Rauhallista iltaa viettämässä? Niin varmaan. [Raito (feat Ryuk) ja Jokeri, Raiton huone Gamarin kartanossa]

"Kyllä minä nyt sen verran tajusin, että suunnittelemme jutun. En ole tyhmä"
"Ja kun he uskovat että olen oikeasti kidnapannut sinut, he eivät voi uskoa että sinä olet liittoutunut kanssani."
"Mutta mistä tiedän ettet sinä vain ensin suostuttele minua tähän ja sitten jos vaikka sidot minut tai jotain, niin mistä tiedän että voin lähteä ihan koska haluan etkä oikeasti aio sittenkin pitää minua kauemminkin siinä tilassa." Jokeri iski kätensä pöytään ja kumartui Raiton eteen tuolistaan.
"Kuten sanoin," hän sanoi jo itsekin hieman ärtyneenä, "sinusta ei ole hyötyä minulle sidottuna. Sitäpaitsi.. en koskaan syö sanojani ja siitä voit olla varma." Jokeri laskeutui hitaasti takaisin tuoliinsa ja katseli hetken Raitoa lieväti ärtyneenä.
"Mutta jos et uskalla niin keksi itse parempi idea," Jokeri tokaisi tympääntyneenä. Hän alkoi vilkuilla ympärilleen ja tarkasteli nyt paremmin huonetta missä sillä hetkellä oli.
"Ja sano suoraan jos et haluakaan yhteistyötä," hän lisäsi ohimennen, "niin en tuhlaa sinuun aikaani enempää. Ja muistutan että sinä itse tulit minun luokseni pyytämään apuani."

"Totta puhuen, en usko että kerrot kaikkea, mutta se ei ole ongelmani juuri nyt joten en puutu siihen."
Jokeri hymähti pojan sanoille muttei vastannut mitään sen enempää. Parempi pojan kannalta ettei tämä tietäisi liikaa asioista saatika utelisikaan liikaa. Mitä vähemmän Raito tiesi, sitä todennäköisemmin tämä saisi pitää henkensä kun tämä kaikki oli ohi. Ei sinänsä, kyllä Jokeri kertoisi kaiken jos tämä vain kysyisi.. Tai ehkä ei ihan kaikkea kuitenkaan, mutta silleen että tämä antaisi ymmärtää että kaikki kerrottiin.

Jokeri iski kätensä pöytään ja kumartui Raiton eteen tuolistaan.
"Kuten sanoin," toinen sanoi jo itsekin hieman ärtyneenä, saaden Raiton hiukan varautuneemmaksi. Poika kuitenkin kuunteli kuinka toinen jatkoi: "sinusta ei ole hyötyä minulle sidottuna. Sitäpaitsi.. en koskaan syö sanojani ja siitä voit olla varma." Jokeri laskeutui hitaasti takaisin tuoliinsa ja katseli hetken Raitoa lieväti ärtyneenä. Raito taas katseli Jokeria vähintään yhtä ärtyneenä.
"Mutta jos et uskalla niin keksi itse parempi idea," Jokeri tokaisi tympääntyneenä. "Kukaan ei ole sanonut etten uskalla! En vain luota sinuun pätkääkään!" Raito ärjähti kovaan ääneen heilauttaen mehulasinsa kumoon joka oli ollut pöydällä. Poika ponkaisi pystyyn ja mulkoili Jokeria. Raiton silmät välkähtivät taas vaarallisesti punaisina, mutta tämä ei sanonut mitään.

"Ja sano suoraan jos et haluakaan yhteistyötä," Jokeri lisäsi ohimennen, "niin en tuhlaa sinuun aikaani enempää. Ja muistutan että sinä itse tulit minun luokseni pyytämään apuani."
"Haluan tottakai, ei ole kyse siitä", Raito mutisi vihaisena.
"Ei Raito yhteistyötäsi halua", Ryuk käkätti ja pomppasi sängylle pelikonsoli käsissään. "Hän tarvitsee sitä. Muuten hän ei -"
"Kiitos, Ryuk", Raito keskeytti tylysti ja mulkaisi shinigamiaan kiukkuisesti.
"Whoa, sori..." Ryuk tokaisi kiinnittäen sitten huomionsa pelikonsoliin.

"Mutta jos et uskalla niin keksi itse parempi idea,"
"Kukaan ei ole sanonut etten uskalla! En vain luota sinuun pätkääkään!" Raito sanoi ponkaisten vauhdilla seisomaan, tiputtaen samalla lasin pöydältä. Jokeri itse jäi istuskelemaan rauhallisesna tuoliinsa, huokaisten kuitenkin kärttyisänä ja varsin äänekkäästi.
"Tässä tapauksessa luottamuksen puute on yhtäkuin pelko," hän sanoi nousten seisomaan ja viskaten omenan kannan olkansa yli, "ihminen pelkää sitä, mitä hän ei kykene kontroloimaan tai mitä hän ei täysin ymmärrä." Pojan tuijottaessa Jokeria, silmät kirjaimellisesti leiskahtivat punaisina. Jokerin silmät menivät viiruiksi tämän tuijottaessa takaisin. Hetken ajan kesti hiljaisuus, jonka aikana ilma tuntui muuttuvan entistä painavammaksi.

"Sano suoraan jos et haluakaan yhteistyötä, niin en tuhlaa sinuun aikaani enempää. Ja muistutan että sinä itse tulit minun luokseni pyytämään apuani." Jokeri rikkoi hiljaisuuden.
"Haluan tottakai, ei ole kyse siitä", Raito mutisi vihaisena.
"Vaan..?" Jokeri tokaisi kiertäen pöydän ja astellen sitten Raiton eteen.
"Ei Raito yhteistyötäsi halua", Ryuk käkätti pelin lomasta, "Hän tarvitsee sitä. Muuten hän ei -" Jokeri kääntyi katsomaan shinigamia.
"Kiitos, Ryuk", Raito tokaisi kiukkuisena mulkaisten shinigamiaan.
"Whoa, sori..." Ryuk henkäisi kääntäen huomionsa taas kokonaan pelikonsoliin.
"Tiedän että tarvitset," Jokeri tokaisi kääntäen katseensa Ryukista Raitoon, "nyt alkaa vaan näyttää siltä ettet arvosta apuani." Jokeri tuijotti pistävästi tummilla silmillään Raitoa.

"Tiedän että tarvitset," Jokeri tokaisi kääntäen katseensa Ryukista Raitoon, "nyt alkaa vaan näyttää siltä ettet arvosta apuani." Jokeri tuijotti pistävästi tummilla silmillään Raitoa.
"Jaa no, et sinäkään arvosta minua", Raito napautti mulkoillen toista. "Enkä ole missään vaiheessa, millään muotoa sanonut etten arvosta apuasi. Kyseenalaistan vain toimintametodisi."
Ryuk käkätteli taas, muttei huomauttanut mitään. Silti toisen nauru sai Raiton hermot menemään lopullisesti.
"OLE HILJAA!" Raito karjui nyt täyttä kurkkua shinigamille joka hätkähti huomattavasti ja vilkaisi Raitoa nyt vähän pelokkaana. "Äläkä kommentoi joka asiaa! Sinulta ei ole mitään kysytty tämäkään keskustelun aikana!" Raito jatkoi paasaamistaan.
Ryuk katseli Raitoa vaitonaisena ja vähän hämmentyneenä. Vaikka Ryuk oli kuoleman Jumala, Raito ei koskaan osoittanut minkään näköistä pelkoa ärjyä hänelle. Raito kovisteli häntä usein, shinigami oli tottunut siihen. Joskus se oli aika ärsyttävää. Enemmän kuin aika ärsyttävää. "Ei kannattaisi huutaa noin paljon ellet halua L:n tulevan takaisin. Hän passittaa sinut vielä hullujen huoneelle kun huudat tyhjille seinille", Ryuk huomautti muttei tällä kertaa käkättänyt perään tai edes virnistellyt. "Olen hiljaa, en siksi että käsket mutta haluan keskittyä tähän peliin ilman ärjymistäsi."
"No keskity sitten!" Raito huusi vähääkään välittämättä Ryukin huomautuksesta L:ään liittyen. Ryuk kohautti olkiaan ja palasi taas pelikonsolin kiehtovaan maailmaan.
Raito antoi hengityksensä tasaantua hetken ja poika lysähti takaisin tuoliin istumaan.

