Rauhallista iltaa viettämässä? Niin varmaan. [Raito (feat Ryuk) ja Jokeri, Raiton huone Gamarin kartanossa]

"Ohhoh," Jokeri tokaisi katsellen Raiton olan yli sulkeutunutta ovea, "sattuipa sopivasti eikös?" Hän virnisti Raitolle tarkoituksellisesti. Raito katsahti toista hivenen tuimasti, muttei jaksanut vihoitella. Hänen ajatuksissaan pyöri vain kuvia Orlandasta ja niistä päivistä jolloin nainen olisi joskus yksin Raiton...
"Noh jos nyt tulisit sieltä mehiläisten ja kukkien maasta takaisin Gamaruelin ulottuvuuteen niin voitaisiin jatkaa matkaa," Jokeri sanoi lähtien astelemaan jälleen rennosti käytävällä. "Öh, joo!" Raito tokaisi ja lähti astelemaan Jokerin perässä ja oli juuri kysymässä syitä Jokerin tempaukseen, mutta tämä ehtikin vastata ensin: "ja muuten ennen kuin ehdit kysyä miksi koputin oveen niin annan sinulle vastaukseni; olin tylsistynyt ja se piristi." Jokeri naurahti jälleen astellessaan käytävällä normaalisti ja laskeutuen sitten rappusiin. "Hähää! Minulla ja Jokerilla todella on paljon yhteistä", Ryuk naurahti. "Vähän liiaksikin", Raito huokaisi. "Sinäkin pudotit Death Noten ihmisten maailmaan... ihan vain siksi että sinulla oli tylsää."
"Minkäs teet?" Ryuk kysyi naurusta kiherrellen. "Sitäpaitsi elämäni on sen jälkeen ollut paljon viihdyttävämpää."
"Minkäs putelin hän sinulle muuten antoi?" Jokeri kysäisi katsahtaen Raiton kädessä olevaa putkiloa.
"Se on siskolleni", Raito vastasi. "Tiedätkö... ensin olin valmis kuristamaan sinut, mutta nyt tyydyn vain olemaan kiitollinen sinulle", Raito naurahti. "Siskoni saattaa viimein parantua tämän avulla."

"ja muuten ennen kuin ehdit kysyä miksi koputin oveen niin annan sinulle vastaukseni; olin tylsistynyt ja se piristi."
"Hähää! Minulla ja Jokerilla todella on paljon yhteistä", Ryuk naurahti.
"Vähän liiaksikin", Raito huokaisi. "Sinäkin pudotit Death Noten ihmisten maailmaan... ihan vain siksi että sinulla oli tylsää." Jokeri katsahti Raitoa ja sitten shinigamia virnistäen leveästi.
"Vai siten se kirja tänne ilmestyi," hän naureskeli, "Mietinkin että mistä pirusta tollanen lehtinen tänne pamahti mutta nyt sekin sitten selvisi."
"Minkäs teet?" Ryuk kysyi naurusta kiherrellen, "Sitäpaitsi elämäni on sen jälkeen ollut paljon viihdyttävämpää."
"En epäile sitä," Jokeri nauroi, "kyllä minullakin varmaan olisi hauskaa jos olisin sinä." Jokeri meinasi lisätä että olisi hänestäkin hauskaa seurailla Raiton kaltaisen lukiolaispojan ponnistuksia jumalaksi ja ihmisten lahtaamista mutta päätti jättää tällä kertaa sanomatta ajatuksensa ääneen. Ei olisi tässä tapauksessa kovinkaan suotavaa jos Raito aiheuttaisi kohtauksen ja herättäisi siten koko kartanon väen.
"Minkäs putelin hän sinulle muuten antoi?"
"Se on siskolleni", Raito vastasi naurahtaen sitten, "Tiedätkö... ensin olin valmis kuristamaan sinut, mutta nyt tyydyn vain olemaan kiitollinen sinulle. Siskoni saattaa viimein parantua tämän avulla."
"Katso nyt," Jokeri sanoi levittäen käsiään, "ja sinä vaan uskalsit epäillä minua! Olisit anteeksipyynnön velkaa mutta en oikein perusta sellaisista." Jokeri naureskeli pysähtyen äkkiä.
"Kuulitteko?" hän kysyi hiljaa. Seuraavalla käytävällä asteli joku.. tai jokin edestakaisin. Jokeri painautui seinää vasten yrittäen olla mahdollisimman hiljaa.
"Tuossa käytävällä on joku tai jokin," hän supisi Raitolle lähes äänettömästi.

"Hähää! Minulla ja Jokerilla todella on paljon yhteistä", Ryuk naurahti.
"Vähän liiaksikin", Raito huokaisi. "Sinäkin pudotit Death Noten ihmisten maailmaan... ihan vain siksi että sinulla oli tylsää." Jokeri katsahti Raitoa ja sitten shinigamia virnistäen leveästi.
"Vai siten se kirja tänne ilmestyi," hän naureskeli, "Mietinkin että mistä pirusta tollanen lehtinen tänne pamahti mutta nyt sekin sitten selvisi." Raito hymähti vaitonaisena. Mikä onni ettei Death Note ollut päätynty kenenkään Jokerin kaltaisen hulttion käsiin. ”Mutta toimiminen sen ihan vain sen pohjalta, että on tylsää on vähän typerää”, Raito mutisi vaikka tiesi ettei hänen olisi pitänyt puhua mitään tähän asiaan liittyen. Olihan poika itsekin kokeillut Death Notea tuohon nimenomaiseen syyhyn viitaten,
"Minkäs teet?" Ryuk kysyi naurusta kiherrellen, "Sitäpaitsi elämäni on sen jälkeen ollut paljon viihdyttävämpää."
"En epäile sitä," Jokeri nauroi, "kyllä minullakin varmaan olisi hauskaa jos olisin sinä."
”Jaa mitähän sinä tuolla tarkoitit?” Raito kysäisi matalalla äänellä murahtaen ja mutisi jotain epämääräistä.

