuntoa."

"En ole varma haluanko tietää", Raito vastasi nopeasti Jokerin kysymykseen, "Sitäpaitsi voin tapattaa Death Notella ihmiset aivan miten haluan, mikä parasta jäämättä kiinni. En liittyä teidän rikollisten sakkiin."
"Olet juuri liittymässä," Jokeri tokaisi, "Koska jos aiot tehdä yhteistyötä kanssani niin et ole enää mikään viaton pikkupoika Japanin kaduilta."
Jokeri tuijotti Raiton kasvoja taas pelottavan läheltä.
"Sitäpaitsi," hän jatkoi, "Jos kerran voit tappaa noin vain porukkaa ilman syyllisyyden tuntoja.. ajattelemalla ettet ole pahis vaikka kuinka tappaisit.. Mistä tiedän ettet sinä tässä ole pettämässä minua? Haluat yhteistyötä, okei. Halusit varmistuksen että minä olen, kuka väitän olevani. Okei. Mistä minä tiedän ettet sinä ole yhteistyössä näiden.. Anoran ja niiden kanssa? Mistä minä tiedän ettet sinä aio urkkia minun asioitani selville ja kertoa niistä Ällälle ja sitten nappaisitte minut. Estitit taidokkaasti tämän Ällän kaveria niissä juhlissa mutta silti väität haluavasi tappaa hänet. Miten voin muka luottaa sinuun?"

"Ja kuinka ihmiset hyväksyisivät minut Jumalakseen jos hilluisin tuolla veitsen kanssa? Haluan että he hyväksyvät tapot vähitellen. En tähtää pelolla synnytettyyn diktatuuriin." Raito tokaisi. Noista sanoista Jokeri sai kyllä makeat naurut eikä peitellyt nauruaan. Ilohan on tunnetusti iloinen asia.
"Vai tähtäät sinä oikein jumalan istuimelle?" hän naurahti vakavoituen sitten.
"He saavat sinut kiinni kuitenkin," hän sanoi hiljaisella ja karmealla äänensävyllä, "et voi elää loppuelämääsi tälläisessä valheessa."


"Että suunnittelemme kuinka tapamme L:n ja sitten toteutamme suunnitelmamme. Mieluusti niin ettemme jää kiinni. En mitään muuta. Sen jälkeen voimme molemmat jatkaa omilla tahoillamme." Raito kertoi suunnitelmansa Jokerin kysyttyä tätä.
"Jos kerran tiedät kuka tämä Älläsi on," Jokeri sanoi, "ei liene kovin vaikeaa.." Jokeri piti tauon nostaen virneen kasvoilleen..
".. pistää vähän hymyä tämän kasvoille."

Raiton vakuutellessa Jokerille ettei poika ollut paha, Jokeri naurahti yllättyneenä ja vahingoniloisena.
"Et ole paha?" hän kysyi epäuskoisena. ”Niin”, Raito tokaisi ja katsahti toiseen uhmakkaasti. Poika tuhahti, mutta kuuli kuinka Jokeri jatkoi: "jos tosiaan olet kuka väität olevasi..”
”Miten niin jos olen?” Raito tivasi tässä välissä, mutta kuunteli kuitenkin Jokerin sanoja: ”Tämä Kira joka on kuulemma hullu murhaajaheebo jonka kaikki haluavat joko telkien taa tai kuolemaan.. Olet murhaaja. Murhaajat ovat pahoja. Olet paha koska olet riistänyt ihmisten henkiä tuntematta siitä sen kummempaa syyllisyyden tuntoa."
”Ei…” Raito sanoi hiljaisella äänellä, joka kuulosti lähes kärsivältä. Järkytys loisti hänen silmistään. Jokerin sanat olivat kuin iskut vasten pojan kasvoja. ”Minä… minä olen oikeus!” Raito huudahti. ”Minä pelastan heikot ihmiset pahuudelta! Olen tappanut ihmisiä, myönnetään, mutta vain sellaisia jotka ansaitsevat kuoleman… ei… joiden täytyy kuolla!” Raiton silmät välkähtivät nyt vaarallisesti ja tämä jatkoi kovalla äänellä: ”Kira tuomitsee ja jakaa oikeutta! Tapan rikolliset, koulukiusaajat, moraalittomat, mädät ja pahat ihmiset… puhdistan tämän saastuneen maailman sellaisilta ihmisiltä…” Raito huohotti raskaasti kuin pitkän juoksun jälkeen, mutta hymyili sitten mielipuolisest.” Rikolliset, koulukiusaajat, moraalittomat, mädät ja pahat ihmiset…” Raito toisti ohittaen täysin sen tosiseikan etteivät hänen murhaamansa FBI – agentit sen koommin kuin L:kään lukeutuneet mihinkään mainistuista.