"Tiedän että tarvitset, nyt alkaa vaan näyttää siltä ettet arvosta apuani."
"Jaa no, et sinäkään arvosta minua", Raito napautti mulkoillen Jokeria, "Enkä ole missään vaiheessa, millään muotoa sanonut etten arvosta apuasi. Kyseenalaistan vain toimintametodisi." Jokeri liikautti päätään hieman katsoen silmät sirrissä toista. Hän lipaisi huuliaan ja nyrpisteli hieman.
"Vai että kyseenalaistat," hän tokaisi kylmällä äänellä silmät palaen, "mieti ensin omia metodejasi ja ala sitten kyseenalaistamaan minun metodejani! Sitäpaitsi teen tämän kaiken vain koska sinä tulit pyytämään minun apuani!" Jokeri oli nyt oikeasti vihainen ja hän asteli hieman kauemmas Raitosta selkä poikaa kohden. Ryuk käkätteli ja samassa Raito alkoi karjua shinigamilleen. Jokeri ei kuunnellut liiemmin mitä Raito karjui Ryukille tai mitä Ryuk tähän vastasi, vastasiko mitenkään.. Hän kiehui raivosta. Raito oli menossa liian pitkälle. Kyllä Jokeri oli tottunut siihen ettei häneen luotettu tai että häntä epäiltiin aina ja kaikesta mutta että Raitokin, joka itse oli tullut hänen luokseen itkemään jonkun mestarietsivän olevan hänen kintereillään. L ei edes ollut Jokerin perässä ennen kuin Raito sotki kaikki asiat.
"Joko lopetit?" Jokeri kysyi kääntyen Raiton puoleen ja vilkuillen sitten peliin uppoutunutta shinigamia ja tuolissa istuskelevaa Raitoa. Vastausta odottamatta Jokeri asteli muutamann rivakan askeleen Raitoa kohden ja pysähtyi sitten osottaen Raitoa sormellaan.
"Jospa jatkaisimme keskustelua kun alat ottaa apuni hieman vakavammin," hän sanoi tiukasti ja ärtymyksen pystyi kuulemaan hänen äänestään, "jos et niin lähden tästä menemään, etsin L:n samantien käsiini ja kerron hänelle että sinä olet Kira. Hän varmaan riemastuisi asiasta ja jättäisi minut rauhaan ainakin toistaiseksi. Ai miksi näin? Koska sinä ajattelet vain omaa napaasi ja epäilet joka ainutta asiaa mitä minä sinulle sanon! Miten voimme tehdä yhteistyötä missään muodossa jos sinä vain epäilet?!" Jokeri hymähti ja lähti rivakasti astelemaan käytävälle johtavaa ovea kohden aikeinaan poistua huoneesta.

Jokeri liikautti päätään hieman katsoen silmät sirrissä toista. Hän lipaisi huuliaan ja nyrpisteli hieman.
"Vai että kyseenalaistat," hän tokaisi kylmällä äänellä silmät palaen.
"Kyllä, kyseenalaistan!" Raito pamautti kuulostaen jo hiukan ivalliselta.
"mieti ensin omia metodejasi ja ala sitten kyseenalaistamaan minun metodejani! Sitäpaitsi teen tämän kaiken vain koska sinä tulit pyytämään minun apuani!"
"Mitä sinä tuolla tarkoitat?" Raito tivasi ärtyneenä. "Miten niin minun metodejani?"

"Joko lopetit?" Jokeri kysyi kääntyen Raiton puoleen joka oli lopettanut Ryukille räyhäämisen. Raito oli juuri vastaamassa, mutta sitten Jokeri asteli muutamann rivakan askeleen Raitoa kohden ja pysähtyi sitten osottaen Raitoa sormellaan. "Mitä nyt?" Raito tuhahti eikä edes yrittänyt peitellä vihaansa.
"Jospa jatkaisimme keskustelua kun alat ottaa apuni hieman vakavammin," Jokeri sanoi tiukasti ja ärtymyksen pystyi kuulemaan hänen äänestään, "jos et niin lähden tästä menemään, etsin L:n samantien käsiini ja kerron hänelle että sinä olet Kira."
Tässä välissä pieni pelon häivähdys käväisi Raiton kasvoilla ja järkytys paistoi pojan silmistä.
"Hän varmaan riemastuisi asiasta ja jättäisi minut rauhaan ainakin toistaiseksi."
"Mi - miksi?" Raito sai viimein kysyttyä ja tunsi kuinka adrenaliini virtasi entistä kiivaammin hänen suonissaan...
"Ai miksi näin? Koska sinä ajattelet vain omaa napaasi ja epäilet joka ainutta asiaa mitä minä sinulle sanon! Miten voimme tehdä yhteistyötä missään muodossa jos sinä vain epäilet?!" Jokeri hymähti ja lähti rivakasti astelemaan käytävälle johtavaa ovea kohden aikeinaan poistua huoneesta.
"Odota!" Raito tiuskaisi tarttuen Jokeria käsivarresta. "Saanen sanoa että tuo ei helpota epäluuloisuuttani yhtään, mutta pidän turpani kiinni tästä asiasta toistaiseksi!"

"Vai että kyseenalaistat,"
"Kyllä, kyseenalaistan!" Raito pamautti hieman ivallisesti saaden Jokerilta vastaukseksi ivallisen kulmankohotuksen. Kuitenkin Jokeri jatkoi yhtä ärtyneenä:
"Mieti ensin omia metodejasi ja ala sitten kyseenalaistamaan minun metodejani! Sitäpaitsi teen tämän kaiken vain koska sinä tulit pyytämään minun apuani!"
"Mitä sinä tuolla tarkoitat?" Raito tivasi ärtyneenä, "Miten niin minun metodejani?"
"No sinä tässä olet tappamassa yli puolet planeettamme asukkaista vain koska haluat jumalaksi!" Jokeri sanoi naurahtaen ivallisesti, "Tiesitkö muuten että Marsissakin on elämää? Ja plutolaiset on kaikki pahoja koska he haluavat tappaa kaikki marsilaiset ja siinä samassa maan asukkaat! Aiotko tuhota koko planeetallisen olentoja vain koska he ovat pahoja?" Jokeri nauroi jälleen.
"Eikä sinusta jumalaa tule vaikka onnistuisitkin tappamaan kaiken pahan tästä maailmasta!" hän sanoi pudistaen päätään epäuskoisena, "Sinua tullaan pitämään vain ja ainoastaan sarjamurhaajana muiden joukossa. Roistoillakin on perhe, joka jää kaipaamaan heitä ja siinä tapauksessa aiheutat heille surua ja tuskaa."