"Minkäs putelin hän sinulle muuten antoi?"
"Se on siskolleni", Raito vastasi naurahtaen sitten, "Tiedätkö... ensin olin valmis kuristamaan sinut, mutta nyt tyydyn vain olemaan kiitollinen sinulle. Siskoni saattaa viimein parantua tämän avulla."
"Katso nyt," Jokeri sanoi levittäen käsiään, "ja sinä vaan uskalsit epäillä minua! Olisit anteeksipyynnön velkaa mutta en oikein perusta sellaisista."
”Joo, mutta sinä et tehnyt sityä minkä teit auttaaksesi minua. Auttamiseni ei ollut tarkoituksesi. Jotenkin tuntuu että halusit vain nolata minut”, Raito hymähti, mutta päätti antaa asian olla. Tllä kertaa.
Jokeri naureskeli pysähtyen äkkiä.
"Kuulitteko?" hän kysyi hiljaa. ”Kuulitteko mitä?” Raito sihahti hädissään, mutta vaikeni sitten kuulostelemaan. Todellakin… Seuraavalla käytävällä asteli joku.. tai jokin edestakaisin. Jokeri painautui seinää vasten yrittäen olla mahdollisimman hiljaa.
"Tuossa käytävällä on joku tai jokin," hän supisi Raitolle lähes äänettömästi.
”Mitä me teemme?” Raito supisi takaisin. ”Menenkö minä vain pokkana – ilman sinua tietysti – tarkistamaan asian?” Mutta sitten Raito sai idean. ”Ryuk…”
”Hmm?”
”Kukaan joka ei ole koskettanut Death Notea ei voi nähdä sinua… mene sinä katsomaan mitä tuolla on?”
Ryuk vain käkätti vastaukseksi. ”Miksi minä niin tekisin?” shinigami uteli kiinnostuneena. ”Mitä minä siitä hyödyn?”

”Mutta toimiminen sen ihan vain sen pohjalta, että on tylsää on vähän typerää” Raito tokaisi. Jokeri naurahti hieman. "Onneks vain vähän typerää sinun asteikollasi," Jokeri katsahti Raitoa virnistäen mutta vakavoitui sitten hieman.. No miten vakavaksi Jokeri nyt voi tälläisessä tilanteessa tulla?
"Minusta tuollaisen kirjan avulla tappaminen.. Se vasta tylsää olisikin," hän sanoi äänensävyllä, jota käytettiin yleensä säästä puhuttaessa, "veitsellä tappaessa pystyy ottamaan kiinni kaikista pienistä.. tunteista, ennen kuin uhri kupsahtaa."

"Minkäs teet? Sitäpaitsi elämäni on sen jälkeen ollut paljon viihdyttävämpää."
"En epäile sitä, kyllä minullakin varmaan olisi hauskaa jos olisin sinä."
”Jaa mitähän sinä tuolla tarkoitit?” Raito kysäisi matalalla äänellä murahtaen ja mutisi jotain epämääräistä. Jokeri hidasti askeliaan valuttautuen Raiton rinnalle osoittaen eleillään ettei saanut sanaakaan selvää toisen mutinoista.
"Vägäbäädäfää.. mitä?" hän kysyi odottamatta kuitenkaan vastausta vaan jatkoi: "Meinasin sanoa että ajattele jos olisit Ryuk ja Ryuk olisi sinä niin miltä sinusta tuntuisi Ryukin sijassa mutta enpäs sanokaan koska ilman sitä pientä kirjastasi olisit vain kiltti lukiolaispoika jota kaikki ylistäisivät. Tuskin siis ymmärtäisit sitä hauskuutta ja viihdytystä mitä Ryuk.. ja minä mahdollisesti olemme saaneet. Vai ymmärtäisitkö?"

"Katso nyt! Ja sinä vaan uskalsit epäillä minua! Olisit anteeksipyynnön velkaa mutta en oikein perusta sellaisista."
”Joo, mutta sinä et tehnyt sityä minkä teit auttaaksesi minua. Auttamiseni ei ollut tarkoituksesi. Jotenkin tuntuu että halusit vain nolata minut” Raito tokaisi. Jokeri siirsi jälleen 'hämmästyneen' katseensa Raitoon.
"Minä? Nolatakseni sinut?" Jokeri naksutti kieltään, "eieiei.. Koska sinä uskot? Tiesin että siinä huoneessa asusteli se pikku neitisi.- mikä hänen nimensä nyt taas olikaan?"

"Kuulitteko?"
”Kuulitteko mitä?”
"Tuossa käytävällä on joku tai jokin.."
”Mitä me teemme?” Raito supisi takaisin, ”Menenkö minä vain pokkana – ilman sinua tietysti – tarkistamaan asian?” Jokeri mietti hetkisen ja oli vastaamassa, mutta sitten Raito alkoi jälleen puhua.
”Ryuk…” tämä sihahti shinigamille.
”Hmm?”
”Kukaan joka ei ole koskettanut Death Notea ei voi nähdä sinua… mene sinä katsomaan mitä tuolla on?”
”Miksi minä niin tekisin?” shinigami käkätti kiinnostuneena. ”Mitä minä siitä hyödyn?”
Jokeri hymähti itsekseen. Ryuk todellakin osasi asiansa.. Piti olla mahdollisimman hyödyllinen Raitolle, mutta samalla mahdollisimman ärsyttävä ja tehdä selväksi se kuka oikeastaan oli tilanteen herra. Jokeri katsahti Ryukia ja Raitoa kulmiaan kohauttaen ja siirsi sitten katseensa takaisin kulmaan, jonka takana este odotti.
"Kävisikö kapallinen omenoita?" Jokeri heitti vetäisten povitaskustaan kauniin punaisena hohtavan omenan, "kun pääsemme seuraavaan kaupunkiin mistä hankkia niitä..? Tämän saat toki etuismaksuna ja muut kunhan tosiaan pääsemme kaupunkiin."
Jokeri siirsi katseensa Ryukiin odottaen.