"Olet juuri liittymässä," Jokeri tokaisi, "Koska jos aiot tehdä yhteistyötä kanssani niin et ole enää mikään viaton pikkupoika Japanin kaduilta."
Jokeri tuijotti Raiton kasvoja taas pelottavan läheltä. ”Minä… Jokerilla ja Kiralla ei ole mitään yhteistä”, Raito kuiskasi. ”Kira tappaa ihmisiä - ei puhdistaa maailman turmeltuneilta ihmisiltä… Mikä onkaan kuuluisan Jokerin syy tappaa?” Raito piti pienen tauon ja tokaisi sitten: ”Me emme ole samanlaisia. Kiraa ja Jokeria ei voi verrata toisiinsa.”
"Sitäpaitsi," Jokeri jatkoi, "Jos kerran voit tappaa noin vain porukkaa ilman syyllisyyden tuntoja.. ajattelemalla ettet ole pahis vaikka kuinka tappaisit.. Mistä tiedän ettet sinä tässä ole pettämässä minua? Haluat yhteistyötä, okei. Halusit varmistuksen että minä olen, kuka väitän olevani. Okei. Mistä minä tiedän ettet sinä ole yhteistyössä näiden.. Anoran ja niiden kanssa? Mistä minä tiedän ettet sinä aio urkkia minun asioitani selville ja kertoa niistä Ällälle ja sitten nappaisitte minut. Estitit taidokkaasti tämän Ällän kaveria niissä juhlissa mutta silti väität haluavasi tappaa hänet. Miten voin muka luottaa sinuun?"
”Miksi Kira ilmiantaisi yhteistyökumppanin L:lle, viholliselleen?” Raito kysyi yksinkertaisesti.

"Vai tähtäät sinä oikein jumalan istuimelle?" Jokeri naurahti vakavoituen sitten.
"He saavat sinut kiinni kuitenkin," hän sanoi hiljaisella ja karmealla äänensävyllä, "et voi elää loppuelämääsi tälläisessä valheessa."
”Tietysti voin!” Raito nauroi mielipuolisesti vetäen repustaan Death Noten heilutellen sitä Jokerin nenän edessä. ”Minulla on Death Note! Montako kertaa se pitää sanoa? Ilman sitä, ei ole todisteita! Minua ei voida saada kiinni!”


Raito kertoi suunnitelmansa Jokerin kysyttyä tätä.
"Jos kerran tiedät kuka tämä Älläsi on," Jokeri sanoi, "ei liene kovin vaikeaa.." Jokeri piti tauon nostaen virneen kasvoilleen..
".. pistää vähän hymyä tämän kasvoille."
Raito naurahti: ”Joo, se tekisi hyvää hänelle. Hän kun ei lähes koskaan hymyile, mutta…” Raito veti henkeä ja kysäisi sitten: ”Tapahtuuko se muka niin yksinkertaisesti? Kuten sanoin… hänet on yritetty monta kertaa aiemminkin saada hengiltä.”

[Gaahahahahahaaa, teen kuolemaa 8D <3333]

"Ei.." Raito kuiskasi kärsivällä äänellä järkytyksen paistaessa tämän kasvoilta. Jokeri tiesi osuneensa todella heikkoon kohtaan miehessä ja tämän kärsimys ja järkytys sai hänet tuntemaan uskomatonta mielihyvää.
”Minä… minä olen oikeus!” Raito huudahti äkkiä, ”Minä pelastan heikot ihmiset pahuudelta! Olen tappanut ihmisiä, myönnetään, mutta vain sellaisia jotka ansaitsevat kuoleman… ei… joiden täytyy kuolla! Kira tuomitsee ja jakaa oikeutta! Tapan rikolliset, koulukiusaajat, moraalittomat, mädät ja pahat ihmiset… puhdistan tämän saastuneen maailman sellaisilta ihmisiltä…”
"Jos et ole pistänyt merkille niin sinä kuulut itse näihin heikkoihin ihmisiin," Jokeri sanoi tyytyäväisenä, "tapat rikolliset.. Noh, olet rikollinen koska pakenet lain pitkää kouraa. Koulukiusaajat? No ne ovat kakaroita jotka eivät tajua vielä mitä tekevät ja oletettavasti jokainen heistä tekee jossakin vaiheessa parannuksen.. paitsi jos ehdit tappaa heidät ensin. Moraalittomat? Mädät ja pahat ihmiset? Raitoseni.. vai pitäisikö sanoa Kiraseni. Olet itse juuri tuollainen mätä ihminen. Luulet tekeväsi hyvää mutta tosiasiassa et tee."

"Rikolliset, koulukiusaajat, moraalittomat, mädät ja pahat ihmiset…” Raito sanoi itsekseen jotenkin mielisairaan oloisesti. Tämä teki Jokerin olosta entistä paremman sillä mielisairaus saattoi osoittautua plussaksi vielä tämän keskustelun ja yhteistyön aikana.