Jokerin tarttuessa oven kahvaan, hän tunsi Raiton käden tarttuvan käsivarteensa. "Odota!" Raito henkäisi. Pienoinen virne kohosi Jokerin kasvoille, mutta se hävisi saman tien tämän kääntyessä Raiton puoleen.
"Saanen sanoa että tuo ei helpota epäluuloisuuttani yhtään, mutta pidän turpani kiinni tästä asiasta toistaiseksi!"
"Et saa," Jokeri tokaisi vastaan, "mutta meni jo. Huomautan itse kuitenkin että lopetat tuollaisen touhun tai seuraavan kerran menen oikeasti L:n puheille." Jokeri riuhtaisi kätensä irti toisen otteesta ja suoristi puvun takkiaan.

"No sinä tässä olet tappamassa yli puolet planeettamme asukkaista vain koska haluat jumalaksi!" Jokeri sanoi naurahtaen ivallisesti, "Tiesitkö muuten että Marsissakin on elämää? Ja plutolaiset on kaikki pahoja koska he haluavat tappaa kaikki marsilaiset ja siinä samassa maan asukkaat! Aiotko tuhota koko planeetallisen olentoja vain koska he ovat pahoja?" Jokeri nauroi jälleen.
"Kaikki jotka ovat pahoja, niin kyllä! Enkä usko että missään marsissa on elämää!" Raito älähti.
"Eikä sinusta jumalaa tule vaikka onnistuisitkin tappamaan kaiken pahan tästä maailmasta!" Jokeri sanoi pudistaen päätään epäuskoisena, "Sinua tullaan pitämään vain ja ainoastaan sarjamurhaajana muiden joukossa. Roistoillakin on perhe, joka jää kaipaamaan heitä ja siinä tapauksessa aiheutat heille surua ja tuskaa."
"Itseasiassa, Einstein..." Raito aloitti ivallisesti. "Minusta tulee Jumala! On kovaa kyytiä tulossa! Kiralla on useita kannattajia. L on ainoa tiellä oleva koska hän suurin piirtein aivo pesee porukkaa uskomaan Kiran pahuuteen, vaikka Kira on itse oikeus!" Raito mylvi ja silmät muljahtelivat nyt lähes mielipuolisesti. "L:n kuoltua ihmisten on helmpompi tajuta päämääräni." Raito huohotti hetken ja jatkoi sitten: "Ja roistojen läheiset tajuavat kyllä myöhemmin että heidän elämänsäkin on paljon helpompaa ilman niitä jotka olen tappanut."

"Saanen sanoa että tuo ei helpota epäluuloisuuttani yhtään, mutta pidän turpani kiinni tästä asiasta toistaiseksi!"
"Et saa," Jokeri tokaisi vastaan, "mutta meni jo. Huomautan itse kuitenkin että lopetat tuollaisen touhun tai seuraavan kerran menen oikeasti L:n puheille." Jokeri riuhtaisi kätensä irti toisen otteesta ja suoristi puvun takkiaan.
"Selvä..." Raito mutisi ja manasi Jokerin mielessään.

"Kaikki jotka ovat pahoja, niin kyllä! Enkä usko että missään marsissa on elämää!" Raito älähti.
"No siitä sinun täytyy keskustella pikku.. ns. jumalattaresi kanssa," Jokeri sylkäisi, "tiedätkös.. sen Orlanda-tyttösen kanssa."
"Eikä sinusta jumalaa tule vaikka onnistuisitkin tappamaan kaiken pahan tästä maailmasta!" Jokeri lisäsi päätään pudistaen, "Sinua tullaan pitämään vain ja ainoastaan sarjamurhaajana muiden joukossa. Roistoillakin on perhe, joka jää kaipaamaan heitä ja siinä tapauksessa aiheutat heille surua ja tuskaa."
"Itseasiassa, Einstein..." Raito sanoi, "Minusta tulee Jumala! On kovaa kyytiä tulossa! Kiralla on useita kannattajia. L on ainoa tiellä oleva koska hän suurin piirtein aivo pesee porukkaa uskomaan Kiran pahuuteen, vaikka Kira on itse oikeus!"
Jokeri purskahti nauruun ja pyyhkäisi vesiä silmistään.
"Kira on oikeus," Jokeri toisti yrittäen matkia Raiton äänensävyä, "voi pyhä pirjo! Kuuntele nyt itteäs! Kovaa kyytiä tulossa.. Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja jos sulla on muutama mielisairas skidi tukijana japanissa niin se ei ole kuin kärpäsen paska maailman kartalla!"

"L:n kuoltua ihmisten on helmpompi tajuta päämääräni." Raito huohotti hetken ja jatkoi sitten: "Ja roistojen läheiset tajuavat kyllä myöhemmin että heidän elämänsäkin on paljon helpompaa ilman niitä jotka olen tappanut." Jokeri pudisteli päätään.
"L:n kuoltua ihmiset alkavat pelkäämään sinua ja jos he tosiaan luulisivat sinua jonkun sortin yliolennoksi niin korkeintaan paholaiseksi," Jokeri tokaisi nyt tylsistyneen oloisena ja kuuloisena.

"Saanen sanoa että tuo ei helpota epäluuloisuuttani yhtään, mutta pidän turpani kiinni tästä asiasta toistaiseksi!"
"Et saa mutta meni jo. Huomautan itse kuitenkin että lopetat tuollaisen touhun tai seuraavan kerran menen oikeasti L:n puheille."
"Selvä..." Raito mutisi saaden Jokerin vähän paremmalle tuulelle. Kyllä hän tuosta kakarasta ennen pitkään kouluttaisi kunnon narrin.. Tai sitten ei. Ei pojasta oikeasti narriksi olisi. Liian ajattelevainen tyyppi.

Jokeri purskahti nauruun ja pyyhkäisi vesiä silmistään. "Mikä tässä on hauskaa?" Raito kysyi närkästyneenä, yrittäen kuitenkin hillitä itseään.
"Kira on oikeus," Jokeri toisti yrittäen matkia Raiton äänensävyä, "voi pyhä pirjo! Kuuntele nyt itteäs! Kovaa kyytiä tulossa.. Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja jos sulla on muutama mielisairas skidi tukijana japanissa niin se ei ole kuin kärpäsen paska maailman kartalla!"
"Minulla on tukijoita muuallakin kuin Japanissa!" Raito ärähti. "Suurin osa on Amerikassa itseasiassa."
Raito ei ymmärtänyt miksi tuo pelle haastoi riitaa hänen kanssaan... tämä saisi vielä katua Jumalan uhmaamista... L:n jälkeen, Jokeri olisi seuraavana Raiton listassa ellei tämä tajuaisi lopettaa.

"L:n kuoltua ihmisten on helmpompi tajuta päämääräni." Raito huohotti hetken ja jatkoi sitten: "Ja roistojen läheiset tajuavat kyllä myöhemmin että heidän elämänsäkin on paljon helpompaa ilman niitä jotka olen tappanut." Jokeri pudisteli päätään.
"L:n kuoltua ihmiset alkavat pelkäämään sinua ja jos he tosiaan luulisivat sinua jonkun sortin yliolennoksi niin korkeintaan paholaiseksi," Jokeri tokaisi nyt tylsistyneen oloisena ja kuuloisena. Silloin Raitolla naksahti. Tämä oli hetken aivan hiljaa ja tuijotti Jokeria vaitonaisena.
"Jokeri..." Raito aloitti astuen nyt askeleen eteenpäin. Sen jälkeen tämä kohdisti lujan nyrkin iskun toisen kasvoihin.

"Minulla on tukijoita muuallakin kuin Japanissa!" Raito ärähti. "Suurin osa on Amerikassa itseasiassa."
"Niin tosiaan!" Jokeri sanoi naurahtaen, "Anteeksi.. Amerikassahan kaikki ovatkin täysjärkisiä aikuisia!"