["Vägäbäädäfää.. mitä?" <3 :’’’D]

"Onneks vain vähän typerää sinun asteikollasi," Jokeri katsahti Raitoa virnistäen mutta vakavoitui sitten hieman. Raito hymähti hiukan katsahtaen Jokeria nenänvarttaan pitkin, muttei sanonut mitään. Tuo pelle ei tosiaan tainnut oikein ymmärtää kenelle puhui.
"Minusta tuollaisen kirjan avulla tappaminen.. Se vasta tylsää olisikin," hän sanoi äänensävyllä, jota käytettiin yleensä säästä puhuttaessa. Jep. Jokerilla ei näemmä ollut aavistustakaan kenen kanssa oli tekemisissä ja sekös Raitoa vasta ärsyttikin. Raito tuhahti taas, mutta kuuli kuinka Jokeri jatkoi: "veitsellä tappaessa pystyy ottamaan kiinni kaikista pienistä.. tunteista, ennen kuin uhri kupsahtaa."
”Sinä siis todella nautit tappamisesta? Olet sairas!” Raito ärähti, mutta hänen mielenkiintonsa oli kuitenkin herännyt aavistuksen verran… ”Kaikista pienistä tunteista?” Tarkoittiko Jokeri vain pelkkää tuskaa ja pelkoa vai oliko tämän sanoilla syvällisempi tarkoitus?

Jokeri hidasti askeliaan valuttautuen Raiton rinnalle osoittaen eleillään ettei saanut sanaakaan selvää toisen mutinoista. Raito mulkaisi Jokeria lähes murhaavasti, mutta pysytteli edelleen vaiti.
"Vägäbäädäfää.. mitä?" hän kysyi odottamatta kuitenkaan vastausta vaan jatkoi: "Meinasin sanoa että ajattele jos olisit Ryuk ja Ryuk olisi sinä niin miltä sinusta tuntuisi Ryukin sijassa mutta enpäs sanokaan koska ilman sitä pientä kirjastasi olisit vain kiltti lukiolaispoika jota kaikki ylistäisivät. Tuskin siis ymmärtäisit sitä hauskuutta ja viihdytystä mitä Ryuk.. ja minä mahdollisesti olemme saaneet. Vai ymmärtäisitkö?"
”En, koska minä olen täysijärkinen!” Raito äsykähti ja lisäsi Ryukille: ”Sinin hauskuutesi ymmärrän, olethan kuitenkin shinigami joten tarkoitin nyt huomautuksellani Jokeria.”

Jokeri siirsi jälleen 'hämmästyneen' katseensa Raitoon.
"Minä? Nolatakseni sinut?" Jokeri naksutti kieltään, "eieiei.. Koska sinä uskot? Tiesin että siinä huoneessa asusteli se pikku neitisi.- mikä hänen nimensä nyt taas olikaan?"
”Orlanda!” Raito nyt huudahti vihaisena. ”Hänen nimensä on Orlanda!”
”Raitooo…. Sinun kannattaisi oikeasti olla hiljaa ja hillitä itsesi”, Ryuk käkätti. ”Varoitan vielä kerran ystävällisesti, toiste en vaivaudu. Voisihan siitä tulla mielenkiintoistakin jos herättäisit koko talon ja jäisit kiinni tällaisessa tilanteessa…”
Raito jähmettyi paikoilleen. Ryuk oli oikeassa. Nuorukainen hymähti hiljaa ja jatkoi matkaansa.

Ryuk…” tämä sihahti shinigamille.
”Hmm?”
”Kukaan joka ei ole koskettanut Death Notea ei voi nähdä sinua… mene sinä katsomaan mitä tuolla on?”
”Miksi minä niin tekisin?” shinigami käkätti kiinnostuneena. ”Mitä minä siitä hyödyn?”
"Kävisikö kapallinen omenoita?" Jokeri heitti vetäisten povitaskustaan kauniin punaisena hohtavan omenan, "kun pääsemme seuraavaan kaupunkiin mistä hankkia niitä..? Tämän saat toki etuismaksuna ja muut kunhan tosiaan pääsemme kaupunkiin."
Jokeri siirsi katseensa Ryukiin odottaen. ”Kiinni veti!” Ryuk käkätti ja levitti valtavat mustat siipensä jonka jälkeen säntäsi seuraavalla käytävälle. Raito tuijotti shinigamin perään ihmeissään… Tämä ei ollut edes kyseenalaistanut sitä etteikö Jokeri pitäisi lupaustaan… no, toistaalta tuskin edes Jokeri olisi niin tyhmä että valehtelisi olennolle joka luokiteltiin Kuoleman Jumaliin.

Hetken kuluttua Ryuk palasi takaisin ja laskeutui maahan Raiton ja Jokerin eteen. ”Joku rakki”, shinigami tokaisi. ”Näytti vahtikoiralta, paitsi että se oli huomattavasti isompi kuin normaalikokoiset koirat…” sitten shinigami käänsi katseensa Jokeriin kättään ojentaen. ”Omena?”

"Minusta tuollaisen kirjan avulla tappaminen.. Se vasta tylsää olisikin, veitsellä tappaessa pystyy ottamaan kiinni kaikista pienistä.. tunteista, ennen kuin uhri kupsahtaa."
”Sinä siis todella nautit tappamisesta? Olet sairas!” Raito ärähti mutta jatkoikin sitten jotenkin kiinnostuneemman kuuloisesti: ”Kaikista pienistä tunteista?”
"Niin," Jokeri katsahti Raitoa sivusilmällä, "katsos kun viimeisinä hetkinään ihminen näyttää kuka hän oikeasti on. Esim. jos tappaisin.. öö.. vaikka sanotaanko Anarigelin, hän varmaan taistelisi viimeiseen saakka. Jos taas jonkun hullun pikkupojan unelmineen.. noh, sellaisilla pikkupojilla on tapana osoittautua pelkureiksi." Jokeri hymyili sisäisesti itsekseen. Raiton pilkkaaminen oli hauskaa varsinkin jos poika itse tajusi sen. Vielä hauskempaa se oli silloin kun Ryukin tajusi nauraen Jokerin vitseille.. tai ironialle miten vain.