”Minä… Jokerilla ja Kiralla ei ole mitään yhteistä”, Raito kuiskasi. ”Kira tappaa ihmisiä - ei puhdistaa maailman turmeltuneilta ihmisiltä… Mikä onkaan kuuluisan Jokerin syy tappaa?” Raito piti pienen tauon ja tokaisi sitten: ”Me emme ole samanlaisia. Kiraa ja Jokeria ei voi verrata toisiinsa.”
"Tappaa?" Jokeri sanoi hämmästyneen oloisena vaikka tosiasiassa ei ollutkaan, "Minä? Tappaa? Syy?" Jokeri nauroi jälleen kylmönkiskoisesti.
"En minä tapa porukkaa!" hän kielsi, "katsos.. Yleensä ihmisiä vain kuolee. Se on pelin henki. Esimerkiksi voisin kertoa pienen tarinan. Tässä muutama vuosi sitten Gotham Cityssä palloili sen niminen tyyppi kuin Batman. Katsos Batman oli juuri sellainen kaveri jonka kanssa oli hauska leikkiä. Meidän molempien harmiksi hän ei ollut kuitenkaan samaa mieltä kanssani ja alkoi avoimeen taisteluun kanssani. Siinä sivussa kuoli porukkaa, eikä se oikeastaan loppupeleissä ollut minun syyni. Kuolemat kuuluivat pelin henkeen."



”Miksi Kira ilmiantaisi yhteistyökumppanin L:lle, viholliselleen?” Raito kysyi yksinkertaisesti.
"Siinäpä kysymys," Jokeri sanoi totisen kuuloisena, "Miten voin olla varma että tämä L todella on vihollisesi eikä yhteistyökumppanisi?"

”Tietysti voin!” Raito sanoi nauraen sitten mielipuolisesti. Hän kaivoi sen mustan kirjan, jonka pitäisi tappaa kaikki kenen nimi siihen kirjoitetaan, esiin ja heilutti sitä Jokerin kasvojen edessä. Arpikasvoisen miehen ilme ei kuitenkaan värähtänytkään vaan tämä tuijotti toista kuin mitään sen kummempaa ei paraikaa olisi tapahtumassa.
”Minulla on Death Note! Montako kertaa se pitää sanoa? Ilman sitä, ei ole todisteita! Minua ei voida saada kiinni!”
"Olet jälleen kerran väärässä," Jokeri tokaisi, "mitä jos minä nyt nappaisin kirjasi ja veisin sen tälle Ällälle? Mitä jos minä tekisin sinut toimintakyvyttömäksi ja veisin sinut Ällälle todistaen sinua vastaan?"


”Joo, se tekisi hyvää hänelle. Hän kun ei lähes koskaan hymyile, mutta…” Raito sanoi naurahtaen ja kysäisi sitten: ”Tapahtuuko se muka niin yksinkertaisesti? Kuten sanoin… hänet on yritetty monta kertaa aiemminkin saada hengiltä.”
"Yap," Jokeri tokaisi, "silloin minä en ollutkaan mukana pelissä. Ken leikkiin ryhtyy.. se leikin kestäköön."

"Jos et ole pistänyt merkille niin sinä kuulut itse näihin heikkoihin ihmisiin," Jokeri sanoi tyytyäväisenä, jolloin Raito loi tähän hyisen katseen muttei sanonyt mitään. "tapat rikolliset.. Noh, olet rikollinen koska pakenet lain pitkää kouraa. Koulukiusaajat? No ne ovat kakaroita jotka eivät tajua vielä mitä tekevät ja oletettavasti jokainen heistä tekee jossakin vaiheessa parannuksen.. paitsi jos ehdit tappaa heidät ensin. Moraalittomat? Mädät ja pahat ihmiset? Raitoseni.. vai pitäisikö sanoa Kiraseni. Olet itse juuri tuollainen mätä ihminen. Luulet tekeväsi hyvää mutta tosiasiassa et tee."
”Minä en ole mätä. Ja minä en luule tekeväni hyvää, tiedän tekeväni hyvää. Olen Japanin paras ja rehellisin mallioppilas”, Raito sanoi vienosti hymyillen. ”Varmistan ettei kukaan voi tehdä pahaa. Muutan tämän kylmän ja julman maailman utopiaksi. Miksi se muka olisi paha juttu?”

"Tappaa?" Jokeri sanoi hämmästyneen oloisena, mutta Raito ei uskonut että tämä oikeasti oli sitä. "Minä? Tappaa? Syy?" Jokeri nauroi jälleen kylmönkiskoisesti joka sai kylmät väreet kulkemaan Raiton selkää pitkin. "En minä tapa porukkaa!”
”katsos.. Yleensä ihmisiä vain kuolee. Se on pelin henki. Esimerkiksi voisin kertoa pienen tarinan. Tässä muutama vuosi sitten Gotham Cityssä palloili sen niminen tyyppi kuin Batman. Katsos Batman oli juuri sellainen kaveri jonka kanssa oli hauska leikkiä. Meidän molempien harmiksi hän ei ollut kuitenkaan samaa mieltä kanssani ja alkoi avoimeen taisteluun kanssani. Siinä sivussa kuoli porukkaa, eikä se oikeastaan loppupeleissä ollut minun syyni. Kuolemat kuuluivat pelin henkeen."
Raito naurahti ivallisesti: ”Niin varmaan.”