"L:n kuoltua ihmisten on helmpompi tajuta päämäärän ja roistojen läheiset tajuavat kyllä myöhemmin että heidän elämänsäkin on paljon helpompaa ilman niitä jotka olen tappanut."
"L:n kuoltua ihmiset alkavat pelkäämään sinua ja jos he tosiaan luulisivat sinua jonkun sortin yliolennoksi niin korkeintaan paholaiseksi," Jokerin sanojen myötä Raito vaikeni ja jäi tuijottamaan Jokeria ilmeettömänä. Sitten tämä astui askeleen Jokeria kohden ja sanoi:
"Jokeri..." Jokeri käänsi hieman kasvojaan kuunnellakseen toisen sanoja paremmin mutta niitä ei tullutkaan. Sen sijaan Jokerin kasvoihin iskeytyi voimalla nyrkki ja mies lennähti selälleen maahan iskun voimasta. Sen sijaan että Jokeri olisi alkanut muiden tälläisissä tilanteissa olleiden tavoin haastaa enemmän riitaa tai itkemään, Jokeri alkoi nauramaan kömpien samalla takaisin seisomaan. Nauru kuulosti mielisairaalta ja useimpien korvissa todella pelottavalta ja friikiltä. Päästyään seisomaan, Jokeri kosketti huultaan ja pyyhkäisi siitä vuotavaa verta pois. Samassa Jokeri ampaisi vauhdilla Raitoa kohden, nappasi tätä kauluksesta ja heitti seinää vasten. Samassa hän kaivoi taskustaan perunankuorimaveitsen ja vei sen Raiton kasvojen eteen.
"Hyvä isku," hän tokaisi nyökytellen päätään, "mutta unohdit nyt ettei sinulla ole mitään millä uhkailla minua joten lyöntisi oli sinänsä turha." Jokeri pyyhkäisi verta huulestaan sormillaan katsoen sitten sormiinsa jäänyttä punaista nestettä. Sitten hän siirsi katseensa jälleen Raitoon.
"Tiedätkö muuten miten sain nämä arvet?" hän kysyi osoittaen poskissaan olevia punaisiksi maalattuja arpia.

Sen sijaan että Jokeri olisi alkanut muiden tälläisissä tilanteissa olleiden tavoin haastaa enemmän riitaa tai itkemään, Jokeri alkoi nauramaan kömpien samalla takaisin seisomaan. Puistatus kulki RAiton selkäpiitä pitkin. Nauru kuulosti todella... mielisairaalta. Päästyään seisomaan, Jokeri kosketti huultaan ja pyyhkäisi siitä vuotavaa verta pois. Raito ei edes ehtinyt harkita miten olisi toiminut kun Jokeri ampaisikin vauhdilla häntä kohden, nappasi poikaa kauluksesta ja heitti seinää vasten. Samassa hän kaivoi taskustaan perunankuorimaveitsen ja vei sen Raiton kasvojen eteen. Raito huohotti kuin juoksin jäljiltä muttei sanonut mitään. "Perunaveitsi?" Raito henkäisi. "Eikö mitään laadukkaampaa löydy?"
"Hyvä isku," Jokeri tokaisi nyökytellen päätään, "mutta unohdit nyt ettei sinulla ole mitään millä uhkailla minua joten lyöntisi oli sinänsä turha." Raito nielaisi vaivalloisesti ja yritti rimpuilla irti toisen otteesta siinä onnistumatta.
Jokeri pyyhkäisi verta huulestaan sormillaan katsoen sitten sormiinsa jäänyttä punaista nestettä. Sitten hän siirsi katseensa jälleen Raitoon.
"Tiedätkö muuten miten sain nämä arvet?" Jokeri kysyi osoittaen poskissaan olevia punaisiksi maalattuja arpia.
"En, eikä minua totta puhuen edes kiinnosta tietää", Raito älähti nyt jo pelokkaan kuuloisena. "Sinä olet hullu, lopeta!"
Raito mietti hetken vaihtoehtojaan. Hän voisi huutaa muita apuun, mutta jos hän tekisi niin silloin Jokeri ainakin tappaisi hänet. Tai jos ei tappaisi niin paljastaisi varmasti että Raito oli Kira.
Sitäpaitsi, jos Orlanda olisi paikalla, Jokeri voisi satuttaa naista... Sitä Raito ei halunnut. Hän ei voisi elää itsensä kanssa jos Orlandalle sattuisi jotain hänen takiaan.

"Perunaveitsi?" Raito henkäisi. "Eikö mitään laadukkaampaa löydy?" Jokeri kohotti kulmaansa ja heitti perunaveitsen lattialle kaivellen sitten taskujaan. Hän nosti esiin linkkuveitsen, näytti sitä Raitolle sanomatta mitään. Heitti veitsen niinikään lattialle kaivaen seuraavaksi taskustaan leipäveitsen. "tyylitöntä eikö?" hän kysyi Raitolta tiputtaen tämänkin veitsen maahan. Tämän jälkeen hän veti takkinsa taskuista milloin minkälaisia veitsiä päätyen sitten lopulta partaveitseen.
"Parempi?" hän kysyi pyöritellen partaveistä Raiton kasvojen korkeudella, "niin minustakin."
"Hyvä isku, mutta unohdit nyt ettei sinulla ole mitään millä uhkailla minua joten lyöntisi oli sinänsä turha." Jokeri tokaisi. Raito yritti rimpuilla pakoon mutta Jokeri tiukensi otettaan hyssytellen tätä rauhoittumaan.
"Tiedätkö muuten miten sain nämä arvet?" hän kysyi viitaten poskissaan oleviin arpiin.
"En, eikä minua totta puhuen edes kiinnosta tietää",Raito älähti pelokkaana. Jokeri hymähti mutta vakavoitui sitten.
"Kerron kuitenkin," hän sanoi lipaisten huuliaan, "kun minä olin nuori.. lukiolainen, kuten sinäkin."
"Sinä olet hullu, lopeta!" Raito älähti.
"En," Jokeri napsautti, "en.. En ole hullu." Jokeri piti tauon ja jatkoi: "kotikaupungissani oli normaalia että jokaisella kadulla oli oma jenginsä. En ollut mikään jengipomo.. en edes kuulunut mihinkään jengiin koska olin muiden näkökulmasta liian heikko sellaiseen." Jokeri piti pienen tauon pyöräyttäen jälleen veistä.
"Eräänä päivänä," hän jatkoi katsahtaen mietteliäänä ylös kattoon, "eräs jengipomoista uhkaili siskoani. En pitänyt siitä joten harkitsematta vetäisin jengipomoa turpaan. Hän taas ei pitänyt siitä.. Ei, ei ollenkaan."
"Hän," Jokeri piti tauon laskien katseensa maahan kuin häntä itseään olisi pelottanutkin ajatus, "hän iski minut seinää vasten ja kysyi: Why so serious?" Jokeri piti jälleen tauon pudistellen päätään.
"Hän kaivoi veitsen taskustaan," Jokeri henkäisi lipaisten huuliaan," toistaen noita kolmea sanaa.. Why so serious. Hän pisti terän suuhuni.." Jokeri laittoi väkisin partaveitsen Raiton suuhun.
".. ja sanoi nauraen: Let's put a smile on that face.. jaaa sitten.." Jokeri viilsi muutaman millin Raiton suun pielestä auki mutta vetäisi sitten veitsen pois tämän suusta.
"Voisin tappaa sinut juuri siihen paikkaan," Jokeri sanoi, "mutta kuten sanoin, sinusta ei ole hyötyä vangittuna saatika kuolleena." Jokeri piti Raitoa edelleen tiukasti paikallaan seinää vasten.