”En, koska minä olen täysijärkinen!” Raito äsykähti lisäten Ryukille: ”Sinun hauskuutesi ymmärrän, olethan kuitenkin shinigami joten tarkoitin nyt huomautuksellani Jokeria.”
"Kuka on täysjärkinen?" Jokeri pysähtyi yllättyneenä katsoen Raitoa, "sinä muka? Ja minä en?" Jokeri piti tauon pudistellen hieman päätään, lipaisten huuliaan.
"Jos et ole sattunut huomaamaan niin minä olen meistä kahdesta enemmän täysjärkinen," hän tokaisi viittoen kädellään itseensä ja Raitoon, "katsos kun minä olen realisti. En yritä mitään sellaista mihin en oikeasti pysty."

"Minä? Nolatakseni sinut? Eieiei.. Koska sinä uskot? Tiesin että siinä huoneessa asusteli se pikku neitisi.- mikä hänen nimensä nyt taas olikaan?"
”Orlanda!” Raito nyt huudahti vihaisena, ”Hänen nimensä on Orlanda!” Jokeri kohotti kätensä ilmaan tyynnyttelevästi.
"Orlanda, Orlanda," hän tokaisi rauhoittelevasti.
”Raitooo…. Sinun kannattaisi oikeasti olla hiljaa ja hillitä itsesi”, Ryuk käkätti, ”Varoitan vielä kerran ystävällisesti, toiste en vaivaudu. Voisihan siitä tulla mielenkiintoistakin jos herättäisit koko talon ja jäisit kiinni tällaisessa tilanteessa…” Jokeri katsahti Ryukia ja käänsi sitten myönnyttelevät kasvonsa takaisin Raitoon.
"Poika on oikeassa," hän tokaisi Raitolle, "minulle se on yksi ja sama vaikka kaikki heräisivät mutta sinun maineellesi se ei välttämättä tee hyvää."

"Kävisikö kapallinen omenoita? Kun pääsemme seuraavaan kaupunkiin mistä hankkia niitä..? Tämän saat toki etuismaksuna ja muut kunhan tosiaan pääsemme kaupunkiin."
”Kiinni veti!” Ryuk käkätti levittäen valtavat siipensä ja lennähtäen eteenpäin. Jokeri väisti hieman nahkaläpysköhen iskuja shinigamin mentyä hänen ohitseen. Sitten hän vilkaisi vahingoniloisen näköisenä Raitoa. Poikaa varmaan kyrsi se että shinigami oli ekalla luottanut Jokeriin. Tai no Jokeria ainakin olisi kyrsinyt jos hän olisi ollut Raiton sijassa.

Hetken kuluttua Ryuk lepatteli takaisin laskeutuen Jokerin ja Raiton eteen.
”Joku rakki”, shinigami tokaisi, ”Näytti vahtikoiralta, paitsi että se oli huomattavasti isompi kuin normaalikokoiset koirat…”
”Omena?” Ryuk totesi ojentaen kätensä Jokeria kohden. Jokeri heitti omenan shinigamille voittoisana.
"Kiitoksia," Jokeri tokaisi kääntäen sitten katseensa jälleen Raitoon, nyt mietteliäänä.
"Miksi kukaan haluaa pitkää vahtikoiraa kartanon sisällä?" hän kysyi, "ja mikä on niin tärkeää että pitää usuttaa vahtikoira vahtimaan?"

”Sinä siis todella nautit tappamisesta? Olet sairas!” Raito ärähti mutta jatkoikin sitten kiinnostuneemmin: ”Kaikista pienistä tunteista?”
"Niin," Jokeri katsahti Raitoa sivusilmällä, "katsos kun viimeisinä hetkinään ihminen näyttää kuka hän oikeasti on. Esim. jos tappaisin.. öö.. vaikka sanotaanko Anarigelin, hän varmaan taistelisi viimeiseen saakka. Jos taas jonkun hullun pikkupojan unelmineen.. noh, sellaisilla pikkupojilla on tapana osoittautua pelkureiksi."
Ryuk sai taas naurun aihetta, vaikka hihittely olikin nyt hillitympää. Raito pysähtyi paikoilleen ja katsoi Jokeria uhmakkaasti.
"Jos olisin pelkuri en olisi kokeillut Death Notea tai tullut puheillesi", nuorukainen sanoi tyynesti. Jokeri selvästi nautti siirä että sai pilkata Raitoa...
Eikä Raito aikonut tällä kertaa antaa Jokerille sitä tyydytystä että poika hermostuisi tai edes suuttuisi. Hetken aikaa seisoskeltuaan, alkoi Raito taas astella eteenpäin rauhallisin askelin.

"Kuka on täysjärkinen?" Jokeri pysähtyi yllättyneenä katsoen Raitoa, "sinä muka? Ja minä en?" Jokeri piti tauon pudistellen hieman päätään, lipaisten huuliaan. Jokin tässä huulien lipaisussa sai kylmät väreet kulkemaan Raiton selkäpiitä pitkin, mutta hän onnistui kuitenkin näyttämään ulospäin rauhalliselta.
"Jos et ole sattunut huomaamaan niin minä olen meistä kahdesta enemmän täysjärkinen," Jokeri tokaisi viittoen kädellään itseensä ja Raitoon, "katsos kun minä olen realisti. En yritä mitään sellaista mihin en oikeasti pysty."
"Pah", Raito tuhahti halveksuen ja tämän huulet kaartuivat omahyväiseen hymyyn. "Tulet katumaan kaikkia sanojasi joilla olet pilkannut ja aliarvioinut minut..."