"Siinäpä kysymys," Jokeri sanoi totisen kuuloisena, "Miten voin olla varma että tämä L todella on vihollisesi eikä yhteistyökumppanisi?"
”Miksi pyytäisin sinua tappamaan hänet? Olisi muitakin keinoja yrittää sopeutua sinun joukkoosi vaarantamatta yhteistyökumppanin henkeä”, Raito loi katseensa tummalle taivaalle huomaten tähtien ilmaantuvan synkkää yötä valaisemaan. ”Ryuuzaki on Raito Yagamin ystävä”, Raito lausahti, tarkoittaen sitä ehkä enemmän itselleen kuin Jokerille. ”Mutta L on Kiran vihollinen. Ja koska Ryuuzaki todisti olevansa L, hänen täytyy kuolla.”

Arpikasvoisen miehen ilme ei värähtänytkään Raiton näytellessä muistivihkoaan, vaan tämä tuijotti toista kuin mitään sen kummempaa ei paraikaa olisi tapahtumassa.
"Olet jälleen kerran väärässä," Jokeri tokaisi, "mitä jos minä nyt nappaisin kirjasi ja veisin sen tälle Ällälle? Mitä jos minä tekisin sinut toimintakyvyttömäksi ja veisin sinut Ällälle todistaen sinua vastaan?"
Raito värähti hiukan ja työnsi mustan muistikirjan takaisin laukkuunsa sanomatta sanaakaan.

"Yap," Jokeri tokaisi, "silloin minä en ollutkaan mukana pelissä. Ken leikkiin ryhtyy.. se leikin kestäköön."
”Hienoa!” Raito naurahti helpottuneena. ”Koska tapamme hänet? Haluaisin että tekisimme sen mahdollisimman pian, jos vain mahdollista.”

”Minä en ole mätä. Ja minä en luule tekeväni hyvää, tiedän tekeväni hyvää. Olen Japanin paras ja rehellisin mallioppilas”, Raito sanoi vienosti hymyillen. ”Varmistan ettei kukaan voi tehdä pahaa. Muutan tämän kylmän ja julman maailman utopiaksi. Miksi se muka olisi paha juttu?”
"Mallioppilaat tuppaavat olevan vähän mätiä," Jokeri tokaisi lisäten; "Sitäpaitsi utopioilla on aina tapana romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Ja tosiaan sinä et ole kuolematon jumala joten vaikka onnistuisitkin joskus valloittamaan maailman tällä.. tyranniudellasi niin ennen pitkään sinä kuolisit ja siinä sivussa kuolisi tämä sun työstämä utopiasi. Sitäpaitsi utopian rakentamiseen menee aikaa ja luultavasti oot jo vanha äijä silloin jos saat sen utopiasi rakennettua. Ikävä pilata unelmasi mtuta ei sitä tuu koskaan tapahtumaan."

”Niin varmaan.” Raito puuskahti Jokerin selityksille.
"Usko tai älä," mies vastasi toiselle, "Mutta se on totuus. Se on vähän niinkuin videopeli. Siinä lahdataan sikana porukkaa mutta siihen ei kiinnitetä huomiota, koska se kuuluu peliin."

”Miksi pyytäisin sinua tappamaan hänet? Olisi muitakin keinoja yrittää sopeutua sinun joukkoosi vaarantamatta yhteistyökumppanin henkeä” Raito ihmetteli.
"En tiedä," Jokeri sanoi, "kerro sinä miten minä voisin luottaa sanaasi? Ajatteles nyt. Jos sinä olisit minnu sijassani ja minä sinun sijassasi.. Luottaisitko sinä noin vain minun selityksiini?"

”Ryuuzaki on Raito Yagamin ystävä” Raito tokaisi melkeinpä itsekseen. Noiden sanojen myötä Jokeri oli jo lähestulkoon varma toisen mielenvikaisuudesta. Siitä tosiaan voisi olla vielä hyötyä.. Jos ei tässä keskustelussa niin ehkä seuraavassa. Jos sitä seuraavaa keskustelua edes tulisi. jokeria alkoi itseäänkin hieman ärsyttää tuon Raiton selitykset. Ei siinä mitään, mies puhui aivan asiaa mutta se että tämä ei ymmärtänyt hänen pointtiaan pisti miehen harkitsemaan veitsen käyttöä.
”Mutta L on Kiran vihollinen. Ja koska Ryuuzaki todisti olevansa L, hänen täytyy kuolla.” Raito sanoi. Jokeri kohotti kulmiaan. Jos Raito kerran tiesi että L oli Ryuuzaki niin miksei yksinkertaisesti tappanut tuota itse? Epäilykset alkoivat jälleen kohota miehen mieleen mutta tällä kertaa hän piti asian omana tietonaan. Ehkä yhteistyö voisi sittenkin.. EHKÄ olla hyvä idea.