"Sinä olet hullu, lopeta!" Raito älähti.
"En," Jokeri napsautti, "en.. En ole hullu." Jokeri piti tauon. "Etpä!" Raito huudahti taas. "Täysin päästäsi vialla!" Jokeri kuitenkin jatkoi: "kotikaupungissani oli normaalia että jokaisella kadulla oli oma jenginsä. En ollut mikään jengipomo.. en edes kuulunut mihinkään jengiin koska olin muiden näkökulmasta liian heikko sellaiseen." Jokeri piti pienen tauon pyöräyttäen jälleen veistä. "Anna minun mennä", Raito töksäytti yrittäen suotta keskeyttää toisen kerronnan.
"Eräänä päivänä," Jokeri jatkoi katsahtaen mietteliäänä ylös kattoon, "eräs jengipomoista uhkaili siskoani. En pitänyt siitä joten harkitsematta vetäisin jengipomoa turpaan. Hän taas ei pitänyt siitä.. Ei, ei ollenkaan."
Raito katsahti kattoon, vilkaisi Ryukia joka seuraili tapahtumia uteliaana vierestä, sitten Raiton katse osui lattiaan. Nuorukaisen katse kierteli kaikkialla muualla paitsi Jokerissa.
"Hän," Jokeri piti tauon laskien katseensa maahan kuin häntä itseään olisi pelottanutkin ajatus, "hän iski minut seinää vasten ja kysyi: Why so serious?" Jokeri piti jälleen tauon pudistellen päätään.
"Ironista. Yrität verrata tuota tilannetta tähän hetkeen", Raito tokaisi naurahtaen väkinäisesti. "Hahah, tosi hauskaa..."
"Hän kaivoi veitsen taskustaan," Jokeri henkäisi lipaisten huuliaan," toistaen noita kolmea sanaa.. Why so serious. Hän pisti terän suuhuni.." Jokeri laittoi väkisin partaveitsen Raiton suuhun. Raito yritti kamppailla vastaan, mutta turhaan.
".. ja sanoi nauraen: Let's put a smile on that face.. jaaa sitten.." Jokeri viilsi muutaman millin Raiton suun pielestä auki saaden tämän huoahtamaan muutaman kerran tuskasta mutta vetäisi sitten veitsen pois tämän suusta.
"Voisin tappaa sinut juuri siihen paikkaan," Jokeri sanoi, "mutta kuten sanoin, sinusta ei ole hyötyä vangittuna saatika kuolleena." Jokeri piti Raitoa edelleen tiukasti paikallaan seinää vasten.
"Päästäisitkö... minut... nyt... irti?" Raito yritti huohotusten välissä, yrittäen pitää ilmeensä ja äänensä niin kovana kuin mahdollista siinä tilanteessa. Aneleminen ei ollut Raiton tyylistä, mutta häntä vähän pelotti toisen käytös.

"Voisin tappaa sinut juuri siihen paikkaan," Jokeri sanoi, "mutta kuten sanoin, sinusta ei ole hyötyä vangittuna saatika kuolleena." Jokeri piti Raitoa edelleen tiukasti paikallaan seinää vasten.
"Päästäisitkö... minut... nyt... irti?" Raito kysyi yrittäen esittää vahvempaa kuin mitä tosiasiassa oli.
"En," Jokeri tokaisi ykskantaan, "Ennen kuin sinä myönnyt siihen tosiasiaan että työskentelet nyt minulle. Niin kauan kun tätä projektia kestää, sinä teet niin kuin minä sanon ja pelaat niinkuin minä käsken sinun pelata. L voittaa meidät vielä jos sinä jatkat tuota käytöstäsi." Jokeri hymyili hieman odottavasti, "olemmeko samaa mieltä tässä asiassa?"


[Nyyt tuli lyhyt, mutta mutta.. ensi kerralla pitempää.^^'']

"Voisin tappaa sinut juuri siihen paikkaan," Jokeri sanoi, "mutta kuten sanoin, sinusta ei ole hyötyä vangittuna saatika kuolleena." Jokeri piti Raitoa edelleen tiukasti paikallaan seinää vasten.
"Päästäisitkö... minut... nyt... irti?" Raito kysyi yrittäen esittää vahvempaa kuin mitä tosiasiassa oli.
"En," Jokeri tokaisi ykskantaan, "Ennen kuin sinä myönnyt siihen tosiasiaan että työskentelet nyt minulle. Niin kauan kun tätä projektia kestää, sinä teet niin kuin minä sanon ja pelaat niinkuin minä käsken sinun pelata. L voittaa meidät vielä jos sinä jatkat tuota käytöstäsi." Jokeri hymyili hieman odottavasti,
"Ymmärrän...", Raito mutisi. Hänen olisi pakko myöntyä, vaikka tilanne ärsyttikin häntä suunnattomasti. "olemmeko samaa mieltä tässä asiassa?"
"Pakko kai se on olla. Olemme samaa mieltä", Raito korjasi äkkiä sanomisiaan. Ryuk pudisteli päätään mutta päätti pysytellä vaiti.

[multa kanssa lyhyttä, mutta kun ei Raitokaan tässä voi paljoa tehdä xD]

"Pakko kai se on olla. Olemme samaa mieltä" Raito myöntyi ja Jokeri päästi tämän otteestaan.
"Hienoa," hän tokaisi hymyillen nyt leveästi, "odotinkin tuollaista vastausta. Fiksu poika, nyt.." Jokeri asteli kauemmas napaten pöydältä muutaman suklaakonvehtin ja istahtaen sitten pöydälle.
"Takaisin suunnitelmaan," hän sanoi kun mitään sen ihmeellisempää ei olisi tapahtunutkaan, "minä siis niin sanotusti kidnappaan sinut, en oikeasti vaan ihan vaan leikisti keskellä kirkasta päivää tässä kunhan nyt tilanne etenee. Sitä ennen taidamme lähteä porukalla sinne Wammy Houseen vai mitä mieltä olet?" Jokeri rypisti konvehtin paperin ja heitti sen roskikseen viskaten toisella kädellään konvehtin suuhunsa.
"Kuinka kaukana se portaali on ja kuinka nopeasti olisit valmis lähtemään?"

Raito huokaisi helpotuksesta kun Jokeri päästi hänet irti otteestaan.
"Hienoa," Jokeri tokaisi hymyillen nyt leveästi, "odotinkin tuollaista vastausta. Fiksu poika, nyt.." Jokeri asteli kauemmas napaten pöydältä muutaman suklaakonvehtin ja istahtaen sitten pöydälle.
Raito puolestaan istuutui sängylle Ryukin viereen. Häntä ei huvittanut olla Jokerin lähettyvillä juuri nyt.
"Takaisin suunnitelmaan," Jokéri sanoi kun mitään sen ihmeellisempää ei olisi tapahtunutkaan ja Raiton oli pakko ihailla tämän tyyneyttä. "minä siis niin sanotusti kidnappaan sinut, en oikeasti vaan ihan vaan leikisti keskellä kirkasta päivää tässä kunhan nyt tilanne etenee. Sitä ennen taidamme lähteä porukalla sinne Wammy Houseen vai mitä mieltä olet?" Jokeri rypisti konvehtin paperin ja heitti sen roskikseen viskaten toisella kädellään konvehtin suuhunsa.
"Minä... minun mielestäni kannattaa mennä ensin Wammy Houseen ja jos emme saa L:ää hengiltä niin sitten 'kidnappaat' minut", Raito tokaisi.
"Kuinka kaukana se portaali on ja kuinka nopeasti olisit valmis lähtemään?"
"Portaali on noin kilometrin päässä ja olen valmis lähtemään vaikka heti", Raito sanoi nyt omalla itsevarmalla äänellään. Jos Jokeri oli päättänyt käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan niin sitten myös Raito käyttäytyisi niin. "Kuinka pian sinä olet valmis lähtemään?"