"Minä? Nolatakseni sinut? Eieiei.. Koska sinä uskot? Tiesin että siinä huoneessa asusteli se pikku neitisi.- mikä hänen nimensä nyt taas olikaan?"
”Orlanda!” Raito nyt huudahti vihaisena, ”Hänen nimensä on Orlanda!” Jokeri kohotti kätensä ilmaan tyynnyttelevästi.
"Orlanda, Orlanda," hän tokaisi rauhoittelevasti. Raito mulkaisi Jokeria. Tyyppi oli kyllä ihan ihme tapaus...
”Raitooo…. Sinun kannattaisi oikeasti olla hiljaa ja hillitä itsesi”, Ryuk käkätti, ”Varoitan vielä kerran ystävällisesti, toiste en vaivaudu. Voisihan siitä tulla mielenkiintoistakin jos herättäisit koko talon ja jäisit kiinni tällaisessa tilanteessa…” Jokeri katsahti Ryukia ja käänsi sitten myönnyttelevät kasvonsa takaisin Raitoon.
"Poika on oikeassa," hän tokaisi Raitolle, "minulle se on yksi ja sama vaikka kaikki heräisivät mutta sinun maineellesi se ei välttämättä tee hyvää."
"Tiedoksesi vain, että silloin menisivät sinunkin suunnitelmasi mönkään... jos siis aiomme toteuttaa puoliakaan suunnitelmistasi kuten olet uhonnut", Raito haukotteli ja risti kädet rennosti niskansa taa.

”Kiinni veti!” Ryuk käkätti Jokerin ehdotukseen ja levitti valtavat siipensä jonka jälkeen lennähti eteenpäin. 'Penteleen Shinigami!', Raito ajatteli kiukustuneena. Heti Jokeria tottelemassa...
Raito huomasi kuinka Jokeri vilkaisi vahingoniloisen näköisenä Raitoa. Poika käänsi katseensa nopeasti ja äkäisenä pois.
Jokeri olisi ensimmäinen hänen listallaan heti L:n jälkeen...
Hetken kuluttua Ryuk palasi takaisin ja kertoi mitä oli nähnyt.
”Omena?” Ryuk totesi ojentaen kätensä Jokeria kohden. Jokeri heitti omenan shinigamille voittoisana.
"Kiitoksia," Jokeri tokaisi kääntäen sitten katseensa jälleen Raitoon, nyt mietteliäänä.
"Miksi kukaan haluaa pitkää vahtikoiraa kartanon sisällä?" hän kysyi, "ja mikä on niin tärkeää että pitää usuttaa vahtikoira vahtimaan?"
"Valtiatarko ei ole tarpeeksi tärkeä tekijä?" Raito kysyi tuhahtaen ja lisäsi: "En minä tiedä. L kartanon turvallisuudesta vastaa... Arazael ja Sousuke apunaan tottakai."

"Jos olisin pelkuri en olisi kokeillut Death Notea tai tullut puheillesi" Raito vastasi tuunen rauhallisesti.
"Kuka nyt sinusta mitään puhui?" Jokeri kysyi viattomana kohauttaen sitten olkiaan, "mutta jos kerran myönnät olevasi tuollainen kuvailemani henkilö niin mikäs siinä.. Et ehkä siinä tapauksessa ole pelkuri että tulit luokseni.. vaan siinä mielessä ettet uskalla päästää pahinta vihollistasi päiviltä millään muulla tavalla kuin sillä kirjallasi. Sinulla ei siis ole kanttia tappaa silmästä silmään."

"Pah", Raito tuhahti halveksuen ja tämän huulet kaartuivat omahyväiseen hymyyn, "Tulet katumaan kaikkia sanojasi joilla olet pilkannut ja aliarvioinut minut..." Jokeri katsoi tätä alta kulmain ja oli nyt varma että poika oli tärähtänyt. Hän kohautti jälleen olkapäitään.
"Miten vaan," hän tokaisi jaksamatta sillä hetkellä jatkaa kinaamista. Uskokoon tuo pojankloppi mitä halusi, pääasia oli että muut tiesivät totuuden.

"Poika on oikeassa, minulle se on yksi ja sama vaikka kaikki heräisivät mutta sinun maineellesi se ei välttämättä tee hyvää."
"Tiedoksesi vain, että silloin menisivät sinunkin suunnitelmasi mönkään... jos siis aiomme toteuttaa puoliakaan suunnitelmistasi kuten olet uhonnut"
"Kuinka niin?" Jokeri kysyi Raitolta, "Nähdäkseni minä olen edelleen etulyöntiasemassa. Gamareilla ei ole mitään millä uhkailla minua ja olen kidnapannut heidän kaksi kaveriaan joten jos he tappavat minut he eivät enää ikinä näe heitä. Tuskin he sitä riskiä ottavat vai mitä luulet?"


"Miksi kukaan haluaa pitkää vahtikoiraa kartanon sisällä? Ja mikä on niin tärkeää että pitää usuttaa vahtikoira vahtimaan?"
"Valtiatarko ei ole tarpeeksi tärkeä tekijä?" Raito kysyi tuhahtaen ja lisäsi: "En minä tiedä. L kartanon turvallisuudesta vastaa... Arazael ja Sousuke apunaan tottakai."
"Aaa valitiatar," Jokeri tokaisi tajuten mistä oli kyse, "noh.. miten me siitä selviämme? Vai menenkö vain käytävälle ja lahtaan tuon piskin tuohon paikkaan?" Jokeri vetäisi pistoolin takkinsa taskusta.

"Kuka nyt sinusta mitään puhui?" Jokeri kysyi viattomana kohauttaen sitten olkiaan, "mutta jos kerran myönnät olevasi tuollainen kuvailemani henkilö niin mikäs siinä.. Et ehkä siinä tapauksessa ole pelkuri että tulit luokseni.. vaan siinä mielessä ettet uskalla päästää pahinta vihollistasi päiviltä millään muulla tavalla kuin sillä kirjallasi. Sinulla ei siis ole kanttia tappaa silmästä silmään."
"Sinä ärsytät minua tahallasi!" Raito ärähti. "Ja minä en ole rikollinen joten en harrasta tappamista sillä tavoin. Sitäpaitsi miksi alistuisin sellaiseen kun voin puhdistaa L:n kaltaiset pahat ihmiset Death Noten avulla jäämättä kiinni?"

"Tulet katumaan kaikkia sanojasi joilla olet pilkannut ja aliarvioinut minut..."
"Miten vaan," Jokeri tokaisi.
"Et väitä vastaan, hyvä", Raito huokaisi helpottuneena.