Jokerin kumottua Raiton mahtipontiset kirjaesittelyt, Raito survaisi kirjan nopeasti takaisin sinne mistä oli sen vetäissytkin. Mies ei sanonut mitään, mikä oli sinänsä sääli mutta toi Jokerille taas vähän lisää voittamattomuuden tunnetta.
"Niin, sitähän minäkin," Jokeri sanoi, "pidä vaan kirjasi piilossa äläkä ala uhittelemaan. Jos aiot tehdä minun kanssani yhteistyötä, pelaat minun säännöilläni."

”Hienoa!” Raito naurahti helpottuneena Jokerin myönnyttyä tämän kanssa yhteistyöhön, ”Koska tapamme hänet? Haluaisin että tekisimme sen mahdollisimman pian, jos vain mahdollista.”
"Suunnitelmia suunnitelmia," Jokeri naurahti ivallisesti, "Näytänkö tosiaan mieheltä suunnitelman kanssa?"

[[Jokeri on reilu xD]]

"En tiedä," Jokeri sanoi, "kerro sinä miten minä voisin luottaa sanaasi? Ajatteles nyt. Jos sinä olisit minnu sijassani ja minä sinun sijassasi.. Luottaisitko sinä noin vain minun selityksiini?"
”Mmm… en kai. Enhän minä luottanut ensimmäiseen apuriisikaan joka esiintyi sinuna”, Raito naurahti huolettomasti nojaillen rentona seinään. ”No, miten voin todistaa sinulle ettei minulla ole taka-ajatuksia?”

"Niin, sitähän minäkin," Jokeri sanoi, "pidä vaan kirjasi piilossa äläkä ala uhittelemaan. Jos aiot tehdä minun kanssani yhteistyötä, pelaat minun säännöilläni."
’Pelaan hänen säännöillään…?’ Raito mietti hämillään. Se ei kuulostanut hyvältä… Näytti kuitenkin siltä ettei Raitolla ollut vaihtoehtoja. Joskus täytyi alentua johdettavaksi, voidakseen johtaa myöhemmin.

"Suunnitelmia suunnitelmia," Jokeri naurahti ivallisesti, "Näytänkö tosiaan mieheltä suunnitelman kanssa?"
”Kyllä sinä itse asiassa näytät. Jos sinä olet niin nero kuin puhutaan, eikö sinun pitäisi kyetä kehittelemään nerokas suunnitelma hetkessä?” Raito kysyi nyt aidosti pettyneenä. ”Älä vain kuvittele että kun rupeamme yhteistyöhön voit aina sysätä suunnittelun ja likaiset työt minun harteilleni, vaikka sinun säännöilläsi pelaammekin”, Raito lisäsi tympääntyneenä.

[ Jokeri on 8D Nyt tulee lyhyttä.O.o Mut ei se varmaa haittaa noiden äskeisten metriviestien jälkee ]

QMmm… en kai. Enhän minä luottanut ensimmäiseen apuriisikaan joka esiintyi sinuna”, Raito naurahti huolettomasti nojaillen rentona seinään. ”No, miten voin todistaa sinulle ettei minulla ole taka-ajatuksia?”
"Hmm, sitä pitää miettiä," Jokeri sanoi ottaen muutaman askeleen sivulle näyttäen mietteliältä, "Voisit vaikka jollakin teolla osoittaa että olet luottamukseni arvoinen. Yhtään ideota miten?"

”Kyllä sinä itse asiassa näytät. Jos sinä olet niin nero kuin puhutaan, eikö sinun pitäisi kyetä kehittelemään nerokas suunnitelma hetkessä?” Raito kysyi pettyneen kuuloisena jatkaen: ”Älä vain kuvittele että kun rupeamme yhteistyöhön voit aina sysätä suunnittelun ja likaiset työt minun harteilleni, vaikka sinun säännöilläsi pelaammekin”
"Olet eka tyyppi joka sanoo että näytän mieheltä suunnitelman kanssa," Jokeri naurahti, "Tarvitsen enemmän taustatietoja tästä Ällästäsi. Missä hän vaikuttaa, miten toimii missäkin tilanteissa, vähän ajatusmaailmaa.. jne. Kaiken mahdollisen tiedon. Joten alappas kertomaan."

[[Joo, ei xDD mullakin tulee nyt lyhyempää anteeksi^^]]

"Hmm, sitä pitää miettiä," Jokeri sanoi ottaen muutaman askeleen sivulle näyttäen mietteliältä, "Voisit vaikka jollakin teolla osoittaa että olet luottamukseni arvoinen. Yhtään ideota miten?"
"Mistä minä voisin tietää millainen teko saa sinut vakuuttuneeksi?" Raito kysyi tyyneksi pakotetulla äänellä, vaikka sisäisesti hän oli kaikkea muuta kuin tyyni.