[mietin et kantsisko seuraava peli vaan alottaa Wammy Housesta? Vai pelitetäänkö näitten kävelyretki portaalille?]

"Hienoa, odotinkin tuollaista vastausta. Fiksu poika, nyt.." Jokeri katseli kuinka Raito istahti hieman säikyn oloisena sängylle tuijottaen Jokeria tämän aukaistessa suklaakonvehtia.
"Takaisin suunnitelmaan, minä siis niin sanotusti kidnappaan sinut, en oikeasti vaan ihan vaan leikisti keskellä kirkasta päivää tässä kunhan nyt tilanne etenee. Sitä ennen taidamme lähteä porukalla sinne Wammy Houseen vai mitä mieltä olet?"
"Minä... minun mielestäni kannattaa mennä ensin Wammy Houseen ja jos emme saa L:ää hengiltä niin sitten 'kidnappaat' minut" Raito sanoi. Jokeri maisteli konvehtiaan ja lipaisi huuliaan.
"Kuulostaa ihan hyvältä," Jokeri tokaisi katsahtaen ikkunasta ulos, "Kuinka kaukana se portaali on ja kuinka nopeasti olisit valmis lähtemään?"
"Portaali on noin kilometrin päässä ja olen valmis lähtemään vaikka heti", Raito sanoi kuulostaen nyt itsevarmalta, "Kuinka pian sinä olet valmis lähtemään?" Jokeri ei aikaillut vaan hyppäsi alas pöydältä, nappasi vielä yhden konvehdin ja asteli sitten Raiton ohi ovea kohden.
"Sitten menoksi," hän tokaisi avaten oven ja kurkistaen siitä ulos epäröimättä.
"Ketään ei näy," hän sanoi Raitolle ja asteli käytävälle, "ihmekös tuo. Kaikki varmaan nukkuvat jo.."

Jokeri katsahti Raitoa virnistäen poikamaisesti. Sitten hän kohotti nyrkkinsä ja koputti kolmesti viereisen huoneen oveen.
"Varmistetaanpa," hän tokaisi, "nukkuvatko kaikki vai eivät.."
"Mitä nyt?!" kuului naisen ääni huoneesta ja sitten rivakoita askelia. Jokeri ei aikaillut vaan pyrähti nopeasti käytävän kulman taakse. Ovi avautui juuri sopivasti Jokerin kadottua näköpiiristä.
Oviaukossa seisoi Orlanda hopean värisessä satiiniyöasussaan, tukka kauniina harteillaan. Haltioiden etuuksia, hiukset eivät pörrööntyneet yhtä helposti kuin kuolevaisten. Orlanda katsahti yönsinisillä silmillään käytävälle oven suusta ja hänen katseensa osui Raitoon.
"Öh.. Iltaa Raito?" hän tokaisi hämmentyneenä, "hmm.. Voinko auttaa jotenkin?"
Jokeri kihersi yksinään kulman takana pidätellen nauruaan.


[Ahahahhaaa, sori oli pakko x'D Voidaan pelata se portaalille kävely tässä topicissa ja sitten lopettaa siihen ku ne astuu portaaliin ja jatkaa sitten siitä Wammy Housesta seuraavassa topicissa. (: ]

Jokeri ei aikaillut vaan hyppäsi alas pöydältä, nappasi vielä yhden konvehdin ja asteli sitten Raiton ohi ovea kohden.
"Sitten menoksi," hän tokaisi avaten oven ja kurkistaen siitä ulos epäröimättä. "Mitä?" Raito älähti. "Emme me voi noin vain tästä marssia!"
"Ketään ei näy," Jokeri sanoi Raitolle ja asteli käytävälle, "ihmekös tuo. Kaikki varmaan nukkuvat jo.."
"Varmaan..." Raito mutisi ja Ryuk kulki nauraen hänen perässään. Turhan iloinen tyyppi tuo shinigami...

Jokeri katsahti Raitoa virnistäen poikamaisesti. Sitten hän kohotti nyrkkinsä ja koputti kolmesti viereisen huoneen oveen. "Mitä sinä teet?" Raito sähähti. Hänen olisi tehnyt mieli huutaa, mutta ei viitsinyt kuitenkaan tehdä sitä.
"Varmistetaanpa," Jokeri tokaisi, "nukkuvatko kaikki vai eivät.."
"Mitä nyt?!" kuului naisen ääni huoneesta ja sitten rivakoita askelia. 'Voi helvetti!', Raito manasi ajatuksissaan. Onneksi Jokeri sentään tajusi haihtua oven auetessa. Raiton katse oli aluksi lukkiutunut sinne minne Jokeri oli kadonnut, mutta pian poika kääntyi oviaukkoon kohden. Siinä samassa Raiton hengitys tuntui salpautuvan. Oviaukossa seisoi Orlanda hopean värisessä satiiniyöasussaan, tukka kauniina harteillaan. Raito avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ääntä ei lähtenyt. Orlanda oli niin kaunis...
'Voi helvetin helvetti. Tämä on minun tuuriani. Oliko muka sattumaa että Jokeri koputti juuri Orlandan oveen ja onnistui nolaamaan minut täysin?!' Raiton teki mieli kirota ääneen, mutta tyytyi jättämään manaamisen vain ajatuksiinsa.
Orlanda katsahti yönsinisillä silmillään käytävälle oven suusta ja hänen katseensa osui Raitoon.
"Öh.. Iltaa Raito?" nainen tokaisi selvästi hämmentyneenä.
"Hyvää iltaa", Raito vastasi kohteliaasti ja hymyili toiselle niin ystävällisesti ja sympaattisesti kuin ikinä osasi.
"hmm.. Voinko auttaa jotenkin?" Orlanda kysyi saaden RAiton kädet hikoamaan, mutta poika vain katsoi tyynesti toisen silmiin ja vastasi: "Ei et voi. Olen pahoillani, tarkoitukseni oli etsiä Anora mutta sekoilin taas ovien kanssa. Tämä kartano on liian iso paikka tavalliselle japanilaiselle..." Raito naurahti rennosti jatkaen sitten vakvampana: "Sisareni Sayu on sairastellut tässä lähiaikoina aika pahasti. Tilanne kääntyi huonompaan suuntaan ja minun täytyy palata kotiin portaalin kautta. Ajattelin vain kysyä Anoralta... jos siitä ei olisi ollut liikaa vaivaa niin jos täältä olisi löytynyt jotain jolla voisin auttaa siskoani."
'Hyvä, jatka ihan normaalisti...', Raito kannusti itseään mielessään. Eikä poika edes periaatteessa valehdellut. Sayu oli oikeasti todella sairas.
"Sayu on ollut jo muutaman kuukauden sairaalassa ja lääkärit ovat neuvottomia", Raito lisäsi hiljaa nyt aidosti alakuloisena. Hän oli ollut niin keskittynyt L:n lahtaamis suunnitelmiin ettei ollut ajatellut siskonsa tilannetta. Nyt kun hän muisteli siskoaan, pelko ja huoli saivat oitis pojan ajatukset valtaansa.