"Poika on oikeassa, minulle se on yksi ja sama vaikka kaikki heräisivät mutta sinun maineellesi se ei välttämättä tee hyvää."
"Tiedoksesi vain, että silloin menisivät sinunkin suunnitelmasi mönkään... jos siis aiomme toteuttaa puoliakaan suunnitelmistasi kuten olet uhonnut"
"Kuinka niin?" Jokeri kysyi Raitolta, "Nähdäkseni minä olen edelleen etulyöntiasemassa. Gamareilla ei ole mitään millä uhkailla minua ja olen kidnapannut heidän kaksi kaveriaan joten jos he tappavat minut he eivät enää ikinä näe heitä. Tuskin he sitä riskiä ottavat vai mitä luulet?"
Raito mumisi jotain epämääräistä ennen kuin sanoi: "He laittavat sinut vielä maksamaan."


"Aaa valitiatar," Jokeri tokaisi tajuten mistä oli kyse, "noh.. miten me siitä selviämme? Vai menenkö vain käytävälle ja lahtaan tuon piskin tuohon paikkaan?" Jokeri vetäisi pistoolin takkinsa taskusta.
Raito hätkähti hieman, mutta tokaisi sitten hiukan typertyneenä: "Päätä sinä, jos kerta sinun säännöilläsi mennään..."

"Sinä ärsytät minua tahallasi!" Raito ärähti. "Ja minä en ole rikollinen joten en harrasta tappamista sillä tavoin. Sitäpaitsi miksi alistuisin sellaiseen kun voin puhdistaa L:n kaltaiset pahat ihmiset Death Noten avulla jäämättä kiinni?"
"Et pystynyt tappamaan L:ää tai jos olisit pystynyt niin me kolme emme varmaan olisi tässä juuri nyt," Jokeri huomautti, "etkä myöskään pysty tappamaan minua sillä typerällä kaikkivaltiaan pikkukirjasella." Jokeri piti tauon ja jatkoi sitten: "joten suunnitelmassasi on edelleen pieni mutta."

"Tulet katumaan kaikkia sanojasi joilla olet pilkannut ja aliarvioinut minut..."
"Miten vaan."
"Et väitä vastaan, hyvä", Raito huokaisi helpottuneena.
"No kyllä väitän mutta en näe sitä vielä kovinkaan ajankohtaisena," Jokeri tokaisi kääntyen Raiton puoleen ja siirtyen aivan tämän nenän eteen, "et kai tosissasi luule että antaisin sinun tappaa minut tosta vain? Sitäpaitsi kerroppas miten ajattelit tehdä sen kun kukaan.. ei kukaan tiedä nimeäni etkä uskalla tappaa muuten kuin kirjallasi?"

"He laittavat sinut vielä maksamaan."
"Kaikkihan täällä joutuvat maksamaan," Jokeri sanoi hyväntuulisena, "jopa wannabe jumalat."

"Aaa valitiatar. Noh.. miten me siitä selviämme? Vai menenkö vain käytävälle ja lahtaan tuon piskin tuohon paikkaan?"
"Päätä sinä, jos kerta sinun säännöilläsi mennään..." Raito sanoi hätkähdettyään hieman Jokerin pistoolia. Jokeri katseli asettaan hetken, pistäen sen sitten takaisin taskuunsa.
"No minä tiedän paremman keinon," Jokeri tokaisi kiertäen Raiton toiselle puolelle ikään kuin olisi lähdössä pois paikalta, "vähemmän huomiota herättävän.."
Samassa Jokeri tönäisi Raitoa voimalla selkään ja tämä lennähti käytävälle, jolla koira partio. Itse hän painautui haarniskan taa seinää vasten.

"Et pystynyt tappamaan L:ää tai jos olisit pystynyt niin me kolme emme varmaan olisi tässä juuri nyt," Jokeri huomautti, "etkä myöskään pysty tappamaan minua sillä typerällä kaikkivaltiaan pikkukirjasella." Jokeri piti tauon ja jatkoi sitten: "joten suunnitelmassasi on edelleen pieni mutta."
Raito avasi suunsa vastalauseisiin, mutta tyytyi sitten vain murahtamaan matalasti. Ei olisi mitään järkeä kertoa että vaihtokaupasta shinigamin silmistä tai muustakaan... Raitolla oli nimittäin suunnitelma jo valmiiksi hänen taisteluunsa Jokeria vastaan. Joko hän pyytäisi Misaa tekemään jälleen vaihtokaupan silmistä ja veisi tämän Jokerin luo jollakin konstilla... Tai sitten hän käyttäisi kaikkia maailman poliisivoimia. L:n kuoleman jälkeen, Raitosta tulisi mitä luultavimmin tämän seuraaja joten hän voisi mobilisoida kaikki maailman poliisivoimat Jokerin kimppuun. Poliisien hallitsemisesta ja L:n asemasta tulisi olemaan paljon hyötyä. Óhjailla poliiseja L:nä samalla kun on Kira, se olisi vahvin asema. Ja siihen Raito pyrki.

"Et väitä vastaan, hyvä", Raito huokaisi helpottuneena.
"No kyllä väitän mutta en näe sitä vielä kovinkaan ajankohtaisena," Jokeri tokaisi kääntyen Raiton puoleen ja siirtyen aivan tämän nenän eteen, "et kai tosissasi luule että antaisin sinun tappaa minut tosta vain? Sitäpaitsi kerroppas miten ajattelit tehdä sen kun kukaan.. ei kukaan tiedä nimeäni etkä uskalla tappaa muuten kuin kirjallasi?"
'Mutta kun Misa tekee vaihtokaupan silmistä saan nimesi tietooni', Raito ajatteli hiljaa mutta vastasi vain Jokerille: "Näet sen sitten."

"He laittavat sinut vielä maksamaan."
"Kaikkihan täällä joutuvat maksamaan," Jokeri sanoi hyväntuulisena, "jopa wannabe jumalat."
"Etkö voi olla edes hetkeä", Raito aloitti ärtyneenä. "Edes pientä hetkeä olla pilkkaamatta minua?"