"Olet eka tyyppi joka sanoo että näytän mieheltä suunnitelman kanssa," Jokeri naurahti, saaden Raiton naurahtamaan nyt aidosti. "Tarvitsen enemmän taustatietoja tästä Ällästäsi. Missä hän vaikuttaa, miten toimii missäkin tilanteissa, vähän ajatusmaailmaa.. jne. Kaiken mahdollisen tiedon. Joten alappas kertomaan", Jokeri sanoi ja Raito aloitti kertomaan: "Missäkö L vaikuttaa? Noo, ihmisten maailmassa eniten, nyt myös taikamaailmassa, Gamaruelissa jonkin verran, Crystalissa, Claridyoiden paikassa jonka nimeä en tiedä. Muun muassa. Hän on ainoa joka pystyy mobilisoimaan kaikki poliisivoimat ympäri maailmaa, jopa ulottuvuuksia." Raito mietti mitä kertoisi vielä. Mistä tiedoista Jokeri hyötyisi eniten?
"No ajatus maailmana lähinnä se, että tappaminen ja kaikki muu vastaava on väärin. Mutta hän sanoo aina ettei vihaa niitä ihmisiä, vaikka heidän tekojaan inhoaakin. Hän uskoo että kaikissa on ainakin hippunen hyvää." Raito tuhahti halveksuen. Hän ei ymmärtänyt... Oli ihmisiä jotka olivat läpeensä pahoja, mätiä. Eikä sille asialle vain voinut mitään. "Yleensä hän säilyttää malttinsa ihanteellisesti, mutta jos näyttää sille että viattomat alkavat kärsiä tai että hänen henkilöllisyytensä on selviämässä tai mahdollisesti jos tiedot vuotavat jostain syystä, hän alkaa panikoida. Ensimmäisen kohdalla en osaa sanoa kuinka hän toimii. Se on vaihtelevaa. Kahden viimeisen paikkeilla hän harkitsee piiloutumista, mutta se tuskin olisi kovin hyvä juttu meille. Hän turvautuu myös yleensä kikkailuun ja huijauksiin." Raito veti syvään henkeä ja jatkoi: "L:stä ei tiedetä paljon mitään, mutta olen saanut selville että hän on luultavasti britannian kansalainen ja kasvanut orpokodissa... mitä muuta haluat tietää? Kaikki on aika laaja käsite..."

"Mistä minä voisin tietää millainen teko saa sinut vakuuttuneeksi?" Raito kysyi. Samassa Jokeri pysähtyi kuin itse aika olisi lopettanut juoksemisen. Hännen kasvoilleen nousi todella omahyväinen virne ja hän siirsi pahaaenteilevän katseensa Raitoon.
"Voisit.." Hän aloitti, "Jos haluat saada minut todella vakuuttuneeksi.. Kidnappaa Gamaruelin kartanon asukkaista yksi ja tuo hänet viikon sisällä minun luokseni."
Jokerin sisin paloi innosta. Tästä oli tosiaan tulossa jotakin todella hauskaa.
"Ja!" Jokeri sanoi naurahtaen pirullisesti, "tämän tyypin täytyy olla jossakin määrin tärkeä itse kruunun prinssille"
Jokeri oli vähän aikaa sitten kidnapannut Anarigelin salaisen rakkauden otettuaan ensin päämajassaan selvää kenestä tämä piti kaikista eniten. Vastaus oli löytynyt Gamaruelin kartanon vankityrmästä mikä sinänsä oli aika hämmästyttävää mutta se sekoitti soppaa mukavasti. Nyt tuo nainen, Valerie, oli Jokerin piilopaikassa panttivankina ja Anarigel itse oli mykistetty. Jos Jokeri saisi panttivangikseen vielä toisen Anarigelille tärkeän henkilön.. Hän voisi kenties pistää miehen valitsemaan aivan kuin oli pistänyt Batmanin aikanaan valitsemaan. Tuolloin pelin nappulat olivat liikkuneet juuri niin kuin hän itse oli suunnitellut..
"Ei liene ongelmaa, Kira?" Jokeri sanoi tuijottaen tiiviisti miestä.