"Mitä?" Raito älähti. "Emme me voi noin vain tästä marssia!"
"Itse sanoit olemaan valmis lähtemään heti," Jokeri tokaisi avaten oven, "Ketään ei näy, ihmekös tuo. Kaikki varmaan nukkuvat jo.."
"Varmaan.." Raito mutisi astellen käytävään Ryuki takanaan. Jokeri koputti oveen ja pinkaisi sitten salamana nurkan taakse piiloon.
"Öh.. Iltaa Raito?" Orlanda ilmestyi oviaukkoon, Jokeri kuunteli tilanteen etenemistä sujuvasti nurkan takaa.
"Hyvää iltaa", Raito vastasi kohteliaasti myhyillen Orlandalle. Orlanda vastasi hymyyn jokseenkin epäuskoisen oloisena ja vilkaisi hieman hämillään käytävälle.
"Hmm.. Voinko auttaa jotenkin?" Hän kysyi Raitolta, joka tuntui hieman vaivaantuneelta.
"Ei et voi. Olen pahoillani, tarkoitukseni oli etsiä Anora mutta sekoilin taas ovien kanssa. Tämä kartano on liian iso paikka tavalliselle japanilaiselle.." Orlanda naurahti ystävällisesti.
"Vai tavalliselle japanilaiselle," hän sanoi hymyillen, "luulin että olit jotenkin poikkeava lukiolainen kun kerran etsivän touhuissa pyörit."

"Sisareni Sayu on sairastellut tässä lähiaikoina aika pahasti," Raito selitti, "Tilanne kääntyi huonompaan suuntaan ja minun täytyy palata kotiin portaalin kautta. Ajattelin vain kysyä Anoralta... jos siitä ei olisi ollut liikaa vaivaa niin jos täältä olisi löytynyt jotain jolla voisin auttaa siskoani." Orlanda vakavoitui kurtistaen kulmiaan mietteliäänä.
"Sayu on ollut jo muutaman kuukauden sairaalassa ja lääkärit ovat neuvottomia," Raito lisäsi.
"Saanko udella mikä sairaus häntä kiusaa?" Orlanda kysyi nyt täysin piristyneenä. Hetki sitten hän oli ollut valmis kiroamaan koputtajan alimpaan helvettiin mutta nyt asia olikin toinen.
"Josko voisin auttaa häntä," hän lisäsi Raitolle.

Jokeri huokaisi tylsistyneenä käytävän päässä. Tulisi nyt se Raito ei sitä koko päiväksi kuitenkaan tarvitsisi juoruamaan jäädä. Sitäpaitsi joku voisi ihan koska tahansa ilmaantua paikalle ja huomata heidän lähtönsä. Ei koputuksen tarkoitus ollut viivyttää iltaa näin paljoa. Äkkiä ovi Jokerin käyvällä aukeni ja Jokeri siirsi jokseenkin kauhistuneen katseensa oven suuntaan. Joku astui takaperin puolittain käytävälle. Jokeri vilkaisi äkkiä ympärilleen ja syöksähti lähimpään siivouskomeroon.
"Hyvää yötä sitten," kuului naisen ääni ja siihen miehen vastaus. Hetken oli hiljaista ja Jokeri pystyi vain kuvittelemaan mitä komeron ulkopuolella tapahtui. Hän yökkäsi ajatuksissaan. Rakkaus oli yliarvostettua. Sitten kuului askelia, jotka kulkivat komeron ohi, pysähtyivät hetkeksi ja jatkoivat sitten matkaansa. Hetken aikaa oli hiljaista ja sitten kuului kuinka ovi kolahti kiinni. Jokeri kurkkasi komerosta todeten paljastumisenvaaran olevan ohi.
"Kirotut naiset," hän jupisi itsekseen kömpiessään ulos komerosta.

"Ei et voi. Olen pahoillani, tarkoitukseni oli etsiä Anora mutta sekoilin taas ovien kanssa. Tämä kartano on liian iso paikka tavalliselle japanilaiselle.." Raito sanoi ja Orlanda naurahti ystävällisesti.
"Vai tavalliselle japanilaiselle," nainen sanoi hymyillen, "luulin että olit jotenkin poikkeava lukiolainen kun kerran etsivän touhuissa pyörit."
"No jaa, miten sen nyt ottaa", Raito naurahti haroen ruskeita hiuksiaan. "Ehkä minua tosiaan pidetään siellä jotenkin erikoisena, mutta en ole mitään verrattuna niihin joihin olen tutustunut täällä Gamaruelissa."

"Sisareni Sayu on sairastellut tässä lähiaikoina aika pahasti," Raito selitti, "Tilanne kääntyi huonompaan suuntaan ja minun täytyy palata kotiin portaalin kautta. Ajattelin vain kysyä Anoralta... jos siitä ei olisi ollut liikaa vaivaa niin jos täältä olisi löytynyt jotain jolla voisin auttaa siskoani." Orlanda vakavoitui kurtistaen kulmiaan mietteliäänä. Raito yritti vain olla ajattelematta kuinka piti naisen tavasta kurtistaa kulmiaan.
"Sayu on ollut jo muutaman kuukauden sairaalassa ja lääkärit ovat neuvottomia," Raito lisäsi hiljaa.
"Saanko udella mikä sairaus häntä kiusaa?" Orlanda vaikutaen nyt piristyneeltä.
"Josko voisin auttaa häntä," hän lisäsi Raitolle. Raito hieroi leukaansa mietteliäänä.
"Lääkärit eivät olleet varmoja asiasta", Raito myönsi. "Jonkinlainen virus, mutta kukaan ei ole vielä osannut varmentaa asiaa. Oireisiin kuuluvat muun muassa harvinaisen korkea kuume, voimattomuus ja vahvat kouristelut."

Raito vilkaisi vaivihkaa käytävälle. Jokeri piileskeli jossakin, joten Raiton täytyisi poistua nopeaan, mutta...
"Mutta älä siitä huolehdi, en halua vaivata sinua nyt kun sinulla on omiakin juttuja", Raito sanoi ja katsahti naista myötätuntoisesti. "Kuulin Generigelistä ja siskostasi, ikävä juttu. Olen pahoillani." Ja niin Raito oikeasti olikin. Ei ehkä Generigelin takia, mutta hänen kävi sääliksi Orlandaa. Poika epäröi hetken mutta laski sitten kätensä hellästi naisen olalle kysyen: "Miten sinä olet jaksanut?"

"Mutta, minun täytyy varmaan lähteä...", Raito sanoi viimein. "Mutta muista että jos haluat puhua ihan mistä vain niin minä kyllä kuuntelen mielelläni." Raito hymyili lämpimästi Orlandalle, jolloin muutaman millin pituisesta haavasta jonka Jokeri oli viiltänyt Raiton suupieleen, alkoi vuotaa verta. Raito pyyhkäisi veren salaman nopeasti pois sanaakaan sanomatta.