"No minä tiedän paremman keinon," Jokeri tokaisi kiertäen Raiton toiselle puolelle ikään kuin olisi lähdössä pois paikalta, "vähemmän huomiota herättävän.."
Raito katsahti Jokeria kysyvästi, mutta sitten toinen tönäisikin Raitoa voimalla selkään saaden pojan älähtämään lennätäen käytävälle jolla koira partio. Koira huomasi oitis Raiton ja poika nielaisi äänekkäästi.
Koira... Daimon tuijotti Raito läpitunkevasti silmillään alkaen murista. Raito perääntyi muutaman askeleen sydän kovaa jyskyttäen. Mitä hittoa hän voisi tehdä? Koira syöksähti äkisti Raitoa kohti väläyttäen hampaitaan jolloin poika huusi kauhusta.
"Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!" kuului miehen huuto ja pientä kiroamista eikä kestänyt aikaakaan kun alempia rappusia pitkin juoksi Sousuke samaiselle käytävälle ärtyneenä. Kova ilme kuitenkin vaihtui pieneen ihmetykseen kun tämä näki Raiton. "Nuori herra Yagami, mitä te täällä teette? Tähän aikaan?" Sousuke nappasi Daimonia pannasta, johon koira vastasi pienellä mulkaisulla mutta keskittyi sitten murisemaan Raitolle painaen häntänsä alas.
"Eh... no kun tuota...", Raito aloitti epäröiden mutta selitti sitten Sousukelle saman kuin Orlandalle johon mies tokaisi sitten: "Noo, en pidättele sinua." Sitten Sousuke katsahti koiraa sanoen: "Tule, Daimon" ja lähti kuljettamaan koiraa pois.
Pian sekä Sousuke että Daimon olivat kadonneet näköpiiristä.
'Saamarin Jokeri!', Raito ajatteli vauhkoten, mutta sanoi vain hampaitaan kiristellen: "Reitti selvä."

["Etkö voi olla edes hetkeä", Raito aloitti ärtyneenä. "Edes pientä hetkeä olla pilkkaamatta minua?" <-- Hajosinko mitähäh? X'DDDD]

"Et väitä vastaan, hyv.ä"
"No kyllä väitän mutta en näe sitä vielä kovinkaan ajankohtaisena, et kai tosissasi luule että antaisin sinun tappaa minut tosta vain? Sitäpaitsi kerroppas miten ajattelit tehdä sen kun kukaan.. ei kukaan tiedä nimeäni etkä uskalla tappaa muuten kuin kirjallasi?"
"Näet sen sitten," Raito tokaisi saaden osakseen Jokerin läpitunkevan, pohdiskelevan katseen. Mies ei kuitenkaan vastannut mitään toiselle. Hänellä itselläänkin oli suunnitelmia Raiton pään menoksi.. kunhan kaikki olisi ohi.

"He laittavat sinut vielä maksamaan."
"Kaikkihan täällä joutuvat maksamaan.. jopa wannabe jumalat."
"Etkö voi olla edes hetkeä", Raito aloitti ärtyneenä, "Edes pientä hetkeä olla pilkkaamatta minua?" Jokeri katsahti tätä hymyillen pirullisesti.
"Öö, en?" hän tokaisi, "ja syy siihen on yksin se että sinä olet vaan niin hauska. Muut narrit eivät koskaan väitä vastaan."

"No minä tiedän paremman keinon.. vähemmän huomiota herättävän.." Samassa Jokeri tönäisi Raiton käytävälle ja pinkaisi sitten itse erään suuren patsaan korokkeen taa piiloon.
"Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!" kuului miehen ääni ja heti sen jälkeen Raiton mutinaa jostakin siskosta ja sairaudesta jne. Jokeri pudisti päätään pettyneenä. Ei tuo poika osannut käyttää mielikuvitustaan. Hetken kuluttua tämä kuitenkin ilmoitti reitin olevan selvä ja Jokeri nousei seisomaan suoristellen takkiaan.
"Hienoa," hän tokaisi marssien sitten Raiton ohi käytävälle ja kohti alempaa kerrosta.
"Monennessa kerroksessa muuten olemme?" hän kysäisi Raitolta vilkuillen sitten seuraavalle käytävälle, "hmm.. on nälkä."

"Etkö voi olla edes hetkeä", Raito aloitti ärtyneenä, "Edes pientä hetkeä olla pilkkaamatta minua?" Jokeri katsahti tätä hymyillen pirullisesti ja Raito aavisteli ettei tuo hymy tiennyt hyvää...
"Öö, en?" Jokeri tokaisi.
"Mitähän helvettiä?!" Raito ärähti ja asteli nyt muutaman askeleen nopeasti Jokeria päin. "ja syy siihen on yksin se että sinä olet vaan niin hauska. Muut narrit eivät koskaan väitä vastaan."
Silloin Ryuk repesi totaalisen riemukkaaseen nauruun ja Raitolla naksahti.
"MINÄ EN OLE MIKÄÄN NARRI ENKÄ KUULU JOUKKOIHISI!" poika vaahtosi niin että koko käytävä kaikui. Raito läppäsi nopeasti käden suunsa eteen. 'Rauhoitu...', poika ajatteli nyt hiukan kauhuissaan. Oli pelottavaa kuinka Jokeri sai hänet menettämään itsehillintänsä...

"Hienoa," Jokeri tokaisi Raiton ilmoitettua reitin olevan selvä ja mies marssi sitten Raiton ohi käytävälle ja kohti alempaa kerrosta.
"Monennessa kerroksessa muuten olemme?" hän kysäisi Raitolta vilkuillen sitten seuraavalle käytävälle "Näiden portaidan jälkeen alimmassa", Raito vastasi tyynesti astellen eteenpäin.
"hmm.. on nälkä."
"Kuinka voit ajatella ruokaa tällaisella hetkellä?!" Raito sihahti toiselle kiukkuisesti ja kuuli Ryukin mutisevan jotain omenoista ja vieroitusoireista.