"Missäkö L vaikuttaa? Noo, ihmisten maailmassa eniten, nyt myös taikamaailmassa, Gamaruelissa jonkin verran, Crystalissa, Claridyoiden paikassa jonka nimeä en tiedä. Muun muassa. Hän on ainoa joka pystyy mobilisoimaan kaikki poliisivoimat ympäri maailmaa, jopa ulottuvuuksia." Raito selitti. Ihmisten maailma oletettavasti tarkoitti nyt tätä ulottuvuutta missä he sillä hetkellä olivat. Täällä Jokerilla olisi periaatteessa kotikenttäetu mutta toisaalta jos L oli täältä kotoisin, se ei hyödyttäisi mitään. Jokeri voisi tietysti johdatella Ällän Gothamiin missä hänellä itsellään olisi todella suuri etu.. Ongelma Gothamissa oli vain se että siellä päivysti edelleenkin se lepakkojen kuningas. Siitä voisi tulla turhan hankalaa joten Gothamin voisi sulkea pois vaihtoehdoista. Japani olisi sitä suuremmalla syyllä poisluettu mahdollisuus koska siitä paikasta Jokeri ei vielä tiennyt juurikaan ja L tuntui olevan kotoisin juuri sieltä.. Gamaruel? Gamaruelissa taas oli hieman ongelmia Gamareiden ja näiden pirullisten pikkuystävien kanssa ja niistä voisi koitua ongelma.. Paitsi jos Jokeri saisi heidät toimintakyvyttömiksi kiristämällä. Anarigelhän oli jo suurimmaksi osaksi toimintakyvytön Valerien takia ja nyt jos Raito hommailisi vielä toisen panttivangin..
"No ajatus maailmana lähinnä se, että tappaminen ja kaikki muu vastaava on väärin. Mutta hän sanoo aina ettei vihaa niitä ihmisiä, vaikka heidän tekojaan inhoaakin. Hän uskoo että kaikissa on ainakin hippunen hyvää." No noista sanoista ei tuntunut olevan juuri mitään hyötyä, mutta onneksi Raito jatkoikin todella painavalla asialla:
"Yleensä hän säilyttää malttinsa ihanteellisesti, mutta jos näyttää sille että viattomat alkavat kärsiä tai että hänen henkilöllisyytensä on selviämässä tai mahdollisesti jos tiedot vuotavat jostain syystä, hän alkaa panikoida. Ensimmäisen kohdalla en osaa sanoa kuinka hän toimii. Se on vaihtelevaa. Kahden viimeisen paikkeilla hän harkitsee piiloutumista, mutta se tuskin olisi kovin hyvä juttu meille. Hän turvautuu myös yleensä kikkailuun ja huijauksiin." Jokerin päässä alkoi kehkeytyä jo varsin varteenotettava idea.. Mestarietsivä L olisi saatava jonkin sortin paniikkiin, ei liian isoon ettei tämä pakenisi johonkin myyränkoloon piiloon. L piti pitää maan pinnalla ja Jokerin lähellä jotta mahdollisuudet tämän tappamiseen olisivat edes varteenotettavia.. Tämä piti siis saada hämilleen ja hieman peloisaksi muttei liikaa.. Eli.. Eli.. Eli siis jos Raiton sanat viattomien kärsimisestä saivat L:n todella panikoimaan.. Sittenhän piti vain pelata peliä jossa viattomia kuolisi. Eli periaatteessa Jokerin pitäisi tehdä L:lle selväksi mitä hän halusi tästä ja sen kautta sitten saada tämä esiin.. Ja jos Jokeri vielä saisi L:n uskomaan että kaikkien viattomien kuolemat olisivat tämän itsensä syytä niin..
"L:stä ei tiedetä paljon mitään, mutta olen saanut selville että hän on luultavasti britannian kansalainen ja kasvanut orpokodissa... mitä muuta haluat tietää? Kaikki on aika laaja käsite..." Britti. Ei siis japanilainen. Orpokoti..? Eli oletettavasti pienet orvot lapset ovat vielä lähempänä tämän etsivän sydäntä..
"Tämä riittää tällä erää," Jokeri tokaisi, "minulla on jo lähes valmis suunnitelma kytemässä päässäni. Mutta ennen kuin kerron sen sinulle, sinun täytyy todistaa olevasi luottamukseni arvoinen."

Raito ei pitänyt yhtään omahyväisestä ja pahaaenteilevästä ilmeestä, mutta kuunteli kuitenkin mitä toisella oli sanottavaa. "Voisit.." Jokeri aloitti.
”Niin?” Raito kysyi kärsimättömästi. "Jos haluat saada minut todella vakuuttuneeksi.. Kidnappaa Gamaruelin kartanon asukkaista yksi ja tuo hänet viikon sisällä minun luokseni."
Kauhistunut ynähdys pääsi Raiton huulilta ennen kuin tämä ehti estää itseään.
"Ja!" Jokeri sanoi naurahtaen pirullisesti, "tämän tyypin täytyy olla jossakin määrin tärkeä itse kruunun prinssille"
Raito oli vaiti ja tuijotteli maahan. Jos L saisi tietää, hän alkaisi tutkia juttua ja…
’Rauhoitu’, Raito komensi itseään. ’Voit manipuloida jonkun rikollisen tekemään sieppauksen. L ei koskaan yhdistä sitä minuun…’ Toivon mukaan ainakaan.
"Ei liene ongelmaa, Kira?" Jokeri sanoi tuijottaen tiiviisti miestä.
”Mut – mutta, satuttaisitko sitten sitä sieppaamaani henkilöä?” Raito älähti. ”Minähän sanoin etten halua sotkea mukaan viattomia!”