"No jaa, miten sen nyt ottaa", Raito naurahti haroen ruskeita hiuksiaan, "Ehkä minua tosiaan pidetään siellä jotenkin erikoisena, mutta en ole mitään verrattuna niihin joihin olen tutustunut täällä Gamaruelissa." Orlanda hymähti hieman, vakavoituen sitten.
"Sisareni Sayu on sairastellut tässä lähiaikoina aika pahasti. Tilanne kääntyi huonompaan suuntaan ja minun täytyy palata kotiin portaalin kautta. Ajattelin vain kysyä Anoralta... jos siitä ei olisi ollut liikaa vaivaa niin jos täältä olisi löytynyt jotain jolla voisin auttaa siskoani."
"Sayu on ollut jo muutaman kuukauden sairaalassa ja lääkärit ovat neuvottomia."
"Saanko udella mikä sairaus häntä kiusaa? Josko voisin auttaa häntä."
"Lääkärit eivät olleet varmoja asiasta. Jonkinlainen virus, mutta kukaan ei ole vielä osannut varmentaa asiaa. Oireisiin kuuluvat muun muassa harvinaisen korkea kuume, voimattomuus ja vahvat kouristelut." Orlanda kuunteli hetken Raiton selittämistä ja oli hetken aikaa hiljaa tämän lopetettua selityksen.
"Voisin auttaa sinua," hän tokaisi viitaten Raitoa perässään huoneeseensa. Hän asteli ruskean kaapiston luo ja avasi uusimman hyllykön. Hän kaiveli hetken sitä ja kaivoi sitten pienen putkilon esiin.
"Tässä," hän tokaisi ojentaen Raitolle putkiloa, "siinä ei ole paljon mutta ei siihen paljon tarvitakkaan. Luulisin että tämän avulla saat siskosi parantumaan. Aineet on kaikki Lórienista, joten ei minkäänlaista vaaraa." Orlanda ojensi nestepurtiloa Raitolle hymyillen rohkaisevasti.

[Takaisin käytävällä. : D]
"Mutta älä siitä huolehdi, en halua vaivata sinua nyt kun sinulla on omiakin juttuja", Raito sanoi ja katsahti naista myötätuntoisesti, "Kuulin Generigelistä ja siskostasi, ikävä juttu. Olen pahoillani." Orlanda hymähti hieman muttei lainkaan hymyillyt.
"Pelastamme heidät kyllä," Orlanda sanoi katsahtaen pikaisesti Raiton silmiä, "emme voi antaa heidän kummankaan jäädä Jokerin vangiksi." Orlanda tunsi Raiton käden harteillaan, katsahti sitä ja sitten pojan kasvoja.
"Miten sinä olet jaksanut?" Raito kysyi. Orlanda hymyili.
"Elossa," hän tokaisi vastaukseksi hieman hymyillen, "Suunnitellen sitä miten tuollaisen mielipuolen kuin Jokeri, saa kiinni."

"Mutta, minun täytyy varmaan lähteä...", Raito sanoi viimein, "Mutta muista että jos haluat puhua ihan mistä vain niin minä kyllä kuuntelen mielelläni." Orlanda nyökkäsi hymyillen.
"Vie se putelli siskollesi," Orlanda sanoi, "Anna hänelle aluksi kolme tippaa kielelle ja jos se ei toimi, odota pari tuntia ja lisää tippa. Pitäisi toimia."
Orlanda katsahti hieman oudosti Raiton suunpielen pyyhkäisyä muttei kyseenalaistanut mitään.
"Hyvää yötä Raito," hän sanoi sulkien oven perässään.

"Voisin auttaa sinua," Orlanda tokaisi viitaten Raitoa perässään huoneeseensa. Poika tunsi lämmön läikähtävän sisällään ja aurinkoinen hymy levisi pojan kasvoille. Orlanda asteli ruskean kaapiston luo ja avasi uusimman hyllykön. Hän kaiveli hetken sitä ja kaivoi sitten pienen putkilon esiin.
"Tässä," nainen tokaisi ojentaen Raitolle putkiloa ja poika otti sen ilomielin vastaan. "siinä ei ole paljon mutta ei siihen paljon tarvitakkaan. Luulisin että tämän avulla saat siskosi parantumaan. Aineet on kaikki Lórienista, joten ei minkäänlaista vaaraa." Orlanda ojensi nestepurtiloa Raitolle hymyillen rohkaisevasti. Tuo hymy sai Raiton sydämen tykyttämään vähän nopeammin, mutta tämä yritti olla näyttämättä mitään ulospäin. "Kiitos tosi paljon", Raito sanoi kiitollisesti hymyillen ja kumarsi naiselle herrasmiesmäisesti. Moinen nöyristely ei oikeastaan ollut Raiton juttu, mutta täytyihän tulevalle Jumalattarelle näyttää kunnioitusta. Raito suoristautui seisomaan yhä hymyillen ja suuntasi sitten käytävään.

"Kuulin Generigelistä ja siskostasi, ikävä juttu. Olen pahoillani."
Orlanda hymähti hieman muttei lainkaan hymyillyt, mikä sai Raiton tuntemaan lievästi syyllisyyttä.
"Pelastamme heidät kyllä," Orlanda sanoi katsahtaen pikaisesti Raiton silmiä, "emme voi antaa heidän kummankaan jäädä Jokerin vangiksi." Raito nyökäytti päätään. "Toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin", Raito sanoi vakavana. Ja kaikki kääntyisi parhain päin. Generigel hoideltaisiin pois pelistä, samoin L. Silloin mikään ei estäisi Raitoa tulemaan utopistisen maailman Jumalaksi... ja Orlandasta tulisi hänen täydellinen Jumalattarensa.
"Miten sinä olet jaksanut?" Raito kysyi laskien kätensä toisen olalle. Orlanda hymyili.
"Elossa," hän tokaisi vastaukseksi hieman hymyillen, "Suunnitellen sitä miten tuollaisen mielipuolen kuin Jokeri, saa kiinni."
'Hyvä', Raito ajatteli mielessään. Koska sitten kun Jokerin ja Raiton yhteistyö päättyisi... Jokeri ei voisi jatkaa vapaalla jalalla. Ei edes elossa.

"Mutta, minun täytyy varmaan lähteä...", Raito sanoi viimein, "Mutta muista että jos haluat puhua ihan mistä vain niin minä kyllä kuuntelen mielelläni." Orlanda nyökkäsi hymyillen saaden Raitonkin hymyilemään.
"Vie se putelli siskollesi," Orlanda sanoi, "Anna hänelle aluksi kolme tippaa kielelle ja jos se ei toimi, odota pari tuntia ja lisää tippa. Pitäisi toimia." "Selvä, kiitos vielä", Raito naurahti rennosti.

Orlanda tuntui katsahtavan hieman oudosti Raiton suunpielen pyyhkäisyä muttei kyseenalaistanut mitään.
"Hyvää yötä Raito."
"Hyvää yötä neiti Telronya", Raito sanoi ja ovi sulkeutui.

Raito asteli eteenpäin käytävällä miettien minne Jokeri oli mennyt...

[Mitähän homoa mä oon aatellu tossa " Hän asteli ruskean kaapiston luo ja avasi uusimman hyllykön."-kohdassa O__O]

Jokeri kuuli oven sulkeutuvan ja kurkkasi käytävälle, jolta oli vain muutama hetki takaperin paennut koputettuaan oveen. Raito asteli häntä kohden.
"Ohhoh," hän tokaisi katsellen Raiton olan yli sulkeutunutta ovea, "sattuipa sopivasti eikös?" Hän virnisti Raitolle tarkoituksellisesti.
"Noh jos nyt tulisit sieltä mehiläisten ja kukkien maasta takaisin Gamaruelin ulottuvuuteen niin voitaisiin jatkaa matkaa," Jokeri sanoi lähtien astelemaan jälleen rennosti käytävällä, "ja muuten ennen kuin ehdit kysyä miksi koputin oveen niin annan sinulle vastaukseni; olin tylsistynyt ja se piristi." Jokeri naurahti jälleen astellessaan käytävällä normaalisti ja laskeutuen sitten rappusiin.
"Minkäs putelin hän sinulle muuten antoi?" Jokeri kysäisi katsahtaen Raiton kädessä olevaa putkiloa.

[Lyhyt >_<']