Jokerin sanottua Raitoa vahingossa narriksi, poika tuntui räjähtvän moniin tuhansiin palasiin. Ainakin äänestä päätellen..
"MINÄ EN OLE MIKÄÄN NARRI ENKÄ KUULU JOUKKOIHISI!" Raito karjui Jokerille yön hiljaisilla käytävillä. Jokeri itse pysyi tyynenä tuijottaen poikaa ilmeettömänä. Äkkiä Raito taisi tulla toisiin ajatuksiin tajuten itsekin kuinka äänekäs oli ja kohotti kätensä suunsa eteen. Jokeri kohotti hieman toista kulmaansa. Hetken oli täysin hiljaista.
"Joko lopetit?" Jokeri kysyi tyynellä äänellä, aivan kuin Raito olisi hetki sitten vatvonut jotain luentoa niinkin tylsästä aiheesta kuin sää.

"Hienoa. Monennessa kerroksessa muuten olemme?"
"Näiden portaidan jälkeen alimmassa", Raito vastasi ja kolmikko jatkoi kulkuaan portaisiin.
"Hmm.. on nälkä," Jokeri tokaisi oikeastaan lähinnä itselleen, mutta saikin vastauksen Raitolta:
"Kuinka voit ajatella ruokaa tällaisella hetkellä?!"
"Hyvin," Jokeri tokaisi, "nyt tekisi mieli jotakin todella hyvää ja suolaista.. Missä päin keittiö on? Sattuisiko se olemaan tässä alimmassa kerroksessa? Voisin napsaista hieman huikopalaa ennen kuin lähdemme portaalille."

Jokeri kohotti hieman toista kulmaansa. Raito tunsi adrenaliinin virtaavan suonissaan, muttei silti sanonut mitään. Hetken oli täysin hiljaista. Eikö Jokeri aikonut heittää mitään ivallista?
"Joko lopetit?" Jokeri kysyi tyynellä äänellä, aivan kuin Raito olisi hetki sitten vatvonut jotain luentoa niinkin tylsästä aiheesta kuin sää. Jokeri oli niin välinpitämättömän oloinen että Raiton olisi tehnyt mieli kuristaa mies jo siitä syystä, mutta poika päätti niellä ykpeytensä.
Tämän kerran.
"Jo", tämä vastasi hiljaa painaen katseensa tiiviisti lattiaan eikä vilkaissutkaan Jokeriin. Sen jälkeen Raito käännähti portaita kohti jatkaakseen matkaa

"Kuinka voit ajatella ruokaa tällaisella hetkellä?!"
"Hyvin," Jokeri tokaisi, "nyt tekisi mieli jotakin todella hyvää ja suolaista.. Missä päin keittiö on? Sattuisiko se olemaan tässä alimmassa kerroksessa? Voisin napsaista hieman huikopalaa ennen kuin lähdemme portaalille."
Raito henkäisi kauhuissaan: "Jos Ina on siellä emme pääse ikinä pois kartanosta hengissä jos poikkeamme kettiön kautta! Usko minua se on huono idea! Syödään perillä", Raiton ääni oli jo lähes aneleva kun tämä katsoi pelokkaasti Jokeria.

"Jo" Raito tokaisi lähtien sitten jatkamaan matkaansa rappusiin.
"Voimme siis jatkaa matkaa pikaisesti koska herätit varmaan koko tämän kerroksen ainakin," Jokeri tokaisi seuraten toista alakertaan johtaviin portaisiin punniten samalla seuraavia sanojaan. Jos hän aiheuttaisi Raitolle jälleen uuden raivokohtauksen, koko kartano varmasti heräisi. Ellei ollut jo herännyt. Sinänsä tilanne oli sen verran hauska että hänestä olisi edelleenkin hauska nälviä Raitolle, koska tämä suuttui niin helposti ja se teki pelistä vain mielenkiintoisemman. Tällä kertaa Jokeri kuitenkin päätti hillitä itsensä. Hän voisi jatkaa "leikkimielistä" kiusaamistaan heti kartanon seinien ulkopuolella. Niinpä matka jatkui vaitonaisena.

"Kuinka voit ajatella ruokaa tällaisella hetkellä?!"
"Hyvin, nyt tekisi mieli jotakin todella hyvää ja suolaista.. Missä päin keittiö on? Sattuisiko se olemaan tässä alimmassa kerroksessa? Voisin napsaista hieman huikopalaa ennen kuin lähdemme portaalille."
Raito henkäisi kauhuissaan: "Jos Ina on siellä emme pääse ikinä pois kartanosta hengissä jos poikkeamme kettiön kautta! Usko minua se on huono idea! Syödään perillä"
"Kuka on Ina?" Jokeri kysyi vilkaisten jälleen käytävälle. Oli hiljaista. Miten ihmeessä kartano oli pystynyt nukkumaan Raiton äskeisen kiljumisen jälkeen? Ihan hyvä vaan.
"Onko tuo keittiö?" Jokeri kysyi osoittaen käytävällä olevia pariovia, jotka kielivät oikeastaan keittiöstä.. tai tyylittömästä juhlasalista.

"Kuka on Ina?" Jokeri kysyi vilkaisten jälleen käytävälle. "Kartanon kokki ja hyvin tarkka keittöstä, se on hänen valtakuntansa..." Raito yritti kärsivästi. Ryuk käkätti hiljakseen, mutta mitä lähemmäs keittiötä mentiin sitä äänekkäämmäksi naureskelu muuttui.
"Onko tuo keittiö?" Jokeri kysyi osoittaen käytävällä olevia pariovia.
"On, mutta me emme mene sinne!" Raito ärähti kiskaisten nyt Jokeria kovaa toisesta käsivarresta. "Kerran kun L erehtyi sinne hänen päänsä melkein keihästettiin haarukoilla!"
Ryuk hekotteli hetken ennen kuin sai sanotuksi: "Noo, Ina on aika topakka nainen, kjä kjä!"

Hetken kuluttua Raito sai kiskottua Jokerin pois keittiön luota ja pois kartanosta. Kaksikko saapui portaalille.
"Tässä se nyt sitten on", Raito hymähti vilkaisten toista kysyvästi. "Oletko valmis?" Vastausta odottamatta Raito kuitenkin jo katosi portaalin uumeniin shinigami perässään liihottaen.