Kun Raito oli kertonut tietonsa Jokeri tokaisi: "Tämä riittää tällä erää, minulla on jo lähes valmis suunnitelma kytemässä päässäni. Mutta ennen kuin kerron sen sinulle, sinun täytyy todistaa olevasi luottamukseni arvoinen."
”Mutta, minä – ” Raito aloitti, kunnes yhtäkkiä varoittamatta hänen lauseensa keskeytyi. Nuoren miehen olemus muuttui pian täysin. Pelosta ja viattomien säälimisestä ei ollut enää jälkeäkään. Kasvot, jotka olivat viestittäneet pelkoa olivat nyt täysin muuttunut ja julma virne vääristi ne täysin. Raiton punaruskeat silmät, välkähtivät nyt vaarallisesti punaisina imaisten ruskean sisäänsä.
Jokeri ei ollut enää tekemisissä Raito Yagamin kanssa. Tämä oli tekemisissä itsensä Kiran kanssa.
Kira nauroi vahingoniloisesti ja katsoi Jokeria silmiin tyytyväinen hymy kasvoillaan.
Tämä oli hetken hiljaa, mutta kysyi sitten kylmän rauhallisesti: ”Minne ja milloin tuon panttivangin? Tarkalleen?”

”Mut – mutta, satuttaisitko sitten sitä sieppaamaani henkilöä?” Raito älähti, ”Minähän sanoin etten halua sotkea mukaan viattomia!” Jokeri katsoi miestä pitkään hiljaisena. Sitten hän hymähti, liikahti hieman tylsistyneenä ja tokaisi:
"No, ei meistä sitten taida olla yhteistyöhön jos sinusta ei ole vangitsemaan yhtä oliota." Jokeri otti muutaman pikaisen asteleen poistuakseen paikalta, mutta äkkiä hän pysähtyi Raiton jatkaessa. Hän kääntyi katsomaan miestä odottaen että tämä suostuisi sittenkin hänen pyyntöönsä. Sinänsä nyt Jokeri oli jo saanut kaikki tarvitsemansa tiedot L:ää koskien joten ei hän periaatteessa enää tarvinut Raitoa mihinkään.
”Mutta, minä – ” Raito takelteli mutta vaikeni sitten. Hetken tuntui kuin mies olisi pian kaatunut kauhusta kuolleena maahan mutta sitten miehen kasvoille nousi vahingoniloinen virne ja Raito naurahtikin. Sitten hän totesi kylmän rauhallisesti:
”Minne ja milloin tuon panttivangin? Tarkalleen?”
Kaikki pelko ja kauhu oli kadonnut miehen äänestä ja olemuksesta eikä tällä enää tuntunut olevankaan mitään tunteita viattomia kohtaan. Jokeri tarkkaili miestä hetken hieman varuillaan mutta sitten kieroutunut hymy palasi tämänkin kasvoille.
"Saat viikon," hän vastasi miehen kysymykseen, "sitten tapaamme tässä osoitteessa." Jokeri kaivoi taskustaan pelikortin ja näytti siinä olevaa Jokerin kuvaa miehelle.
"Tiedät kenelle toimit," Jokeri tokaisi katsomatta miestä ja kirjoitti siihen sitten osoitteen.
"Ja turha välittää tähän paikkaan ketään," Jokeri sanoi, "jos mukanasi on muita kuin tämä panttivankisi.. Räjäytän koko paikan ja siinä sivussa murskaan unelmasi jumaluudesta."
Jokeri ojensi kortin Raitoa kohden.
"Viikko," hän muistutti vielä kylmästi, "äläkä tyri."

Kira tunsi suurta tyytyväisyyttä huomatessaan että Jokeri tarkkaili häntä jotenkin varuillaan. Kieroutunut hymy kuitenkin palasti toisen kasvoille.
"Saat viikon," hän vastasi miehen kysymykseen, "sitten tapaamme tässä osoitteessa." Jokeri kaivoi taskustaan pelikortin ja näytti siinä olevaa Jokerin kuvaa miehelle. Kira hymähti ja odotti tarkempaa tietoa osoitteesta.
"Tiedät kenelle toimit," Jokeri tokaisi katsomatta miestä ja kirjoitti siihen sitten osoitteen.
"Ja turha välittää tähän paikkaan ketään," Jokeri sanoi, "jos mukanasi on muita kuin tämä panttivankisi.. Räjäytän koko paikan ja siinä sivussa murskaan unelmasi jumaluudesta."
Jokeri ojensi kortin Kiraa kohden joka otti kortin vastaan.
"Viikko," Jokeri muistutti vielä kylmästi, "äläkä tyri."
”Ei pelkoa siitä. Näemme vielä tämän viikon aikana”, Kira tokaisi itsevarmasti hymyillen ja kääntyi lähteäkseen, pysähtyen kuitenkin melko pian. ”Mutta, Jokeri…” tämä aloitti ja käänsi katseensa toiseen. ”Jos tämä on ansa… vannon, että kadut sitä karvaasti.” Niin sanottuaan Kira katosi yön pimeyteen.